[Toteutumattomaksi jääneen seuraavan viikon eli 22./23.8.2003 lähetettäväksi tarkoitetun jakson sisältöä kuvattiin kotimaanmatkakertomuksen tapaisella luonnehdinnalla "Rokkipopparit ratsiassa, dokumentti tien päältä vuodelta 1971".]

15.8.2003 (Teinitalon viimeinen jakso, vain YLEQ:ssa) Tarja Loponen ja Olavi Granström tutkivat kotirouvien seksielämää 1973 palkitussa radiodokkarissa "Vihreä Leski - eli mitä tapahtui kun pölynimurikauppias seisoi oven takana". Nykyaikainen lähiörouva eli juuri tämä 'vihreä leski' saattaa viettää yksinäistä ja yksitoikkoista elämää vaikka puitteet perheen ja koti-irtaimiston osalta olisivat kunnossa. Ovelle saapuva (yleensä miespuolinen) vieras saattaa aiheuttaa kotonaan viruvassa naisolennossa erikoisia reaktioita. Tätä päättivät selvittää kesätoimittajat Tarja ja Olavi espoolaisessa lähiössä. Virkavapaalle jäänyt lentoemäntä ja 'tutkimuksessa' lähtökohtaisesti anonyyminä esiintynyt kahden lapsen kotiäiti Pirjo K käväisee tutussa lähikaupassa jopa kahdesti päivässä, koska ostosten hintaan saattaa kuulua kiireapulaisen ja viime kevään ylioppilaan Kimin kassinkantopalvelut kotiin asti. Taisi asiakkaan tarkka kotiosoitekin tulla ohimennen mainittua. Samanlaista huomiota käyvät ajoittain tarjoamassa "Raine, ja Markku, ja ne muut". Myös lehti-ilmoituksesta löytyneen eksoottisemman viihdytystaiteilijan yhteystiedot on merkitty muistiin. Kävelyretkillään Pirjo saattaa vaeltaa miettimään asioita Westendin aaltojen hyväiltäväksi asti. Aviopuoliskonsa Pertti K on betonialan yrityksessä hyvässä uraputkessa konttoripäällikkönä, ja kaveriporukalla tämän pitää käydä tuulettumassa ja harrastamassa monta kertaa viikossa. Pirjon pohdiskeli lentoyhtiönsä työnantajapolitiikkaa ja 'osa-aikaisen perhepäivähoitaja' Raijan kotiolojen vaikutusta Perhe K:n kahteen - ehkä kohta jo kolmeen - lapseen. Ennen Pirjo on jaksanut käydä jazztanssin parissa Otaniemessä, nyt Tapiolan keskusaltaalta yötä myöten kuuluvat juhlimisen äänet ärsyttävät koska omasta elämästään puuttuu se jokin. Paikallisesta tikkakerhosta tavoitettu perheenisä arveli oman paikkansa olevan jossain muualla kuin kotona. Häntä eivät huolestuttaneet uusimmat tutkimustulokset vaimoväen mahdollisesti kohdistavan kiinnostuksensa jonnekin toisaalle, jos tavoittelemaansa ei omasta parisuhteesta löydy. Toimittajat löysivät vapaaehtoiseksi kokeilemaan miten helposti lähiölesken ovi avautuu. Rouva Keinänen [oops!] tapasi talonsa rappukäytävässä miehekkääseen maalareiden joukkion, ja isännöitsijä Olavi Granströmiksi esittäytynyt työnjohtaja suorastaan kutsuttiin tarkastelukohteena olevan perheen asuntoon. Makuuhuoneeseen asti päätyivät, mutta Granström taisi nukahtaa heti vaaka-asentoon laskeuduttuaan. Ehkä uuden tuttavarouvan kertomukset elämäntilanteestaan väsyttivät. Nukkuvaa isännöitsijää Pirjo koetti houkutella käymään uudestaan heti huomenna lupaamalla hankkia pullon suosikkijuomaksi mainittua algerialaista. Ehkä yhteiset suunnitelmat romuttuivat työhaalarin taskusta löytyneen pullistuman paljastuessa radio-ohjelman mikrofoniksi. Ensimmäisen kerran muutama viikko sitten kuultu vuoden 1972 Rantatyttö Stiina Ylönen käväisi dokumentin keskellä muistuttamassa nauhoitereklaamin kautta Yyterin monipuolisesta huvittelutarjonnasta. Tämä olisi ollut yksi uusi quootti eli ohjelman vakiomainos, nyt se ehdittiin kuulla vain kaksi kertaa.

8./9.8.2003 nuorisokulttuuriin varauksella suhtautunut Huuto ja Melu -lehti valitsi nyt kuullun "Isko Tyynensavu Tähtien takana" -dokumentin vuoden 1975 huonoimmaksi asiaohjelmaksi. Teinitalon kuuntelijat saivat 'nauttia' ylipitkiä yksinpuheluita sisältävän teoksen kokonaisuudessaan. Isko "Orion Tähtisumu" Tyynensavu kävi ensin läpi kosmisen matkailun perusvaatimuksia. Mission perimmäinen vastuunottaja olisi Yhteisraketti IsQo 1:n kapteeni eli Tyynensavu itse. Neuvojen alkupäässä kuultiin kuinka lähelle aurinkoa kannattaa lentää 12:n suojakertoimen aurinkovoiteella: "ei nimittäin kovin lähelle". Avaruuslento-aikasiirtymälle voi ottaa matkaseuraksi ystävän, "jos sellainen löytyy", tai sitten veikeän David-robottipapukaijan yhden englanninkielisen lauseen sanavarastoineen. Where iz it? Mitä eväspuoleen tai muihin varusteisiin tulee, tärkeimmästä päästä on peloton mieli ja ajatukset omassa kuupassa pitävä alumiinifoliohattu. Naapurin Sepon kotipanimon tuotteilla lähtee jano, ja nälkä Ritvan leipomilla parvekkeella kuivatuilla laivakorpuilla. Matkalukemistoksi Iskolla on 'kuvalehtiä' ja yksi samaa sarjaa edustava kokopitkä romaani. Matkustamisen aikataulua laadittaessa täytyy huomioida raketin nopeuden lisäksi sen ympärillä levittäytyvän avaruuden jatkuva laajeneminen, joka vaikuttaa matkantekoon hidastavasti. Aikavääristymän yllättäessä on aluksen ohjaajalla syytä olla aikaisempaa kokemusta vastaavasta vaativasta tilanteesta. Tähtien takana odottavan hallitsijansa mukaisesti nimetyn [Tähtiallianssin paikalle antama täsmällinen nimitys sisältänee monimutkaisen numero-kirjain -yhdistelmän, joka on nimeksi liian epäromanttinen tässä mainittavaksi?] Cufaris-planeetan pinnalle laskeutuminen ei sekään ole helppo homma, vaikka IsQo hoitaa homman pääosin automaattisesti. Paikallisille usvaisille olennoille voi kokeilla esittäytyä vaikka Monster-vahvistimeen kytketyn Phoenix-kitaran avulla esitetyllä lempeällä pop-musiikilla. Alkuperäisväestöä edustava viehättävä Lona Lona -neito on aluksen yksityiskohdista hyvin vaikuttunut. Hankoniemellä vietetyltä hippileiriltä '69 jäi mukavia muistoja, ja ehkä Isko Tyynensavun aivotoimintaan jotain muutakin, jolla myös tämä dokumentti on selitettävissä... No, neljän miljardin kilometrin päästä Cufariksesta eli koti-Maasta tähtimatkaajamme lopulta itsensä löysi, herätyskellon pirahdettua. 

1./2.8.2003 Euroopan Yleisradioliiton yhteistuotannossa vuoden 1974 radiofestivaaleilta Rostockista ja Helsingistä koottiin "Tanssia kameralle" -dokumentti, johon taltioitiin pala omalaatuisen tanssitaiteilija-koreografi Paul Haaran työstä. Ääniaalloille tarkoitettuun tuotantoon liitettiin jostain syystä myös tanssiesitysten kuvaus elokuvakameroilla. Aluksi italialainen Cinematta di Colore -filmiryhmä johtajansa Paolon käskyttämänä kuvasi Helsingin taidehallissa uimapuvussa hypähtelevän tanssitaiteilijan esitystä. Haara harmitteli produktion laaduttomuutta työpaineiden ja trikoidensa kireydestä lähtien. Adjutanttinsa, tuottaja Lauri "Lorenzo" "Laku" Keinänen Tanssin edistämiskeskus Tahdonvoimasta pehmensi projektissa koettuja vaikeuksia. Yksi häiriötekijä paikallistettiin jatkuvasti kesätoimittaja Olli Granströmiin ja tämän selostukseen, Olli kun halusi hoitaa homman livenä eikä jälkiäänityksenä. Ulkona sää on sateinen, sama kostea tunnelma vallitsee myös halliin rakennetussa viidakossa. Yhdeksänteen päivään mennessä italialaiset olivat jo lähteneet pois ja työ jatkuu hieman erilaisilla linjoilla. Olli kertoo kuvanneensa ja ohjanneensa Keinäsen kanssa muutamia otoksia. Vilahtelee toimittaja itsekin taustatanssijana Robin ja Grunewaldin Ritarit -baletissa, melkoinen suoritus ilman mitään alan koulutusta. Muita rooleja olisi luvassa useita päällekkäisiä, josta aiheutuvia asusteiden vaihtamisen rytmittämisongelmia Keinänen aikoi helpottaa ottamalla niistä muutaman itselleen. Paul Haara ei ollut tyytyväinen, mikäli pienimpiäkään askel- tai eläytymisvirhettä esiintyisi. Nykytanssin suunnannäyttäjä Haara on päättänyt sijoittaa ennakkoluulottomasti keskiaikaisen tanssiteatteriesityksen valintamyymälään. Myös esityksessä nähty puujalkatanssi ja toisen ohjelmakokonaisuuden intiaanibaletti ovat saaneet ylistystä alan lehdistössä. Nämä ja muut pioneerityöt ovat mahdollistuneet usean eri apurahan turvin. Työläiset-teoksessa käytetty "melkein puolinelson" -ote on saanut virikkeensä painitekniikasta. Ehkä rajuus Haaran teoksissa on lähtöisin taiteilijan lapsuudesta, jolloin elämä oli vaativampaa kuin nykyisellä 1970-luvun nuorisolla. Improvisoida hän kykenee missä tahansa, vaikka ruuhkaisessa raitiovaunussa. Uuden Ilmaisun opistolla etu-Töölössä Minerva ja Vuokko laativat hieman erilaista tanssiesitystä, osuvaa ajankuvaa kuluvasta vuodesta. Kalenterityttö-show'sta ovat tykänneet varsinkin miehet. Lopulta toimittajaryhmä päätteli haastatteluosuudet leikattavan pois kokonaan, ja jättivät turhan jutustelun siirtyen suoraan muurahaistanssin pariin. Päästäisiin sitten taiteilijalämpiössä odottelevan Holmströmin Helgen seuraan, jos konjakkipullostaan on siinä vaiheessa enää mitään jäljellä. "Tulee tästä radiodokumentista nyt vähän erilaista sisältöä". Valmiin ohjelman kuultuaan hämmentyneet rostockilaiset saattoivat todeta saman.

25./26.7.2003 heinäkuussa 1973 Suuressa kesäjuhlassa valittiin Yyterin Rantatyttö, vaikka kesän aikana alueella oltiin ehditty läpikäydä jo useat muut kauneuskilpailut. Rantatyttö-kisojen lisäksi käynnistyisivät Rollareiden vuoden 1965 esiintymisestä jääneisiin merkkeihin perustuva 2Etsi Mick Jaggerin jalanjälki" -kisa. Kilpailujen järjestäjä-promoottori Logi Longnäsin toistaiseksi suurimmat meriitit löytyvät sekä mies- että naistenlehtien kuumista kuvareportaaseista. Varsinkin Hiki-lehden artikkelia Logi harmittelee edelleen, vaikka saadun julkisuuden on koettanut hyödyntää omissa aktiviteeteissaan. Mikrofonin varressa jopa mainosti Hiki-lehden irtonumeroita (keskikesän erikoishintaan 2,20 mk) sekä poplehti Pointsia, jossa jytäpumppu Orgasmin sensaatiomainen hotellihuoneen hajottamisjuttu. Vuoden 1972 Rantatyttö Stiina Ylönen antoi äänensä Yyterin huvittelutarjontaa esittelevään radiomainokseen. Pukuhuonetiloihin jokaiselle kisaajalle oltiin varattu oma pilttuu valmistautumista varten. Logi kehui pukeutumistilana toimivaa liiteriä käytetyn jo Stonesien aikaan, eli asialliselle rokkijätkälle liiterillä on suorastaan pyhiä arvoja. Yleisradion kulttuuritoimituksen kesätoimittaja Tarja Tuulikki Loponen haastatteli suoraan lähetykseen Rantatyttö-kilpailun osallistujia. Numerolla 6 kilpaileva koetti parhaansa mukaan välttää johdattelevan Tarjan kysymykset. Jollakin keinolla Tarja sai ongittua tytön nimeksi Tuula-Leena Hedbergin, ja tämä kuulemma aloittaa syksyllä kampaamoalan opinnot ja harkitsee perustavansa myöhemmin oman kampaamon. Kilpailijatar n:ro 2 Rita-Kaarina Luhtala Kankaanpäästä varmisti näkyvyyden miesväen silmissä kietoutumalla pelkkään sifonkiunelmapukuun. Kilpailunumerolla 3 Pulmu "Pultsi" Heikkilä Vihantasalmen Rääkyn kylästä meni vielä pidemmälle esittäytyen tuomaristolle suorasukaisesti ilkosen alastomana. N:ro 5 Elina "Ellu" Iensuu on yksi kisan ennakkosuosikeista, kuten muut viisi kilpakumppaniaan. Missikisakonkari Ellu on mukana jo kolmatta ja Pulmu peräti neljättä kertaa. Pulmun tytär Pirkko eli "Pike" on aikaisemmin vastannut Heikkilöiden edustuksesta tässä kisassa, mutta nyt Pike ei työesteiden vuoksi päässyt paikalle. Erillisen "seniorisarjan" mukanaan tuovaa sääntöuudistusta jo vähän varttuneemmat kilpasiskot Ellu ja Pulmu paheksuivat yhteen ääneen. Tuomareiden laskiessa äänestystuloksia Tommi Huovinen ja Musajussit esittivät nokkamiehensä ex tempore kehittämän Unelmatyttöni-kappaleen. Rantatyttö-kisan voittajan palkintoihin kuuluu Teinitalo-malliston matkakassi, jossa mm. helppokäyttöinen mutta vaarallisen tehokas Blowform-hiustenkuivaaja. Tämä ja muut vaatimattomiksi osoittautuneet palkinnot luovutettiin voittaja Tuula Hedbergille, joka kertoi kilpailun olleen ihaninta mitä on koskaan kokenut. Toivottavasti kisan lukuisten ja sekalaisten sponsoreiden vaatimukset osasi sivuuttaa yhtä menestyksekkäästi.

18./19.7.2003 Marjatta Ojalan ja Ilpo "Ipe" Halmeen "Kesäinen päivä keskellä Helsinkiä" -radiodokumentti kuvaili pääkaupungin kaksiulotteista meininkiä vuonna 1972. Sama kahtiajako kuulosti vaikuttavan tuon toimittajapariskunnan keskinäisessä elämässä. Ipe on mukana monessa, mm. organisoimassa mielenosoituksia etelävietnamilaisen nuorison puolesta. Käsityksensä sukupuolten välisestä työnjaosta oli vähintään selkeä, kun taas Marjatan mielestä kaiken ratkaisisi hänen ja Ipen yhteinen lapsi. Helsingissä asuu ja vaikuttaa monenlaisia ihmisiä, joista ratikassa heti aamutuimaan tavattu Mirja Hilden työskentelee Rautatieläisten koulutuskeskuksessa tarjoilija-kiireapulaisena. Voimistelua ja ompelua harrastava Mirja kuulostaa simpeleläislähtöiseltä, mutta kertoo viihtyvänsä Helsingissä ihan hyvin. Ravintola Espilän tarjoilumatineassa anniskelu aloitetaan melko aikaisin ja ohjelma on sisällöltään monipuolista. Omaa esiintymisvuoroaan tuopin ääressä odotteleva espoolainen yksinhuoltajaäiti Rita Dröjer työskentelee "viihdealalla", jossa oleellista on ennakkotutustuminen käytettävään musiikkiin ja kyky tarvittaessa improvisoida koreografia. Isännöitsijäharjoittelija Olavi ei ole ainoa helsinkiläinen joka painaa töitä myös loma-aikanaan, heinäkuun Olli on taksikuski. Toimittaminenkaan ei ole Olaville outoa, omaa dokumenttiprojektia on Tarjan ja muun toveriporukan kanssa aloiteltu. Innostunut Olli kertoi löytäneensä viimein maultaan juuri sopivan algerialaisen punaviinin. 3,20 markalla saa puolen litran pullo beduiiniä, jota nautitaan Holmströmin Helgen toimistolla maailmanparantamisen ryydittäjänä monesti aamuun asti. Siksi Olli tekee yleensä iltavuoron, ja mikäs on miehen ollessa kun kaupunkiin ovat saapuneet bikinikelit. Siihen liittyen mainittakoon yöjuoksu- ja kolopalloharrastuksessa tarvittavien laadukkaimpien kreppiverkkareiden ja kumitossujen löytyvän Citykäytävän myymälöistä. Saman alueen ravintoloissa esiintyvät juuri samana iltana Pekka Tapani Laine Big Band duokokoonpanolla sekä naapurilafkassa naarastiikerin raivolla Jimi Hendrix -numeroita vetävä Kikke Helander Kosminen Muna -yhtyeineen. Helsinkiläisen tavaratalon kosmetiikkaosastolla rikkaat asiakastytöt ja näitä tuijottava joukko matruuseja ottivat mittaa toisistaan. Saadusta huomiosta Melody, Tuire ja Tiina eivät olleet kautta linjan pahastuneita. Useita virkavaltaa vältteleviä katusoittajia liikkui eri puolilla keskustaa. Itävaltalaiset veljekset Hans ja Uli pukeutuivat maansa perinneasuihin, mutta esityksensä oli aitoa Zeppeliiniä. Rautatieaseman tuntumassa mutta silti laajalta yleisöltä piilossa toimii Isännöitsijäklubi ja biljardiseuran harjoituskeskus. Tiloissa on ateriointimahdollisuus anniskeluoikeuksilla sekä lehtiä luettavaksi. Olli Granström kertoi miten biljardiseura Tyhjät Pussit harjoittelee kaisan peluuta useita tunteja päivässä, siitä tuloksena on joukkuesarjan Suomen Mestaruus. Seuraan otettaville uusille jäsenille isännöitsijätausta olisi toivottava mutta ei ilmeisesti välttämätöntä, viime aikoina on muutama nainenkin toivotettu joukkoon tervetulleeksi. Linnanmäellä toimittajat ajautuivat muistelemaan kokemuksiaan Leningradissa. Lopuksi suunnattiin Otaniemeen päin;  Radiotiimin äänimiehet Make ja Pikkis menivät puhetyöläisten edellä Luolamies-diskoon, jossa bileet saattavat pitää juhlijan petikunnossa pitkälle sunnuntaihin asti.

11./12.7.2003 toimittaja Tuule-Helena Soro tapasi alkukesästä 1973 vielä tuolloin suositut Laajasalon laulavat folkveljekset Eikka ja Kukkis Lintusen. Magnetofonille tarttui aineistoa 190 tuntia, josta muokatusta radio-ohjelmasta leikattiin modernein seiskytlukulaisin studiotekniikoin pois toimittajan repliikit ja siksi puheesta saattoi tulla hieman ajelehtivaa. Veljekset hakevat toimintaansa inspiraatiota mm. Laajasalon ostoskeskuksen tarjonnasta, asiakkaista sekä Elsi-baariemännästä. Kotiinsa ovat saaneet flyygelin ja pianon koesoittoon, jossa nähdään sopivatko ne väritykseltään lattian sävyihin. Koska treenikämpän matot vei laiturilta edellistalven jäät... Muutoinkaan siivousasioissa eivät neuroottisimpiin hygieenikkoihin kuulu. Muita instrumentteja rakennellaan itse, esim. kitara ja erilaisia rumpukokoonpanoja. Kukkiksen rummutusennätys on 36 tuntia yhteen menoon, jonka jälkeen eivät aterimet pysyneet käsissä moneen päivään. Vuonna 1965 muusikkohommat Hipsters-yhtyeen laulajana aloittanut Eikka on veljeksistä ulkonäöstään huolimatta vain 3,5 vuotta vanhempi. Vuotta myöhemmin Laineen Pekka ja "yks' Jackie" pyysivät häntä mukaan Pointless-bändiin ja tästä vuosi eteenpäin perustettiin Long Tones [tai Long Johns?]. Pikkuveli Kukkiksen liityttyä Tonesiin levytettiin eka single, joka ylsi aivan mielettömään 60 kiekon myyntiin. Muutamia muitakin yleisön suosikkeja tältä ajanjaksolta jäi elämään. Uusi projekti Bird Brothers saattaa käynnistää uuden nousun maamme rajojen ulkopuolelle asti. Tästä eli nimestään johdettua Birdie-tuotemerkkiä käyttävät soitinrakennuksensa kaupallisessa osassa ainakin kitaroiden kohdalla. Innoituksen sekoittaessa ajan tajun muut vähäpätöisemmän elämän perustarpeet saattavat unohtua, tällöin Laineen Pekka eli "Petku" saattaa käväistä ruokaostoksilla veljesten puolesta. Lintuset kertovat olevansa rikkaita vain henkisellä tasolla, koska purjevene, talo, tontti, aittarakennus ja käteisvarat ovat kaikki osa 1,7 miljoonan markan ennakkoperintöä. Keikkamatka saattaa venyä kahteen viikkoon ja illan esiintymisestä ei välttämättä jää käteen paria kymppiä enempää, eli soittelemassa käyvät lähinnä omaksi huvikseen ja harrastusmielessä. Radion ja television nuorisomusiikin tarjontaa hieman moittivat, ja toivoivat tälle saralle lisää ohjelmia. Kulkupeliksi pohtivat Jackiellä myynnissä olevia skootteria, moottoripyörää tai sitten varmempaa nelipyöräistä. Tuoreimmat tiedot kertovat Lintusen veljesten asuvan edelleen vanhassa perintötalossaan, jota omilla ja Euroopan Unionilta saaduilla rahoilla kunnostavat elämysmatkailullista toimintaa varten.

4./5.7.2003 Lievälän lukion vuoden 1969 abiluokka 8 B:n kokoontumisjuhla päätettiin integroida interrailmatkaan  Euroopassa. 18 kutsutusta vain kolme innokkainta ja muista esteistä vapainta saapui lähtöpisteeseen Hesan rautatieasemalle: kesätoimittaja Tarja Loponen, Salón Päivänvarjon omistaja Minttu Mauritzen sekä Petri "Piippis" Piipponen, "pieni mies jolla suuri salaisuus". Varsinkaan Minttu ei peitellyt pettymystään kuultuaan matkan järjestäneeltä Tarjalta ettei heille ole omaa makuuosastoa, eli nukkua ja matkustaa täytyisi junan penkeillä. Interrail-kortti irtoaa 380 markalla, kunhan ikää matkaajalle ei ole kertynyt liiaksi. Piippis todisti nuorekkuuteensa pikkuveljensä kirjastokortilla, muut seurueesta tarkastushenkilöstöön kohdistetuilla naisellisilla keinoilla. Eniten huomiota junaan nousseista kanssamatkustajista epäilyttävimmiltä keräsi hienostorouva Minttu. Matkakohteista etelä-Euroopan metropolien lisäksi tavoitteena oli käväistä ainakin Sachenwaldin vuoristokylässä. Sitten tunnelmia matkan varrelta: Island Cruise -yhtiön Monrovia-luokan veneet vievät Costa Del Solin satamasta läheiselle hiekkasärkälle hyvin kilpailukykyisin hinnoin, kertoi toimitusjohtaja Aleksei selkeällä suomella. Viininmaistiaisten jälkeen luvattiin tilaisuus iloitella diskoteltassa. Istalone Delligore Portobellon ostosbasaarissa on kaupan mielenkiintoista 1970-luvun esineistön parhaimmistoa valikoimavälillä musiikki - seksilelut. Italiassa Cortoleccon kolosseumilla järjestyksessään toiset härkätaistelut innostivat Piippistä niin että käväisi itsekin matadorina areenalla. Hyvin selvisi koettelemuksesta, "vaikka sivari onkin" kuten Tarja totesi. Tuliaisiksi ostettujen Bay City Rollerssien, Frank Zappan ja John Lennonin älppäreiden edullinen hinta selvisi levyillä alkuperäisaktien sijasta esiintyvillä cover-artisteilla. Hyvinkääläinen Rintsi Lohvansuu nähtiin soittamassa kotiseutumusiikkiaan. Tämän luokkaretkeläiset kiersivät kaukaa, koska kyseinen sumeasilmäinen sankari saattaa vetää samaa biisiä kolme päivää putkeen. Roberto Rosso saattaa yhä löytyä harjoittamassa suutarinhommia Formolinon rannikkokaupungin katujen kulmissa. Matkakertomuksen lomassa Tarjan ja Mintun esittämien muistelmien perusteella Lievälän lukion virkamieskunnan miespuolisten edustajien avioeroprosentti saattoi olla melkoinen?

27./28.6.2003 1970-luvun puolivälissä Yleisradion nuorisoradion ohjelma Aamuvemppis vieraili toimittaja Anu Jääskeläisen edustamana Jänkäjärven varuskunnassa Piispanojalla. Aikomuksena oli kysellä varusmiehiltä miten siviilissä omaksutut käytännöt soveltuvat armeijaelämään, sekä esitellä muotityyliin miesten alusasutesti. Varuskunnan uusi upseerikerho eli "Piispanojan Pentagon" (jossa uima-allas ja 4 saunaosastoa, ravintola ja yökerho) on paljon suurempi kuin varuskuntasairaala. Huomattiin myös sotilaiden äänen olevan sitä miehekkäämpi (koska tuolloin naisia näki kasarmilla vain keittiötehtävissä ja riutuvien miesten unelmissa), mitä enemmän ja raskaampaa rautaa kauluslaattoihin on kiinnitetty. Pataljoonan komentaja everstiluutnantti Osmo Suttenhovi oli jo melkoinen basso. Ohjelma alkoi varusteiden jaolla, jonka jälkeen Anu astui muiden mukana venäläisen Ural-ajoneuvon lavalle. Ampumaleirille oltiin menossa, kertoi alikersantti Antti Javanainen. Kokelas Tommi Tuovinen kirjoitti ei kirjettä kotiin vaan sotaharjoituksen käskyrunkoa alaisilleen. Jääkäri Pasi Rääppä arvioi pääsevänsä ehkä ensi syksynä (perunannosto)lomalle. Korpisuo - Äikönneva - Kaarekoski -alueella harjoiteltiin perinteisin peräänantamattomin puolustuskeinoin, lopuksi tuhotaan pysäytetty ja heikentynyt vihollinen. Ylemmän johdon tarpeisiin piti tiedustella myös löytyykö lähistöltä ravintolaa, ja jos kyllä; mikä on etäisyys sinne ja järjestetäänkö siellä naistentansseja. Tuovista ja Javanaista kiellettiin kuuntelemasta viestivälineillä Moskovan sävelradiota. "Pentagonilla" miehet esittelivät erilaisia uimahousuja kerhon 8-kulmaisen uima-altaan edustalla. Alokas P.T. Laine kertoi omista sovelluksistaan varusteiden päälle pukemisessa. Kokelas Tuominen on saanut selville keinoja, millä saadaan vapautusta palveluksesta. Vaatii vain riittävän kipukynnyksen. [Myös Majuri Honkajyrkänne, kapteeni Teräshovi ja edellisyönä päävartion edessä päissään suomalaisen sotilaan teräksisistä ominaisuuksista uhitellut luutnantti Linkola mainittiin, mutta eivät esiintyneet omilla äänillään.] Reservin alikersantti Olavi Granström Stadista on joukkoineen kertaamassa viikon. He erottuivat muusta henkilöstöstä karvaisemmilla kuontaloillaan, joissa näyttivät enemmän rosvojoukkiolta kuin Suomen armeijan valioyksiköltä. Kaksi kesää rumpalina ja taustalaulajana Dannyn bändissä ovat tuoneet Ollin ääneen sotilaskäytössä hyödyllisen ulottuvuuden, joka ansiosta ryhmänsä miehet osoittavat johtajalleen riittävää kunnioitusta. Granströmin ohjelmassa olivat lisäksi mesimarjaviinin maistiaiset ja korttipelejä. Toimittaja Jääskeläinen omaksui sotilaallisia termejä nopeasti everstiluutnantti Suttenhovin ohjaamana ja oli hyvin vakuuttunut harjoitukseen osallistuvien miesten muodostaman joukon yhtenäisestä toiminnasta. Vihollisen pelättiin käyttävän myös taistelukaasuja, jotka ilmaisevan mittarin hälytysääneen voisi reagoida mikäli muuan alikersantti ei nukkuisi niin sikeästi.

20./21.6.2003 kaksituntinen juhannusspeciaali kertoi festivaalikokemuksista 30 vuoden takaa eli vuodelta 1973. Pop-isännöitsijä Granström odotteli kesätoimittaja Tarja "Loppana" Loposta Leväkosken lavalla. Ritva, vähän nuorempi (eli ei Ollia kiinnostava, Grankku on jo nuorena mieltynyt viineissä ja naisissa vähän kypsempään vuosikertaan) Jaana, Tuire ja muut tytöt jo odottelivat esiintyjäsuosikkejaan. Kunnan valistussihteeri ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Pasi Siekkinen kertoi miten suuri yleisötapahtuma pidetään hallinnassa ja mitä kaikkea tuleekaan olemaan luvassa. Televisiosta tuttu Cannon "tai joku Columboko se oli" aikoi tulla näyttäytymään lavalla, henkilökohtaisiin haasteisiin lukeutui heilastelu Puolanteen Pipan kanssa. Katudragster racingistä ei ollut niin kiinnostunut. Päinvastaisella kannalla oli kilpamotoristi Taisto Temmi, valtuuston mitan täyttymisen vuoksi viimeisiksi jäävien Jutajärven juhannusajojen osanottaja. Kesäleski Tapani "Tappi" Mertanen on lainannut Ojasen Jartsalle autonsa, ja on siksi itse yleisön joukossa. Loponen kertoi myöhästymisensä johtuvan seurueen ajokin hajoamisesta. Tekniikan Ahola, messuisäntä Mielonen, Jore, Jarkkis ja koko roudariporukka joutuivat jäämään liftikyytiä kyttäämään, mutta Tarja sai astua julkkis-artisti Renén Skodaan, koska tämä sattui olemaan menossa Saukonlahden suvijuhlille ja myös Leväkoskelle. Vaimo-Sinikka sai väistyä viehättävän kyydittävän tieltä takapenkille edellisestä liitosta peräisin olevine kovaäänisine lapsineen (Heidi, Samppa ja nukkuva pikku-Rita). Renén suurin huolen aihe oli kakaroiden huutamisesta aiheutuva taiteilijakorviensa lukkiintuminen. Leväkosken lavan takana valtavan laitteistonipun keskellä harjoittelivat livealbumin äänitystä varten René ja Riikinkukot -yhtyeen soittajat. Klarinetisti Hessu Hiltunen (Repen serkku btw) kertoi solistin olevan jo matkalla sinnepäin. Kitarassa oli muuan P.P.T. Laine, ja ilmeisesti myös Veksi Viren, Laku Keinonen ja tanssivat Tussulan tytöt (joista kaikkein 'antelian' nimeltään Rimpan Rita?) aikoivat osallistua. Tuottaja Tommi Huovinen ohjeisti ja muistutti budjetin rajallisuudesta. Leistinojan seisakkeelta Tarja ja René tukijoukkoineen pääsivät festivaalijunan kyytiin, joka arvioitiin nopeimmaksi perillepääsykeinoksi. Mutta ajoivat hieman ohitse tavoitellulta pysäkiltä päätyen Salmensaareen, jossa meneillään ihan eri bileet. Lossirannassa musisoi pelkkiin sandaaleihin pukeutunut ulkomaalainen rummuttajaryhmä. Koska 4 markan pääsymaksu tuntui liian kalliilta, päättivät olla osallistumatta rientoihin. Washington Paradise ja muu reggae-yhtye Regatta aikoi suunnistaa oikotietä pitkin Leväkoskelle, joten heitä siis seuraamaan. Regatta aikoo vaihtaa musiikkityyliä ja nimeä lennosta päätyen Sick and Tired -soulbändiksi. Olli tiedotti Helsingin päätä ohjelman juontajan katoamisesta, ja tässä odotellessa ajatteli tutustua erikoisen muurahaisliköörin eli korpivaaralaisen kiljun valmistukseen. Mutta kuka helikopterilla saapuikaan? Tekstiä tuottava näyttelijä Dick Brackford, jonka asuinkumppani Oliver HardOn ei jää ainakaan nimen osalta kakkoseksi. Toisessa kopterissa oli laskeutumiskulman perusteella [vartaloltaan jopa Sundqvistiä tai Lohvansuuta jyhkeämpi] Cannon. Mutta lentovälineestä astuikin ulos livebändien aatelia; saksalainen Tottenhausen.

13./14.6.2003 (vain YLEQ:n kautta) uusintana vuodelta 1972 toimittaja Meiju Zetterbergin selvitys perheenemännän elämää helpottamaan keksityistä uuden tekniikan apuvälineistä. Grillausvälineitä maahan tuova Bobby McGee esitteli monitoimista Marcos-grilliä, johon valmistajalla on tarjolla myös lisävarusteita (kesäkuun ajan erityistarjouksessa, hae omasi!), esimerkiksi 10 tai 20 litran jerrykannulliset sytytysnestettä. Isännöitsijä Holmströmin tuuraaja Olavi Granström saapui viran puolesta esittämään valituksen parvekkeelle asetetun grillin käryämisestä, mutta valmistuvan liha-aterian maistamisesta ei kehdannut kieltäytyä. Ja ihan vain tiedoksi, neljä pulloa sytytysnestettä ei riitä ruuanvalmistustarkoitukseen, jos Olli ehtii juoda ne suihinsa ennen ensimmäisenkään pihvin pääsyä liekitettäväksi. Rannalla grillaaminen on helpompaa, hyttysiä on vähemmän ja lähistöltä saatavissa vettä sammutusvälineeksi. Ranta osoittautui Tage ja Dolly Törrermanin pihaksi, itse taloon Ollilla on avaimet; oli puhetta rouvan kanssa että nuori isännöitsijä kävisi kastelemassa nurmikkoa. Tämän velvoitteen hän myös hoiti, mutta ei luultavasti Töttermanien toivomaa tapaa käyttäen. Meriolosuhteissa grillin voi pultata kiinni veneen kannelle, kuten Bobby osoitti. Töttermanit eivät siitäkään välttämättä tykänne. Paistista pois valuvaa laardia ei kannata haaskata, siitä saa hyvää levitettä leivän päälle tai dippiainekset nuorison pippaloihin. Granström muisteli Holmströmin toimistolta löytyvän vähän punaviiniä ja olutta, joten tässä olisi hyvien bileiden ainekset tai ainakin motiivi? "Harjaantunut merenkävijä" Olli (Nauvon poikia kun on) kahmi merestä vähän levää ja kaislikkoa aterian salaatiksi, jolloin saatiin todettua veneen karikkokestävyys. Ravintoloitsija Raimo Lehtinen Reisiluu-ravintolasta kertoi ateriasuosituksistaan ja keittiössään käytössä olevista Marcos-grillien nestekaasu- ja brigettikäyttöisistä versioista. 

6./7.6.2003 kesällä 1971 Mukkulan kansainvälisen kirjailijakokouksen taltioi dokumenttiin "Kulttuurikapina" Yle-kulttuuritoimituksen iskuryhmä keihäänkärkenään Tarja Tuulikki Loponen. Edistyksellisen kirjallisuuden edustajien mietteisiin oli tarkoitus syventyä, vaikka ensimmäisen haastateltavan kanssa Tarja ei löytänyt yhteistä kieltä. Järjestelytoimikunnan ja kirjailijakomitean varapuheenjohtaja Ate Liljero avasi kokouksen sanakääntein, joihin on myöhemmin harmillisen useita kertoja turvautunut myös muuan Yleisradion pomostoon asti edennyt. Toimikunnan ja -komitean erityisneuvonantaja, kirjailija Pentti "Pena" Keho koetti kuvailla mitä kokouksessa olisi luvassa. Penalla kuulosti olevan jatkuvasti pientä mittelöä kirjailija Valentin "Vallu" Nojan kanssa. Vallu toi julki työväenluokan sanomaa tyyliin "periksiantamattomalla toiminnalla on mahdollista saavuttaa voitto taistelussa taantumusta vastaan" ja kehitti salaliittoteorioita mitä vähäpätöisimmistä asioista. Vahvistinkaluston kautta äänilevyjä ja tiedotuksia ajanut disc jockey Irkku Jalastie on kokousalueen kiireisin mies: Aamuherätykset ovat olleet puol neljän aikoihin aamulla, syömään ei ole ehtinyt moneen päivään, viimevuotistakaan palkkiota (13 markkaa) ole vielä maksettu, mutta jaksoi silti vakuuttaa tyytyväisyyttään tilanteeseen. Mukkulan välittömässä läheisyydessä Kanikukkulassa järjestettiin samanaikaisesti lasten- ja nuortenkirjailijoiden oma kesätapahtuma. Yhteiseen ohjelmistoon kuului futismatsi Suomi vs. Muu maailma (jonka kolumbialainen maalivahti hyödynsi tehokkaasti naisellisia temppuja maalinsa varjelemiseksi), henkevää keskustelua, muutama nyrkkitappelu ja toisenlaista fyysistä lähentymistä kuuman yhteyskylpemisen jälkeen saunakamarin kuistilla ja futiskatsomossa. Saunassa (Tarja Tuulikki jättäytyi alalauteille) Toveri Noja lukaisi otteita proletaarisen tyylin lastenkirjasta "Lakko Myyrälaaksossa", kuten on tehnyt kouluja ja telakoita kolunneilla kiertueillaan. 1970-luku jää historiaan jopa edeltäjäänsä uskaliaampana vapauden vuosikymmenenä. Kuin tätä todistaakseen Kirjarovio-bändin solisti V. Noja esiintyi kokousteltassa ilkosen alastomana. Omaa teostaan Kesän kuumimmat uutuudet -listalle tarjosi opiskelijapoika Repe Hiltunen. Poikakokin parhaat -omakustanne (jonka julkaisemisessa kiltit tuttavasedät olivat hieman avustaneet) sisältää Reinon rakkaimpien reseptien lisäksi paljastuksia tämän omasta elämästä ja lähipiiristä. Kirjassa esiintyi myös seinänaapurinsa Pekka-Tapani Laine. Repe Hiltunen valmistui kuluneena keväänä kokiksi ja ajatteli avata syksyllä oman merimiesraflan tai erotiikkakahvilan Bulevardille.

30./31.5.2003, marraskuussa 1975 [HOX! katso myös 16./17.5.2003 esitetyn jakson kuvauksen kohdalle kirjoittamani kommentit] kuultiin Anu Jääskeläisen toimittama kuvaus hankasalmelaisen Witchcraft-yhtyeen pari kuukautta kestäneeltä Lapin Rundilta. Raskasta rituaalisoulia vääntävän bändin soitantaa on Nuortenlehti Pointsi ylistänyt ja Räime-lehdessä ihasteltiin heidän Suomen oloissa ainutlaatuista urkusoundia. Parhaimmillaan bändin kehuttiin olevan "purplempi kuin itse Purple". Ruostetornado-bussissa matkaa taittoivat Anu ja witchcraftilaiset Kölli Kärkäinen, basisti Mörö Kernikangas, hiljainen rumpali Okko ja urkuri-Johansson. Vuosi sitten Okko ja alunperin rannikolta kotoisin oleva Johansson tapasivat bileissä ja bändi perustettiin. Nyt kohteena oli Kuiskevaaran kotiseutumuseo ja illan kaksi esiintymistä. Pieni tauko rundissa pidettiin jossain Rovaniemen ja Ruuhilahden välillä Huopalammilla järjestetyn Ruskarockin houkuttelemana. Bussista löytyy mm. rautalangasta väännetty plektrateline, joka toimii tarvittaessa myös tv-antennina. Virtalähteen virkaa tekevässä akussa todettiin olevan mukana savu- ja salamakone, joita arveltiin näppäriksi illan esiintymisessä? Syntynyt tulipalo saatiin sammumaan nopeasti, mutta bassovahvistin ja basisti-Mörön sormien toimintakyky ovat vähäksi aikaa poissa pelistä. Korvaava ratkaisu on lisätä keikkasetissä akustisen kitaroinnin osuutta. Kiertueen huippukohtiin kuului ihan oikean keikkajärjestäjän tapaaminen. Kotiseutumuseon huvittelupaikan ylipäällikkö Esko Kämäsen kanssa neuvoteltiin puhelimessa alustettu keikkasopimus uusiksi heti kättelyssä. Huviluvalla vähennetystä keikkaliksasta ei jäänyt jaettavaksi kovin paljoa. Konservatiiviseen suuntaan kallellaan oleva Kämänen esitti soittajien settilistaan ja pukeutumiseen omat vaatimuksensa, koska yleisö haluaisi kuulla lähinnä kotimaista iskelmää. Vastahakoisuudesta huolimatta pakko oli esiintyä, koska Anun tallennuslaitteisto on Ylen omaisuutta eli ei myytävissä. Ilman bassovahvistinta soundi jäi vähän ohuenlaiseksi. Paikallinen väestö ja poroisännät eivät ole tottuneet tällaisiin "hapsunaamaisiin peruukkitelineisiin" ja noituutta sivuavien lavarituaalien jälkeen keikka täytyi keskeyttää. Yleisön kolme kiivainta maastoautollista ja kotiseutumuseon portsarit koettivat vielä tavoittaa loittonevan bussin, josta muistona kiertueajokin seinissä muutamia kirveen ja vesurin iskujen jälkiä. Johansson kertoi eroaikeistaan, oli opetellut yhden iskelmäbiisin urkukuvioita jotta voisi osallistua jo maanantaina Hesassa Vuoriniemenkadulla Loven studioilla "Artsi Tenkasen" levytykseen. Näin ryhmän urat erkanivat, ja hankasalmelaiskolmikko jätti suomenruotsalaisen ex-kumppaninsa ja toimittaja-Anun tien poskeen keskelle Lapin erämaata. Hammond-urkujen kanssa on hankala liftata, eikä Johansson Loven studiolle koskaan ilmestynyt. Viikkoa myöhemmin Witchcraft hajosi Lemmenjoen kullanhuuhdontakisan telttakylätansseissa puhjenneeseen mellakkaan. Tapahtumia puitiin ylimpiä oikeusistuimia myöten, josta muusikkopojat selvisivät sakkorangaistuksilla. Nykyisin tämän nelikon jäsenet toimivat taksinkuljettajana pk-seudulla, tv-shopissa agenttikiikareiden esittelijänä, esimiestehtävissä Yleisradiossa ja kirjallisuusalalla.

23./24.5.2003 (vain YLEQ:n kautta) keväällä 1974 nuortenohjelma Sirkus Esmeraldan yleiskone Esko Melartin selvitteli nuorten kesätyöpaikkatilannetta. 150-oppilaisen Kaaposuon yhteiskoulun ruokasalissa rehtori Raimo Rantakivi kertoi Vallinharju-Solanteen -alueen tarjoavan ainakin 3 duunipaikkaa kunnan pururadan hoitajana ja urheilukentän vaksin apulaisena. Aterioimasta yhytetty Satu ei tiennyt tarkasti omista kesäsuunnitelmistaan, Eskon mieleen jäi parhaiten nuoren neidon pöydän takaa näkyvän vartalon osuuden vaatetus. Seuraavaksi siirryttiin Stadin tunnetuimman tavaratalon nuortenvaateosastolle, josta hengasivat heittolettiset hevibändi Tsibeliuksen kundit Tsarga ja Spyde. Sanomisistaan ei tässä sen enempää [koska jos tulkitsijan erottaa heistä 700 kilometriä ja 30 vuotta... ]. Huvipuisto on yksi halutuimmista kesätyökohteista, joten koulun opinto-ohjaaja Osmo Rekola laittoi hakemuksen vetämään riittävän ajoissa, ja pääsi itsekin Lintsille töihin. Mielestään opiskelijoille pitäisi saada 5 kuukauden palkallinen kesäloma, niin ei olisi mitään kesäduuniongelmaa. Tavaratalossa Tiina eli "Tintti" vanhempineen pohtivat mitä ostaa, isä ja äiti olivat tyttärensä kanssa hieman eri linjoilla. Eivät ole käsittäneet huollettavan lapsesta hyvää vauhtia kehittyvän aikuiseksi. Kadulta löydetty Jeppe ei snaijannut Melartinin kysymystä, välkympi frendinsä Kaide snaijas ja fyffee oli heti seuraavaksi tiedustelemassa! Helena ja kaverinsa Tuija "Tuide" Vuorenrinne olivat melko otettuja Esko Melartinin Sargassomeri-vertauksista. Piia Patricia eli "Piippa" ja muut paikalta löytyneet ovat Eskon mielestä "kaikki lehdistön ihannetyttöjä", kesäinen tunnelma ja mahdollisuus nähdä haastateltavia ohuessa silkkihaalarissa sai toimittajan vallattomalle tuulelle. Uimarannalla monituhatpäinen joukkio osallistui koulunpäättäjäisbileisiin, kansan keskellä vähän aikaisemmin tavattu Tsibeliuksen soolokitaristi Sakari "Tsarga" Hilberg lupaili uutta kiekkoa ilmestyväksi kevään tai kesän aikana. Keittiömestari Kake Suikkila ja ravintola Relis työllistää perhetaustaltaan, ulkomuodoltaan ja venymiskyvyltään tasokkaita nuoria erilaisiin tehtäviin. Koska saadusta palkasta vähennetään rikotut astiat, nuori työväestö tahtoo jäädä työsuhteen päätyttyä vielä velkaa ravintolalle. Helsingin pitäjän vanhan kirkon kupeessa sijaitsevan ekotila Finnfarmin turkulaislähtöiseltä kuulostava tilanhoitaja Risto "Riba" "Runkenberg" Raiskio kertoi voivansa palkata kesäkaudeksi noin kolme nuorta ja riuskaa henkilöä orgaanisen lopputuotteen kuskaajiksi. Peruspalkka on 1,60 mk/tunti, mutta kantturoiden ja sikojen takaosastoja saa roplata mielin määrin. Koska kyseessä on lihakarjatila, voi kuvitella mitä muita työstä saatavia luontoisetuja on tarjolla. Miinuspuolelle laskettakoon majoitus (puolijoukkueteltassa jossa kipinävuorot) ja Riban kännätessään osoittama kaipaus sosiaaliselle seuralle sukupuoleen katsomatta. 

16./17.5.2003 Yleisradion Riikka Takala juonsi dokumentin mainosalan menestystarinoista. Mainostoimisto Salamavalon toimitusjohtaja Raimo Rostenius esitteli firmansa luoman Zürichissä vuoden 1975 parhaaksi valitun tv-mainoksen. [HOX! Jos kyseiset "palkinnot" jaettiin vasta vuoden 1975 umpeuduttua, eli jotta mainoskilpailuun saivat osallistuivat kaikki tuona vuonna valmistuneet mainospalat ja maininta tästä voitosta päätyi tähän dokumenttiin -> vuoden 2003 aikana annetuista tiedoista päätellen tämä oli Teinitalo-sarjassa myöhäisimpänä esitetty 'alkuperäisohjelma'. Jos Zürichissa jaettiin palkinnot vuoden 1975 kuluessa, myöhäisin saattoi olla 30./31.5.2003 eli alunperin "marraskuussa 1975" lähetetty ohjelma... Katso myös toiseen ääripäähän sijoittuvat kommenttini 2./3.5.2003 esitetyn jakson kuvauksesta.] Sukupuolirooleja jännästi sekoittanut Naantalin sukkatehtaan Nylon'et'banlon -puolivartalopöksyjen menekkiä edistänyt sekä miehille että naisille tähdätty lyhytelokuva herätti yleisön, mutta viranomaistyötä tehneet sensuroijat eivät olleet siihen yhtä ihastuneita. Mainoskuvaaja Timo T. Huovinen kertoi omasta luomisvoimastaan. Töitä hän paiskoo lähes harrastuspohjalta, onneksi joskus palkaksi irtoaa kuvauksissa käytettyä rekvisiittaa. Kynäilemiensä tunnuslauseiden joukossa yksi mieleenpainuneimmista on tietenkin "Lujaa laatua, edistykselliset ominaisuudet; Lada." Muita mainittuja tuotteita olivat Lifeboy-deodoranttisaippua, Hand cream -käsivoide, Kestilän uimapuvut, XZ-hiustenhoitosarja Leaf Formula -hoitoshampoineen, kolminkertaiset myrkytysoireet tarjoava Runkopuun Unelma-patja ja Jollas-Tv! Jopa tupakan polttelusta löytyy myönteisiä puolia kun riittävästi asiaan eli yksittäisten mainospalojen sisältöön perehtyy. Valokuva- ja mainosmalli Teri Lee Loponen kertoi mallimaailman ikävimmistä puolista. Pahimmasta päästä ovat kello 12:n heräämiset, jotka eivät vieläkään tunnu helpoilta vaikka uraa on jo jonkin verran takana. Raimon kuvausta hän piti osuvana: "Pitää olla huora ja hottentotti, nunna ja nymfomaani yhtäaikaa jotta saadaan kuvaan sitä seiskytlukua." Koska ala on joskus turhan vaativa, Teri Lee otaksui matkailubisneksen voivan olla kiinnostava kokemus ja ammattina aika ookoo. Toimittaja-Riikka laitettiin kokeilemaan muutamia mainossloganeita, kuusi erilaista lausetta lähes yhdellä henkäyksellä. Ehkä hän kelpaisi jopa Teinitalo-tytöksi, vaikka tehtävään pääsyn vaatimukset ovat korkealla.

9./10.5.2003 vuoden 1972 aikana maassamme käytiin kiivasta keskustelua jazzmusiikin asemasta ja vaikutuksesta muihin musiikin lajeihin. Loppusyksystä Yleisradiossa valmistui käsittelyn kattavuuden vuoksi peräti 13-osainen dokumenttisarja, jossa kuulijat johdatti aiheeseen toimittaja Tarja Loponen. Nyt kuultu ohjelma rakentui Olavi Granström Trion jammailun ympärille. Tarja haastatteli trion rumpali-pääsovittaja-autokuski Olavia helsinkiläisen Ravintola Tuban perjantaisissa The Tuba Club -pippaloissa. Ravintolan jamisessiot on arvostettu alan lehdistössä maailmanlaajuisesti yhdeksi merkittävimmistä. Bändin kitaristi Kaitsu "Könstä" Käkelä (basistin tehtäviä hoitaa 42-vuotias Bengt Pelkonen) kertoi puolitoistatuntisista sooloistaan ja tykkäävänsä J. S. Bachin ja Burt Bacharachin kuuntelemisesta. Riparikaverinsa kanssa Kaitsu aikoo lähteä merille, jos musiikkiura ei ota tulta alleen. Ollilla on turvana hyvin palkattu siviilityö harjoittelijana helsinkiläisessä isännöitsijätoimistossa. Maan musiikkipiireissä tunnettu ja arvostettu liikemies Ilari "Iso-Illu" Mähönen on avaamassa omaa jazz-mestaa. Narikan, pari drinksua ja aterian seisovasta pöydästä sisältävä sisäänpääsymaksu on 4 markkaa, tähtivieraan esiintyessä vitosen. Heinolalainen Swing Saw antoi tälle soolokitaristilleen potkut, mutta onneksi Illulla on elämässään muita tärkeitä asioita, kuten muoti. Kiintopisteitä musisoinnin ulkopuolella on hyvä olla, koska keikkapalkkio saattaa olla puolikas lyijykynä, sinikantinen ruutuvihko ja lautasellinen siskonmakkarakeittoa. Varsinkin levyttäessä jazzarit tarvitsevat kuuluisaa suomalaista sisua, koska ei näitä alppyjä kukaan kuitenkaan osta, tai edes kuuntele. Onko havaittavissa pientä kateudenpoikasta lausunnossaan "pop-jätkillä menee paremmin"? Lisää tummapintaisia jazz-rytmejä on aina löydettävissä lähes keskustassa Safari-klubilta.  Paikan perkussionistit eivät ole turhan tarkkoja saamansa ihailun tuoreudesta. Grankulla oli antaa vihje, Töttermanin Tagen kautta voisi järjestyä työpaikka Puerto Pecosin poreallaskylpylän vastaanotossa. Musikaalista ilottelua siirryttiin jatkamaan vast'ikään avattuihin Olavi Granströmin uusiin toimistotiloihin, jonne oltiin järjestetty myös oheisohjelmaa. Eväiksi sopisi vaikkapa vähän hyvää algerialaista, 3,50/pullo. Taiteilija T. Loponen kertoi olevansa tavoitettavissa osoitteessa Mariankuja 3, B-porras, huoneisto 33. Tarjan tarkoituksena on siirtyä lähiaikoina mielekkäämpään ja luovempaan matkustusmahdollisuuksia tarjoavaan työhön. Illan yhteenvetona voidaan todeta progressiivisuuden tarkoittavan kokeellista kunnianhimoa, sekä bluesia ja jazzia yhdistävän ainakin sen, että niitä molempia on mukavampi soittaa kuin kuunnella. 

2./3.5.2003 aikuistoimituksen palkitut opetusohjelmantekijät Minna Virtanen ja Tarja Loponen pureutuivat 1971 [HOX! Annettujen tietojen perusteella ensiesityksiltään vuoteen 1971 ajoitetuista ohjelmista tämä oli Teinitalo-sarjassa todennäköisesti ensimmäisenä esitetty 'alkuperäisohjelma'. Sattumalta myös viimeinen mainittu ja toteuttamatta jäänyt ohjelma oli samaa vuosikertaa. Sen sijoittumiskohtaa vuoden varrelle ei kerrottu, mutta toteutumattomana sitä ei laskettane mukaan tähän arviointiin. Katso kommentit myös myöhäisimmäksi arvioimani 16./17.5.2003 esitetyn jakson kuvauksessa.] nykynuorison luonteenpiirteiden oireisiin. Kohdehenkilöksi otettiin Pekka "Laikku" Laine, jonka kasvatuksellisissa velvollisuuksissaan onnistumista kommentoivat Pekan Kati-äiti ja isäpuoli Reino "Reva" Neva. Vanhemmat koettavat omalla lempeällä tavallaan painostaa Pekka-poikaa oikealle elämänuralle, vaikka vielä pöytäkäyttäytymisen tyyppisissä pienissä asioissa löytyy korjattavaa. Tulevan viikonlopun hippeloita suunniteltaessa on Savolaisen Päkän pikkareita löytynyt isäntäparin sängyn lisäksi Reinon repusta, eli mikäli se Katista on kiinni ei Päkää taideta tällä kertaa kutsua pileisiin. Pekan koulun Mannerheimintien poikalyseon erityisopettaja Jorma S. vuodatti köksäntunnilla myös terveysoppia sivuavia aiheita ja sivuutti itseensä ja perheenjäsenistä läheisimpään eli Ärjy-koiraan suuntautuneet Pekka Laineen vihjailevat kysymykset. Helsinkiläisen tavaratalon nuoriso-osaston Syysjymäys-kampanjasta innostunut osastonhoitaja Leena Kilkki kertoi tapahtumaan saadun esiintyjänkin; railakasta meininkiä tuovat Musiikkiopisto Teerenpelin sekakuoro Miskat ja Muskat säestäjänään nuoriso-orkesteri Musajussit. Osastosta löytyy myös Matkapoint-palvelupiste, joka tuo asiakaskunnalle tietoa Interrail-asioista tärkeätä taustainformaatiota unohtamatta. Fashion-osaan kuuluvana kerrottiin moniväristen virkattujen bikinien olleen jo viime vuonna huippumuotia, ja viimeistään nyt syksyllä ne ovat kaikkein kuumin vaatetuksellinen yksityiskohta. Viime vuosina maahan on noussut kaikenlaisia kuntoilusaleja. Karatetreeneihin mieltynyt kuntosalin omistaja Ralf Tröjer suositteli Espoon Otaniemessä opiskelevien ystäviensä kanssa kokeellisen elokuvan tehneelle isännöitsijäharjoittelija Olavi Granströmille mimmeille sopivan keppijumpan sijasta miehekkäämpää punttiharjoittelua. Siispä Olli rohkaistui näyttämään miten raudat nousevat. Nuorison aatoksista pääsivät kertomaan omat näkemyksensä Mikki Vesanto ja Hesassa serkkujensa luona käymässä olevat "kysynnän vuoksi" samanlaisiin mekkoihin pukeutuneet Pirkko "Spide" ja Tommi "Toba" Heikkilä. Loppukaneettina Minna Virtanen kertoi radikaalista lentoturvallisuuteen kehitetystä mahdollisuudesta: häiritsevästi käyttäytyvä nuori matkustaja voidaan sijoittaa lennon ajaksi erityistiloihin, ruumaan tai reittikorkeudesta riippuen jopa lentokoneen siivelle.

25./26.4.2003 musiikkitoimittaja Hasse Hujasen vuonna 1974 piirtäneen äänitaiteellisen henkilökuvan "Maailman vaatimattomin ihminen" mallina oli basisti-kitaristi-biisintekijä Janne "Jani" Henrixon [oikea kirjoitusasu piti käydä tarkistamassa radio-ohjelman tekijätiimin omalta nettisivulta...]. Porkkalassa "Hesasta 35 kilsaa poispäin" on kalastajakylä Kopparlax ja siellä ikivanha Henrixonin Kallen kalastustila. Tilalla isä-Kallen seurana on poika Janne, jonka (biologinen) äiti jäi Santa Lovan satamaan sulhasehdokkaan laivan lähtiessä jatkamaan matkaansa. Nimensä vuoksi Janne Henrixon on liitetty yhteen toiseen kitaristisuuruuteen. Myös tämä toistaiseksi kuuluisampi velipuoli on käynyt Kopparlaxissa kokeilemassa kalastamista, vaikka saaristolaisvalssien versiointi ja omien biisien esittäminen kiehtoi enemmän. Kallen manageri Paul eli "Patu" kertoi suojattinsa uuden Waga Diga Wau Wau -LP:n juuri ilmestyneen, taidevalokuvaaja Tommi Huotisen ottamaa levykanteen päätynyttä otosta etsittiin pitkin Afrikkaa ja Tyynenmeren saaristoa. Levyn ekan singlen Stand by the door b-puolelle laitettiin särkijän läpi vedettyjä Mikki Hiiri merihädässä -tyyppisiä tulkintoja. Lisää uhkarohkeita ideoita Janne Henrixon esikuntineen sai lähdettyään etsimään helikopterilla sopivia kuvakulmia. Seuraavaksi sinkuksi suunniteltiin biisiä Indian Woman, jonka kannet voisi tehdä Sioux-intiaaninaisten parissa, vai kannattaisiko sen sijaan suunnata Bombayhin? Inspistä haetaan mistä tahansa asiasta, vaikkapa matkan kuluessa maan tasalla nähdyn karnevaaliporukan riehakkuudesta. Julkaisua odottavan My Baby -sinkun kanteen saisi ostettua paikan päältä Intiassa elävää rekvisiittaa 10 dollarilla. Onneksi kyseinen imeväinen palautettiin vanhempiensa huomaan. Superlatiivi-Henrixonin matkoilla saattaa kulua 1,5 miljoonaa puntaa viikossa pelkkiin kuvauksiin. Sitä kaikkein parasta otosta haettaessa on mm. vedetty venäläisiltä vuokrattu kuljetuslentokone syöksykierteeseen ja pistäydytty Etelänapamantereella. Riittävän paha lumimyrsky poseerauksen taustakankaana saattaa ensin tuntua hyvältä idealta, mutta tällaisessa kelissä otetuissa fotoissa ei bändin pojista näy mitään hurjan myräkän keskeltä. Kuvauskiertueen jälkeisen ravintolakierroksen jälkeen ryhmä hajaantui eri puolille kotimaamme pääkaupunkiseutua ja laajempaa maailmaa. Tämän viikonlopun jälkeen Hasse Hujasella ei ole Janne Henrixonista mitään havaintoja. Arvoitukseksi jäi myös se, oliko Janne todella Jimi Hendrixin velipuoli. Henrixonin viimeiseksi työksi jäi toukokuun lopussa 1974 soutustadionin vähälukuiselle mutta innokkaalle yleisölle esitetty rock-ooppera Too Much Money. Gösta esitti omat arvionsa Jannen nykyisestä olinpaikasta tai viimeisestä leposijasta.

18./19.4.2003 elokuussa 1972 Pohjoismaisen isännöitsijäyhdistyksen tiedottaja Olli Granström suuntasi viikonloppulomalle Neuvosto-Eestiin rahtilaiva Kapitan Kovaljovin kyydissä. Olli omistaa kesän yhdistyksen harjoittelujaksolle (johon tämä matkakin on jotenkin saatu liitettyä) ja aikoo avata oman isännöintitoimiston viimeistään 1973. Samalla laivalla takaisin kohti kotimaata seilasivat Anne Rääts ja "bisneshenkinen" miehensä Mart Molaar. Samoin kuin Olli myös Anne kertoi työskentelevänsä Suomen Yleisradiolle, dokumenttiakin tekivät mutta teoksen nimi jäi hieman hämäräksi. Eestiläispariskunnan matkatavaroiden yhteydessä kulkevat Ylen lähetyslaitteet oltiin otettu todistuskappaleiksi Annen äidille, jotta tämä näkee tyttärensä olevan Suomessa ihan kunniallisissa töissä. Mutta asiaan! Tallinna on noussut viime aikoina suomalaisia houkuttelevaksi vaihtoehdoksi etelän matkailulle, eikä vain kilpailukykyisen hintatason ansiosta. Erityisesti nuorison suosiossa on Tallinnan vanhan kaupungin kortteli 39:n osoitteessa Nealpea 14 sijaitseva musiikkibaari Rock Pop, englantilaistyylinen vastapaino maan muuten iskelmäpitoiselle ja mollivoittoiselle musiikille. Pubin suomalainen omistaja Pekka-Tapani Laine sattui nyt olemaan levynostomatkalla jossain päin Eurooppaa, vieraat toivotti tervetulleiksi rahtilaivalla tavattu Mart Molaar. Baarin lähistöltä mukaan lyöttäytyivät Moilasen Mirkku Mellunmäestä, Rantalan Rasse sekä kosteuspyyhe-Savetteja epähuomiossa pureskellut "hengitys raikastui ihan selkeesti!" Stobe. Kolmikko ymmärsi Tallinnassa esiintyvät tiettyjen tarve-esineiden laatu- ja tarjontaongelmat, mutta myös sen, ettei näiden asioiden pidä antaa estää bailujalan heilumista. Ostoksille hesalaiset kaverukset nousivat heti aamutuimaan puoli 12:lta. Selailivat tarjonnasta vaate-elementtejä ja erikoisempaa mutta hyvää musaa kaseteilla ja äänilevyillä. Miliisiluutnantti Oleg Ternikov kertoi mitkä ovat suurimmat riskitekijät matkailijoita kohtaavista uusista asioista, koska vanhan mutta edelleen osuvan sanonnan mukaisesti "pimeässä kaikki kissat ovat harmaita". Ollin mieltymykset eivät näköjään ole muuttuneet vähään aikaan, hän arvosti jo 1970-luvun alussa algérialaista punaviiniä. Juotavanhakureissu hoidettiin vuokratulla Volgalla. Puhelimeen tavoitetun dokumenttitoimituksen J. J. Haarman mielestä Olli voisi toimia Annen kanssa tulkkina tässä ensi viikolla lähetettävässä ja arkistoitavassa (hmm...) ohjelmassa. Ollia kiinnosti eniten montako pulloa hän saa ostettua tietyllä tasarahalla. Edullinen tarjonta sai nuoren isännöitsijän pään pyörälle (eikä siitä ole sen jälkeen toipunut, voisi joku sanoa... ;)  ). Paluumatkaa edeltävän passi- ja viisumijonon odotetuksi läpäisyajaksi Olli arvio ainakin kolme tuntia. Kotimatka sujui sisaralustaan hienostuneemmalla ja 22 metriä pidemmällä Konstantin Vorovjanovalla, jonka Mare Balticum -drinkkibaarissa seurue sai nautittavakseen algérialaista lisukkeineen. Mirkku "duunasi kaviaarit samaan lasiin niin säästyy astioita". Rasse harkitsi liittymistä isänsä AA-kerhon nuoriso-osastoon edullisten kevätretkien houkuttelemana; Lintsillekin pääsisi ilmaiseksi eli "siinäkin säästyy markka". Laivan tanssiesityksen tarjosivat Leningradin Aprikos-yökerhon simpsakat tytöt. 

11./12.4.2003 syksyllä 1975 toimittajaharjoittelija Tarja Loponen järjesti italian kielen opiskelusta innostuneena kreikkalaisen illan osana radio-ohjelmasarjaa "Tarjan keittiössä". Välimeren herkut maistuvat hyvin myös pohjoisen asukeille. Kokkailun väliin ripoteltiin mausteeksi Aatos "Ate" Ropposen ja vaimokokelas Ulpu Tiusasen Rhodoksen matkan tunnelmia Tarjan itsensä paikan päällä selostamana. Aikaisempien lomakohteiden väsyttämänä Ate aloitti tutustumisen helleeniseen kulttuuriin polkuveneiden vuokraaja Costaksen pieksämiseen johtaneella väärinkäsityksellä. Reviiritietoisuuttaan Ropponen jatkoi Sensuelle-baarissa (jossa alkaa puolen yön jälkeen todellinen happy hour: kaikki juotavat ilmaisia) ja Mykonoksen tuntumaan ankkuroituneella "loisto"risteilijällä. Satamalaiturilla laivan konemestari Vasilius harjoitti aktiivista ostajien suostuttelua; myyntikojustaan kalasäilykkeet ja proge-älppärit käyvät hyvin kaupaksi. Turistikeskuksessa Tarja voitti paras asu -kilpailun saaden palkinnoksi mahdollisuuden nauttia ilmainen drinksu jokaisessa kadun ravintolassa. Onneksi voittajan velvollisuudet ja bulevardipassin teettämiseen liittyvät yksityiskohdat selvisivät ajoissa. Suorana lähetetyssä osuudessa Kreikkalaisen illan toiseksi emännäksi esittäytyi ravintoterapeutti Marita Mensu, myös matkailualan puoliammattilaisia: pari kahden viikon reissua on Kreikassa käväissyt, mm. juuri Tarjan kanssa Kuningas Pheniksen riippukiviluolissa. Ehkä samalta matkalta on peräisin Loposen nousuhumalassa soveltama bikiniyhdistelmä, josta nähtiin vilaus valokuvadioja katseltaessa. Talon isännöitsijä Olli Granström valmistautui tarjoamaan odotetulle kutsuvierasseurueelle "rhodoslaista shampanjaa". Kutsutuista ihan kaikki eivät ainakaan heti alkuillasta olleet paikalle ehtineet, mutta Olli lupasi Lohvis Lohvansuun ja Lehtisen Raikan saapuvan tarvittaessa varttitunnissa. Kertoi myös saaneensa selville ettei naapurirapun lentoemäntä olekaan aito blondi! Tämänhetkisen tilanteen Olli päätti selvittää saman tien, mutta naisten saunavuorolaiset passittivat isännöitsijän takaisin keittiöön. Lopulta valmiiksi saatiin jotain purtavaa: hyvän viinin kanssa nautittavaksi sopiva viininlehtikääryle ja annos Mykonoksen pinaattitahnaa, jonka herkullinen maku ylittää valmistusvälineiden puhdistamisen puutteellisuudesta aiheutuneen hajuongelman. Kutsuttuja henkilöitä ei paikalle kuulunut, mutta Ate Ropponen sentään saapui kommentoimaan seikkailujaan. Edelleen ammatin vaihtoa miettivälle Loposelle on tarjottu hotelliemännän paikkaa, majapaikka löytyisi samasta osoitteesta hotellin johtaja Papalopouloksen kanssa. Tarjan mainitsi vastauskirjeessä poikaystävänsä Erkin, ja kuinka ollakaan vastauksen saamisen oletettiin kestävän vähän kauemmin. Ilmeisesti yrittävät hankkia pariskunnalle isomman asunnon.

4./5.4.2003 vuonna 1972 Helsingin poliittisen elokuvan kulttuuritapahtuman pääpaikka Tuomari-sali elokuvateatteri Arian eteiseen rakennetussa näytäntösalissa esitti valikoiman paragualaista, vietnamilaista, gruusialaista ja eestiläistä elokuvaa sekä "sokerina pohjalla" erinomaista puolalaista scifiä yleisteemalla Poliittisen elokuvan parhaat. Tämän kaiken näkivät yleisön joukossa nuortenlehti Pointsin ja Ylen edustajina Tarja Loponen ja toimittaja Jorma "Jomppa" Wallin. Tapahtuman järjestelyvastuulliseksi nimettiin Rainer "Raikku" Närvänen. Teatteriohjaajanakin uraa tehnyt harrastajanäyttelijä Olavi "Olli" Granström on nyt elokuvan Poraaja Valdemar Mäkinen pääosassa. Leffa ei menestynyt kovin hyvin vaikka Raikku Närvänen itse vastasi sen ohjauksesta. Työn jälkeen taisi vaikuttaa eniten filmillekin ikuistunut kuvausten ajan kestänyt tuotantohenkilöstön ja näyttelijäkaartin jatkuva dokaaminen. Lyhyelle Syystuuli-purjehdukselle pakattu mediaväki sai kuulla miten elokuvissa kuvaillut aiheet liittyivät yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden käsittelyyn. Vastaustensa perusteella Närväselle voisi olla käyttöä myös ulkomaankaupan myynninedistäjänä tai politiikassa. Entinen postinjakaja Jarmo Tarjanne esitteli festareilla Kepan kanssa kuvatun Aivokäyrä-pienlehtensä mainoksen, jonka symboliikka ei ainakaan Tarjalle heti auennut yhtä hyvin kuin Naistenlehti Nauku:ssa julkaistu "makuuhuoneen kaloritaulukko". Paragualaisen Ricardo Lopezin elokuvaa Ankeriaan kuolema luonnehdittiin "koskettavaksi". Tuomariston äänestäessä pääpalkinnon voittajaa 16 finalistista lehdistön edustajille esiintyi kokeellista jazzia vääntävä Toveri Muurahainen yhtyeineen. Nykyään Raikku Närvänen jo uskaltaa myöntää ettei vanhoissa elokuvissaan ollut suunnitelmallisuuden häivääkään. Leffan kuvausaikana vallinnutta vapaampaa taiteilijailmapiiriä ja varsinkin julkisen sektorin avustuskäytäntöä hän sentään piti 2000-lukulaista parempana.

28./29.3.2003 (vain YLEQ:n kautta) [uusinta YLEQ:ssa 14.11.2003] syyskesällä 1975 Motoristiliiton ja Nuorison harrastetoimintayhdistysten yhteistyössä Keimolan moottoristadionin ympäristössä järjestämästä Suuri Motorock Road Star Rally Circus – tapahtumasta koottiin dokumenttiohjelma. Musiikki- ja moottorifestivaalin suojelijoiksi saatiin liikennealan julkaisu Bensasydän sekä nuortenlehti Pointsi. Toiminnanjohtaja ja toimittaja Oke Ustenius ja Penttilän Make myyvät pääsylippuja Hämeenlinnantien varrella keltaisissa sadetakeissaan. Liputtomat ja öljykriisiryhmän mielenosoittajat on hätistelty kauemmas. Minna ”what’s thats” Virtaseltakin olivat perimässä viikonloppupiletin, lehdistön edustajien lippu on perusasiakkaiden vastaavaa vähän edullisempi eli 11,50 markkaa. Sontsaa tai mitään muutakaan varustetta ei ollut mukaan sattunut, yllättävää kaatosadetta Minnan kanssa pakoili mielenosoittajien etujoukon edustaja Pippi Molander. Muut protestoijat saivat sateensuojan (motoristijuhlan järjestäjien) linja-autosta. Oke Usteniuksella ja isännöitsijä ”Ulof” Granströmillä on kisassa jokamiesluokan Saab 96, joka toimittaa myös ambulanssin virkaa. Granström on tapahtuman osa-aikainen puuhamies ja itsekin osallisena kahdessa tiimissä. Keskustassa hän hoitelee 2 taloyhtiön asioita eli vastaa yli 100 asunnon viihtyvyydestä. Minna Virtaselle Olli esitti tutustumiskutsun Mariankujan kellaritoimisto-/diskoon, esimerkiksi tulevana viikonloppuna siellä olisi hyvin tilaa viihdyttää vieraita. Radalla toisiaan vastaan kisasivat Kikke Bärgbacka, Keke ja PT Laine Fiat 126:lla. PT Laine Big Band peruutti, nokkamies kun oli radalla. Samoin perui jee jee -jytäbändi Riihitonttu esiintymislava- ja johdotusongelmien vuoksi. Hurriganes koetti paikata. Musan lisäksi oheisohjelma oli hyvin monimuotoista. Trendejä seuraten Muotituote Teinitalo FinnClothing tuo markkinoille rallyteippisomisteet nuorison menovaatteisiin. Pottamallinen kypärä sopii öljy-yhtiölogotakin seuraan. Talvella Keimolassa järjestetään mahdollisuus liukkaan radan harjoitteluun, syksyllä ajetaan niin kauan kun autot eivät jää kinokseen kiinni. Töttermanin Tage aikoo maalauttaa tulenlieskat Farmari-Volvonsa konepeltiin ja kylkiin. Oke Ustenius mietti rahoitusvaihtoehtoja jo lähes varmana pitämäänsä valotaulusuunnitelmaan. Pippi Molander haluaisi rakentaa ilmeisesti huomion herättämistarkoitukseen vanhoista autonrenkaista 30-metrisen kumitornin. Vuokko Westermalm antoi Minnalle omakohtaisen vauhtikokemuksen lähes 1500-kuutioisella menopelillään. Lopulta jopa öljykriisiryhmän puheenjohtaja Jyrki ”Jykä” Laine innostui mahdollisuudesta päästä ajamaan.

21/22.3.2003 syyskuussa 1974 Yleisradion nuortentoimitus ja nuortenlehti Pointsi vierailivat Helsingin Mikonkadulla kotibileissä. Niitä italialaisen kiinteistövälittäjäisän ja suomenruotsalaisen äidin ainoa lapsi, nuoriherra Dino Da Vinci järjestää lähes joka ilta. Vanhempiensa eron ja toisaalle muuttamisen jälkeen pojalle jäi keskusta-asunto ja melkein 5 miltsii rahaa, joten Dino voisi niin halutessaan elää korkotuloilla. Tekemiensä bisnesten jouduttamina seuraavaan perhetapaamiseen mennessä uusille viikkorahoille saattaa taas löytyä tarvetta; Dino rahoittaa juoksevat menonsa myymällä suvun arvo-omaisuutta kuluttajaystävällisellä hinnalla. Joka pyhäaamu hän innostuu soittamaan rumpuja, kulmakunnan asukkaat eivät vielä ole saaneet selville metelin aiheuttajaa. Toimittaja Into "Intsu" Väre ja Tarja Tuulikki Loponen Pointsi-lehdestä totesivat (toivuttuaan 3. kerrokseen asti kiipeämisestä) ettei paikkaa ole vähään aikaan siivottu. Huonekorkeutta löytyy nelisen metriä ja seurana Dinolla on huoneiston kahdessa kerroksessa asustelevat neljä viehkeää nuorta naista. Alakerran allasbaarissa löydettiin polskuttelemasta Da Vincin isän perhetuttu ja tämän kiinteistöjen tuore isännöitsijä Olavi Granström. Uuden asiakassuhteen vuoksi muut isännöintikohteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Viimeisimmät ISY:n bileiden jatkot on yleensä vietetty Dinon kämpillä. Hissit talosta vielä puuttuvat, Tarjan kotitaloon Granström on ollut mukana puuhaamassa saman asian hoitavaa rakennuksen ikkunaseinän puolelle kiinnitettävää köysiratajärjestelmää. Talkkari-Mara Korpela kertoi syksynsä olleen aika hankalan ja on nälässäkin välillä oltu: Senja-rouva on kyllä tehnyt ruokaa mutta Martille sitä ei aina ole riittänyt. Martin kirjeenvaihtokaverin paljastuttua muutama yö on pitänyt viettää saunan lauteiden tapaisilla kovilla alustoilla. Granströmeiltä sentään joskus löytyy niitä "onnen hetkiä". Olli ja Dino ovat ottaneet saunavuorojen ja muiden ennen vain paperimuodossa olleiden listojen tutkimisessa käyttöön uutta tietotekniikkaa. Ennen prosesseihin meni koko työpäivä, nyt uusi kuivauskaapin kokoiseksi kutistettu magneettinauhalle tallentava vaativaan käyttöön suunniteltu VAX-suurtietojenkäsittely-yksikkö hoitaa saman homman jopa 3 tunnissa. Koska vilkkuvalotkin ovat oikein kauniit voitaneen laskutikuille ja päässälaskutaidoille pian heittää hyvästit. Lohvis Lohvansuu on veikannut, että näitä tullaan pian myymään kotikäyttöön tuhansia yksiköitä. Bileissä Tarja tapasi ensimmäisen kerran laitosmies alik evp Väinö Levolan, joka ei ollut aivan samoilla linjoilla Intsun sodanvastaisten käsitysten kanssa. Pointsi-lehden kansikuvasessioista jääneeseen Kaj Ribbentropin suunnittelemaan Ilta-aurinko -asukokonaisuuteen pukeutunut Tarja koetti valaa sopua kinastelevien miesten välille. Loponen vihjasi olevansa vakavasti harkitsemassa alan vaihtoa, vaikkei ulkoisesti vastaakaan matkakohdevastaavan työpaikkaan haluttua persoonaa. Illan musiikista vastasivat livesoitantaa tarjonnut Vicke Wahlmanin bändi sekä Las Vegasista paikalle ehtinyt diskohai George Tivoli.

14./15.3.2003 toimittaja Minna Virtanen sai kyytiä kovaa ja korkealla tutustuessaan sinivalkoisten liikennelentäjien tavanomaiseen työvuoroon. Ohjaamossa kapteeni Valto ”Valtsu” Rajala sekä kartanlukija eli perämies Marko Tenhunen antoivat oman panoksensa tämän ilmavan ammattikunnan edustajista saatavaan vaikutelmaan. Jossakin tarjoilukärryn takana taisi vaania myös lentoemäntä Sinikka, jonka jäätyä sopuisasti tai radioreportterin myötävaikutuksella taka-alalle Minna Virtanen tarjoutui huolehtimaan matkustamon tai ainakin henkilökunnan virkistämisestä. Minna voisi vaikkapa tarjota nälkäisille läsnäolijoille konetyypin vakiovarustukseen kuuluvien kiertoilmagrillin ja leivinuunin antimia. Niitä ei taida ihan joka lentsikasta löytyäkään. Parivaljakko Rajala-Tenhunen on kyntänyt pilviä yhdessä jo nelisen vuotta joten jutunaiheet eivät ole vähissä tai sitten ovat juuri siitä syystä. Ainakin työyhteisön hierarkia on asettunut paikoilleen jo kauan sitten. Lentokapteeni Rajala toi useasti esille alalla vaikuttavista auktoriteeteista suurimman: Pilotti-lehden, johon painettuja juttuja ja mietelauseita Malmilla mukavasti asuva Valtsu käyttää ohjenuorana oman elämänsä suuntaviivoja vetäessään. Lehden linjan mukaisesti lukijoiden harjoittamassa vastuullisessa ammatissa on tärkeätä että ”uni on virkeää ja suoli tyhjennetty riittävän usein”. Valtsu harrastaa myös voimistelua terminaalin alumiinikaiteissa lentoluvan saapumista odotellessa sekä pomppukepillä liikkumista. Toverillisen ohjeistamisen hän ulottaa myös parinsa tekemisiin, tuoreimmat vinkit koskevat perheineen vähän ahtaammin majoittuneen Marko Tenhusen muuttamista uudelle asuntoalueelle ja tämän Simcan myymistä jos siitä kerran on tonni tarjottu. Mitä omalla autolla enää tekisikään jos uudessa kohteessa bussit kulkevat 30 minuutin välein. Kunnallistekniikkakin on sinne lupailtu ensi vuodeksi. Itse lentoreitti koostui pysähdyksistä Malagaan ja Kööpenhaminaan (koska tuona vuosikymmenenä aikataulut eivät olleet vielä aivan minuutin päälle ehti seurue käväistä malagalaisessa kalaravintolassa ja pitkällä lounaalla Köpiksen Kastrupin lentoaseman raflassa) ennen saapumista takaisin koti-Helsinkiin. Toisinaan menomatkalle sisältyy myös välilasku Pariisiin. Tällöin Valtsu Rajalan on noustava aamulla kello 3.35 lukemaan sanomalehdestä välttämättömimmät jotta sekin päivä alkaa elämäntavoilleen ja vaatimuksilleen riittävän laadukkaasti.

7./8.3.2003 Ylen nuortenosaston tiede- ja taideosaston kevätkausi huipentui vuonna 1973 teini-ikäisille (tai muuten nuorenmielisille?) suunnattuun Pop-visa –tietokilpailun jännittävään finaaliin. Kaksijäseniset joukkueet kisasivat tietämyksestään ja siitä saatavasta kunniasta. Ykkösjoukkue Black Foxiin kuuluivat Rainer ”Raikku” Närvänen, nykyisin pääkaupungin alueella vaikuttava 24-vuotias hydrauliikka-asentaja. Joukkuetoverinsa 23-vuotias alun perin nauvolainen toimistoharjoittelija Olli Granström on nyt jo lähes kolme vuotta tehnyt pääkaupunkiseudulla isännöitsijän hommia aina kun esimiehensä on ”kiinni muissa velvollisuuksissaan”. Kakkosjoukkue Blue Birdsin muodostivat kahvilanomistaja Reino Hiltunen sekä osallistumisensa peruuttaneita Teroa ja Jukkista tuuraamaan hälytetty koomikko-taikurioppilas Hans ”Hasse” Viirtojärvi Heinolasta. Kysymysten esittämisen ja tuomaroinnin hoiti studiojuontajatar Tarja Loponen, jonka ansiota taisi olla myös studion yleisön koostuminen Lievälän lukion luontokerholaisista. Lähetyspaikan sisustajakin muistettiin mainita, nepalilaisilla tuulikelloilla viimeistelty interiööri on muusikkonakin toimineen Pekka-Tapani Laineen käsialaa. Asiaan perehtymätön olisi voinut luokitella kuultuihin musiikkinäytteisiin liittyvät kysymykset vaikeahkoiksi, mutta molemmat joukkueet selvisivät niistä kunnialla esittäen ajoittain syvällistä asiantuntemusta. Parhaimmasta suorituksesta vastasi Hasse Viirtojärvi, joka tunnisti kitaramusiikkia sisältäneestä pätkästä taltioinnissa käytetyn plektran, skeban ja sen kielet! Edes plektran värisävyjen ja jalkapolkimien valmistetietojen arvaaminen ei tuottanut suuria vaikeuksia näille spesialisteille. Myös radioiden ääressä kyykkivien kotijoukkueiden oli mahdollista osallistua kisaa lähettämällä annettuun osoitteeseen postikortti. Yksi oikean vastauksen antanut voittaa Rockster-kasettimankan, jolle luvataan jopa kolme tuntia toiminta-aikaa yhdellä paristosatsilla. Jos kotiarkistoista sattuisi vielä löytymään 1970-luvun alun postimerkkejä kannattaa osallistua vaikka kuuntelijakilpailun määräaika on päättynyt jo kolmisen vuosikymmentä sitten. Pop-visan voitti Black Fox –joukkue, palkinnoiksi Raikku ja Olli saivat nilkkapituiset kelsiturkit, ketunnahkahatut ja 35 markkaa riihikuivaa rahaa.

28.2./1.3.2003 Kulttuurivaihto-ohjelmaan kuuluvassa lähetyksessä vuodelta 1972 oli tarkoituksena tehdä kielitutkijoiden mukaan kaukaiselle veljeskansalleen ”Unkari-pop tutuksi”. Matkalta palanneen toimitusryhmän palauttamien kelanauhakoteloiden pohjalta ohjelman koostajat löysivät minuuttitolkulla ylijäänyttä materiaalia, joka tarkemmin kuunneltuna osoittautui mielenkiintoisemmaksi kuin alun perin viimeistellyksi tarkoitettu ohjelman nauha. Pointsi-lehden toimittaja Minna Virtanen ja sekalainen turistiryhmä aloittivat raporttinsa Budapestin pohjoispuolella Ferenchinin kaatopaikalta. Oppaan virkaa hoitanut unkarilainen pop-julkkis ja maan komeimman rumpusetin omistaja Konrad Ztepel kertoi unkarilaisesta hautausmaapolitiikasta ja jo tuolloin useammasta manan majoille matkanneesta vaimostaan. Tuorein surun kohde on järjestyksessään kolmas vaimo Magda-Lena tai meikäläisittäin käännettynä Marja-Leena, jonka osuutta suomalaiseen kevyen musiikin historiaan arvuuteltiin. Minnan työpari Jari ”Jartsa” Leinonen oli akuutisti aseista riisuttu valokuvaaja, kameransa epäiltiin unohtuneen Aeroflotin lentokoneeseen. Jotakin sentään löytyi; Hungarian News –lehden pop-osaston toimitus sekatavarakaupan yläkerrasta parin päivän etsimisen tuloksena salaoven takaa levymyyjä Lajoszin ”ohjeista huolimatta”. Muita vierailukohteita olivat Köts Kerpesin ydinvoimalaitos ja johtajansa Östvan Ördöni. Energiaa johdetaan myös bändien treenipaikkana toimivaan entiseen leprasairaalaan, jossa myös maan suosituin yhtye puolalainen Skaldawje käy silloin tällöin harjoittelemassa. Itä-Budapestissä Indenao Exenujts –studion Radiotehnika-tarkkailukaiuttimineen luodun äänitemateriaalin tasokkuus haastaa länsimaiset vastaavat. ”Mies joka hautasi vaimonsa” -oopperan pukuharjoitukset tekivät vaikutuksen, sen sijaan popjulkkis Ztepelin puutarhaharrastus sai epäilyttäviä piirteitä ja suomalaisen toimituskaksikon epäilevälle kannalle oman turvallisuutensa puolesta. Tällöin kotimatkan kiirehtiminen kävi aiheelliseksi, Budapestin kansainväliseltä lentoasemalta matkaa jatkettiin kadunkulmassa asiakkaitaan palvelleelta trokarilta pieneen ylihintaan ostetuilla junalipuilla. Kolme vuosikymmentä myöhemmin Konrad Ztepel on emigroitunut Yhdysvaltoihin ja menossa on jo ties kuinka mones puoliso. 30 vuoden takaista lentoasemalla alkunsa saanutta väliensä lähentymistä Minna Virtanen ja Jartsa Halonen eivät enää jaksa muistella. 

21./22.2.2003 [uusinta YLEQ:ssa 17.10.2003] loppukesästä 1975 Pointsi-lehden toinen päätoimittaja, isännöitsijäyhdistyksen sihteeri ja television jumppaohjelman vetäjä Jutta-Leena Laakso sai houkuteltua opiskelija-toimittajaharjoittelija Tarja Loposen ja Olli Granströmin seurakseen testitilanteeseen, jossa asuttaisiin viikko "erään helsinkiläisen nuortenvaateliikkeen" näyteikkunassa. Mallinukkien tavoin staattisesti ja ilkosen alastomana, välillä sentään ehdittäisiin nukkua hieman. Samalla lähetettäisiin radio-ohjelmaa, joka jäisikin projektin ainoaksi taltiointitavaksi koska kolmikon jäseniltä jäi matkasta oma valokuvausvälineistö. Kolli-lehdestä piti tulla kuvausryhmä neljän maissa iltapäivällä mutta taisi heiltäkin unohtua. Valmistautumisen ja välineiden hankkimisen jäätyä viimeistelemättömäksi ryhmäläisten output-materiaalillekaan ei heti löytynyt sopivaa säilytyspaikkaa. Jo testin toisena päivänä lasin toisella puolella seuraavan yleisön joukosta alkoi esiintyä pieniä häiriötekijöitä eikä testiryhmän sisäinen vuorojakokaan vielä/enää pitänyt. Ulkosalla tiedotusvälineiden edustajistosta Nuorten vartin toimittaja Miska Mannerin epäilyttäviin kysymyksiin sai vastailla Moppe Martinlaaksosta. Taloyhtiö pohtii vuokraisiko vielä koeajalla olevalle nuorelle isännöitsijälle työhuonetilat "sen kampaamon vierestä". Paikka sopisi Granströmille hyvin, koska ravintola Bränvinkin on ihan siinä tuntumassa. Tarja Loponen kertoi nuorimman sisarensa Taimin tulleen palkituksi parhaiten pärjänneenä kurssin loppujuhlassa, Tarja itse harkitsee pitävänsä yliopisto-opintojen jälkeen välivuoden koska hän "tykkää matkustelusta". Loven studiolla tai Affen himassa on levylaulajan uraakin jo aloitellut. Toimittamattoman materiaalin seasta löytyi luultavasti varsinaiseen ohjelmaan ei-tarkoitettua aineistoa. Tarja epäilikin jos joku hullu koostaisi tästä 70 tunnin paketista tavallista jutustelua uuden ohjelman joskus 30 vuoden päästä. Ei kai sentään? Larssonin Stigu väittää että 15 vuoden päästä olisi joka kodissa 8-milliset suorafilmauslaitteet tv-ohjelmien taltiointia varten, ja siinä olisi äänikin mukana! Tage "Tötsä" Tötterman puolestaan on tiennyt ennustaa että samoihin aikoihin kaikilla on mukana kenkäpuhelin jota kannetaan joka paikkaan. Realistisempiin tulevaisuuden hahmotelmiin sopi paristoilla toimivan radiomankka jota voi kuunnella vaikka veneellä, Holmströmin Helgen mökiltä sellainen jo löytyy. Muotikatsauksessa muistutettiin Snake-diskotanssiin parhaiten sopivan mokkahapsuhaalarit, leopardilanneliina ja cowboysaappaat keinokuituisilla kiilakoroilla. Viimein kokeilukolmikon oli paettava hengityskelvottomaksi jalostunutta ilmatilaa ilmastointiputken kautta. Eteneminen pysähtyi Jutan jäätyä jumiin kesken ryömittävän matkan, mutta onneksi puolisen vuorokautta myöhemmin heidät kaikki löydettiin ja tämä ohjelmaidea saatiin lähes unohdettua parempien tuotantoprojektien tieltä.

14./15.2.2003 [uusinta YLEQ:ssa 10.10.2003] Ylen Nuortentiimi-ohjelman toimittaja Minna Virtasen dokumentissa vuodelta 1973 todettiin kuinka kutsumusammatin houkuttelemana tai olosuhteiden pakosta Toiset on luotuja roudaamaan. Very hard’n’heavy –yhtyeiden sarjaan kuuluvan Hollow Corporationin esiintymiseen 4.3.1973 Helsingin Kulttuuritalolla valmistautuvan tukihenkilöstön johtohahmoihin kuului äänentoistovastaava, Kaisa-soundin toimitusjohtaja Kaitsu Saarnivainio. Yhteensä bändin tämäniltaiseen road crew'iin kuului melkein 20 Kaisa:n ja bändin omaa henkilöä. ”Turpa kii tai tulee karatee niskaan” -Saarnivainio säätää virvelikaiut ja muut hienovaraiset yksityiskohdat paikoilleen rutinoidulla ammattitaidolla. Tähän hän käyttäisi aikaa mieluusti viikkokausia mutta yleensä tehtävästä on selviydyttävä muutamassa tunnissa. Myös herra ”Kossu”, Kaitsun alaisuudessa toimiva bussikuski-valomies totesi aikataulun kireyden. Hapsutakkia ja nahkaista lierihattua myöten irwinmäisestä ulkoasusta tunnistettava vanhempi yliroudari "Crazy-Frank" Binham osasi suhtautua tilanteeseen rennommin ottein. Vielä 2000-luvulla lavamiesten tärkein työkalu on sama kuin 30 vuotta aikaisemmin; erittäin yleiskäyttöinen roudarinteippi. Riittävästä määrästä tätä materiaalia on tarvittaessa rakennettu vaikka huonekaluja muuttamaan karun musadiggarin asumusta edes vähän viihtyisämmäksi. Alalla työskentelee myös naisia, mutta joskus tyttöroudarit sekoitetaan bändäreihin, ”jotka ovat taatusti oman ohjelmansa arvoinen ammattikunta”. Energisessä tilanteessa rähjääntyvät vaatteet voivat olla riskitekijä, minkä sai kokea dokumentaristi Minna Virtanen: ohjelmanteossa rispaantuneelle mekolle löytyisi lähin vastaava korvaaja Köpiksestä, joten siten olisi sama jatkaa bändin kiertueen seuraamista ainakin sinne asti. Helikopterilla Kulttuuritalon pihalle saapuvaa Hollow Corp:a odottelivat myös roudarioppilaat Haba & Vekki. Nykyisin Kossu on Pohjanmaan läänintaiteilija ja kahvilanpitäjä Minna Virtasen ex-puoliso. Hollow Corporationin pari näihin aikoihin asti hengissä selvinnyttä alkuperäisjäsentä koettavat setviä tekijänoikeuskysymyksiä mahdollista uutta yhteistyötä ajatellen. Crazy-Frank keskittyy kadonneen kuulokykynsä etsimiseen.

7./8.2.2003 [uusinta YLEQ:ssa 3.10.2003] radiodokumenttisarjan Älä kysy miksi jaksossa vuodelta 1975 kysyttiin Onko Reino vai eikö Reino ole? Tarkoittiko kysymys onko Reino mitä vai missä jäi kunkin kuuntelijan oman päättelykyvyn varaan. Näytelmäkirjailijana tunnettu Kari-Lauri ”Källi” Kinnunen Ylen nuortenuutisista ohjasi kyseisen ohjelmasarjan jakson, johon sisällytettiin nopea tunnelmakuva [tai tunnin pituiseksi supistuneesta ohjelma-ajasta johtuen tiettyjä reportaasin osia jouduttiin typistämään] miesrakkautta kuvaavien kirjailijoiden kesätapahtumasta Mukkulassa josta siirryttiin suoraan keittiön puolelle. Ollin Omat –ohjelmasarjassa monialaisen toimittaja Olavi ”Ulle” Granströmin vieraana haastateltiin itse jakson nimikkohenkilöä, keittiöharjoittelija Reino Hiltusta. Pannulla porisi Pariisin-perunoita oliiviöljyssä, ja jos eivät rasvaisia niin ainakin melko liukkaita olivat poikien juttujen aiheet. Kulosaaressa esiteltiin Teinitalon Texas-mallistoa Farkku-Markku ’75 –kilpailun ja miesten muotinäytöksen kautta. Hiltunen kilpaili numerolla 4. Repe kertoi myös käyvänsä joskus lepuuttamassa silmiään Hietalahden telakalla. Itse sana ”reino” taitaa olla yleisnimitys omaa kumppania etsivästä yleensä miespuolisesta henkilöstä, jotka ”vailla päämäärää vaeltavat keskuudessamme tyhjä katse silmissään”. Yksi muutamista kontaktikeskuksista taisi olla tukkamuodin kohtaamispaikka, Veli-Matti ”Vemppa” Vesteråsin hiussalonki Kluuvikadulla. Tarja Loponen kertoi  ”kundikaverinsa Kaislan Ekin” olleen jo 70-luvun puolivälissä kiinnostunut kaikesta autoiluun sekä purkka- ja jytämusiikkiin liittyvästä, näihin liittyvää radio-ohjelmaa on jopa nauhoitellut c-kaseteille kasettitelineen täydeltä.

31.1./1.2.2003 [uusinta YLEQ:ssa 26.9.2003] vuonna 1971 Opetushallitus järjesti kokeilun opiskelija- ja opettajavaihtoon eri opetusmuotojen välillä. Yleisradio teetti lokakuussa 1971 aiheesta radiodokumentin, jonka 900-tuntisesta vuoresta materiaalia Kieku Kyytsalo [f] tekaisi ammattikoululaisten työllistämisprojektia käsittelevän dokkarin Arska tehtaalla. Ammislaisten käytännön taitoja koetteli Restauro X -firman pääluottamusmies toveri "Hiljanen" Viljanen. Yksinomaan metallin takomiseen ei yrityksen tiloja ole varattu, tuotantohallissa olisi tarkoitus lähiaikoina järkätä jonkinlainen tanssitapahtuma. Tästä todennäköisesti innostuvat myös 19-vuotias työharjoittelija Aarne Tenkanen ja koulukaverinsa, progemiehiin lukeutuva Mikko "Mikki" Vesanto. Mikki on suorittanut myös lukion oppimäärän yhteislyseossa mutta kantaa suojahaalaria samalla ylpeydellä muiden linjalaisten kanssa. Pikkuveljensä Arton myöhemmät vaiheet saattavat olla tuttuja joillekin ohjelman kuuntelijoille. Vuonna 1972 Kiekun teoslistaa täydensivät Miehiä montussa -dokumentti ja Stadilaisia-kuunnelma. Syksyllä 1973 nauhoitettiin Arska tehtaalla osa 2, "Ruskaa pakkasella", jota varten saatiin tavaraa mm. keväällä 1973 Vallilan ammattikoulun terveystunnilta. Samoihin aikoihin Tampereella esiintyisi Totuus-yhtye solistinaan Senja Skog! Ohjelman lopuksi siirryttäessä nykyaikaan Arska totesi kuinka ajat muuttuvat, samoin miehet ja varsinkin miesten musiikkimaku.

24./25.1.2003 [uusinta YLEQ:ssa 19.9.2003] Eija Flink Vasara-teatterista ja Olli Granström Pointsi-lehdestä arvioivat löytääkö pieni muotikaravaaninsa Iisalmessa Tanssituvan tai Rytmiliiterin tai jonkun muun nimeltään tältä kuulostavan paikan. Tarkempi osoite oli ryhmän suunnistusvastaavilta päässyt unohtumaan. Teinitalo-show ja Kolmen Kympin Saapikkaat -tanssiesityksen tarkoituksena olisi ollut esiintyä Piittisvaaran maamieskoululla. Samalla turneella Teinitalo käväisi esittelemässä trendejä vanhan meijerin tiloissa. Suurta suosiota ei osattu odottaa, koska samana ajankohtana paikallisten asukkaiden toisena ajanvietevaihtoehtona olisi television pääuutislähetys. Tästä huolimatta bussiemäntä-partygirl Tarja Tuulikki Loponen jaksoi nostattaa seurueensa tunnelmaa. Tanssiryhmäläinen Tuula Lätti kysäisi ennakko-odotuksia paikallisilta toukohousuilta Kake Puutiainen ja Harri Hyytiäinen. Harri kertoi saapuneensa paikalle traktorilla, yhteensä hänelle kertyisi ajettavaa bilematkaa 25 kilometriä. Lopulta koko showryhmän bussi katosi, myöhemmin Kake Puutiainen tavattiin toisaalla myymässä linja-auton osia. Ajan ja paikan tajunsa virottua Tarja Loponen huomasi seurueen henkilöiden harhaantuneen kuka minnekin, itse hän sai kyydin lämpimään tai ainakin paluumatkan aloituspisteeseen "Japin" ja "Tissarin" Datsun Bluebirdissä, takapenkiltä naisnäkökulmia lausui Irja "Irkku" Viiriäinen naapurikylästä Molokkilasta. Olli muisteli avioituneensa Margitinsa kanssa vuosien 1973 ja 1974 tienoilla, ainakin Mariankujan putkirempan valmistumisen hän osasi ajoittaa kevääseen 1973 koska samana syksynä tuore aviopari osti sieltä asunnon vaikka molemmat vielä "opiskelivat". Samana ajankohtana Tarja Loponen joutui asumaan puoli vuotta Reino Hiltusen alivuokralaisena koska vuokrakämppänsä myytiin alta, myöhemmin Tarjakin muutti Mariankujalle.

YLEQ:ssa 17. ja Radio Suomessa 18.1.2003 [uusinta YLEQ:ssa 12.9.2003] aloitettiin useiden ohjelman henkilöstöön kuuluvien persoonien moniulotteisten taustojen selvittäminen. Olavi Granström ja nykyään Yleisradion pr-emännyydestä vastaava Tarja Loponen tapasivat jokaisen uuden ohjelmaformaatin jakson aloittavan ja päättävän Gösta Sundqvistin Kaisaniemenkadulla aikoinaan toimineen Teinitalo-nuorisovaateliikkeen sijaintipaikan edustalla. Kolmikko muisteli ensitapaamisiaan ja muita 30 vuoden takaisia vaiheita. Olli kertoi miten hänen lupaava journalistinura Pointsi-nuortenlehden freelancetoimittajana päättyi isänsä armeijakaverin Helge Holmströmin perehdytettyä hänet isännöinti- ja kiinteistönhoidollisiin tehtäviin. Helge-sedän toimintaperiaatteisiin kuului sisällyttää konttorinsa läheisyyteen vähintään yhden, mieluiten kolme parturi-kampaamoa kyseisistä palvelupisteestä saatavan hyödyn vuoksi... tämä selittää omalta osaltaan Granströmin mieltymyksen naapureihinsa kampaamon tyttöihin. Samalta kuulostavassa paikassa Mariankadulla Tarja Loponen tienasi kesätyössä opiskelurahoja siivoojana mutta ei lämmennyt Holmströmin ehdotuksille takahuoneen puolelle siirtymisestä. Nuoren isännöitsijäkokelas Granströmin kasettinauhuri herätti enemmän kummastelevaa mielenkiintoa. Tarja - Mode-lehden Miss Farkkushortsi 1972 - kesäisiin työmaihin kuului myös Yle:n levystö, jonne hänet otettiin onnekkaan sattuman (e-pillereistä aiheutunut sairastumistapaus) kautta tuotantosihteerin tuuraajaksi. Radiossa hän on työskennellyt ajoittain myös tämän jälkeen, vaikka siirtyi päätoimisesti matkailualalle syksyllä 1973. Tämän jälkeen Tarjan ei kestä väittää saapuneensa pk-seudulle 1980-luvun loppupuolella eli "kuutisen vuotta sitten"? Kelanauhurille tarttuivat myös Teinitalon vieressä sijainneessa Meikki-Hokissa järjestetty Tarjan selostama muotinäytös, Krunikassa majailleen hippipari Aila & Markus Mähösen ja näiden poikien Pikkiksen ja Jaban olohuonetunnelmat ja Pointsi-lehden Kaitsu Kaiposen raportti Turun Muotimessuilta.

loppuvuosi 2002
alkuvuosi 2002
loppuvuosi 2001
alkuvuosi 2001
loppuvuosi 2000
alkuvuosi 2000
loppuvuosi 1999
alkuvuosi 1999
vuosi 1998


http://koti.mbnet.fi/~nuzah/ka0210/kep/kep.html