Perheen ja turvallisen Vantaan puolesta!

Kuntavaalit 2017, ennakkoasetelma

Vantaa on hieno kaupunki ja erinomainen paikka asua: luonto on lähellä, kulkuyhteydet ovat hyvät ja asuntojen hinnatkin ovat vielä kohtuulliset muuhun pääkaupunkiseutuun verrattuna. Kehitettävää on kuitenkin silti monessa asiassa. Etenkin yleiseen turvallisuuteen sekä lapsiperheiden ja nuorten asemaan sekä heidän palveluihinsa tulisi mielestäni kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota. Toimivien peruspalveluiden ei myöskään tarvitse välttämättä olla kalliita, sillä hyvällä suunnittelulla voidaan karsia pois turha byrokratia ja päällekkäistoiminnot. Kaikista Suomen kunnista Vantaalla asuu yksi maan nuorimpiin kuuluva väestö, sillä peräti viidennes (19,3 %) vantaalaisista on alle 16-vuotiaita. Oma vahva näkemykseni on, että kaupungin tulisi tiedostaa tämä tosiasia nykyistä paremmin ja taata nuorille sekä lapsiperheille nykyistä toimivammat peruspalvelut.

On luonnollista, että kahden alakouluikäisen pojan isänä, toisen kauden kaupunginvaltuutettuna ja opetuslautakunnan puheenjohtajana, asetan pääpainoni kunnallispolitiikassa nuorten sekä lapsiperheiden aseman ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa vahvistamiseen. Tähän liittyy oleellisesti yleisen turvallisuuden parantaminen, päivähoitomahdollisuuksien ja osapäivähoitomallien kehittäminen, turvallisten liikenneyhteyksien takaaminen, terveydenhuollon sujuvuus sekä koulujen laadukkuuden ja monipuolisuuden takaaminen. LAPSISSA JA NUORISSA ON TULEVAISUUS!

Vantaalla menee tällä hetkellä ehkä paremmin kuin koskaan. Vantaa on leimallisesti lentokenttäkaupunki, jolla on nyt kova imu päällä. Esimerkiksi Aviapoliksen alue on tällä hetkellä Suomen yksi halutuimmista alueista yrityksillä sijoittua. Vaikka kaupunki kehittää Aviapolista nyt voimakkaasti ja alue kehittyy vauhdilla, varsinkin kun Aviapolis Studios - aluetta aletaan rakentamaan, on tärkeää, että Vantaata kehitetään kokonaisvaltaisesti, eikä vain tiettyjä alueita. Tästä onkin saatu hyviä esimerkkejä esim. Korsossa, joka on nyt myös kehittymässä voimakkaasti. Vantaan lähiöissä onkin nyt hyvä pöhinä päällä ja tekemisen meininki.

Vantaan taloudessa on nyt myös orastavia kasvun merkkejä. Vielä noin kymmenen vuotta sitten Vantaa velkaantui jopa 90M€ vuodessa voidakseen taata kaupunkilaisille kaikki heidän tarvitsemansa palvelut sekä samalla investoida tulevaisuutta varten (suuria investointeja olivat mm. Kehärata, Kehä III:n parantaminen, Kivistön alueen rakentaminen jne.). Kaikista näistä syistä Vantaan talous joutui tiukalle, mutta Vantaalla onnistuttiin pitämään nenä juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella laatimalla Talouden vakauttamis- ja velkaohjelman (TVO), joka piti huolen siitä, että kulumme eivät karkaisi käsistä. (Tämä työ on muilla pääkaupunkiseudun kunnilla vielä suureksi osaksi tekemättä) Nyt kun olemme saaneet nämä raskaat säästöt tehtyä, kaupunkimme talous oli ensimmäistä kertaa miesmuistiin ylijäämäinen vuonna 2016 (+68M€) - ja kaupunki onnistui jopa hieman LYHENTÄMÄÄN velkaansa (18M€). Tämä oli työvoitto ja pitkälti Vantaan kokoomuksen ansiota.

Nyt kun lähestymme kuntavaaleja 2017, olemme Vantaalla erittäin suuren vaaran edessä: mikäli vasemmisto-vihreät - koalitio onnistuu saamaan vaalivoiton Vantaalla, kuten Ylen 9.3 julkaisema gallup ennustaa, se uhkaa romuttaa koko Vantaan orastavan talouden elpymisen. Vasemmisto-vihreät ovat aina tilanteen tullen suosineet veroäyrin nostoa, jotta he voisivat sitten laittaa lisää rahaa julkisiin palveluihin - vähän sinne sun tänne. Mikäli Vantaa nostaisi kuntaveroaan nykyisestä 19,0 %:sta, se tarkoittaisi sitä, että ne viimeisetkin "hyvät" veronmaksajat, jotka Vantaalla vielä asuvat, muuttaisivat naapurikuntiin. Tästä seuraisi Vantaan talouden lopullinen syöksykierre, sillä veronnosto on vähän kuin pissaisi pakkasella housuihin - se lämmittää kyllä hetken, mutta hetken päästä tulee entistäkin kylmempi! Minun mielestäni Vantaan pitäisi mieluummin kuin nostaa veroäyriään, pyrkiä laskemaan se samalle tasolle kuin Helsinki ja Espoo. Onnistunut kunnallispolitiikka luo edellytykset kaupungin viihtyisyyden, turvallisuuden ja toimivuuden takaamiseksi. TÄHÄN TÄRKEÄÄN TEHTÄVÄÄN PANOSTAN TÄYSILLÄ!

TEEMOJANI VALTUUSTOKAUDELLE 2017-2021

1) Turvallinen Vantaa - poliisin, kaupungin ja koulujen välistä yhteistyötä olisi lisättävä

2) Ei veronkorotukselle, vaan kaupungin on kyettävä houkuttelemaan uusia "hyviä" veronmaksajia ja pitämään taloutensa kurissa- enemmän omistusasuntoja ja vähemmän vuokra-asuntoja

3) Päiväkodeista, kouluista ja muista julkisista rakennuksista on osattava pitää hyvää huolta ja uudisrakennuksissa suosittava suomalaista puurakentamista

4) Nuorten mahdollisuutta jatko-opiskeluun ja työhön on parannettava;

5) Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisestä saatava kansanäänestys;

6) Teiden ja jalkakäytävien (talvi- ja kesä-) kunnossapitoa on tehostettava sekä meluesteitä rakennettava lisää;

7) Ei tietulleille.

 

1) Turvallinen Vantaa - poliisin, kaupungin ja koulujen välistä yhteistyötä olisi lisättävä

Valitsin turvallisuuden tärkeimmäksi teemakseni vaalityössäni, koska mm. pitkäaikaisena Itä-Uudenmaan poliisin neuvottelukunnan puheenjohtajana sekä entisenä käräjäoikeuden lautamiehenä, olen päässyt seuraamaan rikollisuutta ja Vantaan poliisin toimintaa ihan aitiopaikalta. Vaikka poliisi tekee Vantaalla pieniin resursseihinsa nähden erittäin ansiokasta työtä, mielestäni meillä on rikostentorjunnassa edelleen paljon tekemistä.

Olisi erittäin tärkeää, että Vantaan kaupunki lisäisi yhteistyötään Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen kanssa huomattavasti nykyisestä ja miettisi mitä kaikkea me voisimme yhdessä tehdä rikollisuuden ennaltaehkäisemisessä Hyvänä esimerkkinä tästä voisi olla mm. entistä enemmän poliisien vierailuja päiväkoteihin, kouluihin ja oppilaitoksiin, jolloin lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus olla nykyistä enemmän tekemisissä poliisin kanssa - positiivisissä merkeissä. Kun lapset ja nuoret oppivat tuntemaan poliisin kaverina, jolle voi jutella jokapäiväisistäkin asioista, se takuuvarmasti ennaltaehkäisee ongelmia tulevaisuudessa.

Tärkeää olisi myös lisätä poliisin näkyvyyttä vantaalaisessa katukuvassa; poliisin olisi hyvä jalkautua kansan sekaan entistä enemmän ja
valvoa eteenkin alueita, missä liikkuu paljon lapsia. Rikollisuuden ennaltaehkäisy on AINA tehokkaampi torjuntatapa kuin sen valvonta.

Eräs hyvä esimerkki hyvin alkaneesta rikollisuuden ehkäisytyöstä on 1999 käynnistynyt Vantaan turvallisuustalkoot -projekti. Mutta myös
valvontaa ollaan kehittämässä, sillä mm. Tikkurilan keskustaan on muutama vuosi sitten asennettu kattava kameravalvontajärjestelmä
yhteistyössä kaupungin, poliisin ja alueen yrittäjien kanssa.
Itä-Uudenmaan poliisi onkin ollut erittäin tyytyväinen tästä saatuun kokemukseen, sillä hyvin toteutettu valaistus ja kameravalvonta ennaltaehkäisevät tehokkaasti omaisuus- ja väkivaltarikollisuutta sekä useissa tapauksissa auttaa merkittävästi jo tehtyjen rikosten selvittämistä. Näiden lisäksi, myös liikenteenvalvonnassa ja sen suunnittelussa kaupungin ja poliisin pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, näin varsinkin päiväkotien ja koulujen lähistöillä, missä liikkuu paljon nuoria ja kokemattomia jalankulkijoita. Turvallinen koulutie onkin kaikkien lasten etuoikeus!

2) Ei veronkorotukselle, vaan kaupungin on kyettävä houkuttelemaan uusia "hyviä" veronmaksajia ja pitämään taloutensa kurissa - enemmän omistusasuntoja ja vähemmän vuokra-asuntoja.

Tällä hetkellä Vantaan yksi perusongelmista on, että ansioverotulojen kasvu on vain prosentin luokkaa vaikka samaan aikaan kaupungin väkiluku kasvaa liki kaksi prosenttia vuodessa. Tämä selittyy tietysti osittain Suomen talouden yleisellä tahmeudella, muttei kokonaan. Vantaalle tuntuu muuttavan tällä hetkellä pienituloisempia ihmisiä kuin täältä muuttaa pois. Minun mielestä Vantaan olisi kyettävä houkuttelemaan kaupunkiin sellaisia ihmisiä, jotka maksavat mahdollisimman paljon veroja heidän palkkatyöstään, sillä verotulojen kasvu hyödyntää meitä kaikkia.

Tämä kovapalkkaisten työntekijöiden puuttuminen on puolestaan johtanut entistäkin kovempaan talouden syöksykierteeseen, sillä aina kun kaupunki on nostanut verojaan, nämä kovapalkkaiset veronmaksajat ovat äänestäneet jaloillaan ja muuttaneet Espooseen tai Helsinkiin, koska Vantaalla ei ole osattu (tai ymmärretty) tehdä täällä asumista heille houkuttelevaksi. Stereotyyppisessä tapauksessa nuori opiskelija asuu ensin vuokra-yksiössä Helsingissä, löytää puolison ja muuttaa rivitalokaksioon Vantaalle ja siinä vaiheessa, kun pariskunnan ansiot alkavat nousta, he eivät suikaan jää Vantaalle vaan päättävät muuttaa Espooseen. Vantaan tulisi saada nykyistä paremmin pidettyä nämä hyvin ansaitsevat, koulutetut työntekijät kaupungissaan, sillä he maksavat veroja kaupungin kassaan enemmän kun vievät sieltä tukina ja palveluina (Huom. itse olen keskituloinen). Siinä vaiheessa kun jopa keskituloisetkin alkavat vakavasti miettimään muuttoa naapurikaupunkiin, olemme pulassa.

Asiaan liittyy olennaisesti kaupungin tonttipolitiikka. Esimerkiksi Helsinkiin verrattuna Vantaalla on paljon kaavoittamatonta maata, joten mielestäni tontteja pitäisi kaavoittaa huomattavasti nykyistä enemmän - mutta nimenomaan pientalorakentamiseen. Tonteilla on hyvä houkutella kaupunkiin näitä hyviä veronmaksajia ja siten de facto nostaa kaupungin verokertymää. Helsinkiä ympäröivistä yhdeksästä kunnasta Vantaan keskimääräinen verokertymä per asukas (Kuntaliitto 2016: 4.352€/v.) oli vasta seitsemänneksi korkein! Ainoastaan Keravalla, Järvenpäässä ja Nurmijärvellä tilanne on vieläkin pahempi. Esimerkiksi Espoo saa verotuloja peräti 814€/vuosi/henkilö enemmän kuin Vantaa ja Helsinkikin 532€ Tämä ei missään tapauksessa voi olla kestävä tilanne kaupungin talouden kannalta. Verokertymän noston lisäksi menojen pitäminen kurissa on luonnollisesti aivan yhtä tärkeää, mutta se pitää tehdä vaarantamatta kaupunkilaisten peruspalveluita.

Vantaan kaupunki joutui pakon sanelemana nostamaan veroäyriään vuodelle 2005 17,75:stä 18,50 penniin, josta vuonna 2008 edelleen 19,00 penniin (huom., aivan kuten autovero aikoinaan, korotuksen piti olla "tilapäinen"). Mielestäni kunnallis- ja kiinteistöveron korottaminen on kaupungille aivan liian helppo keino korjata kehnosti hoidettua talouttaan. Vantaan on vain yksinkertaisesti kyettävä pitämään kilpailukykyinen veroprosentti naapurikuntiin verrattuna - tai mielellään se saisi olla jopa heitä matalampi. Kaupungin suuren velkamäärän vuoksi pahoin pelkään, ettei veron alentaminen tule ajankohtaiseksi vielä tulevalla vaalikaudella, mutta sen palauttaminen 17,75 penniin tulisi olla yksi tärkeimmistä tavoitteistamme lähivuosina. Minun mielestäni Vantaata on myös kohdeltu kaltoin valtionosuusjärjestelmässä, sillä Vantaan nuoresta väestörakenteesta ja sijainnistamme johtuen, olemme joutuneet investoimaan paljon uusiin päiväkoteihin, kouluihin, terveydenhuoltoon sekä pääkaupunkiseudun yhteiseen infrastruktuuriin (mm. lentoasemaan ympäristöön, Kehärataan, Kehä III:n perusparannukseen jne.), jota valtionosuusjärjestelmä ei ota huomioon. Vantaan voimakas velkaantuminen sai alkunsa 2000-luvun alussa, ja se on suurelta osin seurausta juuri valtionosuuksien pienenemisestä. Vantaa maksaa tänäkin vuonna yli 50M€ maakuntiin valtion tasausrahaston ansiosta. Ilman tätä maksua, Vantaan taloudella ei olisi mitään hätää. Summa summarum: olemme käytännössä kasvaneet nopeammin kuin mihin meillä olisi ollut varaa. Kaupunki on kyllä pystynyt tuottamaan palvelunsa ja maksamaan palkkansa ja vuokransa ilman lainaa, mutta rakentamiseen ja investointeihin tämä raha ei ole riittänyt.
Yksi keskeisimmistä haasteista Vantaan taloudessa on tietysti sen korkea velkamäärä (1,1 mrd.€), joka on Suomen kaikista suurista kaupungeista toiseksi suurin. Edellisessä kappaleessa mainittujen suurten infrahankkeiden lisäksi Vantaa on ottanut velkaa etupainotteisesti kaavoittanut 30.000 asukkaan, Savonlinnan kokoisen "kaupungin" Kivistöön. Kuinka suureen kasvuun Vantaalla ylipäätään on varaa? Uudet alueet kuitenkin tarvitsevat kunnallistekniikan, päiväkodit, koulut, terveyspalvelut, ikäihmisten palvelut yms. Tuhat uutta asukasta tarvitsevat n. 3M€ investoinnit vuodessa pelkkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. On kuitenkin huomioitava, että kaupungin kokonaiskonsernivelasta yli puolet tulee kaupungin omistamista vuokra-asuntoyhtiöstä (VAV Asunnot Oy). Seuraava kysymys onkin mielestäni oikeutettu: onko meillä varaa asuttaa nykyistä enempää veronmaksajiamme kaupungin vuokra-asuntoihin koska yli puolet näissä asuvista on riippuvaisia erilaisista sosiaalituista - varsinkin kun Vantaa tuntuu uhrautuvan muita Helsingin seudun kuntia huomattavasti enemmän tähän sosiaaliseen asuntotuotantoon. Esimerkiksi Vihti, Tuusula ja Nurmijärvi ovat jo ajat sitten luopuneet kokonaan sosiaalisista vuokra-asunnoista. VAVin entiseltä toimitusjohtajalta saamani tiedon mukaan heidän asukkaista 25 % kuukausiansiot ovat alle 500€/kk., 25 % alle 1.000€/kk, 25 % alle 1.500$€/kk. 25 % alle 2.000€/kk. Tämä tekee kipeää kaupungin verokertymälle.
Minun mielestäni Vantaan on edelleen jatkettava vastuullista ja määrätietoista politiikkaansa tervehdyttää talous pitämällä menot kurissa samalla kun sen olisi käännettävä kaikki kivet, jotta myös verokertymä saataisiin nousuun. Tämä tehdään järkevällä ja vastuullisella politiikalla sekä hyvällä yhteistyöllä niin muiden poliittisten ryhmien kuin virkamiestenkin välillä. Veronkorotukseen Vantaalla ei missään nimessä ole varaa, sillä kilpailukykymme pitää kestää myös vertailun naapurikuntiin. Kouluistamme ja perusterveydenhuollon tasosta emme kuitenkaan tingi, sillä vantaalaiset ansaitsevat hyvän ja laadukkaan opetuksen, turvallisen kouluympäristön sekä toimivat peruspalvelut.

3) Päiväkodeista, kouluista ja muista julkisista rakennuksista on osattava pitää hyvää huolta ja uudisrakennuksissa suosittava suomalaista puurakentamista;

Sisäilmaongelmat eivät valitettavasti ole ainoastaan Vantaan vitsaus, vaan koko Suomen. Vaikka Suomi tunnetaan maailmalla arkkitehtuuristaan (Engel, Aalto, Saarinen, jne.) ja täällä on erittäin pitkälle koulutetut rakennusmiehet (esim. rakennusalan perustutkinnon suorittaminen kestää Suomessa kaksi vuotta), silti meidän koulumme ovat usein purkukunnossa jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua - ja usein jo alle kymmenen vuoden vanhoissa kouluissa on jo sisäilmaongelmia. Mistä löytyisi tämän ongelman juurisyy?

Olen tätä asiaa paljon pohdiskellut ja myös keskustellut siitä eri asiantuntijoiden kanssa. Olen keskustellut tästä aiheesta mm. Vantaan rakennusvalvonnassa työskentelevien rakentamisen todellisten asiantuntijoiden kanssa. Useimmat heistä tuntuvat olevan sitä mieltä, että homma on mennyt pieleen jo siinä, että kaupunki, säästääkseen sähkölas-kuissa, kääntää ilmastoinnit yöajaksi ja viikonlopuiksi pois päältä. Tämä on fataalivirhe! Päinvastoin, ilmastoinnin tehoa tulisi lisätä yöajaksi ja viikonlopuiksi, jolloin sisällä oleva kosteus ehtisi poistua ennen kuin ihmisiä taas virtaa sisälle. Useissa kouluissa on vieläpä liikuntahalli, mikä on erittäin kovassa käytössä iltaisin ja viikonloppui-sin - ihmiset hikoilevat siellä vaikka ilmastointi on käännetty pois päältä. Tästä johtuu se, että ilmaan ja sisäpin-noille kertynyt kosteus ei pääse poistumaan vaan imeytyy rakenteisiin. Usein myös ilmas-tointijärjestelmä on niin vaikeakäyttöinen, että sitä ei koulun huoltajat eikä kukaan muu-kaan oikein osaa käyttää. Tämän lisäksi vastuu puuttuu: kukaan ei oikein tee mitään kun kukaan ei ole selkeästi vastuutettu pitämään järjestelmä kunnossa. Ilmastointikanavat ja suodattimet ovat myös usein likaisia eikä niiden nuohouksesta huolehdita riittävästi. Koulumme ja julkiset rakennuksemme kaipaisivat rakkautta ja jatkuvaa huolenpitoa, ihmisiä, jotka välittävät niistä.

Toinen asia, mitä minulle nämä asiantuntijat ovat ihmetelleet, on se kuinka yksinkertaisesti LIKAISIA päiväkodit ja koulut ovat. Yleensä kun ilmaa mitataan, se todetaan huonolaatuiseksi jo pelkästään siitäkin syystä, että huoneilmassa mitataan erittäin korkeita pölypitoisuuksia. Koulumme ovat yksinkertaisesti likaisia, sillä sinne jää oppilailta usein vaatteita ja varusteita keräämään pölyä, joista kukaan ei lopulta huolehdi. Nämä tuntemani asiantuntijat suosittelevatkin jokaiseen julkiseen tilaan kaksi ns. syväpuhdistusta joka vuosi. Tämä tarkoittaa sitä, että talo puunataan lattiasta kattoon oikein kunnolla. Puhdas koulu tarkoittaa yleensä myös puhdasta ilmaa.

Ilmastointilaitteen oikeilla säädöillä, vastuiden jakamisella, ilmastointijärjestelmän pitäminen puhtaana ja ennen kaikkea koulujen pitäminen puhtaina voisivat olla avain pitämään hienot ja kalliit koulumme kunnossa, jotta vantaalaisilla lapsilla olisi hyvä, turvallinen ja terveellinen päiväkoti/koulu/oppilaitos.
Totta kai Vantaan kouluissa on myös aitoja rakenteellisia ongelmia. Jos ja kun näitä tapauksia ilmenee, tilanne on nopeasti selvitettävä ammattilaisten toimesta ja koulu on tarvittaessa vaikka suljettava kokonaan, jos niin on tarpeen. Tähän ratkaisuun päädyttiin mm. Hämeenkylässä, jossa vanhaa ja huonokuntoista koulua ei vain enää ollut järkevä korjata, jolloin Vantaa päätti purkaa sen ja rakentaa sen tilalle uusi.

Vantaan kokoomus esitti ja sai läpi vuoden 2017 vantaan budjettiin seuraavan laisen tekstin: "Sisäilmaongelmiin puututaan tehokkaasti. Valvotaan rakentamista paremmin, varmistetaan toimiva ilmanvaihto ja tehostetaan siivousta. Reagoidaan oppilaiden ja opettajien oireiluun ripeästi. tehostetaan rakennusten kunnossapitoa ja kunnossapidon valvontaa ottamalla käyttöön sähköinen huoltokirja kaikissa kaupungin tiloissa." (s. 148). Ja myöhemmin, "Julkisessa rakentamisessa painotetaan näyttävyyden sijaan käytettä-vyyttä, terveellisyyttä ja muunneltavuutta. Rakentamisessa suositaan puuta." (s. 150) Vantaan kokoomus onkin päätynyt suosittelemaan hirsikoulua Hämeenkylän koulun seuraajaksi, samaan tapaan kuin miten on toimittu Pudasjärvellä. Hirsi on tunnetusti terveellinen tapa rakentaa.

4) Nuorten mahdollisuutta jatko-opiskeluun ja työhön on parannettava

Korkean lainamäärän ja alhaisen verokertymän lisäksi eräs keskeisin talouden kannalta haasteellinen asia on Vantaan korkea työttömyysaste (ELY-keskus 1/2017: 11,9 %). Se on tällä hetkellä Uudenmaan 28 kunnasta peräti neljänneksi korkein. Myös nuorisotyöttömyys on yli 10 % eli alle 25-vuotiaita vantaalaisnuoria on työttömänä tälläkin hetkellä peräti 1440. Tilanne on sinänsä paradoksaalinen, sillä Vantaan työvoimaomavaraisuusaste on peräti 108 %. Vantaalle tullaan kuitenkin töihin liian usein alueen muista kunnista samalla kuin oma työttömyytemme on ennätyssuuri. Ei tarvitse olla Raimo Sailas, jotta ymmärtää, että tässä on jotain pahasti pielessä. Vantaan työvoimapolitiikan keskeisin ongelma onkin rakennetyöttömyys, sillä meidän yhteensä 13.365 työttömästä n. 7.500 arvioidaan olevan pitkäaikaisia rakennetyöttömiä (joista vielä noin puolet ovat ulkomaalaistaustaisia), joita on erittäin vaikea työllistää markkinatalouden ehdoilla heidän vanhentuneen ja/tai puutteel-lisen koulutuksensa tai heidän henkisen/fyysisen huonokuntoisuutensa takia. Heidät pitäisi kuitenkin yrittää jollakin keinolla saada työvoimamarkkinoille, kartoittamalla minkälaista koulutusta heille voisi antaa, jotta työllistyminen olisi edes teoriassa mahdollista. Mikäli Vantaa onnistuisi työllistämään edes tuhat näistä, säästäisi se noin 5-10M€ - puhumatta-kaan siitä, millä tavalla se vaikuttaisi näiden tuhannen ihmisen hyvinvointiin!

Nuorisotyöttömyydessä on onneksi olemassa myös jotain hyvää, sillä esimerkiksi kaupungin järjestämä nuorten työpajatoiminnan avulla, suuri määrä nuoria on saatu työllistettyä ja näin ollen pysymään kiinni arjessa - pois kaduilta. Vantaa onkin sitoutunut tällä ns. yhteiskuntatakuuseen, jonka mukaan nuori ei saa olla yli kolmea kuukautta työttömänä. Tällaisessa tilanteessa nuorelle on tarjottava joko työtä, koulutusta, harjoittelupaikka tai valmennusta. Em. takuu toimii hyvin, mutta vain jos nuori ottaa avun vastaan. Ketään kun ei oikein voi pakottaa töihin. Tätäkin tärkeämpää olisi kuitenkin hoitaa Vantaan työttömyyttä elinkeinopoliittisin - ei sosiaalisin - keinoin. Vain näin syntyy "oikeita," pitkäaikaisia työpaikkoja, joissa niin työntekijä kuin työnantajakin ovat aidosti saavana osapuolena.
Toinen nuorten työllistämiseen tähtäävä menestystarina on Ohjaamo-projekti, jonka avulla tänäkin vuonna 334 nuorta löytää työpaikan ja 156 opiskelupaikan. Ohjaamo-projektissa asiakas ja hänen ohjaajansa miettivät yhdessä, mikä nuorta kiinnostaa, mitä esteitä tiellä on, ja miten ne voitaisiin purkaa, jotta hän löytäisi oman paikkansa yhteiskunnasta. Tämä on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan! Vantaalla noin puolella työttömistä nuorista on ainoastaan peruskoulutus. Projektin ansiosta kaupungin nuorisotyöttömyys on saatu vähenemään peräti kolmanneksella. Projektin kautta tuhannet nuoret ovat päässeet töihin tai jatkokoulutukseen. Tämän lisäksi kaupunki tarjoaa yrityksille 300€ seteleitä nuorten työllistämiseksi. Erään vantaalaisen nuoren sanoi seuraavaa Ohjaamo-projektista: "Haluisin, että aikuiset ymmärtäis, että ei nuoret tajuu, ei me tiedetä miten juttuja pitää hoitaa. Ei tympeitä tyyppejä. Halutaan selkeitä neuvoja. Ongelma on se, kun ei tiedä mitä pitäis kysyä, mulla ei oo niitä oikeita sanoja tai lauseita, mitä pitäis osata käyttää, et menee hommat oikein."(Vantaalaisen nuoren haastattelu 11/2016, Toimintamallin kuvaus 2/2017)


5) Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisestä saatava kansanäänestys

Tammikuussa 2011 Vantaan kaupunginvaltuustopäätti äänin 45-22 olla teettämättä kultajakolain mukaista liitosselvitystä Helsingin ja Vantaan mahdollisesta yhdistymisestä.Itse äänestin yhdessä porvarillisen valtuustoryhmäni mukana selvityksen tekemisen puolesta, mutta vasemmisto ja perussuomalaiset kaatoivat lopulta selvityksen teon. En edelleenkään ymmärrä, miksi asiaa ei voitu edes selvittää! Vantaa otti de jure siis kielteisen kannan selvityksen tekemiseen, mistä johtuen kaupunginjohtaja Kari Nenonen on tähän saakka joutunut toimimaan päätöksen mukaisesti. Erityisesti demarit ovat Vantaalla voimakkaasti kampanjoineet metropoliratkaisun puolesta, mutta nyt Soten tultua, metropolihallinnosta ei ole kukaan hiiskunut sanaakaan. Ylivoimaisesti paras ratkaisu koko valtakunnan kannalta olisi kaikkien neljän pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistäminen yhdeksi Helsingiksi, maan talouden veturiksi - samaa Helsinkiähän tämä kaikki on!

Tietysti, aina kun päätetään selvittää kuntien mahdollista yhdistymistä, on tarkasti mietittävä millä tavalla kaikkien kuntalaisten peruspalvelut turvataan myös uuden kaupungin periferia-alueilla. Myös edellä mainittujen alueiden päätöksentekoasioita (edustuksellisuutta) pitää miettiä: perustettaisiinko alueille jonkinlaisia alueellisia päätöksentekoelimiä vai jyvitettäisiinkö uuden kaupunginvaltuuston kokoonpano jollakin tavalla entisten kuntien kesken, esim. määräajaksi? Pääkaupunkiseudun nykyiset kaupunkien rajat ovat mielestäni keinotekoisina ja byrokraattisia esteitä alueen kokonaisvaltaiselle kehittämiselle esim. maankäytön-, asumisen- ja liikenteen kehittämisen suhteen. Jo nyt lähellä kaupungin rajaa asuvien pitäisi pystyä hyödyntämään halutessaan myös naapurikaupungin palveluita. Onko mitään järkeä rakentaa esimerkiksi uusi koulu tai päiväkoti rajan tuntumaan, jos rajan toisella puolella olisi olemassa jo koulu, jossa olisi tilaa? Eikö koulun hyödyntäminen olisi kaikkien veronmaksajan kannalta järkevää?

YTV, HSL sekä HSY ovat jo osoittautuneet erittäin toimiviksi ylikunnallisiksi järjestelmiksi pk-seudun jätehuollossa, joukkoliikenteessä ja vedenjakelussa, joten yhteisten palvelumuotojen kehittämiselle on olemassa jo useampi onnistunut ennakkotapaus. Näen pääkaupunkiseudun yhdistymisen hyödyt huomattavasti suuremmiksi kuin haitat.

6) Teiden ja jalkakäytävien (talvi-)kunnossapitoa on tehostettava sekä meluesteitä rakennettava lisää

Teiden valaistus ja kunnossapito kuuluu niihin kaupungin perustehtäviin, joissa suhteellisen pienellä rahallisella panostuksella saadaan aikaan ihmisen kannalta erittäin tuntuva hyöty. Vantaallakin ihmisiä kaatuu joka talvi huonosti hoidettujen jalkakäytävien takia. Mielestäni hyvin hoidetut tiet ja kevyen liikenteen väylät ovat yksi näkyvimmistä kaupungin tuottamista palveluista. Jos ne hoidetaan hyvin, sillä on merkittävä vaikutus kaupunkilaisten hyvinvointiin, ja se on myös omiaan vaikuttamaan positiivisesti yleiseen ilmapiirin. Olen esim. talviaamuisin töihin Helsinkiin kulkiessaan pannut merkille, että toisin kuin aikaisempina vuosina, Helsinki tuntuu nyt hoitavan kevyen liikenteen väyliään paremmin kuin Vantaa.

Liikenteen melu on yksi pahimmista vitsauksista kaikille meille pääkaupunkiseutulaisille, sillä tuntuu, että me kaikki asumme jonkun
suuren tien välittömässä läheisyydessä - ja meluahan liikenteestä tietysti tulee. Itse asun n. 400m päässä Kehä III:sta. Kaikkien valtakunnan pääväylien rakentamisesta, kunnossapidosta ja esim. meluvallien suunnittelusta on vastuussa Suomen valtio, eli ELY-keskus. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että vaikka meluvallien rakentaminen nähdään tarpeellisena ja ELY-keskus puoltaa vallin rakentamista, kaikki meluvallien rakentamiseen korvamerkityt määrärahat jaetaan tasan koko valtakunnan kesken.

On käsittämätöntä, että valtiolla (=Eduskunnassa) on valloilla sellainen käsitys, että koska pääkaupunkiseudulla asuu VAIN 20 % Suomen väestöstä, annetaan sinne myös 20 % meluntorjuntaan suunnatuista määrärahoista. Sitten Pihtiputaalla rakennetaan hieno meluvalli suojaamaan paria mummonmökkiä samaan aikaan kuin pääkaupunkiseudulla sadat tuhannet joutuvat kärsimään todellisesta liikennemelusta! Tämä tuntuu hyvin epäoikeudenmukaiselta, sillä täällä ne todelliset meluongelmat ovat.Hyvänä esimerkkinä tästä kurjuudesta, vaaralalaiset joutuivat kärvistelemään vuosikymmeniä ennen kuin saivat oman meluvallinsa Kehä III:sen varteen. Olin hyvin aktiivinen tässä Vaaralan meluvalliasiassa ja kirjoitin aiheesta kymmeniä sähköposteja eri asteen virkamiehille. Nyt onneksi meluvallit ovat paikallaan. Metsolassa/Jokivarressa on myös erittäin paha melutilanne Lahdenväylän kohdalla.

Valtio ei ole ollut historian valossa mikään hyvä sopimusosapuoli meluvallien rakentamisessa, sillä Vantaan kaupungilla oli sopimus valtion kanssa siitä, että Vantaa rakentaisi oman osuutensa Lahdenväylän meluvallista Metsolan/Jokivarren kohdalle ja valtio omansa. Vantaa on jo ajat sitten rakentanut oman osuutensa, mutta valtio ei vieläkään ole rakentanut omaansa. Mielestäni Vantaalla olisi kaikki oikeus vaatia valtiota rakentamaan sen minkä se on luvannut. Tehdään vaikka valli itse ja lähetetään valtiolle lasku!

Liikenteen melu on nykytietämyksen mukaan saastetta, jolla on haitallinen vaikutus ihmisen terveyteen. Meluntorjunta on vantaalaisten kannalta yksi ydinkysymyksistä. Vantaalla asuu tällä haavaa kolme kansanedustajaa (Multala, Lindtman ja Niikko), joten vaadinkin, että he osoittaisivat suurta aktiivisuutta tässä asiassa ja varmistaisivat riittävän rahoituksen pääkaupunkiseudun meluvallien aikaansaamiseksi.

7) Ei tietulleille

Ne jotka Vantalla tarvitsevat autoa, ne todella tarvitsevat sitä. Vaikka julkinen liikenne pääosin onkin hyvällä tasolla, joidenkin on vain päästävä liikkumaan omalla autollaan. Ei vantalainen tahallaan lähde ruuhkaan puskemaan, vaan se tehdään tarpeesta. Esimerkiksi lapsiperheet ihan oikeasti tarvitsevat autoa päivittäin. Kun Suomessa kaikki autoiluun liittyvä on jo muutenkin niin käsittämättömän kallista, en voi ymmärtää, että nyt myös auton käyttöä halutaan kupata. Eiköhän meitä autoilijoita ole tässä maassa rääkätty jo ihan tarpeeksi!