1991 Ensimmäiset oikeat kilpailut

1992 Ei juurikaan muistikuvia

1993 Ensimmäinen oikeasti hyvä vuosi

1994 Nousu jatkuu

1995 Ohjelmoitu harjoittelu alkaa

   Kaudeksi 1995-96 siirryttiin vielä kerran pois Kuortaneelta yleisimpänä harjoituspaikkana. Harjoituspaikkana käytettiin pääasiassa vanhaa, räjähdyksessä tuhoutunutta patruunatehdasta, joka tätä nykyä palvelee museona ja kaupunginkirjastona. Eihän siinä treenipaikassa juurikaan kromia ollut, vain heittopressu ja juoksusuora. Varsinaisia rinkejäkään ei ollut, mutta betonilattia auttoi asiaa. Muistaakseni tuolloin lajiharjoituksia tehtiin noin kolmesti viikossa, siihen päälle tuli sitten osallistuttua kotikylän urheilukoulun harjoituksiin sekä paikallisen sählyporukan peli-iltoihin.

   Talven aikana ei juurikaan tullut harrastettua täysimittaisia työntöjä/heittoja, vaan suurin osa tehtiin lyhyinä pressuun. Ihmetys olikin melkoinen, kun ensimmäisissä ulkoharjoituksissa joskus vapun aikaan neljän kilon rautapallo lensi yli 18 metriin, siis jopa harjoituksissa. Ensimmäiset kisat käytiin Laihialla. Kesän ensimmäinen kuulatulos oli muistaakseni 18,58, kiekkotulosta en muista. Viikon päästä (20.5.?) tuosta kisasta kuulatulos parani Kankaanpäässä jo 19,50:een, joka pysyikin kesän parhaana melko pitkään. Vuonna 1996 kiekonheitto oli erittäinkin vahvana lajina harjoittelussa mukana, eikä minulla vielä tuolloin ollut mitään tietoa siitä kumpi lopulliseksi päälajiksi tulisi. Kuulatulos ei parantunut tuona kesänä muistaakseni pariin kuukauteen, mutta kiekossa tulosparannuksia tuli tasaisin väliajoin. Lapualla juhannuksen aikoihin heitin pikkasen vajaat 63 metriä. Suomenennätyksethän näissä lajeissa tuohon aikaan olivat Teijon 20,06 kuulassa ja Kyyrön Mikon 65,42 kiekossa.

   Heinäkuun lopun lähestyessä vireystila alkoi vähitellen tuntua erittäin hyvältä. Näin ollen Vähäkyrössä 21.7. minulla oli ainoastaan yksi tavoite, kuulantyönnön SE. Nämä kisathan kuuluivat E-P:n klassiseen Kiekuu-cupiin, joten osallistuin tuona aurinkoisena sunnuntaipäivänä jälleen molempiin lajeihin, kiekon ollessa ensin vuorossa. Kiekonheiton ensimmäisellä tai toisella kierroksella meni sen päivän suunnitelmat uusiksi, kiekko kaarsi SE-lukemiin 66,04. Kisa loppui luonnollisesti siihen ja olo oli melko sanoinkuvaamaton. Ei tuo kiekkoennätys yllätyksenä tullut, koska muutamaa päivää aiemmin olin jo heittäny Ylivieskassa n. 64,50m. Jotenkin olo oli enimmäkseen sellainen, että olin pettynyt, koska kuulaennätyksen rikkominen samana päivänä vaikeutui. Tämä tietenkin kuulostaa hullulta, mutta niin se vain oli, lähinnä varmaan siksi, että halusin rikkoa nimenomaan Teijon ennätyksen kisoissa, joissa oli paikalla suuri joukko laji-ihmisiä. No osallistuin tuona päivänä kuulakisaankin, josta en muista mitään muuta kuin tuloksen, 19,90, 16 sentin päässä SE:stä ja 40 senttiä yli edellisen ennätykseni.

   Kuula-SE:n vuoro tuli lopulta 3 päivää myöhemmin Lappajärvellä. Kolmannella tai neljännellä kierroksella kuula kaarsi lukemiin 20,27. SE vielä tänäkin päivänä (toisin kuin kiekon SE, joka on jo viety). Päivän pisin työntö tuo ei ollut, sillä niukasti yliastutulla työnnöllä kuula kaarsi n. 20,50m. Noiden Suomenennätysten jälkeen kesä vaikeutui huomattavasti, vaikka kauden isoimpiin kisoihin oli vielä 1,5 kuukautta aikaa. Muutama päivä kuula-SE:n jälkeen työnsin 5,4 kilon kuulalla ihan hyvän tuloksen 16,96 piiriottelussa Parkanossa.

   SM-kisat järjestettiin syyskuun alussa Kankaanpäässä, jossa allekirjoittanut piti jännitystä yllä taas ihan riittävästi. Ensimmäisellä työnnöllä yliastuttu, toinen työntö otettiin ”varman päälle” eli vauhditta 14 metriä ja kymmenenneksi, eli ei vielä asiaa jatkokierroksille. Kolmas työntö otettiin sitten hyvinkin rennosti, käytännössä ilman minkäänlaisia tehoja. Kuula näyttikin ringistä katsottuna lentäneen ihan kohtalaisesti eli hieman yli 18 metriä. Hämmennys olikin suuri, kun kuulin työnnön mitaksi mitatun 20,04, joka varmisti sekä henkilökohtaisen että joukkuemestaruuden. Muistaakseni kaikki loput työnnöt olivat yliastuttuja, pisimmän kantaessa n. 20,60m. Kiekkokisan voitin melko helposti, eikä siitä kisasta myöskään ole mitään muistikuvia.

Sivun alkuun

   Kaudeksi 96-97 siirryttiin jälleen Kuortaneelle harjoittelemaan. Päivät olivat tuolloin melkoisen rankkoja, yleensä ennen seitsemää ylös, että ehti seitsemäksi bussiin, joka vei kouluun kahdeksaksi. koulua yleensä kolmeen, jonka jälkeen lähdettiin kohti Kuortanetta, jossa reeni pystyi aloittamaan yleensä noin klo 16. Lopulta olin n. seitsemän aikoihin takaisin kotona. Tuona vuonna ahettiin kovia määriä lajisuorituksia. Viikkotasolla lajisuorituksia saattoi tulla neljään harjoitukseen yhteensä jopa 500. Tuonsuuntainen harjoittelu aiheuttikin sen, että keväällä oltiin rankasti ylikunnossa. Juhannukseen asti kisat meni täysin penkin alle, paras kuulatulos taisi olla 16,50 luokkaa.

   Juhannuksen jälkeen Lapuan kansallisissa alkoi pikku hiljaa homma näyttämään valoisammalta, työnsin muistaakseni 17,60. Hävisin toki Teijolle tuossa vaiheessa vielä melko paljon. Teijohan metsästi koko kesän Janne Heiden pitämää SE:tä, 18,64, 17-vuotiaiden sarjassa.

   Heinäkuun alussa kuulakarnevaaleilla paransin jälleen tulostani tällä kertaa lukemiin 17,98. Pm-kisoissa Jalasjärvellä heinakuun puolen välin paikkeilla kiekkokisa meni täysin penkin alle, kuten niin monesti muulloinkin tuona kesänä. Tuossa kisassa sain myös toistaiseksi ainoan kirjallisen varoitukseni, eli suu kävi jo silloin=) Kiekkokisasta kimpaantuneena työnsin yhden treenityönnön kuulaa kisan jälkeen n. 18,50:een.

   Seuraavan päivän kuulakisakin olikin kunnon spektaakkeli ja kahden miehen kova keskinäinen otatus. Ensimmäisellä kierroksella työnsin muistaakseni 18,15, tulos johon taustajoukot katsomossa olivat jo kovinkin tyytyväisiä. Muistaakseni tuo olikin ainut mitattu työntöni ennen viimeistä kierrosta, tosin yliastutut työnnöt kantoivat pitkälle, muistaakseni n. 18,90:een. Teijo sitä vastoin oli hyvässä vireessä läpi kisan työntäen parhaallaan 18,61. Tuohon aikaan ei vielä kaikissa kisoissa käytetty finaalikierroksilla käännettyä työntöjärjestystä, joten pääsin työntämään viimeisen työntöni Teijon jälkeen. Teijon viimeisen työnnön jälkeen kenttäkuuluttaja tosin jo totesi, että uutta SE:tä ei näissä kisoissa nähty. Noh, minä olin eri mieltä ja sain lopulta pidettyä pidemmänkin työnnön ringissä, tulos 18,88m. Uusi SE! Onnistumisten hetkellä mieleen tulee joskus outoja asioita, niin tälläkin kertaa. Nimittäin tuloksen kuultuani tajusin heti jääneeni A.Harjun työntämästä tuloksesta sentin. Arsin tuloshan on työnnetty 16-vuotiaana kuten omanikin, mutta Arsin tulosta ei ikinä hyväksytty viralliseksi SE:ksi. Syy tähän on tietääkseni se, että ennätyskuula punnittiin Perhon lähikaupassa, ja jostain syystä tätä punnitusta ei sitten lopulta hyväksytty. No joka tapauksessa SE oli tuolloin minun nimissäni, vaikka olinkin tilastokakkonen=)

   Tuotakaan SE:tä en enää kyennyt parantamaan, sillä tuloskunto alkoi tuosta vähitellen hiipua. SM-kisoissa Turussa peli meni jälleen kerran jännäksi, aivan kuten edellisenäkin vuotena. Ensimmäisellä työnnöllä yliastuttu, toisella ”varman päälle” toinen yliastuttu ja kolmannella kierroksella vielä enemmän varman päälle työnnetty 15,05 tai 15,15 ja siinä vaiheessa seitsemänneksi, kun vielä 3-5 työntäjää oli jäljellä. Onnekseni pääsin kuitenkin jatkokierroksille mukaan ja pystyin ratkaisemaan kisan neljännen kierroksen tuloksella 17,80. Teijolla oli muistaakseni SM-kisojen aikaan jo jotain vaivoja, joten todellista spektaakkelia ei tuosta kisasta muodostunut. Mutta yksi spektaakkeli oli koettu jo viikkoa aiemmin 17-vuotiaden Suomi-Baltia –maaottelussa, jossa olimme Teijon kanssa Suomen edustajina. Tuostakin kisasta on vuosia kulunut jo niin pitkään, että ihan millimetrintarkasti en pysty tapahtumia muistamaan, mutta tietyt asiat eivät unohdu ikinä. Työnsimme parhaat työntömme n. neljännellä kierroksella, molemmat 18,10. Tuossa vaiheessa taisin johtaa, koska toiseksi paras työntöni oli 17,90 kun se Teijolla oli 17,88 tms. Viimeisellä kierroksella Teijo paransi kuitenkin 17,95:een ja nousi kärkeen ja lopulta voittikin kisan, koska toiseksi paras työntö oli 5 senttiä minun vastaavaa parempi.

   Kiekonheitto alkoi vuonna 1997 jäädä hieman kuulan varjoon, vaikka saavutinkin vielä SM-kisoista pronssisen mitalin.

   Eli vuosi 97 oli kovien kaksinkamppailuiden vuosi ja vaikka minun ja Teijon urat on tuon jälkeen lähtenyt aaltoilemaan ihan eri suuntii, niin silti täytyy todeta, että Teijo työntäjä, jonka kanssa olen saanut parhaimmat kisani aikaan, kiitos siitä!

Sivun alkuun

   Menestyksekkään kesän -97 jälkeen aloitin lukion Kuortaneen urheilulukiossa. Muutos oli 16-vuotiaalle loppujen lopuksi melko lailla iso. Urheilemiseen tämä vaikutti ainakin siltä osin, että monissa asioissa tuli mentyä melko pahasti mettään. Huhtikuun aikoihin kunto lupaili hyvää ja mahdollisuudet viime vuoden SE:n parantamiseen näyttivät olevan olemassa. 5,44 kg:n kuulalla kesän parhaaksi tulokseksi jäi kuitenkin 18,46, joka uupui siis n. 40 senttiä viime vuoden tuloksesta. Raskaammilla välineillä tulokset kuitenkin paranivat, 6,25:sta työnsin huikeassa Kyröskosken senttitaistelussa 16,97 ja miesten kuulaa Alajärvellä 15,56.

   Kesään 1998 mahtuivat myöskin ensimmäiset kilpailuni ulkomailla, Itä-Euroopan kiertue alkoi heinäkuussa Venäjältä ja jatkui elokuussa Viron puolelle. Moskovassa kilpailtiin KOK:n alainen World Youth Games -tapahtuma. Ensimmäisistä arvokisoista ei kovin paljon positiivisia muistoja jäänyt. Karsintarajat sekä kuulassa että kiekossa olivat sen verran alhaiset, että molempien lajien loppukilpailussa oli reilusti yli 20 urheilijaa. Tämäkin seikka kummasti sekoitti nuoren ja kokemattoman urheilijan kilpailemista. Venäjän reissulle mahtui kuitenkin omalla välineellä (tosin ulkomailla 5kg) tehty kesän paras suoritus, joka tosin syntyi karsinnan verryttelykierroksella, joten varsinaista hyötyä ko. työnnöstä ei ollut. Mittaa työnnöllä oli n. 19,20m. Tuollaisella tuloksella olisi finaalissa sijoittunut muistaakseni toiseksi, mutta eipä irronnut Kurunsaaren pojasta finaalista, ei sitten ollenkaan. Tulos kisassa oli 18,49, jolla lopulta sijoituin kuudenneksi. Viiden kierroksen jälkeen olin vielä mitalissa kiinni kolmantena, mutta niin vaan kovempihermoiset kaverit tulivat viimeisellä kierroksella ohi. Kisan voitti sittemmin ihan hyviä tuloksia työntänyt Venäjän Pavel Sofin n. 19 ja puolen metrin tuloksella. Muita vielä nykyäänkin työntäviä kisaajia olivat seitsemänneksi sijoittunut Valko-Venäjän, silloin jo hirvittävänkokoinen, Yuri Belov sekä kahdeksanneksi sijoittunut Kroatan Nedjad Mulabegovic. Moskovan kiekkokisassa heitin kesän parhaani 49,53 ja olin 11:s.

   Moskovan kisojen jälkeen oli hemmetin vaikeata kerätä motivaatiota loppukesään. Tarton Baltia-Puola-Suomi -maaottelussa sijoituin neljänneksi tuloksella 15,89 (6kg). SM-kisat Helsingissä pystyin kuitenkin klaaraamaan vielä niin hyvin, että voitin toistaiseksi viimeisen SM-kultani tuloksella 17,53 (5,44kg). SM-kisojen kiekonheiton karsinnassa heitin tyylikkäästi kolme heittoa vasemmalta ohi sektorista ja lopetin samalla kiekkourani siihen. Mielestäni melko tyylikäs lopetus=) Missään mielessä en ole tähän vuoteen tyytyväinen, tosin positiivista tässä vuodessa on se, että jälleen tämänkin vuoden jälkeen tajusin urheilun lainalaisuuksista entistä enemmän.  Jos vielä vuonna 1997 kisat T.Kööpikän kanssa olivat tasaisia, niin vuonna 1998 Teijo oli jo karannut omille metreilleen.

   Syksyllä -98 jatkoin Kuortaneella ja aloitin harjoituskauden erittäin motivoituneena huonosti menneen kesän jälkeen. Periaatteessahan tuossa iässä pitäisi siirtyä työntämään 6,25 kg:n kuulalla, mutta tuohon aikaan arvokisoissa työnnettiin miesten kuulaa, joten minullakin pääpaino kilpailemisessa oli miesten kisoissa. Tosin harjoituksissa ei täysipainoista kuulaa tule oikein vieläkään käytettyä. Harjoituskaudesta 98-99 ei ole oikeastaan mitään muistikuvia. Tosin suoralta kädeltä voi sanoa, että ongelmat ovat todennäköisesti olleet samoja kuin ennen ja jälkeenkin. Eli keskittymisessä olennaiseen on todennäköisesti tuolloinkin ollut ongelmia. Juniorivuosien voima-arvoista voi sen verran todeta, että penkkipunnerrus kehittyi 15 kiloa vuoteen vuoden 1998 90 kilosta aina vuoden 2003 165 kiloon. Siis aina 15 kiloa vuoteen, panosti siihen tai ei.

   Kesän kilpailukauden avasin Töysässä kesäkuun alkupäivinä. Hallikaudestahan minun kohdalla ei kilpailullisesti voi useastikaan puhua, tosin vuodelle 1999 Tilastopaja antaa tulokseksi 15,91, täytynee uskoa=) Töysän kisoissa syntyi ihan hyvä avaustulos 16,20, joka rikkoi sekä miesten A-luokan että 19-vuotiaden EM-kisarajan. Näin ollen jo kesäkuun alussa oli varmaa, että elokuun ensimmäisenä viikonloppuna olisi tekemistä, kyseiset kisathan pidettiin samanaikaisesti, Kalevan kisat Seinäjoella, EM-kisat Latvian Riikassa. Vuonna 1999 lähdin myös ensimmäistä kertaa Keuruun juhannuskisoihin. Oli siinä nuori mies ihmeissään, kun saman kisan starttilistalta löytyivät nimet Halvari, Harju ja Reinikainen. Tulos taisi Keuruun paahtavassa helteessä olla 16,03. Keuruun jälkeen seuraava kisa taisi olla klassisella Vilppulan kentällä kisoissa, joissa vielä tuolloin oli paljonkin työntäjiä. Tosin eipä se vilppulalaisten "yksinoikeus" ole, jos kisoissa ei enää ole työntäjiä. Vuosi 1999 on jäänyt siinäkin mielessä mieleen, että silloin kuulakisoissa oli joka paikassa paljon työntäjiä. Vilppulan kisoissa paransin ennätystäni jälleen hieman tulokseen 16,35. Vilppulan kisa taisi olla viimeinen valmistautumiskisa EM-kisakatsastukseen Kyröskoskelle, jossa karsittiin työntäjiä Riikaan. Vuonna 1999 ei pelkällä tulosrajan rikkomisella tehnyt mitään, sillä ehdokkaita noihin kisoihin oli useita (Kööpikkä, Viitamaa, I. Haukijärvi, Kujala sekä allekirjoittanut)

   Karnevaalitunnelmaa lähdettiin kisapäivänä haistelemaan jo hyvissä ajoin, samalla varmistaen että matkarasitusta ei enää kilpailussa ole. Verryttelynkin aloitin jo hyvissä ajoin yhdessä Kyröskosken kentän "loistavista ringeistä" (sitaatti M.Yrjölältä, todellisuudessahan nämä Kyröskosken sivuringit eivät mitään ihmeellisiä ole) kuulanheitolla, heitin minä siinä PYT:ssä ennätykseni, mutta alastulon tein tyylikkäästi niskoilleni=) Kyllähän siinä hetken aikaa oli vähän Irwin-tunnelmissa (Missä ollaan, mikä maa?), mutta kisan alkuun oli kuitenkin sen verran aikaa, että eipä tuo pikku onnettomuus enää kisatessa häirinnyt. Katsastuskisahan käytiin miesten B-kilpailun yhteydessä, ennakkoarviontien mukaan T.Kööpikkä ottaa toisen kisapaikan minun ollessa lähimpänä toista paikkaa. Kilpailuhan alkoi meikäläisen kannalta mahdollisimman huonosti Viitamaan Mikon työntäessä jo ensimmäisellä kierroksella 16,80 pintaan, eli n. puoli metriä pidemmälle kuin itse olin siihen mennessä pystynyt. Muuten en tuosta kisasta hirveästi muista, mutta enpä minä missään vaiheessa kunnolla toipunut tuosta Viitamaan aloituksesta. työnsin tosin ennätykseni 16,60, jolla sijoituin neljänneksi Kööpikän voittaessa, Viitamaan ollessa kakkonen ja Haukijärven Ilkan työntäessä kolmanneksi, 16,62.

   Kauden päätavoite meni siis ohi suun, joten loppukesään oli vaikeuksia motivoitua, vaikka sinnekin vielä mahtui hyviä kisoja. Esimerkiksi Ähtärissä hieman ennen Kalevan kisoja, samassa kisassa, jossa Mika Halvari työnsi 21,00, työnsin sen kesän parhaani 16,64, voittaen mm. nykyisen valmentajani Tomi Nissisen ensimmäistä kertaa (Asia, joka kisanjälkeisissä onnitteluissa herätti hämmennystä jopa kotijoukoissani, ilmeisesti Ähtärissä oli tuona vuonna käytössä ns. kääntymätön tulostaulu.) No, Seinäjoen Kalevan kisoissa sitten mm. T.Nissinen pääsi maksamaan kalavelkoja, minun hermoillessa itseni kunnolla pihalle. Tulos 15,61 ja sijoitus 17., varma en ole mutta tuskin voitin ketään.

   Tuolle kesälle mahtui sitten vielä pari kisaa oman sarjan välineellä. Orimattilan SM-kisoissa sijoituin kolmanneksi Kööpikän ja Viitamaan jälkeen tuloksella 17,83. Tuon tuloksen ansiosta pääsin Suomen edustajaksi 18-vuotiaiden Ruotsi-maaotteluun Göteborgiin, jossa melkoisen epäonnistuneella suorituksella sijoituin toiseksi Robert Häggblomin jälkeen. Joten Ullevikin on nähty ja koettu, joten tämän nykyisen projektin siirryttyä tähtäämään vuoteen 2007, ei harmita edes kovin pahasti, koska Göteborgissa on jo käyty=)

   Hyvin vaikea tehdä mitään yksittäistä johtopäätöstä tästä vuodesta näin 6-7 vuotta myöhemmin. Missään tapauksessa vuosi ei mennyt tavoitteiden mukaan, mutta Suomen jalkapallomaajoukkueen entisen päävalmentajan Antti Muurisen sanoin "Eteenpäin on menty"

   Vuoden 2000 ainoa positiivinen asia taisi olla Peräseinäjoella syntynyt uusi ennätys 16,72. Nuorten SM-kisoista sain Häggblomin jälkeen hopeaa. Tavoitteena tuona vuonna oli päästä edustamaan Suomea nuorten MM-kisoihin Chileen, mutta lopulta tulosraja 17,40 jäi 68 sentin päähän. Vuoden 2000 heinäkuussa lopetin valmennussuhteeni Jussi Isosaaren kanssa, ilman sen kummempia sopimisia, mutta luulen, että molemmat osapuolet viimeisellä tapaamiskerralla tiesivät sen polun olevan kuljettu loppuun. Siis viimeinen tapaaminen urheilja-valmentaja-parina, huom!

   Oli niin vaikea vuosi, esimerkiksi talvella jatkuvaa sairastelua, jonka takia säännöllinen harjoittelu oli melko harvinaista. Kesällä ei sitten tuota Peräseinäjoen kisaa lukuun ottamatta saanut mitään aikaan. Kaksi harjoitusta taisi olla kesän aikana sellaisia, että pystyi jotain odottamaan, harjoitusennätykset sekä kutosella että seiskalla, mutta oli se touhu niin epävarmaa, ettei voi pitää ihmeenä, vaikkei tulosta tullutkaan.  Lopettaminen oli tosiaan lähellä ja elämä kaikin puolin railakasta pitkin syksyä, mutta sitten... ilmestyi mies Perhosta kuularinkiin kaukaisessa Australiassa 22.9. klo 12 voittaen olympiakultaa ja herättäen samalla "yritetään nyt kerran vielä" -fiiliksen.

Syksyllä 2000 kunto oli siis pohjalukemissa ja olin ilman valmentajaa. Ei siis mikään ihanteellinen tilanne jatkaa uraa. Lokakuun loppupuolella alettiin vähitellen reenailemaan. Valmennusvastuu jaettiin minulle ja isälleni, ja tällä järjestelyllä edettiinkin jokunen vuosi. En tiedä johtuiko siitä, että noita Arsin Sydneyn työntöjä tuli tuona syksynä kelailtua melko paljon, vai mistä, mutta työntäminen oli yllättävän valmista heti syksystä lähtien. Harjoitusennätyksen taisin työntää ensimmäisen kerran vähän joulun jälkeen, mutta jo ennen sitä tekeminen oli melko laadukasta. Tammikuu oli melkoista nousukiitoa, harjoituksissa kuula kaarsi parhaimmillaan jopa jonkin verran yli 18 metriin, mikä oli melkoinen suoritus ottaen huomioon, että edellisen kesän paras oli vain tuo 16,72m. Voimaakaan ei tuolloin ollut juuri yhtään, pp taisi olla sen 130kg, josta se nousi kevääseen mennessä varmaan 135 kiloon eli vakaa 15 kilon vuosikehitys jatkui. Oikeastaan ensimmäisen kerran vuoden -97 löysin tuona talvena työntöihini vaadittavan rytmin, mutta varjopuolena tilanteessa oli se, että vauhtia työnnössä oli aivan liikaa, mikä sitten teki työntöjen ringissäpysymisestä erittäinkin vaikeaa. Hallikaudella kisasin kerran jääden tuossa Kuortaneen kisassa ilman tulosta.

Tuohon tammikuun loppuun oli ajettu melko kovatehoisella harjoittelulla, jota oli pakko (ainakin silloin tuntui siltä) hieman keventää, siis tehojen puolelta. No niinhän siinä lopulta kävi, että metsään mentiin ja lujaa. Ilmeisesti tekniikassa hallikauden jälkeen tehdyt painotukset olivat päin honkia, sillä tuon tapaisiin harjoitustuloksiin ei enää sillä kaudella pystytty. (Itseasiassa tuo tammikuussa 2001 työnnetty työntö on edelleen harjoitusennätykseni ja samalla pisin työntö, jonka olen miesten kuulalla työntänyt.) Kevät oli kokonaisuutena melkoisen vaikea, treenaamiseen ei saanut oikein minkäänlaista otetta, vaikka ajoittain oli toki hyviäkin hetkiä. Jälkikäteen on tullut mieleen, että koska olin tuona vuonna viimeistä vuotta lukiossa niin siinä saattaa olla vaikutuksensa. Ei toki niin päin, että koulunkäynti tai ylioppilaskirjoitukset olisivat haitanneet, vaan lähinnä se kirjoitusten jälkeinen aika oli ongelmallinen, koska olin tavallaan ammattilainen eikä urheilemisen ohella ollut muuta järkevää tekemistä. Kenties en (ainakaan) silloin ollut henkisesti valmis tuollaiseen elämänrytmiin.

Kesä 2001 on siinä mielessä jännä, että en ole aivan varma siitä missä avasin kisakauteni. Taisin käydä Alahärmässä ja Kangasalla ottamassa sarakkeeseen pelkkiä yliastuttuja. Sen toki muistan, ja pystyn tarkistamaan, että ensimmäiset mitatut kisatyönnöt tuolle vuotta työnsin Alavuden arktisissa olosuhteissa (vesisade ja alle 10 astetta lämmintä). Kesän ensimmäinen kisatulos oli 17,21m, jolla siis vaihdoin metrilukua ja paransin ennätystäni noin puolella metrillä. Kesän tavoitteena oli työntää reilusti yli 18 metriä ja selviytyä Amsterdamiin 22-vuotiaiden EM-kisoihin, joihin tulosrajaksi oli asetettu 18,10m. Alkukesä kuluikin tuota rajaa metsästäessä. Parhaimmillaan/pahimmillaan työnsin muistaakseni yhdeksään päivään viisi kisaa, tai neljä, en ole ihan varma. Tulostaso oli melko vakaasti siinä 17,70m hujakoilla. Kauden parhaani työnsin Saarijärven juhannuskisoissa ja sen kesän jälkeen ennätykseni kirjattiin lukemin 17,84m

Vuoden 2001 Kalevan Kisat käytiin Turussa, jossa minulla oli vielä yksi mahdollisuus rikkoa tuo EM-kisaraja. Kisojen aikataulu oli tyypillinen: aamulla karsinta ja illalla finaali. Melkein voisin sanoa, että tuossa aamukarsinnassa olen ollut parhaassa vireessä urani aikana. Työnsin muistaakseni kaksi tai kolme verryttelytyöntöä 17,50 viivalle melko helposti. No itse karsinta oli sitten perinteisen vaikea, jatkopaikka ratkesi vasta kolmannella kierroksella. Tulos taisi olla 17,29 ja sijoitus kymmenes. Ennakkovalmistelut noihin Kalevan kisoihin oli osaltani vähän huonosti hoidetut (100 prosenttisesti oma vika). Hotellihuone oli kyllä karsintaa edeltäväksi yöksi, muttei enää seuraavaksi, joten karsinnan jälkeen ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin kuluttaa väliaika kuumassa ulkoilmassa. No finaaliin pystyin parantamaan tulostani 17,59:een ja sijoitukseni oli yhdeksäs, joten ei tuo finaalikaan ihan pommiin mennyt.

Kalevan kisojen jälkeen alkukesän ahkera kilpaileminen sekä päätavoitteen sivu suun meneminen alkoivat vaikuttaa tekemiseeni, enkä enää loppukesän aikana kyennyt lähentelemään parhaita tuloksiani. Eurajoella järjestetyissä SM-kisoissa sijoituin taistellen kolmanneksi hieman yli 17 metrin tuloksella. Tuon kisan jälkeen jalkoihini, jonnekin akillesjänteiden tienoille, iski mystiset kivut, joiden vuoksi jouduin jättämään nuorten nelimaaottelun väliin. Nuo kivut ovat vieläkin hieman mysteeri, ne tulivat täysin yllättäen, kestivät viikon ja hävisivät sitten kokonaan. Eikä oikein sen jälkeenkään ole sillä seudulla mitään ongelmia ollut (Kyllä, koputan puuta!).

Kesä 2001 oli siis askel eteenpäin, muttei ihan niin pitkä mitä tavoittelin eikä myöskään sellainen, johon talvi antoi edellytyksiä.