17. Muinainen käkeni.                                                 
                                                                                
                                                                                
          Kukkui muinainen käkeni,                                              
          Entinen ilokäkeni,                                                    
          Kukkui illat, kukkui aamut,                                           
          Kerran keskipäivälläki,                                               
          Syänyöllä sylkytteli.                                                 
          Jo on kuollut kuusi vuotta,                                           
          Kaonnut kaheksan vuotta,                                              
          Viety entinen iloni,                                                  
          Syöty kullan kukkujani.                                               
          Mikä söi minun käkeni,                                                
          Kuka kullan kukkujani,                                                
          Kun ei kuulu kukkuvaksi,                                              
          Illalla iloitsevaksi,                                                 
          Päivänlaskun laulavaksi,                                              
          Minun iltani iloksi,                                                  
          Huomeneni huopeheksi,                                                 
          Aina aikani kuluksi;                                                  
          Jott' ei ois illoilla ikävä,                                          
          Ei apia aamuisilla.