Bordeauxindoggi on suuri ja massiivinen rotu, jonka ulkonäkö jakaa mielipiteet jättämättä kuitenkaan ketään välinpitämättömäksi. Koostaan huolimatta borkku usein kuvittelee olevansa sylikoira. Omille ihmisilleen se on hyvin hellä, tosin koon takia hellyydenosoitukset saattavat aiheuttaa omistajalle mustelmia. Itselleni moni on sanonut, että koirani muistuttavat liikkuessaan leijonia.

Luonteeltaan bordeauxindoggia sanotaan huumorintajuiseksi ja ystävälliseksi. Vieraita kohtaan se saattaa aluksi olla hieman epäluuloinen, mutta tutustuttuaan rakastaa kaikkia, jotka sitä rakastavat. Nuoruuden kohelluksen jälkeen ne ovat melko rauhallisia kotioloissaan, mutta syttyvät kyllä heti toimimaan, jos jotakin ympäristössä tapahtuu. Bordeauxindogin omistajalla tulee olla aimo annos huumorintajua ja pitkää pinnaa. Borkulta löytyy harvoin miellyttämisenhalua, ja se täytyy ottaa huomioon jokapäiväisessä elämässä. Se kuitenkin oppii hyvin nopeasti ja muistaa asiat loppuikänsä. Borkut ovat hyvin älykkäitä ja keksivät monenlaisia kolttosia ja temppuja omistajansa iloksi ja harmiksi. Itselläni ei ole mennyt päivääkään näiden vuosien aikana, etten olisi jollekin koirien tempaukselle saanut nauraa. On myös hyvä muistaa, että omistajan siisteyskäsitys voi muuttua näiden kuolaturpien kanssa eläessä.

Bordeauxindoggit ovat mitä parhaimpia seurakoiria, koska ne omistautuvat omalle perheelleen ehdoitta. Omani tulevat jopa suihkuun mukaan, jos niille se sallitaan. Bordeauxindoggi kärsii, jos se ei saa olla oman ihmisensä kanssa riittävästi. Borkun kanssa voi myös harrastaa monia asioita, kunhan muistaa suhtautua koiran tempauksiin huumorilla. Itse olen kokeillut Helmin kanssa hakua, Helmin sisko on käynyt agilitykurssin ja jopa vinttikoiraradalle vieheen perään on tarkoitus lähteä. Borkku yleensä nauttii suuresti uimisesta, kunhan ensin taidon oppii, joten myös VEPE voisi olla borkulle mielekäs harrastus. Raunioillakin on borkkuja nähty, joten kaikki on mahdollista. Missään tapauksessa ei siis ole kyse sohvaperunakoirasta, vaan kun borkkua aktivoi, se myös pysyy aktiivisena.

Kasvattajan peruskurssin suoritin vuonna 2007 ja jatkokurssin vuonna 2008. Itse pyrin kasvattajana parantamaan bordeauxindoggien terveyttä, jalostamaan hyväluonteisia ja mahdollisimman rodunomaisia koiria. Pentujen vanhemmat tullaan valitsemaan tarkoin ja harkiten, samoin pentujen tulevat kodit. Pennut saavat kasvaa kotona ihmisten läheisyydessä ja ne luovutetaan eläinlääkärin tarkastamina ja sirutettuina.

Itse haaveilin bordeauxindogista yli kymmenen vuotta, ennenkuin borkun hankkiminen tuli ajankohtaiseksi. Ensin hurmaannuin persoonalliseen ulkonäköön ja kun ensimmäisen borkun tapasin, olin myyty. Tiesin löytäneeni oman rotuni. 1990-luvulla bordeauxindogista oli hyvin vähän tietoa tarjolla, joten jouduin kahlaamaan ulkomaisia kirjoja läpi etsiskellessäni tietoja tästä rodusta. Vuonna 2001 sitten Hugo (Anuler Cesar) saapui luokseni Suomeen. Iso kiitos Anulle luottamuksesta ja ystävyydestä! Sillä hetkellä kun Hugon syliini sain, tiesin että sydämeni kuuluu borkuille. Nykyään vapaa-aikani kuluu lähes kokonaan erilaisissa borkkutouhuissa ja pidän aktiivisesti yhteyttä muihin kasvattajiin ja rodun harrastajiin Suomessa ja ulkomailla. Tiedän, että elämässäni ei tule olemaan enää borkutonta päivää.

Copyright © Jonna Airio | Web Design © Kati Taipale