Titanicin suomalaiset matkustajat

 

 

Titanicin onnettomuus oli aikanaan suuri uutinen myös Suomessa, sillä laivassa matkasi ainakin 63 suomalaista, 36 mies- ja 27 naismatkustajaa. Näistä vain 7 miestä, 11 naista sekä 2 pienokaista (2 v ja 8 kk) jäivät kertomaan jälkipolville tarinaa yön tapahtumista. Laivan matkustajaluettelot olivat varsin puutteellisia, joten ei saatane varmuudella selville oliko laivassa muitakin suomalaisia. Ehkäpä joku sellainen, jota kukaan ei osannut jäädä kaipaamaan. Mene ja tiedä! Alla esittämäni luettelo suomalaisista matkustajista pidetään yleisesti verraten luotettavana, sillä sen pohjana ovat suomalaisten viranomaisten laatimat luettelot. Nämä perustuvat vainajien sukulaisten laivayhtiölle esittämiin korvausanomuksiin, jotka toimitettiin Venäjän Lontoossa olevaan pääkonsulinvirastoon. Suomalaisista viranomaisista keskeisessä asemassa olivat Senaatin siviilitoimituskunta, Kenraalikuvernöörinkanslia ja Valtiokonttori. Näiden viranomaisten arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa. Välikäsinä toimivat myös lääninhallitukset, joiden arkistot on siirretty maakunta-arkistoihin.

 

Luettelon henkilötietojen tärkeimpänä pohja-aineistona on ollut Encyclopedia Titanican kotisivu (http://www.encyclopedia-titanica.org/), jota on täydennetty kirjallisuudesta, arkistolähteistä ja yksityisiltä henkilöiltä saaduilta tiedoilta. Sukutietolehdessä (nro 4/2002) julkaistuun artikkeliini tuli yllättävän paljon palautetta arvokasta lisätietoa. Niin paljon, että sain tehtäväkseni kirjoittaa syksyllä 2013 asiasta uuden artikkelin Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirjaan 16/2015. Titanic-laivalla on uskomaton vetovoima ihmisiin. Toivottavasti palautetta tulee vielä jatkossakin. Uutta tietoa löytyi myös Ulla Appelsinin kirjasta Titanicin tuntematon lapsi. Titanicista on tehty myös useita elokuvia. Niistä ensimmäistä vuodelta 1912 esitettiin jo seuraavana vuonna Pohjois-Karjalassa Elävien kuvien näyttämöllä Kalevassa, Pielisjärven Howin pellolla. Yksi parhaista ja jännittävimmistä aikalaiskuvauksista on mielestäni Lawrence Beesleyn Titanic, joka ilmestyi suomeksi jo vuonna 1913. Tärkeitä aikalaiskuvauksia ovat myös arkkiveisut. Näitä minulle toimittivat ykkösen aamutelevisiossa 15.4.2009 esiintymiseni jälkeen Silja Ingman (Vihdistä, sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14) ja Hilja Järvelin (Oulusta, sivu 1, 2).

 

Toisen luokan matkustajat

 

Collander, Erik Gustaf

Erik Gustaf Collander, s. 19.4.1884, Helsingistä. Vanhemmat tohtori Paul Collander ja Augusta Montin. Erik Collander oli ammatiltaan insinööri ja hän työskenteli teknillisenä johtajana suuressa paperitehtaassa lähellä Helsinkiä. Collander lähti Suomesta 1.4.1912 ja hän oli matkalla Amerikkaan lomailemaan ja opiskelemaan. Ohiolaisen sanomalehden mukaan hänen tarkoituksenaan oli yllättää serkkunsa tohtori Paul J. Collander, joka asui Ohion Ashtabulassa. Collander nousi Titaniciin Southamptonissa ja matkusti toisessa luokassa. Innokas urheilija ja kuulu Zürichissa pohjoismaiseen soutujoukkueeseen.

 

Erik Collander hukkui, eikä hänen ruumistaan löydetty tai tunnistettu.

 

 

Hiltunen, Martta

Neiti Martta Hiltunen, s. 7.2.1894 Kuopiossa. Asui Kontiolahdella, Utrassa, jossa kävi myös koulua. Isä työnjohtaja Pekka (Pekanpoika) Hiltunen (s.16.4.1860 Nilsiässä) ja äiti Iida Muinonen (s. 25.1.1864 Mikkelissä). Kuopion lääninhallitus myöntänyt passin 21.3.1912/nro 79 viideksi vuodeksi, kohdemaana Amerikka.

 

Martta lähti Hangosta 3.4. höyrylaiva Polariksella. Titaniciin Southamptonissa ja hän matkusti toisessa luokassa seuranaan Anna Hämäläinen ja tämän poika Wiljo. Nämä molemmat pelastuivat. Martta huolehti Annan matkalaukusta, eikä päässyt pelastusveneeseen.

 

Martta Hiltunen hukkui, eikä hänen ruumistaan löydetty tai tunnistettu. Martan vanhemmat saivat rahankeräyksessä ulkomaalaisilta henkilöiltä huhtikuussa 1913.

 

 

Hämäläinen, Anna Amanda

Mrs William Hämäläinen (Anna), s. 1888, käsityöläisen vaimo. Lähti Hangosta höyrylaiva Polariksella 3.4.1912. Nousi Titaniciin Southamptonissa ja matkasi toisessa luokassa. Matkan hinta 239 SMK. Seuralaisinaan hänen poikansa Wiljo ja Martta Hiltunen. Matkusti kotoaan Kiihtelysvaarasta miehensä luokse, joka asui osoitteessa 389 Clay Avenue, Detroit, Michigan. Kuopion lääninhallitus myöntänyt passin 6.3.1912/nro 51 viideksi vuodeksi, kohdemaana Amerikka. Luterilainen.

 

Anna and Wiljo pääsivät pelastusveneeseen nro 4. Anna lähti New Yorkista Detroitiin 19.4.1912.

 

 


 
Hämäläinen, Wiljo Unto Johannes

Wiljo Hämäläinen ("William Hamlin"), s. 1911 (8 kk). Titaniciin Southamptonissa äitinsä Annan ja Martta Hiltusen seurassa. Pelastui äitinsä kanssa veneeseen nro 4.

 

 

Lahtinen, Anna

Anna Lahtinen (o.s. Sylfvén), s. 1879 Amerikassa, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet Oulusta vuonna 1877. Hänellä oli veli Hancockissa, Michiganissa. Anna nousi Titanic Southamptonissa miehensä pastori (saarnaaja) William Lahtinen kanssa. He olivat olleet vierailulla Kemissä auttamassa ystäväänsä Lyyli Silvéniä, joka oli muuttamassa siirtolaiseksi Amerikkaan. He olivat palaamassa kotiinsa Lyyli Sylvenin kanssa Minneapolikseen. Annalla ja Williamilla oli Suomen matkallaan mukana vuonna 1907 syntynyt ottotytär Martta Lahtinen, joka kuoli Kemissä vierailun aikana 10.3.1912. Anna lähti Polariksella Hangosta Englantiin 3.4.1912 miehensä William Lahtisen (Kemistä) kanssa. Määränpää oli New York ja matkan hinta 440 SMK.

 

Titanicin törmättyä jäävuoreen, Anna pääsi pelastusveneeseen, mutta hän päätti kuitenkin jäädä odottamaan miehensä kanssa. Lyyli Silvén pääsi veneeseen ja pelastui. Hän kertoi myöhemmin, miten Anna oli vaikuttanut hermostuneelta, mutta William oli vain rauhallisesti polttanut tupakkaansa. Anna ja William hukkuivat, eikä heidän ruumistaan löydetty.

 

 

Lahtinen, William

Saarnaaja William Lahtinen (entinen Wilhelm Peura), s. 23.4.1876 Viitasaarella. Vaimonsa Annan kanssa he matkustivat vuonna 1912 Suomeen auttaakseen ystäväänsä Lyyli Silvéniä, joka halusi matkustaa siirtolaiseksi. Annalla ja Williamilla oli Suomen matkallaan mukana vuonna 1907 syntynyt ottotytär Martta Lahtinen, joka kuoli Kemissä vierailun aikana 10.3.1912.

 

William lähti Polariksella Hangosta Englantiin 3.4.1912 vaimonsa Anna Lahtisen (Kemistä) kanssa. Määränpää oli New York ja matkan hinta 440 SMK. William and Anna nousivat Titaniciin Southamptonissa. He olivat palaamassa Lyyli Silvénin kanssa Minneapolikseen, jonne he olivat rakentaneet kotinsa.

 

Titanicin törmättyä jäävuoreen, Anna pääsi pelastusveneeseen, mutta hän päätti kuitenkin jäädä odottamaan miehensä kanssa. Lyyli Silvén pääsi veneeseen ja pelastui. Hän kertoi myöhemmin, miten Anna oli vaikuttanut hermostuneelta, mutta William oli vain rauhallisesti polttanut tupakkaansa. Anna ja William hukkuivat, eikä heidän ruumiitaan löydetty.

 

The Mansion House Titanic Relief fundin asiakirjojen mukaan Williamin leskeksi jäänyt äiti, Fredrika Peura, joka asui pientilallisena Viitasaarella sai vuonna 1914 50 punnan avustuksen.

 

 

Silvén, Lyyli Karoliina

Lyyli Karoliina Silvén (Silfvén) s. 11.6.1894 Torniossa. Vanhemmat posteljooni Aleksanteri Nikolai Silvén ja Anna Karolina. Lyyli Silvén oli matkalla siirtolaiseksi Minneapolikseen amerikan-suomalaisten ystäviensä (kasvatti/adoptiovanhempansa) Anna ja  pastori (saarnaaja) William Lahtisen avustuksella.

 

He nousivat Titaniciin Southamptonissa ja matkustivat toisessa luokassa. Lyyli jakoi hytin suomalaisen Anna Sinkkosen kanssa.

 

Kun Titanic upposi Lyyli näki Lahtisten seisovan venekannella samalla kun pelastusveneitä laskettiin alas. Lyyli pääsi kertomansa mukaan viimeiseen veneeseen (luultavasti vene nro 16), mutta hänen molemmat ystävänsä hukkuivat.

 

Saavuttuaan New Yorkiin Lyyli ja Anna Sinkkonen olivat karanteenissa Juutalaisten "Welcome Home"-leirissä osoitteessa 225 East 13th St.

 

Matkustajaluettelon mukaan Lyyli (Kemistä) oli 18 vuotias. Lähti Polariksella Hangosta Englantiin 3.4.1912. Määränpää oli New York ja matkan hinta 440 SMK

 

Sinkkonen, Anna

Neiti, palvelijatar, Anna Sinkkonen, s. 12.3.1882 Parikkalassa. Vanhemmat talollinen Matti Sinkkonen ja Leena Poutanen. Hän oli asunut myös Parikkalassa, mutta joutui sittemmin muuttamaan Amerikkaan. Hän oli paluumatkalla Brightoniin, Massachussetiin, käytyään välillä kotimaassaan. Brightonissa, Mass. Asui hänen sisarensa Ida osoitteessa 669 Cambridge Street. Tänne Anna olikin palaamassa. Anna lähti Polariksella Hangosta Englantiin 3.4.1912. Määränpää oli New York ja matkan hinta 440 SMK.

 

Hän nousi Titaniciin Southampton ja matkusti toisessa luokassa. Hänen matkalippunsa numero oli 250648 ja se oli maksanut 13 puntaa. Laivalla hän jakoi hytin Lyyli Silvénin kanssa.

 

Anna pääsi pelastusveneeseen nro 10.

 

Saavuttuaan New Yorkiin Anna ja Lyyli Silvén olivat karanteenissa Juutalaisten "Welcome Home"-leirissä osoitteessa 225 East 13th St.

 

 

Kolmannen luokan matkustajat

 

Abrahamson, August

August Abrahamson, s. 15.7.1892 Taalintehtaalla Dragsfjärdissä, naimaton. Nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli matkalla Hoboken, New Jerseyhin. Hän matkusti yhdessä Eino Lindqvistin ja Helga Hirvosen kanssa ja jakoi hytin yhdessä 5 muun suomalaisen kanssa.

 

Törmäyksen tapahtuessa August oli nukkumassa. Aluksi hän ei aikonut nousta ylös ja lähteä tutkimaan tapahtunutta, mutta muutti mielensä, kun epäili jonkin olevan vialla ja meni naapurihyttiin varoittamaan Eino Lindqvistiä.

 

Hän meni venekannelle ja pääsi, todennäköisesti, pelastusveneeseen nro 15. Myöhemmin hän kertoi kuulleensa tukahduttavia (stifled) räjähdyksiä laivan upotessa.

 

Saavuttuaan New Yorkiin August oli karanteenissa St. Vincent sairaalassa New Yorkissa. Hän palasi takaisin Suomeen, mutta mentyään naimisiin vuonna 1914 hän palasi Amerikkaan, jossa kuoli 1961.

 

Matkustajaluettelon mukaan August oli 20 vuotias. Lähti Polariksella Hangosta Englantiin 3.4.1912 Määränpää oli New York ja matkan hinta 269 SMK

 

 

Alhomäki, Ilmari Rudolf

Ilmari Rudolf Alhomäki, s. 12.3.1893 Salossa. Naimaton. Nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli maksanut 561 SMK matkalipustaan, johon sisältyi myös junamatka Astoriaan, Oregoniin. Ilmari oli matkalla leipuri-veljensä Arturin luo.

 

Alhomäki hukkui, eikä hänen ruumistaan löydetty. Hänen sukulaisensa saivat avustusrahastolta 50 punnan korvauksen. Suvussa kulkevan tarinan mukaan Ilmari olisi pelastautunut jäälautalle, mutta paleltunut siihen. Sukulaisille olisi lähetetty kello ja passi. (Veikko Vanteen antama tieto).

 

Matkustajaluettelon mukaan Ilmari oli 20 vuotias. Lähti Polariksella Hangosta Englantiin 3.4.1912 Määränpää oli Astoria, Oregon ja matkan hinta 561 SMK

 

Andersson, Erna

Neiti Erna Alexandra Andersson, 17, s. Ruotsinpyhtäältä, viimeisin asuinpaikka Suomessa Kullaan kartano Loviisassa. Matkasi Polariksella Hangsta Hulliin ja sieltä Southamptoniin, missä nousi Titaniciin. Matkusti  kolmannessa luokassa, määränpäänään New York.

 

Erna palastui kokoonpantavaan pelastusveneeseen D. Saavuttuaan New Yorkiin, hän oli karanteenissa Union League Homessa yhdessä Maria Backströmin kanssa.

 

Hän jäi New Yorkiin ja työskenteli kotiapulaisena. Hän kävi Suomessa vuonna 1924, mutta palasi sitten Amerikkaan. Hän meni naimisiin Johansson -nimisen suomalaisen kanssa ja he asettuivat Houghtoniin, Michiganiin.

 

 

Backström, Karl Alfred

Karl Alfred Backström, s. 14.1.1880, kirvesmies Kejtalasta, Ruotsinpyhtäältä. Vanhemmat itsellinen Karl Gustav Backström ja Sofia Lovisa Grundström.

 

Karl lähti ensimmäisen kerran Amerikkaan syksyllä 1906.  Hän palasi takaisin Suomeen noin vuonna 1911 ja avioitui Mathilda Gustafssonin kanssa. Seuraavana vuonna hänelle tarjottiin rakennusalan työnjohtotehtäviä ja niin hän ja Mathilda päättivät lähteä takaisin Amerikkaan. Hän halusi tehdä töitä tuttujen ihmisten kanssa ja niinpä hän houkutteli mukaansa vaimonsa veljet Johan Birgerin ja Anders Wilhelmin. Mathilda oli 6 kuukaudella raskaana, kun he aloittivat matkan höyrylaiva Polariksella Hangosta Hulliin. Titaniciin he nousivat Southamptonissa. Heidän lippunsa maksoi 618 SMK.

 

Karl, Johan and Anders hukkuivat ja Mathilda päätti palata takaisin Suomeen, jonne hän saapuikin 9.5.1912. Hänelle maksettiin menetyksistä korvausta 325 puntaa.

 


Karl Alfredin ruumista ei koskaan löydetty.

 

Backström, Maria Mathilda

Rva Karl Alfred Backström (Maria Mathilda Gustafsson), s. 28.7. 1878. Hänen äitinsä oli Maria Lovisa Gustafsson. Hän asui Kejtalassa, Ruotsinpyhtäällä.

 

Mathilda Backström oli käynyt jo aikaisemmin Amerikassa, mutta palannut Suomeen. Vuonna 1911 hän avioitui lapsuudenystävänsä Karl Alfred Backströmin kanssa.

 

Seuraavana vuonna Karl, Mathilda , joka oli 6 kuukaudellla raskaana, ja Matildan veljet Johan Birger Gustafsson ja Anders Vilhelm Gustafsson matkasivat Polariksella Hangosta Hulliin. 3.4. Mathilda kirjoitti kotiin kirjeen, jossa kertoi matkan sujuneen hyvin. Viikkoa myöhemmin seurue nousi Southamptonissa Titaniciin.

 

Onnettomuusyönä hän ei olisi halunnut nousta pelastusveneeseen, mutta hänen miehensä pakotti hänet nousemaan aivan viimeisimpiin pelastusveneisiin (kokoonpantava D) ja luvattuaan itse yrittää päästä seuraavaan veneeseen. Mathildalla oli yllään vain yöpuku ja pelastusliivit. Karl ei kuitenkaan päässyt pelastuveneeseen ja hän hukkui, kuten myös Mathildan molemmat veljet.

 

Saavuttuaan New Yorkiin Mathilda oli karanteenissa Union League Homessa yhdessä Erna Anderssonin kanssa. Mathilda ei halunnut jäädä Amerikkaan ja White Star Line maksoi hänen paluumatkan kotiin. 9.5. hän palasi Suomeen SHO:n Urania-laivalla. Kesäkuussa hän synnytti tytön, Alfhild Marian. New Yorkissa Evening Journal julkaisi kuvan "Maria Bickstromistä (sic) ja hänen pojastaan" muutamaa päivää Carpatian saapumisen jälkeen. Kyseessä oli siis väärinkäsitys, sillä Marialla ei ollut poikaa.

 

Maria Mathilda Backström kuoli Kejtalassa 30.6.1947.

 

 

Berglund, Karl Ivan Sven

Karl Ivar Sven Berglund, s. 24.1.1890. Hänen vanhempansa olivat muurari Karl August Berglund ja Emma Rydberg. Karl Ivar oli naimaton ja työskenteli tilapäistöissä Tranvikissa, Sundissa, Ahvenanmaalla.

 

Karl Ivar Berglundin oli houkutellut Amerikkaan rakennustyömies Alfred Rindell, joka oli vieraillut hänen luonaan vuonna 1911. Rindell kertoi, että Karl saisi töitä Amerikassa ja Karl sai Alfredilta myöhemmin rahat matkaa varten.

 

Ivar matkusti Tukholmaan, jossa hän osti lipun Amerikkaan menevään laivaan. Vasta Southamptonissa hän tajusi, että hän pääsisi Titanicilla. Southamptonista hän lähetti Titanicin kuvalla varustetun kortin vanhemmilleen. Kortti ja uutinen Titanicin tuhosta saapuivat perille samaan aikaan. Tieto Karlin hukkumisesta varmistui kuitenkin vasta muutamaa viikkoa myöhemmin.

 

Karl Ivar Sven Berglundin ruumista ei koskaan löydetty. Hänen perheensä sai korvauksena 75 puntaa.


 

 

Gustafsson, Alfred Ossian

Alfred Ossian Gustafsson, s. 12.5.1892 Kökarissa Ahvenanmaalla. Hän oli muuttanut Amerikkaan ja asui Waukeganissa, Chicagossa, Illinoisissa. Hän oli palaamassa takaisin Amerikkaan vierailumatkalta aikaisemmassa kodissaan Kökarissa, Ahvenanmaalla.

 

Toisin kuin valtaosa suomalaisista, jotka matkasivat Englantiin Hangosta, Gustafsson tuli Ruotsista Göteborgista Calypsolla. Tästä syystä hänet oli useilla listoilla merkitty ruotsalaiseksi.

 

Gustafsson nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty.

 

 

Gustafsson, Anders Vilhelm

Anders Vilhelm Gustafsson, s. 5.4.1875. Naimaton maanviljelijä Kejtalassa, Ruotsinpyhtäältä. Vanhemmat talollisen poika Karl Gustafsson ja Maria Lovisa Gustafsson.

 

Vilhelm oli jo aikaisemmin käynyt Amerikassa, mutta oli palannut takaisin Suomeen. Nyt Vilhelmin ja hänen veljensä Birgerin lanko Karl Alfred Backström oli tarjonnut heille rakennustöitä Amerikasta. Veljekset olivat tunteneet Karl Alfredin jo ennen kuin tämä meni naimisiin heidän sisarensa Mathildan kanssa.

 

He matkasivat Hangosta Hulliin Polariksella ja nousivat Titaniciin Southamptonissa.

 

Karl, Birger and Vilhelm hukkuivat. Vilhelmin ruumis löydettiin (nro 98) ja hänet haudattiin mereen. Hänen sukulaisensa saivat myöhemmin korvausta 75 puntaa.

 

 

 

Gustafsson, Johan Birger


Johan Birger Gustafsson, s. 15.6.1883 Ruotsinpyhtäällä. Vanhemmat talollisen poika Karl Gustafsson ja Maria Lovisa Gustafsson Toimi maanviljelijänä Kejtalassa, Ruotsinpyhtäällä. Hän oli naimisissa Jenny Johanssonin kanssa ja heillä oli kolme lasta: Edvard, Ines and Anna Greta. Anna Greta oli syntynyt vain kolme kuukautta ennen matkaa. Myös uusi kotitalo oli vasta valmistunut.

 

Birger oli vähää ennen matkaansa saanut valmiiksi uuden talonsa ja kuukautta ennen matkaa, 12.3.1912, syntyi hänen tyttärensä Anna Greta. Birgerin tarkoituksena oli viedä koko perhe myöhemmin Amerikkaan tai jäädä Kejtalaan. Birgerille, hänen veljelleen Vilhelmille ja langolleen Karl Alfred Backströmille oli tarjottu rakennustöitä Amerikasta. Birger ja Vilhelm sekä heidän sisarensa Mathilda tämän mies Karl Alfred Backström matkustivat Hangosta Hulliin Polariksella ja nousivat Titaniciin Southamptonissa.

 

Karl, Birger and Vilhelm menehtyivät. Birgerin ruumista ei koskaan löydetty. Hänen leskelleen maksettin korvausta 250 puntaa.

 

 

Hakkarainen, Elin

Rva Elin Mathilda Hakkarainen (o.s. Stock), s. 20.3.1888 Kalvolassa. Vanhemmat itsellinen Kalle Stock ja Wilhelmiina Kustaantytär. Viimeinen asuinpaikka Suomessa oli Helsinki. Elin oli matkalla Monesseniin, PA Helsingistä yhdessä miehensä Pekka Hakkaraisen kanssa. He olivat olleet naimisissa kolme kuukautta, mutta matka Amerikkaan oli suunniteltu jo paljon ennen häitä. Heillä oli tarkoitus matkustaa Mauretanialla, mutta he muuttivat mielensä ja nousivat Titaniciin Southamptonissa.

 

Pariskunta heräsi törmäykseen, mitä Elin kuvasi sanoin ”voimakas tärinä ja repivää ääntä”. Pekka nousi ylös selvittämään asiaa, mutta Elin meni takaisin sänkyynsä. Hän nukahti, mutta heräsi jälleen vähää myöhemmin. Pekka ei ollut palannut ja kun ystävät koputtivat hänen hyttinsä ovea, hän nousi ylös. Elin ei ehtinyt pukeutumaan kunnolla, mutta hän sieppasi käsilaukkunsa ja pelastusliivit ja kiiruhti käytävään. Porraskäytävät olivat lukittuja, mutta hän huomasi erään stuertin, joka oli ohjaamassa matkustajia venekannelle. Elin etsi miestään kannelta, mutta eräs upseeri ohjasi hänet lähellä olevaan pelastusveneeseen (nro 15) ja sanoi, että siinä oli vielä tilaa yhdelle naismatkustajalle. Venettä oltiin jo laskemassa ja Elin melkein putosi laivan ja pelastusveneen väliin, kunnes joku nappasi hänestä kiinni ja työnsi hänet pelastusveneeseen. Elinin kerrotaan pelastusveneessä tähyilleen ja huudelleen miestään: ”Pekko, Pekko, minä olen täällä. Tule tännepäin!”

 

Pekan ruumista ei koskaan löydetty ja Elinille maksettiin myöhemmin korvausta 50 puntaa.

 

Saavuttuaan New Yorkiin Elin vietiin St. Vincent's Hospitaliin. Muutaman päivän kuluttua hän jatkoi matkaa Monesseniin. In 1917 hän muutti Weirton, Länsi-Virginiaan, missä hän kohtasi Emil Nummen ja menivät myöhemmin naimisiin. He saivat pojan, joka sai nimekseen Gerald. Elin kuoli 2.1.1957 (Warren, Ohio).

 

 

 

Hakkarainen, Pekka


Pekka Hakkarainen, s. 1.1.1884, Helsingistä, oli matkalla Monesseniin, PA vaimonsa Elin Hakkaraisen kanssa. He olivat olleet naimisissa kolme kuukautta, mutta matka Amerikkaan oli suunniteltu jo paljon ennen häitä. Heillä oli tarkoitus matkustaa Mauretanialla, mutta he muuttivat mielensä ja nousivat Titaniciin Southamptonissa.

 

Yöllä 14.4.1912, kun pariskunta oli juuri vetäytynyt hyttiinsä, he kuulivat voimakkaan tärähdyksen ja repivää ääntä. Pekka hyppäsi ylös sängystään ja sanoi, että menen katsomaan, mitä on tapahtunut. Elin nukahti pian uudelleen. Kun Pekka ei vielä tunninkaan kuluttua ollut palannut, Elin lähti venekannelle, missä hänet laitettiin pelastusveneeseen nro 15. Elin ei nähnyt Pekkaa enää tämän jälkeen.

 

Pekan ruumista ei koskaan löydetty. Elinille maksettiin korvausta 50 puntaa.

 

 

Heikkinen, Laina

Laina Heikkinen, s. 25.1.1886 Jyväskylässä. Hänellä oli yksi veli (Toivo, joka kuoli 22.12.1940 sydänkohtaukseen) ja kolme sisarta (Ida, Anna, Tyyne, jotka kaikki kuolivat 1960-luvun lopulla). Lainan isä kuoli nuorena, mutta hänen äitinsä eli pidempään.

 

Ennen ensimmäistä Amerikan matkaansa vuonna 1907 Laina työskenteli helsinkiläisessä pesulassa. New Yorkissa hän toimi kaksi vuotta palvelustyttönä. Yksinäisenä hän palasi takaisin Suomeen ja yritti houkutella sisartaan Tyyneä mukaansa Amerikkaan, mutta heidän äitinsä ei tähän suostunut.

 

Huhtikuussa 1912 hän nousi höyrylaiva Polarikseen Hangossa. Hän matkusti Kööpenhaminan kautta Hulliin ja sieltä Southamptoniin. Laina ei päässyt aikomaansa laivaan hiililakon vuoksi ja niin hän nousi Titaniciin. Hänen 3. luokan lippunsa numero oli 3101282, hinta: £7 18s 6d.

 

Onnettomuusyönä hän heräsi laivan käytävältä kuuluvaan meluun. Joku huusi "jäävuori". Hän pukeutui huolellisesti ja laittoi ylleen kolme mekkoa, siinä toivossa, että pysyisi lämpimänä, meni kannelle ja pääsi, luultavasti, pelastusveneeseen nro 14. Hän oli veneessä 6 tuntia, ennen kuin hän pääsi nousemaan Carpathiaan.

 

Laina vietiin St. Vincent Hospitaliin yhdessä muiden suomalaisten kanssa heidän saavuttuaan New Yorkiin.

 

Hänen alkuperäinen määränpäänsä oli New York. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän matkusti Bostoniin, Mass. 10.5.1912 hän lähti Astoriaan, Oregoniin ja saapui lopulta Portlandiin suomalaisten ystävien luokse. Täällä hän tapasi Jacob Pentillan. Heidät vihittiin Vancouverissa, Washingtonissa vuonna 1914. Pariskunta osti tilan läheltä Rose Lodgea, Oregonista, missä heidän tyttärensä Inez Pentilla syntyi 8.6.1917.

 

Myöhemmin he käyttivät osan Lainan Titanicin matkalle ottamistaan rahoista ja ostivat maatilan läheltä Clatskanien kaupunkia Oregonissa. Täällä he viettivät lopun elämäänsä. Laina ei koskaan oppinut puhumaan englantia, eikä hän puhunut juuri lainkaan kokemuksistaan Titanicilla. Hänen tyttärensä muistaa äitinsä joskus itkeneen unissaan ja hän aina epäili, että hänen äitinsä näki unta Titanicin onnettomuudesta. Kuten muitakin pelastuneita Lainaa vaivasi muistot hukkuneiden huudoista.

 

Jacob (Jack) Pentilla kuoli marraskuussa 1939 ja Laina kuoli 9.9.1943 (Salem, Oregon). Heidät molemmat haudattiin Stewart Creek Cemetery lähelle Quincy, Oregonissa. Heidän tyttärensä, Inez, meni naimisiin Gerald Perryn kanssa vuonna 1938.

 

 

Heininen, Wendla Maria

Wendla Maria Heininen (aik. Saxen), s. 7.6.1888 Laitilassa Kolisevan kylässä. Vanhemmat torppari Johan Saxen ja Matilda Lundgren. Wendla oli naimaton ja matkalla New Yorkiin. Hän matkusti yksin ja maksoi matkalipustaan 269 markkaa.

Ennen lähtöään Wendla työskenteli piikana useissa taloissa Kovion ja Koveron kylissä, jopa Mietoisten pitäjässä hankkiakseen tarvittavat matkarahat.

Wendla Heininen hukkui onnettomuudessa. Kaapelilaiva MacKay Bennetin miehistön jäsenet nostivat merestä naisen ruumiin. Tunnistamaton ruumis haudattiin Fairviewin hautausmaalle Halifaxiin. Hautakivessä on ainoastaan numero ja kuolinpäivä. Vuonna 1991 tehtyjen tutkimusten perusteella uhrin nro 8 nimi tunnistettiin ja hänen nimensä lisättiin kiveen.

 

Wendla Maria Heinisen sukulaiset saivat korvausta 50 puntaa.

 

 

Hirvonen, Helga

Helga Elisabeth Hirvonen (o.s. Lindqvist), s. 2.1.1890 Taalintehtaalla, Dragsfjärdissä. Helga nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli matkalla miehensä luokse, joka oli töissä terästehtaassa Monessenissa, Pensylvaniassa. Helga matkasi yhdessä tyttärensä Hildur, veljensä Eino Lindqvistin ja August Abrahamssonin kanssa.

 

Southamptonista Helga lähetti kortin, jossa oli kuva Titanicista ystävilleen Taalintehtaalle. Siellä luultiin pitkään Helgan menehtyneen. Eino Lindqvist oli ohjannut sisarensa ja sisarentyttärensä pelastusveneeseen, luultavasti numeroon 15.

 

Helgan mies oli vaimoaan vastassa Carpatian tullessa New Yorkiin. He asettuivat asumaan Amerikkaan. Vuodesta 1926 he asuivat Syracusessa, New Yorkissa. Helga Hirvonen kuoli 17.5.1961 (Cato, New York).

 

 

Hirvonen, Hildur


Hildur E. Hirvonen, s. 15.2.1910 Taalintehtaalla. Hän oli Helga Hirvosen tytär. Isä Erik Hirvonen lähti Amerikkaan lokakuussa 1911. Hildur pelastui äitinsä kanssa luultavasti pelastuveneeseen nro 15.

 

Hän kuoli 12.4.1956 (Cato New York).

 

 

 

Honkanen, Eliina

Eliina Honkanen, s. 1884 Saarijärvellä, naimaton. Eliina lähti Amerikkaan Hangosta höyrylaiva Polariksella 3.4.1912. Matkan määränpää oli Quincy, Massachusetts. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa määränpäänään New York.  Eliinan viimeinen asuinpaikka Suomessa oli Helsinki, missä hänen äitinsä Eeva asui.

 

Hänen nimensä esiintyi joissakin listoissa muodossa "Eluna Hankone", mutta White Starin listassa nimi oli kirjoitettu oikein.

 

Eliina palasi myöhemmin Suomeen, mutta lähti vielä samana vuonna uudelleen Amerikkaan. Hän avioitui seuraavana vuonna Isak Lindqvistin kanssa Massachusetissa.

 

 

Ilmakangas, Ida Lovisa

Ida Lovisa Ilmakangas, s.14.11.1884 Paavolassa, naimaton, asui luultavasti New Yorkissa. Hänen äitinsä oli Beata Sofia Ilmakangas, Paavolasta, Oulusta.

 

Ida Ilmakangas oli olut Amerikassa jo 7 vuotta ja hän oli käymässä Suomessa tuodakseen sisarensa Pieta Sofian uuteen kotiinsa. He matkasivat Paavolasta Southamptoniin, missä nousivat Titaniciin. He molemmat hukkuivat, eikä heidän ruumiitaan koskaan löydetty.

 

The Daily Telegraphin rahasto antoi 10 puntaa ja 100 puntaa tuli toisesta rahastosta korvauksena heidän äidilleen kahden tyttären menetyksestä.

 

 

Ilmakangas, Pieta Sofia

Pieta Sofia Ilmakangas, s. 4.3.1887 Paavolassa, naimaton. Hänen äitinsä oli Beata Sofia Ilmakangas, Paavolasta, Oulusta.

 

1912 Pietan sisar Ida, joka oli ollut Amerikassa jo 7 vuotta, tuli Suomeen hakeakseen Pietan hänen uuteen kotiinsa. He matkasivat Paavolasta Southamptoniin, missä nousivat Titaniciin. He molemmat hukkuivat, eikä heidän ruumiitaan koskaan löydetty.

 


 

 

Johansson, Jacob Alfred

Jakob Alfred Johanson, s. 11.7.1877 Bonäsissa, Uusikaarlepyyssä. Vuonna 1896 hän matkasi siirtolaiseksi Amerikkaan, missä hän työskenteli metsätöissä, ennen kuin lähti Alaskaan, ilmeisesti etsimään kultaa. Tässä hän ilmeisesti onnistui ja sai hankituksi rahaa niin paljon, että palasi Suomeen ja osti takaisin isänsä kotitilan.

 

Amerikassa hän tapasi tulevan vaimonsa Anna Lovisa Anderssonin ja heidät vihittiin 1901. Heillä oli neljä lasta: Johan Viktor, Linnea Susanna, Anders Alfred ja Agnes Maria. 1907 he palasivat Suomeen maanviljelijöiksi Sandåsiin, Munsalaan, lähelle Uuusikaarlepyytä.

 

Jakob ei ollut kuitenkaan tyytyväinen tilan tuottoon ja hän myi sen vuonna 1912 veljelleen Hannekselle. Hänen ajatuksena oli lähteä jälleen siirtolaiseksi joko Californiaan tai Olympiaan, Washingtoniin. Jakob matkusti ensin itse ja perhe tulisi myöhemmin perässä. Hän matkusti Hangon kautta ja piti koko matkan ajan päiväkirjaa. Hänen piti mennä Amerikkaan toisella laivalla, mutta matka peruuntui hiililakon johdosta. Tämän jälkeen hän pääsi Titaniciin 10.4.1912  Southamptonissa. Hän oli laivan vaihdosta hyvin tyytyväinen ja kirjoitti asiasta kortin kotiin.

 

Matkan aikana hän piti seuraa Wiklundin veljesten Jakob Alfredin ja Karl Johanin sekä Anna Sjöblomin kanssa. Näistä ainoastaan Anna pelastui. Johansonin ruumis löydettiin ja tunnistettiin (nro143).

 

Hänen omaisuutensa (mm. päiväkirja) palautettiin hänen vaimolleen Suomeen ja ruumis haudattiin Fairviewiin, Halifaxiin 24.4.1912.

 

Hänen vaimonsa sai myöhemmin 250 punnan korvauksen.

 

Johnsson Alice

Rouva Alise Johnsson (Alina Vilhelmina Backberg), s. 21.4.1884 Helsingissä. Vanhemmat Stefan ja Amanda Backberg.

 

Alina Backberg lähti ensimmäisen kerran Amerikkaan vuonna 1905. Huhtikuussa 1907 hän solmi avioliiton ruotalaisen Oscar Johnsonin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, Harold ja Eleanor. Alimam isä Helsingissä oli sairastunut ja Alina päätti lähteä lastensa kanssa käymään kotomaassaan. He viettivät Suomessa ja Ruotsissa sukulaisten kanssa monta kuukautta. Keväällä 1912 he olivat palaamassa Ruotsista kotiinsa Illinoisiin ja päätyivät Titaniciin.

 

Alice Johnson ja lapset Harald ja Eleanor pelastuivat. Alice Johnson on merkitty Suomen kansalaiseksi, mutta lapset Yhdysvaltain kansalaisiksi. Koska Alice oli aloittanut matkansa Ruotsista, hänet on eri lähteissä listattu ruotsalaiseksi.

 

Alicen aviomies Orcar Johnson kuoli vuonna 1917. Alice solmi vielä kaksi avioliittoa ja kuoli 19.12.1968.

 

 

Jussila. Erik

Erik Jussila, s. 2.4.1880 Elimäeltä, läheltä Kouvolaa. Hän oli matkalla Helsingistä Monesseniin, Pennsylvaniaan. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa.

 

Erik Jussila lähti ensimmäisen kerran Amerikkaan kesäkuussa 1905. Hän oli asunut Amerikassa jo yli 8 vuotta Minnesotassa ja Michiganissa. Hän oli käymässä Suomessa, missä avioitui Helmi Jussilan kanssa. Vaimo Helmi Jussila asui Jalasjärvellä. Hän muutti Amerikkaan kesällä 1912.

 


 

Erik heräsi törmäykseen, mutta ei noussut heti ylös. Hän nousi vasta, kun hänen ystävänsä Johan Niskanen tuli hänen hyttiin kertomaan tapahtuneesta. Erik kertoi myöhemmin, että ennen laivan uppoamista hän hyppäsi veteen pelastusliivi yllään ja ui kohti lähintä pelastusvenettä. Kun hän yritti päästä veneeseen, eräs miehistöön kuuluva tähtäsi häntä pistoolilla ja sanoi, että jos hän halusi päästä veneeseen hänen oli annettava pelastusliivinsä naismatkustajalle ja sen jälkeen ottaa paikka soutajana. Selityksessä lienee kuitenkin mukana aimo annos dramatiikkaa. On todennäköisenpää, että hän pääsi paapuurin puolelta veneeseen, luultavasti numeroon 15.

 

Saavuttuaan New Yorkiin hän oli jonkin aikaa St. Vincentin sairaalassa.

 

Erik Jussila kuoli Amerikassa 5.1.1944.

 

 

Jussila, Aina Maria

Neiti Aina Maria Jussila, 21, oli Ilkka and Sofia Jussilan tytär Paavolasta, Oulusta. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa sisarensa Katriinan kanssa. He olivat matkalla sukulaisensa luokse, jolla oli suomalainen työnvälitystoimisto New Yorkissa. Hänellä oli sisarensa kanssa Amerikasta lähetetty prepaid-lippu. Matkan hinta oli 50 dollaria.

 

Molemmat hukkuivat, eikä heidän ruumiitaan koskaan löydetty. Ilkka ja Sofia Jussila saivat 75 puntaa korvausta tyttäriensä menetyksestä sekä vielä 10 puntaa Daily Telegraph rahastolta.

 

 

Jussila, Katriina

Neiti Katriina Jussila, 20, oli Ilkka ja Sofia Jussilan tytär Paavolasta, Oulusta. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa sisarensa Aina Marian kanssa. He olivat matkalla sukulaisensa luokse, jolla oli suomalainen työnvälitystoimisto New Yorkissa. Hänellä oli sisarensa kanssa Amerikasta lähetetty prepaid-lippu. Matkan hinta oli 50 dollaria.

 

Molemmat hukkuivat, eikä heidän ruumiitaan koskaan löydetty. Ilkka ja Sofia Jussila saivat 75 puntaa korvausta tyttäriensä menetyksestä sekä vielä 10 puntaa Daily Telegraph rahastolta.

 

 

Kallio, Nikolai

Nikolai Erland Kallio, s. 18.12.1894 Kauhajoella. Vanhemmat olivat Kyynyn torppari Erland Anton Erkinpoika Kallio ja Aurora Armadantytär. Nikolai matkusti ensimmäisen kerran Amerikkaan lokakuussa 1902 äitinsä ja sisarensa Auli Marian kanssa. Perheen isä oli jo aiemmin asettunut Mass Cityyn Michiganiin. Kuusi muuta Suomessa syntynyttä lasta oli kuollut pieninä. Nikolai nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli matkalla Sudburyyn, Ontarioon, Kanadaan yhdessä Matti Mäenpään, Iisakki Nirvan and Matti Rintamäen kanssa.

 

He kaikki menehtyivät. Nikolain sukulaiset saivat korvausta 50 puntaa. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.


 

 

Laitinen, Kristiina Sofia

Neiti Kristina Sofia (Stina Sohvi) Laitinen, s. 12.10.1873 Kuopion maaseurakunta. Vanhemmat, renki Petter (Pekka) Laitinen (s.16.10.1833) ja Hedvig (Heta) Asikainen (s. 17.9.1845). Muutti 16.5.1890 Tuusniemelle ja sieltä 1.11.1900 Turkuun, josta 3.11.1902 Kuopion kaupunkiseurakuntaan, ja sieltä 26.10.1905 Helsinkiin (muuttokirjoissa syntymäajaksi merkitty 15.7.1874). Asui New Yorkissa ja oli palaamassa sinne matkaltaan Helsingissä. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa. New Yorkista ostettu pre-paid lippu maksoi 49 dollaria.

Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty, eikä hänestä tehty mitään korvausvaateita. Satu Pajamäki-Vornanen kertoi muistaneensa lapsena vanhan kuvan seinällä ja kertomuksen kuinka Sofia- täti (Sohviksi kutsuttu) lähti Amerikkaan kertomatta sukulaisilleen mitään, jättäen vain kirjeen jälkeensä. Kirjeessä olisi lukenut että jos hän joskus tulee takaisin, on nimi lehdessä. Nimi oli sitten ollut Titanicissa hukkuneiden listalla. Sukuni (esim. äitini Eeva-Maija os. Laitinen) muistelee myös että on kerrottu Sofian olleen vielä nuori tyttö silloin.

 

 

Leinonen, Antti

Antti Gustaf Leinonen, 32, asui Oulunkylässä, (nykyisin Helsinkiä). Hänen vaimonsa nimi oli Josefina. Hän nousi Titaniciin in Southamptonissa ja oli matkalla New Yorkiin. Matkan hinta oli 269 SMK.

 

Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty ja hänen leskelleen maksettiin korvausta 50 puntaa.

 

 

Lindqvist, Eino

Eino Lindqvist, s. 13.2.1892 Taalintehtaalla, Dragsfjärdissä, naimaton. Eino nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli matkalla Hobokeniin, New Jerseyhin. Sieltä Monesseniin, Pennsylvaniaan. Hänen kanssaan matkusti hänen sisarensa Helga Hirvonen, tämän tytär Hildur ja August Abrahamsson. Matka oli Einon ensimmäinen käynti Amerikkaan.

 

Titanicissa Eino oli muiden naimattomien miesten tapaan sijoitettu laivan etuosaan. Törmäyksen tapahduttua August Abrahamsson tuli hänen luokseen ja kehotti häntä nousemaan ylös. Eino itse ei uskonut, että oli mitään vaaraa. He menivät ylös ja näkivät kannella jäänlohkareita. Kun he palasivat hytteihinsä, sinne oli jo tullut vettä ja siksi he nopeasti lähtivät kohti laivan peräosaa. Eino löysi sisarensa ja he siirtyivät yhdessä ylemmälle kannelle. Eino saattoi sisarensa pelastusveneeseen 15 ja hän itse, oman kertomuksensa mukaan häntä ei päästetty veneeseen, heittäytyi veteen missä hän pelastautui pelastusrenkaan turvin. Kuitenkaan hänen tarinansa ei käy yksiin muiden kertomusten kanssa. On luultavampaa, että hän sai myös itselleen paikan samasta veneestä, jossa enemmistö oli miehiä.

 

New Yorkissa hän tapasi lankonsa Alexander Hirvonen ja lähti hänen perheensä matkassa Monesseniin.

 

 

Mäenpää, Matti

Matti Alexanteri Mäenpää, s. 7.10.1889 Kauhajoella. Vanhemmat torppari Vilhelm Hiskianpoika Mäenpää ja Adolfina Enokintytär. Matti nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli matkalla Sudburyyn, Ontarioon, Kanadaan yhdessä Nikolai Erland Kallion, Iisakki Nirvan ja Matti Rintamäen kanssa. Hän oli maksanut lipustaan 336 SMK ja siihen sisältyi junamatka Sudburyyn.

 

He kaikki menehtyivät. Matin sukulaiset saivat korvausta 50 puntaa. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.

 

 

Mäkinen, Kalle Edvard

Kalle Edvard Mäkinen, s. 21.5.1882, Ikaalisissa Tervaniemen kylän Mustaniemen talossa. Vihittiin 17.11.1903 Ida Niemisen kanssa (s. 1880 ja k. 1936).  Kalle oli ollut Amerikassa jo aiemmin. Lähti Polaris-laivalla Hangosta 3.4.1912 Hän nousi Titaniciin Southamptonissa ja oli matkalla Glassportiin, Pennsylvaniaan. Mäkinen oli maksanut matkastaan 312 SMK ja siihen sisältyi junamatka Glassportiin.

 

Mäkisen ruumista ei koskaan löydetty. Hänen leskelleen maksettiin korvausta 250 puntaa (korkea palkkio viittaa siihen, että vaimo oli täysin riippuvainen miehensä palkasta).

 

 

Nieminen, Manta

Manta Josefina Nieminen, s. 15.12.1882 Karinaisissa. Hänen vanhempansa olivat Selim ja Maria Nieminen. Manta oli naimaton ja asui Karinaisissa, lähellä Turkua.

 

Manta Nieminen oli, vanhempiensa suomalaisille viranomaisille lähettämän kirjeen mukaan, oli työskennellyt kotiapulaisena yhdeksän vuotiaasta. Hän oli matkustanut ulkomailla, mutta syksyllä 1911 hän oli palannut Suomeen. 18-vuotiaasta lähtien hän oli avustanut vanhempiaan vuosittain 100 SMK:lla. Tammikuusta maaliskuuhun 1912 hän oli työskennellyt vanhempiensa maatilalla. He olivat laskeneet saavansa tyttäreltään taloudellista apua tämän lähdettyä töihin Amerikkaan.

 

Manta nousi Titaniciin Southamptonissa ja hän oli matkalla Aberdeeniin, Washingtoniin yhdessä Werner Salosen kanssa.

 

Manta hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Hänen vanhemmilleen maksettiin korvausta 50 puntaa.

 

 

Niskanen, Juho

Juho Niskanen, 39, oli kotoisin Kivijärveltä. Lähti ensimmäisen kerran Amerikkaan vuonna 1905. Hän oli asunut useissa paikoissa Vermontissa, USAssa jo kolme vuotta, mutta palasi sitten Suomeen. Hän oli matkalla Kivijärveltä Bostoniin Massachusettsiin. Juho oli naimisissa. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa ja jakoi hytin Juho Strandénin kanssa.

 

Törmäyksen jälkeen Strandén herätti Niskasen, joka puolestaan lähti varoittamaan Erik Jussila. Yhdessä Strandénin kanssa he pääsivät venekannelle. Täällä he, oman kertomuksensa mukaan auttoivat erään pelastusveneen laskemisessa. Niskanen ja Strandén pelastuivat, luultavasti veneeseen 9.

 

Saavuttuaan New Yorkiin vaati korvausta 50 puntaa menettämistään matkatavaroista.

 

Niskanen asettui asumaan Cazaderoon, Californiaan. Hän teki itsemurhan13.8.1927.

 

 

Panula, Eino Viljami

Eino Viljami Panula, s. 10.3.1911, Juho ja Maria Panulan poika. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa äitinsä ja neljän veljensä kanssa. He olivat matkalla perheen isän luokse Coal Centreen, Pittsburgiin, Pennsylvaniaan.

 

Eino hukkui ja pitkään luultiin, ettei hänen ruumistaan koskaan löydetty. Kuitenkin ensimmäisten kaapelilaiva Mackay-Bennetin löytämien ruumiiden joukossa oli pieni vaaleatukkainen poika. Ruumis vietiin arkussa Halifaxiin ja haudattiin 4.5.1912 Fairview Lawn Cemeteryyn (ainoat hautajaiset tuona päivänä). Paikalle pystytettiin muistomerkki onnettomuudessa hukkuneiden ”tuntemattoman lapsen” ("unknown child") muistoksi. Vasta vuonna 2002 "the unknown child" tunnistettiin DNA teknologian avulla Eino Viljami Panulaksi. Myöhemmin päätelmä osoittautui virheelliseksi ja ”unknown child” olisikin ollut Sidney Goodwin.

 

Panula, Ernesti Arvid

Ernesti Arvid Panula, s. 18.5.1895, Juho ja Maria Panulan poika. Hän nousi Titanic Southamptonissa äitinsä ja neljän veljensä kanssa. He olivat matkalla perheen isän luokse Coal Centreen, Pittsburgiin, Pennsylvaniaaan.

 

Ernesti hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty.


 

 

Panula, Jaakko Arnold

Jaakko Arnold Panula, s. 8.12. 1897, Juho ja Maria Panulan poika. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa äitinsä ja neljän veljensä kanssa. He olivat matkalla perheen isän luokse Coal Centreen, Pittsburgiin, Pennsylvaniaan.

 

Jaakko hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty.

 

 

Panula, Juha Niilo

Juha Niilo Panula, s. 1.9.1904, Juho ja Maria Panulan poika. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa äitinsä ja neljän veljensä kanssa. He olivat matkalla perheen isän luokse Coal Centreen, Pittsburgiin, Pennsylvaniaan.

 

Juha hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty.

 

 

Panula, Maria Emilia

Mrs Juho Panula (Maria Emilia Ojala), s. 1.12.1870. Hänen äitinsä oli Maria Ojala Lappajärveltä.

 

Maria Panula oli naimisissa Juho (John) Panulan kanssa. He olivat aikaisemmin asuneet Michiganissa, mutta vuonna 1910 he olivat palanneet Suomeen, ja asuivat Ylihärmässä. Myöhemmin perhe päätti taas lähteä siirtolaiseksi Amerikkaan ja helmikuussa 1912, Maria myi perheen maatilan langolleen hintaan 6500 SMK. Maria kuljetti valtaosaa rahoista mukanaan, hänellä oli käteistä rahaa 400 SMK. Hänen miehensä asui Coal Centressä, Pittsburgissä. Maria maksoi matkastaan 163 SMK, johon sisältyi myös junamatka Coal Centreen. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa viiden lapsensa kanssa: Ernesti Arvid, Jaako Arnold, Juha Niilo, Urho Abraham ja Eino Viljami (William). Heidän mukanaan matkusti myös heidän naapurinsa tytär Sanni Riihivuori, joka oli (luultavasti) tulossa heidän kotiapulaisekseen Amerikassa.

 

Titanicilla Ernesti ja Jaakko olivat, muiden naimattomien miesten tapaan, sijoitettu laivan keulaosaan. Maria ja hänen 3 nuorinta poikaansa jakoivat hytin laivan perässä Anna Turjan kanssa. Turja kertoi myöhemmin, että yksi Marian vanhemmista pojista oli tullut laivan keulaosasta herättämään heidät. Hän oli sanonut, että on pidettävä kiirettä, koska laiva oli uppoamassa, muussa tapauksessa he ”matkustaisivat valtameren pohjaan”.

 

Myöhemmin Maria, sekasorrossa, eksyi joistain pojistaan. Anna Turja tapsi hänet kannella, missä hän murtui. "Hän itki ja sanoi, että yksi heidän lapsistaan oli Suomessa hukkunut ja nyt he kaikki hukkuisivat täällä!” (9-vuotias Emma Iida oli 8.4.1910 hukkunut Lapuanjokeen.)

 

 


Kukaan perheen jäsenistä ei pelastunut. Juho Panula joutui odottamaan viikon ennen kuin varmistui, että perhe oli matkustanut Titanicilla. Hän odotti perhettään remontoimassaan kodissa Coal Centerissä, minne hän sai tiedon tapahtuneesta 21.4.1912. Myöhemmin hän kävi muutaman kerran Anna Turjan luona tämän kodissa Ashtabulassa, Ohiossa.

 

Maria Panulan ruumista ei koskaan löydetty.

 

Thr Mansion House Fund maksoi 50 puntaa Juho Panulalle ja 50 puntaa Marian äidille. Lisäksi Juholle maksettiin 2527.07 SMK korvauksena koko perheen menetyksestä. Summa jaettiin myöhemmin Juhon ja Marian äidin kesken. Marian äiti oli kieltäytynyt osaansa perinnöstä, mutta ei korvauksesta. Juho Panula protestoi tätä vastaan sillä perusteella, että hän oli maksanut kaikki matkaliput eikä hänen anoppinsa ollut maksanut mitään. Asiakirjojen mukaan maksettiin kuitenkin 100 puntaa, joka jaettiin tasan.

 

Lapualla 15.8.1870 syntynyt Juho Juhonpoika Panula (”Amerikan Jussi”) oli harvinaisen kovaonninen mies. Runsas vuosi onnettomuuden jälkeen, heinäkuussa1913, hän palasi Suomeen ja meni uusiin naimisiin lapualaisen Sanna Kaisa Ulvisen kanssa. He saivat tyttären, joka kuitenkin kuoli aivan pienenä. Luultavasti vuonna 1915 Juho lähti jälleen Amerikkaan. Sanna Kaisa seurasi häntä perässä, mutta palasi myöhemmin Suomeen. Juho kuoli kotonaan Amerikassa sydänkokohtaukseen 3.4.1944.

 

 

Panula, Urho Abraham

Urho Abraham Panula, s. 25.4.1909. Juho ja Maria Panulan poika. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa äitinsä ja neljän veljensä kanssa. He olivat matkalla isänsä luokse Coal Centreen, Pittsburgiin, Pennsylvaniaan.

 

Urho hukkui, eikä hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.

 

 

Pekoniemi, Edvard

Edvard Pekoniemi, s. 12.12.1890 Heinolan mlk:ssa. Vanhemmat talollinen Mikko Juhonpoika Pekoniemi (s. 24.9.1849 Heinolan mlk. ja k. 5.2.1912 Heinolan mlk.) ja Eriika Jaakobintytär (s. 12.5.1853 Heinolan mlk ja k. 22.1.1828 Heinolan mlk.). Nousi Titaniciin at Southamptonissa ja oli matkalla New Yorkiin. Lipun hinta oli 260 SMK.

 

Edvard hukkui, eikä hänen ruumistaan ei koskaan löydetty. Hänen sukulaisilleen maksettiin myöhemmin korvausta 75 puntaa.

 

 

Peltomäki, Nikolai

Nikolai Johannes Peltomäki, s. 26.12.1886 Lavialla. Isä mäkitupalainen Oskari Juhonpoika (s. 3.2.1855) ja äiti Josefiina Taavetintytär (s. 19.10.1851). Nikolai muutti Lavialta Poriin 29.10.1902, jossa toimi suutarin oppilaana ja 26.9.1905 Tampereelle jalkinetyöntekijäksi sekä vielä 10.9.1906 Helsinkiin, jolloin ammatiksi on kirkonkirjoihin merkitty maalari ja myöhemmin kauppa-apulainen. Nousi Titaniciin Southamptonissa ja oli matkalla New Yorkiin. Lipun hinta oli 269 SMK.

 

Nikolai hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Hänen omaisensa saivat korvausta 75 puntaa.

 

 

Riihivuori, Susanna (Sanni)

Neiti Susanna (Sanni) Riihivuori, s. 23.4.1889. Hän asui isänsä Juho Riihivuoren kanssa Ylihärmässä. He olivat Panulan perheen naapureita ja kun Panulat päättivät muuttaa Coal Centreen, Pittsburgiin, Pennsylvaniaan, Sanni lähti heidän mukaansa, toimiakseen heidän kotiapulaisenaan (Maria Panulan sukulaiselta saadun tiedon mukaan ”kotiapulaisuuden” taustalla oli kuitenkin vain perhelippu, jolla matkan sai tehtyä halvempaan hintaan). Hän nousi Titaniciin Southamptonissa Maria Panulan ja tämän lasten kanssa 10.4.1912. Yhteisen matkalipun hinta oli 1613 SMK.

 

Sanni hukkui eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Hänen isänsä kyseli rahastolta rahoista, mutta maksamisista ei löydy asiakirjoja. Kuitenkin hänelle maksettiin korvausta 50 puntaa.

 

 

Rintamäki, Matti

Talollinen Matti Rintamäki, s. 4.2.1877 Kauhajoella. Vanhemmat talollinen Matti Matinpoika Korpi-Kyyny ja Kaisa Sofia Heikintytär. Hän ja hänen vaimonsa Anna Sofia saivat vuosina 1898-1911 seitsemän lasta.

 

Hän nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli matkalla Sudburyyn, Ontarioon, Kanadaan Matti Mäenpään, Iisakki Äijö-Nirvan ja Nikolai Erland Kallion kanssa.

 

Matti Rintamäki ja hänen seuralaisensa hukkuivat eikä heidän ruumiitaan koskaan löydetty. Myöhemmin hänen leskensä vaati Korkeimman Oikeuden kautta White Star linelta korvausta) miehensä ”surmaamisesta ja ruumiin hävittämisestä”. Asia käsiteltiin oikeudessa 24.1.1913 ja päädyttiin 375 punnan korvaukseen. Matti oli perheensä ainoa elättäjä ja ansaitsi, lesken mukaan, vuodessa 1500 SMK.

 

 

Rosblom, Helena Wilhelmiina

Itsellisen vaimoa Helena Wilhelmiina Rosblom (o.s. Raula), s. 22.4.1870 Lapin pitäjässä Satakunnassa. Vanhemmat torppari Kustaa Raula ja Ulrika Vilhelmiina Gabrielintytär. Helena solmi avioliiton Rauman maaseurakunnasta kotoisin olleen Voctor Rosbomin kanssa. Perhe asui Kollassa, Raumalla. Hän lähti kotoaan 23.3. matkalle Astoria, Oregoniin miehensä Viktorin luokse. Hänen kanssaan matkusti hänen miehensä vanhin poika Viktor ja Helenan tytär Salli. Toinen lapsi Eino (10) oli kieltäytynyt jyrkästi "lähteä heidän kanssa hukkumaan" ja niin hän oli jäänyt Raumalle. Heidän saavuttuaan Southamptoniin Salli sairastui ja heidän täytyi siirtää matkaa tuonnemmaksi. Lopulta he saivat varattua liput Titaniciin. Tämä tieto saavutti hänen miehensä kuitenkin vasta kaksi viikkoa myöhemmin. Kun he eivät saapuneet Astoria aviomies alkoi selvittää asiaa ja lopulta selville, että he olivat kuolleet. Tieto asiasta sähkötettiin pojalle Raumalle 8. kesäkuuta. Hänen miehelleen maksettiin myöhemmin korvausta 100 puntaa. Helenan ja lasten ruumiita ei koskaan löydetty.

 

 

Rosblom, Salli Helena

Salli Helena Rosblom, s. 25.2.1910, Rauman seurakunnassa. Salli matkasi äitinsä Helena Rosblomin ja veljensä Viktorin seurassa isänsä luokse Astoriaan, Oregoniin. Salli hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty.

 

 

Rosblom. Victor Richard

Viktor Richard Rosblom, s. 8.2.1894 Rauman maaseurakunnassa. Hän matkasi äitinsä Helena Rosblomin ja sisarensa Sallin seurassa isänsä luokse Astoriaan, Oregoniin. Viktor hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty.

 

 

Salonen, Werner

Johan Werner Salonen, s. 1871 Karinaisissa Varsinais-Suomessa, nousi Titaniciin in Southamptonissa. Hän oli matkalla Aberdeeniin, Washingtoniin Manta Nieminen kanssa. Johan Salonen oli maksanut lipustaan 553 SMK ja siihen sisältyi junamatka Aberdeeniin.

 

Wernerin ruumista ei koskaan löydetty. Hänen sukulaisilleen maksettiin korvausta 50 puntaa.

 

 

Sihvola, Antti

Antti Wilhelm Sihvola, 21, Ruotsinpyhtäällä. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli matkalla Mountain Homeen, Idahoon. Hän oli maksanut lipustaan 553 SMK ja siihen sisältyi junamatka Idahooon.

 

Antti Sihvola hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Hänen sukulaisilleen maksettiin korvausta 50 puntaa.

 

 

Sjöblom, Anna Sofia

Anna Sofia Sjöblom, s. 14.4.1894. Hän asui Munsalassa, lähellä Uusikaarlepyytä.


Hän oli matkalla isänsä, Gabriel Gustafsonin luokse Olympiaan Washingtoniin. Tämä oli töissä Simpson Timber Companyssä, jossa työskenteli myös Annan setä Daniel. Hän matkusti luultavasti yhtä matkaa Jakob Alfred Johansonin sekä Jakob Alfred ja Karl Johan Wiklundin kanssa. Jacob Wiklund oli ollut koulussa samalla luokalla Annan kanssa. He lähtivät Hangosta 30.3.1912, joskaan ketään heitä ei löydy SHO Polariksen matkustajaluettelosta 3.4. matkalta Hangosta Hulliin.

 

Ryhmä oli alunperin varannut liput Adriaticiin, mutta tämä matka peruuntui hiililakon vuoksi. Anna ei ymmärtänyt englantia, joten Johanson, joka oli ollut pitkiä aikoja Amerikassa auttoi Annaa ja Wiklundin veljeksiä matkan aikana.

 

14.4. 1912 oli Annan 18- vuotis syntymäpäivä ja hän makasi täysin pukeissaan vuoteessaan, kun onnettomuus tapahtui. Hän ei kuitenkaan välittänyt tapahtuneesta, sillä hän oli ollut merisairas koko matkan ajan. Kun hän yritti päästä venekannelle yhdessä erään toisen suomalaisen tytön kanssa he kulkivat harhaan ja joutuivat 2. luokan kävelytasanteelle A-kannelle ja he joutuivat kiipeämään miehistölle tarkoitettuja portaita pitkin. Tämä oli lähellä à la Carte ravintolaa ja he näkivät kattauspöydät ikkunan läpi. Noin klo 1.30, oman arvionsa mukaan, Anna pääsi pelastusveneeseen (nro 16). Kaikki hänen kolme kumppaniaan hukkuivat.

 

Saavuttuaan New Yorkiin hänet vietiin Lutherilaisten siirtolaiskotiin ja sieltä hän lähti viikkoa myöhemmin junalla Olympia. Osan matkaa hän matkusti yhdessä ruotsalaisten Oscar Hedmanin, Berta Nilssonin ja Carl Olof Janssonin kanssa.

 

Myöhemmin hän asusti Tacomassa, Washingtonissa, aluksi setänsä Andrew Nelsonin luona osoitteessa 1016 North Sheele St.

 

Anna avioitui myöhemmin Gordon Kinkaidin kanssa ja he saivat tyttären ja pojan. Vuonna 1956 hän muutti miehensä kanssa osoitteeseen 1220 South Jefferson St. Olympia.

 

Anna kuoli 3.11.1975.

 

 

Strandberg, Ida Sofia


Neiti Ida Sofia Strandberg, s. 22.11.1889. Asui leskeksi jääneen äitinsä kanssa pientilalla Turussa. (tai Goldby, Finström Ahvenanmaalla). Hän oli matkalla New Yorkiin. Kuten Karl Ivar Berglund ja Alfred Gustafson, Ida matkusti Ahvenanmaalta Göteborgin kautta Ruotsista Calypsolla Hulliin. Sen vuoksi hänet oli matkustajaluettelossa merkitty ruotsalaiseksi. White Starin Linen luettelossa hänet mainittiin tulleen Croyenista Bulgariasta ja olevan matkalla Mitral Perdarrichi 709 West Adam street Chicago. Sen sijaan US Senaatin listassa hänen määränpääkseen oli merkitty New York.

 

Ida Strandberg hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Hänen äidilleen maksettiin korvausta 50 puntaa.



Stranden, Juho

Juho Strandén, s. 20.4.1881 Muljulassa, Kiteellä. Hänen vanhempansa olivat talollinen Niilo Strandén ja Inka Musikka.

 

Juho Strandén oli naimaton maanviljelijä. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa (lippu nro STON/O 2. 3101288). Hänen määränpäänään oli Duluth, Minnesota.

 

Juho heräsi rysähdykseen, ryntäsi ulos kannelle, missä hän näki jäätä. Myöhemmin hän näki ihmisiä pelastusliiveissä ja hän ryntäsi takaisin alas. Hän herätti hyttitoverinsa Johan Niskasen. He menivät venekannelle, missä he, oman kertomansa mukaan, auttoivat pelastusveneen laskemisessa tyyrpuurin puolella. Tämän jälkeen he pääsivät samaan veneeseen, luultavasti pelastusvene nro 9.

 

New Yorkissa hän oli karanteenissa St. Vincentin sairaalassa.

 

14.12.1925 hän muutti Kiteeltä Pyhäselkään, lähelle Joensuuta. Hän kuoli vuoden 1929 jälkeen Ruskealassa.

 

 


 

Sundman, Johan

Johan Julian Sundman, s. 1867 Munsalassa lähellä Uusikaarlepyytä. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli matkalla Cheyenneen, Wyomingiin. Matkan hinta oli 468 SMK.

 

Johan Sundman oli ollut Amerikassa kahdesti aiemmin, sekä lännessä että New Yorkissa.

 

Onnettomuuden tapahduttua hän nousi nopeasti ylös ja pukeutui. Kiireettä ja esteettä hän pääsi nousemaan pelastusveneeseen nro 15.

Palattuaan muutaman vuoden kuluttua Munsala, jossa työskenteli maatilallaan "Ylätalossa, Oppegårn" kuolemaansa saakka.

 

 

Tikkanen, Juho

Juho Tikkanen, s. 24.6.1879 Pielavedeltä, vanhemmat talollinen Herman Tikkanen ja Helena Tikkanen. Juho Matkusti Hangosta Hulliin ja sieltä Southamptoniin, jossa nousi Titaniciin. Hän oli matkalla New Yorkiin. Matka Hangosta New Yorkiin maksoi 269 SMK.

 

Juho Tikkanen hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Hänen sukulaisilleen maksettiin korvausta 50 puntaa.

 

 

Turja, Anna Sofia

Anna Sofia Turja, s. 20.6.1893. Hän oli naimaton nainen Oulaisista, Oulusta. Hänen vanhempansa olivat Heikki Turja ja Sanna Hakala. Tästä ja toisesta avioliitostaan Heikillä oli yhteensä 21 lasta.

 

Annan houkutteli Amerikkaan lupauksella työpaikasta hänen sisarpuolensa Marian aviomies John Lundi Ashtabulasta, OH. Veli, Matt Turja, asui Conneautissa, Ohiossa. Anna lähetti 3.4.1912 sisarelleen kirjeen Hangosta ja kertoi, että hän oli noin sadan muun suomalaisen kanssa matkustamassa Hangosta ja heillä oli jatkoyhteys Titaniciin. Rva Lundi sai kirjeen 18.4.1912.

 

Southamptonissa Anna nousi Titaniciin ja jakoi hytin Maria Panulan, tämän lasten ja naapurin Sanni Riihivuoren kanssa.

 

Kaikki naiset olivat hytissään, kun Titanic törmäsi jäävuoreen. Anna, joka heräsi törmäykseen, joka hänen mukaansa tuntui tärinältä ”shudder”. Anna ajatteli, että laivan koneisiin tuli jokin vika. Hän nousi ylös ja puki hitaasti päälleen. Toiset naiset tekivät samoin. Yksi Maria Panulan pojista (The brother of one of the women) tuli heidän hyttiinsä ja kertoi, että jotain oli vialla. Hän kehotti heitä pukeutumaan lämpimästi ja laittamaan ylle myös pelastusliivit: Nouskaa ylös tai muuten te olette pian valtameren pohjassa.”

 

Anna ei ollut peloissaan, mutta toiset olivat ja hän sanoi jotain heidän pelkurimaisuudestaan. Kukaan ei kiirehtinyt pukeutumista eikä kannelle menoa. Hän palasi hyttiin ja näki Maria Panulan olevan edelleen yöpuvussa ja itkemässä ja hokemassa lapsilleen toivottomana ja paniikinomaisena lauseita: Me emme millään selviä täältä hengissä", "Täytyykö meidän kaikkien hukkua?”

 


Marialta oli jo aiemmin Suomessa hukkunut teini-ikäinen poika. Kun he kulkivat kohti kantta, eräs merimies yritti estää heitä, mutta Anna ja hänen seuralaisensa kieltäytyivät tottelemasta. Merimies ei pysähtynyt väittelemään heidän kanssaan, mutta ovet olivat lukossa ja ketjut heidän takanaan estivät muita tulemasta ylös. ”Meille ei oltu kerrottu, mitä oli tapahtunut, joten meidän piti toimia omin päin”.

 

Annan mukaan oli pelkästään sattumaa, että heidän onnistui päästä venekannelle. He kuulivat orkesterin soittavan, vaikka Anna ei pystynytkään tunnistamaan kappaletta. Kieliongelma, hän ei osannut englantia, teki tilanteen hänelle vaikeaksi. Hän muisteli, etteivät suomalaiset yleensä olleet paniikissa ja että monet heistä olivat kokoontuneet kannelle orkesterin luokse kuuntelemaan musiikkia. Vielä niin myöhään kuin klo 0.30 Anna oli kuullut musiikkia.

 

Anna pelastui luultavasti veneeseen nro 15.

 

Kun he olivat soutaneet pois laivan luota Anna kuuli kovia räjähdyksiä ja näki laivan valojen, jotka olivat siihen saakka palaneet, äkkiä sammuvan. Pelastusvene oli aivan lähellä, kun Titanic upposi. Valitus ja avunhuuto oli hirveä, kuvasi hän myöhemmin vedessä olevien huutoja: "lopulta se kuulosti ikään kuin hymniltä", mikä kesti hänen mukaansa 2-3 tuntia. Hänelle kerrottiin, etteivät he voi palata takaisin pelastamaan vedessä olevia, koska heidän veneensä oli täynnä. Veneissä miehet ja naiset polttivat hattujaan ja muita tavaroita, jotta muut pelastusveneet näkisivät heidät ja voitaisiin pysytellä mahdollisimman lähellä toisia.

 

Carpathialla Anna jutteli erään suomalaisen miehen kanssa, joka väitti olleensa vedessä 6 tuntia. Mies väitti, että Titanicissa oli ammuskeltu vähää ennen uppoamista ja että hän oli juuri ja juuri välttynyt tulematta ammutuksi yrittäessään päästä pelastusveneeseen, jota oltiin laskemassa ja jossa oli paljon tyhjää tilaa.

 

Anna vietiin Carpathialta St Vincent's sairaalaan. , Anna and the other survivors, were spared the ordeal of most immigrants at Ellis Island. She wanted to go and see if anyone else she knew had been rescued, three of her roommates apparently perished, but the hospital personnel made her stay in her room, although she noted they were very kind to her.

 

Anna oli vaatteitaan lukuun ottamatta menettänyt kaiken omistamansa. White Star Line maksoi hänen junalippunsa Ashtabulaan (koska Anna ei osannut englantia, hänellä täytyi olla osoite kirjoitettuna) ja hänen sairaalakulunsa. Anna saapui Ashtabula klo 17.23 "Nickel Plate" junassa. Häntä oli vastassa hänen veljensä Matti Turja, joka vei hänet sisarensa kotiin osoitteeseen 81 Oak Street. Naapurit tungetsivat katsomaan Annaa, 'They marveled at the wisp of a girl they met.' Anna was described by a newspaper reporter as 'fair, slender, and exceedingly bashful.'

 

Annan nimi oli puuttunut matkustajaluettelosta ja vasta 5-6 viikkoa myöhemmin hänen perheensä sai Annalta kirjeen, jossa selvisi, että hän oli elossa. Anna ei koskaan palannut Suomeen.

 

Anna ei mennyt töihin lankonsa luokse. Verraten pian hän kohtasi tulevan miehensä, Emil Lundin, jolle Anna synnytti seitsemän lasta: Marvin Lundi ja Ruth Eckhardt (molemmat kuolivat vuonna 1982), Paul (elää Ashtabulassa, Ohiossa), Martin (elää Naplesissa, Floridassa), Milton Lundi (s.9.2.1914 ja k. 2 .5. 1996 Long Beachessa, Californiassa), Ellen Harjo asuu Garden Grovessa, Californiassa ja Ethel Rudolph San Diegossa, California.

 

Anna ei koskaan vaivautunut opettelemaan englannin kieltä ja ollessaan seuraamassa elokuvaa ”Titanicin kohtalonyö” (A Night to Remember) vuonna 1958 hänen poikansa toimi tulkkina. Kun elokuva loppui, hän kääntyi kyyneleet silmissä poikansa puoleen ja sanoi: "Jos he kerran olivat noin lähellä ottamassa noita kuvia, niin miksi kukaan ei auttanut meitä?”

 

Emil Lundi kuoli vuonna 1952 ja Anna Turja 20.12.1982 Long Beachessa, Californiassa, 89-vuotiaana. Hänet haudattiin Edgewaterin hautausmaahan Ashtabulaan, Ohiossa.

 

 

Turkula, Hedvig


Rouva Hedvig Turkula (o.s. Kivikko), s. 5.6.1848 Jalasjärvellä. Vanhemmat olivat itsellinen Salomon Kivikko ja Anna Brita Samuelintytär. Hedvig solmi vuonna 1871 avioliiton Isak Juhonpoika Turkulan (ent. Kujala) kanssa. Perheeseen syntyi neljä poikaa ja kaksi tytärtä, jotka muuttivat Amerikkaan. Hedvig jäi leskeksi vuonna 1902. Monet hänen sukulaisistaan (hänellä oli neljä poikaa, kaksi tytärtä ja kolmisenkymmentä lastenlasta eri puolilla Minnesotaa) olivat pyydelleet häntä Amerikkaan. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa. Hän oli matkalla Hibbingiin Minnesotaan.

 

Hän oli nukkumassa laivan törmätessä jäävuoreen. Kannella hänet auttoi pelastusveneeseen (nro 15) suomalainen Eino Lindqvist. Pelastusveneeseen häntä oli auttamassa myös aliupseeri, joka ilmeisesti oli juovuksissa.

 

Saavuttuaan New Yorkiin hänet vietiin St. Vincent sairaalaan. Myöhemmin hän kertoi suomalais-amerikkalaiselle sanomalehdelle New Yorkissa, ettei hän ymmärtänyt miksi "Hän, vanha nainen, pelastui, kun niin moni nuori nainen meni laivan mukana." Hän lisäsi, ettei hänellä ollut tapahtumasta sen kummempia pahoja tuntemuksia, kuin vähäinen kylmyys. Rouva Turkula kuoli 3.4.1922 (Little Swan, Minnesota).

 

 

Wiklund, Jacob Alfred

Jakob Alfred Wiklund, s. 12.8.1893 Munsalassa. Hän asui ja työskenteli vanhempiensa kanssa heidän maatilallaan Nikolainkaupungissa (myöhemmin Vaasa). Hän nousi Titaniciin Southamptonissa veljensä Karl Johan ja vanhan koulutoverinsa Anna Sjöblomin kanssa. He olivat matkalla Montrealiin, Kanada. Matkan aikana heidän seuraansa lyöttäytyi suomalainen Jakob Alfred Johanson. Matka alkoi Hangosta 30.3.1912 höyrylaiva Uranialla. SHO:n matkustajaluettelon mukaan seurueen jatkoyhteys Southamptonista oli varattu Philadelphia-laivalle 6.4.1912. Hiililakon vuoksi matka kuitenkin estyi ja he päätyivät Titaniciin.

 

Jacob hukkui, mutta hänen ruumiinsa löysi Minia-alus (nro 314) ja se tuotiin Halifaxiin. Hänen omaisuutensa lähetettiin hänen vanhemmilleen ja hänet haudattiin Fairview hautausmaalle 11.5.1912.

 

Hänen vanhemmilleen maksettiin korvausta 50 puntaa.

 

 

Wiklund, Karl Johan

Mr Karl Johan Wiklund, 21, asui ja työskenteli vanhempiensa kanssa heidän maatilallaan Nikolainkaupungissa (myöhemmin Vaasa). Hän nousu Titaniciin Southamptonissa veljensä Jakob Alfred ja Anna Sjöblomin kanssa. He olivat matkalla Montrealiin, Kanadaan. Matkan aikana heidän seuraansa lyöttäytyi vielä suomalainen Jakob Alfred Johanson.

 


Muiden poikamiesten tapaan Wiklundin veljesten hytti oli keulassa. Onnettomuuden tapahduttua he menivät laivan perään ilmoittamaan Anna Sjöblomille tapahtuneesta.

Matka alkoi Hangosta 30.3.1912 höyrylaiva Uranialla. SHO:n matkustajaluettelon mukaan seurueen jatkoyhteys Southamptonista oli varattu Philadelphia-laivalle 6.4.1912. Hiililakon vuoksi matka kuitenkin estyi ja he päätyivät Titaniciin.

 

Karl hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty.

 

 

Äijö-Nirva, Iisakki

Talollinen Iisakki Äijö-Nirva, s. 24.12.1870 Kauhajoella. Vanhemmat talollinen Antti Äijö ja Vilhelmiina Juhontytär. Vihittiin 1891 Maija‑Liisa Salomonintyttären kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta: Sigrid Maria, Jaakko Salomon, Hilda Justina, Feeliks Antero, Viljo Iisakki.

 

Iisakki lähti ensimmäisen kerran Amerikkaan tammikuussa 1901 ja uudelleen keväällä 1909. Vuonna 1912 Iisakki oli myynyt tilansa ja oli matkalla siirtolaiseksi Sudburyyn, Ontarioon, Kanadaan. Hän nousi Titaniciin Southamptonissa yhdessä Nikolai Erland Kallion, Matti Mäenpään ja Matti Rintamäen kanssa.

 

He kaikki hukkuivat. Iisakin ruumistaan ei koskaan löydetty. Hänen leskensä sai korvausta 250 puntaa.

 

Internetin kotisivut

Encyclopedia Titanica (http://www.encyclopedia-titanica.org/)

The Finns on the Titanic (Peter Björkfors) (http://www.utu.fi/erill/instmigr/art/titanic.htm)

The Finns who embarked on the Titanic (Juha Peltonen) (http://dreklaw.bravepages.com/finns.htm) 

Siirtolaisinstituutti (http://www.migrationinstitute.fi/migration/ml/index.html)

The Titanic Finns (Kalman L. Tanito) (http://www.uta.fi/~kt22588/titanic/index.htm)

 

Arkistolähteet

Kansallisarkisto

Kenraalikuvernöörinkanslia

Senaatin siviilitoimituskunta

 

Maakunta-arkistot

Lääninhallitusten arkistot

Tuomiokuntien arkistot (perukirjat)

Seurakuntien arkistot

 

Kirjallisuus


Ulla Appelsin Titanicin tuntematon lapsi. Jyväskylä 2003

Lawrence Beesley Titanic. Porvoo 1913.

Walter Lord Titanicin kohtalonyö. Porvoo 1957.(3. painos Juva 1998.)

Walter Lord Se yö ei unohdu (lyhennelmä teoksesta ”The Night Lives On”). Valitut palat Kirjavaliot. Keuruu 1988.

Claes‑Göran Wetterholm (1988, 1996, 1999) Titanic. Prisma, Stockholm.

Esko Waltala Titanicin perikato. Romantillinen kuvaus ”Titanic”-laivan haaksirikossa yöllä vasten 15 päivää huhtikuuta 1912. Helsinki 1912.

 

Paluu kotisivulleni