Sinivalkoista taivalta 25 vuotta
http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Sinivalkoista_taivalta_25_vuotta.htm

Kuvagalleria 25-vuotisjuhlasta
http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Kuvagalleria_25v.htm

Juhlapuhe lähetystösihteeri Yuval Donio-Gideon  
http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Juhlapuhe_13.11.11._lahetystosihteeri_Yuval_Donio-Gideon.htm

Jyväskylän Suomi-Israel -yhdistys ry:n 25-vuotisjuhla nettitv:ssä:
http://www.areatv.fi/nettiareatv.php?tunnus=25v_juhla 

Lähetystösihteeri Yuval Donio-Gideonin haastattelu 13.11.2011

http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Haasta1.jpg

Arvoisa Israelin suurlähetystön lähetystösihteeri Yuval Donio-Gideon, olette juuri pitänyt 
juhlapuheen Jyväskylän Suomi-Israel yhdistyksen 25-vuotisjuhlassa. Israel-ystävyysseurat 
ovat kansalaisjärjestöjä, joissa toimijoina ovat tavalliset suomalaiset miehet ja naiset.
 
Millaisena näette näiden vapaaehtoisjärjestöjen merkityksen?

YD-G: Näen, että se mitä tehdään, on erittäin suurenmoista. Se on ihmiseltä ihmiselle tasolla, jossa 
ihmiset voivat tuoda kiintymyksen, välittämisen ja rakkauden toisiaan kohtaan selvästi esiin. 
Voidaan nähdä, että arvojen osalta Suomen ja Israelin kansalla on hyvin paljon yhteistä. Se on tässä 
mielessä hyvin luonnollista, että tällaista ystävyyttä voidaan nähdä Suomessa paljon ja sen otamme 
vastaan tyytyväisyydellä.

 

 

Oikeus maailman ainoaan juutalaisvaltioon asetetaan toistuvasti kyseenalaiseksi ja mm. 
maaliskuussa 2010 pidetyssä Arabiliiton 22. huippukokouksessa vahvistettiin uudelleen, 
etteivät Arabivaltiot tunnusta Israelia laillisena valtiona eivätkä sen oikeutta olemassaoloon.
 
Mitkä mielestänne ovat vahvimpia perusteita juutalaisvaltion olemassaolon oikeutukseen?

YD-G: Ennen kaikkea aluksi totean, että on erittäin surullista, että vielä 63 vuoden jälkeen siitä, 
kun itsenäisyys on saavutettu, meidän täytyy ikään kuin uudelleen ja uudelleen perustella 
oikeuttamme omaan valtioon. On aivan itsestään selvää, että Suomen täytyy olla tai että se saa olla 
itsenäinen. On itsestään selvää, että Venäjä valtio, tai valtio joka on vielä nuorempi, alle 
kahdenkymmenen vuoden ikäinen kuten Eesti, saa olla itsenäinen. Miksi jonkun tarvitsee asettaa 
sitä kyseenalaiseksi, onko Israelilla oikeutusta olemassaoloon vai ei? Jo se, että asetetaan hyvin 
kyseenalaiseksi se, onko Israelilla oikeutta itsenäisyyteen, nimenomaan antaa tämä oikeuden, eli tuo 
perustelun sille. Israel on valtio, jossa jokainen sinne muuttava juutalainen saa kokea olonsa 
turvalliseksi ja saa kokea sen kodikseen, jollaista mahdollisuutta ei ollut ennen tämän valtion 
syntyä. Viimeisimmän 2000 vuoden aikana, jona Israel oli miehitettynä, koko maailma ikään kuin 
aivan selvästi todisti, että ei ole turvallista juutalaisille, ellei sillä ole omaa Israelin valtiota.

 

 

YK:n 66. yleiskokouksessa Abbas vaati Palestiinan yksipuolista tunnustamista. Ennen YK:n 
puhettaan Abbas puhui 200 palestiinalaissyntyiselle Amerikan arabille New Yorkissa. Abbas 
sanoi: ”Me emme aio neuvotella Netanjahun kanssa ennen kuin hän tunnustaa Palestiinan 
valtion vuoden 1967 rajojen mukaisesti … Mitä tulee juutalaisvaltioon, vastaukseni heille on 
lopullinen: Me emme tule tunnustamaan juutalaisvaltiota!”.  
Kummastako tässä nyt oikein on 
kysymys: Palestiinan itsenäistymisestä vai Israelin valtion olemassaolosta?

YD-G: Uskonpa, että kysymys viime kädessä ei ole niinkään siitä, tahtooko Mahmud Abbas 
valtiota Palestiinalle, vaan todellakin siitä, onko hän valmis siihen, että juutalaisilla on oma 
valtionsa. Koko Oslon prosessin ajan, vuodesta 1993 lähtien, kaikki Israelin hallitukset ovat 
ilmaisseet hyvin selkeästi pyrkimyksensä päästä siihen tavoitteeseen, mikä rauhanprosessille oli 
asetettu, eli kaksi valtiota – juutalaisvaltio ja arabivaltio - elää rinnakkain. Vieläkin odotamme sitä, 
että palestiinalaisosapuoli hyväksyy oikeuden näille kahdelle valtiolle – juutalaisvaltiolle ja 
arabivaltiolle -, että ne molemmat voivat tasavertaisina rinnakkain siellä elää.


Presidentti Bush painotti puheessaan 24.7.2002, että visio ja päämäärä kahden valtion 
molemminpuolisesta rauhassa elämisestä edellyttävät kahta kriittistä ensimmäistä tasoa: 
Palestiinan reformia ja Palestiinan terrorismin lopettamista.
Miten tässä on edistytty?

YD-G: On ollut sellainen aikakausi, jolloin Israel on joutunut tällaisten terrori-iskujen kohteeksi, 
jollaisia ei mikään muu maa ole joutunut kärsimään. Monien kuukausien aikana lähes viikoittain 
terroristien itsemurhaiskun tekijät räjäyttivät itsensä juutalaisasutuksen ja väestön keskellä. He 
tuhosivat kaiken, jopa lapset ja pienet vauvat tapettiin - kaiken, mitä he pystyivät tappamaan. 
Mikään kansa ei ole joutunut tällaisen vastaavan terrorin kohteeksi koskaan. Mutta heidän virheensä 
oli siinä, että he eivät tienneet eivätkä uskoneet, että demokraattisen yhteiskunnan voima 
on yhteiskunnan yhteenkuuluvuus ja sen voima tulla yhteen yhdessä sovitun mukaisesti  ja vahva 
olemassaolon oikeutuksen tunne. Se on lopulta paljon vahvempi kuin mikään terrori. Israelilainen 
yhteiskunta pääsi ulos tilanteesta voimakkaampana kuin koskaan, itse asiassa voitti tässä suhteessa 
terrorin.

Me toivomme ja uskomme, että ainakin osa palestiinalaisväestöä on ymmärtänyt, että terrorikeinoin 
ei ole mahdollista saavuttaa mitään todellisia tavoitteita. Palestiinan alue on jakaantunut kahteen 
osaan: Gazaan ja Länsirantaan. Gazassa on hallinnassa Hamas-järjestö, jonka EU on määritellyt 
terroristijärjestöksi. Se on ikään kuin palestiinalaistyyppinen versio Al-Qaidasta. Se on 
brutaaleimpia ja radikaaleimpia järjestöjä. Siellä suhteessa Gazaan emme ole edenneet mitenkään. 
Länsirannalla hallinnassa on Mahmud Abbas Fatah puolueensa kanssa ja PLO. Siellä näemme 
tietynlaista kehitystä ja myös tällaisen itsehallinnon mahdollisuuden suuntaan, esimerkiksi 
kansainvälisen yhteisön välitysyritysten kautta. Kansainvälisen kvartetin avustuksella, jota johtaa 
Tony Blair, koordinaation ja yhteistyön kanssa suhteessa Israeliin ja suhteessa Länsirantaan tilanne 
on parempi kuin 10 vuotta sitten. Yksi ongelma on se, ettei palestiinalaisyhteisöllä ole vielä selkeää 
omaa poliittista johtoa, joka tahtoisi oikeasti rauhaa ja olisi valmis ottamaan rohkeita askelia rauhan 
suuntaan. Kun tulee tuollainen poliittinen päätös, silloin palestiinalaisetkin tulevat lähestymään 
rauhansopimusta.

 

 Mikä on lyhykäisesti Israelin mielipide Palestiinan valtioon, onko olemassa mitään helppoa ja 
lyhyttä tietä rauhaan?

YD-G: On luonnollista ja hyvin inhimillistä, että haluaisi hyvin nopeita pikaratkaisuja, mutta joskus 
se on myös vähän lapsellista. Vie hyvin pitkän aikaa, jotta saadaan tällaiset ristiriitakonfliktit 
ratkaistuksi. Esimerkiksi Pohjois-Irlannin konfliktin ratkaisu vei 700 vuotta ja nytkään sopimus s
iellä ei näytä kovin vakaalta. Israelin ja arabien välinen konflikti on vain noin 130 vuotta vanha. En 
sano sitä, että meillä menisi 700 vuotta, mutta on hyvä, että meillä on tietynlainen perspektiivi. 
Ajattelemme, että lopulta on mahdollista löytää jotenkin ratkaisu, mutta se on tosiaankin asia, joka 
ei tapahdu yön yli tai yhdessä päivässä. Ratkaisu on sellainen, joka tulee edellyttämään sitä, että 
molemmat osapuolet tekevät myös kipeitä kompromisseja. Kaikki pääministerit, mukaan lukien 
Benjamin Netanjahu, ovat puhuneet tähän mennessä siitä, että on tehtävä näitä kipeitä 
kompromisseja. Koskaan en ole kuullut vastaavanlaista julkilausumaa palestiinalaisjohtajilta. Siihen 
asti, kun se ei tapahdu, on hyvin vaikea nähdä kuinka päästään sopimukseen. Tangoon tarvitaan 
kaksi.

 

 

Millaisena näette Suomen valtionjohdon ja päättäjien viimeaikaiset kannanotot ja 
tämänhetkisen asenteen Israelia kohtaan?

YD-G: Vuosien saatossa meillä on ollut hyvät suhteet Israelin ja Suomen hallitusten välillä, mutta 
on toisaalta luonnollista, että ystävien kesken ei aina kaikesta olla yhtä mieltä. On hyvin tärkeää, 
että dialogia pidetään yllä. Toivomme, että dialogi tulisi olemaan rakentavaa eikä kielteinen ja 
hajottava. Ajattelemme, että tämä on se tie, jolla me saamme ajetuksi molempien valtioiden 
intressejä.

 

 

Israelin sanotaan olevan Lähi-idän ainoa demokratia, kuinka demokraattiset arvot näkyvät 
juutalaisten, arabien, druusien, beduiinien ja muiden Israelissa elävien kansalaisten 
elämässä?

YD-G: Israelissa sekä teoriassa että käytännössä on tasa-arvon periaate voimassa kaikille. 
Uskonnollisten vähemmistöjen jäsenten edustajat Israelissa osallistuvat yhteiskunnan 
elämänmenoon ja päätäntään. Sekä druusit että muslimit palvelevat Israelin armeijassa ja myös 
muissa turvallisuusjoukoissa. Tällä hetkellä yksi korkeimman oikeuden viidestätoista tuomarista on 
arabi. Menneisyydessä on ollut sekä arabi että druusi ministereitä hallituksessa. Myös 
ulkoministeriössä on sekä kristittyjä, druuseja että muslimeja. On myös useita arabikansanedustajia 
Knessetissä, myös druuseja. Itse asiassa juutalaisvaltio on ainoa valtio Lähi-idässä, jossa on 
mahdollisuus näiden kaikkien eri uskontojen edustajien kuten druusien, muslimien, kristittyjen ja 
juutalaisten harjoittaa uskoansa vapaasti. Myös Jerusalemissa, Pyhässä kaupungissa, ei ollut 
sellaista vastaavaa uskonnon harjoittamisen vapautta, kuin juutalaisvaltion ollessa siellä vallassa. 
Kymmenettuhannet muslimit tulevat viikoittain Temppelivuorelle rukoilemaan, sadattuhannet 
kristityt eri puolilta maailmaa vierailevat Jerusalemissa vuosittain ja myös juutalaiset voivat 
palvella Jumalaansa vapaasti Jerusalemissa. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut kuin ainoastaan 
demokraattisen juutalaisvaltion ollessa siellä.

 

 

Tilanne Israelissa on hyvin haasteellinen: tulee löytää tasapaino vapauden, kansalaisten 
turvallisuuden, demokraattisten arvojen ja rauhan tavoitteiden välillä. Kuinka tämä 
kokonaisuus on ollut mahdollista toteuttaa ja hallita vuodesta 1948 lähtien?

YD-G: On ihmisiä, jotka määrittelevät sen ihmeeksi. Se on todella mielenkiintoinen kysymys. Siitä 
lähtien, kun Israel syntyi, se on kasvanut yli kymmenkertaiseksi väestönsä puolesta. 600.000:sta 
asukkaasta 7,5 miljoonan kokoiseksi väestöksi.  Niin kuin Suomi olisi toisen maailmansodan 
päättymisen jälkeen kasvanut Espanjan kokoiseksi. Se on käsittämätöntä. Samalla taloudellinen 
menestys on ollut ainutlaatuinen. Israelilaiset yritykset ovat johtavia hyvin monilla aloilla 
maailmassa. Demokratia on varsin vakaa. Oikeuslaitos ja erityisesti korkein oikeus toimii ja 
lehdistö on vapaa. On saavutuksia monilla alueilla: urheilussa, tieteissä, teknologiassa, taiteessa. Se 
kaikki on tapahtunut ajanjakson kuluessa, jolloin ei ole ollut yhtään päivää, milloin ei olisi ollut 
turvallisuusuhkaa. Kuinka se tehdään? Hyvin vahvan uskon avulla, uskon siihen tiehen, jota on 
kuljettu. Hyvin kovaa työtä ahkerasti tehden ja myös sen avulla, että on hyvin vahva halu menestyä 
ja onnistua. Kun sanotaan, että sinulla ei ole mitään vaihtoehtoa muuta kuin tehdä, sinä onnistut 
tekemisessäsi. Jos meidän vaihtoehtomme oli se, että meidän pitäisi mennä mereen ja unohtaa 
ajatus paluusta tai toisena vaihtoehtona olla hyviä ja onnistua, niin silloin olemme tämän
jälkimmäisen onnistuneet saavuttamaan.

 

 

Israelissa terrorismi ja taistelutilanteet eivät ole vain jossain taistelutantereella, ne ovat koko 
ajan läsnä tavallisen kansan päivittäisessä elämässä. Mikä on tämän hetken suurin avun tarve 
Israelissa?

YD-G: Israelin valtio on vahva ja se kamppailee menestyksekkäästi haasteidensa kanssa. Myös 
tämän terrorin suhteen onnistuimme paremmin kuin monissa muissa maissa, joissa vastaavanlaisia 
uhkia on, esimerkiksi Iranissa. Aikoina, jolloin pari, kolme kertaa viikossa saattoi kaduilla olla 
itsemurhaiskuja joissa lapsiakin kuolee, olemme nyt päässeet tilanteeseen, jossa tällaisia 
itsemurhaiskuja ja vastaavia ei tapahdu kuin ehkä muutaman vuoden välein. Toivon, että tämä 
positiivinen kehitys tulisi jatkumaan. Se, mitä odotamme ja toivomme ystäviltämme maailmalla on 
se, että sanotaan totuus eikä olla epäselviä. Nimetään terrori selkeästi terroriksi, eikä siinä ole kyse 
itsepuolustuksesta, vaan pyrkimyksestä toisen tuhoamiseen. Ei ole loogista valittaa poliisista, joka 
ampuu murhaajaa, ette aseta sitä kyseenalaiseksi. Sama on kyseessä, kun puhumme Israelista ja sen 
haasteista. On muistettava, kuka on murhaaja ja kuka on se, joka suojelee itseään. Kaiken muun 
sitten teemme yksin.

Mitä haluatte lopuksi sanoa tavalliselle suomalaiselle lukijalle?

YD-G: Haluaisin kutsua kaikki suomalaiset, jotka eivät vielä ole Israelissa käyneet, käymään 
vierailulla Israelissa. Tulette löytämään Israelin, jota ette edes kuvitelleetkaan: elävän, kukoistavan 
ja kehittyneemmän Israelin, kuin koskaan kuvittelitte olevan olemassa. Viimeisimpinä vuosina 
turismi Israeliin on kasvanut merkittäviä prosenttilukuja vuosittain ja määrällisesti on jo ohitettu 
Ruotsi, joka väestömäärältään on Suomea suurempi. Olen varma, että suomalaiset tietävät, miksi. 
Voidaan hyvin sanoa, että on parempi tutustua maahan ja nähdä tilanteet omin silmin kuin vain 
television kautta.  Se yhdistää ihmisiä ja kansoja toisiinsa, että tullaan ja tavataan, nähdään 
kasvotusten ja vaihdetaan kuulumiset. Tervetuloa!

 

Haastattelu: Marja-Leena Kortelainen
Tulkki: Juha-Pekka Rissanen
Kuvat: Martti Kortelainen

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Keren Kajemet Finland ry

silJyväskylän Suomi-Israel -yhdistys ry
Laita sähköpostia

Kotisivu