ISRAEL ELÄKÖÖN - JAKAMATON JERUSALEM - 
solidaarisuustapahtuma Helsingin Senaatintorilla 13.9.2011 klo 17-18
Jatkotilaisuus Balderin salissa klo 18-20

Tilaisuuden kokoonkutsujina toimivat Suomen Karmel -yhdistyksen toiminnanjohtaja Petri 
Kauhanen, Israel- Ystävyystoimikunnan puheenjohtaja John Remes, kirjailija, pastori Pekka 
Sartola, ICEJ:n Suomen osaston puheenjohtaja Juha Ketola, Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan 
aluekappalainen Seppo S. Kosonen, Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja Pirkko Säilä ja 
europarlamentaarikko Hannu Takkula.

Senaatintorin tapahtumassa käyttivät puheenvuorot Helsingin juutalaisten seurakuntien keskusliiton 
puheenjohtaja Gideon Bolotowsky sekä edellä mainituista kokoonkutsujista Petri Kauhanen, John 
Remes, Pekka Sartola, Juha Ketola, Seppo S. Kosonen ja Hannu Takkula.

Sekä Senaatintorin että sen jälkeisen Balderin salissa järjestetyn iltatilaisuuden juontajana toimi 
pastori Pasi Turunen Patmos Lähetyssäätiöstä.

Molempien tilaisuuksien vahvasta musiikkiosuudesta vastasi Viktor Klimenko.
Tapahtumasta lähetettiin yhteinen vetoomus tasavallan presidentti Tarja Haloselle.

Tapahtuma oli sisällöltään tuhtia tavaraa, puhujavastuussa ollut Pekka Sartola totesi sen olleen
”Hengellinen tykistökeskitys kohti meidän valtakuntamme päättäjiä ja meidän kristittyjen 
tietoisuutta”
.

   Gideon Bolotovsky     

     Juha Ketola

   John Remes

Hannu Takkula

  Seppo S. Kosonen   

  Petri Kauhanen

Senaatintorin tapahtuman puheenvuoroissa luotiin historiallinen katsaus Israelin valtioon sekä 
Jerusalemin kaupungin erityiseen merkitykseen juutalaiselle kansalle. Historia todistaa, että 
Jerusalem on ollut juutalaisen kansan pääkaupunki alkaen kuningas Daavidista, joka teki sen 
pääkaupungiksi vuonna 1004 eKr.
Jerusalem pysyi pääkaupunkina kunnes se tuhottiin roomalaisten 
käden kautta vuonna 70 jKr. Aina, kun juutalaiset ovat olleet itsenäinen kansa Israelin maassa, 
Jerusalem on ollut heidän pääkaupunkinsa, eikä Jerusalem ole ollut yhdenkään toisen valtion 
pääkaupunkina. 

Puheenvuoroissa peräänkuulutettiin pitäytymistä EU:n perusarvojen mukaisessa politiikassa ja 
kannatettiin demokratiaa ja neuvotteluteitse etenemistä kaikissa valtioiden välisissä kiistoissa ja 
erimielisyyksissä, myös palestiinalaisten pyrkimyksissä itsenäiseksi valtioksi. Demokratian 
toteutuminen ja neuvottelutie ovat myös Israelin valtion tavoite, onhan se itse Lähi-idän ainoa 
demokraattinen valtio, joka demokratian arvojen mukaisesti takaa sanan ja uskonnon vapauden 
kansalaisilleen.

Balderin salissa järjestettyyn iltatilaisuuteen mahtui noin 300 nopeinta.

-          Pasi Turunen: Rukouksessa on voimaa! Tätä me tahdomme rukoilla:” Sinun muureillesi, 
   
   Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te,
       jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko. Älkää antako hänelle lepoa, ennen kuin 
   
    hän on asettanut ennallensa Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa.”
(Jesaja 61:6-7)

-          Petri Kauhanen: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. 
   
  "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että 
   
   sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista 
   
   synneistänsä." (Jesaja 40:1-2) 
-          Kansakunnat ovat kokoontumassa YK:n yleiskokoukseen päättääkseen mahdollisesta 
      Israelin alueen ja sen pääkaupungin jakamisesta kahdeksi valtioksi. Emme voi olla 
      hyväksymässä tällaisia toimia. Tänä iltana rukoilemme, ettemme olisi niiden kansakuntien 
       joukossa, jotka ovat jakamassa Jumalan perintöosaa ja suuren Kuninkaan kaupunkia. Voi 
      meitä, jos niin teemme. Sen sijaan me voimme olla sanomassa sapattipsalmin tavoin: 
   
”Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.”
   
   (Ps.96:7) 
     Te, jotka nyt kokoonnutte sinne YK:n yleiskokoukseen, tehkää näin. Koen, että 
     juuri tämä Psalmin sana on tälle ajalle ja tälle syyskuun lopulle. 

-          John Remes: Vuosisata sitten eräs rabbi sanoi, että kun Hänen kansansa palaa ja te näette 
      Jerusalemin piiritettynä, se merkitsee vain yhtä asiaa: Messiaan askeleet kuuluvat. Se 
      tarkoittaa tänä iltana juuri sitä. Hän tulee pian, Kuningas ja Valtias. Hän ei tule Helsinkiin, 
      Moskovaan, New Yorkiin tai Pekingiin, eikä mihinkään muuhunkaan tämän maailman 
      hienoon kaupunkiin. Hänen jalkansa astuvat Jerusalemiin, tuohon suuren Jumalan 
      kaupunkiin. Siellä hän tulee myös hallitsemaan ja osoittamaan, mitä Jumalan hallintavalta 
     on. Tässä ajassa antisemitismi nostaa enemmän ja enemmän päätään ja meiltä kysytään 
     rohkeutta, voimaa ja rakkautta seistä Israelin rinnalla kaiken keskellä. 

-          Pekka Sartola: Kaikkien kristittyjen on hyvä ymmärtää ja tietää, missä ajassa me liikutaan ja 
ennen kaikkea, kenen puolella me seisomme ja olemme. Tämä maailma on hyvin 
jakaantuneessa tilanteessa ja väittäisin, että kristikuntakin on osittain jakaantunut. Ne, joille 
Raamattu on vieraampi, jotka eivät ole perehtyneet Jumalan kokonaisvaltaiseen tahtoon ja 
ilmoitukseen Hänen kansansa kohdalta, heille asiat saattavat olla sen verran vieraita, että 
lähdetään helposti menemään massan mukana.

-          Jotkut sanovat, että sionismi on sellainen vähän yli 100 vuotta vanha poliittinen liike, sillä ei 
ole mitään historiallista perustetta eikä mitään kauas kantoista taannehtivaa oikeutta maahan 
tai tuohon kaupunkiin. Väärin. Sionismi ei ole suinkaan viimeisen 150 vuoden tai sen 
jälkeisen ajan tuote. Sionismi on Jumalan oman kansansa sydämiin asettama ikuinen lupaus 
omasta kotimaasta ja kaupungista. Jo 2500 vuotta sitten kirjoitettiin:”1. Baabelin virtain 
vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
4. Kuinka me voisimme 
veisata Herran virsiä vieraalla maalla? 5. Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota 
sinä minun oikea käteni. 6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen 
pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.”
(Psalmi 137:1, 4, 5,6) Tämä on sionismia sellaisessa 
muodossa, jonka Jumala on kansansa sydämiin asettanut. He ovat ottaneet tämän Jumalan 
lupauksen todesta ja vakavasti. Se on kantanut heitä hajaannuksen ja vuosisatojen aikana 
kohti tulevaisuutta. He uskoivat Jumalan lupauksiin, että aikoinansa se toteutuu.

-          Me olemme hyvin siunattu sukupolvi, sillä me olemme saaneet nähdä jotakin sellaista, josta 
meidän esi-isämme vasta uneksivat ja katselivat tulevaisuuteen, joka oli heiltä hämärän 
peitossa. Olemme saaneet nähdä 2600 vuotta vanhojen profetioiden toteutuvan, Jumalan 
kokoavan oman kansansa ja tuovan sen takaisin omaan maahansa. Joku on laskenut, että 
Raamatussa on 730 profetiaa, niistä on toteutunut lähes 600. Kaikki jäljellä olevat ovat vielä 
edessä olevien tapahtumien täyttymistä.

-          Olemmeko me nyt sellaisessa tilanteessa, jossa näemme mahdollisesti profeetta Joelin kautta 
annetun ilmoituksen toteutuvan? ”minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas 
Joosafatin* laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, 
tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani.”
 
(Joel 3:2)

-          Nyt on kysymys Jumalan maasta. Hänellä on tekijänoikeus koko universumiin, myös tuohon 
maahan, joka on ainoana Raamatussa ilmoitettu kuuluvan yhdelle nimenomaiselle kansalle. 
Jumala on itse sitoutunut tähän lupaukseen ja päätökseen, enkä ole löytänyt mistään 
peruutusta tälle käskylle ja profetialle. Se, että kansakunnat ovat toista mieltä, ei ole 
mitenkään yllätys. Kansakunnan päättäjät kuvittelevat, että he pystyvät ohjailemaan 
ihmisten kohtaloita.

-          Tosiasiassa kysymys on kokonaisvaltaisesta - sielunvihollisen ja Jumalan, Koraanin ja 
Raamatun, Muhammedin ja Jeesuksen - välisestä taistelusta. Kysymys on ennen kaikkea 
hengellisestä sodasta. Mitä lähemmäksi sielunvihollisen loppulaskenta tulee - sitähän 
odottaa tuhatvuotinen syvyydenkaivo - sitä kauemmaksi se koettaa siirtää sen tapahtuman 
toteutumisen.

            Kun palestiinalainen osapuoli pitää hyvin näyttävästi esillä ajatuksia Jerusalemin 

            perinnepyhyydestä ja sen kuulumisesta islamille, niin minä sanon tässä ja nyt: sillä ei ole 

           olemassa minkäänlaista perinnepyhyyttä. Jos sillä jonkinlainen islamilainen perinnepyhyys

-          on asetettu, niin se on keinotekoinen ja se seisoo savijaloilla. Koraanissa ei mainita 
Jerusalemia kertaakaan.

-          Sartola muistutti palestiinalaisten perustuslaista, jota ei ole milloinkaan kumottu, ja jossa 
määritellään Palestiinan valtion alue ”joesta mereen” eli Välimerestä Jordaniin.

-          Missään kohtaa Raamatussa en ole löytänyt mainintaa, että Jerusalem olisi lopullisesti 
jaettu. Se on maailman kaikkein tärkein kaupunki siksi, että maailmakaikkeuden Luoja on 
asettanut oman Pyhän nimensä asumaan sinne ikuisiksi ajoiksi. Se tekee siitä vaikean 
ymmärtää kristinuskoa ja Raamattua ymmärtämättömälle ihmiselle ja se on myös syy, miksi 
sielunvihollisella on tavattoman suuri halu saada tuo kaupunki sellaisen uskonnon haltuun, 
joka perimmäisiltä tavoitteiltaan on sitoutunut juutalaisvaltion hävittämiseen ja Jerusalemin 
tappamiseen.

-          Kysymys on hengellisestä vastakkainasettelusta. Vain nämä asiat ymmärtäen ja tiedostaen 
me voimme luoda itsellemme jonkinlaisen ymmärrettävän kokonaiskuvan asioista.

-          Meidän tulee ymmärtää Jumalan tahto ihmistä kohtaan. Jumala ei vihaa palestiinalaisia, 
arabeja eikä muslimeja. Jumala rakastaa ihmistä, mutta vihaa syntiä joka erottaa ihmisen 
Hänen tahdostaan.

-          ”Ja arpokaa se perintöosiksi itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat teidän keskuudessanne
 ja ovat synnyttäneet lapsia teidän keskuudessanne. Olkoot he teille samanarvoisia kuin 
maassa syntyneet israelilaiset: he saakoot arvalla perintöosan Israelin sukukuntain 
keskuudessa teidän kanssanne.”
(Hes. 47:22) Tämä on Jumalan tahto ihmistä kohtaan ja 
ilmoitus, miten asiat tulevat kerran olemaan. 

Juha Ketola käsitteli puheessaan mm. Bileamin valintoja ja hänen sydämensä 
tilaa.

-          Mooabin kuningas Baalak kutsui Bileamin kiroamaan Israelin. Bileamin sydämessä oli halu 
vääryyden palkkaan eikä hän koskaan päässyt irti vääryyden palkan halajamisesta. Bileam 
kuoli Jumalan rankaisuna israelilaisen miekalla. Pyhät kirjoitukset ilmoittavat meille, että 
hän opetti Baalakia virittämään Israelille ansan, tuhansia ihmisiä kuoli ja kansa oli vaarassa 
tuhoutua.

-          ”Tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa, sillä se on minua väkevämpi; ehkä minä 
sitten saan sen voitetuksi ja karkoitetuksi maasta. Sillä minä tiedän, että jonka sinä siunaat, 
se on siunattu, ja jonka sinä kiroat, se on kirottu."
(IV Moos. 22:6)

-          Mikään ei periaatteessa ole muuttunut 3500 vuoden jälkeen. Emme voi olla löytämättä 
yhteyttä syyskuun yleiskokoukseen. Me olemme haastaneet julkisesti oman 
valtionjohtomme päättäjät pysymään totuudessa, etteivät he rikkoisi sopimuksia jotka ovat 
kansainvälisiä, laillisia sitovia sopimuksia ja kahden osapuolen, palestiinalaisten ja 
israelilaisten, kanssa tehtyjä. Meidän tulee olla huolellisia, että seuraamme Jumalan sanaa, 
joka on jo päättänyt meidän puolestamme: me siunaamme Israelia.

-          Kolme kertaa Bileam pysäytetään matkalla kiroamaan Israelia vääryyden palkka mielessään. 
Hän lähti Jumalan tahdon vastaisesti ja kolme eri kertaa on enkeli miekka kädessä Bileamin 
edessä. Kun miekka on ojennettu - ei tupessa vaan valmiina iskemään - ei Bileam nähnyt 
sitä, mutta aasi näki ja puhui, jolloin Bileamin silmät avautuivat. Hän tajusi, että olen ollut 
kolme kertaa kuoleman vaarassa. Sitten hän meni ja kolme kertaa siunasi Israelin. Hän ei 
uskaltanut olla siunaamatta.

-          Katso, minä olen saanut tehtäväkseni siunata: hän on siunannut, enkä minä voi sitä 
peruuttaa
.” (IV Moos. 23:20)

-          Jumala voi tehdä ihmeitä meidän esirukoustemme kautta kansojen päättäjissä, johtajissa ja 
näissä maissa, jotka ovat Jumalan rakastamia maita Israelin ympärillä, mutta jotka 
suhtautuvat Israeliin vihamielisesti. Me rukoilemme ja anomme kuitenkin tietäen, että 
Jumalan suunnitelma etenee. Siihen liittyy ympärillä olevien kansojen ja YK:n oleminen 
Jumalan työkaluna. Tärkein asia, jota me voimme tehdä on, että astumme julkisesti esiin, 
vaikutamme maamme johtajiin ja kansanedustajiin, presidenttiin, hallitukseen, YK:n - mutta 
vielä tärkeämpää on se, että me rukoilemme.

-          Media tulee meidän koteihimme ja näemme, kuinka siellä - tai voimakkaalta arvovaltaiselta 
taholta - halutaan kirota Israelia. Sinä tunnet Jumalan erehtymättömän sanan ja linjaat 
elämäsi sen mukaisesti. Sinä tiedät Jumalan käskyn ja lupauksen siunata Israelia. Huolimatta 
sinun mieleesi, elämääsi, ajatuksiisi ja jopa omaantuntoosi kohdentuvasta paineesta, sinä p
uhdistaudut Jumalan sanalla ja suostut olemaan samaa mieltä kirjoitetun Jumalan sanan 
kanssa - ja siunaat Israelia.

-          Me emme kaikkea tiedä ja voi olla edessäpäin tapahtumia, jotka yllättävät meidät Kristuksen 
omat. Meidän toivomme on Kristuksessa ja hänen sanassaan. Pidä kiinni Jumalan sanasta ja 
rukoile Israelin kansan puolesta. Vaikka tapahtuisikin Lähi-idässä jotakin odottamatonta ja 
yllättävää, jota et osannut löytää Raamatusta, sittenkin pidä kiinni Jumalan sanasta. Emme 
me ole toivottomat, niin kuin tämä maailma on täysin toivoton. Me hakeudumme Jumalan 
sanan ääreen, kaivamme ne sanat omaan henkeemme ja vaellamme uskossa Jumalan sanaan. 
Me rukoilemme Jumalan tahdon tapahtumista. (Sakarja 12:10)  

Kuvat: Martti Kortelainen

Teksti (otteet Senaatin torin ja Balderin salissa järjestetyn iltatilaisuuden puheista): Marja-Leena 
Kortelainen

 

 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jyväskylän Suomi-Israel -yhdistys ry

Laita sähköpostia yhdistykselle

Kotisivu