Jyväskylän kirkkoherra Arto Viitalan puhe

Hyvät kuulijat,  Mr. Ambassador.

Pelottaa katsoa, mutta vielä enemmän pelottaa, jos ei katso. Nämä sanat palautuivat mieleeni
tämän mielet hiljentävän ja puhuttelevan ”Ei  lasten leikkiä” –näyttelyn äärellä.  Nuo sanat kuulin
omassa perheessäni vuosia sitten,  kun silloin vain muutaman vuoden ikäinen tyttäreni katseli
televisiosta lastenohjelmaa, jossa tuli pelottava kohta. Hän tukeutui isän kainaloon, samalla
kuitenkin jatkaen ohjelman katsomista. Sanoin hänelle, että ei kannata katsoa, jos pelottaa liikaa.
Tuohon pieni tyttäreni  totesi  nuo sanat:  ”vielä enemmän pelottaa, jos ei katso. ”. Pelottaa, mutta
vielä enemmän pelottaa, jos emme katso. On pelottavaa katsoa, mitä Euroopassa vain noin 70 vuotta
sitten on tapahtunut. On suorastaan kauhistuttavaa ajatella, että meidän kulttuuripiirimme keskellä,
kuulomatkan päässä myös meistä suomalaisista, on tapahtunut tällaista. Tuhottu maanosassamme
lähes kokonaan yksi etninen ja uskonnollinen kansanryhmä, kuusi  miljoonaa juutalaista ja lisäksi
mm. 600 000 romanitaustaista henkilöä. On pelottavaa kohdata se tosiasia, jonka äärellä me tänään
erityisesti olemme, että tuossa kuolleiden joukossa oli mukana noin 1,5 miljoonaa lasta. Lasta, joilla
olisi ollut oikeus tehdä lasten asioita, leikkiä nukeilla ja muilla leikkivälineillä, lukea lasten kirjoja,
käpertyä isän tai äidin, isovanhempien tai muiden läheisten syliin tai kainaloon. 1,5 miljoonaa lasta,
joilta tämä oikeus riistettiin julmalla tavalla.

Mutta vielä enemmän pelottaa, jos emme katso. On tärkeää, että me katsomme tosiasioita silmiin
silloinkin, kun ne kauhistavat meitä. On tärkeää, että me muistamme myös holokaustin kauhuja.
Sellainen yhteiskunta, joka ei muista menneisyyttään myös niiltä osin, kuin tuo menneisyys on ikävää
katsottavaa, olisi pelottava yhteiskunta.  Katsominen auttaa muistamaan, muistaminen auttaa
– niin rohkenen kuitenkin ajatella – ymmärtämään ja oppimaan virheistä.  Tuskin koskaan voimme
ymmärtää ihmisen perimmäistä pahuutta, mikä holokaustin yhteydessä on ilmennyt järkyttävimmällä
tavalla ihmiskunnan historiassa.  Meidän ei tule ymmärtää
näitä tapahtumia siinä merkityksessä,
että hyväksyisimme ne, selittäisimme ne. Näiden näyttelyesineiden ja kuvien äärellä nousevat
väistämättä mieleen Herramme ankarat sanat siitä, että  lasta kaltoin kohtelevalle ”olisi parempi,
että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen”.
Me
voimme kuitenkin holokaustia muistamalla oppia jotakin niistä mekanismeista, joilla paha voi saada
yhteiskunnan salakavalasti otteeseensa.  Tässä yhteydessä on syytä viitata sananlaskuun: jos
pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden.  Tärkeä on että me eri tavoin jatkuvasti vaalimme
ja hoidamme oikeaa asenneilmastoa. Sydämestä lähtevät ihmisen pahat ajatukset ja teot. Tämä
näyttely on varmasti väkevääkin väkevämpää puhetta siitä, kuinka kauhistuttavaa voi tapahtua,
jos olemme välinpitämättömiä toisten ihmisten ihmisarvoa kohtaan.  Minä luulen, että välinpitämättömyys
on holokaustin aikaan ollut eräs kohtalokkaimmista asenteista. Kauheuksien suunnittelijat ja toteuttajat
olivat oma lukunsa, mutta aivan liian paljon oli myös niitä, jotka eivät halunneet ottaa todesta sitä,
mikä on ollut ilmeistä.

Uskon ja toivon, että tämä näyttely saa aikaan meissä jotakin hyvää sydämen tasolla. Muistuttaa
välinpitämättömyyden vaarallisuudesta. Rohkaisee meitä välittämään kaikista lähimmäisistämme. 
Tämä ei ole varmasti helppoa katsottavaa koululaisille, mutta on tärkeää, että myös kouluissa
puhutaan holokaustista.  Tämän näyttelyn kautta me kohtaamme holokaustin elämän merkkien
sävyttämänä. Kärsimyksen keskellä näemme ihmisen, lapsen kasvot. Keskitysleireissäkin lapset ja
heidän leikkinsä olivat elämän merkki. Pahan ja tuhon voimat ja koneistot ovat mahtavia, mutta
kokonaan ne eivät elämä voi sammuttaa. Sekin on tänään toivon ja elämän merkki, jos me tänään
muistamme ja välitämme.   Juutalaiset ovat oman historiansa aiemmissa vaikeissa vaiheissa
saaneet rohkaisua Jeremian kirjaan sisältyvästä Jumalan lupauksesta: ”Minä annan teille
tulevaisuuden ja toivon”. Tästä lupauksesta kiinni pitämään rohkaiskoon meitä myös tämä näyttely.

Takaisin näyttelysivulle.

..........................................................................................................................................

Keren Kajemet Finland ry

Kotisivu

Laita sähköpostia Juhanille