KURUNSAARI 2007 -PROJEKTI
Pulinaa pusikosta

Pääsivu Fact file TOP-listat Pulinaa pusikosta Äänestykset Vieraskirja
SMKT-ranking Projekti Uutiset Vanhat herrat parvella Päiväkirja Linkit


Takaisin Pulinaa pusikosta -sivulle


Jos sittenkin.... osa IV

Kalastusretkeltä palattuaan Kalmavirran oraakkeli ajautui eittämättä pohtimaan heittolajien menestystä tulevissa EM-kilpailuissa ja ei voi muuta tuumata, kuin että ”Voi sen yhyren kerran! Ny on sellaanen lauma sonneja irti, ettei paremmasta väliä!”

Täytyy VAPO:lta lainata turverekkaa, että koko metalliläjä saadaan kulkemaan Håkaneiden mailta tänne meille!

Moukariin valittiin OOPEE ja Sööderberi. Hiljaiseloa tulosten suhteen alkukesän pitänyt parivaljakko on kisaareenalla elämänsä vedossa. Alkukilpailuissa Karjalainen tömäyttää heti ensimmäisellään kkk:n 80.17 ja varmistaa jatkopaikan. Siinä Töysän pellavapää taas näyttää näyttelijän lahjojaan, sillä vielä Helsinki GP:ssä oli jäädä ilman tulosta. Taisi tällä näytelmällä karistaa pahimmat median mölyt niskastaan, sillä eihän meidän Olli-Pekka oikeasti viittä kertaa verkkoon sohella. Ehei hyvät ihmiset se kaikki on vaan matalaa profiilia! Taidokkaasti on poika oppinut mediaa pikkurillin ympäri pyöräyttämään. Onkohan oppi tullut toiselta Töysän suurelta mieheltä Keskisen Veskulta, joka pikkulintujen kertoman mukaan on suunnitelemassa miljoona gp-kisaa Tuuriin, kun ei Helsinki saa ihmisiä liikkeelle. Sadan metrin juoksuhan on tarkoitus suorittaa kahvikuppi osastolta viihde-elektroniikka osastolle. Hienoa nähdä mummojen ilmeet, kun Asafat pinkovat pinkeissä trikoissaan kohti maalia. Hikikarpalot otsalta kihoten!

No niin takaisin Göteborgiin. Toisessa ryhmässä heittää kunnon ajoituksen mestari Söderberg, joka ehkä Oopeetakin mestarillisemmin on pitänyt kynttiläänsä vakan alla ja teki rajan vasta, kun se tarvittiin. David pyörähtelee vinhasti ja sinkauttaa heti 79,5 metrisen näin kaukaa arvioituna, mutta punaista näytetään. Ei siinä auta mikään selittely, vaikka på svenska yrittääkin vöyrioravainenmaksamaan lekajätti selitellä. Täytyy vaan  heittää toisenkin kerran. Ennätyskunto on kuitenkin vankka, kunhan vain ei hermot olisi ensimmäisen heiton jälkeen liian kireällä? Katsomossa Suomisen Tapsa on löytänyt Rinta-ahon Arton, joka on vielä kahden vaiheilla. Toisaalta loistava heitto, mutta enää kaksi suoritusta jäljellä. Söderbergin astellessa toista kertaa rinkiin pitää koko kaarteeseen ryhmittynyt suomalaisjoukko peukkujaan pystyssä! Vinhat pyöräytykset ja moukari irtoaa.... PITKÄLLE MAHDOTTOMAN PITKÄLLE! 80metrin rajaviiva napsahtaa poikki ja tulos ilmoitetaan 79.80! Siinä Arto heittää jo onnensa kukkuloilla muutaman värssyn toista kotimaista Davidille, joka on tosissaan lähtenyt Goljatin kaatoon, eikä mihinkään turistimatkalle! Tässähän jo meinaa itsekin karjaista kitarisat pellolle ovat nämä kaksi karpaasia sellaisessa iskussa! 

Finaaliin odotukset ovat korkealla ja liiton johtoporras joutuu kaikin voimin pidättelemään villiintyneitä fanilaumoja komeiden suomalaisuroiden ympäriltä, että nämä saisivat keskittyä rauhassa. Finaalipäivänä stadionin yli kiitää huimaavan kova ukkosmyrsky, joka kuitenkin näyttää antavan meidän miehille voimia, sillä Vadimin ja Iljan kompastellessa on tuloslistan kärjessä 3 kierroksen jälkeen pelkkää sinivalkoista. Tulostasoa sade latistaa, mutta Suomen karjut yltävät parhaimpaansa OP 80.44 ja David 79.97. Jälleen ennätys Söderbergille! Loistavaa venymistä kerta kaikkiaan! Sade vaan yltyy ja miehiä kaatuu ringissä. Verkot hajoavat Valko-venäjän ukkojen hakuammunnan seurauksena. Kisa venyy ja edetään viimeiselle kierrokselle edelleen meidän miesten johdolla. Katsomossa ollaan jo menty ihan sekaisin siitä mitali määrästä, mikä on jo tähän asti saavutettu. Voisiko nyt tulla kaksi lisää? Belaruksen kaksikko ei saa tulosta viimeisellään ja kaksi mitalia tulossa suomeen! Enää Ukrainan ikinuori Svarjuk voi uhata kaksoisvoittoa. Kamera tarkentaa heittopäätyyn, jossa meidän miehet jo kaulailevat toisiaan seuraten ja ruokoillen, että joku seuraavassa heitossa menisi vähän vikaan. Ukrainalaisella on vankka kokemus, jonka turvin hän lähtee vauhtiin. Neljä tiukkaa pyörähdystä  ja moukari korkeuksiin kaikki seuraavat kuin hidastetussa filmissä lentävää moukaria. Aika tuntuu pysähtyneen. Eiiiii! huuto kiirii katsomosta, kun moukari tömähtää 81 metrin tienoille. Se oli siinä. Mutta mitä?! Lippumies liputtaa punaista! Svarjuk käy kuumana. Kuvaaja etsii kuumeisesti suomalaisia ja siellä ne karpaasit ovat vesihaudassa! Aivan tässä ääni meinaa särkyä! Voi tätä riemun päivää! Kaksoisvoitto! Antakaa nyt niille pojille kumiankka vielä sinne altaaseen!

Moukari juhlista toivuttuaan kansa alkaa jo odottaa kuumeisesti kiekonheiton finaalia, jossa entiset seurakaverukset  ovat yhtä varmasti mukana, kun Johanna Manninen arvokisoissa. Karsinnassa taso jäi odotetusti varsin vaisuksi ja 61.50 riitti jatkoon. Tämähän ei Göteborgissa heittämään tottuneelle kaksikolle ollut erityisen kovakaan raja.

Mitaliodotuksin kisaan ei kuitenkaan lähdetä, sillä onhan taso Euroopassa todella kivikova. Loikkanen heittää finaalissa 62.30 eli kauden parhaansa, joka kuitenkin riittää vasta 9. sijaan. Hieno suoritus kuitenkin vanhalta kehäketulta! Kyyrö puolestaan on Steniuksen metodeilla saanut kiekkoonsa uutta lentoa, eikä ole kuvia kumartelemassa. Raikku seuraa finaalia komeassa golfrusketuksessaan katsomossa ja jakelee nimmareita, kun naapurimaan keski-ikäiset fanittajat tulevat vanhalta Ruotsin kaatajalta niitä jonossa pyytelemään. Mikko Heittää ensimmäisellään 64.03 ja varmistaa pääsynsä loppukierroksille. Ensimmäisen kierroksen jälkeen sillä ollaan johdossa muiden epäonnistuessa, mutta pikkuhiljaa sijoitustippuu, eikä Mikko enää pysty parantamaan. Tuloksena kuitenkin loistava kuudes sija ja aimo annos itseluottamusta tulevaan! On komeaa katseltavaa, kun kaksi pellavapäistä suomalaisurosta (Kyyrö ja Stenius) myhäilevät tyytyväisyyttään kätellessään kisan jälkeen! Vielä ei ollut Mikon aika, mutta hänen aikansa on vielä koittava!

Vihdoinkin se päivä, josta suomalaishuipennusta on jo vuoden päivät odoteltu. KEIHÄÄN FINAALI! Kaikkien katseet on nyt koti Suomessa suunnattu töllöttimiin, luvallisiin tai luvattomiin. Tämä täytyy nähdä! Koko Suomen kolmikko on tottakai selvinnyt finaaliin helposti. Finaali kuitenkin käynnistyy takkuisasti Pitkämäen singotessa keihäänsä pitkälle, mutta sektorista vasemmalta ulos. Wirkkalakin paukauttaa ennätystään lähentelevän heiton, mutta astuu sen hiuksen mitalla yli. Järvenpää on viimeisenä heittäjänä. Tällä kertaa tuki pitää ja tuloksena onkin uusi oma ennätys 86.07! Panta on katketa Teron päästä hänen tuulettaessaan, mutta se sallittakoon tässä tilanteessa.Wirkkalan pamauttaessa toisellaan 84.07 ja Pitkiksen yltäessä johtotulokseen 89.66 on suomalaisittain pullat hyvin uunissa.  Ennen viimeistä kierrosta johdossa on turskamaan Thorkildsen ja Tero toisena. Järvenpää edelleen 3. ja Wirkkala kuudes. Teemu ei pysty parantamaan, mutta luonnollisesti kiittää yleisöä kannustuksesta.  Ja hohhoijaa! heittää vielä koko voltin taaksepäin yleisön iloksi. Keihäspiikkarit jalassa tuohon ei joka poika pystykään! Järvenpään eväät on syöty ja hän odottaa vain kisan päättymistä, sillä onhan Tampereen tämän hetken paras yleisurheilija lunastanut kaikki odotukset ja tulee takaisin manseen mitali kaulassa. ME-mies Jan jää Terosta vaivaiset 3 senttiä. Eipä tullut EM-kultaa vieläkään. Andreas heittää viimeisensä, mutta astuu yli. Taisi olla yliyrittämisen merkkejä. Viimeisenä heittovuoroon ruotsalaisyleisön lemmikki ja Ilmajoen ainoa urheilija, joka ei paini. 90 metriä riittäisi kultaan. Katsomossa Kankaan Hannun lippalakkiin on jo ilmestynyt hikivana. On tämä niin jännää! Kotikatsomoissa jännitetään rystyset valkoisina. Kova vauhti ja teromainen syöksy perään. Keihäs kaartaa jälleen vasemmalle. Älä mene ohi ssektorista huokaa Pihtiputaan mummokin keinutuolissaan vastaanottimen ääressä. Ja vanhaa sanontaa lainatakseni se on KULTAMITALIHEITTO! Se on kultamitaliheitto! 90 metrin rajaviiva suorastaan räjähtää keihään lävistäessä sen! Uskomatonta! Kangas tuhertaa jo itkua Auvisen rintapieleen. Voi tätä onnen päivää! Eiköhän taas ole Pasila aika laittaa se Porilaisten marssi!

Kuulantyönnössä ei ennen kisoja ole mitalia odotettavissa, mutta harjoituskentän kuulumiset ovat sellaista mannaa korville, että pessimistisempikin seurailija tässä alkaa elätellä jo mitalin makuisia toiveita. Finaaliin pääsy muodostuu loppujen lopuksi lasten leikiksi meidän miehille Ville 20.50, Conny 20.37 ja Mika uusi ennätys 20.27.  Kaikki nämä ensimmäisillä työnnöillä. Haastatteluissa kaikista miehistä pursuaa vahva luottamus omiin kykyihinsä ja mikä ettei. Finaalin alla alkaa jälleen taivaalta tulla vettä. Tästä ei kuitenkaan Suomen karjuille pitäisi olla kuin etu, sillä onhan Kyröskoskella vastaavaan vuosien varrella jo totuttu. Kukaan ei käytä tuota herkkää pyörähdystekniikkaa, mikä saattaa myös olla iso etu kilpailussa. Vasara työntää ekalla parhaansa 20.13  mikä riittää 9. sijaan! Loistohomma nuorukaiselle, jonka päätähtäin on vielä kaukana tulevaisuudessa!  Conny täräyttää ekalla 20.50 ja on kolmen kierroksen jälkeen 5. Villen ollessa samalla tuloksella 4. Toisen työnnön ratkaistessa paremmuuden.

Taso ei päätä huimaa, sillä Saksan Bartels pitää pronssitilaa tuloksella 20.67, mihin meidän jäteillä on hyvät mahdollisuudet.

Tilanne on viimeiselle kierrokselle saakka muuttumaton, kunnes Karlsson tulee vuoroon. Hän kokoaa kaikki viime vuosien vaikeudet kuulan taakse positiiviseksi energiaksi ja sinkauttaa rautapallon pitkälle. Jaa a Jaa a! nyt ollaankin tiukoilla. Mittaus kestää ja Conny jupisee itsekseen, kuin Virastjuk aikoinaan. Mitä ihmettä ne nyt säätävät sen laitteen kanssa? Viimein Conny hypähtää ilmaan, mutta katsomossa on vielä epätietoista, sillä näyttötaulu on rikkoutunut. Viimein kuuluttaja päästää katsomon jännityksestä kertoen murtavalla suomenkielellään tuloksen: 20.70!!! Kolmanneksi! Nyt on mitalin makua ilmassa. Yleisön vielä mylviessä astuu toinen sinivalkoinen mies rinkiin. Ja nyt on maailman kirjat sekaisin! Samanmittainen työntö jälleen kuin Connyllä, mutta jälleen Villen toiset työnnöt ratkaisevat kisan hänen edukseen. Vielä ei ole mitali kirkossa kuulutettu, sillä Ralf astuu nyt rinkiin. Kylläpä Saksan poika näyttääkin pieneltä salskeiden suomalaisten ensin temmellettyä ringissä. Työntö on pitkä! se on hurjan pitkä! Bartels taiteilee pitkää reunuksen takana ja viimein astuu yli. Mitali Suomeen! Ja saksalainen murtuu täysin. Sieltä saavat nyt toimitsijat raahata miestä pois, kun tämä pitkin pituuttaan makaa nurmella. Mutta taas se on osoitettu, että piskuisessa Suomessa on voimaa! Karlsson näyttää olevan iloissaan neljännestäkin sijastaan ja niin Suomen poikaset rientävät hakemaan siniristi lippuja katsomosta lähteäkseen ansaitulle kunniakierokselleen!

Göteborg vaikenee!

Kalmavirran Oraakkeli



Takaisin Pulinaa pusikosta -sivulle