32. Mulnaiset ajat paremmat.                                          
                                                                                
                                                                                
          Ajattelen aikojani,                                                   
          Muistan muita päiviäni,                                               
          Parempia päiviäni,                                                    
          Entistä elantoani.                                                    
          Muin' oli ajat paremmat,                                              
          Päivät kaikki kaunihimmat,                                            
          Päivänlaskut laupiaammat,                                             
          Koriammat huomenkoitot.                                               
          Toisin silloin touko kasvoi,                                          
          Toisin maa orahan otti.                                               
          Silloin nousi nuoret heinät                                           
          Kun ma nousin nuorukainen;                                            
          Silloin kasvoi kaikki kaislat,                                        
          Kun ma kasvoin kaunis lapsi.                                          
          Kasvoin koissa korkiassa,                                             
          Ylenin ylituvissa,                                                    
          Kaunihilla kannikoilla,                                               
          Liioilla lihamuruilla.                                                
          Vaan tuli surma suutimaton,                                           
          Kesken yötä kenkimätön,                                               
          Pois otti minun poloisen,                                             
          Kauas kantoi Karjalasta,                                              
          Näille ouoille oville,                                                
          Veräjille vierahille,                                                 
          Jossa harvoin päivä paistoi,                                          
          Harvoin kuutamet kumotti;                                             
          Harvoin on kuultu kuikan ääni,                                        
          Harvoin kaakkurin kajatus;                                            
          Harvoin on hauki vierahana,                                           
          Siika ei sinä ikänä,                                                  
          Lohen poik' ei polvenahan.                                            
          Niinpä nyt tätä nykyä,                                                
          Tällä tuhmalla iällä,                                                 
          Sian tieän, kussa synnyin,                                            
          Kanssa kaiken, kussa kasvoin,                                         
          En tieä sitä sioa,                                                    
          Kussa kuolo kohtajavi,                                                
          Hengen loppu loukahtavi,                                              
          Näillä ouoilla ovilla,                                                
          Veräjillä vierahilla.