Tässä hieman suuntaa antavaa tietoa ruokinnasta, rokotuksista ja madotuksesta sekä pennun sosiaalistumisesta/tapakasvatuksesta. Lisätietoja ruokintaa koskevissa asioissa saat kasvattajaltasi. Pyrin järjestämään jokaisen pentueen yhteydessä rottweilerin pennunomistaja kurssin ennen kuin pennut lähtevät uusiin koteihin! Lisätietoja kurssista saat kasvattajalta ja SRY:n sivuilta.

Olipa kerran suurikokoinen koira…

Hieman terveellisestä ruokinnasta. Koiran ruokavalioon vaikuttaa neljä eri asiaa: ikä, fyysinen aktiivisuus, koko ja kunto. Rottweiler kuuluu suuriin koirarotuihin joiden aikuispaino on noin 40-60 kg ehkä hieman alle tai yli. Anatomisista ja fysiologisista ominaisuuksista johtuen isokokoisten koirien ruuansulatuksen toleranssi on alhaisempi kuin pienikokoisten koirien. Ärtymisestä seuraa, että koiran uloste on ajoittain märkää, pehmeää runsasta ja pahanhajuista. On tärkeää, että koiran ruokavalio on asianmukainen ja säännöllinen, jotta pystytään takaamaan hyvä ruuansulatus. Mistä tämä herkkyys johtuu ? Ruuansulatuskanava on suhteessa pienempi (2,8 % painosta) kuin pienikokoisilla koirilla (7% painosta), minkä seurauksena ruuansulatus kapasiteetti on pienempi. Ohutsuolen seinämä läpäisee aineita helpommin, joten uloste on kosteampaa ja pehmeämpää, mikä johtuu natriumin huonommasta imeytymisestä. Käyminen on runsaampaa, koska massa kulkee hitaammin paksusuolessa.

KASVUKAUSI – vieroituksesta

Suurikokoisen koiran pennun kasvu aikuiseksi kestää vähintään 15 kuukautta. Kahteen eri vaiheeseen jakautuva kasvukausi on pitkä ja varsinkin luuston suhteen erittäin herkkä. On tärkeää, että pentu saa ravinnosta tarpeeksi energiaa ja ruuansulatusjärjestelmä kehittyy asianmukaisesti. Myös hampaiden kasvu on tärkeää.
1. Vaihe Vieroituksesta 5 kuukauteen: Nopea kasvu
Pennun luusto kehittyy ja paino nousee n. 130 g päivässä niin, että 5 kuukauden iässä pentu painaa 50 % aikuisen koiran painosta. Ruuansulatusjärjestelmä on edelleen haavoittuva tämän jakson aikana.
2. Vaihe 5 kuukauden iästä 15 kuukauteen: Pentu vahvistuu edelleen
Painon nousu jatkuu hitaasti. Pennun lihasmassa kehittyy ja luuston rakenne lujittuu.

4-12 viikon ikäisenä pennun emonmaidosta saama vastustuskyky heikkenee vähitellen eikä pennun oma vastustuskyky ole vielä täysin kehittynyt.

LUUSTON RAKENTUMINEN

Suurikokoisen koiran pentu tarvitsee suhteessa kaksi kertaa enemmän energiaa painokiloa kohti kuin aikuinen, jotta luusto kehittyy optimaalisesti. Kehittymätön ruuansulatuselimistö pystyy kuitenkin käsittelemään vain pieniä ruokamääriä kerralla. Jos ruuansulatusjärjestelmää ylikuormitetaan, pentu voi saada ripulin ja sairastua.

Tarkkaile pennun painoa ja kasvuvauhtia. Kokeile kevyesti kylkiluita ja takamusta; ihon pitäisi jäädä notkeasti poimulle sormiesi väliin. Älä tarjoa pennulle rajattomasti ruokaa; ylipaino rasittaa niveliä, jotka eivät ole vielä lujittuneet.

PENNUN OLLESSA + 5 kk

Painon tarkkailu lihasmassan muodostumisen aikana. 5 kuukauden ikäisen pennun luusto ja nivelet ovat täysin kehittyneet. Kasvu ei kuitenkaan ole lähimainkaan loppunut. Nyt alkaa lihasten rakentaminen, minkä johdosta pennun energiantarve on edelleen suhteessa suurempi kuin aikuisella koiralla. Pennulle syötettävän ruuan energiapitoisuutta pitää kuitenkin valvoa tarkasti, jottei pentu liho, koska se johtaa luusto ongelmiin. Pennun ruuansulatusjärjestelmä on nyt kehittyneempi, joten sille voidaan antaa isompia vähärasvaisempia ruoka-annoksia nälän tyydyttämiseksi.

Ylimääräinen ruokinta ei kasvata pentua korkeammaksi vaan se yksinkertaisesti vain lihoo. Aikuisiän korkeuteen vaikuttavat ainoastaan perintötekijät ! Siksi annostuksia on noudatettava tarkasti. Pentu ei myöskään tarvitse ylimääräistä kalsiumia kasvaakseen, mikäli sitä on lisätty oikea määrä sen kuivamuonaan. Yliannostus on turhaa ja se häiritsee pennun luonnollista kasvua. (Katso antamasi ruuan pakkaus seloste)

Pentua ei saa liikuttaa liian rajusti liian aikaisin. Varsinainen liikunta voidaan aloittaa asteittain 3 kuukauden iässä.

PENNUN OLLESSA 5 kk –15 kk

Tässä vaiheessa ruuan energiapitoisuus on melko alhainen, noin 3948 kcal/kg Katso, että myös proteiini pitoisuus on riittävä n. 32 %, se auttaa jatkamaan pennun kehitystä ilman liiallista painonnousua. Hyvin sulavat proteiinit ovat hyvästä. Kalsiumin tarve on n. 200-400 mg/ elopainokiloa kohti ja suhteessa edelliseen fosfori pitoisuus 0,9 %. Useat ruuat sisältävät tänä päivänä myös hyödyllistä kondroitiinia ja glukosamiinia jotka suojaavat niveliä.

KOIRAN OLLESSA 15 kk- 5 vuotta

Koira kasvaa ja kehittyy noin 15 kk-2 ikävuoteen asti ja sen jälkeen voi asteittain siirtyä aikuisen koiran ruokaan.

LIIKUNNAN JA RAVINNON ENERGIAPITOISUUDEN OIKEA SUHDE

Suurikokoiset koirat ovat usein aktiivisia, ja niitä käytetään tarmoa vaativiin tehtäviin; kuten esim. palveluskoiramme rottweiler. Silloin ne kuluttavat energiaa, erityisesti ollessaan paljon ulkona. Koirien elämäntyyli voi lisätä niveliin kohdistuvaa rasitusta sekä energiantarvetta tästä syystä helposti sulava tiivis ravinto on hyvästä ruuansulatukselle.

(Suosittelemani hyväksi todetut koiran kuiva muonat/nappulat ovat: Royal Canin Maxi tai Giant sarja. Tämä sarja tekee helpoksi koiran ruokinnan, koska sieltä löydät eri ikäisille ja kokoisille koirille oikeanlaiset ja laadukkaat ruuat. ) Hyviä koiranruokia on myös muita ja jokainen valitkoon niistä mieleisensä ja parhaaksi katsomansa ruuan koiralleen.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole antaa sellaista kuvaa, että koiralle ei voi syöttää muuta kuin teollisesti tuotettua nappulaa. Koira on varsin moniruokainen ja sille voi kokata itse erilaisia puuroja ja laatikoita. Koiralle saa antaa myöskin kalaa ja lihaa sekä vihanneksia ym. ym. lista on lähes loputon. Tarkoituksena olisi, että pentu ja nuori kasvava koira saisi oikeanlaista ravintoa kun se on kasvavassa iässä ja toki muulloinkin. Silloin on turvallisinta pysyä nappuloissa, missä kaikki vitamiinit ja hivenaineet sekä proteiini ja rasvapitoisuus on kohdallaan. Näin vältytään ruokinta virheiltä kakista varmimmin.

Rokotukset ja madotus

Pentu rokotetaan ensimmäisen kerran 12 viikon iässä penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvoa vastaan. Uusinta rokote on kuukauden kuluttua, eli noin 16 viikon iässä, jolloin pentu rokotetaan edellisten lisäksi myös raivotautia vastaan. Seuraavat rokotukset ovat vuoden kuluttua.

(Rokotus määräykset saattavat muuttua tautitilanteen mukaan, varmista rokotustilanne siis eläinlääkäriltä.)

Pentu ei saa tavata muita koiria tai kulkea sellaisissa paikoissa, missä käy muita koiria ennen kuin sen kaikki rokotukset ovat kunnossa ! Rokotuksia ei suositella hampaiden vaihdon aikana.

Ohessa rokotuksien nimikkeet ”kansan kielellä” selitettynä:

PARVO = Viruksen aiheuttama tauti, jota esiintyy koiralla suoli- ja sydän muotona. Suoli muotoa voi esiintyä kaikenikäisillä koirilla, vaarallisin se on kuitenkin pennuille. Koira, etenkin pentu, voi kuolla parvoon. Suoli muotoisen parvon oireina on oksentelu, ripuli (usein veristä) nestehukka ja kuume. Sydänmuotoista parvoa esiintyy 2-8 viikkoisilla pennuilla. Sydän muotoon saattaa kuulua suolisto-oireita. Pentu kuolee usein äkillisesti.

PENIKKATAUTI = Penikkatautia aiheuttaa penikkatauti virus = Canine distemper virus = CDV Virus leviää pisara tartuntana ja suorassa kontakstissa sekä ulosteiden, syljen ja virtsan välityksellä. Penikka tauti on koirien merkittävin virus tauti. Vakavin se on 3-6 kuukauden ikäisillä pennuilla, mutta kaikenikäiset, rokottamattomat koirat ovat alttiita. Penikka taudin oireita ovat kuume, nuha, silmätulehdus, oksentelu, ripuli, syömättömyys, lihasspasmit, anturoiden ja kirsun liika sarveistuminen ja paksuuntuminen, vesi- ja märkä rakkulat vatsassa sekä keskushermosto-oireet (puremisliikkeet, kuolaaminen, kehänkierto). Penikkatauti rokotteella saavutetaan hyvä suoja jo yhdellä rokotuskerralla, jos pentu on 12 viikon ikäinen tai sitä vanhempi. Yleensä suositellaan vahviste rokotusta 4 viikon kuluttua ja se jälkeen vuosittain.

RABIES - raivotauti, vesikauhu = Rabieksen kantajina toimivat villieläimet. Tauti leviää sairaan eläimen pureman välityksellä ja se tarttuu myös ihmiseen. Suomessa rabiesta ei ole esiintynyt vuosiin. Oireina ovat muuttunut käytös (joko agressiivisuus tai depressio) ja ääni, nielemisvaikeudet sekä eriasteiset halvaukset. Rokottamaton, tautiin sairastunut eläin joudutaan lopettamaan.

Raivotautirokotus on nykyisin pakollinen kaikissa kokeissa ja näyttelyissä, ulkomaille matkustettaessa ja hyvä suoja jokaiselle kotikoirallekin. Ellei erikoista syytä ole, suositellaan ensimmäisen rokotuksen ajankohdaksi vähintään 12 viikon ikää. Uusinta rokotus tästä vuoden kuluttua ja sen jälkeen kahdenvuoden välein. Ulkomaille matkustettaessa ei raivotauti rokotus saa olla yhtä vuotta vanhempi eikä 30 vuorokautta tuoreempi.

TARTTUVA MAKSATULEHDUS: Koiran tarttuvan maksatulehduksen eli HCC:n (Hepatitis Contagiosa Canis) aiheuttaa adenovirus. Suomessa HCC:ta esiintyy rokottamattomilla koirilla. Virus leviää suun, nenän ja silmän kautta ja sitä esiintyy myös virtsassa ja muissa eritteissä. Alle puolivuotiaalla pennulla tauti on yleensä äkillinen ja koira kuolee muutaman tunnin kuluessa ripuli oireiden alkamisesta. Aikuisilla koirilla HCC ilmenee yleisinfektiona. Diagnosointi voi olla vaikeaa ja vaatii yleensä vasta-ainetutkimuksen. HCC:n oireet ovat kuume, syömättömyys, jano, vatsakipu, oksentelu, verinen ripuli, ikenien verenvuodot ja keltaisuus (mm. limakalvoilla). Suurin osa aikuisista koirista paranee itsestään, mutta ne voivat tartuttaa muita koiria. Jälkitautina koiralle voi tulla ”blue eye”- silmän sarveiskalvossa on turvotusta ja siihen kerääntyy tulehdussoluja, jolloin silmää näyttää peittävän sininen kalvo. Blue eye paranee itsestään. Tarttuvan maksa tulehduksen rokotteella saavutetaan hyvä suoja jo yhdellä rokotus kerralla, jos pentu on 12 viikon ikäinen tai sitä vanhempi. Yleensä suositellaan vahvisterokotusta 4 viikon kuluttua ja sen jälkeen vuosittain.

Pentuna koira madotetaan melko usein. Kasvattajasi on madottanut pennun 2viikon iässä, 5 viikon iässä ja 7 viikon iässä. Seuraava madotus on 11 viikon iässä, pennun ollessa jo uudessa kodissaan. Aikuinen koira madotetaan 2 kertaa vuodessa.

Kesällä on vaarana myös, että koiraa puraisee kyy tai ampiainen, joten on tärkeää pitää metsissä tai pelloilla liikuttaessa ja matkalle lähtiessä mukana kyypakkaus (sama valmiste kuin ihmiselle). Koiran henki voi olla siitä kiinni !

Sosiaalistuminen

Koiran pennusta ei itsestään kehity kaikkea rakastava kaveri. Rodusta riippumatta pennut tarvitsevat huolellista sosiaalistamista, jotta ne tottuvat elämässä vastaan tuleviin asioihin. Sosiaalistamisen tärkein vaihe alkaa varhain kasvattajan luona ja jatkuu pari kuukautta luovutusiän jälkeen. Pennun sosiaalistamisen kriittisin vaihe on 4 viikon iästä 16-viikkoiseksi. Tuona aikana kehittyy 80 % pennun aivoista: aivosolujen väliset yhteydet muodostuvat ja siten aivojen koko kasvaa. Mitä enemmän virikkeitä pennun elinympäristössä on, sitä enemmän yhteyksiä muodostuu ja sitä suuremmiksi aivot kehittyvät. Jos taas virikkeitä on vähän, yhteydet jäävät muodostumatta. Pennun halu tutkia ympäristöään on korkeimmillaan 5 viikon iässä, jonka jälkeen uteliaisuus alkaa laskea. Samaan aikaan alkaa vaikuttaa vastakkainen taipumus eli varuillaan olo, pyrkimys välttää uusia ärsykkeitä. Sosiaalistaminen on syytä aloittaa mahdollisimman pian kriittisen ajanjakson alussa, sillä myöhemmin aloitettuna se ei toimi yhtä tehokkaasti. Jos suurin osa ajasta on menetetty, sitä on 16 viikon iän jälkeen erittäin vaikea, jopa mahdotonta ottaa kiinni.
Koiran elämän tasapainoisuuden kannalta on ratkaisevaa, mitä noiden kolmen kuukauden aikana tapahtuu. Tärkeämpää kuin istumisen ja maahanmenon opettaminen on se, että pentu tutustuu kaikkiin tai edes suurimpaan osaan niistä asioista, joita se tulee myöhemmässä elämässään mahdollisesti kohdata. Tuona aikana koetut tapahtumat, niin hyvät kuin huonotkin, painuvat varsin syvälle pennun mieleen. Yksikin traumaattinen tapahtuma saattaa tehdä pysyvää vahinkoa, ja jälkeä voi olla vaikea korjata. Uusiin asioihin tutustuttaessa kokemusten pitäisi siis olla pennun mielestä positiivisia. Työ alkaa siis jo pentulaatikossa. Huolellinen sosiaalistaminen on paras palvelus, jonka kasvattaja voi koiralle ja sen tulevalle omistajalle tehdä.

Kasvattajan tehtävä

Pentulaatikon paikka on tilassa, jossa ärsykkeitä on riittävästi. Keskellä kotia kasvavat pennut tottuvat arkielämän ääniin, mikä on olennainen osa niiden kehittymistä. Myös näköärsykkeet ovat tärkeitä. Se miten pennut ärsykkeisiin suhtautuvat, riippuu pitkälti emän reaktioista, sillä pennut ottavat käyttäytymisessään paljon mallia emältään. Eli siis, jos emä on rauhallinen ja vahvahermoinen sekä oikein sosiaalistettu ja ihmisiin tottunut, myös pennut ovat. Tuolloin emä ” tartuttaa” rauhallisuutensa pentuihin ja pennut saavat emältään hyvän käyttäytymismallin. Jos pennut pelästyvät vaikkapa jotain putoavaa esinettä, niihin ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota. Parempi on, että ne voivat itse uskaltautua hetken päästä katsomaan, ettei kyseessä ollutkaan mikään vaarallinen asia. Jos kotona on liian hiljaista, voi välillä järjestää tarkoituksella ääniä pentujen ihmeteltäviksi. Pentuja ei kuitenkaan saa säikytellä. Pennut ovat alusta alkaen yksilöitä, ja niiden luonteissa on eroja ja vaikka kasvattaja olisi tehnyt sosiaalistamista paljonkin, pennuissa on aina yksilökohtaisia eroja. Toiset voivat kaikesta huolimatta olla arempia ja toiset taas rohkeita. Toiset voivat olla vilkkaampia ja toiset taas rauhallisempia.

Pentu uudessa kodissa

Jokainen varmasti tietää, että, kun uusi pieni perheen jäsen saapuu uuteen kotiinsa, on sille järjestettävä mahdollisuus tutustua omaa tahtiaan uuteen vielä vieraaseen kotiinsa ja sille on annettava oma mukava makuu paikka sekä oma ruokakuppi ja vesikuppi. Suhtautukaa siihen ymmärtäväisesti ja ystävällismielisesti. Matka kasvattajalta uuteen kotiin on ollut varmasti väsyttävä ja ehkä hieman pelottavakin. Onhan se ymmärrettävää, kun pentu on yhtäkkiä erossa muista pentue sisaruksista ja turvallisesta emostaan. Olisi suotavaa, jos ensimmäisten päivien aikana oltaisiin mahdollisimman paljon pienen pennun kanssa ja annettaisiin sille sitä tukea ja turvaa, mitä se todennäköisesti kaipaa. Olisi myös hyvä, jos ensimmäisten päivien aikana ei uutta pentua tulisi katsomaan koko kulmakunnan ihmiset ja tuttavat, sillä pennun on tiedettävä jo alusta lähtien ketkä ovat sen uutta laumaa ja hälyisä ympäristö, näin alussa, ei ole sille hyväksi. Pennun ostajan on jatkettava ahkerasti kasvattajan aloittamaa sosiaalistamisohjelmaa. Pentu tarvitsee uusia kokemuksia päivittäin, ei pelkästään isoina annoksina viikonloppuisin, sillä se saattaa aiheuttaa pennulle stressiä. Yhdellä kävelyllä ohitetaan päiväkoti, lähikuppa ja koirapuista. Toisella lenkillä ihmetellään pururadan juoksijoita ja vilkasta risteystä. Kolmannella retkellä voidaan tukia tuttuja lenkkipolkuja ja mukavia vastaantulevia ihmisiä ja koiria. Neljännellä kerralla voidaan pentu viedä kaupungin vilskeeseen hetkeksi kävelylle ja seuraavana kertana vaikka maalle hiljaisuuteen tutustumaan vaikkapa hevosiin ja lehmiin. Kun ihmetyksen aiheet tulevat vastaan usein, pentu ei enää vähän ajan kuluttua pidä niitä erikoisina. Pennun elämä ei kuitenkaan saa olla liian levotonta. Jännittävien tapahtumien välissä täytyy liikkua hiljaisemmilla teillä, jotta pentu saa rauhassa nuuskia ja tutkia paikkoja. Alussa ei kuitenkaan mennä lähelle ärsykkeitä vaan kuljetaan tervallisesti kauempaa siten, että pennulla on kokoajan hyvä olla. Eteneminen tapahtuu pikkuhiljaa. Heti ei mennä suoraan rautatieaseman hälinään, vaikka pennun olisikin tarkoitus tottua vaikka junalla matkustamiseen. Kaiken tämän edellä lukemasi yhteydessä kannattaa käyttää runsaasti makupaloja ja kehuja vahvistaaksesi pennun kokemuksia ja itsetuntoa. Ja pennut tunnetusti yleensä ovat ahneita. Näin kun lähdemme tyhjällä vatsalla tutkimusretkille on pennun mielestä tavattoman hienoa saada omalta isännältään palkkiota ja molemmilla on hauskaa. Näin uusille asioilla saadaan pennun mielestä positiivinen merkitys.

Mutta entä tauti vaara? Uskaltaako pienen pennun kanssa liikkua ihmisten ilmoilla enne rokotuksia? Aluksi voidaan liikkua lähellä kotia tutussa ympäristössä ja tottua siihen ja sitten, kun rokotukset ovat kunnossa lähdetään yhdessä valloittamaan maailmaa. Älä vahvista pelkoa. Kun pentu kohtaa uuden asian, lue merkkejä, miten se suhtautuu siihen. Pienen pennun murina voi kuulostaa hassulta, mutta mieti, millaiselta sama käytös vaikuttaa aikuisella koiralla. Esimerkiksi murina ja pakittaminen eivät ole niinkään toivottuja aikuisella koiralla, etenkin, kun tässä tapauksessa on kyseessä suureksi kasvava koira. Yksikin kerta muodostuu nopeasti säännölliseksi käyttäytymismalliksi, mikäli pentu saa vahvistusta tavoilleen. Älä siis silittele ja kannusta pelkäävää pentua, vaan anna sen rauhassa tutustua pelon kohteeseen omaa tahtiaan. Jos pennulla on taipumusta arkuuteen ja epäluuloisuuteen, sen kanssa on tehtävä entistä enemmän huolellista työtä. Mikäli pentu on luonteeltaan reipas ja avoin, ei suurin huolenaihe ole pennun rohkeus. Varsinkin jos rotu on helposti syttyvää ja kiihkeää sorttia, tärkeämpää on kehittää koiralle neutraalia suhtautumista eri asioihin.

Entäpä sitten, jos etenee pennulle sopivaan tahtiin, eikä 16 viikon ikään mennessä päästä vielä rautatieaseman ovelle asti? Onko sosiaalistamisen aika ohi? Ei suinkaan. Kriittisenä aikana ei tarvitse oppia kaikkea valmiiksi asti. Silloin luodaan pohja, jotta pennulla on myöhemminkin valmiudet oppia asioita. Omaksumisen taito säilyy myöhemminkin, kunhan alussa virikkeitä on riittävästi. Sosiaalistamista jatketaan samaan malliin pennun ehdoilla, kunnes on päästy toivottuun lopputulokseen.

Pennun tapakasvatus

Koira tutustuu ympäristöönsä ensisijaisesti hajuaistillaan, vaikkakin pienen pennun omistaja useimmiten on sitä mieltä, että pentu tutustuu ympäristöönsä hampaillaan…Pennun tulee olla utelias ja toimelias. Sen toimeliaisuus ja aktiivisuus riippuu sekä rodunomaisesta että yksilöllisestä perimästä. Suuri osa pennuista on koko ajan tekemässä jotakin ”pahaa”, eli ne tutustuvat ympäristöönsä tarttumalla kaikkiin löytämiinsä esineisiin hampaillaan. Mutta on myös sellaisia, jotka vain haistelevat ympäristöään ja hieman leikkivät niille annetuilla leluilla. Palveluskoiran pennun tulisi olla jo pienenä toimelias ja aktiivinen, koska se todennäköisesti tällöin myös vanhempana nauttii toiminnasta.

Rauhallisen pennun omistajan tulee aktivoida pentua leikkimällä sen kanssa paljon, sekä rohkaisemalla sitä tutustumaan uusiin paikkoihin ja asioihin. Koiran pennun ei tule milloinkaan antaa hampaillaan roikkua ihmisten vaatteissa, puhumattakaan, että sen annetaan purra käsistä ja jaloista. Kaikesta tällaisesta käyttäytymisestä joudumme koiran kuitenkin vieroittamaan ennemmin tai myöhemmin. Mitä kauemmin se saa harjoittaa ei toivottuja ”leikkejä”, sitä vaikeampi on sitä niistä vieroittaa. Koiran taisteluhalu ei vähene vaikka siltä kielletään muiden kuin leikki esineiden repiminen ja pureminen. Koiranpennulla tulee olla ensimmäisestä päivästä lähtien omat purulelut ja retuutus rätit ja köydet, joiden kanssa se voi mielin määrin touhuta.

Pennun tapakasvatus on sitä, että pennulle opetetaan hyväksyttävät käyttäytymismallit eri tilanteisiin. Tällaisia tianteita ovat esimerkiksi; koiran ruokailu tavat, koiran nukkumapaikka, koiran sisäsiisteys, autossa matkustaminen, koiran käyttäytyminen, kun tulemme kotiin, koiran käyttäytyminen, kun kotiin tulee vieraita, yksin olo kotona ja autossa, koiran sisätiloissa käyttäytyminen, koiran käyttäytyminen eri hoitotoimenpiteissä , kuten esim. pesu, kynsien leikkuu, tassujen pyyhintä, harjaaminen, taluttimessa kulkeminen (Yksi tärkeimmistä), vieraiden koirien kohtaaminen ja ohittaminen. (Joskus ohitetaan vastaan tulevat rauhallisesti makupalalla houkutellen ja joskus saa luvan kanssa mennä tutustumaan.). Ruokailu tavoista vielä sen verran, että koiralla tulee olla oma ruoka ja juoma kuppinsa. Se ei saa mennä toisten kupeille ja päinvastoin.

Tällaiset asiat tulee opettaa pennulle siten, että ne ovat sille itsestään selvyyksiä eli koiraa ei tarvitse käskeä ja kieltää vaan se on oppinut valmiin käyttäytymismallin, jota se voi aina noudattaa. Muutamia esimerkkejä, kun pentu tekee jotain ”pahaa”;
Ota/kutsu pentu pois pahanteosta ja anna sille sen oma lelu.
Jos pentu palaa pahantekoon, kiellä pentua matalalla äänellä ”EI, HYI” ja ota pentu pois pahanteosta ja anna lelu.
Jos pentu edelleen palaa pahantekoon, kiellä ja ota pentua niskanahasta ravista sen verran voimakkaasti, että pentu hieman vingahtaa. Rauhoita pentu ja näytä ettet ole enää vihainen, anna lelu ja leiki hetki sen kanssa. Leikki = Koulutuksen esiaste. Tätä kertomusta ja asiaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin…Mutta suosittelen erittäin hyviksi tiedon lähteiksi Kennelliiton ja Palveluskoiraliiton erilaisia kirjoja ja lehtisiä, mitä saa tilattua netistä ja tilaus kaavakkeilla, mitä tulee lehtien mukana.

Kun nämä hommat ovat pulkassa on seuraava aste siirtyä harrastamaan koirienne kanssa jotakin, mikä tuntuu mielenkiintoiselta sekä sinusta, että koirasta. Ota yhteyttä Sry:n alaosastoon tai johonkin palveluskoira seuraan, joka toimii lähimpänä. Voit kysellä koulutus paikoista ja erilaisista yhdistyksistä ja seuroista myös kasvattajaltasi.

Mukavia hetkiä pentujenne kanssa ja muistakaa, että aina jos tulee ongelmia ja vaikkei tulisikaan , aina voi ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä. Mikään kysymys ei ole tyhmä tai vähäpätöinen !