Kutsumanimi: Hugo
Rotu: Bordeauxindoggi
Sukupuoli: Uros / kastroitu
Syntymäaika: 9.3.2001
Lonkat: ei kuvattu
Kyynärät: ei kuvattu
Silmät: ei tutkittu
Kasvattaja: Anu Reimann, Viro
Omistaja: Jonna Airio

  
Isä: Levy de el Siscar 'Leevi'                           Emä: Bulltagos Femme Fatale 'Femmi'

Vuonna 2001 elämässäni alkoi olla taas sijaa koiralle. Shetlanninlammaskoirani Jesse oli nukkunut pois lähes kolme vuotta sitten, ja kahdesta kissasta huolimatta kodissani oli jotenkin tyhjää. Aloin etsiskellä sopivaa pentua, ja bordeauxindoggi väikkyi haaveissani, vaikka tiesin että pentuja on vaikea saada. Löysin tieni Anuler-kennelin kotisivuille ja siellä olikin juuri syntynyt borkkupentue! Palasin sivuille jatkuvasti, mutta en heti uskaltanut ottaa yhteyttä. Soittelin monen muunrotuisen pentueen perään, mutta aina vaan palasin ihastelemaan borkkupentuja. Lopulta rohkaisin mieleni ja otin yhteyttä Anuun. Silloinen avomieheni oli ehdottomasti sitä mieltä, että jos meille koira tulee, on sen oltava uros. Ja mikä surku, kaikki Anun urospennut oli jo varattu.

Annoin kuitenkin yhteystietoni Anulle, jos tilanne muuttuu ja kuinka ollakaan, Hugon varaus peruuntui sen häntämutkan takia. Vihdoinkin yli kymmenen vuoden haaveesta tuli totta! Anu oli jo varannut matkan Suomeen tuodakseen Hugon veljen (Anuler Cassius), joten lupasi ottaa Hugon samaan kyytiin. 2.5.2001 Hugo tuli isossa pentulaatikossa satamaan ja oli kaikkea sitä mitä olin toivonut. Taisi siinä minulta onnenkyyneleetkin tirahtaa, kun sain pennun syliini...
Hugo on ollut aina melko pehmeäluonteinen, joten yhteiselomme on ollut välillä haastavaa. Omille ihmisilleen se on kuitenkin maailman paras kaveri. Ja minulle ehdottomasti se elämäni koira, joka johdatti minut huomaamatta borkkujen kiehtovaan maailmaan. Luonteeltaan se on oikea mammankulta, ei halua viettää aikaansa muualla kuin minun läheisyydessäni. Tämän takia se varmaan kärsi ensimmäiset pari vuotta eroahdistuksesta.

Hugo on ollut ikänsä terve, ainoastaan kesällä 2005 se alkoi kärsiä toistuvista tulehduksista, jotka lopulta johtivat päätökseen kastroida poika. Allergioihin herra on myös ollut taipuvainen. Edelleen, kuusivuotiaana arvokkaana herrana, se jaksaa riehua ja painia kavereiden kanssa ja saapa se kerran päivässä kunnon hepulitkin. Iästä muistuttaa ainoastaan hiukan pidemmät ja syvemmät päiväunet. Toivon meille monia yhteisiä vuosia lisää tämän niin rakkaan ruttunaamani kanssa.

Copyright © Jonna Airio | Web Design © Kati Taipale