TERVEISET WILLICH/ANRATHIN 1.000-VUOTISJUHLISTA SAKSASTA!

Saimme keväällä 2010 kutsun Willichin kaupungin pormestari Josef Heyesilta Willich/Anrathin 1.000-vuotisjuhliin 28.-30.5.2010.
Kutsun sai myös KD-väki, Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson ja Keski-Suomen maakuntajohtaja 
Anita Mikkonen, mutta kaikki muut olivat estyneitä, joten saimme - Juhani, vaimoni Terttu ja tyttäreni Saara 
- kunnian edustaa juhlaviikonloppuna ja lauantain pääjuhlassa kaikkia edellä mainittuja tahoja.

Willich on kaupunki Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa, läntisessä Saksassa. Se kuuluu Düsseldorfin hallintopiiriin ja 
Viersenin piirikuntaan. Kaupunki sijaitsee Rhein-Ruhrin metropolialueella, lähellä Alankomaiden rajaa. Asukkaita on 
yli 53.000, pinta-ala on 67,77 neliökilometriä ja asukastiheys 780 as./km². Vuonna 2003 kaupungin asukkaista 
53 prosenttia oli katolisia ja 22 prosenttia evankelisia. Nykyinen Willichin kaupunki perustettiin vuoden 1970 alueuudistuksen 
yhteydessä liittämällä yhteen paikkakunnat Willich, Anrath, Schiefbahn ja Neersen. Varhaisin maininta Willichistä kirjallisissa 
lähteissä on peräisin 1000-luvulta. Willichin tunnetuin nähtävyys on Neersenin linna eli Schloss Neersen, jossa järjestetään 
vuosittain Neersener Schlossfestspiele-tapahtuma. Neersenin linnan toimii myös kaupungintalona, jossa on myös Josefin työhuone.

Lensimme torstaina 27.5. Tampereelta Frankfurth Hahniin, jossa Josef oli meitä vastassa virkamersullaan, 
jossa oli  uusinta tekniikkaa ja nopeutta autobahnoja ajatellen. Matkalla lentokentältä Willichiin Josef kuljetti meitä 
luonnonkauniita pikkuteitä pitkin, joiden varrella oli ihastuttavia kyliä, linnoja ja vuorimaisemia. Pysähdyimme mm. 
Reinin rannalle legendaarisen Loreleyn http://fi.wikipedia.org/wiki/Loreley kohdalla, kävimme myös ikivanhassa 
myllyravintolassa sekä ihastelimme Mosel-joen ylittävää valtavaa siltaa ja Mosel-joen laaksoa. Josefin 
vaimo Maria oli meitä vastassa ja majoituimme Heyesien nelikerroksiseen omakotitaloon ja 
saimme kokea unohtumatonta vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä koko vierailumme ajan.


Taustalla Loreley ja Rein                                   Oli mukavaa jälleen tavata!


Moseltal - Moselin laaksoa

Kun heräsimme perjantaiaamuna 28.5., niin Josef oli jo lähtenyt työpaikalleen. Hän kulkee työmatkat polkupyörällä. 
Hän käy päivällä syömässä kotona ja palaa taas takaisin töihin. Pyöräilyä kertyy 4x6km=24km päivässä. 
Hän tekee usein pitkää päivää ja liikunta jäisi muuten vähiin. Kun perjantaina puolen yön aikaan  kävimme hänen työpaikallaan 
kaupungintalolla, joka on hieno iso vanha linna, niin hän kertoi, että hänen ystävänsäkin ovat vielä töissä. Kun ihmettelimme 
keitä hän tarkoittaa, niin hän sanoi, että kuunnelkaa ja silloin kuulimme yölintujen satumaista laulua, joka kuului linnaa ympäröivästä puistosta.

Marian laittaman runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan ja 
ostoksille Josefin kotimaatilalle, joka on ollut heidän suvullaan 1.400-luvulta asti.
Maatila sijaitsee  koulun vieressä, jossa vuonna 1974 olin lukiossa jonkun kuukauden ajan. Tila on erikoistunut parsaan 
ja sitä on sitten paljon. Täysin automatisoidussa navetassa on n. 80 lehmää sekä lihakarjaa. Tilan isäntä on Josefin nuorin veli
 ja myös Josefin 92-vuotias äiti asuu tilalla. Tila on Josefin työmatkan varrella ja ainakin  kerran viikossa Josef käy 
tervehtimässä äitiään ja vie hänelle kukkia. Teimme ostokset tilan myymälässä, 
jossa oli paljon maatalous- ja kotiteollisuustuotteita myynnissä.


Heyesin tilan myymälä                                          Parsan käsittely ja lajittelu

Iltapäivällä nautimme lounaan, jossa pääruokana oli tietysti kotitilan parsaa.
 Josef on  Aktion Mission und Leprahilfe Schiefbahn e.V.:n puheenjohtaja.  
Lounaalle oli kutsuttu intialaisen leprasairaalan intialainen presidentti Kamadeb Ranaja, ranskalainen johtava lääkäri Remy Rousselot, 
varapuheenjohtaja franziskanerpater Alfons Schumacher sekä yhdistyksen työntekijä Katja Hirzmann. 
Myöskin Heyesien poika kansanedustaja Uwe Schummerin avustaja Christoph osallistui lounaalle. 

 
Lounaalla Terttu, Kamadeb, Remy, Maria ja Josef     Heyesien talo puutarhasta kuvattuna.

  
St. Bernhard Gymnasium                                             Talo, jossa asuin vuonna 1974

 

    Iltapäivä kului rattoisasti syödessä ja seurustellessa. Pääsimme myös itse pyöräilemään Schiefbahnilla  ja
 kävimme mm. koululla - St. Bernhard-Gymnasium - jossa 36 vuotta sitten opiskelin. Illalla olimme tilaisuudessa, 
jossa leprasairaalan toimintaa esiteltiin monipuolisesti ja koskettavasti. Seurakunnan tilaan oli saapunut lähes 
100 henkeä. Myöskin median edustajia oli paikalla ja juttuja tilaisuudesta oli monessa lehdessä ja netissä.

 
Leprasairaalan mediatilaisuus ennen varsinaista esittelyä. Lääkäri Remy tekee noin 700 leikkausta vuodessa.

Tilaisuuden jälkeen lähdimme vielä Anrathiin, joka oli 1.000-vuotisjuhlien keskus. Anrathin keskustassa oli ohjelmalava 
aivan kirkon ja pääaukion yhteydessä. Lavalla oli koko viikonlopun ajan erilaista ohjelmaa konsertteineen ja muine 
tapahtumineen aamusta yömyöhään. Ihmisiä oli tuhansittain ja tunnelma "katossa". Kuuntelimme konserttia ja olimme 
samalla koko ajan huomion kohteena, kun kuljimme Josefin kanssa alueella. Lähes kaikki ihmiset lapsista vanhuksiin 
tunsivat hänet ja tulivat tervehtimään tai huikkasivat tervehdyksen. Josef on todella suosittu ja on menestynyt pormestarivaaleissa 
aivan ilmiömäisesti. Kun hänet valittiin ensimmäistä kertaa Willichin pormestariksi 
vuonna 1999 sai hän 52,5% äänistä, 2004 72,3% ja 2009 83,5%.
Myöskin CDU on menestynyt kaupungissa hyvin: 1999 52%, 2004 55,7% ja 2009 58,2% äänistä ja muodostaa 
enemmistön valtuustossa ja muissa luottamuselimissä. CDU 28 valtuutettua ja pormestari, 
SPD (sosialidemokraatit) 9, FDP (liberaalit) 6 ja Grüne (Vihreät) 5 yhteensä 49.

   
Perjantai-illan konsertti kokosi monituhantisen yleisön.  

Illan päätteeksi menimme vielä syömään ja samalla saimme tavata paikallisia 
luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita sekä muita ulkomaisia juhlavieraita.
Kotimatkalla kävimme vielä Josefin työpaikalla Neersenin linnassa, 
josta jo edellä kerroinkin yölaulajineen jne...

 
Josefin työhuoneessa Neersenin linnassa.

Lauantaina 29.6. olikin sitten 1.000-vuotisjuhlien pääjuhla. Päivä alkoi juhlajumalanpalveluksella klo 10 Anrathin kirkossa, 
joka oli ääriään myöten täynnä. Meidät ohjattiin yhdessä Heyesien kanssa kirkon etupenkkiin, jossa osallistuimme palvelukseen, 
joka sisälsi paljon musiikkia, laulua, kuorolaulua ja puheita. Palveluksen jälkeen siirryimme kirkon vieressä olevalle aukiolle, 
jossa oli suuri esiintymislava, jonka eteen oli tuotu tuoleja, joihin lähinnä kutsuvieraat oli merkattu penkillä olevilla lapuilla. 
Jälleen istuimme eturivissä edestä oikealla olevalla rivillä, jossa ensimmäisenä istui Josef, sitten Saara. 
Terttu, minä ja  vieressäni oli kaksi jumalanpalveluksen pitänyttä pappia. 
Tunsimme todella olevamme kunniavieraita, kun Mariakin istui toisella rivillä Josefin takana.


Lauantaina juhlajumalanpalvelus                          Pääjuhla alkoi seitsemän valkoisen kyyhkysen lentoonpäästämisellä.

Pääjuhla kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Juhlassa puhuivat  mm. Bürgermeister Josef Heyes, 
Kulturstaatssekretär Hans-Heinrich Grosse Brockhoff 
    , Eu-Abgeordeneten Karl-Heinz Florenz ja Landrätin Luise Fruhen         . 
Useita kuoroja esiintyi, tuhannen juoksijan tervehdys luovutettiin Josefille, palkittiin ansioituneita työntekijöitä ja henkilöitä, 
eri maiden delegaatiot toivat tervehdyksensä. Tässä osiossa pidin puheen suomeksi kuten jokainen delegaatio piti 
omalla äidinkielellään ja puheet käännettiin sitten saksaksi. Puheessani kerroin, kuinka olin ensimmäistä kertaa vuonna 1974 
Willichissä koulussa ja kuinka silloin Saksa voitti jalkapallon maailmanmestaruuden, jonka juhlinta jäi lähtemättömästi mieleeni. 
Esitin kysymyksen myös Saksan mahdollisesta maailmanmestaruudesta tänä vuonna. 
Kommenttini sai aikaan yleisön iloisen aplodeerauksen. Kerroin myös vuodesta 1999, jolloin Heyesit majoittivat meidät puutarhaansa ja 
järjestivät meille grillijuhlat ystäviensä kanssa. Olimme kesällä 1999 matkalla perheeni kanssa Keski-Euroopassa ja 
matkareittimme kulki läheltä Willichiä, joten halusin näyttää perheelleni koulun ja paikkakunnan, jossa olin ollut vuonna 1974. 
Koulussa ei ollut enää ketään tuttuja opettajia, se selvisi, kun koulun pihalla tutustuimme Heyeseihin. 
He kysyivät, mihin aioimme mennä yöksi ja kerroimme, että menemme jonnekin leirintäalueelle lähistöllä. 
Silloin he sanoivat, että se voi olla vaikeaa näin myöhään sunnuntai-iltana, mutta voitte leiriytyä heidän puutarhaansa, 
jonne sitten pystytimme 7-henkisen perheemme kaksi telttaa ja saimme huoltaa itsemme heidän talossaan.
 Tuosta erikoisen ystävällisestä teosta seurasi se, että olemme pitäneet säännöllisesti yhteyttä Heyeseihin ja kutsuimme 
heidät Suomeen. Vuonna 2007 Josef sitten soitti ja kertoi, että he ovat käymässä liettualaisessa ystävyyskaupungissa ja 
voisivat samalla käydä Suomessa. Heinäkuussa 2007 vierailu toteutui ja Heyesit saivat kokea mm. Jyväskylän Kesän 
avajaiset Hankasalmen kirkossa ja illanvieton Revontulessa sekä Linda Tilleryn konsertin Korpilahden kirkossa. 
He tutustuivat myös Jyväskylän kaupunkiin ja erityisesti yliopistoon Petra Linderoosin opastuksella. Petra on kotoisin
Saksasta ja hän osasi todella hyvin yliopistolaisena kertoa mm. Pisa-tutkimuksista ja koulutuksesta sekä Yliopistosta. 
Ikimuistoinen elämys Heyeseille oli myös käydä kesämökillämme Toivakassa. Kesämökkimme on saaressa ja
siellä saunoimme, uimme, pelasimme mölkkyä jne...Maria ui ensimmäistä kertaa elämässään luonnonjärvessä. 


Sää suosi opääjuhlaa ja sen yleisöä.                                  Josefshallen tilaisuus ja 1.000-vuotisnäyttely.

Heyesit tutustuivat myös Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssoniin ja maakuntajohtaja Anita Mikkoseen, 
jotka molemmat tarjosivat lounaan, joiden yhteydessä käytiin monenlaista keskustelua, joka tutustutti heitä toisiinsa. 
Josef kutsui 1.000-vuotisjuhliinsa myös kaupunginjohtajan ja maakuntajohtajan sekä KD-väkeä, 
mutta aikataulu ei käynyt muille kuin meille ja veimmekin tervehdykset ja lahjat heidän puolestaan.

Tervehdyspuheeni lopussa luin saksaksi kaupunginjohtajan ja maakuntajohtajan 
lähettämät onnittelut ja luovutin heidän lahjansa omiemme ohella Josefille.
Luin myös KD:n puheenjohtaja Päivi Räsäsen ja puoluesihteeri Peter Östmanin 
sekä Jyväskylän KD:n puheenjohtaja Marika Visakorven onnittelukortit.

Pääjuhlan jälkeen siirryimme juhla-alueen läpi Josefshallelle, jossa oli 1.000-vuotisnäyttely ja tarjoilua ja seurustelua 
kutsuvieraiden kesken. Vastaanoton jälkeen kiertelimme keskiaikakohteissa, joissa oli demonstroitu elämää vuosisatojen 
takaa. Ennen klo 17-18 olevaa taidehuutokauppaa kävimme vielä kahveilla, johon osallistui lähinnä 
poliittista johtoa ja johtavia virkamiehiä ja myös Heyesien yksi kolmesta tyttärestä miehensä kanssa.


Yksi keskiaika-alueen näytöksistä.                          Taidehuutokauppa leprasairaalan hyväksi.

Huutokauppa onnistui hyvin ja myös Josef hankki kolme taulua. Huutokaupan jälkeen siirryimme kaupungintalolle. 
Josefin työhuoneessa saimme yhdessä neljän ranskalaisvieraan kanssa 1000-vuotismuistolahjat eli valkoisen keraamisen mukin, 
johon oli kirjoitettu Anrath 1000 Jahre. Saimme myös virvokkeita. Josef oli varannut 9-hengen pikkubussin kiertoajelua varten. 
Hän itse ajoi ja saimme kuulla ja nähdä Willichin kaupungin eri osat ja erityisesti 
uudet teollisuusalueet, joilla on lähes tuhat yritystä ympäri maailmaa.
 
Vuoden 2007 Suomen vierailun yhteydessä Josef kävi Espoossa sijaitsevassa Outokummun pääkonttorissa ja 
sai aikaan sopimuksen, jonka johdosta Outokummulla on suuri halli Willichissä ja se työllistää noin  150 henkilöä.  
Mielenkiintoisen kiertoajelun jälkeen menimme syömään kaupungintalon vieressä olevaan ravintolaan. 
Illallisen jälkeen ranskalaiset lähtivät vielä kotimatkalle Atlantin rannikolle.

     
Neersenin linna, jonka yläosassa näkyy myös Josefin työhuone. Tilaisuus Josefin työhuoneessa.

Oli jo iltamyöhä ja silloin isäntäväkemme kertoi, että Düsseldorfissa on keskiyöllä suuri ilotulitus, jonka järjestää vuosittain 
noin 10.000 japanilaisen yhteisö. Juhlapäivän huipennukseksi lähdimmekin katsomaan 
ilotulitusta, joka oli suurin ja vaikuttavin ilotulitus, jonka olen livenä nähnyt.
Ilotulitusta oli seuraamassa lehtitietojen mukaan 850.000 ihmistä, 
jotka myös saivat samaan aikaan tietoonsa, että Saksa voitti Euroviisut. 
Laulaja oli Lena Meyer-Landrut. Paluumatkaan menikin sitten pari tuntia, 
koska voittoa juhliva valtava ihmismäärä sai liikenteen välillä täysin pysähdyksiin.

  
Outokumpu teollisuusalueella.                                         Ilotulitus Düsseldorfissa.

Sunnuntaina 30.5. olikin sitten paluupäivä Suomeen ikimuistoiselta matkalta. Matka lentokentälle oli yllätyksellinen, 
kun jouduimme odottamaan kilometrien autojonossa, kun tie oli korjauksessa ja autobahnan kahden kaistan ruuhkainen 
liikenne ohjattiin yhdelle kaistalle nopeusrajoitusten kera, mutta juuri ja juuri ennätimme ajoissa lähtöselvitykseen ja koneeseen. 
Maria vilkutti iloisena ja helpottuneena, kun olimme päässeet turvatarkastuksesta odotushalliin! 
Auf Wiedersehen! 



Lähtötunnelmissa Heyesien talon edustalla.                  Liikenneruuhkaa ennen lentokenttää...
  

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Kotisivu

Lähetä sähköpostia Juhanille