Israelin suurlähettilään Dan Ashbelin haastattelu 9.12.2011

Israelin ja Suomen väliset diplomaattiset suhteet solmittiin 14. marraskuuta 1958. Israel avasi oman
suurlähetystönsä Helsinkiin vuonna 1956. Nykyinen Israelin Suomen suurlähettiläs Dan Ashbel
luovutti valtuuskirjansa Suomen tasavallan presidentti Tarja Haloselle 3.11.2011 Helsingissä.
Ashbel toimii Israelin suurlähettiläänä Suomessa ja Virossa (asemapaikkana on Suomi).

Arvoisa Suurlähettiläs, tervetuloa Suomeen! Te tulitte Suomeen suurten maailmanpoliittisten
 jännitteiden saattelemana, millaisena koitte ilmapiirin tänne saapuessanne?

DA: No, täällä oli kylmempää kuin Jerusalemissa. Minut otettiin hyvin myönteisesti vastaan.
Mielestäni Suomen ja Israelin suhteissa ei ollut jännitystä, kun tulin Suomeen.

Kuinka päädyitte Suomeen, tänne pohjoisen kansan pariin? Entä perheenne?

DA: Olen palvellut useissa Euroopan kohteissa ja niinpä päätin tällä kertaa tarkistaa, että
millaista elämä on täällä ihan pohjoisimmassa Euroopan kolkassa. Täällä sitä nyt sitten
ollaan. Vaimoni on täällä kanssani. Meillä on kolme poikaa ja neljä lastenlasta. Kaikki he
ovat Israelissa. Harrastan kaikenlaista, mutta ei mitään erityistä. Otan elämän niin kuin se
tulee eteen. Olen käynyt jo saunassa. Tämä on ensimmäinen maa, jossa palvelen ja jonka
kieltä en osaa. Minulle tämä on hyvin haasteellinen tilanne. Aion yrittää opetella
suomenkieltä, saa nähdä kuinka käy.

Oliko diplomaatin ura nuorena Teidän toiveammattinne?

DA: Useita vuosia ajattelin, että minusta tulisi opettaja. Sitten näin vuonna 1974 lehdessä
artikkelin, jossa puhuttiin ulkoministeriön valmennuskurssista. Se vaikutti mielenkiintoiselta
ja päätin kokeilla sitä. Nyt on jo 35 vuotta tätä uraa takana. Olen palvellut Saksassa (Bonn),
kaksi kertaa Itävallassa (Wien), Englannissa (Lontoo), USA:ssa (Philadelphia). Nyt olen
suurlähettiläänä täällä Suomessa. Yksi palvelujakso Euroopan maissa on yleisesti ottaen
neljä vuotta.

On sanottu, että Israelin pääministerin tehtävä on kriittisempi ja haastavampi, kuin minkään toisen
maan. Onko näin myös Israelia edustavan suurlähettilään kohdalla?

DA: En vertaisi itseäni pääministeriin.  Olen kyllä täysin samaa mieltä kanssanne, mitä
sanotte pääministerin asemasta. Israelin pääministerin yksi päätös voi vaikuttaa koko valtion
olemassaoloon. Entinen pääministeri Golda Meir joskus sanoi, että silloin Israelilla on hyvät
ajat, kun Israel saa yhtä paljon mediamielenkiintoa kuin Norja. Emme ole vielä siihen
päässeet. Niinpä Israelin suurlähettilästä pyydetään suorittamaan sellaisia tehtäviä, joita
muiden maiden suurlähettiläät eivät normaalisti tee. Me olemme luullakseni ainoa valtio,
joka vielä 63 vuotta valtion perustamisen jälkeen on siinä tilanteessa, että monet sen
naapureista kieltävät tämän valtion olemassaolon oikeuden. Tämä tekee tietysti Israelin
suurlähettilään tehtävät maailmalla vielä astetta vaikeammaksi. Toisaalta näen, että
suurlähettilään tehtävä on edistää hyviä suhteita Suomen ja Israelin välillä monilla eri
aloilla. Maiden väliset suhteet ovat poliittisia tai diplomaattisia, mutta myös taloudellisia,
kulttuurillisia ja henkilöiden välisiä suhteita. Näitä toivon suurlähettiläänä täällä Helsingissä
voivani edistää.

Miten luonnehditte tämänhetkistä Israelin julkista kuvaa?

 DA: Se, mitä saa vastaukseksi tähän kysymykseen, riippuu siitä kenen kanssa keskustelee.
Olen huomannut, että täällä on useita ryhmiä, joiden asenne Israelia kohtaan on myönteinen.
Tämä on hyvin sydäntälämmittävää. Tästä huolimatta ei pidä unohtaa sitä seikkaa, että on
myös Israelia ja sen politiikkaa kritisoivia. En minäkään, vaikka olen israelilainen, ajattele
meidän olevan täydellisiä. Ymmärrän täysin, että voi olla mielipide- ja näkemyseroja
ystävällisissä suhteissa olevien valtioiden, kuten Israelin ja Suomen, välillä. Missä minä
näen ongelman ja haasteen on se, että jotkut meidän alueeseemme liittyvät tosiasiat jätetään
kokonaan huomiotta. Israelin arvostelemisesta on tehty helppoa. Toisinaan minusta tuntuu,
että jotkut poliitikot etsivät kadonnutta kolikkoa sieltä mihin valo paistaa, eivätkä siellä,
missä kolikko katosi. 

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja on käyttänyt apartheid-vertausta sekä edellisellä 
ulkoministerikaudellaan vuonna 2003 että nyt lokakuussa 2011. Vertausta käyttäessään hän on 
viitannut Israeliin. Suomalaiset ovat ottaneet näihin puheisiin kantaa mm. nettiadressilla.

DA: Kun se lausunto tuli julkisuuteen, me reagoimme siihen virallisten kanavien kautta. Se 
vertaus ei ole millään tavalla hyväksyttävä. Olen hyvin tietoinen adressista ja arvostan sitä. 
Maahantuloni jälkeen minulla on ollut jo kaksi pitempää keskustelua ulkoministeri 
Tuomiojan kanssa. Ulkoministeri selitti myöhemmin, että hän tarkoitti Israelin toimissa 
olevan se vaara, että ne johtavat apartheidiin. Toivon, että onnistun saamaan hänet 
tietoiseksi siitä, miten me näemme tilanteet. Keskustellessani hänen kanssaan hän totesi, että 
luettuanne hänen blogiaan netissä te näette, mitä hän todellisuudessa tarkoitti. Pidin 
tärkeänä, että ulkoministeri sai luettavakseen tuomari Richard Goldstonen kirjoittaman 
artikkelin, missä Goldstone painottaa, että Israelin kutsuminen apartheid-valtioksi on täysin 
väärin. Ulkomaisena diplomaattina Suomessa minä en ollenkaan pidä sopivana 
kommentoida sitä, kuka tässä maassa on ulkoministerin tai muissa tehtävissä. Minun
tehtäväni täällä on pitää yllä häneen sellaisia suhteita, että voisin tuoda hänelle tiettäväksi, 
mikä on Israelin kanta näihin asioihin.

Israel on saanut runsaasti kritiikkiä puolustuksellisista turvajärjestelyistään, esim. tiesuluista ja
turva-aidoista. Mikä merkitys näillä toimenpiteillä on ollut Israelin siviilikansalaisten
näkökulmasta katsottuna?

DA: Aloitetaan ihan suoralla vastauksella kysymykseenne. Turva-aitaan, joka on lähinnä
Länsirannan ja Israelin välillä, kohdistunut kritiikki ei ota huomioon kahta asiaa. Ensiksi,
tämä aita vähensi, tai melkein kokonaan lopetti, terrori-iskut Länsirannalta Israelin puolelle.
Toiseksi, tämä on sellainen puolustuskeino, jonka takia kukaan ei menetä henkeään. Nyt,
kun olen kohta neljännesvuoden ollut Suomessa, niin uskoisin, että Suomessa voidaan tästä
puolustautumisen tarpeesta puhua ihan rehellisesti. Elämme sellaisella alueella, jossa on
useita valtioita, jotka kieltävät meidän maamme oikeuden olemassaoloon. Kuluneen vuoden
aikana meidän alueellamme on ollut sellaista kehitystä, jota kutsuisin myrskyksi
arabiyhteiskunnassa. En siis käytä yleisesti käytettyä termiä arabikevät, koska minusta se on
pikemminkin myrsky. Meistä tuntuu, että edessämme on nyt entistä epävakaampi tilanne,
missä tulevaisuus on epävarma. Tässä tilanteessa Israelin täytyy tehdä hyvin huolellisia
toimenpiteitä pitääkseen huolta turvallisuudestaan.

 

Palestiinan päätöksentekostrategiana on käyttää väkivaltaa kiistojen ratkaisemisessa ja oman
agendansa eteenpäin viemisessä, niinpä Hamas, Hizbollah ja Fatah harrastavat verisiä iskuja
Israeliin. Mitä tällä jatkuvalla väkivalalla on saavutettu sotilaallisesti tai poliittisesti?

DA: Tämä on hyvin pitkä luku, mutta yritän tiivistää sen. Minä uskon, että
palestiinalaisjohtajista sekä Mahmud Abbas että Salam Fayyad ovat hylänneet terrorismin.
Uskon, että he molemmat pyrkivät siihen päämäärään, että palestiinalaisten tavoitteet
saavutettaisiin palaamatta terrorismin keinoihin. Samaan aikaan minulle on epäselvää, mikä
heidän tavoitteensa on. Heidän toimintansa kansainvälisellä areenalla osoittaa, että heidän
pyrkimyksensä on eristää Israel ja päästä päämääräänsä istumatta neuvottelupöytään Israelin
kanssa. Tämä oli heidän pyrkimyksensä YK:ssa ja onnistunut projektinsa Unescossa. Uskon,
että tässä kansainvälisellä yhteisöllä on tärkeä rooli. Jos palestiinalaiset haluavat saavuttaa
päämääränsä itsenäisestä valtiosta, heidän on neuvoteltava naapurinsa kanssa ja se naapuri
on Israel. Se, että he saavat kaikenlaisia - kutsuisin niitä karamelleiksi - kansainväliseltä
yhteisöltä, vain tukee sitä ajatusta, että he voivat päästä päämääräänsä ilman Israelia.
Realistisesti ajatellen se ei ole mahdollista. Me olemme valmiita ja olemme ilmaisseet
halumme neuvotella palestiinalaisten kanssa. Vastasimme myöntävästi 23. syyskuuta
kvartetin vaatimukseen olla valmiina neuvotteluihin.  Palestiinalaiset eivät tähän päivään
mennessä ole antaneet tähän vastausta ja yrittävät välttää suoria neuvotteluja. Kaiken tämän
jälkeen meillä on tietysti jäljellä vielä ongelma Hamasin kanssa, joka ei ole hyväksynyt
Israelia eikä kahden valtion ratkaisumallia. Jokaisen Israelin hallituksen on toimittava hyvin,
hyvin varovasti ja huolellisesti taatakseen Israelin itsenäisyyden.

Onko näissä palestiinalaisten puolelta operoivissa terroristiorganisaatioissa jaottelua poliittisen -
ja sotilaallisen siiven välillä?

            DA: Minusta tällaisen erottelun tekeminen on väärin. Mitä eroa periaatteessa poliittisella tai
            terroristi-Hamasilla on? Hamas on myös EU:n terroristijärjestölistalla. Minä en tekisi
            tällaista erottelua, koska jos siihen lähtee, niin alkaa hiustenhalkomisprosessi. Tässä kohtaa
            haluaisin muistuttaa niistä kolmesta ehdosta, jotka kvartetti on asettanut. Israel ei siis ole
            asettanut näitä ehtoja. Ehdot olivat: pitää pidättäytyä terrorismista, tunnustaa Israelin valtion
            oikeus olemassaoloon ja hyväksyä kaikki Israelin ja palestiinalaisten välillä vuodesta 1993
            lähtien solmitut kahdenväliset sopimukset. Nämä ovat oikeastaan hyvin yksinkertaisia
            ehtoja. Heti kun palestiinalaiset, tässä tapauksessa Hamas, hyväksyvät nämä ehdot, meillä
            on pohja neuvotteluille. He kieltäytyvät hyväksymästä niitä. Olen hyvin pahoillani siitä, että
            nyt jo kvartetin sisältäkin kuuluu sellaisia ääniä, että ehkä näitä ehtoja pitäisi tehdä vähän
            helpommiksi. Tämä jälleen antaa palestiinalaisosapuolelle mahdollisuuden päästä
            tavoitteeseensa tarvitsematta asioida Israelin kanssa lainkaan. Toistan tässä itseäni, mutta
            tämä on se tilanne.

 

Israelia vaaditaan jatkuvasti tekemään lisää myönnytyksiä, että saataisiin rauha Lähi-itään.
Millaisena näette muun arabimaailman roolin rauhanprosessissa?

DA: Tällä hetkellä on hyvin vaikea puhua arabimaailman roolista tai tehtävästä. Tilanne on
hyvin epävakaa ja tulevaisuus on tuntematon. Muutama vuosi sitten saatoimme vielä puhua
maltillisista ja äärivaltioista meidän alueellamme. Nyt, kun tämä myrsky on käynnissä
arabimaailmassa, on hyvin vaikea sanoa mitään siitä, mitä tällä hetkellä on meneillään.
Meidän täytyy olla tietoisia siitä, että arabimaailma ja -kansat ovat muutoksen tilassa.
Pahoittelen sitä, että vaikka tämä yhteiskunnallinen muutos alkoikin ilman, että Israelia edes
mainittiin, niin nyt löydämme itsemme tilanteesta, missä nämä uudet poliitikot alleviivaavat
negatiivista asennetta Israeliin. Tunisiassa on ääniä jotka vaativat, että uudessa Tunisian
perustuslaissa tulee olla luku joka kieltää sionismin ja julistaa, ettei Tunisialla koskaan tule
olemaan mitään tekemistä Israelin valtion kanssa. Tulee mieleen kysymys: miksi Tunisian
pitäisi käsitellä sionismikysymystä ollenkaan? Toisaalta tämä kuvaa hyvin sitä vaikeaa
tilannetta, joka alueellamme on tällä hetkellä.

Raamatussa Israelin sukukunnille on asetettu tietyt alueet, johon suomalaiset kristitytkin uskovat.
Kuinka Israel suhtautuu näihin Jumalan sille lupaamiin rajoihin?

DA: Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että kysymys ei ole siitä, etteikö Israelin
olemassaoloa tunnustettaisi. Kyse on siitä, että ei tunnusteta Israelin oikeutta olemassaoloon.
Tässä on se perimmäinen ongelma. Valitettavasti arabimaailmassa on vieläkin aika vahva
ääni joka sanoo, että juutalaisella valtiolla ei ole oikeutta olemassaoloon. Tämä on suuri
ongelma. Israelin poliittisella kentällä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Israelin kansalla olisi
oikeutta esi-isiensä maahan. Suurin osa israelilaisista ymmärtää, että meidän alueellamme
olevan konfliktin rauhanomainen ratkaisu vaatii kahden, juutalaisen ja palestiinalaisen,
kansallisvaltion olemassaoloa.

 

Antisemiittiset välikohtaukset ovat, oltuaan vuosikymmenet pois, lisääntyneet Euroopassa
esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. Kuinka vakavana näette tämän ns. modernin antisemitismin
kehityksen?

DA: Uskon, että antisemitismi ja muukalaisviha ovat laajemminkin yhteiskunnallinen
sosiologinen ongelma. Jotkut tahot yhteiskunnassa etsivät syntipukkia, jonka niskaan laittaa
kaikki yhteiskunnassa olevat ongelmat. Erityinen antisemitismiin liittyvä ongelma on se,
että se kulminoitui viime vuosisadan aikana holokaustiin, joka on ainutkertainen tapahtuma.
Minä uskon, että jokaisen yhteiskunnan tehtävä on suojata itseään tällaista filosofiaa
vastaan. Tämä on kunkin yhteiskunnan ongelma, joissa tätä ilmiötä esiintyy. Ei niinkään
niissä maissa elävien juutalaisten tai Israelin ongelma. Valtioiden, yhteiskuntien ja ihmisten
tulisi olla hyvin tietoisia tästä ongelmasta ja taistella sitä vastaan hyvin varhaisessa
vaiheessa. 

Sähköinen media välittää tänä päivänä lukijalle huikean määrän tietoa reaaliajassa. Onko media
uhka Israelille? 

DA: Jos sanoisin, että media on ongelma, niin se olisi ehkä hyvä tekosyy, mutta ei hyvä
vastaus. Uskon, että on tärkeää välittää oikeata tietoa eri kanavien kautta. Suomessa
varsinkin, kun tiedän ihmisten olevan kiinnostuneita kansainvälisistä uutisista, on tärkeää
löytää oikeat kanavat, joissa voimme välittää tietoa Israelista. Ihmiset voivat sitten
muodostaa käsityksensä ja tehdä päätöksensä sen tiedon pohjalta. Minusta suuri ongelma
tässä on tietämättömyys. Ihmiset päättävät olla jotakin mieltä asiasta, tietämättä lopulta,
mistä siinä on kysymys. Aikaisemmin kysyitte: onko Israelin suurlähettilään tehtävä vaikea?
Tämä on yksi niistä meidän haastavista tehtävistämme. On hienoa, että meillä on
teidänkaltaisianne järjestöjä, jotka ovat mukana tässä toiminnassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Kuinka näette keskustelun Jerusalemin jakamisesta?

DA: Se on hyvin yksinkertaista Israelille: Jerusalem on Israelin pääkaupunki. Ei missään
tapauksessa jaettu kaupunki. Jerusalemin jakaminen ei tuo rauhaa. Annan teille esimerkin.
Ajatelkaa, että kaksi eri hallintoa pyörittäisi Jerusalemia. Yhdellä puolella asuva tekee
terroristi-iskun kaupungin toisella puolella asuvaa kohtaan. Miten se ongelma ratkaistaan,
jos on kaksi eri hallintoa? Jerusalemia ei voi eikä sitä pitäisi jakaa.

Israelia pyydetään toistuvasti ottamaan vastuu palestiinalaisten pakolaisongelmassa.
Kansainvälinen yhteisö on myöntänyt palestiinalaisille poikkeuksen, jonka mukaan alkuperäisten

palestiinalaisten jälkeläiset on myös määritelty pakolaisiksi. Mistä tässä on kyse?

AD: En käy läpi tätä koko UNRWA:n historiaa, mutta yhden huomautuksen voin sanoa:
pakolaiset eivät kuole. UNRWA:n rekisterissä on paljon vastasyntyneitä, mutta harvoin
rekisteröidään ketään kuolleeksi. Jos puhutaan kahdesta kansallisvaltiosta kahdelle kansalle,
niin Israel on maa, joka on ottanut vastaan pakolaisia ympäri maailmaa. Juutalaisen kansan
vastaus tähän kysymykseen löytyy Israelista, juutalaisen kansan kansallisvaltiosta. Jos
olemme yhtä mieltä, kuten Israelin hallitus on, että pitäisi olla palestiinalainen valtio, niin
palestiinalaisen kansan ratkaisu tähän kysymykseen tulisi olla palestiinalaisvaltio. Kun
vaaditaan palestiinalaispakolaisten oikeutta palata Israeliin, siinä on vain yksi päämäärä:
purkaa kokonaan juutalaisvaltion olemus. Israelin yhteiskunta on suostunut siihen, että on
kaksi kansaa ja kaksi valtiota, mutta ei niin, että toiselle kansalle tulee puolitoista valtiota ja
toiselle vain puoli. Sen takia palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeudesta ei voi edes
keskustella. Tämä kysymys pitäisi ratkaista kansainvälisesti.

On laajasti dokumentoitu kansainvälisen median kautta, että palestiinalaiset oppikirjat avoimesti
opettavat vihaamaan Israelia ja juutalaista kansaa. Oppikirjoissa ei myöskään ole mainintaa
Israelin valtiosta eikä maan karttaa. Olette itsekin toiminut aiemmin opettajana High Schoolissa
(1973-1975), kuinka lasten ja nuorten rauhaan kasvattaminen on huomioitu Israelissa ja mitä
mahdollisuuksia näette vaikuttaa tulevan sukupolven asenteisiin?

DA: Tämä on yksi tärkeimmistä kysymyksistä meidän ja arabimaailman välillä. On
kysymys koulutusjärjestelmästä. Israel on hyvin avoin yhteiskunta ja nämä asiat, joista nyt
keskustelemme, ovat päivittäinen puheenaihe Israelissa. Israelissa ihmiset saavat tietoa siitä,
mitä tapahtui ja mitä siitä seurasi. Luotamme siihen, että nämä tiedot saatuaan he
muodostavat oman mielipiteensä. Kun taas arabimaailmassa, mukaan lukien palestiinalaiset
koulukirjat, esiintyy ihan selkeä kieltäytyminen hyväksymästä juutalaisen kansan oikeutta
omaan valtioon. Tämä on hyvin vakava ongelma.

 

 

 

 

 

 

 

 


Ollessanne Suurlähettiläänä Itävallassa Teidät valittiin vuonna 2008 Vuoden pr -mieheksi. Se on
hieno saavutus, mutta mitä ihmettä Te teitte, että saitte tämän nimityksen?

DA: Tämä on vuotuinen itävaltalaisten pr-firmojen antama palkinto. Hän, joka asetti minut
ehdokkaaksi, sai tämän kunnian edellisenä vuonna. Sain tietää ehdokkuudestani vasta, kun
olin loppusuoralla ehdokkaiden joukossa. Minulla oli hyvin huono lähtökohta: olin
finalistien listalla neljän Itävallassa melko hyvin tunnetun naisehdokkaan joukossa.
Palkinnon saaminen perustui nettiäänestykseen. Luultavasti olin siinä määrin tunnettu
Itävallassa, että voitin äänestyksen.  Siteeraan sitä, mitä silloin sanottiin ja mitä yritän tehdä
myös tässä haastattelussa: yritän tuoda esiin maani näkökannan niin ymmärrettävästi, kuin
mahdollista. En koskaan sallinut itselleni sitä, että olisin jättänyt vastaamatta johonkin
kysymykseen. Luultavasti ne, jotka äänestivät minua, pitivät tätä hyvänä syynä antaa
äänensä minulle. Myönnän, että se oli iso kohteliaisuus ja olin aika yllättynyt tästä.

Mitä haluatte lopuksi sanoa lukijalle?

DA: Toivon, että ihmiset reagoisivat Israeliin tiedon perusteella. Toivon myös, että löytyisi
hyvää tahtoa. Me haluamme vain asua omassa maassamme rauhassa. Me olemme
osoittaneet sen menneisyydessä ja osoitamme tälläkin hetkellä rauhantahtoa. Mikä olisi sen
luonnollisempaa, kuin että minä, lapseni, lastenlapseni ja tulevat sukupolvet voisivat elää
rauhassa. Siinä kaikki, mitä me haluamme.

Haastattelu: Marja-Leena Kortelainen
Kuvat: Martti Kortelainen

--------------------------------------------------------------------------------

silJyväskylän Suomi-Israel -yhdistys ry

Laita sähköpostia yhdistykselle

Kotisivu