Jannen tarina

Lapsuus

Synnyin Oulussa toukokuussa 1968 aikana, joka muistetaan parhaiten Prahan keväänä. Isäni lopetteli sähköpuolen opintojaan tekussa ja äitini oli töissä Oulun Osuuspankissa. Asuimme kerrostalokolmiossa, jonka yksi huone oli vuokrattu isän opiskelijakaverille. Paras muistoni talosta oli sen saunaosaston uima-allas, jossa pääsin uimaan isäni selässä aina lauantai-iltaisin. Paistoimme usein myös saunamakkaraa kiukaan päällä foliopussissa. Muistan vieläkin sen tunnelman ja makkaran tuoksun.
Kun olin 6-vuotias, muutimme Oulusta hiukan vielä pohjoisemmaksi, eli Iihin. Muutto tuntui luonnolliselta, sillä äitini on Iistä kotoisin ja isänikin oli syntynyt siellä sodan aikana. Itse ehdin aloittaa Iissä peruskoulun ala-asteen. Mielenkiintoinen käänne tapahtui, kun vanhempani kävivät lomamatkalla Turks- ja Caicossaarilla Karibialla 1976. He ihastuivat paikkaan niin paljon, ettei aikaakaan, kun olimme vuokranneet sieltä talon ja koko perheemme muutti Karibialle! Mainittakoon vielä, etteivät vanhempani puhuneet kuin pari sanaa englantia.

Janne Provossa 1977

Saari, johon asetuimme, oli nimeltään Providenciales ("Provo"). Olin saaren ainoa ulkomaalainen lapsi enkä tietenkään itsekään puhunut englantia, joten en voinut mennä suoraan paikalliseen kouluun, vaan äitini opetti minua kotona 2.-luokan loppuun asti Suomesta tuoduilla koulukirjoilla. Kun saarelle tuli seuraavana vuonna toinenkin valkoihoinen lapsi, amerikkalainen Ken, ystävystyimme heti ja minun englanninkielentaitoni kehittyi nopeasti. Vanhempamme päättivätkin yhdessä laittaa meidät paikalliseen kyläkouluun, jossa kävimme luokat 3 ja 4. Kouluolot saarella olivat kuitenkin alkeelliset ja minua kiusattiin ihonvärini vuoksi, joten vanhempani päättivät lähettää minut kouluun isovanhempieni luo Suomeen, missä kävin 5.luokan. Itse he muuttivat vielä samana vuonna Yhdysvaltoihin. Keväällä, kun koulu Suomessa päättyi, tulin minäkin perässä yhdysvaltoihin. Paikka oli Fort Myers, keskisuuri kaupunki Floridan lounaisrannikolla, joka tunnetaan parhaiten Thomas A. Edisonin talvikotikaupunkina.
Floridassa vanhempani alkoivat ylläpitää Palmland Motel -nimistä 50-huoneen motellia. Minun tehtäväni oli leikata nurmikko ja pitää uima-allas puhtaana. Motelli sai kuitenkin pian väistyä pilvenpiirtäjän tieltä, joten taas oli aika keksiä jotain uutta. Isäni päätti perustaa oman sähköurakointiyrityksen ja äitini puolestaan meni paikallisen Pepsi-Cola -yhtiön laboratorioon töihin. Siitä lähtien ei kotona ollut Pepsistä pulaa!
Koska Yhdysvalloissa valtion yleiset koulut ovat varsin suuria ja usein moniongelmaisia, vanhempani päättivät laittaa minut yksityiskouluun. Toisin kuin Suomessa, käytäntö on Yhdysvalloissa sekä muissa anglosaksisissa maissa varsin yleinen. Kävin ensin luokat 6-8 luterilaisessa St. Michael's Schoolissa, minkä jälkeen lukion luokat 9-12 roomalaiskatollisessa Bishop Verot High Schoolissa. Ehdin opiskella myös jonkin verran yleisopintoja paikallisessa Edison Collegessa.
Koska ilmailu oli Yhdysvalloissa varsin edullista Suomeen verrattuna, sain pienen suostuttelun jälkeen vanhemmiltani luvan aloittaa lentokoulutuksen. Suoritinkin pian Page Field -nimisellä pienlentokentällä yksityislentäjän lupakirjan, ja myöhemmin vielä monimoottori-mittari-kelpuutuksen. Saadakseni edes osan lentotunneista maksettua työskentelin iltaisin ja viikonloppuisin tällä samaisella kentällä tankkaamassa ja paikoittamassa pienlentokoneita. Minusta piti alun perin tulla liikennelentäjä. Harmi vain, etteivät silmäni täyttäneet lentoyhtiöiden tarkkoja kriteereitä puna-vihervärinäöstä.
Kun valmistuin high schoolista 1987, olivat vanhempani jo ehtineet kypsytellä ajatusta Suomeen paluusta. Minustakin idea oli hyvä, sillä olin suunnitellut hakevani korkeakouluun ja tiesin niiden olevan Suomessa korkeatasoisia - ja vieläpä ilmaisia. Minun piti myös suorittaa varusmiespalvelus Suomessa. Muutin siis vanhempieni mukana takaisin Suomeen jouluksi 1987.
Paluu Suomeen
Kotimaassa riittikin sitten taas ihmettelemistä, varsinkin kielen ja kylmän ilmaston kanssa. Muistan elävästi, miten soitin työpaikan toivossa eräälle yrityksen henkilöstöjohtajalle ja kerroin "tulevani mielelläni personaaliseen haastatteluun…" (ns. personal interview) No, se työpaikka taisi jäädä saamatta! Toinen hauska semanttinen juttu sattui kun armeijassa jouduin kantamaan metsään perustettavan tutka-aseman raskaita akkuja ja pyysin muita varusmiehiä "vähän kannustamaan" (kantamaan) - Tähän he tietysti vastasivat raikuvilla aplodeilla! Näitä oli paljon, mutta yleisesti armeijakaverini hyväksyivät ihmeelliset juttuni ja sain lempinimen "jenkkivahvistus."
Armeijaan menin siis heti Suomeen tuloni jälkeen, tarkemmin ottaen Ilmavoimien viestikouluun (nyk. Ilmasotakoulu) Tikkakoskelle. Tikkakoskella kävin Ilmavalvonta-aliupseerikoulun, jonka jälkeen palvelin 4kk Karjalan lennoston tutka-asemalla.
Ilmavoimien jälkeen olen osallistunut kahteen kertausharjoitukseen sekä Etelä-Suomen alueelliselle maanpuolustuskurssille. Olen erittäin isänmaallinen ja tuntuu, että isänmaallisuuteni vain kasvoi asuessani ulkomailla. Kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin:
"Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."

Janne Ilmavoimien sinisissä 1988-1989.

Ilmavoimista päästyäni aloitin opinnot Turun yliopistossa, missä opiskelin yleistä valtio-oppia ja kansainvälistä oikeutta. Syyslukukauden 1994 opiskelin ilmailuoikeutta Leidenin yliopistossa Hollannissa. Haaveena oli yhdistää valtio-opilliset sekä oikeudelliset opintoni tulevaan ammattiini ilmailun parissa.
Vantaan kaupunginvaltuustoon
Mielenkiintoni yhteiskunnallisia asioita kohtaan heräsi jo nuorena, ja muistan elävästi väitelleeni isäni kanssa politiikasta jo pikkupoikana. Valtio-opin opinnot tulivatkin tavallaan luonnollisena jatkeena tälle kiinnostukselle, ja siitä puolestaan oli vain kukonaskel lähteä itse vaikuttamaan asioihin kuntatasolla. Koin tämän tavallaan jopa velvollisuudekseni.
Tulin valittua vuonna 2008 - kolmannella yrittämälläni - Vantaan kaupunginvaltuustoon. Valtuustokauden vaikeista ja vastuullisista päätöksistämme huolimatta olin onnekas ja onnistuin uusimaan mandaattini valtuustoon vuonna 2012, jolloin sain 314 ääntä. Sydämelliset kiitokset kaikille äänestäjilleni! Toimin ensimmäisen valtuustokauden opetuslautakunnan rivijäsenenä sekä Itä-Uudenmaan poliisin neuvottelukunnan puheenjohtajana. Olen aina tuntenut suurta kiinnostusta turvallisuusasioihin sekä lasten ja nuorten asioihin. Minut valittiin kuitenkin toimimaan valtuustokauden viimeinen vuosi Opetuslautakunnan puheenjohtajana, ja olen jatkanut tästä toimimalla myös nykyisen valtuustokauden kaksi viimeistä vuotta Opetuslautakunnan puheenjohtajana. Tehtävä on erittäin vastuullinen ja haastava, onhan Sivistystoimen budjetti vuodelle 2017 peräti 437M€ Ja aina kun kyse on lapsista, se herättää meissä kaikissa suuria tunteita - oikeutetusti.
Pyrin 9.4.2017 uusimaan mandaattini teidän vantaalaisten nöyränä palvelijana.

Nykyiset luottamustoimeni löytyvät kohdasta: Luottamustoimet

Turvallisuudesta ammatti

Vantaalle muutettuani 1997 aloitin työt ensin turvatarkastajana Helsinki-Vantaan lentoasemalla, josta siirryin 1999 lennonjohto-operaattoriksi Helsingin lennonjohtoon (sijoituspaikkana Helsinki-Malmin lähilennonjohto).

Malmin lentoaseman ystävät Ry:n nettisivut


Janne Malmin tornissa talvella 2005.

Vuodesta 2006 vuoteen 2011, olin valtion virkamies, eli tarkastaja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin lentoliikenneosaston turvayksikössä. Tehtäviini kuului mm. Suomen lentoasemien turvatoimien auditoinnit sekä muut viranomaistehtävät. Trafilta siirryin Norra -lentoyhtiön palvelukseen, missä toimin mm. apulaisturvapäällikkönä.

Noin 18 vuotta ilmailualalla vaihtui kuitenkin hiljattain energiateollisuuteen ja lentoasemien turvaaminen muuttui kriittisen energiainfrastruktuurin turvaamiseen. Siirto tuntui luontevalta, sillä lentoasemien/lentoyhtiöiden suojaamisessa ja kriittisen energiainfran suojaamisessa on paljon yhtäläisyyksiä. Olen myös aina ollut hiilidioksiidivapaan ja kotimaisen energiatuotannon kannattaja, sillä uskon, että koska Suomessa on kallis työvoima (lue = korkeasti koulutettu), Suomi on de facto "saari," joka on kaukana markkinoista, ja jossa on vieläpä arktinen ilmasto, meillä yksinkertaisesti täytyy olla edes jokin etu kilpailijoihimme verrattuna: se on edullinen, kasvihuonepäästötön ja omavarainen energia.
Koen työni Fennovoimalla äärimmäisen haastavaksi, mutta samalla myös todella palkitsevaksi - ja mikä parasta, koen olevani etuoikeutettu, sillä saan työskennellä todellisten huippuammattilaisten parissa. Olen myös ylpeä siitä, että saan olla mukana näin yhteiskunnallisesti merkittävässä projektissa!

Yksityiselämästäni

Perheeseeni kuuluu vaimoni Merja ja esikoisemme Nuutti, joka syntyi Kätilöopistolla 15.11.2004. Ensilumi satoi Helsinkiin 3 päivää myöhemmin, silloin kun toimme Nuutti-nyytin kotiin ensimmäistä kertaa. Toinen lapsemme, Nooa, syntyi myös "Kättärillä" räntäisenä talvipäivänä 12.1.2007.

Asumme Pakkalassa (Pakkalanrinteessä), minne meillä valmistui koti syksyllä 2015. Aviapoliksen alue Vantaalla on mielestäni, vaikkakin liikenteellisesti keskeisellä paikalla, silti erittäin miellyttävä ja rauhallinen asuinympäristö. Aviapolis onkin onnistunut esimerkki erittäin tiiviistä ja korostetun kaupunkimaisesta rakentamisesta. Alueella ovat lähes kaikki ihmisen tarvitsemat palvelut, monipuoliset liikuntamahdollisuudet sekä erinomaiset kulkuyhteydet, niin lentäen, junalla, autolla tai bussilla, joten vaimoni pääsee kätevästi Pitäjänmäkeen, minä Ruoholahteen. Merja työskentelee tuulivoimainsinöörinä ABB:llä. Kun vaimoni työskentelee tuulienergiapuolella, perheemme balanssi eri energiamuotojen välillä säilyy hyvin. Sekä tuulivoimaa että ydinvoimaa tarvitaan tulevaisuudessa, jotta Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle rajoittaa kasvihuonepäästöt vuoden 1990 tasolle toteutuisi.

Olen asunut nyt Vantaalla yli 20 vuotta. Vantaalle ja Länsimäkeen muutin alun perin helmikuussa 1997, josta Vaaralaan 2001, josta Metsolaan 2007, josta viimein Kartanonkosken (2012) kautta Pakkalaan. Mielestäni Vantaa onkin mitä erinomaisin paikka asua: liikenneyhteyden ovat erinomaiset, luonto ja liikuntamahdollisuudet ovat lähellä ja asuntojen hinnatkin ovat vieläpä kohtuullisia verrattuna Helsinkiin ja Espooseen.

Harrastuksia

Mikäli en ole töissä, nuku, enkä ole jossain kokouksessa, tykkään touhuta kaikenlaista perheeni kanssa, esim. matkustamista (lähinnä perinteisiä rantakohteita). Tykkään myös tenniksen pelaamisesta, kuntosalilla käymisestä sekä kesäisin (nättinä päivänä) lenkillä käymisestä. Olen aiemmin harrastanut jonkin verran muun muassa vuorikiipeilyä. Näiden liikunnallisten harrastusten lisäksi tykkään myös hyvästä ruoasta (vaimoni Merja onkin onneksi huippukokki!) ja hyvistä viineistä. Varsinkin portugalilaiset ja etelä-afrikkalaiset Syrah-viinit ovat mielestäni erittäin hyviä ja usein vieläpä kohtuuhintaisia. Myös Saab- merkkiset henkilöautot ovat aina olleet lähellä sydäntäni - harmi vain, että vaimoni jaa sympatiaani ko. automerkkiä kohtaan, vaan lähinnä säälii meitä saabisteja. Meillä tosin on tällä hetkellä vain yksi auto, eikä se valitettavasti ole Saab.