| Alkuun |

Kurt Ristniemi
Päivitetty
23.07.2005

Ravintoloitsija Nikolai Wahlgrénin perhe Jyväskylässä 1887 - 1931

Jyväskylän kaupungin vaakuna 1838 - 1930

Google

Ravintoloitsijan perhe vuonna 1902
Perhe vuonna 1902: Veikko (10v), Eino (11v), Nikolai, Hymmi (9v, edessä), Jenny (13v), Jalmiina

 
 
Isä: Esaias Wahlgren Äiti: Maria Charlotta Hultenberg
Nikolai Wahlgrén
s: 10.7.1863 Joensuussa
k: 4.3.1925 Jyväskylän pitäjässä (61v)

 
Isä: Augustinus Matinpoika Klemetti Äiti: Leena Elisabeth Eliaksentytär
Puoliso: Jalmina Paulina Siekkinen
s: 29.1.1865 Vesangan Ala-Siekkilässä Jyväskylän pitäjässä
k: 3.12.1944 Petäjävedellä (79v)

Lapset:
- Jenny Helena s. 25.6.1889 Petäjävedellä.
Vihittiin Kuopion kaupungista olevan hovioikeuden auskultantti Kurt Gustaf Christensénin kanssa tammikuussa 1913 ja muutti Lahteen 1.2.1913. (23v)
k: 5.6.1919 Lahdessa (29v)
- Eino Nikolai s. 4.6.1891 Petäjävedellä.
Haki 28.12.1918 virkatodistusta vapaaehtoista lähtöä varten Viron vapaussotaan 
k: Ampui itsensä vänrikkinä 12.6.1920 naimattomana Viipurissa. (29v)
- Veikko Esaias s. 6.7.1892 Petäjävedellä.
k: sydäntautiin lyseolaisena 1.12.1908 Jyväskylässä (16v)
- Hymmi Paulina s. 26.10.1893 Petäjävedellä.
Muutti Lahteen naimattomana 5.5.1919. (25v)
k: 1.6.1951 (57v)


Nikolai Wahlgrén oli kasvavan Jyväskylän huomattavin ravintoloitsija 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Hän ei itse osallistunut kunnalliseen elämään, mutta oli ilmeisesti voimakas taustavaikuttaja, harmaa eminenssi. Kaupungin johtavan hotellin, Hotelli Wahlgrenin, lisäksi hän omisti mm. ainakin höyrylaiva Vienon ja suuren sikalan. Nelilapsisen perheen pojat kuolivat nuorina ja nuorin tytär jäi naimattomaksi. Vanhin tytär Jenny vihittiin kuopiolaisen Kurt Christénsenin kanssa ja hänestä tuli Ristniemen suvun äiti.

- Suomi eli suuren murroksen aikaa: Aleksanteri II:n liberalistista kautta seurasivat sortovuodet, suomalaisuusaate, ensimmäinen maailmansota, jääkäriliike, Venäjän vallankumous, Suomen itsenäistyminen.

 

Valoisaa aikaa Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa

Hopeamarkka 1864
Oma rahapaja saatiin 1864, jolloin myös omat kolikot laskettiin liikkeelle.

Elettiin keisari Aleksanteri II:n liberalistista aikaa. Talouselämää haitanneet asetukset oli purettu ja vuodesta 1879 alkaen oli ollut jo täysi elinkeinonvapaus. Puusta oli tullut Suomen tärkein vientiartikkeli ja rautateitä rakennettiin. Rahana oli Venäjän rupla, jonka rinnalle oli 1860 saatu myös oma Suomen markka.

Markka oli kiinteästi sidottu ruplaan: virallisesti 1 rupla = 4 markkaa mutta Suomen siirryttyä kultakantaan 1878 ruplan todellinen arvo heikkeni.

 

Nikolai Wahlgrén tulee Petäjävedelle

Nuoripari
Nuoripari

Puusepän poika Nikolai Wahlgrén lähti kotoaan Joensuusta 21-vuotiaana poikamiehenä joulukuussa 1884. Elinkeinonvapauden tähden Nikolai saattoi ryhtyä kauppiaaksi hakematta erikseen porvarinoikeuksia.

Hän toimi Petäjävedellä (Jyväskylän maaseurakunnassa) kauppiaana, tervatehtailijana ja postinhoitajana. (Fredrikson)

28.8.1887 maakauppias Nikolai Wahlgrén (24v) vihittiin avioliittoon Jalmina Siekkisen (22v) kanssa. Jalmina oli talollisen ainoa lapsi Jyväskylän pitäjän Vesangalta, Ala-Siekkilän kylästä. Vihkiäiset pidettiin Petäjäveden kirkonkylässä Lemettilän talossa klo 5 j.p.p.
Jalminasta kirkonkirjoissa käytettyjä muita nimiä: Hjalmina Paulina Augustinuksentytär, Klemetti / Siekkilä

Jalmina muutti Nikolain luo Petäjävedelle, jossa perheeseen syntyi neljä lasta runsaan neljän vuoden kuluessa.

Jyväskylään 1894 ravintoloitsijaksi

Nikolai Wahlgrén sai Jyväskylän kaupungin kestikievarioikeudet vuonna 1894 ja perhe muutti kaupunkiin 14.8.1894.

Jyväskylän kaupunki oli perustettu vuonna 1837 keisari Nikolai I:n allekirjoittamalla perustamiskirjalla. Kaupunki rakennettiin lähes asumattomalle paikalle Syrjänharjun ja Jyväsjärven väliselle kannakselle, jolla olivat Kappeliseurakunnan kirkko ja markkinapaikka. Kaupunki kasvoi huonojen liikenneyhteyksien tähden hyvin hitaasti, kunnes 1846 saatiin laivayhteydet Päijänteelle. Vuonna 1890 kaupungissa oli runsaat 2 100 asukasta.

Girsenin Vanha Seurahuone
Girsénin Vanha Seurahuone 1890-luvulla. Harjulla näkötorni - K-SM 26:178

Wahlgrén vuokrasi kauppias A. J. Girsénin perikunnalta kymmenen vuotta aikaisemmin valmistuneen ravintolarakennuksen, jossa Girsén oli pitänyt Vanha Seurahuone -ravintolaa. Girsénin leski oli jatkanut toimintaa, mutta usein ilman anniskeluoikeuksia, joten kyse lienee ollut lähinnä matkustajahuoneiden pidosta. (Fredrikson)

Rakennus oli keskeisellä paikalla; Kauppakadulla Kirkkotorin varrella (Kortteli III:36). Tiilirakenteinen kirkko oli vihitty käyttöönsä jo viitisentoista vuotta aiemmin, vuonna 1880. Samana vuonna jolloin Jyväskylän kirkkoherrakuntakin (seurakunta) oli saanut alkunsa. Kentän vastakkaisella reunalla oli vielä toripuotien rivi paikalla, johon mahtava kunnallistalo rakennettiin heti 1890-luvun lopussa. (Tommila, 1; s.182)


Kaupunki ennen 1899 laajennusta. Kadunnimet vuoden 1899 asemakaavan mukaan


Näkymä Harjulta 1880-luvulla: Girsénin talo kirkon tornin edustalla. Torin toisella puolella toripuodit.
(Kuusi, s.72)

Kaupunki oli 1880-luvulla alkanut kasvaa yli asemakaavoitettujen rajojen. Käynnissä oli varsinaisen kasvukauden jälkeinen hiljaisemman kehityksen kausi. Se oli kuitenkin toisenlaisen murroksen aikaa: saatiin rautatie, saatiin uusi asemakaava, kunnalliselämä vilkastui, yhteiskuntaelämä politisoitui. (Tommila, 1; s. 122)

Ravintoloitsija

Kestikievarioikeudet Wahlgrénilla oli vuosina 1894-1917. Oikeudet tarjottiin vuokralle kolmeksi vuodeksi kerrallaan sille, joka ne pienimmin vaatimuksin suostui ottamaan hoitaakseen. Wahlgrénilla oikeudet olivat  8 kolmivuotisjakson ajan. (Kortteli III:36, vuodesta 1897 XI:78). (Tommila 2; s. 211)

Kestikievari toimi ensin Kirkkotorin laidalla (Kortteli III:36). Helmikuun 2. 1897 hotellissa syttyi tulipalo kello neljältä aamuyöstä. Rakennus tuhoutui täysin.

Hotelli Wahlgren vastavalmistuneena
Hotelli Wahlgren aamuauringossa
<< Asemakatu <<   >> Nikolainkatu >>

Tulipalon jälkeen Wahlgrén osti uuden tontin Suuren pitkäkadun ja Itäisen poikkikadun  kulmasta  (kortteli XIII:78) ja rakennutti sille uuden hotellin, Hotelli Wahlgrenin. 

Uusi hotelli oli vain korttelinmitan päässä rautatieasemalta, minne keskustan painopiste siirtyi rautatien tultua kaupunkiin vuonna 1897. Hotelli avattiin 1899, päivää ennen Jyväskylän Laulu- ja Soittojuhlia. Samana vuonna kaupunki sai uuden asemakaavan ja uudet kadunnimet. Sen mukaan hotelli oli Nikolainkadun ja Asemakadun kulmassa.

Hotelli syrjäytti pian Seurahuoneen kaupungin parhaana hotellina.

Kaupungin olot

Postikortti: Kauppakatu vuosisadan vaihteessa
Puhelinjohdot Kauppakadulla vuosisadan vaihteessa
Girsénin talon paikalla on jo uusi rakennus (2. oik.)

Puhelinlaitos
Yksityinen puhelinlaitos Jyväskylään oli perustettu vuonna 1885. Sentraali oli vanhan raatihuoneen talossa (Kauppakatu 4) ja yhteyksiä siitä oli silloin pariinkymmeneen telefoniin. Puhelinlangat kulkivat ensin katolta katolle, mutta samana vuonna 1984, kun Wahlgrénit muuttivat kaupunkiin, ne siirrettiin kadunvieren puhelintolppiin huollon helpottamiseksi. (Tommila, 1; s.247)

Kadut
Kaupungin kadut olivat surkeassa kunnossa. Katukäytävät oli rakennettu jo 1880-luvun alkuvuosina, mutta itse ajoradat olivat toivottoman surkeat. Kadut oli päällystetty paksulla hiekkakerroksella ja tuulisina kesäpäivinä kuiva hiekka piiskasi kasvoja ja hiekkapöly tunkeutui joka paikkaan. Syksyn sateissa taas kadut olivat paksua lokavelliä ja heikon pohjan tähden kärrynpyörät saattoivat upota liejuun akselia myöten.  (Tommila, 1; s.339)

Myös rauatieaseman laiturilla oli aluksi öljylyhdyt
Aluksi katuvaloina oli öljylyhdyt

Valaistus
Pimeässä ei enää tarvinnut kulkea. Jo kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 1884 kadunkulmiin oli pystytetty öljylyhdyt. Monissa kodeissakin öljylamppu jo korvasi kynttilänvalon. (Tommila, 1; s.333)

Sähköt kaupunkiin saatiin syksyllä 1902, kun kaupunki sai valmiiksi Kilpisenkadun (Vuoden 1899 kaavassa 'Kilpikatu') alapäähän Jyväsjärven rantaan 'sentraalin'. Ensimmäisenä syksynä kaupungissa oli 49 sähköllä toimivaa katulamppua. Kulutusmittareita oli 44 kohteessa. (Tommila, 1; s.334)


Vesikärryt olivat yleinen näky

Vesi- ja viemärilaitos
Hygieniaolot olivat alkeelliset. Vesijohto- ja viemäriverkkoa ei ollut: Talojen pihan perällä oli ulkovessat ja vesi nostettiin joko omasta tai Kirkkotorin kaivosta. Hevosen vetämät vesikärryt olivat tyypillinen näky kaupungin kaduilla.
Vuosien mittaan maahan imeytyneet jäte- ja käymälävedet alkoivat pilata pohjavettä ja kaivo toisensa jälkeen kävi käyttökelvottomaksi.

Tilanne parani vasta vuonna 1912 kun Jyväskylän kaupungin vesijohto- ja viemärilaitos vihdoin aloitti toimintansa. Sitä ennen kaupungin kadut olivat avoinna vuosikausia kestäneiden kaivuutöiden takia. (Tommila, 1; s.336)

Liikenneyhteydet
Jyväskylän liikenneyhteyksiä hoidettiin talvella rekikyydillä ja kesällä höyrylaivoilla. Varsinkin talvisaikaan kaupunki oli varsin eristyksissä muista kaupungeista.  Kesäaikaan laivojen kilpailu oli kovaa parhaana sesonkikautena 1890-luvulla. Myös Nikolai Wahlgren varusti Vieno-nimisen laivan Päijänteen pohjoispään lähiliikenneverkkoon kuuluvalle Haapakosken reitille. - Jyväskylän satama oli ahdas ja sen puiset laiturit lahot. Niihin saatiin kohennusta vasta rautatien tulon myötä. kun valtio oli ensin kunnostanut Jyväsjärven rantaa kulkevan radan pohjan. (Tommila, 1; s. 240)

 
Jyväskylän rautatieasema

Rautatie
Rautatie saatiin Jyväskylään vuonna 1897 kun rata Haapamäeltä valmistui. Se merkitsi helpotusta ja nopeutusta kaikelle liikenteelle; niin tavara-, henkilö, kuin postiliikenteellekin. 

Kauppias Aleksei Mitron Oldsmobile 'Curved Dash Runabout'
Mitron vieressä kauppias Ville Oksanen. Takana Mitron kauppaedustaja Juhani Keto ja tukkumyyjä Vasili Klementjeff 

Autot
Suomen ensimmäinen auto lienee ollut Mustion linnaan hankittu vuoden 1898 De Dion-Bouton. Jyväskylän ensimmäisen auton hankki kauppias Aleksei Mitro vuonna 1905. Kuvasta päätellen se oli 1-sylinterinen 5 hv Oldsmobile 'Curved Dash Runabout'.

Hevosia pelästyttelevien automobiilien lukumäärä kasvoi kaupungissa nopeasti ja vuonna 1912 kaupungin ohjesääntökokoelmaan lisättiin VI osa "Jyväskylän kaupungin automobiililiikenteen järjestyssäännöt". (Tommila, 2; s. 229)

Sortokaudet

10 pennin venäläistyyppinen postimerkki
Suomalaismerkit kiellettiin 1900-01.

Ensimmäisen sortokauden aikana 1899-1905 Wahlgrenin lapset olivat pieniä ja kävivät koulua. Heidän elämäänsä venäläistämisyritykset tuskin näkyivät muuten kuin esim. postimerkkien vaihtumisena venäläistyyppisiin.

Mutta Jyväskylä oli suomalaisen kulttuurin ja suomalaisuuden aluetta. Hotelli Wahlgrenin yläkerran vain vakioasiakkaiden käytössä olevissa kabineteissa varmasti puhuttiin jopa maanpetoksellisia puheita.

Lasten koulunkäynti

Jyväskylän oppikoulut
Ala-alkeiskoulu 1847-84
Jyväskylän lyseo 1858-
yläalkeiskoulu 1858-62
alkeisopisto 1862-73
Jyväskylän tyttökoulu 1864-1952
Yksityisten tyttökoulu Jyväskylässä 1864-86
tyttökoulu 1886-1952
Jatkoluokat - tyttölukio 1911-1952
Jyväskylän Suomalainen Yhteiskoulu 1915-23
Koeyhteiskoulu 1919-28
yhteislyseo 1928-55

Tommila, 2; s.403

Jyväskylä oli suomenkielisen kulttuurin kehto, Suomen Ateena: Suomen ensimmäinen suomenkielinen yläalkeiskoulu oli perustettu Jyväskylään 1858.

Vuoden 1843(????) koulujärjestys oli mahdollistanut myös tyttökoulujen perustamisen. 'Yksityisten tyttökoulu Jyväskylässä' avattiin syksyllä 1864 Räihän (Seurahuoneen) talossa torin varrella. (Tommila 1; s.132)

Jenny pääsi ripille 10.6.1906, Eino 15.2.1907 ja Hymmi vuonna 1909. Veikko kuoli sydäntautiin 16-vuotiaana 1.12.1910.

Vain Hymmin koulutodistuksia on säilynyt. Hymmi sisäänkirjoitettiin  'Suomalainen tyttökoulu Jyväskylässä':n I luokalle 1.9.1904, sinä syksynä, jolloin hän täytti 11 vuotta. Päästötodistuksen hän sai 28.5.1909. Lukuaineiden keskiarvo oli 9/10 ja edistyksen keskiarvo 29/30.

Hymmin koulu jatkui seuraavana syksynä tyttökoulun jatkoluokilla ('Helsingin suomalaiset yliopistoon johtavat tyttökoulun jatkoluokat'). Jatkoluokkien päästötodistuksen Hymmi sai 7.5.1912. Ylioppilaskirjoituksista hän sai mainesanan 'kiittäen hyväksytyt tiedot'.

SIGILLUM UNIVERSITATIS IMPERIALIS ALEXANDREAE IN FENNIA

Keisarilliseen Suomen Aleksanterin-Yliopiston nimikirjaan ja Hämäläiseen Osakuntaan Hymmi kirjattiin 13.5.1912. Hän oli silloin 23-vuotias.

Hymmin yliopisto-opinnoista ei ole mitään tietoja, mutta 30.7.1915 hän sai Jyväskylän Kesäyliopistosta Gustaf Fredrikssonin allekirjoittaman todistuksen englanninkielen hallinnasta.

Wahlgrénin hevoset

Nikolai Wahlgrén omisti ainakin kaksi hevosta, joiden kummankin isä oli Keski-Suomen Hippoksen omistama suomenhevos-jalostusori Manu (rekno 49).


1910 Luopuminen hotellitoiminnasta ja muutto pois keskustasta

Kivistön huvila Aholan palstatilalla
Kivistö

Vuonna 1910 Nikolai Wahlgren myi hotellin tontteineen ravintoloitsija Emil Rundqvistille. Hotelli sai uuden nimen, 'Hotelli Jyväskylä'.

Joulukuun 14. päivänä perhe muutti Kivistön palstatilalle (Huvila Kivistö) Jyväskylän pitäjään Jyväskylän kylän Aholaan nro 24. Maaseurakuntaan tulleiksi heidät on kirjattu jouluaattona 24.12.1910. Nikolai Wahlgren merkittiin tästälähin kirkonkirjoihin jälleen kauppiaana. 

Lapset lähtevät

Lapsista vain Jenny toi Nikolaille ja Jalminalle lapsenlapsia, mutta hänkin kuoli nuorena. Myös pojat kuolivat nuorina. Vain Hymmi eli pitempään, joskin naimattomana. 

Veikko 10-vuotiaana 1902Veikko oli kuollut jo 1910 16-vuotiaana lyseolaisena.

Jenny 17-vuotiaana 1908Jenny kuulutettiin avioliittoon 23-vuotiaana tammikuussa 1913 Kuopion kaupungista olevan hovioikeuden auskultantti Kurt Gustaf Christensénin kanssa. Häät pidettiin 26. päivänä ja helmikuun ensimmäisenä päivänä Jenny muutti Lahteen.

Jenny sai lahdessa kaksi lasta, Sirkka Elisabethin ja Rutger Markus Olavin, mutta kuoli 5.6.1919 vain vuoden kuluttua Markuksen syntymästä. Jenny haudattiin Jyväskylän hautausmaalle 8.6.1919. 

LAHDEN KAUPUNGIN SINETTI * POLIISILAITOS *

Hymmi valokuvattuna LahdessaHymmi muutti Lahteen toukokuussa 1919. Hänet oli otettu Lahden kaupungin Poliisilaitokselle kanslia-apulaiseksi jo 21.5.1918.

Hymmi oli lapsista ainoa, joka eli pitempään. Hän eli naimattomana ja kuoli 57-vuotiaana vuonna 1951.

Eino 28-vuotiaana vänrikkinä Viipurissa 1919Eino suunnitteli lähtevänsä vapaaehtoisena Viron vapaussotaan vuoden 1918 lopussa. Hän haki silloin virkatodistukset sekä sotaanlähtöä että 'sotilastoimissa arvonylentämispyyntöä' varten.

Hänet ylennettiin vänrikiksi 1.3.1919 ja merkittiin upseerina armeijan luetteloon 16.5.1919. (Virkaikäluettelo upseereista vakinaisessa sotapalveluksessa 1.3.1922; Ehdotus 1919)

Voitaneen olettaa hänen osallistuneen Suomen vapaus- ja kansalaissotaan, sillä hän lähetti 1919 Viipurista kortin, jossa itse on vänrikkinä. Arvattavasti hän kuului Viipurin jääkärirykmenttiin. Hän kuitenkin nähtävästi ampui itsensä ilmeisesti Viipurissa 12.6.1920.

Wahlgrenien ajokortteja

Kauppias Nikolai Wahlgren Kivistön huvilan seinustalla
Ajokortti No 217 / 1916

Noihin aikoihin tarvittiin nimismiehen myöntämä ajokortti automobiilin lisäksi myös polkupyörälle. Korttien voimassaoloalue oli rajattu ja -aika varsin lyhyt. 

Nikolai Wahlgren sai ajokortin ainakin kesällä 1916. Jyväskylän piirin vt nimismiehen 3.6.1916 myöntämä ajokortti No 217 oli Nikolain postikorttikokoinen  kokovartalovalokuva, jonka kääntöpuolelle oli käsin kirjoitettu "Kauppias Nikolai Wahlgren, Jyväskylän pitäjästä, oikeutetaan ajamaan automobiililla Keski- ja Itä-Suomessa kuluvan vuoden loppuun".

Myös perheen nuoret ja rouvakin saivat ajokortteja. Jennyhän oli tällöin jo mennyt naimisiin ja muuttanut pois. 

* 11/9 1914 No 244 Wahlgren Hymmi, ylioppilas: polkupyörä ja auto, Keski-Suomi
* 17/9 1914 No 318 Wahlgren Eino, ylioppilas: polkupyörä ja auto, Keski-Suomi
* 26.7.1915 No 264 Wahlgren Eino, ylioppilas: polkupyörä ja auto, Suomi
* 9.8.1915 No 615 Wahlgren Hymmi, neiti: - , Suomi
* 3.6.1916 No 216 Wahlgren JP, kaupprouva: automobiili, Suomi
* 3.6.1916 No 217 Wahlgren Nikolai, kauppias: automobiili, Keski- ja Itä-Suomi
* 19.6.1916 No 352 Wahlgren Hymmi, ylioppilas: Nordstjerna ja auto

 

Kahden kesken Kivistössä

Nikolai ja Jalmina Wahlgren asuivat Kivistön huvilalla koko Nikolain loppuelämän ajan.

21.X.19. * WIBORG * WIIPURI *

1917 Suomi itsenäistyi.

Nikolai Wahlgren kuoli 61-vuotiaana Aholassa 4.3.1925. 

 

Tapahtui myöhemmin...

Katujen kiveäminen aloitettiin lopulta 1920-luvulla.

Yleisradiolähetykset alkoivat vuonna 1926.

Leski Jalmina Paulina muutti Helsinkiin Et. seurakuntaan 9.1.1931. Hän kuoli 79-vuotiaana Petäjävedellä 3.12.1944.


Tärkeimmät ulkoiset lähteet:
* Erkki Fredrikson: Puheenvuoro, Keskisuomalainen, ?.4.1977
* K-SM = Keski-Suomen Museo
* Sakari Kuusi: Toiminimi Joh. Parviainen 1856-1947,  Muistojulkaisu, Enso-Gutzeit Osakeyhtiö, 1949
* Päiviö Tommila: Jyväskylän kaupungin historia1837-1965, 1 ja 2. Gummerus 1970
* Sirkka Valjakka: Jyväskylän kaupungin rakennukset ja asukkaat 1837-1880. Keski-Suomen Museoyhdistyksen julkaisuja, Keski-Suomi X, 1971

 

Lähetä palautetta

Kaikki korjaukset, täydennykset, kertomukset, muistelukset ym. otetaan mielihyvin vastaan.


get this gear!


Lue vieraskirjaa
Kirjoita vieraskirjaan

Kuvat kirjoittajan kokoelmista.

Kirjoittaja on Nikolai Wahlgrénin Jenny-tyttären pojan poika.