Yom HaAtzma´ut – Israelin 63-vuotisitsenäisyyspäiväjuhla

Jyväskylän Suomi-Israel - yhdistys ry järjestää perinteisen kulttuurijuhlan
Aika: tiistaina 10.5.2011 klo 18 
Paikka: Pelastusarmeijan tilat, Ilmarisenkatu 2E
Ohjelmassa mm.
juonto Inkeri Tuunanen, puhe Aapo Sarja, musiikkia Lilja Ravi, Juhani Pasanen sekä Shir Chadash yms..
Kahvitarjoilu, arpajaiset, esitteitä yms.

Olet sydämellisesti tervetullut!

Aikaisempia juhlia:
http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Yom_HaAtzma'ut-%20Israel-62v.htm 

http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Israel_62vjuhla_kuvia.htm
http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Israel_61v_29.4.2009
http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Israelin_60-vuotisjuhla_18.5.2008.htm

Israelin 63-vuotisjuhlan kuvagalleria



Jyväskylän Suomi-Israel - yhdistys ry:n järjestämää Israelin valtion 63-vuotisitsenäisyyspäiväjuhlaa vietettiin tiistaina 10.5.2011 Pelastusarmeijan tiloissa. Tilaisuuden juontajana toimi Jyväskylän Suomi-Israel yhdistys ry:n varapuheenjohtaja Inkeri Tuunanen (keskellä), juhlapuheen piti Aapo Sarja (oik.). Tilaisuuden musiikkiosuudesta vastasivat Lilja Ravi sekä Shir Chadash -kuoro Juhani Pasasen (vas.) johtamana.


   

 Kristillisen tanssikoulun Praise Adonai -ylistystanssitanssiryhmästä esiintyivät Pirkko-Leena Hämäläinen ja Annu Väätäinen.



Inkeri Tuunanen loi puheenvuorossaan mielenkiintoisia katsauksia Israelin valtion historiaan sekä Vanhan Testamentin ennustuksiin ja niiden toteutumiseen.

-    Se, miksi Israelin valtio on olemassa tänä päivänä, perustuu yksinomaan ja vain Jumalan lupauksiin. Jumala lupasi Aabrahamille kolme asiaa: maan, kansan ja siunauksen. Tänä päivänä edelleenkin nämä kolme lupausta ovat voimassa. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Tänä päivänä saamme nähdä Jumalan suunnitelman toteutuvan tämän kansan kohdalla.

Järjestelmällinen juutalaisten muutto Palestiinan alkoi vuonna 1882, sen seurauksena tapahtui sionismin nousu Euroopassa. Sionismi oli poliittinen liike, jonka tavoitteena oli perustaa juutalainen valtio Lähi-itään. Sionisti-liike sai diplomaattisen läpimurtonsa vuonna 1917 tehdyllä Balfourin julistuksella. Tällä julistuksella Iso-Britannian hallitus lupasi juutalaisille oman valtion Palestiinaan. Osmanien valtakunta, johon myös Palestiina kuului, hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Näin Palestiinasta tuli brittiläinen mandaatti-alue, mikä vauhditti juutalaisten muuttoa alueelle. Otan pari Raamatun kohtaa, jotka kertovat, kuinka Jumala toteuttaa sanansa hyvin tarkasti tämän kansan kohdalla.

Muistamme, kuinka Israel miehitti Syyriassa sijainneen Golanin ylängön vuonna 1967. Se oli kuuden päivän sota, jossa Israel valloitti Gazan kaistaleen Egyptiltä, Länsirannan ja Itä-Jerusalemin Jordanialta sekä Golanin ylängön Syyriasta. Tästä Raamattu sanoo: ”Sinä päivänä on viisi kaupunkia Egyptin maassa puhuva Kanaanin kieltä ja vannova valan Herralle Sebaotille. Yhtä mainitaan nimellä Iir-Heres.” (Jesaja 19:19) Juuri tämän kuuden päivän sodan aikana siihen piiriin tulivat nämä viisi kaupunkia, joista Raamattu puhuu. Näin tarkasti Raamattu pitää paikkansa. Vuonna 1967 Jerusalem tuli juutalaisten hallintaan. Näin viidessä kaupungissa puhuttiin sen jälkeen Kanaanin kieltä.

Maa oli ollut Turkin vallan alla vuodesta 1517 vuoteen 1917.  Sinä aikana, kun se oli turkkilaisilla, se todella hävitettiin ja se tuli rappiotilaan. Englantilainen kenraali Alleby oli valloittamassa maata turkkilaisilta ja turkkilaiset vetäytyivät Jerusalemiin. Historian kirjat kertovat, että englantilainen kenraali oli kristitty mies eikä halunnut ruveta pommittamaan tuota kaupunkia, koska se on kristityille Pyhien muistojen paikka. Kenraali rukoili Jumalalta, että mitä hän tekee. Hän oli lähettänyt sähkösanoman englannin kuninkaalle ja kysynyt ohjeita. Kuninkaalta tuli vastaus: rukoilkaa ja toimikaa sen mukaan. Alleby teki niin kuin käskettiin ja Jumala antoi viisautta. Kenraalilla oli pari pientä lentokonetta, joita ei koskaan käytetty. Hän painatti arabiankielisiä lentolehtisiä, joissa vaati kaupunkia antautumaan ja laittoi niihin allekirjoituksensa: kenraali Alleby. Sana Alleby muistutti arabialaista sanaa Allahin profeetta.

Seuraavana päivänä hän lähetti Jerusalemin yläpuolelle lentokoneen. Turkkilaiset sotilaat olivat kauhuissaan, he eivät olleet koskaan nähneet lentokonetta. Taivaalta tippui papereita: kaupungin on antauduttava, Allahin profeetta määrää sen. Sotilaat vievät lapun ylipäällikölle: Katso nyt, taivaasta tuli määräys, että kaupungin on antauduttava. Yksikään sotilas ei lähde taistelemaan. Näin kaupunki antautui laukaustakaan ampumatta. Tästä kerrotaan Raamatussa: ”Niinkuin liitelevät linnut, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia - varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa.” (Jesaja 31:5) Englantilaisessa alkutekstissä lukee: lentämällä sen yli Hän varjelee sen tuholta. Näin tämäkin Raamatun kohta toteutui ja Jumala ihmeellisesti varjeli oman kansansa. Elämme ajassa, jossa Raamatun sana, Vanha Testamentti, kirjaimellisesti toteutuu meidän silmiemme edessä.

”Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.” (Jesaja 11:12) Juutalaisten muutto Israeliin kasvoi tilastojen mukaan runsaasti. Kaiken kaikkiaan maahan muutti viime vuoden aikana 19.130 juutalaista, mikä kertoo 16 %:n kasvusta edelliseen verrattuna. Kaikkialta maailmasta juutalaisten paluumuuttajien määrä on kasvanut. Näin Jumala valvoo omaa sanaansa ja toteuttaa sen. Me saamme katsella sitä kuin suurta ihmettä.

Jumala sanoi Aabrahamille: ”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat.” (I Moos.12:3) Tämä on tänäkin päivänä kansojen välisissä poliittisissa yhteyksissä tosi tärkeänä kulmakivenä. Kun me kuuntelemme uutisia, niin tiedämme, että kysymys on aina hengellinen eikä poliittinen, kun puhutaan Israelista.

Se, mitä arabimaissa tänä päivänä tapahtuu, on kaikki kerrottu Raamatussa. Odotamme seuraavaksi Egyptin herätystä. Sekin on kirjoissa kerrottu, että Egypti on aina orjuuttanut Israelia, mutta myös antanut turvapaikan. Raamatun mukaan niin tulee käymään tulevaisuudessakin, että Egypti on eräs hyvin tärkeä Israelin tukija, vaikka tällä hetkellä ei näytä siltä.

Olin kerran kuuntelemassa erästä juutalaista professoria täällä Suomessa. Hän puhui, kuinka he laskevat matemaattisesti näitä aikoja. He puhuivat ilovuosista. Vanhassa Testamentissa yksi ilovuosi (riemuvuosi) on 50 meidän tavallista vuottamme. Vuodesta 1517 vuoteen 1917 oli kulunut 400 vuotta, eli kahdeksan ilovuotta. Hyvin tarkasti he ovat tämän laskeneet. Siitä, professori sanoi, kuluu yksi ilovuosi - vuodesta 1917 vuoteen 1967 - kun Jerusalem on vapaa kaupunki. Ja tämä tapahtui kuuden päivän sodassa. Hän sanoi, että vuodesta 1967 alkaa Messiaaninen odotuksen aika heille ja että juutalaisille se merkitsee tuskallista, edellä kulkevaa iloa. He tietävät, että he joutuvat ns. synnytystuskiin ennen Messiaan tuloa. He laskevat matemaattisesti, mitä me voimme lukea kirjoituksista, mutta lopputulos on aivan sama.

Aapo Sarja kertoi puheensa aluksi siitä, kuinka hänen polkunsa oli johtanut Israel-työn pariin isänsä tädin johdattamana. Täti oli ollut Israelin ystävä käytännöllisellä tasolla jo 1930-luvulta alkaen tehden matkoja sen aikaiseen Palestiinaan. Vuonna 1958 täti oli vienyt Aapon mukanaan Partaharjun kesäleirille.

-    Sitten, kun oli kotiinlähdön aika, hän tahtoi siunata minua. Se oli minusta silloin yllättävä ehdotus, koska en ollut tottunut sellaiseen. Kävimme polvillemme hänen sänkynsä viereen, hän laski kätensä ja siunasi minut. Muistan vain muutamia asioita: Israelin Jumalan, Herran siunauksen, varjeluksen elämän tielle ja enkeleitä koko elämän matkalle. Kun nousimme siitä, hän antoi käteeni Uuden Testamentin. Hän kirjoitti muistokirjoituksen UT:n taakse: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps.119:105) Sen lisäksi hän painoi kipan päähäni. Ajattelin, että tämähän on aika erikoinen päähine. Kipa on hukkunut, mutta muisto elää kirkkaana. En lapsena tätä kaikkea ymmärtänyt, mutta kesä muutti kaiken elämässäni. Kymmenen vuotta myöhemmin ymmärsin asioista jo enemmän ja annoin elämäni Jeesukselle pienessä, vaatimattomassa tupakokouksessa.

Juutalaisella kansalla on ollut sanoma ihmiskunnan aamunkoitosta tähän päivään ja tulevaisuuteen asti.  Se on aina tuore ja uusi. Mitä se merkitsee meille kristityille?

Meidän elämämme, minun ja sinun elämä, on kuin kansakuntien elämä. Herra varjelee omansa ja antaa enkeleilleen käskyn varjella meitä kaikilla teillämme. Herra varjelee omaisuuskansaansa Israelia. Jokaisen ihmisen elämä on exodusta samalla tavalla, kuin Israelin. Päämääränä on tulla kotiin Jumalan luokse ja etsiä Jumalaa silloin, kun Hänet löytää voidaan ja Hän läsnä on.

” Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.” (I Moos. 3:23) Tämä oli ihmisen elämän aamu syntiinlankeemuksen jälkeen. Kaikki oli synkkää ja tuntui lopullisesti menetetyltä. Ihminen lymysi ja häpesi Jumalaa. Jumalan suunnitelma ihanasta valtakunnasta, jossa ihmiset asuisivat onnellisina, oli särkynyt ja paratiisin ovet olivat sulkeutuneet. He lähtivät sieltä ulos kaikenlaisiin vihollisen väijytyksiin, kärsimyksiin ja kuolemaan. Käärme oli pettänyt yhtälailla meidät kuin heidätkin. Voidaan varmaan sanoa, että huokaus kuultiin todella raskaana silloisen maan yli: tuleeko koskaan enää onnellista aikaa?

Ihmiset jatkoivat elämäänsä ja lisääntyivät. Samalla lisääntyivät heidän syntinsä ja kurjuutensa. ” niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.” (I Moos.6:6) Tähänkö Jumalan suunnitelma sammui? Ei sentään. Jumala päätti rakennuttaa Nooalle arkin, jolla voi pelastaa ihmissuvun ja eläimet. Tämä oli tilapäisratkaisu Jumalan suuressa suunnitelmassa. Arkki on esikuvana täydellinen: jotka siihen menivät, pelastuivat, niin kuin myös kaikki, jotka ottavat Jeesuksen vastaan. Jumala alkaa toteuttaa suurta operaatiotaan, jota nimitetään armopäätökseksi. Israelin lasten ja ihmiskunnan exodus takaisin Jumalan yhteyteen oli alkamassa.

Jeesuksen ajan Israelilla oli kaikki ennustukset tulevasta Messiaasta Raamatussa ja Pyhissä kirjoituksissa. Niitä luettiin ahkerasti ja jännitys kasvoi, mitä enemmän aika läheni päättymistään. Monet Jumalaa lähellä olevat ihmiset tunsivat hengen maailmoissa kevään merkkejä ja tuoksuja: jotakin suurta oli tapahtumassa. Israelissa elettiin silloin raskasta aikaa, kuten nytkin. Israel, Jumalan kansa, on puristuksessa. Meri ja aallot pauhaavat ympärillä ja tiedetään, että Pohjois-Afrikassa ja arabimaissa tapahtuu monenlaista. Siellä on hienosti sanottuna demokratiavajetta. He yrittävät saada vapautta, mutta se vapaus, mikä siellä on syntymässä, on näennäistä. On pelkotila: israelilaiset pelkäävät tällä hetkellä Egyptissä nousevaa muslimiveljeskuntien valtaantuloa.

Israelissa elettiin silloinkin raskasta aikaa. Rooma hallitsi tylysti ja raskaasti. Suuret verot rasittivat kansaa ja virkamiehet olivat petollisia – vähän niin kuin meidänkin aikaan. Jerusalemissa oli kyllä suurenmoinen temppeli, oikein kansan ylpeys, mutta sekin vaati veronsa. Siellä oli joukoittain ylempiä ja alempia pappeja. Kansa tietysti ylläpiti kaiken. Israelilaisilla oli vanha uskontonsa, mutta se ei ollut siinäkään kovin yksimielinen.

Oli ylhäinen pappispuolue, saddukeukset, jotka tahtoivat olla roomalaisten suosiossa. He olivat uskonnollisia, täysin välinpitämättömiä ja suhtautuvat Messiaan odotukseen kylmästi, niin kuin maailman ihmiset tänäkin päivänä. He olivat vapaamielisiä ja tällä tavalla tahtoivat miellyttää Rooman vallanpitäjiä.

Toinen puolue, fariseukset, tahtoi ankarasti säilyttää isien uskon. Tärkeitä heille olivat sapatti, puhdistussäännöt, määräaikaiset temppelissä käynnit, rukoukset, almut jne. He yrittivät tekojen kautta saavuttaa Jumalan suosion. He kuitenkin odottivat Messiasta erilailla kuin saddukeukset. He odottivat kiihkeästi vapaustaistelijaa ja johtajaa pelastamaan Israelin roomalaisten vallasta.

Jeesuksen ajan Israelissa oli vielä kolmaskin ryhmä. He olivat kuin yksi meistä: tavallisia, hiljaisia ihmisiä, jotka eivät pidä erityistä numeroa olemassaolostaan. Voisi sanoa, että maanhiljaisia. He olivat enimmäkseen köyhää väkeä ja elämän jokapäiväinen kuorma painoi heitä, niin kuin on meidänkin taakkana. He erosivat kaikista muista: heillä oli sydämissä taivasikävä, Messiaan odotus oli heissä palava. Heitä olivat Maria ja Joosef, Sakaria ja Elisabet, Simeon ja Hanna ja myös Betlehemin paimenet, jotka olivat mukana Jumalan suuressa operaatiossa. Kaikki he uskoivat, että Jumala ei petä lupaustaan, kuten mekin uskomme.

Sitten aika täyttyi ja Messias tuli, koko ihmiskunnan odotettu Pelastaja. Vain köyhät paimenet Betlehemin kedolla näkivät tuon taivaallisen kirkkauden. Silloinen maailma ei tiennyt mitään silloisen maailmanhistorian suurimmasta asiasta, mitä oli tapahtumassa. Herodes nukkui linnassaan syvää unta. Hengelliset johtajat olivat yhtälailla unessa. Niin se on tänäkin päivänä. Me odotamme Herran tuloa palavasti, mutta vierellä oleva maailma ei kuule mitään tuulen huminaa. Vain vaatimattomat paimenet saivat kuulla, että Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumala oli katsonut kansansa puoleen. Israelin sukujen Lunastaja oli tullut ja sitä kautta myös pakanoille. Nyt oli syntynyt Jumalan mies, joka oli hallitseva Daavidin valtaistuinta. Hän alkaa toteuttaa missiotaan suuresta Jumalan operaatiosta.

Raamatussa on kertomus siitä, kuinka Jeesus, meidän Herramme, on Getsemanessa. (Luuk.22:42) Kylmänä kevätyönä Getsemanen puutarhassa Jeesus Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”, rukoilee ja horjuu sen taakan ja painon alla, jonka sinä, minä ja koko ihmiskunta olemme saaneet aikaan. Voimme lukea, että enkeli taivaasta tulee ja vahvistaa häntä. Hän sanoo Jumalalle: tapahtukoon sinun tahtosi.

”Jumala meidän kanssamme” on valmis lopulliseen tehtävään Israelin ja koko ihmiskunnan syntien sovittajana. Niinpä nähtiin perjantaina 7. huhtikuuta Jerusalemin Porraskadulla säälittävän näköinen mies, pahoinpidelty kuulustelujen aikana, kasvot likaisina ja verisinä, kantamassa painavaa ristiä horjuvin askelin. Hän tuli Antonion linnan suunnasta, jossa Pilatus oli antanut kansan päättää tuomiosta. Poliitikko pesee aina kätensä, syy vieritetään kansan päälle. Sillä tavalla se on tänäkin päivänä.

Tuomio julistettiin nopeasti, matalalla profiililla roomalaisten pelossa. Kansalle sanottiin, että ei hän ole Messias, jota me odotamme. Ei hän ole Israelin pelastaja. Vain pienessä joukossa maan hiljaisia elää hengen maailmassa toivo, että nyt on tapahtumassa suurin asia ihmiskunnan ja Israelin pelastamiseksi.

Hänelle annettiin kuolemantuomio ja hänet viedään Efraimin portteja kohti. Saattamassa on muutama roomalainen sotilas ja muutama ystävä näitä maanhiljaisia. Siinä menee hiljaa Messias, kansan odottama vapaustaistelija. Siinä menee ”Jumala meidän kanssamme” Jumalan suureen missioon. Herättikö kulkue suurtakaan huomiota kaupungin asukkaissa? Hehän olivat touhuamassa monissa sapatin valmistukseen liittyvissä töissä. Kulkue oli niinä aikoina melko tavallinen. Rooman tuomio oli herkästi ristinpuu monille ihmisille. Siinä he menevät teloituspaikkaa kohti Golgatan kukkuloille, kulkukoirien ja korppikotkien rakastamalle paikalle. Sinne kohoaa kolme ristiä: Jeesuksen ja kahden ryövärin.

Ylipapit ja kirjanoppineet löivät rintoihinsa ja menivät pois keskenään puhellen: ei ollut hänellä vartta, ei koulutusta, ei yhteiskunnallista asemaa ja omaisuutta, niin kuin meillä on, johon olisimme mielistyneet ja josta olisi meille hyötyä. Ihmisten hylkäämä ja lainsuojaton kansankiihottaja, hyvä kun päästään hänestä eroon. Siinä he menevät tyytyväisinä valmistamaan pääsiäisateriaa uskonnollisiin koteihinsa.

Tässä meillä on katkera kuva siitä, millaisia me ihmiset olemme. Jos Jumala ei avaa Pyhän Hengen kautta sydämiä, olemme hukassa niin kuin Saulus, ennen kuin hänestä tuli Paavali. Nousiko monellekaan mieleen Jaffan tien kulkijoista, että siinä keskellä on ristiinnaulittuna ”Jumala meidän kanssamme”? Keskellä juutalaisen kansan arkipäivää tapahtuu maailmanhistorian suurin asia, kun Jeesus sanoo: ”Se on täytetty”. Suuri Jumalan operaatio alkaa kohta olla valmis. Vähän ennen Jeesuksen ristinkuolemaa käydään lyhyt keskustelu Jeesuksen ja kahden ryövärin välillä. Toinen ryöväreistä pilkkaa, mutta toinen pyytää armoa: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Johon Herramme vastaa: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” (Luuk.23:43)

Jeesus sanoi nämä sanat aivan tarkoituksella. Hän olisi voinut sanoa, että olet oleva minun kanssani taivaassa. Alkupuolella puhuin paratiisin ovien sulkeutumisesta ja ihmiskunnan erämaavaelluksen alkamisesta. Nyt paratiisin portit taas avattiin selkosenselälleen, johon ensimmäisenä uuden liiton kautta saa mennä murhamies ja ryöväri. Se kuvaa sitä, että niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus olisi.

Hengen maailmassa on jälleen liikettä ja tuntuu siltä, että ilmassa olisi Herran tulon odotusta yhä voimistuvana tuulen huminana ja kevään odotuksena. On kuin Jeesuksen syntymän aikoihin, että hengellisen Israelin exodus on pian päättymässä ja me tosiaan pääsemme luvattuun maahan, koska olemme hengellinen Israel.

”Rooman” valta ja antikristuksen henki käy yhä painostavammaksi ja röyhkeämmäksi tässä ajassa. Se on keskellämme ja tukee sitä, että Herran tulo on sitä lähempänä, mitä painostavammaksi ilma käy. Me tiedämme, että monia kristittyjä on joutunut vankeuteen Jeesuksen nimen tähden tänäkin päivänä. Olemme huomanneet, että omassa maassammekin on muutaman vuoden aikana tapahtunut monia asioita. Ei ennen tullut kuuloonkaan tällaiset lait, joita nyt on tehty. Meistä elävistä uskovista sanotaan, että me olemme yhteiskunnan pohjasakkaa, kuten eräs kirjailija sanoi. Kirkoistamme ja rukoushuoneistamme on tehty ryövärien luola ja sieltä on ryöstetty Jumalan sana. Sodoman henki on vallannut maamme, nuorisomme ja kotimme. Jumalan sanalle vieraat opit ja käsitykset Jumalasta ja Hänen luomastaan ihmisestä ovat hyökkäävällä tavalla vallanneet ihmisten sydämet - mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi.

Hallitusherrat ja jotkut maamme hengellisistä johtajista ovat täysin sokeita, koska he haluavat miellyttää ”rooman” valtaa ja puolustavat kiihkeästi ”sodoman” tuloa koteihin ja kirkkoihin. He sanovat Jumalan sanan vanhentuneet: se ei käy enää tälle ajalle, se on päivitettävä uudelleen. Mitä Raamattu sanoo? Ei yksikään piirto katoa Jumalan sanasta. Mihin se olisi voinut muuttua, onhan se sentään ollut tällaisena monta tuhatta vuotta? Jumala on itse päivittänyt sanansa ja vain yhden kerran. Silloinkaan siitä ei otettu mitään pois, vaan lisättiin, kun Kristus täytti lain. Meillä ei ollut mitään mahdollisuutta lain kautta pelastua.

"Rooman" ja antikristuksen henki on voimassa. Se pyrkii muuttamaan ajat ja lait ja Jumalan sanan. Meille julistetaan toreilla ja mediassa kaiken sallivaa ällöttävää rakkautta. Mikään kauhistus ei ole kiellettyä. Raamattu joutaa pois ja tilalle riittää rakkauden julistus. Tämä on se henki, mikä on tänä päivänä. Kun me uskovina ja Raamatun sanasta kiinni pitävinä otamme tähän kantaa, joudumme heti vihan kohteeksi. Me joudumme vihattaviksi Hänen nimensä tähden. Meidät leimataan fundamentalisteiksi ja uskon kiihkoilijoiksi. Meitä ei enää puolusta kukaan. Herra auttakoon meitä. Herran takaisintulon ääni voimistuu.

Tämän päivän saddukeukset haluavat miellyttää ”roomaa”, maallisen vallan ja lakien säätäjiä, mutta ovat joutuneet toteuttamaan itse väärää oppia kirkossa. Tämän päivän fariseukset ovat kiinni oikeaoppisuuden kahleissa ja loputtoman upottavalla suolla, kun ilman Pyhää Henkeä ei ihmiselle Sana avaudu. Ilman sitä on kaikki omaa tekemistä ja yrittämistä, jonka jäljessä ei ole mitään kehuttavaa. He sälyttävät ihmisten päälle sellaisia kuormia, joita eivät itsekään jaksa ja halua kantaa.

Ristin mies avasi ristinkuolemallaan meille pelastuksen ja tien paratiisiin Jumalan yhteyteen. Yhteys on jälleen kunnossa, kiitos Jumalalle! Nyt Jumala voi pelastaa kaikki ne, jotka uskovat ja haluavat tulla Hänen omikseen. Ihan kaikki. Mikään ei ole vuosisatojen aikana muuttunut yhtään. Edelleenkin sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Me olemme armosta pelastettuja uskon kautta, ei tekojen kautta, ettei minä kerskaisi. Raamattu sanoo: ”joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos.” Se nähtiin esimerkillisellä tavalla, kun murhamies ja ryöväri pyysi Herralta armoa ennen kuolemaansa Golgatan synkällä vuorella. Vastaus tuli heti: sinä olet oleva kanssani paratiisissa.

Käytä sinäkin ystäväni hyväksesi tätä Jumalan ihmeellistä armopäätöstä, mikä meillä on Jeesuksessa. Kun haluat tulla Hänen luoksensa, Hän ei heitä sinua ulos mistään hinnasta. Hän haluaa omistaa sinut iankaikkiseen elämään. Herra siunatkoon Israelia.

Kuvat: Martti Kortelainen
Teksti (tiivistelmä): Marja-Leena Kortelainen

---------------------------------------------------------------------

Jyväskylän Suomi-Israel -yhdistys ry

Laita sähköpostia

Kotisivu