139. Toisin toisessa talossa.                                         
                                                                                
                                                                                
            (Morsiamelle tuttaviltansa.)                                        
          Neitokainen nuorukainen,                                              
          Kanamarja kaunokainen!                                                
          Kasvoit sie talossa tässä,                                            
          Korkian isosi koissa,                                                 
          Kasvoit kukkana kujilla,                                              
          Ahomailla mansikkana;                                                 
          Nousit voille vuotehelta,                                             
          Maioille makoamasta                                                   
          Venymästä vehnäsille                                                  
          Pettäjäisille pehuista.                                               
          Kun et voinut voita syöä,                                             
          Sipasit sianlihoa.                                                    
          Ei ollut huolta ollenkana,                                            
          Ajatusta aioinkana;                                                   
          Annoit huolta honkasien,                                              
          Ajatella aiaksien,                                                    
          Surra suuren suopetäjän,                                              
          Korpikuusen kuikutella.                                               
          Sie vaan liehuit lehtyisenä,                                          
          Perhosena pyörähtelit,                                                
          Lennit lintuna lehossa,                                               
          Kävit kanana kartanolla.                                              
          Menet toisehen talohon,                                               
          Toisehen emon alahan,                                                 
          Perehesen vierahasen;                                                 
          Toisin siellä, toisin täällä,                                         
          Toisin toisessa talossa--                                             
          Toisin ukset ulvasevat,                                               
          Toisin vierevät veräjät,                                              
          Sanovat saranarauat.                                                  
          Et osaa ovissa käyä,                                                  
          Veräjissä vieretellä,                                                 
          Talon tyttöjen tavalla;                                               
          Et tunne puhua tulta                                                  
          Etkä liettä lämmitteä,                                                
          Ensinkään emännän lailla;                                             
          Taia et taittoa pärettä                                               
          Talon miehen mieltä myöten,                                           
          Sulhosen syäntä myöten.                                               
          Tulet tuttuna tupahan,                                                
          Ei ole tuttua tuvassa,                                                
          Rakast' ei rahin nenässä;                                             
          Tup' on tyhjä tultuasi,                                               
          Autio avattuasi,                                                      
          Ei isonen armastele,                                                  
          Eikä äiti mainittele.