Ei lasten leikkiä -näyttely

              Opettajien opas

Yad Vashemin Ei lasten leikkiä -näyttelyn käyttö oppilaiden kanssa:

Eri ikäryhmille sopivat lähestymistavat

Tämä verkkomateriaali on kehitetty opettajien tueksi, kun he valmistautuvat vierailemaan oppilaidensa
kanssa Yad Vashemin ”Ei lasten leikkiä: Lapset holokaustissa – luovuutta ja leikkiä” kiertävässä näyttelyssä
omissa yhteisöissään. Näyttelyyn sisältyy myös kaksi videota.

Huomautus opettajille: Suosittelemme lämpimästi, että opettajat tutustuisivat näyttelyn paneelien
(yhteensä 17) sisältöön (tekstit, valokuvat ja esineet) ennen kuin ryhtyvät käymään niitä läpi oppilaiden
kanssa. Tämän lisäksi on suositeltavaa, että opettajat ohjaisivat oppilaitansa näyttelyssä, jotta vältytään
tilanteelta, jossa oppilaat ohjaavat itse itseään ilman kunnon valmistautumista tai vain kuljeskelevat
ympäriinsä.

Opettajat, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan tämän näyttelyn verkkoversioon, voivat seurata linkkiä
englanninkieliseen versioon:

http://www1.yadvashem.org/yv/en/exhibitions/nochildsplay/index.asp

Pedagogiset tavoitteet

Näiden aktiviteettien aikana oppilaat:

Luokkatasot

Tämä näyttely soveltuu eri ikäryhmille ja luokkatasoille. On kuitenkin tärkeää, että opettajat kehittävät
ikäryhmälle sopivan lähestymistavan oppilaiden kognitiivisen ja emotionaalisen tason mukaisesti. Tämä
materiaali tarjoaa eri ikäryhmille soveltuvia aktiviteetteja niin peruskoulun ala- ja yläasteen kuin
lukioikäryhmien oppilaille.

Johdanto

Holokausti muutti juutalaislasten elämänkulun radikaalilla tavalla suurimmassa osassa Euroopan maita.
Juutalaislasten ”normaali” lapsuus päättyi äkkinäisesti, ja he joutuivat kamppailemaan usein
ylitsepääsemättömissä olosuhteissa erityisesti jatkuvan nälän, epätoivon ja vaaran keskellä. Juutalaislapset
joutuivat lisäksi monesti ottamaan aikuisille kuuluvan vastuun omille harteilleen. Tämä näyttely valottaa
heidän päivittäistä eloonjäämiskamppailuaan, kuin myös heidän ponnistelujaan säilyttää lapsuutensa
kovasta ympäröivästä todellisuudesta huolimatta. 

Näyttelyssä vierailun aikana opettajien tulisi kohdistaa huomio juutalaislasten holokaustin aikaisiin
koettelemuksiin ja korostaa erityisesti uhrien ”varastettua lapsuutta” sekä heidän altistumistaan jatkuvalle
pelolle, kauhulle ja äärimmäisille perhe-elämän muutoksille.

Tässä näyttelyssä nostetaan esille juutalaislasten leluja ja piirustuksia, jotka saivat monesti aivan eri
merkityksen holokaustin aikana.

  Leikit ja pelit on tarkoitettu lapsille normaalisti sekä viihdykkeeksi että myötävaikuttamaan heidän
kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitykseensä. Lelut tuovat monesti myös turvallisuuden tunnetta
lapsille. Holokaustin aikana lelut edustivat usein juutalaislapsille heidän onnellisia päiviään ajalta ennen
heidän maailmansa murenemista – toisin sanoen linkkiä heidän menneisyyteensä.

Piirrokset toimivat monesti ikkunana lasten sisäiseen maailmaan kuvastaen heidän tunteitaan ja unelmiaan.
Piirustuksista heijastuu usein se, miten lapset prosessoivat kokemuksiaan ympäröivästä maailmasta.
Holokaustin aikana juutalaislapset pyrkivät yhtäältä säilyttämään muistonsa ja toisaalta kamppailemaan
muuttuvien realiteettien kanssa.

Katsaus näyttelyyn

Näyttelyn 17 paneelia keskittyvät juutalaislasten elämään niin ennen holokaustia kuin sen aikana ja
jälkeenkin.

Ennen holokaustia: Opettajien tulisi kohdistaa huomio siihen, millaista juutalaisperheiden elämä oli ennen
kuin se tuhoutui täysin. Oppilaat kehittyvät empatiakyvyssään juutalaislapsia kohtaan, jotka elivät
normaalia elämää, nauttivat turvallisuudesta ja perhe-elämän lämmöstä.

Holokaustin aikana: Opettajien tulisi korostaa niitä muutoksia, joita juutalaislapset joutuivat kohtaamaan,
kuin myös heidän ponnistelujaan saadakseen yhteyden aiempaan todellisuuteensa.  Oppilaat tutustuvat u
hrien lapsuusaikaisiin leluihin ja oppivat lasten mielikuvituksen käytöstä kaaoksen keskellä.

Holokaustin jälkeen: Opettajien tulisi esittää keskustelevia kysymyksiä oppilailleen, esimerkiksi: Miten
nuoret voivat jälleenrakentaa elämänsä, jos ei ole muodollista koulutusta? Mitä tapahtui sodan jälkeen
niille juutalaislapsille, jotka selvisivät hengissä holokaustista? Oppilaat tutustuvat holokaustista
eloonjääneiden lasten elämäntarinoihin ja oppivat siitä, miten nämä pääsivät jälleen sisälle läntiseen
yhteiskuntaan ja perustivat perheitä – usein vastoin kaikkia odotuksia.

Ehdotuksia peruskouluikäisten oppilaiden opastamiseksi

Ennen näyttelyyn tutustumista opettajien tulisi pyytää oppilaitaan tuomaan vierailupäivänä mukanaan jokin
lapsuusaikainen lelu tai piirustus.

  Ennen näyttelytilaan sisälle menoa: Oppilaat istuvat ympyrässä ja jokainen voi kertoa muutamalla sanalla
piirustuksesta tai lelusta, jonka on tuonut mukanaan.

Opettajat voivat pyytää oppilaitaan kertomaan lapsuusajan muistoistaan esimerkiksi seuraavien
kysymysten avulla: Mikä kyseinen lelu tai piirustus on? Miksi se on sinulle tärkeä? Muistatko jonkin
erityisen tarinan, joka siihen liittyy? Oletko joskus menettänyt jonkin tärkeän lapsuusaikaisen lelun tai
esineen? Jos kyllä, niin miltä se nyt tuntuu? Mitä tuo lelu merkitsi sinulle silloin – ja mitä se merkitsee
sinulle nyt?

Opastaminen näyttelyssä

  Paneeli 2: Ennen holokaustia

Tässä opettajien tulisi antaa oppilailleen lyhyt johdanto juutalaislasten elämään ajalta ennen holokaustia.

Kysymysehdotus keskustelua varten:

Mitä yhteistä sinulla on kuvissa olevien lasten kanssa? 

Paneeli 3: Sodan varjossa

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:

Opettajien tulisi verrata tämän paneelin kuvia Paneeli 1 kuvien kanssa, jotka on otettu ennen holokaustia.
Opettajien tulisi selittää, että tämän ja edellisen paneelin kuvien ottamisen välillä ei ole kulunut pitkääkään
aikaa.

Tässä paneelissa on valokuvia saksanjuutalaisista pakolaislapsista. Mitä huomaat näistä kuvista? Mitä eroa
on tämän paneelin kuvilla verrattuna edellisen paneelin kuviin? 

Huomautus opettajalle: Paneelissa 1, lapset pitelevät lelujaan onnellisen ja turvallisen näköisinä. Paneelissa
3, poika pitää lelua ikään kuin suojana. Lelua ei pidetä ”luonnollisessa asennossa”, vaan siitä on tullut
suojaa antava esine. Lelun rooli on oleellisesti muuttunut, kun lapsi on joutunut vainon kohteeksi.

Paneeli 5: Terezin/Theresienstadt

Tässä kohtaa opettajien tulisi antaa taustatietoa Terezinin/Theresienstadtin ghetosta ja kohdistaa huomio
lasten sanomalehteen Kamaradiin. Tässä lehdessä, jota juutalaislapset julkaisivat ja jakoivat
Theresienstadtissa, nuoret ”journalistit” pureutuivat kokemuksiinsa ghetossa unohtamatta myöskään sitä
maailmaa, jonka he tunsivat ennen kuin heidät karkotettiin kodeistaan. Jos oppilaat kysyvät, miten lasten
onnistui saada taidevälineitä Theresienstadtissa, opettajat voivat selittää, että kyseisessä ghetossa oli
taidemaalareita, jotka joutuivat tekemään pakkotyötä natsi-Saksalle. Näillä taitelijoilla oli pääsy
taidevälinevarastoihin.

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:

(Miten kuvailisit lasten sanomalehdessä Kamaradissa julkaistua tarinaa, jonka Theresienstadtin ghetossa
eläneet lapset kirjoittivat?)

Miten kuvailisit Kamaradissa julkaistuja sarjakuvia?

Minkälaisia asioita lasten piirustuksista näkyy?

Mitä niissä tehdään?

Mitkä kuvat esittävät gheton todellisuutta, mitkä lasten unelmia?

Minkä ikäisten lasten piirustuksia löydät?

Minkä käsityksen piirustukset antavat Theresienstadtin gheton elämästä?

Miksi arvelet juutalaislasten julkaisseen piirustuksia ghetossa?

Paneeli 8: Lastenkodit

Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää Janus Korczakista, hänen roolistaan kasvattajana Puolassa ennen
sotaa kuin myös hänen työstään Varsovan ghetossa. Opettajien pitäisi myös huomioida musiikkiin liittyvä
teema, joka on kuvattuna tässä paneelissa. 

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:

Oletko muusikko / soitatko jotain instrumenttia?

Millaisen musiikin kuuntelemisesta pidät?

Millainen asema musiikilla on teidän perheessänne?

Sellaisina aikoina, kun on erityisen vaikeaa ja raskasta, miten musiikki/soittimet voivat valaa ihmisiin
elämänhalua? 

Paneeli 9: Lastenkodit Ranskassa

Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää, miten osa juutalaislapsista onnistuttiin piilottamaan holokaustin
aikana. Tavallisesti piilosilla olo liitetään leikkitilanteisiin. Holokaustin aikana piiloutuminen oli kuitenkin
keino säilyä hengissä, mutta samalla se tarkoitti myös jatkuvaa vaaratilannetta. Opettajien on
muistutettava oppilaita siitä, että suurin osa juutalaisista lapsista ei kuitenkaan selvinnyt hengissä
holokaustista, vaan surmansa sai sinä aikana noin 1,5 miljoonaa lasta.

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:

Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet piilossa oloa?

Miten juutalaislapset kuluttivat aikaansa piilossa ollessaan?

Miten he pysyivät kiinni ajan kulussa?

Runo: Hampaiden harjauksen aikaan

Opettajat voivat lukea runon ääneen oppilaidensa kanssa. Hampaiden harjausta kuvataan
rutiinitoiminnaksi, osaksi jokapäiväistä elämää. Runon kieli on melko leikkisää, mutta sen välittämä
keskeinen viesti lapsille on se, että heidän tulee noudattaa suurta varovaisuutta piilossa ollessaan.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:

Mitä kaikkea kasvattajat yrittävät tämän runon mukaisesti opettaa piilossa oleville lapsille?

Opettajat voivat tässä kohdistaa huomion myös Herbert Odenheimerin (nykyiseltä nimeltään Ehud Loeb)
tarinaan. Tässä näyttelyssä häntä kutsutaan Herbertiksi, ei siis Ehudiksi. Opettajien tulisi selittää, että
holokaustin aikana juutalaisten lasten nimet muutettiin usein heidän identiteettinsä suojaamiseksi.

Ehud/Herbert syntyi Saksassa ja ollessaan pieni poika hänet kuljetettiin vanhempiensa kanssa myöhemmin
Ranskaan. Ehudin shakkilaudasta, jonka hän teki lapsena, tuli myöhemmin osa Yad Vashemin Ei lasten
leikkiä  -näyttelyä. Nykyisin Ehud on ylpeä isä ja isoisä. Hän asuu Jerusalemissa ja antaa paljon aikaansa Yad
Vashemille, jossa hän kertoo elämäntarinaansa opettajille ja oppilaille.

  Kysymysehdotukset keskustelua varten:

Ehudin/Herbertin nimeä vaihdettiin muutamia kertoja hänen elämänsä aikana. Miten arvelet nuoreen
ihmiseen vaikuttavan sen, että hänen nimeään muutetaan?

Paneeli 11 A: Piilossa

Max Heppner ja hänen piirroksensa piilossa olon aikana

Opettajat keskittyvät tässä kohtaa Max Heppnerin tarinaan. Max ja hänen ystävänsä seisovat kanalan
sisäänkäynnin edessä, joka oli heidän piilopaikkansa holokaustin aikana. Oikeassa reunassa oppilaat
näkevät piirustukset, joita Max teki piilossa ollessaan.

Maxin piirrokset kuvaavat Raamatun tarinaa Daavidista ja Goljatista. Tässä tunnetussa tarinassa Daavid,
nuori poika, voittaa jättiläisen ja vihollisen, Goljatin. Maxin piirustusten välittämä viesti on se, että aivan
kuten Daavid päihitti Goljatin, samalla tavoin Max toivoo, että juutalainen kansa saisi voiton natsi-Saksasta.

Opettajien tulisi myös painottaa sitä, että huolimatta niistä ankarista olosuhteista, joissa juutalaislapset
joutuivat elämään piilossa ollessaan, heidän onnistui kuitenkin pitää yllä luovuutta ja jatkaa mielikuvituksen
käyttöä.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:

Vaikuttaako siltä, että Max eläisi miellyttävässäkin paikassa?

Oletko koskaan nähnyt kanalaa/kanahäkkiä? Jos olet, niin miten kuvailisit sitä?

Mitä näet Maxin piirroksissa?

Mikä on Maxin piirustusten välittämä viesti?

Paneeli 13: Pako

Tässä opettajien tulisi kohdistaa huomio tarinaan Claudine Schwartz-Rudelista ja hänen nukestaan
Collettesta. Claudine Schwartz-Rudel oli seitsemänvuotias, kun hän pakeni vanhempiensa kanssa Pariisista
Etelä-Ranskaan. Ennen kuin he lähtivät Pariisista, Claudinen vanhemmat antoivat hänelle nuken, jonka nimi
oli Collette. Sodan aikana Collette "antoi Claudinelle voimaa". Vanhemmat varoittivat Claudinea yhä
uudestaan ja uudestaan, jotta hän ei rikkoisi tai kadottaisi nukkea. Vasta myöhemmin Claudine tajusi, että
hänen vanhempansa olivat piilottaneet perheen arvoesineet nuken sisään. Nykyisin Claudine asuu
Jerusalemissa ja työskentelee Yad Vashemissa. 

Kysymysehdotukset keskustelua varten:

Onko sinulla joskus ollut nukke?

Mitä tämä nukke kenties merkitsee sinulle nykyisin?

Mihin tarkoitukseen Claudine käytti nukkea ennen sotaa?

Miten Claudinen vanhemmat käyttivät nukkea holokaustin aikana?

Ehdotus kotitehtäväksi:

Oppilaita voidaan pyytää kirjoittamaan kirje Claudinelle, jossa he kuvailevat niitä tuntemuksia, joita
Claudinen tarina heissä synnytti.

Ehdotuksia lukioikäisten opastamiseksi

Paneeli 2: Ennen holokaustia

Opettajien tulisi kohdistaa huomio ranskalaiseen kahvimainokseen, jossa on lapsimallina nuori
juutalaistyttö, Regine (Rivka) Gartenlaub-Avihail. Opettajien tulisi huomauttaa oppilaille, että lapsia on
käytetty kaupallisina välineinä mainoskampanjoissa jo ennen Toista maailmansotaakin.

Tämän mainoskampanjan perusteella ymmärrämme, että niin Regine kuin muutkin juutalaiset Ranskassa ja
kaikkialla Euroopassa olivat osa modernia yhteiskuntaa. Regine oli lapsimalli, ja hänen valokuvaansa
käytettiin markkinointitarkoituksessa promotoimaan kahvin myyntiä aivan selvästi ranskalaisen
yhteiskunnan kaikille jäsenille – nuorille ja vanhoille, yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Tämä
mainoskampanja toteutettiin vuonna 1939, suunnilleen vuotta ennen kuin natsi-Saksa valtasi Ranskan. 

Kysymysehdotukset keskustelua varten:

Mitä huomaat tässä valokuvassa?

Mielipiteesi siitä, miksi nuorta tyttöä on pyydetty pitelemään samanaikaisesti sekä kahvia että nukkea?

Mikä on tämän mainoksen viesti?

Paneeli 3: Toisen maailmansodan alkamisen aatto

Opettajien tulisi painottaa erityisesti sitä, miten lyhyen ajan sisällä siitä, kun Regine toimi mallina tässä
tuotemainoksessa, juutalaiset joutuivat jo rodullisen vainon kohteiksi Ranskassa. Reginestä, joka oli kerran
ollut malli ranskalaisessa yhteiskunnassa, tuli yhtäkkiä yhteiskunnan ulkopuolelle suljettu ihminen. Vaikka
Regine olisikin saattanut olla ylpeä asemastaan ennen sotaa, holokaustin aikana hän – kuten niin monet
muutkin juutalaiset lapset – tulivat hyvin tietoisiksi juutalaisesta identiteetistään, varsinkin kun joutuivat
myöhemmässä vaiheessa käyttämään keltaista tähteä julkisesti.

  Kysymysehdotukset keskustelua varten:

Vertaa Reginen valokuvaa Paneelissa 2 tähän Paneelissa 3 olevaan valokuvaan. Millainen käyttötarkoitus
leluilla ja nukeilla oli holokaustin aikana verrattuna sotaa edeltävään aikaan?

Paneeli 4: Ghetot

Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää oppilailleen siitä, miten juutalaislapset ja -nuoret elivät ghetoissa,
miten he salakuljettivat ruokaa henkensä pitimiksi, ja miten perheenjäsenten rooleissa tapahtui muutoksia
gheton olosuhteiden seurauksena. Opettajien pitäisi selittää, että nuoret ihmiset joutuivat monesti
vaikeissa vaaratilanteissa ottamaan harteilleen aikuisen roolin auttaakseen ja tukeakseen perheitään.

Opettajat voivat halutessaan myös keskittyä Lodzin ghetossa asuneen Avraham Koplowiczin runoon
"Unelma", sekä Lvivin ghetossa asuneen Nelly Tollin piirustuksiin.

Opettajien tulisi selittää, että holokaustin aikana lapset käyttivät mielikuvitustaan paetakseen sitä karua
todellisuutta, jonka kanssa olivat kasvotusten, kuin myös rikastaakseen elämäänsä luovuuden avulla. Nellyn
piirustuksien välittämä viesti perustuu loppukädessä toivoon paremmasta tulevaisuudesta – sekä ikävään
sotaa edeltäneeseen elämään. Avrahamin runo kuvaa hänen tulevaisuudenhaaveitaan ja perustuu toivoon
maailmasta, jossa hän voisi hallita omaa kohtaloaan.

  Kysymysehdotukset keskustelua varten:

Mikä on mielestäsi Nellyn holokaustin aikaisten maalausten tarkoitus?

Millaista todellisuutta Nellyn piirustukset kuvaavat?

Mistä Avraham unelmoi?

Paneeli 6: Leirit

Tässä kohtaa opettajien tulisi kohdistaa huomio tarinaan Evan nukesta sekä Evan kirjeeseen Gerta-nukelle
vuosikymmenten jälkeen.

Toisen maailmansodan aikana juutalaiset kuljetettiin kodeistaan keskitysleireille, pakkotyöleireille sekä
tuhoamisleireille. Joillakin leireillä juutalaiset vangit joutuivat elämään järkyttävissä oloissa, kun taas
samanaikaisesti toiset juutalaiset murhattiin välittömästi leireille saavuttuaan. Eva Modval-Haimovitz, joka
oli perheen ainoa lapsi, kuljetettiin pois kotoaan Transylvaniasta (rajaseutu Unkarin ja Romanian välillä).
Ennen sotaa Evan isä antoi hänelle nuken, Gertan, josta myöhemmissä vaiheissa tuli Evan uskottu
seuralainen.

Eva muistelee erästä yötä vuonna 1944, kun Unkarin poliisi tuli perheen asunnolle: "Gerta ja minä olimme
peloissamme ja itkimme... Oli onni, että Gerta oli kanssani! Rutistin häntä niin kovaa kuin ikinä pystyin ja
sitten en enää pelännyt".

Gerta ei milloinkaan väistynyt Evan viereltä vaan pysyi hänen rinnallaan koko heidän vankeutensa ajan, läpi
kaikkien koettelemusten.  Gerta-nukke toi Evalle lohtua ja oli symbolinen muisto siitä lämmöstä ja
turvallisuudesta, josta perhe sai nauttia ennen sotaa. Evan isä ei lopulta selvinnyt holokaustista. Eva muutti
Israeliin vuonna 1950, jossa hän jälleenrakensi elämänsä ja perusti perheen. Eva lahjoitti Gerta-nukkensa
Yad Vashemille vuonna 1998. Evan ei ollut helppo erota Gertasta, mikä johtui erityisesti siitä, että Gerta
toimi linkkinä hänen isäänsä ja kadotettuun lapsuuteensa. Lelut voivat symboloida menetystä. Joillekin
holokaustista selvinneille on ollut jopa aikuisiässä vaikeaa erota inhimillistyneistä esineistä, jotka auttoivat
heitä selviämään epäinhimillisissä olosuhteissa.

Opettajien tulisi lukea oppilaidensa kanssa Evan Gertalle kirjoittama kirje ja keskustella siitä.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:

Sodan jälkeen Evasta oli tullut jo aikuinen, mutta silti hän piti nukkensa. Miksi?

Miksi Evalle oli vaikeaa lahjoittaa lapsuudenaikainen nukkensa Yad Vashemin holokausti-museolle?

Mitä luulet, miksi Eva kirjoitti hyvästelykirjeen Gertalle?

Paneeli 15: Lapsi holokaustin jälkeen

Tässä kohtaa opettajien tulisi korostaa sitä tosiasiaa, että kyseisen valokuvan lapsesta ei ole saatavilla
mitään varmaa tietoa. On epäselvää, missä valokuva on otettu tai mikä lapsen nimi oli. Tämä valokuva
heijastaa loppukädessä hyvin sitä tilannetta, joka vallitsi Toisen maailmansodan loputtua: Ihmiset
vaeltelivat yksin ja irrallisina sinne tänne, tuhkan ja kaaoksen keskellä. Jokaisen lapsen kohtalo oli erilainen
holokaustin aikana.

Opettajien tulisi huomauttaa, että sanat saivat usein aivan eri merkityksen holokaustin jälkeisissä
konteksteissa, tästä esimerkkinä sana "yksin". Holokaustin jälkeen useimmat eloonjääneet olivat ilman
perheitään, ystäviään, kotejaan, naapureitaan ja yhteisöjään. He olivat usein täysin yksin maailmassa ja
joutuivat vastatusten monenlaisten ongelmien kanssa, kamppaillen samanaikaisesti tuskan ja menetyksen
kanssa.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:

Mikä on arviosi siitä, miksi Yad Vashemin kuraattorit valitsivat juuri tämän valokuvan päättämään koko
näyttelyn?

Onko sana "yksin" saanut holokaustin jäkeen uuden merkityksen? Perustele vastauksesi.

Minkälaisia erilaisia viestejä voimme viedä mukanamme tästä näyttelystä?

Ehdotus kotitehtäväksi:

Lue allaoleva Geneven lapsen oikeuksien julistus (Kansainliiton hyväksymä 26.9.1924).

Geneven lapsen oikeuksien julistus

Tämän Lapsen oikeuksien julistuksen myötä, joka yleisesti tunnetaan "Genevan julistuksena", miehet ja
naiset kaikissa kansakunnissa, tunnusten että ihmiskunnan tulee antaa lapselle parasta mitä sillä on antaa,
julistavat ja hyväksyvät velvollisuudekseen ylittäen kaikki rotuun, kansallisuuteen tai uskontoon liittyvät kysymykset, että:

1)      Lapselle pitää suoda tarvittavat edellytykset normaaliin kehitykseen, niin materiaaliset kuin
henkiset edellytykset;

2)      Lapsi, joka on nälkäinen, tulee ruokkia; sairaan lapsen pitää saada hoitoa; lapsen, joka on
kehityksestä jäljessä, pitää saada apua; rikollinen lapsi pitää auttaa takaisin kaidalle tielle; orpoa ja
katulasta tulee suojata ja auttaa;

3)      Vaikeina aikoina lapsi on se, jonka tulee ensimmäisenä saada helpotusta;

4)      Lapsi tulee ohjata asemaan, jossa hän voi ansaita toimeentulonsa, ja häntä pitää suojella
kaikenlaista hyväksikäyttöä vastaan;

5)      Lasta tulee kasvattaa siihen ymmärrykseen, että hänen kykynsä ja lahjansa on tarkoitettu
lähimmäisten palvelemiseksi.

 

Ehdottakaa, että oppilaat kirjoittaisivat siitä, mitä jokainen näistä ylläolevasta viidestä periaatteesta
tarkoittaa, ja että he antaisivat lisäksi esimerkkejä siitä, millaisin eri tavoin näitä periaatteita rikottiin
holokaustin aikana, kuten tästä näyttelystä käy ilmi. Kysykää oppilailta, ovatko he yllättyneitä siitä, että
tämä lapsen oikeuksien julistus luonnosteltiin jo ennen holokaustia, ja pyytäkää heitä selittämään vastauksiaan.

Takaisin näyttelysivulle

..........................................................................................................................................

Keren Kajemet Finland ry

Kotisivu

Laita sähköpostia Juhanille