Irlantilainen tanssi

Vauhdikas irlantilainen musiikki on olennainen osa irlantilaista tanssia. Viulu,
huilu, tinapilli ja bodhrán-rumpu ovat keskeisiä soittimia tämän päivän bändeissä.
Irlantilaista tanssia säestävät useimmin erilaiset jigit, reelit ja hornpipet, mutta
joskus myös irlantilainen polkka, slide ja fling. Irlantilaisen tanssin erikoisuuksia
on äärimmäisen täsmällinen jalkatyö sekä ehkä näkyvimpänä elementtinä suora,
liikkumaton ylävartalo. Tanssiessa jalat pidetään ristissä ja jalkaterät ulos-
käännettyinä. Käsiä ei perinteisessä tyylissä saa liikuttaa lainkaan. Pehmeillä
tossuilla tanssittaessa pysytellään korkeilla varpailla ja liikkeisiin kuuluvat ilmavat
hypyt ja pienipiirteinen nilkkatyö. Kovakenkätekniikka liittyy keskeisesti
täsmällisiin iskuihin, joita tehdään lyömällä kenkiin kiinnitettyjä iskupalikoita
lattiaa ja toisiaan vasten.

Sooloina esitettävät Setit tanssitaan kovilla kengillä, ja perinteisissä Seteissä on
viimeistä piirtoa myöten määrätyt askelet. Perinteisiä Settejä ovat mm. Blackbird,
St Patrick's Day, Garden of Daisies ja Job of Journeywork. Muita soolotansseja
voidaan tanssia joko pehmeillä tai kovilla kengillä, ja huippukilpailuissa sekä
näytöksissä kuten Riverdance, Lord of the Dance, Rhythm of the Dance, jne.
nähdään soolotansseissa virtuoosimaista jalkatyötä.

Céilit ovat perinteisiä ryhmätansseja, joissa on tarkkaan määrätyt askelet ja
kuviot. Céilitansseista 30 on koottu oppikirjaksi ja nämä tanssit vaaditaan
osattavaksi irlantilaisen tanssin opettajatutkinnossa. Mainitut tanssit ovat kaikkialla
maailmassa samat, muutamissa on hyvin vähäisiä paikaillisia vaihteluita.
Céilitanssit voivat olla muodoltaan piirimäisiä sekä pitkänomaisia. Myös
tanssijoiden lukumäärä vaihtelee tanssista toiseen. Céilejä ovat mm. Fairy Reel,
Bonfire Dance ja Bridge of Athlone.

Termi "Figure dances" on viisainta jättää kääntämättä. Nämä ovat joukkue-
tansseja, joissa on jokseenkin vapaa ja usein erittäin näyttävä koreografia.
Perinteitä ja tyyliä ei näissäkään tansseissa kuitenkaan unohdeta.

Seuratansseihin kuuluvat Setit tanssitaan pareittain vastakkain neliöissä.
Nämä tanssit pohjautuvat katrilleihin ja niiden askelet ja kuviot ovat
tuttuja monista muista kansantansseista.

Feis (monikossa Feiseanna) tarkoittaa olennaisesti irlantilaisen tanssin kilpailua.
Kilpailuja järjestetään sadoittain, aina pienistä paikallistapahtumista vuotuisiin
maailmanmestaruuskilpailuihin. Monille suomalaisille irlantilainen tanssi on ehkä tutuin Riverdancen kaltaisista megaproduktioista, mutta todellisuudessa
irlantilainen tanssi on suuressa määrin lasten ja nuorten kilpailulaji. Kilpailut ovat
hyvin muodollisia kaikilla tasoilla, ja sääntöjä ylläpitää ja valvoo Irlantilaisen
Tanssin Komissio (tai muut vastaavat tahot).

Irlantilaisen soolotanssipuvun väreillä, materiaaleilla ja kuvioinneilla ei nykyään
ole juuri mitään tekemistä vanhan perinteen kanssa. On arveltu, että alkuaikoina
tanssijat käyttivät joko tavallisia vaatteitaan tai pyhäpukua. Kun Gaelic League
perustettiin 1893, kelttiläisen kulttuurin herääminen johti monen muun asian
ohella myös erillisen irlantilaistanssipuvun kehittymiseen. Tuohon aikaan naisten
puvut olivat yksinkertaisia ja väriltään usein vihreitä tai valkoisia. Puvut ovat
sittemmin kehittyneet suuresti ja etenkin niiden kuviointi on saavuttanut varsin
äärimmäisiä mittasuhteita monimutkaisuudessaan. Kuviot pohjautuivat yleisesti
perinteisiin kelttikuvioihin, joita nähdään upeasti kuvitetussa, 800-luvulta
peräisin olevassa kirjassa "Book of Kells" (Trinity College, Dublin). Aivan viime
vuosina kuvioinnit ovat kuitenkin muuttuneet ja moderni suoraviivaisuus on
vallannut alaa pukujen suunnittelussa. Kiltti vakiintui miesten tanssiasuksi 1920
-luvulla, mutta nykyisin useimmat käyttävät mustia suoria housuja. Naisilla
hiuslaitteet ovat asun kruunu. Tiukat kiharat - mitä enemmän, sen parempi -
ovat välttämättömät ja käytännön syistä useimmat tanssijat käyttävät vartavasten
irlantilaistanssijoille valmistettuja peruukkeja tai hiuslisäkkeitä. Asun viimeistelevät
nyppykuvioiset kokovalkoiset sukat (poodle socks), jotka ovat nykyisin lähes
polvipituiset. Aikuiset naistanssijat voivat käyttää vaihtoehtoisesti mustia
sukkahousuja. John Cullinane on kirjoittanut kirjan "Irish Dancing Costumes,"
joka on tutustumisen arvoinen.

Irlantilaistanssikengät vaihtelevat tanssityylin mukaan. Naistanssijat käyttävät
nauhoitettavia mustia tossuja (pumps, ghillies) pehmeäkenkätansseissa ja
kärkeen ja korkoon liimatuin iskupalikoin varustettuja tukevia mustia
remmikenkiä (jig shoes) kovakenkätansseissa. Miestanssijoiden kovat kengät
ovat samanlaiset kuin naisten, mutta pehmeätekniikassa käytetään yksin-
kertaisia nahkakenkiä. Kovien kenkien iskupalikat tehtiin ennen liimaamalla
lukuisia kerroksia nahkaa päällekkäin. Äänen parantamiseksi nahkapalikkaan
voitiin iskeä nauloja vieri viereen. Nykyisin iskupalikat ovat synteettisiä, joko
lasikuitua tai kunkin valmistajan salaisen ohjeen mukaan valmistettua
huippukestävää materiaalia - äänen soinnista ja kovuudesta kilpaillaan yleisesti
valmistajien kesken. Kengissä on usein myös muita erikoisominaisuuksia, kuten
iskua vaimentavat sisäpohjat, kuperat korot (bubble heels) click-iskujen
helpottamiseksi sekä joustavat pohjat kenkien kärjillä seisonnan helpottamiseksi.
Naiset käyttävät kovien kenkiensä somisteena usein suorakaiteen tai apilakuvion
(shamrock) muotoisia kiiltäviä koristesolkia.