22.09.2103: Kesän aikana on tullut käytyä mm. seuraavissa näyttelyissä: Pieksämäki, Kouvola, Heinola, Joensuu, Äänekoski ja Muurame, joista arvostelut löytyvät kunkin koiran kohdalta. Pieksämäellä Hertta sai toisen sertinsä ja oli VSP, eli nyt sekä Hertta ja Sulo jahtaavat viimeistä sertiään. Sulolla se oli jo erittäin lähellä Pieksämäellä...Joensuun kolmipäiväisissä näyttelyissä oli lauantaina Sisukin mukana ja jälleen kerran Sisu oli laatuarvostelussa erinomainen ja sertifikaatin arvoinen. Joensuussa myös Siiri pärjäsi hyvin, toista kertaa junnuluokassa ja sai vara-sertin. Siirillä ei vielä tuo kehäkäytös ole kohdillaan, vetää koko ajan nelivedolla, joten sitä me sitten alamme treenaamaan oikein kunnolla, jotta ilkeämme mennä loppuvuodesta Helsingin näyttelyihin.

Sisun kanssa aloitimme toukokuussa uudestaan toko-treenailut, meillä oli n. 3 vuoden tauko. Nyt olemme toko-kisaavat ryhmässä ja katsotaan, josko sitä joskus vielä menisi kisoihinkin. On ollut kyllä erittäin mukavaa huomata, kuinka Sisu ei ole unohtanut käskyjä ja kuinka innolla papparainen vielä tekee harjoituksia. Sisussa olisi kyllä potentiaalia vaikka mihin, harmi vaan, että välissä oli näin pitkä tauko.

Kesä meni nopeasti, kaikki vapaa-aika olimme joko mökillä tai sitten jossain näyttelyissä. Mökillä kaikki koirat nauttivat vedestä ja palloilusta. Siirikin osaa uida jo hyvin ja innolla menee järveen muiden mukana. Tänä viikonloppunakin koirat kävivät järvessä uimassa, vaikka vedet ovat jo viilenneet.

30.6.2013: Juuan näyttelyn jälkeen olemme käyneet Sulon ja Hertan kanssa Lappeenrannan, Outokummun, Kuopion ja Heinäveden näyttelyissä, joista löytyvät arvostelut ko. koiran kohdalta. Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta Sulo pärjäsi Heinävedellä hienosti 28 asteen helteessä, ollen ROP-koira! Sijoitusnarttuni Pipsakin oli mukana Kuopion näyttelyssä ollen siellä PN3 ja sai vara-sertin. Nuorimmainen, Siiri, aloitti myöskin Kuopiossa pentuluokassa näyttelyt ja ko. tuomari rokotti liian pitkästä kuonosta. Tuomari sanoi, että kropasta pitää, mutta päästä ei osaa sanoa mitään. Suututtaa, että nimenomaan jalostuksessa pitäisi alkaa kiinnittää huomiota kuonojen pituuteen ja sitten kuitenkin tuomarit valittavat siitä.

Pipsa olisi tarkoitus astuttaa seuraavista juoksuista, joita odotellaan alkavaksi tämän vuoden puolella. Pipsa kävi selkäröntgenissä ja aivan puhdas selkä sillä ei ole, mutta lääkäri sanoi, että on katsottava kokonaisuutta ja totesikin, että Pipsalla on mm. tosi hyvä hengitys ja luonne ja siten jalostuskelpoinen yksilö. Pipsahan on muutenkin ollut perusterve koira, joten luottavaisin mielin mennään suunnitelmissa eteenpäin.

10.3.2013: Juuan ryhmänäyttelyssä Hertta (Golden Carelia Bianka) EH2 sekä Sulo (Jäänrärkijän Armas) EH4. Tuomari Markku Kipinä, Suomi. Arvostelut löytyvät ko. koiran kohdalta.

1.2.2013: On vierähtänyt lähes kaksi vuotta siitä, kun viimeksi päivitin "Kuulumiset" osiota. Tämän kahden vuoden aikana on kennelissämme syntynyt kaksi pentuetta, joista kerrottu "Pennut"-sivuilla. Lisäksi olemme käyneet säännöllisen epäsäännöllisesti näyttelyissä. Jatkossa aion kirjoitella ajan puutteen vuoksi tälle sivulle lähinnä näyttelytuloksia sekä muita merkittäviä tapahtumia, mm. pennutuksista jne., joista löytyy myös tarkemmin tietoa omilta sivuilta.

Nyt onkin kulunut hieman aikaa kuulumiset-osion päivityksestä. Tätä kirjoittaessani eletään maaliskuun 2011 loppua...Loppuvuonna 2010 aikana kävimme Sisun ja Hertan kanssa muutamissa näyttelyissä (Jyväskylä ja Helsingin), joista näyttelytulokset löytyvät koirien kohdilta. Syksyllä olimme yhden viikon jälleen kerran Katinkullassa ja siitä reissusta taitaa olla muutama kuva albumissa. Helmikuussa 2011 oli ryhmänäyttely Tuusniemellä, ensimmäistä kertaa oli mukana vain Hertta. Hertta sai erinomaisen ja tulokseen ollaan oikein tyytyväisiä. Nyt Herttakin jää sitten näyttelytauolle, sillä se on tarkoitus astuttaa Sisulla. Reilu kuukausi sitten luulin jo Hertalla juoksujen alkavan, mutta se olikin vain hämäystä. Käyttäytyminen molemmilla koirilla oli sitä luokkaa, että olin varma, että kohta alkaa. Sen jälkeen oli kuitenkin taas "hiljaiseloa" ja ehdin jo luulla, että Hertalla olisi ollut hiljaiset juoksut. Asia varmistettiin progesteronitestillä ja sen mukaan mitään juoksuja ei olisi vielä ollut. Maaliskuun puolivälissä kävimme lomailemassa Sallassa koirien kanssa ja liekö sitten "Lapin lumo" saanut Hertan hormonit hyrräämään, sillä heti kun tulimme kotiin, alkoi Hertalla juoksut. Nyt sitten katsotaan, onnistuuko astutus, antaako meidän Sisua dominoiva Herttamme astua sitä lainkaan :-)


Hertta rentoutuu Sallan lomamatkalla



Hiljaiseloa kotona


Elokuussa 2010 oli Kuopiossa kolmipäiväiset kansainväliset Sawo Show-näyttelyt. Joka päivälle oli ilmoitettu noin 50 ranskista. Perjantaina oli argentiinalainen tuomari, joka käytti aika laaja skaalaa arvioinneissa. Sisu oli luokassaan 3. laatuarvostelulla erinomainen ja Hertta sai eh:n. Lauantaina oli italialainen tuomari ja Sisu oli luokassaan 3. ja Herttakin sai erinomaisen ja oli luokassaan 4. Sunnuntaina oli ranskalainen tuomari ja Sisu voitti valioluokan, josta olen tosi ylpeä, nimittäin tälläkertaa se päihitti muutaman tosi nimekkään koiran. Tuomari ei kuitenkaan ottanut valiokoiria pu-kehään, mutta meille valioluokan voitto oli jo voitto! Hettakin sai erinomaisen ja oli luokkansa 4. Olen kyllä ollut tyytyväinen myös Hertan menetykseen, sillä se on aina ollut junioriluokan nuorin ja se näkyy vielä ainakin pään koossa. Mutta tuomarit tuntuvat tykkäävän Hertan päästä ja ilmeestä.

Elokuussa kävimme vielä Kouvola ja Heinola-näyttelyissä ja Kouvolassa oli vain Hertta ilmoitettu. Tuomari oli tosi tiukka, se jakoi lähes kaikkia laatuarvosteluja ja uroksistakin vain valiourokset saivat erin. Hertta sai eh:n ja oli luokkansa 3. Olin tyytyväinen tulokseen, sillä nartuistakin vain viisi sai erinomaisen. Sunnuntaina Heinolassa Sisu oli PU2 ja Herttakin sijoittui ensimmäistä kertaa parasnarttu-kehässä, ollen PN4. Tälläkin kertaa Hertta oli kaikista nuorin, taisi olla jopä lähes 5 kk nuorempi muita. Nyt loppuvuodesta harkitaan, menemmekö vielä Jyväskylän näyttelyyn ja Helsingin Voittajaan. Hertta kehittyy hieman hitaammin kuin mitä Sisu kehittyi, mikä ei lainkaan ole huono asia. Antaa neidin hieman kasvaa ja katsellaan sitten rauhassa, missä meidät seuraavan kerran tapaa.




Sawo Show sunnuntaipäivänä, Sisu pöydällä



Hertta pöydällä

 


Heinäkuun olimme käytännössä lähes koko ajan mökillä. Ainut poikkeus oli 11 päivän loma/näyttelymatka Viroon ja Latviaan. Hertalla alkoi ensimmäiset juoksut reilu viikkoa ennen matkaa ja Sisuhan kävi silloin aika kuumana. Onneksi olin silloin lomalla, joten pystyin hyvin vahtimaan, että ei pääse vahinkoa tapahtumaan. Ja onneksi oli myös ennätyshelteet, joka ehkä hieman rauhoitti Sisua. Perjantaina 16.7.2010 menimme Joensuusta Pärnuuseen ja seuraavana päivänä olikin siellä kansainvälinen näyttely. Sisu oli valioluokasssa ensimmäinen ja parasuros kehässä 4. Tuomari tykkäsi Sisusta kovasti, sanoi, että jos olisi liikkunut paremmin, niin olisi voinut jopa voittaa. Meillä meni siis serti vierestä. Hertta sai laatuarvostelussa erittäin hyvän, mutta neitio oli taasen sitä mieltä, että kehässä ei tarvitse liikkua. Se oli välillä jarrut päällä. Liekö sitten molempien liikkumiseen vaikuttanut Hertan juoksut, sillä niihin aikoihin sille sattui juuri tärppipäivät. Tapasimme Pärnussa Hertan siskon Blackyn sekä kasvattaja Riinan. Hertta oli niin onnellinen nähdessään Riinan. Pusuista ei meinannut tulla loppua. Seuraavana päivänä menimme Pärnusta käsin Haapsaluun, jossa oli kansallinen näyttely. Tällä kertaa koiratkin liikkuivat hyvin ja Sisu sai kun saikin sen kaivatun sertin ja valioitui siten Eestin Muotovalioksi. Myös Hertta sai laatuarvostelussa erinomaisen. Pärnussa vietimme muutaman päivän ja sitten jatkoimme matkaa Riikaan. Pärnu oli todella kaunis, pieni ja siisti kaupunki, jossa oli aivan mahtavia puistoja ja hienot hiekkarannat. Siksipä Riika ei vaikuttanutkaan niin mukavalta paikalta. Puistot olivcat huonosti hoidettuja, lasinsirpaleita joka paikassa, roskaista jne. Ilmat olivat koko ajan tukalat, lämmintä koko ajan yli 30. Sisulla oli varmaan tosi hankalaa, kun Hertta tuoksui hyvälle.

Riikan lähellä Jaunmarupessa oli 24.-25.7.2010 kansalliset koiranäyttelyt, joka oli meidän seuraava kohde. Lauantaina Sisu sai erin ja oli PU2 ja Hertta sai eh. Latviassa ei eh:n saaneita sijoiteta, vaikka erin saaneita olisi vain yksi. Sisulta meni siis taasen serti vierestä. Sunnuntaina Sisu oli jälleen PU2 ja Hertta sai erin ja oli luokassaan toinen. Paras narttu kehään se ei kuitenkaan päässyt, sillä ainoastaan luokkavoittajat pääsi Pn kehään. Ja jälleen siis serti vierestä. Onneksi kuitenkin aloin epäilemään, että pystyikö voittajakoira ottamaan sertiä vastaan ja loppujen lopuksi selvisikin, että heille oli tapahtunut virhe. Näin ollen Sisu sai sertin ja siitä tuli siten Latviankin Muotovalio. Matka meni siis näyttelyiden suhteen yliodotusten. Matka oli muutenkin mukava, yllättävän helppoa on matkustaa kahden pienen koiran kassa omalla autolla. Onneksi koirani ovat niin soputuvaisia ja tottuneet reissaamaan. Ainut vaan, että seuraavalla kerralla mietin tarkkaan, lähdenkö uroksen ja juoksuisen nartun kanssa yhtä aikaa reissuun...

 



Väsynyt matkailija laivalla palaamassa kotiin Viro-Latvia reissulta


Haapsalu 18.7.2010


Kesäkuun alussa kävimme Sisun kanssa suorittamassa Kiva koirakansalainen-testin. Testissä oli muistaakseni 10 eri osiota, jotka piti kaikki suorittaa hyväksyttävästi. Kokeessa testattiin mm. koiran luoksepäästävyyttä, paikallaanoloa ilman ohjaajaa, istumista, toisen koiran kohtaamista jne. Makupaloja ei saanut käyttää, mutta koiraa sai kehua kokeen aikana. Olemme tokossa treenanneet Sisun kanssa vastaavia asioita, mutta silloin on yleensä ollut palkkaa mukana. Nyt kun kokeessa ei saanutkaan antaa makkaraa, niin parissa kohdassa Sisu ei meinannutkaan totella. Luottavaisin mielin kyllä kokeeseen menin, sillä tiesin, että Sisu osaa halutessaan. Testi meni läpi ja samalla se oli hyvää treeniä, jos joskus menisikin tokossa alokasluokan kokeeseen.



Kesäkuussa olimme paljon mökillä ja Hertta ja Sisu saivat paljon venekyytiä. Molemmat koirat halusivat aina lähteä mukaan verkoille aamuisin ja iltaisin. Mikäli saalista tuli, Hertta oli tosi kiinnostunut kaloista. Hertta osoittautui varsinaiseksi vesipedoksi. Se uiskenteli itsekseen vähän väliä vedessä ja välillä uitiin sorsien perässä. Uiminen kiinnostaa selvästi enemmän Herttaa kuin Sisua.


Toukokuun tapahtumia: Toukokuussa kävimme ensimmäistä kertaa Hertan kanssa Vappu Match Schow'ssa. Hertta osallistui Salla-tyttösen kanssa "Lapsi- Ja koira"- sarjaan sekä minun kanssa pentujen ryhmään. Salla esitti hienosti Herttaa ja tuloksena oli ko. sarjan toinen sija! Salla oli niin innostunut asiasta, että halusi pari viikkoa myöhemmin mennä uudestaan Match Show-kisaan. Tälläkin kertaa molemmat esiintyivät todella ammattimaisesti ja taas oli ruusukkeita kotiinviemisiksi. Vappu kisoissa myös minä olin Hertan kanssa pentusarjassa ja olimme loppujen lopuksi sinisten pentujen ykkönen ja BIS 3. Teija harjoitteli myös pari kertaa mätsäreissä Hertan kanssa, sillä hän lupautui viemään molemmat koirat Joensuun näyttelyyn, kun minä en ole silloin Joensuussa. Hyvin Teijaltakin sujui Hertan esittäminen.

Toukokuussa kun jäät lähtivät, pääsi Herttakin ensimmäistä kertaa tutustumaan saareen ja mökkielämään. Hyvinhän tuo tuntui viihtyvän ja vedessäkin tykkäsi kahlailla ja jopa uida. Myös veneily ja kalastus luonnistui kuin vanhalta konkarilta.

Toukokuun loppupuolella oli Haminassa KV-näyttely, missä Hertta oli ensimmäistä kertaa pentuluokassa. Tuomarina oli Anne Sume Virosta ja Hertta oli loppujen lopuksi ROP-pentu ja sasi siis myös Kunniapalkinnon. Arvostelut olivat tosi hyvät ja tästä on kiva jatkaa mielenkiinnolla eteenpäin. Sisu sai valioluokassa ERI:n, mutta ei sitten enää menestynyt Paras uros-kehässä. Sillekin tuli hyvät arvostelut.




Hamina 23.5.10, Hertta ROP-pentu



Vesipedot



Salla ja Hertta Vappu Match Show'ssa, sijoitus 2.


Huhtikuu: Tänään 25.4. Hertta painoi noin 10 kg ja nyt jonkin aja on näyttänyt, että tyttö kasvaa pituutta. Edelleen se "kiusaa" Sisua ja yrittää saada sitä leikkimään. Välillä meno asunnossa on niin rajua, että on pakko toppuutella, että ei vahinkoja sattuisi. Hertasta on tullut myös leikkisämpi, se saattaa napata esim. pöydältä jonkin esineen ja juoksee sitten karkuun siten, että minun on mahdoton saada sitä kiinni. Se on kyllä taitavin ja ovelin koirani tuossa karkuun juoksemisessa, johtuneeko sitten siitä, että se on narttu. Nyt kun lumet ovat pitkälti sulaneet ja maa alkaa paljastua, Hertta viihtyy hyvin ulkona, sisälle se ei haluaisi tulla. Ulkoa löytyy niin paljon kaikkea kiinnostavaa.

Kaksi viikkoa sitten aloitimme toko-treenit molempien koirien kanssa, Hertta on Hyvät tavat-ryhmässä ja Sisu Kilpailuun tähtäävissä. Ihmeen hyvin Herttakin on alkanut oppimaan esim. seuraamista ja aina kun saavumme toko-kentälle, sillä alkaa kieli lipsua, kun se tietää, että täällä saa makkaraa. Kesäkuussa olisi mahdollista suorittaa Kiva koirakansalainen- testi ja menemme sinne ilmeisesti Sisun kanssa. Saammepahan ainakin kisakokemusta. Myös näyttelytreeneissä kävimme Hertan kanssa kerran ja vaikka Hertta on suhteellisen vilkas, niin se malttaa kyllä seistä hyvin. Myös yhden Salla-tyttösen kanssa ollaan treenattu, jos vaikka Salla menisi joku kerta Hertan kanssa lapsi ja koira match show-kisaan.

11.4.2010 Sisu kävi Kiihtelysvaaran ryhmänäyttelyssä ja sai laatuarvostelussa erinomaisen ollen PU2. Vaikka halli oli tupatentäynnä ihmisiä ja koiria, niin siitä huolimatta se otti rennosti. Kehän jälkeen se vaan oli pitkällään lattialla, sitä ei paljoa maailmanmeno häirinnyt.


Maaliskuussa 2010 olimme koirien kanssa viikon Luostolla hiihtolomalla. Mökki oli sama, jossa olimme neljä vuotta sitten Urhon kanssa. Halusimme nimenomaan samaisen mökin, jossa Urho tykkäsi aikoinaan katsella ikkunasta ulos ja seurata samalla jäniksiä/kuukkeleita ja oravia. Mutta, Sisua ei paljoa metsäneläimet kiinnostanut, ainoastaan jos näkyi hiihtäjiä, niitä piti vähän vahtia. Koko viikon ajan oli pikkupakkasta ja aurinko paistoi koko ajan. Lappilaisissa herätti koirien ulkonäkö vähän ihmetystä, eivät olleet kuulemma ennen tällaisia nähneet. Jotkut luulivat jopa tappajakoiriksi, jollaisia ei saisi Suomeen tuoda. Hertta keksi viikon aikana omasta mielestään kivan leikin, se hoksasi, kuinka kiva on leikkiä remmillä, varsinkin Sisun. Sisu parka ei päässyt aina eteenpäin, kun Hertta roikkui hihnassa. Nykyään Hertta leikkii jatkuvasti ulkona jossain vaiheessa remillä, taistelee sillä ja vetää ja kiskoo sitä hullunlailla. Se on lähinnä huvittavaa, joten olen antanut sen leikkiä sillä. Tuskin siitä ongelma tulee...




13.2.2010 kävi luonamme Hertan kasvattaja Riina sekä Hertan isän omistajat Sanna ja Joni tapaamassa Herttaa. Riina oli neljän päivän laskettelumatkalla Tahkolla ja lauantaipäivänä hän tuli varta vasten Tahkolta käsin tapaamaan kasvattiaan. Sannalla ja Jonilla oli puolet koirista mukana, Mosse, Hertan isä sekä Niilo, Hertan velipuoli. Mossella ja Sisulla ei herunnut toisilleen sympatiaa, joten Sisu oli vierailun aikana toisessa huoneessa. Alkutapaaminen oli aikamoista härdelliä, Hertta komensi isäänsä ja veljeään ja Sisu kiljui portin takana, kun ei tiennyt, että mistä oli kyse. Jossain vaiheessa tilanne alkoi rauhoittua ja koirat tutustua toisiinsa. Hertta vaikutti tosi onnelliselta, kun näki Riinan, mutta tiedä sitten, muistiko se enää kasvattajaan. Juttelimme porukalla pitkään pentueesta, ylipäänsä koirista, niiden luonteista ja siitä, että onko Hertta tullut isäänsä vai äitiinsä. Onneksi siskoni oli tulkkina mukana, sillä hän osaa viron kielen ja siten pystyimme hyvin ymmärtämään toisiamme. Suunnittelimme myö seuraavaa tapaamista, joka saattaa olla ensi kesänä Virossa. Täytyy olla tyytyväinen, että Hertalla on sellainen kasvattaja, joka on aidosti kiinnostunut kasvattiensa elämästä ja kuulumisista. Ja on mukavaa, että Hertan isä ja isän omistajat asuvat lähistöllä, jotta voimme tapailla näyttelyissä ja muutenkin jutella koirista.



Isän ja tyttären ensitapaaminen


7.-8.2.2010 Kävimme iltapäivällä seuraamassa turistina koirien kanssa Enon ryhmänäyttelyä. Hertta olikin ensimmäistä kertaa tutustumassa näyttelytunnelmaan. Muutamalle mopsille piti yrittää vähän ärhennellä mutta välillä seurattiin myös kiltisti kehänlaidalla. Näyttelyyn osallistui Sisun isä ja ukki ja Sisun isästä tuli Suomen muotovalio. Enosta jatkoimme Kolille, jossa oli sovittu koiratreffit pohjois-suomalaisten kanssa. Tapasimmekin sitten yhdellä mökillä, jossa oli Sisun ja Hertan lisäksi 10 ranskista, joista 2 oli urosta. Lattialla oli aikamoinen vilinä ja koirat tulivat hyvin toimeen ilman mitään rähäköitä. Seuraavana aamuna oli aikamoinen tuuli ja luntakin satoi hieman. Kävimme kävelemässä ukko- ja akka-Kolillla, josta kuva alhaalla.





14.1.2010. Viime viikonloppuna olimme Sisun kanssa Kajaanin kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Koiria oli ilmoittautunut reilusti yli 40 kpl ja urosten valioluokassakin oli 4 urosta. Sisu sijoittui luokassaan kolmanneksi ja oli lopulta PU4. Emme odottaneet mitään sijoitusta, joten reissu meni siten ihan hyvin. Sisulla oli oma retkeilytuoli mukana, jossa se tyynesti odotti omaa esitysvuoroaan. Sisu ei paljoa hötkyillyt, nukkui välillä istualtaan. Kehässä kuitenkin liikkui hyvin, vaikka ehdin jo
etukäteen epäillä sitä...Tulomatkalla sainkin sitten pikavoiton, 100 euron rikesakon ylinopeudesta. Ei auttanut, vaikka kysyin tutulta poliisilta, että eikö ole lieventävä asianhaara, että olemme tulossa näyttelystä ja kiire pentukoiran luo? Vuosi sitten samaisella reissulla autoimme venäläisiä ojasta, joten mitäköhän seuraavana vuonna...

Eilen kävimme Sisun ja Hertan kanssa lääkärissä. Hertalle otimme rokotukset ja painoa oli noin 5,3 kg. Neiti on kasvanut neljän viikon aikana 1,5 kg, eli noin 380 g viikossa. Sisullahan oli pentuna viikkovauhti 500 g. Hertta on välillä hieman ronkeli ruoan suhteen, mutta hyvin tuo on kasvanut siitä huolimatta. Korkeutta on ainakin tullut lisää. Sisulla on ollut hieman vatsa löysällä Hertan tulon jälkeen, mutta nyt sekin alkaa korjaantua. Kaippa se on hieman stressannut uutta tilannetta. Muutenkin nyt alkaa näyttämään siltä, että Sisukin alkaa päästä jyvälle Hertan kotkotuksista ja Sisu ei enää anna Hertan pompotella niin paljoa.

Hieman olen opettanut Hertalle istumista ja seisomista, pienestä se on aloitettava tuo näyttelyseisominen! Onneksi Herttakin tykkää nakeista, joten sitä on helppo opettaa.

Nettisivuja ollaan vähän muokattu uuteen uskoon, mutta vielä on mm. etusivulla muokattavaa kuvien suhteen. Odotan sitä kunnon otosta koirista, jonka sitten kehtaa laittaa etusivulle.


9.11.2009-2.1.2010. Nyt onkin ollut hurjan pitkä väli, että en ole ehtinyt päivittää kuulumisia, mutta siihen on syynsä, nimittäin uusi koiranpentu, Hertta! Lokakuun loppupuolella kävin katomassa Lillabullan kennelin kotisivuja ja huomasin, että Mossen (FI MVA Vonheimdal Balthazar) luona oli käynyt virolainen narttukoira Venezia (EST J CH, EST W06, EST V CH, FIN CH, LV CH, RUS CH, BLR CH, ROM CH, ROM W06, C.I.B Venezia) astutusmatkalla ja että heille oli syntynyt 5 brindlepentua, joista kaksi oli narttua. Kennel oli siis Kennel Golden Carelia ja omistaja Riina Kask Rakverestä. Soittelinkin heti sitten Mossen omistajalle Sannalle ja kyselin kasvattajasta ja olin myös itse yhteydessä Riinaan sähköpostitse sekä siskoni Annan välityksellä, siskoni osaa viron kieltä. Sovittiin, että Tarton näyttelymatkani yhteydessä käyn katsomassa pentua ja että siihen asti Riina piti molempia narttupentuja varattuna minulle. Kun sitten näin pentueen ja kasvattajan, niin olin lopullisesti vakuuttunut, että pentue on hyvä ja kasvattaja erittäin mukavan, vastuullisen ja luotettavan oloinen. Hertta oli pentueen pienin, mutta jos ensimmäisellä kerrallani sen nähtyäni, se osoitti aktiivisuuden merkkejä, nyhtämällä vilttejä jne. Silloin se oli 4 viikkoinen. Oli kasvattajan kanssa muutenkin puhetta, että jos joskus käyttäisin Sisua jalostukseen, niin nartun ei tarvitsisi olla mikään jättiläinen, joten senkin puolesta Hertta oli meille oikea vaihtoehto. Siitä sitten alkoi useamman viikon odotus ja Helsingin Voittaja-näyttelyn yhteydessä perjantaina 11.12.2009 kävimme Hakemassa Hertan Tallinnasta. Riina toi meille pennun satamaan, jotta meidän ei enää tarvinnut lähteä sitä noutamaan Rakverestä. Riinalla oli mukana pennulle kaikenlaista, Royal Caninin pentupakkaus, useita kiloja ruokaa, panta, pyyheliinoja, leluja ja itseneulottu viitta talvea varten. Ei voinut kuin olla onnellinen, että kaikki sujui niin hyvin ja olin saanut mieleisen pennun.

Laivamatkalla Sisu tapasi Hertan ensimmäisen kerran ja hytissä meno oli aika riehakasta. Hertta leikki Sisun kanssa hirveetä rallia ja tutki hytistä jokapaikan. Minä olin että "ai tämänkö piti olla rauhallinen koira" :-). Illalla menimme hotelliin ja Hertta piti laittaa yöksi häkkiin, sillä hotellissa oli kokolattiamatto. Hertta asettui uskomattoman hyvin häkkiin ja nukkui koko yön hyvin. Seuraavana aamuna oli Sisun näyttelypäivä ja jouduimme jättämään Hertan kuudeksi tunniksi häkkiin. Kun tulimme hotelliin takaisin iltapäivällä, niin ei koira ollut moksiskaan, ei ollut edes kakkoja tehnyt ja näytti siltä, että aika oli mennyt nukkuessa. Hertta vaikutti todella tasapainoiselta.

Helsingin Voittaja 2009 näyttelyissä saimme ERIN ja olimme siihen tyytyväisiä. Ranskiksia oli yli 70 kpl ja valiouroksiakin 8 kpl. Norjalainen tuomari näytti pitävän fawn-värisistä koirista, joten senkin puolesta Eri oli hyvä tulos. Muuta emme edes odottaneetkaan. Seuraavana päivänä oli sitten Pohjoismaiden Voittaja ja koiria jälleen yli 70 kpl ja valioluokan uroksia 10 kpl. Jälleen tuloksena ERI ja tulos oli mielestämme hyvä. Automatka sunnuntaina Joensuuhun kesti yli 5 tuntia ja Hertta nukkui lähes koko matkan rauhallisesti.

Nyt olemme siis täällä kotona muutaman viikon aikana alkaneet tutustua Herttaan ja nähdä vähän sen tapoja ja luonnetta. Aamulla Hertta ja Sisu leikkivät kovasti, juoksevat rallia pitkin asuntoa jne. Päivä menee yleensä nukkuessa ja sitten aina klo 18.00 alkaa taasen hirveät tsembalot. Yksi ilta Hertta leikki itsekseen klo 18-21, kun Sisu jo väsähti. Hertalla tuntui vaan tahti kiihtyvän. Heti alusta asti Hertta on ollut tosi rohkea, ei pelkää mitään, uteliaana menossa jokapaikkaan ja tykkää ihmisistä. Luonnetta sillä kyllä piisaa, se haukkuu Sisulle, välillä jopa komentaa minuakin ja taistelutahota sillä on. Aivan mielettömän eloisa silloin, kun ei nuku, ja itsepäinen. Kukat ja sähköjohdot kiinnostavat, vessaharjat, roikkuvat vessapaperit pitää levittää pitkin asuntoa jne. Ylipäänsä kaikkeen mikä roikkuu, on tartuttava kiinni. Sisu on vielä aivan liian kiltti Hertalle, Hertta näykkii Sisua, mutta Sisu ei komenna sitä. Välillä Sisu juoksee sängylle turvaan, kun Hertta ei vielä osaa hypätä perässä. Olen siis ollut aivan ihastuksissani Hertan luonteeseen, muistuttaa tavattomasti Urhon luonnetta. Jotenkin vaan ei osaa suhtautua, kun pienessä koirassa on ison koiran tavat ja elkeet. Mutta, tarkkana siis täytyy olla Hertankin suhteen, että ei kaikkien pomottajaa tule.

Kotisivuillani ei vielä ole Hertalle omaa sivua, kun en osaa sitä tehdä. Pitää pyytää kaveriani hieman muokkaamaan tätä ulkoasua, kunhan hän vaan ehtii. Kuvia kyllä löytyy Hertasta ja Sisusta albumit-sivuilla.

 


5.-9.11.2009 olimme Sisun kanssa Viron Tartossa tapaamassa siskoni perhettä sekä kävimme Tarton kansainvälisissä koiranäyttelyissä 7.-8.11. Lauantaina koiria oli ilmoittautunut 20 kpl sunnuntaina 18 ja urosten valioluokassa oli samat kolme koiraa molempina päivinä. Koirat olivat pääasiassa suomesta ja venäjältä sekä virosta ja latviasta taisi olla yhdet koirat. Suomi-Venäjä ottelu siis. Ja kuten arvata saattaa, niin juuri edellien koira (venäläinen) nappasi sertit molempian päivinä. Saatiin kuitenkin erinomainen laatuarvostelussa, mutta kyllähän se hieman otti pannuun. Sinänsä oli myös huonoa tuuria, että venäläiset koirat olivat yhdestä ja samasta kennelistä ja koirat olivat tällä kertaa venäläisiksi koiriksi aika pieniä ja matalajalkaisia. Suurin osa koirista oli väriltään fawneja, kaksi koiraa oli brindlejä. Eli Sisu oli porukan korkein, mutta tietenkin mielestäni komein! No, vaikka ei nyt vielä Viron valiota tullutkaan, niin matka oli muuten mukava. Mukava oli vierailla siskoni luona ja tavata aina niin ihanan suloista kummipoikaani Ahtia!

25.10.2009 jouduin luopumaan rakkaasta bokseristani, Urhosta. Syyskuun aikana Urho muuttui kipeän ja alakuloisen oloiseksi ja ulosti veristä kakkaa. Lääkäri totesi, että verikakka johtui varmaan paksusuolen tulehduksesta ja alakuloisuus selästä. Kuvasimme nimittäin selän ja siellä oli muutamassa välissä menossa luutumisvaihe (spondyloosi), mikä aiheutti kipua ja haluttomuutta kävellä. Lääkkeeksi annettiin kortisonipiikki ja antibioottia tulehdukseen. Hieman siitä olo kohenikin, mutta Urho alkoi juoda paljon vettä ja ei sitten pystynyt pidättämään, joten välillä pissit tulivat sisälle. Jonkin aikaa mentiin näin ja välillä Urho vaikuttikin jo terveemmältä, mutta kun kortisonin vaikutus loppui, kävely huononi taasen. Annettiin uusi kortisonipiikki, mutta kun senkin vaikutus lakkasi, niin oireet palasivat. Lopuksi alettiin antamaan kortisonia suun kautta ja lisäksi kipulääkkeitä. Sisälle pissimisongelmat jatkuivat ja välillä tuli jopa kakatkin sisälle. Lisäksi tramal-kipulääke aiheutti tosi pahan epilepsiakohtauksen, jonka jälkeen päätin lopettaa ko. lääkkeen käytön. Kun kipulääkkeen käyttöä vähennettiin, Urho oli jotenkin tosi sekavan oloinen, ravasi pitkin asuntoa ja ei malttanut asettua aloilleen. Kymmenen minuutin välein piti Urhoa viedä ulos pissille ja siitä huolimatta pissit tulivat hyvin usein sisälle. Lisäksi Urholta löytyi ulosteen mukana ihmisen lapamatoa, johon piti ottaa pistos madon poistamiseksi. Varmaan tämä matokin oli jyllännyt pitkään, sillä tavallinen matolääke ei siihen tehoa. Olin melken kaksi kuukautta seurannut koiran tilannetta ja selvästi paremmaksi se ei missään vaiheessa muuttunut, päinvastoin Urhon käyttäytyminen ja luonne muuttui jotenkin omituiseksi. Urho ei ollut enää oma itsensä ja elämänilo oli poissa. Jotenkin alkoi tulla tunne, että ei taida Urho enää tuosta parantua ja koska kortisonikaan ei antanut mitään vastetta, oli tehtävä päätös. Viimeisen viikonlopun olimme mökillä ja sain tilattua sinne sunnuntaiksi päivystävän lääkärin. Viimeisenä aamuna kävimme vielä saaressa kävelemässä normaalit lenkit. Iltapäivällä hautasimme Urhon Niken ja Rasmuksen viereen, tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen.

En olisi kesän alussa uskonut kun treenasimme vielä koetta varten, että lokakuussa joudun luopumaan Urhosta. Suru ja ikävä on suuri ja se epäreiluus, että Urhosta piti luopua liian aikaisin. Kuukautta aiemmin täyttänyt kuusi vuotta. Paljon olisi ollut vielä hyviä elinvuosia jäljellä. Nyt kun jälkikäteen olen paljon miettinyt Urhon loppuvaihetta, niin väistämättä käy mielessä, että oliko sillä kuitenkin jotkut epilepsiakohtaukset aiheuttaneet jotain vaurioita aivoissa, kun käyttäytyminen oli omituista tai että oliko selässä joku kasvain, mikä painoi hermoja. Olen aina rakastanut boksereita ja tulen rakastamaankin, mutta juuri tällä hetkellä en uskalla ottaa uutta boksua juuri siksi, kun aika moni tuntuu kuolevan liian nuorena. Toivottavasti tulevaisuudessa puututtaisiin jalostuksessa mm. juuri selkäongelmiin entistä enemmän, jotta boksereidenomistajat saisivat harrastaa ja elää terveiden koirien kanssa mahdollisimman pitkään.


Sisun kanssa ollaan harrastettu loppukesän ja syksyn aikana kaikenlaista. Lomien jälkeen jatkoimme agilityn parissa ja kävimme kokeilemassa jopa möllikoetta. Koen olisi mennyt muuten nappiin, mutta Sisu liian innokkaana otti varaslähdön ja ehti mennä jo kaksi estettä, ennen kuin tajusi, että emäntä ei tulekaan perässä. Toisaalta se oli oma mokani, kun menimme liian aikaisin odottelemaan vuoroamme. Nyt syksyn ja talven tultua siirryimme treenaamaan maneesille. Kokeilimme syksyllä vielä yhtä uutta lajia, nimittäin viehejuoksua. Sisu oli sielläkin innokkaana mukana vinttikoirien joukossa. Eräs harratelija ihmetteli, että ei ole tiennytkään, että ranskiksetkin harrastavat tätä lajia. Totesin siihen, että en minäkään...Sisu käy sen verran kuumana vieheen perään, joten ajattelimme jatkaa sitäkin lajia ensi vuonna soramontuilla. Myös tokoa ollaan treenattu, maahanmeno tuottaa ongelmia. Siinä liikkeessä ranskiksen itsepäisyys tulee todella esille; jos on märkää tai kylmää, niin ei taatusti mene maahan. Sisällä liike sujuu kuin rasvattu.



29.8.2009 ajelimme aamulla Vaalimaan raja-asemalle, sillä olimme menossa Viipurin kansallisiin koiranäyttelyihin. Ajelimme sinne kolmen suomalaisen auton letkassa, mukana oli mm. Sisun kasvattaja sekä muutama hänen tuttavansa. Tullissa meni varmaan puolitoista tuntia, mutta itse ajomatka näyttelyalueelle kesti vajaan tunnin. Näyttelyalueena oli koulun urheilukenttä, mitä ei oltu oikein hoidettu, sillä osittain kentällä kasvoi korkeata pujoa ja pietaryrttiä. Onneksi kuitenkin kehien kohdalla oli matalampi heinä. Sisun kehät alkoi vasta klo 16 aikoihin, joten meillä oli monta tuntia aikaa odotella sitä. Sisu ei malttanut nukkua koko aikana, kelikin oli aika kuuma, ainakin 25 astetta varjossa. Ranskiksia oli seitsemän kappaletta, osa varsin hyvännäköisiä. Kuitenkin tuomari tykkäsi Sisusta sijoittaen sen rotunsa parhaaksi ja saimme siten sen halutun sertin.

Ryhmäkehästä en odottanut mitään sijoitusta ja tuomarikin oli vielä eri, joten otimme sen harjoituksen kannalta. Sisu esiintyi koko ajan aivan älyttömän hienosti, seistä jäpitti paikallaan. Sekö lie tuomaria miellyttänyt, sillä Sisu oli ryhmänsä paras! Siinä vaiheessa olin pikkaisen ällikällä lyöty. Näyttelyn kauneimman koiran kehässä Sisu jatkoi hyvää esiintymistään ja niinpä tuomari sijoitti Sisun neljänneksi! Voisi varmaan todeta, että venäläiset ainakin osaavat arvostaa ranskiksia. Itse näyttelytoiminta oli hieman erilaista kuin Suomessa, mutta kun tarkkaan seurasi kehien tilannetta, niin kyllä siellä jyvällä pysyi, missä mennään. Lisäksi kun oli noita muita näyttelykonkareita mukana, niin oli aina helpompaa ja mukavampaakin olla näyttelyssä. Heti näyttelyn päätyttyä lähdimme ajamaan takasin Suomeen ja Helsingissä olimme vasta klo 23. Seuraavan päivänä olikin sitten erkkari.



Sisu Viipurissa BIS4

30.8.2009 oli Hesperian puistossa Suomen Kääpiökoirayhdistyksen erikoisnäyttely, jonne oli ilmoittautunut yli 90 ranskista. Keli oli tänä vuonna juuri sopiva, aurinkoinen ja tuulinen. Tuomari tuli venäjältä ja ei ollut mikään eri-automaatti. Valioluokassa uroksia oli seitsemän, joista neljä sai erin, loput eh:n. Sisu sai erin ja oli aluksi neljäs luokassaan. Yhden koiran tulos jouduttiin kuitenkin aika lopussa mitätöimään, joten Sisu nousi luokassaan kolmanneksi. Tavoitteemme oli saada vain eri, joten sinänsä näyttely meni yliodotusten, kun kuitenkin sijoitus tuli.

Maanantai-iltana olin takaisin Joensuussa ja menin hakemaan Urhoa Sisun kanssa vanhempien luota hoidosta. Reissumme aikana Urho oli saanut pitkästä aikaa kolme kouristuskohtausta ja oli ollut muutenkin apea. Oli kuitenkin iloinen yllätys, kun Urho näki Sisun, sillä Urho oli niin onnellinen, kun kaveri oli tullut takasin! Kaikki alakuloisuus ja masentuneisuus kaikkosi sen siliäntien. Täytyi vaan todeta, että taitaa Urho todella tykätä Sisusta. Kotonani kävimme vielä iltalenkillä ja Urho jo komensi Sisua, että palaa sinä vaan jo maanpinnalle...



Sisu Erkkarissa

 


1.8.09 olimme Iisalmen näyttelyssä. Itselläni oli noidannuoli, joten ystäväni Teija esitti Sisun. Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen, joka käytti laajaa skaalaa antaen tyydyttävistä erinomaisiin. Ainoastaan kaksi urosta sai erin ja niistä toinen oli Sisu. Sisu sijoittui PU-kehässä toiseksi ja sai siten vara-cacibin.

15.8.09 oli Joensuussa kansallinen koiranäyttely ja tuomarina tällä kertaa Juha Putkonen. Sisulla oli kehässä laukkamisongelma, en meinannut saada sitä millään ravaamaan. Tälläkin kertaa vain kaksi urosta sai erin ja Sisu oli jälleen niistä toinen, sijoittuen paras uros kakkoseksi. Tuomari kommentoikin lopuksi, että olisi halunnut koiralle enemmän puhtia. Mutta, ROP koira tuli tällä kertaa ystävämme koirasta joensuusta ja olimme tosi onnellisia heidän puolestaan.

16.8.2009 olikin Joensuussa sitten kansainvälinen koiranäyttely ja tuomarina slovenialainen Marija Kavcic. Sisu oli hienosti paras uros sekä ROP-koira ja saimme siten toisen Cacibin. Nyt olemme siis saaneet vaadittavat kaksi Cacibia suomesta, vielä pitäisi saada kaksi ulkomailta, mikäli koirasta halutaan intti-valio. Ryhmäkehien aikaan alkoi tietysti satamaan tuutin täydeltä ja kehä menikin läpijuoksuksi.



Joensuu 15.8.09



Joensuun KV 16.8.09

 


4.- 25.7.2009 Edellisen kuulumisen jälkeen onkin tapahtunut paljon, hieman surullisia sekä myös iloisia uutisia. Nimittäin noin viikko Urhon kokeen jälkeen alkoi Urholla esiintyä epileptisiä kohtauksia, joita pahimmillaan tuli kuusi kertaa 24 tunnin aikana. Otimme verikokeet, jotka olivat normaalit sekä kävin Jyväskylässä ultraamassa sydämen ja tulos oli se, että sydämestä ei ainakaan kohtaukset johdu. Nyt kun Urholla on kohtauksia edelleen tullut, aloitimme kaksi viikkoa sitten vakituisen lääkityksen, joka siis tietää sitä, että emme enää voi mennä mihinkään kokeeseen. Nyt seurataan, kuinka lääke alkaa vaikuttamaan. Nyt parin viikkon aikana lääkityksen alettua on tullut neljä-viisi kohtausta, mutta onneksi niissä ei kouristuksia ole ollut. Huono puoli lääkityksessä on se, että koira on ainakin toistaiseksi tosi väsynyt, iloton, heikonoloinen ja hieman poissaoleva. Toivottavasti tilanne tästä kuitenkin tasaantuisi ja lääke alkaisi tehoamaan siten, että voisimme vielä viettää normaalia iloista bokserinelämää!

12.7.2009 olimme Laukaalla koiranäyttelyissä ja Sisu oli ensimmäsitä kertaa avoimessa luokassa tavoittelemassa sitä viimeistä sertiä. Sisuhan oli saman viikon torstaina täyttänyt kaksi vuotta, joten olimme siis siirtyneet "aikuisten" luokkaan. Menimme jo edellisenä päivänä yöksi Peurungan kylpylähotelliin, jossa oli tarkoitus olla maanantaihin asti. Urho oli nimittäin mukana ja majoitus otettiin osaksi Urhon vuoksi, jotta se voisi olla siellä näyttelyn aikana. Urhoa ei tämä ratkaisu vissiin miellyttänyt. Näyttelyaamuna kun olin menossa aamiaiselle hotellin eri rakennukseen, niin eräs nainen tuli perässäni ilmoittamaan, että bokseri oli saanut huoneen oven auki ja nyt molemmat koirat olivat irti pihalla! Säikähtäneenä ajatuksesta, mitä voi tapahtua, juoksin ulos ja koiria ei näkynyt missään. Onneksi Urho oli älynnyt palata takaisin asuntojen yleiseen eteiseen ja siellä molemmat iloisena odottivat meitä. Sen jälkeen Urho joutuikin sitten odottelemaan kaikki ajat autossa, sillä kun se kerran oli hoksannut, miten ovet saadaan auki, niin ei sitä enää mikään olisi huoneessa pidättänyt.

Näyttelypäivä oli sateinen, jälleen kerran. Mutta aamun huonosta alusta huolimatta päivä sujui mainiosti, sillä Sisu oli rotunsa paras, sai sen viimeisen sertin ja samalla siitä tuli siten Suomen Muotovalio! No, pitihän sitä illalla ottaa kuoharia sen kunniaksi, aika harvoin tällaista kuitenkin tapahtuu meikäläisen elämässä...(siis että joku valioituu... ;-) )

25.7.2009 olimme Mikkelin KV- näyttelyssä ja Sisu ensimmäistä kertaa valioluokassa. Ja tietenkin taasen satoi vettä kuin esterin perseestä. Mitähän pahanilmanlintuja me ollaan, sillä aina minne me menemme, sataa kuin saavista...Uroksia oli ilmoitettu 14, joista pari taisi olla poissa. Sisu ja rotunsa paras, valioluokan koira, saivat laatarvostelussa ainoastaan erinomaiset, joten Sisu oli PU2 ja sai vara-Cacibin. Viikon päästä sitten Iisalmeen kokeilemaan onnea...


FI MVA Bombastic Aguila Rapido


27.6.2009 olin viimeinkin Urhon kanssa hakukokeessa Joensuussa, Pärnävaaralla. Olin jo miettinyt kuukausia, että yritänkö enää mitään koiran kanssa, vaan laitanko hanskat tiskiin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kokeiltava on, jotta pääsen mielenrauhaan ja kokeen jälkeen sitten mietin, mitä teen jatkossa. Tavoitehan meillä on ollut, että saisimme hyväksytyn alokasluokan tuloksen, niin silloin Urhosta tulisi Suomen muotovalio. Viikkoja ennen koetta heräilin joka yö ja mietin tottiskaavioita yms. ja sydän tykytti varmaan 200 pelkästä ajatuksesta.

Koepäivä oli tietenkin kesän kuumin, aamulla klo 9 asteita oli jo 22 ja peilityyni. Onneksi meillä urakka alkoi tottiksella, joka on ollut meidän kompastuskivi, ja siinä lähinnä seuraaminen. Alokasluokan haussa oli vain kolme koiraa, joten tuomari (Eija Koistinen) kierrätti meitä siten, että Urho joutui ensiksi paikallaoloon, sitten tauolle helteiselle kentälle ja sen jälkeen oli vasta muu tottisosuus. Seuraamisessa ensimmäinen suora oli vielä kuosissa, mutta paikkapaikoin Urhon seuraaminen herpaantui siten, että jouduin antamaan lisäkäskyjä. Samoin itse sekoilin askelmäärissä, mikä vaikuttikin sitten arvosteluun. Mutta, Urho suoritti loppujen lopuksi kaikki liikeet, osan jopa erinomaisesti, joten loppupisteemme olivat 79! Ei voi muuta sanoa kuin että olin todella tyytyväinen siihen, että Urho helteestä huolimatta teki kaikki liikkeet ja taisipa saada vielä päivän parhaimmat pisteet! Tietenkin meillä oli vielä paljon puutteita, mutta aika paljon pisteitä menetettiin juuri minun virheiden vuoksi. Tottiksen jälkeen lähdimme ajelemaan metsään ja siinä vaiheessa oli lämmintä jo 27 ja edelleen aivan tyyntä. Urhon suoritus alkoi ensimmäisenä ja itse hakualueelle oli matkaa kävellen noin 0.5 km ja maasto oli aika kumpuilevaa. Olimme molemmat jo aika puhki hakualueelle tullessamme. Sitten alkoikin ukkojen etsintä ja ensimmäistä kertaa kävi niin, että Urho ei löytänyt kummastakaan etukulmasta mitään! Siinä vaiheessa oli minulla aika epätoivoinen tunne. Laitoin Urhon uudestaan etukulmaan ja vähän ajan kuluttua huomasin, että metsässä liikkui joku tyttö ja Urho sen vierellä! Kävi ilmi, että siellä oli joku yksinäinen suunnistaja. En sitten tiedä, kuinka kauan Urho oli sitä seurannut, mutta siinä tuhraantui aikaa. Yhden ukon Urho sitten löysi etukulmasta, mutta siihen se sitten jäikin. Lähetin Urhoa eri puolille, mutta ajan puitteissa se ei ukkoja löytänyt. Urho oli kuulemma käynyt kaikilla maalimiehillä, mutta mitä lie sitten siellä sekoillut. Urho ei ollut lainkaan oma itsensä, se oli niin väsynyt kuumudesta johtuen sekä maastokin oli hieman vaativampi kuin mitä meillä harjoituksissa on. Sinänsä harmitti, että helle sotki suunnitelmat, sillä Urho on yleensä hyvä metsässä ja olin varma, että jos vaan hyvä päivä sattuu, niin metsä ainakin menee läpi. Mutta, toisaalta hyvä näin, että tottis sujui, sillä se antoi minulle uutta intoa, että syksymmällä yritämme uudestaan. Päivän päätteeksi piti avata kuoharipullo Urhon hyvien tottispisteiden vuoksi ja loman alkamisen kunniaksi! Nyt pidämmenkin sitten taasen taukoa ainakin tottiksessa, elokuussa taasen alkaa tavoitteellinen treenaaminen, toivottavasti.



Urhon seuraamista hakukokeen tottisosuudella

22.-25.5.2009 olimme jälleen kerran Urhon kanssa Sby:n Pohjois-Karjalan alaosaston järjestämällä kevätleirillä Rääkkyläsä. Tällä kertaa hakuryhmässä oli vain neljä koiraa plus kouluttajan koirat. Leirin aikana otimme hakua ja tottista useamman kerran sekä esineruutua kerran. Säät suosivat tällä kertaa ja koirakin toimi suhteellisen hyvin ensimmäistä päivää lukuunottamatta. Leiri saattoi olla Urhon viimeinen kevätleiri, katsotaan sitten, menemmekö vielä Kesäleirille Jyväskylään heinäkuussa. Tänä kesänä tarkoitus on käydä kokeilemassa yhdessä kokeessa, kuinka koira toimii ja sen jälkeen päättää jatkosta. Joensuussa on nimittäin tänä kesänä päässyt aika huonosti treenaamaan hakua ja jos jatkossa harjoituskerrat ovat yhtä vähissä, voi olla, että treenaamme tulevaisuudessa vain Urhon henkisen hyvinvoinnin vuoksi ja emme tähtää enää kokeisiin. P.S. Urhon kuvissa lisää otoksia leiriltä.





17.5.2009. Jälleen on yksi hyvinonnistunut näyttelyreissu takanapäin. Tänään kävimme Varkaudessa kansallisessa koiranäyttelyssä, jossa tuomarina oli tanskalainen Carsten Birk. Sisu oli aika laiskalla tuulella, mutta hoiti hommansa, niin kuin piti. Sisua ei taida kovin nuo näyttelyt kiinnostaa, liekö sitten tuo auringonpaiste sitä laiskistuttanut. Mielellään se istuskeli ihmisten kenkien päällä rapsutettavana. Saimme nuortenluokassa laatuarvostelussa erinomaisen ja kilpailuluokassa Sisu oli PU4 ja sai siten vara-Sertin.



Sisun seisontakuvaa takaapäin


9.5.2009 Kävimme Sisun kanssa joukkotarkastuksessa eläintohtori Kivuttomalla, jossa tutkittiin virallisesti silmät, sydän sekä polvet. Silmät olivat terveet ja sydänmestä ei kuulunut sivuääniä. Oikea polvi oli 0 ja vasen polvi 1, eli tulokset olivat kokonaisuudessaan hyvät! Sisu seisoi eri tutkimusten aikana hievahtamatta paikoillaan, lääkäri sanoikin, että Sisu on ihanan rauhallinen. Sitä se onkin varsinkin pöydällä. No, nyt saamme jatkaa hyvillä mielin harrastuksiamme, kun tiedämme, että koira on kunnossa.

21.-28.3.2009 vietimme aurinkoisen lomaviikon Rukalla. Mökkimme oli Kesäjärven rannalla, josta oli hyvä mennä koirien kanssa jäälle ulkoilemaan. Aamuisin oli pakkasta noin -16, mutta parissa tunnissa lämpötila nousi alle -10 asteeseen. Aamulla ulkoilimme siis jäällä koirien kanssa, jonka jälkeen lähdimme ystäväni Teijan kanssa hiihtelemään. Hiihtolenkin jälkeen taasen ulkoilua koirien kanssa jne. Urho vaikutti tosi onnelliselta, se leikki ulkona Sisun kanssa ja käyttäytymien oli samanlaista kuin pentuna. Sisua aamuisin palelti jalkoja ja se ei niin piitannut Urhon höykytyksestä. Olisimme viihtyneet lomalla pitempäänkin, sillä aurinko paistoi koko viikon ja oli mukavaa, kun koirat olivat mukana, ei ollut huolta siitä, kuinka pärjäisivät hoidossa. Haikea mieli oli lähteä pois, liekö iskenyt sitten Lapin hulluus...Lisää kuvia reissusta mm. Sisun, Urhon ja Yhteiskuvissa.




Rukanrinteet



Urho ja Sisu leikkivät Kesäjärven jäällä


22.2.2009 järjestettiin Tuusniemen taimitarhalla ryhmänäyttely, jossa tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta jälleen kerran meni hyvin. Sisu sai ainoana uroksena erinomaisen ja sai siten myös sertin. Rop-kehässä Sisu hävisi Lucky Moon´s Deep Devotion nartulle, eli Sisu oli vastakkaisen sukupuolen paras (VSP). Tämän näyttelyn jälkeen oli tarkoitus jäädä useamman kuukauden tauolle, ehkä seuraavan kerran touko-kesäkuussa jossain päin taas käydään. Koe- ja näyttelykuvat sivuilla lisää kuvia Tuusniemeltä.





VSP sekä ROP-koirat


9.-11.1.2009: Perjantaina ajelimme Vuokattiin, Katinkultaan, koska sieltä olisi seuraavana aamuna lyhyt matka Kajaaniin kansainväliseen koiranäyttelyyn. Olin jo meinannut perua koko osalistumisen, sillä edellinen näyttely Helsingissä oli mennyt penkin alle ja tästä tulevastakin tuomarista olin kuullut, että ei välttämättä pitäisi isohkoista yksilöistä. Siten ajateltiinkin, että käydään pikaisesti lauantaina näyttelyssä ja tullaan takaisin Katinkultaan iltapäiväksi ja illaksi. Asiat eivät tällä kertaa menneet suunnitelmien mukaan, sillä jouduimme jäämään loppujen lopuksi ryhmäkehään ja Katinkullassa olimme illalla vasta klo 18 jälkeen...Eli Sisusta tuli siis ROP-koira ja sai siten myös Sertin ja Cacibin. Tuomarina oli puolalainen Margorzata Supronowicz. Täytyy kyllä myöntää, että en ikinä olisi arvannut, että näin tulee käymään ja siksipä se menestys tuntuikin niin makoisalta (jopa siinä määrin, että seuraavana yönä vielä valvoin kaksi tuntia ja kelasin päivän näyttelytapahtumia). Ryhmänäyttelyt olivat reilusti myöhässä ja Sisu alkoi väsyä odottamiseen. Ja tietenkään meillä ei ollut tällä reissulla häkkiä mukana, koska tosiaan ajateltiin, että kaikki olisi tunnissa ohi. Näyttely oli pallohallissa, jossa ei ole lämmitystä ja pohja on hiekkaa, joten ei mitkään ihanteelliset olosuhteet odotteluun. Vaikka Sisulla oli viitta päällä, sitä alkoi paleltamaan ja juomaankaan se ei suostunut koko aikana. Noin 15 minuuttia ennen esiarvostelun alkua Sisu luovutti ja lösähti nukkumaan. Vaikutti siis todella hyvältä...Kun sitten esiarvostelu vihdoin ja viimein alkoi, oli aivan mahdoton tehtävä saada koiraa seisomaan hieman pitemmäksi aikaa. No, emme siis sijoittuneet ryhmäkehässä, mutta todella arvokasta kokemusta sain taasen ja seuraavilla reissuilla tullee kyllä olemaan häkki mukana, olkoonkin vaikka autossa kaiken varalta. Viikonloppu oli siis kaikinpuolin ikimuistoinen, vielä tänäänkin tätä kirjoittaessani tuntuu, että leijailen pilvissä (niin kauan kuin seuraava tuomari taasen tiputtaa maan pinnalle)!




Hieman hämärä kuva siitä, kun Sisu seisoo pöydällä arvosteltavana



Ja tässä sitten apaattisena näyttelysaaliin kera

24.12.2008-5.1.2009: Joulun vietimme koirien kanssa Liperissä Luotoperän mökillä. Aattona paikalla oli vanhempani sekä pikkusisko perheineen. Sisu tapasi ensimmäistä kertaa joulupukin ja änkesi väkisin sen syliin. Urho taisi tuntea myös pukin, sillä se otti heti pukin "lämpimään syleilyyn". Ilmeisesti koirat olivat olleet kiltisti, sillä lahjoja tuli useita. Urho ei taasenkaan ehtinyt aukaisemaan yhtään pakettia, sillä Sisulla oli niin kova vauhti päällä. Paketeista tuli mm. puruluita ja useita erilaisia leluja.

Uutta vuotta juhlittiin rauhallisesti kotona. Tänä vuonna rakettien ampujia oli harvinaisen vähän ja koirat eivät reagoineet niihin lainkaan. Urho nyt ei ikinä niistä ole välittänytkään, mutta Sisu säikähti viime vuonna muutamasta raketista, kun jotkut ampuivat niitä liian läheltä. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että enää ei paukuttelu häiritse.

Eilen Urholta leikattiin epuliksia (ienkasvaimia) suusta. Ne ovat boksereille aika tyypillisiä ja vaikka niitä nyt poistettiin, niin ne voivat myöhemmin uusiutua. Urho nukkui koko eilisen illan ja Sisu oli vähän ihmeissään, että mitä kaverille on tapahtunut. Varovasti se kävi aina välillä Urhoa haistelemassa, mutta tänä aamuna oli jo meno entisenlaista. Nyt vaan Urhon kanssa ei voi treenata patukalla pariin viikkoon, koska haavat voivat aueta. No, ehkäpä se treenitauko tekee vain hyvää.




Väsymys iski lahjojen availun jälkeen...



Sisu, siskoni Anna ja Ahti-poika Luotoperän mökillä

12.-14.12.2008 kävimme Helsingissä Voittaja 2008 näyttely- sekä lomamatkalla. Lauantaina 13.12. oli Sisun esiintyminen, heikohkolla menestyksellä. Tuomarina oli Johan Juslin, joka antoi tällä kertaa Sisulle laatuluokassa hyvän, eli H. Tuomarilla oli tiukka linja, hän käytti koko laatuluokkaskaalaa arvostellessaan koiria. Kovasti olin pettynyt ja ihmeissänikin, kuinka tuomarilla voi näin paljon heitellä arvostelut, sillä samainen tuomari oli toukokuussa antanut Sisulle ERIn sekä vara-SERTin. Toukokuussa Sisulla oli tuomarin mielestä mm. erinomainen runko, mutta nyt tuntui vikaa löytyvän. Meni kyllä uskottavuus ko. tuomaria sekä ylipäänsä koko näyttelytouhua kohtaan. Onneksi Sisu sentään esiintyi tosi mallikkaasti. Ranskiskehän jälkeen lähdimme ostoksille Messukeskuksessa ja Sisulla riitti intoa tutkia myyntikojuja. Välillä piti antaa ihailijoille pusuja. Rahaa meni "kohtuullisesti", sillä pitihän koirille ostaa joululahjoja jne...Päällisin puolin näyttelystä jäi paska maku suuhun, ajaa posottaa nyt viisi tuntia yhteen suuntan yhtä soittoa Hesaan ja hakea sieltä H! No, ehkäpä Urhon kasvattajan lausahdus "Hyvä teidätkin on maanpinnalle palauttaa" kertookin kaiken reissun annista! (Sisun asvostelut löytyvät Sisun sivujen alta kohdasta Näyttelytulokset.)




Tässä vielä harjoitellaan ennen kehäänmenoa
6.-7.12.2008 kävin Pohjois-Karjalan kennelpiirin järjestämän Kasvattajan perustutkinnon. Menin kurssille saadakseni perustietoa koirien kasvatuksesta ja antaahan se mahdollisuuden seuraavan seitsemän vuoden aikana hakea kennelnimeä. Kurssi olikin mielenkiintoinen ja herätti sekä negatiivisia että positiivisia ajatuksia koirankasvatuksesta.



31.11.2008 pidettiin Jyväskylässä kansainvälinen koiranäyttely. Tuomarina oli alankomaalainen Peter van Montfoort. Sisu oli ensimmäistä kertaa nuortenluokassa ja sijoittui laatuarvostelulla erinomainen kolmanneksi luokassaan. Paras uros kehässä ei enää sijoitusta tullut. Sisun asvostelut löytyvät Sisun sivujen alta kohdasta Näyttelytulokset.




Sisu istuu ystävämme Suvituulin sylissä

 

Jälleen kerran olimme Urhon kanssa tottisleirillä. Leiri pidettiin marraskuun alussa Heinävedellä, Karvion Kanavalla. Kouluttajana oli jo meille tuttu Eija Heinonen. Treenasimme mm. viettitreenejä sekä liikeestä istumista. Lerin anti oli jälleen kerran hyvä, saimme taasen uusia vinkkejä, joiden avulla jatkamme taas eteenpäin.


9.-12.10.2008 olimme koirien kanssa Katinkullassa, Sotkamossa pidennettyä viikonloppua viettämässä. Perjantaina kävimme kävelemässä 7 kilometrin pituisen Eino Leinon lenkin, mikä kierti Vuokatin vaaran juurella nousten myös vaaran laelle. Lenkki oli luokitukseltaan vaativa, mutta ehjin nahoin päästiin perille, vaikka välillä tilanteet näyttikin aika hirvittäviltä. Sisu nimittäin kuvitteli välillä olevansa vuorikauris ja juoksenteli kalliojyrkänteitä pitkin ja tietenkin molemmat koirat saivat hepulikohtauksen lenkin jyrkimmillä kohdilla. Mukava oli myös todeta, että koirat sopeutuvat paikkaan kuin paikkaan (liiankin) hyvin. Illalla kun majoitumme huoneistoon, niin emme olleet ehtineet kunnolla sisälle astua, kun Sisu jo nökötti avokeittiön jääkaapin edessä tuijottaen ovea kerjäten RUOKAA!




Eino Leinon vaelluspolulla


Taukopaikalla taasen poseerataan...

Veljeni Mikko oli lokakuun alussa käymässä koiransa Jost'in kanssa Joensuussa. Pentuina Urho ja Jost olivat parhaat kaverukset, mutta nykyään koirat tapaavat harvoin, sillä Mikko asuu nykyään Ranskassa. Olikin mielenkiintoista nähdä, muistavatko koirat toisensa sillä edellisen kerran Urho oli nähnyt Jost'in kaksi vuotta sitten. Myöskään Sisua Jost ei ollut aikaisemmin tavannut. Ensimmäisen illan aikana Jost murisi molemmille koirille ja jossain vaiheessa Urho näyttikin sitten kaapin paikan Jostille. Seuraavana aamuna vaikutti siltä, että koirat muistavat sittenkin toisensa, sillä Jost aloitti vanhat kuvionsa, eli astumisen Urhoa päähän. Sen jälkeen leikit näytti sujuvan entiseen malliin Urhon kanssa. Sisu ja Jost eivät ehtineet tutustua kunnolla toisiinsa, Sisu oli kyllä kiinnostunut Jostista, mutta väisti kuitenkin kaikissa tilanteissa "ulkomaalaista serkkuaan". Albumissa "Kaverikoirat" on lisää kuvia mm. Jostista.






Veljeni Mikko ja Jost

20.-21.9.2008 olimme viikonloppua viettämässä Liperin mökillämme. Lauantaina kävimme keräämässä suppilovahveroita, joihin Urho taasen ihastui liikaakin. Urho söi suppilovahveroita suoraan maasta ja niinpä sitä sitten pitikin vahtia, että ei suurimmat sienet menneet koiran suihin. Sisu ei sienistä välittänyt, se pureskeli vain keppejä. Matkalla mökille takaisin keräsin vielä suuhuni muutamia mustikoita, ne olivat taasen Sisun herkkua, Sisu söi niitä suoraan pensaasta. Sunnuntaina olikin sitten tosi kaunis päivä, aamulla sumua ja tyyntä. Päätin sahata pari kuutiota polttopuita, savottaan meni reilu pari tuntia. Sen ajan Sisu leikki koko ajan isolla jalkapallolla ja haukkui välillä minulle, että olisi pitänyt potkia sille palloa. Urho nautiskeli vain auringonpaisteesta ja siirtyi auringon mukana lämpöiseen paikkaan. Sisun sitkeys kyllä ihmetytti, yhden juomatauon se piti, mutta muuten koko ajan pallon kimpussa. Iltapäivällä Urho bongasi viisi nuorta joutsenta, jotka uivat laiturimme vierestä. Alla siitä pari kuvaa. Albumisivuilla muutamia uusia kuvia tästä viikonlopusta.




2.9.2008 Urho täytti 5 vuotta! Päivä kului treenien merkeissä, kävimme ottamassa tottista ja esineruutua. Tottiksessa sattui aika pahannäköinen tilanne, Urho ponnisti metrin esteen liian kaukaa ja törmäsi päin estettä. Alas tultiinkin sitten voltin kanssa... Onneksi ei käynyt kuinkaan ja treenit jatkuivat siitä sitten normaalisti. Treenien jälkeen kävimme vielä sienimetsässä, jossa koirat saivat juosta vapaana. Kotiin tultuani annoin Urholle lahjan, jossa oli pehmolelu. Sisu olisi kovasti halunnut avata Urhon paketin, joten sitä oli väkipakolla pidettävä sylissä...
31.8.2008 olimme Helsingin Kaivopuistossa erikoisnäyttelyssä. Ranskanbulldoggeja oli ilmoitettu 92 kappaletta ja tuomarina oli Dan Ericsson Ruotsista. Ennen kehän alkua kävelin Sisun kanssa puistossa ja huomasin, että Sisu taitaa olla aika tuhdissa kunnossa muihin ranskiksiin verrattuna. Harmittelin vielä sitäkin, että tuli aamulla ruoka annettua, joten maha oikein pullotti. No, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja näistä näyttelyistä ainakin tuli opittua se, että Sisua pitänee hieman laihduttaa, tai ainakin yrittää saada sen ylimääräiset rasvat muuttumaan lihakseksi. Tuomarin linja tuntuikin olevan, että hän tykkäsi pienemmistä koirista. Tuloksena oli siis junioriluokasta EH, mutta pitänee olla siihenkin tyytyväinen, sillä aika tiukka linja tuomarilla oli. Kaikesta huolimatta näyttelyssä oli kivaa ja tapasimme vanhoja tuttuja. Myös yksi odotettu hetki oli, kun Sisu tapasi isänsä ja ukkinsa. Oli mukava nähdä ja kuulla, mitä Urhon ja Topin elämään kuului.



Sisu poseeraa



Vasemmalla Sisun isä, Urho ja oikealla Sisu. Urho halusi esittää vaan takamustaan ja Sisu etumustaan



Ja tässä Sisun ukki, Topi

17.8.2008 kävimme myös Heinolan kansallisissa koiranäyttelyissä. Siellä Sisu sijoittui uroksista kolmanneksi ja saimme vara-Sertin. Heinolassa tapasimme myös Sisun veljen Artun ja siskon Lillin. Koirilla näytti olevan ainakin hauskaa...



Kuvassa Sisu ja Arttu

Kouvolassa oli 16.8.2008 kansalliset koiranäyttelyt. Sisua ei näyttelytouhu kiinnostanut pätkääkään, sillä taasen satoi vettä kuin aisaa. Sisu kurkkikin vaan kopistaan ihan kuin kysyen, et onks pakko esittäytyä. Mutta lopputulos oli tasen hyvä, Sisu oli PU2 ja saimme siis kolmannen sertin!



Tässä poseerataan Sisun kanssa majapaikassamme Jaalassa

14.8.2008 kävin Sisun kanssa Pohjois-Karjalan Seurakoirien järjestämässä hallittavuustestissä. Testin tarkoituksena on tarkistaa, että koiran perushallinta on kunnossa ennen agilitykoulutuksen aloittamista. Testi muodostui neljästä eri osiosta ja läpäisimme sen varsin helposti. Ehkä ensi vuonna keväällä käymme agilityn peruskurssin, mikäli sellainen järjestetään ja se sopii aikatauluihimme.

1-3.8.2008 järjestettiin Kuopiossa Sawo-Show, kolmena peräkkäisenä päivänä kansainväliset koiranäyttelyt. Ensimmäisenä näyttelypäivänä keli oli tosi huono, vettä satoi ja tuuli ja kehät olivat aivan kuravelliä. Monella oli housunlahkeet polviin saakka kurassa ja kastuneet, kengät litimärät. Totesin, että onneksi omistan lyhytkarvaisen koiran. Ensimmäisenä päivänä tuloksemme oli junioriluokan ykkönen sekä parasuros 3. Saimme siis vara-sertin. Toisena näyttelypäivänä Sisu oli jo aamulla aika väsyneen oloinen, olisi halunnut olla vaan häkissään. Kehässä se ei mielestäni liikkunut niin pirteästi, kuin normaalisti. Laatuarvostelussa saimme EH, ollen kuitenkin junioriluokan ykkönen. Lauantaina olin Sisun kanssa näyttelyalueella pitkälle iltapäivään, jotta koira saisi totutella näyttelyhulinaan. Majapaikkaan tullessa Sisu olikin aivan poikki, se nukkui lähes koko illan. Olin ostanut perjantaina Sisulle maksalaatikkoa nappuloiden lisukkeeksi ja se oli ilmeisesti virhe, sillä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Sisu vinkui ulos pari kertaa ja sillä oli maha aivan sekaisin. Sunnuntai-aamuna herra ei oikein halunnut edes ulkona kävellä, veti vauhdilla takaisin majapaikalle. Hieman pelotti, miten kehässä mahtaa käydä, tekeekö se ripulipaskat sinne ja pitääkö sitä raahata perässä...
No, onneksi kehä kuitenkin sujui hyvin siihen nähden, kuinka väsynyt Sisu oli. Saimme toisen sertimme ja samalla Sisu oli parasuros 3. Rotunsa paras koira oli jokaisena päivänä venäläinen narttukoira, joka olikin aika hyvännnäköinen. Viikonloppu sujui siis hyvin ja samalla Sisu sai arvokasta kokemusta turnauskestävyyteen!


Albumissa kohdassa "Koe- ja näyttelykuvat" on joitain kuvia viikonlopun näyttelystä sekä Sisun arvostelut löytyvät Sisun sivujen alta.





Sisu poseeraa Kuopion Sawo Show'n jälkeen



Ja tässä poseerauskuva vara-Sertin jälkeen Kuopion Sawo Show'ssa

5.-10.7.2008 Olin Urhon kanssa Suomen Bokseriyhdistyksen järjestämällä Kesäleirillä. Leiripaikka oli Jyväskylän lähellä, Oikarin tila ja kouluttajan haussa oli Pekka Alivaara. Leirillä treenaismme joka päivä hakua ja tottista, joinakin päivinä teimme myös esineruutua. Leirin ensimmäisinä päivinä koira tuntui vaisulta ja mikään ei oikein luonnistunut halutulla tavalla. Koirafysioterapeutti pikaisesti tutkikin Urhon selän ja hän totesi, että selkälihakset oli aika jumissa. Sitä sitten lähes joka ilta hieroin ja loppuleirillä koira alkoikin toimimaan paremmin. Asioita, joita huomasin, mitä pitää mm. treenata lisää on mm. haussa koiran hallinta, tyhjiä pistoja jne. Tottiksen puolella taasen koiran viettiä ja sitä kautta nopeuttaa mm. jääviä liikkeitä. Ja mikä ehkä tärkeintä, niin yrittää itse tsempata ja suunnitella joka treeni hyvin ja olla ILOISELLA mielellä koiran vireystilasta huolimatta.




Sby:n Kesäleiri 2008, tottistreeni

5.7.2008 Mikkelin koiranäyttelyssä Sisu sai ensimmäisen Sertinsä ja oli siten myös PU2! Itse en päässyt esittämään Sisua, joten ystäväni Teija esitti Sisun mallikkaasti. Tuomarina oli Tino Pehar Kroatiasta.




Sisun ensimmäinen SERT