JESAJA 53 

Oli Jouluaatto 2001. Isäni ja Äitini olivat perinteisesti tulossa meille jouluaterialle ja aaton 
viettoon. Valmistellessamme perheenä joulupöytää yms., niin sain yhtä äkkiä erikoisen 
kehotuksen:” Lue Jesaja 53 joulupöydässä!” Tyrmäsin tuollaisen ajatuksen, koska aina 
olemme lukeneet Jouluevankeliumin (Luukas 2) ja siunanneet ruoan Jouluaattona.
Jonkin ajan kuluttua kehotus tuli uudestaan voimakkaampana, mutta vieläkin sivuutin sen, 
koska ajattelin, ettei Jesaja 53 sovi joulupöydän tekstiksi. Kun kehotus tuli kolmannen 
kerran ja sen verran vakuuttavana, niin otin Raamattuni ja etsin ja luin Jesaja 53 itsekseni ja 
rukoilin asian puolesta. Olin todella ihmeissäni tuollaisesta kehotuksesta, mutta päätin totella.
Kun vanhempani saapuivat, pöytä oli valmis ja asetuimme pöydän ympärille seisomaan ja minä avasin Raamattuni 
ja luin JESAJA 53 ”Herran palvelijan kärsimys ja korotus” , jonka jälkeen siunasimme yhdessä ruoan.
Söimme ja vietimme aattoiltaa yhdessä, eikä kukaan sanonut mitään, eikä ihmetellyt tai 
kysynyt, miksi olin lukenut Jesaja 53, enkä lukenut perinteistä Jouluevankeliumia (Luukas 2).
Joulupäivänä menimme perinteisesti vanhempieni luokse ja vietimme Joulupäivää yhdessä.
Koska oli kova pakkanen, lähdin ennen muiden tuloa lämmittämään autoamme. Äitini tuli 
perässäni. Istuin kuljettajan paikalla ja äitini oli ”apukuskin” puolella avoimen oven luona.
Silloin Äitini sanoi minulle: ”Kiitos, Juhani, niistä sanoista, jotka eilen luit joulupöydässä!”
Tunsin voimakkaan tunteen rinnassani sydämeni kohdalla. Liikuttuneena sanoin: ”Älä minua kiitä, 
vaan kiitä siitä, että ne Sanat ovat sydämessäsi!” Se oli viimeinen keskusteluni 
Rakkaan Äitini kanssa. Perhe tuli kyytiin ja lähdimme kotiin.
Tapaninpäivänä oli todella kova pakkanen ja vanhempani eivät lähteneet sukulaisiin, vaan pysyivät 
kotona. Illalla Äitini soitti ja vaimoni oli puhelimessa ja kaiutin päällä, joten kaikki 
kuulimme keskustelun, jossa kiiteltiin puolin ja toisin viimeisestä. Puhelun jälkeen 
vanhempani nauttivat iltapalan. Pöydän ääressä ollessaan Äitini oli sanonut: ” Ei kahta ilman kolmatta! 
Kukahan se kolmas on?!” Joulukuun aikana olin ollut vanhempieni kanssa kahden sukulaisemme hautajaisissa.
Seuraavan aamuna klo 6.00 oli Äitini noussut istumaan sänkynsä laidalle. Isäni kuuli 
korahduksen ja Äitini lyyhistyi sänkyynsä. Isäni tietysti järkyttyi tilanteesta. Hän soitti 
hätäkeskukseen ja meille. Lähdin heti heille, vaikka en ollut varma, oliko ambulanssi jo hakenut Äitini.
Kun pääsin heidän talonsa pihaan, oli paikalla kaksi ambulanssia. Juoksin ovelle ja soitin 
ovikelloa. Kun ovi avattiin, niin samaan aikaan vedettiin peitto Äitini pään yli. Häntä oli 
yritetty elvyttää, mutta kuolema oli tullut silmänräpäyksessä, kun hänen aorttansa oli 
revennyt. Lääkäri sanoi: ”Äitini ei ole ennättänyt kokea kipua, kun kohtaus tapahtui!”
Hän siirtyi ilman tuskia ajasta iankaikkisuuteen uskossa Jeesukseen!
Silloin muistin tuon Jesaja 53 otsikon ”Herran palvelijan kärsimys ja korotus”. Myös Äitini, 
Vapahtajansa tavoin, joutui elämässään moniin kärsimyksiin, mutta Hänet korotettiin ilman tuskia Jeesuksen luo!

https://www.youtube.com/watch?v=lXSBR047MMk&list=PLmfSzuEDGRmJ7i_zys6p7KHxJ5xKAF8p6 

Jesaja 53:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes.+53%3A1&rnd=1445334071061

 

...........................................................................................................................................

Israelin Ystävät ry

Keren Kajemet Finland ry

Kotisivu

Laita sähköpostia Juhanille