20. Paljo on tikalla huolta.                                          
                                                                                
                                                                                
          Enpä tuota tieäkänä,                                                  
          Tieäkänä, tunnekana,                                                  
          Kuta laulaisin lajia,                                                 
          Kuta syytä syyättäisin;                                               
          Joko teen tikasta virren,                                             
          Pakinan tikan pojasta.                                                
          Paljo on tikalla huolta,                                              
          Ja paljo tikan pojalla,                                               
          Syömisistä, juomisista,                                               
          Henkensä pitämisestä.                                                 
          Noin tiesin tikan sanovan,                                            
          Kuulin kurjan kuikuttavan:                                            
          "Enpä tieä tikka rukka,                                               
          Kuta tammea takonen,                                                  
          Kuta kuusta kolkuttanen,                                              
          Kuhun kulkenen salohon:                                               
          Tuolla ois enempi puita,                                              
          Tuolla äiä pökkelöitä,                                                
          Tuolla toukkia paremmin."                                             
          Noin tiesin tikan sanovan,                                            
          Kuulin kurjan kuikuttavan:                                            
          "Enpä tieä tikka rukka,                                               
          Minne mennä, kunne käyä,                                              
          Kunne kuitenki osata.                                                 
          Istun tässä illan kaiken                                              
          Karjalaisen kannon päässä,                                            
          Ei syötetty, ei juotettu,                                             
          Eikä toiste toivotettu,                                               
          Eikä ennistä kysytty;                                                 
          Päivän päätäni kivisti,                                               
          Viikon väänti vatsoani.                                               
          Sat' oli miestä Salliloa,                                             
          Tuhat miestä Tulliloa,                                                
          Ei ken pöytähän panisi,                                               
          Lautahan las'etteleisi."