Arhi Kuittinen - Dramaturgian alkeet - opas ajattelemaan ja kirjoittamaan - http://www.elisanet.fi/independent.film.finland/draaman_teoriaa_dramaturgia.htm
- kaikki tekijänoikeudet kirjoittajalla tämän esityksen muodosta - Indiestatement Ohjelmajulistus elokuvataiteen arvo-ongelmista
Finnsanity Blogi :: Dramaturgia
Arhin artikkelit
Indielinks Homepage
Draama
ja sen toteutus
by
Arhi Kuittinen ohjaaja, kouluttaja, kirjoittaja
päivitetty 12.5.09
Käsikirjoitus on onnistunut silloin, kun monimutkaisia asioita esitetään yksinkertaisesti, vaiheittain tai uudella tavalla, yllättävästi, mykistävästi, ilahduttavasti, järkyttävästi. Monimutkainen käsikirjoitus on myös hyvä tuotos, kun se on selkeä vaikka myös vaativa.
Viihteellisyys ei saa olla ensimmäinen elokuvataiteen tai teatterin päämäärä. Viihteellisyys on vain yksi keino. Dramaturgia käyttää erilaisia tehokeinoja mutta ei saa tukeutua keinoihin. Tätä ei moni tuottaja ymmärrä.
Käsikirjoittajan täytyy ratkaista ja tuottaa oma tyyli ja omat ratkaisunsa, niin että tuotos on ainutlaatuinen ja persoonallinen. Muuten käsikirjoitus on turha.
Tarinankerronta voi olla juonivetoinen tai se voi olla aivan jotain muuta. Elämme tuotteistamisen aikakautta, formaattikulttuuria, jolloin vain rohkeat kirjoittajat uskovat itseensä ja visioihinsa.
Kirjoittajan täytyy olla tietoinen karakteerin kehityksen ja tarinan erillisyydestä. Niillä on vuorovaikutus keskenään mutta ne eivät saa olla yks'yhteen.
Ota ensimmäinen askel oppaaseen...
Arhi Kuittinen
JOS :: short film online
Claude Lévi-Strauss kuvaa villiä ajattelua, joka hänen mielestään on ihmisen alkuperäinen, luontainen ajattelutapa; se on erilaista mutta ei alempiarvoista kuin abstraktioihin perustuva ajattelu, ja nykyihmiselläkin on siihen yhä mahdollisuus. - Taru Väyrynen "Sankarimyytti"
Uutisia :: Uutisia - More News
Draama
- hahmotus ja toteutus
Ensimmäinen askel
Novellin kirjoittaminen on joskus paras ensimmäinen askel eli kirjoita proosaa, kuvaileva tarina, jossa ei ole välttämättä yhtään dialogia mutta adjektiiveja on käytetty pelkäämättä. Kirjoittaja luo pohdintoja, kuvaelmia, oletuksia ilman dialogia. Eikä aikajärjestyksellä ole väliä kehitysprosessissa.
Kirjoittajan ei tarvitse tietää tarkkaa päämäärää tarinalle. Jokin idea, hahmo, jännite ja ristiriita riittää visioksi.
Sitten seuraavana vaiheena on dialogi ja lyhyet tilanne/tapahtumakuvaukset (ilman adjektiiveja) "oikean" käsikirjoituksen tapaan. Etsi itsellesi sopiva kurssi, jossa opetetaan luovaa kirjoittamista, jos kirjoittaminen tuntuu liian pimeässä harhailulta.
> Esimerkkejä: Six feet under script samples
Jännite
Roolihahmojen kehittyminen kerronnassa perustuu jännitteisiin - hahmo ja hahmon toiminta ilmenee siis kerronnan/juonen jännitteinä eikä juoni ole siis saa olla itsenäinen, erillinen hahmojen kehittymisestä. Jos juoni ohjaa hahmoa, on se usein päälleliimattua jenkkijuonikaavan noudattamista ja siis tylsää. Päähenkilön/henkilöiden kohtalo on juonen pääjännite ja tapahtumaketjun idea. Jännitteitä luodaan odotuksilla, yllätyksillä, vihjeillä, ristiviittauksilla, tiedon panttaamisella, tiedon lisäämisellä yms. -kts Fight club, Tuhlaajapoika.
Katsojalle on jätettävä oma oivallus, muuten katsoja ei saa jännitystä. Katsojan oma tulkinta on kokemus elämäntilanteen tarpeiden kautta.
Tragedia ja kauhugenre on traumaattisten jännitteiden karnevalisointia: katharsis on yksinkertaistettuna määrenä omien kokemusten suhteellistamisesta ylivertaisten kauhuvisioiden suhteen. Voi antaa suunnatonta helpotuksen tuntemusta (usein vain väliaikaisesti) selvittämättomien traumablokkien suhteen.
Esityksen antama tila tulkinnoille on yksi laadun kriteeri.
Koska kerronta on elämän simulointia on myös monitulkintaisuus eri ulottuvuuksina nähtävä tarinankerronnan taitona. Eri ulottuvuuksia esim: eri roolihenkiloiden näkökulmat juonen tulkinnoissa.Jännite voi olla myös salattu. Katsojalle luodaan aluksi esille perustarina mutta kertomuksen todelliset perusjännitteet paljastuvatkin vasta myöhemmin.
Psykodynamikka
Tarkoittaa mielen (tulkintaprosessien) painottumista kriittisten emootioiden, tunnejännitteiden kautta.
Ihminen on ongelmakeskeinen olento: ihminen hakee helpotusta ja täyttymystä subjektiivisen havaintojen/kokemusten painottumisen ja subjektiivisesti rajautuneen tulkintaorientaation kautta.
Subjektiiviset ongelmat luovat subjektiivisia tarpeita.
Siksi samaistuminen on kaksijakoista: empaattista tai aggressiivista.
Aggressiota herättävät hahmot kertomuskessa ovat katsojalle myös samaistumisen kohteita aggression kautta: aggressiolla on aina jokin subjektiivinen tarve. Aggressio ei ole pelkästään ulkoisen kohteen tuhoamisen halua vaan usein jännite syntyy yksilön selvittämättömän psyyken "aineiston" paineesta.
On huomattava, etta tosielämässä ihminen hakee helpotusta (enimmäkseen) torjunnan kautta ja tämä mahdollistaa taiteellisen katharsiksen dynamiikan. Ongelmien selvittely ei suinkaan ole ihmisen ensisijainen primaariprosessi vaan eheyden "kokemisen" prosessi. Ihminen käyttaa kymmeniä erilaisia torjunnan prosesseja maksimoidakseen toimintakykynsa ja eheydenkokemuksensa. Kokeminen on äärimmäisen subjektiivista eikä perustu tietoon vaan kokemuksen malleihin, joita ihminen toteuttaa.
Emotionaalisen vajeen prinsiippi
-taide vastaa kokemuksena katsojan emotionaalisten konfliktien luomaan tyhjiöön, traumaattisten kokemuksien korvikekokemuksena tai täydentävänä kokemuksena.
Tarina vs. Juoni
esim.
a) Nuoren miehen on itsenäistyttävä tullakseen mieheksi
=> tarina / kehys / temaattinen kuljetusminimib) Äiti lopettaa poikansa rahallisen tukemisen ja nuori mies etsii helppoa keinoa tienata rahaa mutta oppii elämän tärkeimmistä arvoista taisteltuaan ensin niitä vastaan
=> juoni ja juonenkäänteetJuoni = kuinka tarina ilmenee vaiheittain, kuinka muutospaine eli muutostarve jäsennetään, painotuksien valinnat, jännitteiden hallinta.Vain tylsässä valistusfilmeissä tarina = juoni.
Tarina
Kertomuksen ydinseloste, kehys, temaattinen kuljetusminimi, sisällön skeema, temaattinen mielikuvamateriaali. Tarinaa voi kuvailla temaattisesti niin ettei se vielä ole kertomus.
" Tämä on tarina nuoresta miehestä, joka ei voinut olla vaistoamatta hulluutta ja petturuutta eikä voinut mukautua yhteiseen valheeseen ja valheen tuomaan hyvinvointiin." ( - mm. yksi mahdollinen Hamletin ydinseloste)
Tarinassa kaikki oleelliset tapahtumateemat. Muoto niukka, luonnos, kertomuksen tiivis ydin, ei vielä kertomus. Tarinasta voi tehdä monenlaisia kertomuksia.
Hyvä tarina sisältää aina myös metateeman, vaikkapa esim:
" Hamlet on pohjimmiltaan oidipaalinen kuvaelma nuoresta miehestä, joka ei ole saanut elää lapsuuttaan turvallisesti ja siksi vihaa omistushaluisesti ketä tahansa muuta, joka uhkaa viedä äidin rakkauden pois. "
Hamlet-tarinaa voi kuvailla myös esim. "perheen jaetuksi hulluudeksi", rakkaudesta ja huomiosta taisteluksi myyttiselle tasolle kohotetuna.
Jungilaisittain ei ole hahmoja ilman tarinaa - vaan jokaisen arkkityyppisen hahmon taustalla on tarina, niin tasapainoisen kuin vääristyneen hahmonkin.
Kertomus
Lineaarinen tarinan esitysmuoto mielikuvamateriaalista esim. sanoina, käsikirjoituksena tai visuaalisverbaalisena käsikirjoituksena, elokuvana. Kertomus nivoo tarinan kokemuskokonaisuudeksi. Kertomusta, storytellingiä, ei ole ilman tyylivalintoja ja kerronnan tyyliä. Tyyli muuttaa lähes aina kertomuksen painopisteitä ja siten sen viestiä.
Kertomus ja tyylivalinnat = käsikirjoitus
Kertomuksessa voi olla monta tarinaa - kts episodielokuvat.
Kerronta voi olla kuvailevaa, suoraa raportoivaa aikastruktuuria tai täysin ajallisesti pirstaleinen teemojen varassa kulkea kerronta assosiatiivista ilman juonta.
Kertomuksessa ei välttämättä ole päähenkilöä.
Selkeä porrasmainen juoni on vain yksi tyylivalinnoista.
- kts esim Raymond Carver & Altman : Shortcuts ( skeemana avuttomuus ),
- Tarkovskin elokuvat mm. Stalker (skeemana ihmisen sisäinen sotatila ja halujen anarkia ilman onnen suuntaa ).
Yksinkertaisen kertomuksen edellytykset tarinan jäsentämiseksi jännitteiksi:
Seuraamukset
Seuraamukset ovat ikäänkuin ketjureaktioita, "ei-arvattavia" syy-seuraussuhteita, "suuri kohtalo", Karma:
-vanhemmat hylkäävät lapsensa, lapsi palaa ja tappaa isänsä ja menee äitinsä kanssa sänkyyn
-surullinen ihminen heittää pullon kadulle, pullo osuu autoon, auto osuu lapseen ja tappaa lapsen
ja
Reaktiot
Psyykkisiä reaktioita, täysin henkilön mielentilasta ja menneisyydestä riippuvaisia impulsseja
-Oidipus kuulee ennustuksen, jota peläten pakenee kasvattivanhempiaan mutta toteuttaakin ennustuksen kohdatessaan hänet hylänneet vanhemmat, rankaisee itseään, sokeuttaa itsensä palauttaakseen universaalin tasapainon rikkomuksien takia,
-opetuslapset pelästyvät Jeesuksen pidätystä ja hylkäävät uskollisuuden
Juoni
Jos juonen jännitteet eivät "kuljeta" roolihahmoja, katsoja ei samaistu vaan seuraa vain käsikirjoittajan teknistä juonisidoskuljetusta. Juoni käänteineen ja seuraamuksineen kuljettaa tarinaa kohtauksesta toiseen. Tarina on juonen sydän. Samasta tarinasta voi keksiä monta juonta. Yksinkertainen tarina voidaan esittää luovasti monimutkaisen juonen kautta. Juoni kutoo tarinasta kertomuksen.
Muutostarve on juonen selkäranta. Muutostarvetta ei saa sekoittaa juoneen.
Monta tarinaa yhdessä juonessa -monitasoinen kerronta: katsovan henkilön tulkinta eli kokemus elämäntilanteen tarpeiden kautta.
Juoni ei ole välttämätön. Amerikkalainen näkemys ei ole elokuvakerronnan korkein muoto.
Tyyli
Muoto, tyylikeinot, rytmiratkaisut.
Tyylin valinta vaatii eheyttä koko teoksen ajan. Tyylin eheys sallii latauksien voimakkuuden itse sisällössä. Tyyli vaikuttaa katsoja tulkintoihin, joten tyyli ei ole irrallaan sisällöstä. Rytmi on hyvin paljon kiinni tyyliratkaisusta. Rytmi muokkaa aina tyyliä.Varsinaiset ensimmäiset näytelmät olivat tragedianäytelmiä jumalista tai jumalten velvoittamista ihmisistä. Mutta tärkeää on tietää se, että tragedioiden välillä esitettiin aina komedioita, vääristelmiä tragedioista. Eli Tragedia ei ollut oma erillinen tyylilaji ilman komediaa.
Tyyliesimerkkejä:
Kafkan suora unien symbolikielioppi; unien esitystapaan jännitteet ja asetelmat eivat itsessään selvitettäviä eivatkä itsestään kertovia, kaikki ainekset edustavia, taustalla (alitajunnasta) ladattuja.
Coenin veljeksien traaginen komedia.
Kaurismäki emotionaalisen ilmaisun minimiperiaate, paine katsojalla samaistumiskohteiden puolesta .Tyyli voi muuttua mutta se vaatii jo aikamoista taitoa.
Päähenkilö
Rakenne on (päähenkilön) seikkailu, mahdollisuuksien avautumista ja rajautumista.
Päähenkilö ei ole kiinnostava ilman heikkouksia eli samaistuttava sankari taistelee aina myös itseään vastaan.
Toiminnallinen Sankari voi olla eri hahmo kuin juonen kuljetuksellinen ja samaistumisen päähenkilö.
Jokaisesta jenkkielokuvasta voidaan täten analysoida esille Oidipus-tarina. Monet teoriat tähdentävät päähenkilön aktiivisuutta mutta useat hienot tarinat (Oidipus) ja elokuvat todistavat, että "kohtalon käänteet" on suurin juonenkuljettaja.- kts Thelma & Louise, Oidipus, M.A.S.H. (70-luvun katsotuin elokuva ja dokumenttityylisen dogma-suuntauksen esielokuva), Tarkovskit yms.
Kohtalo luo päähenkilölle tien ratkaisuun. Päähenkilön päämäärätietoinen, "hallittu" aktiivisuus ei ole tärkeintä vaan uskallus, reagointi kohtalon luomissa puitteissa, luonne, samaistettavuus ja valinnat kertomuksen tilanteissa. Sankari on ehkä hieman väärä käsite, inhimillisyyden esitaistelija tai ihanneihminen ovat parempia määreitä. Kohtalo herättää päähenkilössä suuria kysymyksiä ja hän joutuu kohtaamaan suurta pimeyttä itsessään ja muissa, sitä pimeyttä, mitä yhteiskunta ja ihmisten puuhastelut pitävät poissa arkipäiväisestä tajunnastamme. Päähenkilö on ihmisyytemme transferenssi rajatilassa (freudilaisittain ajateltuna).
-Päähenkilön / käsikirjoittajan itsetietoisuus voi tappaa täydellisesti katsojan mielenkiinnon (esim. Terminator III).
Vastahahmo
Päähenkilön vastustaja,
tehtävän vääristäjä, toiminnan estäjä tai
uteliaisuuden kohde >onkin monesti toiminnan generoija, toiminnan tuottaja kerrontaan.Vastahahmo on tekijänä monesti käsitetty väärin: esim Juudas ei ole vastahahmo, koska hän ystävänä tekee Jeesuksen pyynnöstä yhteistyötä pelastaakseen Jerusalemin veriseltä mellakalta, jonka tähden Jeesus päättää uhrata itsensä. Lipevä, humanismiin ja välttämättömyyksiin verhoutuva maaherra on saatanallisena, tunteettomana byrokraattina Jeesuksen todellinen vastahahmo. Juudas on Jeesuksen hahmon kertautuma toinen sijaiskärsijä, joka ajautuu myös itsetuhoon hirttäytymällä.
Vastahahmo luo toimintaa ja voi siis olla kannustaja tai kaivattu puuttuva puoli, täydentävä hahmo. Vastahahmon tehtävä voi vaihtua useaan kertaaan eri hahmoille.Houkuttelijat ts korruptoijat:
-Saatana ilmestyy erämaassa Jeesukselle houkuttelevissa hahmoissa.
-Jeesuksen äiti moittii Jeesusta suuruudenhulluksi ja haluaa hänet takaisin kotilieden ääreen mamin paijattavaksi.
-Darth Vader (dark father)
Sankari
Sankari ei ole aina päähahmo. Monesti kertomuksen ensimmäisessä käänteessä sankari on hahmo joka uhrautuu toisen puolesta ja herättää varsinaisen päähenkilön toimintaan tarinan toteutumiseksi. Sankari mahdollistaa päähenkilön muutoksen.
Sijaiskärsijä
Sankari tai apuhenki. Kantaa esimerkiksi sankarin syntien seuraamukset.
Emootio
Selittämätön oleva, itsessään oleva, kokemusta jäsentävä jäsentymätön, sisäinen koheesio, subjektin ehdottomuus. Samaistumisen ehto.
Anagnorisis
Tunnistaminen.
Muutoksen tai muutoksen tarpeen havaitseminen päähenkilön kautta.
Anagnorisista ei tarvitse alleviivata, se voi olla vain esim päähenkilön logiikan muuttuminen. Tai mm Itseoivallus. Romahtaminen, Valaistuminen. Pelkojen toteutuminen. Tehtävän hoksaaminen. Roolin hyväksyminen. jnePäähenkilö tunnistaa omat pimeät/tiedostamattomat/torjumansa/pahat piirteensä, epätoivoisen pakkomielteisen hybriksensä (mm. muiden asettaman roolitoiveen esim vanhempien asettaman) tai jopa osallisuuden pahaan (jota periaatteessa vastustaa).
Oikeaoppista anagnorosiksen paikkaa dramaturgisesti on spekuloitu 2400-vuotta mutta... hällä väliä. Tärkeintä on pitää katsoja jännitteissä ja varpaisillaan tai kyselevänä, uteliaana taideteoksen edessä ja sisällä.
Rakenne
Rakenne on juonen puitteet, kuin taulun kehykset. Rakenne on myös avuttoman ammattilaisen hätäsana huonon juonen peittämiseksi. Jos joku korostaa juonen minuuttitarkkuutta jonkin esikuvaelokuvan tai jenkkikeinosäännöstön mukaisesti, on tämä tuotanto keskinkertaisuuden juhlaa. Tärkeintä on aina laatu eli juoni ja mielenkiintoinen tarina, ei kellopelitaktiikka, ei mittailu. Juonen dynamiikka seuraa ennen kaikkea päähenkilön dynamiikkaa ja katsojan samaistumista päähenkilöön.
kts Fight club (vrt Oidipus!)
Kerronta
Tyyli. Tyylin määrää ensin subjektipositio (onko kertojahahmo minä-muotoinen tai ulkopuolinen silmä). Kerronta määrää rytmin ja rytmi on kunkin tyylin taustaehto. Jokin kohtaus voi olla kiihkeä ajantiivistys, jokin viipyilevä, sekunttejakin minuuteiksi venyttelevä - rytmikin kertoo jotakin katsojalle, aina.
kts Tarkovski, Kaurismäki-elokuvat, Fight club
interviewer
-So was grappling something you did before writing the book?
Palahniuk
-No, just being angry was what I did before writing the book.
Of American Masculinity
Idea
Idea ei ole tarina. Lataavat jännitteet, hahmon karakterisoivat jännite-/luonnedikotomiat. Tavoitteen määrittelevät lähtökohdat. Emotionaaliset puutteet hahmon luonnekarakteerissa, motiivien motivoivat tekijät.
Tarina tarvitsee idean, muuten tarinasta tuotettu kertomus on vain kaavojen ja konventioiden luoma kopio. Idea on käsikirjoittajan persoonallinen näkökulma elämän ilmiöön. Idea tarvitsee tyyliratkaisun - ilman selkeää tyylitajua ja -rohkeutta idea häviää vastaanottajalta ja silloin vain muoto täyttää ilmaisukeinot - alkuperäinen idea häviää, kun tyyli ei tue sen sisäisintä olemusta.Esim. jos Hamletista tehdään action-elokuva: tuottaja pelästyy katsojan vastuuta ja haluaa alleviivata selkeästi ja aivottomasti "konflikteja".
Hybris
Jumalattoman suuri itsetunto, sankarin muutosidentiteetti, seikkailuun lähtö ilman tilanne-/voima-analyysiä - valheellinen yli-ihmisyys, itsenä pakeneminen elämää suurempiin seikkailuihin. Aatamin ja Eevan uhittelu luojan kaltaisina ilman luojan voimia - "syön mistä puusta tahansa". Hybris tekee sankarista sankarin, sitä tarvitaan mutta sitä pitää välttää.
Hybris - Elämää suurempi ego, dramaturginen käsite freudilaiselle elämänhalun libidolle. "Minä otan mitä haluan" "Minä olen sitä mitä minä haluan olla" - varjonsa pakeneminen.
Fight Club on ns Hamlet-elokuva, jossa Hamlet-idea on rohkeasti esillä kirjoittajan oman elämänkokemuksen ja fantasioiden läpi esiintuotuna.
Mikä on siis Hamletin ydin freudilaisittain ajateltuna?
Todelliset aggressionsa peittävä päähenkilö kieltää originaalin isävihansa ja kohdistaa ne muihin isähahmoihin.
Hybris on aina myös itsetuhoista, koska henkilöhahmon omakuva on vääristynyt - se ei ole realistinen.
Jackin hahmon kautta Hamletin mustasukkaisuus ammutaan freudilais-ballistiselle radalle: Jack projisoi ja hallusinoi alter egoonsa katkeruutensa ja kateutensa: Hamletilainen itsetuhon sykli ja paranoija tulee tavallaan selkeämmin katsojalle esille kuin alkuperäisen "isäpuoli" oidipus-kompleksi-asetelma.Alkuperäisen Hamletin "isäpuoli"-hahmo on freudilaisittain nähtävä pojan/katsojan torjutun oidipaalisen isävihan ja -kateuden ruumiillistumana ja oidipaalisen jännitteen ja pelon purkautumisena.
Hamletkin on siis Oidipus-tarinan toisinto, kuten jokainen väkevästi rakennettu draamaelokuva, jossa "ihminen toteuttaa pelkojaan, koska projisoi pelon kohteet itsensä ulkopuolelle". Oidipus-kompleksi on siis tavallaan jokaisen ihmisen jännitteisten psyykeprojisioiden ja torjuttujen jännitteiden arkkityyppi - mitä enemmän ihminen kieltää "pimeät" voimat ja viettiyllykkeet itsessään, sitä karmeammat seuraukset. Onkin sanottu, että lapsen kasvattaminen ihmiskunnan ulkopuolelle ja ihmiskuntaa tuhoavaksi vimaksi tapahtuu kasvattamalla lapsi mustavalkoiseksi moralistiksi, vanhempien ahdistuksen käänteiseksi moraaliprojektioksi on pahinta, mitä lapsen psyykelle voi tehdä.Jack toteuttaa myös kristillistä (apokalyptista ja profeetallista) mysteeriä ja myyttiä: hylkäämällä/kadottamalla itsensä löytää itsensä. "Israelin Jumala on autiomaan Jumala".
Teema
Idean karsina. Muodon alkumuoto.
Idea ei saa rellestää vapaana vaan sinun on valittava temaattinen suunta ja ilmaisukeinojen yhteneväsisyys ja lineaarisuus. Teema on ideoita koostava: "Timppa huomaa että ei ole enää nuori kun huomaa x ja tapahtuu y jne". Timon kuvaaminen olisi turhaa ilman Timon teemaa. Koostamista ei ole ilman karsintaa ja valintaa. Turhat teemankäsittelyt syövät vastaanottajan mielenkiintoa ja uteliaisuutta.
Skeema
Metateema.
Teeman alkumuoto.
Yhtenevyydet usein johonkin myyttiin."Me kaikki kuolemme joskus".
"Miehen rakastama nainen paljastuu miehen äidin kaltaiseksi ja mies pettyy/raivostuu".
"Jokainen mies on Odysseys - valloitettuaan naisen haluaa etäisyyttä naiseen".
"Ihminen haluaa uutta mutta pelkää uusiutumista".Metateema on aina jotakin myyttistä, mystistä, repivää, kaikenkattavaa, selittämätöntä, kontrastista.
Lineaarinen/non-lineaarinen
Lineaarinen, yhden linjan suora esitys. Käsikirjoituksen muoto on aina lineaarinen, on ensimmäinen sana ja viimeinen sana. Kuitenkin kertomus voi olla epälineaarinen esim käytetään takaumia. Oidipus-tarinaa parempaa non-lineaarista tarinaa ei ole keksitty (vanha kuningas pohtii kuka on valtakunnan suurin synnintekijä ja vastaus löytyy hänen lapsuudestaan, hänestä itsestään ja vanhempien taikauskoisuuden tuottamasta itsetoteutuvasta ennustuksesta). Ensimmäinen ja paras käsikirjoitus kulttuurihistoriassa, 2500 vuotta kirkkain kuvaelma ihmismielen pimeästä puolesta.
Draama
Jaettu ja tunnistettava kokemus dramaattisen kerronnan kautta.
Laimennettu, viihteellistetty tragedia
Tarinaterapiaa, viihdetragediaa, kevennettyä tragediaa, jossa ihminen pyrkii itseymmärrykseen positiivisen samaistumisen kautta, pystyy suhteuttamaan omia viettejään, traumojaan ja neuroosejaan muiden kokemuksien kautta. Hyvä tragedia pyrkii havainnollistamaan traumatietoisuuden välttämättömyyden todellisten taustaongelmien ymmärtämiseksi.
Hamartia
Kohtalokas valinta tai toive. Tietämättömyydestä tai uhmasta johtuva kohtalokas erehdys (Oidipus). Voi olla vain kontrastinen toive esim suunnitelma tulevaisuudesta ennen onnettomuutta tms. Opetuslasten hamartia oli luulla Jeesusta sotilasvallankaappauksen johtajaksi vaikka hän oli kärsimysmystiikan profeetta.
Käänne
Käsityksen muuttuminen, uusi tieto, onnettomuus, uusi asetelma, itsetunnon liiallinen esilletuleminen ja sen romahtaminen, vanhan systeemin romahdus, epätietoisuuden purskahdus, epäilys, mielikuvan käänteistäminen, yllättävä muutos. Käsikirjoituksessa yleensä kaksi käännettä, jopa 1-4. Ensimmäinen käänne usein hamartia. Toinen peripetia, täyskäännös, epätoivon avain, loppuratkaisun mahdollisuus.
Katharsis
Sielun ylevöitys, yhteisen kohtalon tajuaminen, ritualistinen teatteri, rituaalinen tabujen kokeminen eläytymisen ja pelkojen kautta.
Chaplin-komediaelokuvissa katharsis on hyvin yksinkertainen: kulkuri säilyy älyttömistä yrityksistä hengissä, ehkä voittaa tytön sydämen. Alunperin katharsis on tarkoittanut kaikkein pahimman tapahtumista tragedia-näytelmässä - katsoja voi ajatella "Huh, minun elämäni ongelmat ovat pientä tuon rinnalla". Moderni katharsis aiheuttaa ihmisessä empaattisuuden kasvua, ymmärrystä ihmisen kohtoloon vaikuttavista tekijöistä.
Plot
Juonen oleelliset osat.
Hamletissa esim. sisaren kuolema > plot: Hamletin pelot ja katkeruudet saavat aiheen tulla esiin. Myös Hamletin itsekriittisyys vähenee (Hamlet torjuu oman mielentilansa aiheuttaman vaikutuksen, osallisuutensa Ofelian kuolemaan), mikään ei enää estä kostoa.
Teemat
Teemat tukevat Plotteja
Analyysi
Tarinen metatason esiinkaivaminen esim psykoanalyyttisellä otteella tai rakenteen hahmottaminen: jännitteiden kasvu ja jännitteiden purku. Jos hahmo ei kasvata, pura tai "vastusta" jotakin jännitettä, hahmo on tod.näk. turha roolihahmo.
Karsinta
Analyysin jälkeen hyvä käsikirjoittaja karsii eli tiivistää hengentuotteitaan. Karsinta on skeeman toteuttamista valituilla teemoilla.
Mielikuvakuljetus
Nykyinen runous on yhä visuaalisempaa mielikuvakuljetusta. kts Kjell Westö
Piiska
Nautintoa vai pakottavia mielikuvia, tuskaa? Kummalla ajat katsojaa eteenpäin kohtauksessa, tiedä se. Viihdytät tai kiihdytät. Tai kumpaakin, mutta painotuksen ja tarkoituksen tiedät sinä kirjoittajana - ja suunnan.
Seuraamus
Seuraamus edellyttää syyn - syyt voivat painottua vasta seuraamuksissa mutta ne on kuitenkin oltava katsojille/lukiijoille ensin esiteltynä.
Kutkuttava kunigasjännitys, ristiriita, joka yhtäaikaa ei tunnu oleelliselta mutta vaikuttaa oleellisimmalta. Olemassaolon käsittämättömyydet. Yhtäaikaa ihmisen samaistumisen kyky ja pettämisen kyky, kolikon kaksi puolta. Valinnan käsittämätön vapaus ja vapaudettomuus elämäntilanteissa ja houkutuksissa.
kts Oidipus
Komedia
Suhteeton paradoksi.
Dario Fo on keskiaikaisen perinteen mukaisesti yhdistänyt tragedian ja komedian mustan hirtehiseksi komediaksi. Itse paavi yritti estää Dario Fota saamasta Nobelin kirjallisuuspalkintoa hänen "koomisen kyynisyytensä" ja kriittisyytensä takia.
kts Mysterio buffo.
"Kohti tuhoa", tuhon ja tuhoavien psyykenvoimien mahdollisuus ja ymmärrys rituaalisen tiedostamisen kautta.
Järkyttävä paradoksi, ilmiöitä, kokemuksia ja asioita kyseenalaistava ja suhteuttava esitys.Miksi hyvällä tragedialla on positiivinen katharsis, vapautava voima katsojan elämysmaailmaan? Miten hyvän tragedian voi määritellä?
Tragediassa seurataan kohti tuhoa päähenkilön pyrkimyksiä saada elämälleen täytyymys. Mutta ihmisen hybris SEKÄ kohtalo tekevät suunnitelmallisen elämän mahdottomaksi. Tragedia ei ole mieletön.
Pianonopettaja-elokuvan (käsikirjoittaja sai Oscarin) tarina kertoo yli menneestä rakkaudesta, lähimmäisriippuvuuden mustista voimista.
Oidipus on Sofokleen käsittelyssä tullut tiukaksi uskontokritiikiksi: vanhempien sokea luottamus pappiin/ennustajaan johtaa itsetoteutuvaan ennustukseen.
Tragediaa voi sanoa alkukantaiseksi terapiaksi. Kaikki voimalliset, alkuperäiset rituaalit ovat käänteisiä rituaaleja eli uuteen syntymistä vanhasta pois. Ihmiskunnan kulttuuri perustuu ritualistiselle ajattelulle, prosessiiviselle ihmisyyden määrittämiselle vaiheiksi ja matkaksi tuhoavien ja rakentavien voimien keskellä. Tragedia on alunperin rituaali, jossa ihminen kohtaa pahimmat pelkonsa. Uhrikulttuuri on jokaisen kulttuurin taustalla. Ihmisen psyykettä rasittavat eniten epämääräiset, ahdistavat, määrittelemättömät ja kohtaamattomat pelkoblokit.
Aivan kuten modernissa fobiaterapiassa, ihminen laitetaan kohtaamaan omat pelkonsa ja määrittelemään ne, jotta niistä voi vapautua. Hyvä tragedia eskaloi pahimmat pelot todelliseksi: katharsis on äärimmäisten pelkovisioiden kohtaamista. Suomalainen kulttuuri on täynnä uutistarinoita "Äiti tappoi lapsensa", " Mies piti vaimonsa ruumista viikon olohuoneessa" - pahimmat pelot voivat todellakin toteutua tässä maailmassa ja ne on jokaisen hyvä kohdata omassa tajunnassaan, jotta ei joutuisi torjunnan ja psykoosin kierteeseen omassa elämässään, tai jäädä "vain" pelkojensa vangiksi.
Freudilainen tulkinta lähtee ihmisen omasta vaistonvaraisesta terapiasta, eli viimeistään unissaan ihminen yrittää viestittää itselleen, mitä torjuu ja mikä on lukinnut henkisen kehityksen. Torjunta on tietoisuuden rajaamista ja henkisten voimien lamaantumista. Ihmisen voimakkain, yleisin ja tärkein psyykkinen prosessi on torjunta, kun ihminen ei pysty jäsentämään kokemustaan persoonansa osaksi.
Länsimaiset sadut ovat äärimmäisen aggressiivisia - ne vapauttavat kuulijan kokemaan piilotetun vihansa, voimattomuutensa ja pelkonsa. Lapsi kokee persoonallista eheyttä tarinan salliessa hänen kokea vihantunteensa äiti- ja isähahmoja kohtaan sekä todentaa tuhoavien voimien todellisuus todelliseksi, kuten myös pelastavien voimien.
Jokainen peli ja urheilutapahtuma on rituaalinen konflikti. Draama on peliä. Ihmisen itseymmärrys tapahtuu jäsentämisen kautta ja jopa psyykkiset prosessit tarvitsevat jäsentyäkseen konflikteja.
Mm. murrosikä on väistämätön vaihe terveen psyyken rakentuessa ja jos sitä ei sallita, esim. vanhempien manipuloima ja pakottama lapsi pysymään "kilttinä lapsena", ovat seuraamukset kammottavia psyyken epätasapainon muodossa.
Masennus on psyykkisenä latauksena tragedian tavanomaisin olemus "epädramaattisessa" muodossa: kätkettyä ja torjuttua väkivaltaa (vrt vanhempiensa hylkäämä ja pelkäämä Oidipus-lapsi); jokainen lapsi, jonka itseilmaisu kielletään lapsena turvautuu depressiiviseen itseymmärrykseen eli syyllistää itsenä kaikesta kokemastaan.
Katharsis on vapauttava kokemus tragedia-taiteesta, antipsykoottista, persoonallisuuden voimavaroja uudistavaa, itseymmärrystä lisäävää, splittaantuneen tajunnan esilletuontia. Katharsis tuo selkeästi esille ihmisen taistelun ja tuhon elementtien dramaattisen vaikutuksen ihmisen elämään ja tulevaisuuteen. Väkivaltaviihde-elokuvat eivät ole katharttisia vaan splittaanutumista, hyvän ja pahan projisoimista ilman ymmärrystä ja traumatietoisuutta.
Oidipus-tarinassa kohtaamme pahimmat painajaisemme ja perverssit pelkomme - vanhemmat pelkäävät lapsensa tuhoavan heidän tulevaisuutensa ja toteuttavat itsetoteutuvan ennustuksen antaessaan pelolleen vallan ja lapsi tuhoaa vanhempansa, jotka ovat suistaneet hänet pelon ja väärän identiteetin kierteeseen.
Suomalainen kulttuuri ei ole katharttinen vaan depressiivinen: esim vanhoissa suomalaisissa saduissa ei ole "sallittu" vanhempien tappamista tai tuhoamista, kuten keskieurooppalaisissa saduissa. Kehtolauluissa kuolema on yleisin teema. Kalevala sisältää itsemurhia, nuuoruuden halveksuntaa, omiin heimojäseniin kohdistuvaa väkivaltaa ja kamppailua (ylpeä vanha ukko Väinämöinen runonlaulajien alter egona) - enemmän kuin muissa saagoissa. Ei ihme, että olemme itsemurhakulttuuri.
Suomessa ei ole tuotettu yhtäkään ainoaa aitoa tragediaelokuvaa. Really? Really.
-Kahdeksan surmanluotia: vain yhden henkilön psykologinen umpikuja
-Paha maa: vain sarja pahoja tapahtumia ilman henkilöiden kehittymistä ja katsojan samaistumisen luomista.
-Kaivo: limbojen limbo hahmottomana pahoinvointidraamana ilman mitään jännitteitä.Aito tragedia ei ole itsestäänselvyyksille rakentuva.
Tragedia on oivallus ihmisyyden dualistisuudesta: etenemisen ja saavuttamisen motiivit voivat olla joko tuhoavia tai rakentavia - ilman itseymmärrystä elämän ja mielen perusvoimat ovat tuhoavia.Puhtausajattelu liittyy ihmisen uskonnolliseen olemisentapaan, jolloin ihminen etsii maagisesti merkitystä ja vapautta. Niin natsi-Saksa, Naurusaarten muinaisuskonta ja Maya-kansan uskonto kulkivat itsetuhoisaan sykliin pakkomielteisessä puhtaus- ja uhriajattelussa. Nyky-yhteiskuntamme tehokkuusajattelu lähenee tätä sykliä.
Uni
Kauheimmat pelot, piilotetut tunteet, käsittelemättömät traumat, torjutut näkemykset ja noloimmat toiveet vierailevat muuntuneessa tietoisuudessa ihmisen tajunnan laajimmasta osasta, alitajunnasta. Joka uniaan pelkää, se itseään pakenee.
Ihmisen yliminä eli hillitsevä, sublimoiva sensoriminä muodostuu sosiaalistumisen kautta. Unissa ihminen käsittelee konfliktejaan toiveidensa ja "kelpavuutensa" suhteen.
Vietit ovat aina konfliktissa yliminän rajoittavan ja suhteellistavan toiminnan kautta. Alkoholihumala on ns suggestiotila, jossa haetaan suorempaa kosketusta vietteihin tai torjuttuihin tunnetiloihin. Juominen on kulttuurimme halpa draaman korvike: psykodraaman harjoitustapa ja sellaisena vastuuton ja tehoton, koska humaltunut ei prosessoi alitajuntansa sisältöä vaan tuottaa sen vain esille.
Sublimaatio
Suoran, välittömän tyydytyksen torjunnan omaksuminen. Sublimaatio on sivistyksen perusprosessi yksilön omakuvan sosiaalisessa ehdollistamisessa. Perusvietit muuntuvat palvelemaan abstraktempia toimintoja. Ihminen suuntaa viettienergiaa kulttuurin määrittämien puhtaus- ja kelpaavuusarvojen mukaan. Häpeän tunteminen on yksinkertaistettuna negatiivista hyväksytyksi tulemisen prosessia. Ihminen voi ehdollistua positiivisen palutteen ja esimerkin kautta vaikkakin häpeäladattua sublimatiota on käytännössä mahdoton täydellisesti vältää kasvatuksessa.
Turhautunut ja torjuttava seksuaalisuus ja sen toteutumisimpulssit suunnataan yksinkertaistettuna urheiluun, vaatteisiin, autoihin, ihan mihin tahansa. Kulttuuri erotisoi esim aseet, jotta miesten kyky yhteisön puolustamiseen olisi nopeasti aktivoitavissa. Psykologia on aina sosiologiaa, semantiikka on aina osa näitä kahta ihmistieteiden suurta kenttää.
Kulttuuri on aina kasvatuskulttuuria tavoista ja itseilmaisun tavoista, missä lapsi oppii olemaan hyväksyttävä.
Sublimaatiota
- monogamisuus hyväksytyn parisuhteen ylläpitämiseksi
- väkivaltaiset videopelit ja elokuvat aikuiselle aggression purkamistapa (lapselle ne voivat olla tuhoisaa samaistumis- ja matkimisprosessia)
Häpeän tunteminen on usein jopa sublimaation torjumista eli häpeäkonfliktia, joka lukitsee viettienergian aika tuhoisin seurauksin.
Elokuvien sallima kokemus seksistä, kostosta, voimasta ja väkivallasta on ei-repressiivisen (suoran) tyydytyksen simulaatiota eli voi jatella, ettei se ole sublimaatiota vaan virtuaalista suoran tyydytyksen simulointia. Voidaan todeta, että elokuvat voivat parhaimmillaan auttaa ihmisiä ymmärtämään sublimaation tapoja psyyken jäsentyneessä identiteetissä. Itseymärrys ei pura sublimaatiota vaan helpottaa ns dikotomiakonflikteja, neurooseja ja psykoottisia persoonan kapeutumisia.
Humanistinen ihmiskäsitys
Vapaa ja kehittyvä ihmiskuva ihmisen tarpeiden kautta ilman ideologiaa.
Käsitys, jonka mukaan ihminen on vastuussa itsestään ja valinnoistaan ja pystyy itseymmärryksen kautta kunnioittamaan toisia yksilöitä.Perustarpeet ovat tärkeitä edellytyksiä mutta eivät päämääriä ihmisen elämässä. Ihmiset ovat ainutkertaisia persoonansa sallimalla kokemusmaailmalla mutta syvimmällä tasolla samankaltaisia.
Samaistuminen
Emotionaalisen samaistumisen/samankaltaisuuden kokemus.
Dikotomiat
Rakenneanalyysissä on tärkeintä löytää semanttisesti oikeat dikotomiat (ei jäykkiä mielikuvamalleja pop-kulttuurista), joilla jännitteet on rakennettu. Ihmisen aivotoiminta on jo neurologisesti todistettu dualistiseksi, dikotomioita, vastakohtamielikuvia muodostavaksi ja hierarkkisesti "leimaavaksi", tyypitteleväksi prosessiksi: arvioimme kaiken arvon ja luokituksen ainakin alitajuisesti.
Vastakohtakäsitteet mm.:
Hyvä / Paha
Vahva / Heikko
Uskollinen / Uskoton
Ilo, jakaminen, samaistuminen / Kateus
Yhteys / Viha
Päämäärätietoinen / Eksynyt
Autuas / Piinattu
Valo / PimeysEpisodielokuva
Avoin alku, avoin loppu. Jännitteet hahmoissa, ihmiskuvauksessa, persoonien jännitteiden esiintuomista. Ei yhtä vallitsevaa juonta, ei välttämättä päätöshuipennusta, kuvaelma tilanteesta, kulttuurista, mielentilasta, saman tapahtuman vaikutuksista eli seuraamuksista eri ihmisten elämässä.
Dokumenttielokuva on pala todellisuutta mutta valittuna ja rajattuna tietysti manipuloitua todellisuutta. Draaman lakien pakottaminen tuotta joskus vääränlaista manipulaatiota. Manipulaation pitäisi olla läpinäkyvää, ohjaajan aikeet tulisi olla avoimesti katsojan luettavissa.Dokumenttielokuvan muodosta on aina riidelty mutta sen tulisi olla vapaa, ikäänkuin ohjaajan suhde aiheeseen. On turha kuvitella objektiivista dokumenttielokuvaa. Ohjaajan intohimo on oltava avointa.
Lyhytelokuviin sopii useinmiten episodimaisuus, katsojalle ei mahtipontisesti alusteta dramaattista jännitetä eikä katsojaa vapauteta loppuratkaisulla, vaan katsoja saa oivaltaa ja vetää johtopäätöksiä mahdollisimman vapaasti. Elämänmakunen juoni.
kts Shortcuts, Andrei Rublev, Stalker, MASH, Bergman in elokuvat
Kuoro - Moraliteetit
Kreikkalaisen tragediaesityksen selittäjinä ja moraaliajattelun esilletuojina toimi kuoro-osuudet, joissa laulettiin tunnetiloja, vaaratekijöitä, kohtaloa ja seuraamuksia selkeästi. Jenkkielokuvassa esim. ironinen mainos tai yli-innokas tiedemies geeniteknologian etujen puolesta kertoo tarinan todellisen uhkatekijän.
Voit kirjoittaa tarinan ensin novelliksi, muokkaa siitä käsikirjoitus (tapahtumat, toiminta, dialogi). Käsikirjoituksen tapahtumien kuvaamisessa älä käytä adjektiiveja.
Myytti
Tarinoiden tarina itseymmärryksemme taustalla. Ihmisyyden paradoksaalisuuden ydintä, tiedostamisen kipeydestä ja ihmisen duaalisuutta kuvaava alkutarina. Esim. itsenäistyminen vaatii turvallisuuden tuhoamista, pimeään hyppäämistä, vanhan roolin jättämistä.
Oidipus-tarinan eli vapauden tuoman tuhon tarinan, kapinatarinan voi tavallaan analysoida esiin jokaisesta myytistä. Jokainen kreikkalainen taru kertoo jollakin tavalla kapinaa jotakin jumaluutta kohtaan.Jungin mukaan alitajuntamme on jäsentynyt myyttisesti: kehityksemme seuraa/tuottaa erilaisia arkkityyppejä, jotka ovat ihmiskunnan kehityksen perushahmoja, identiteetin "esikuvia" tai päämääriä.
Myytti esimerkki: syntiinlankeemus (jumala luo jumalankuvia ja kieltää heitä olemasta itsenäisiä ja luovia jumalia ja syntiinlankeemus on väistämätön)
Tarina vs myytti::
Nokia / Sampo
Geeniteknologia / Pandoran lipas
Syrjähypyn jännitys, houkutus / Paratiisin käärme
Alastonta teinitouhua kauhuelokuvan kauhujakson alussa / Punahilkan sivuretki polulta ja suden kohtaaminen
Jeesuksen kuolema, kuolematon sankari / Gilgamesh-sankarin kuolemattomuuden saavuttamisen halu ystävänsä vuoksi
(Gilgamesh on maailman vanhin eeppinen, kerronnallinen myytti)Tarinat ihmisen epätoivoisesta halusta hyvyyteen / Oidipus, Gilgamesh
(Lemminkäinen = Suomen Oidipus)
Kuoleman pelko
Viisauden alku
Kuolema
kirjoittaja
Arhi Kuittinen ohjaaja, mediakouluttaja
arhimail att gmail.com
-kaiki tekijänoikeudet tämän esityksen muodosta
-printtaaminen ja kopioiminen kielletty ilman sopimusta
-do not copy or print, all copyrights reserved
- author Arhi Kuittinen, Finland
MYYTTI JA IDENTITEETTI
PIERROT LE FOU HULLU PIERROT
13.05. keskiviikko 19:00 Orion Kava Ranska/Italia Godard 1965.
Jean-Paul Belmondo, Anna Karina, Dirk Sanders.
DVD Moviemail
Joku kuuluisa filosofi tuomitsi "Viimeisen hengenvetoon" -elokuvan sukulaistuotannon "Hullu Pierrot"- elokuvan eurooppalaisen kulttuurin ja etiikan rappion pahimmaksi ilmenemismuodoksi - ja että elokuvan julkaisua ei tulisi sallia ihmismielen ja sivistyksen suojelemiseksi.
Hullu Pierrot on muunnelma ikivanhoista trickster-saduista. Hilpeän ilkikurinen häpeämättömyyden puolijumala, joka koettelee ihmisten arkijärkeä ja säädöksiä. Lähes jokaisessa kulttuurissa trickster, joka vetosi ihmisten ahneuteen ja omahyväisyyteen, jujutti omaksi huvikseen kaikkia, jotka olivat jujutettavissa. Maailman vanhin ja ensimmäinen eeposromaani, Gilgamesh, kuvailee myös Hullun Pierrotin alkuserkkua Enkidua, joka on myös omalla tricksterimäisellä amokreisullaan Gilgameshin kanssa vapautuakseen yhteisön säännöksistä - ja kuolemasta. Villimies-Enkidun tehtävä on vetää kuningas Gilgamesh ihmisten tasolle ja G löytääkin uuden elämänilon, paratiisillisen villiyden. Vapauden piknikin hintana on kuitenkin sitten kuolema; sumerilainen Gilgamesh-eepos onkin Tooran/VT:n paratiisikertomusten alkulähde.
Engidu on ensimmäisen sivistyskaupungin sivistyskuninkaaksi voidellun Gilgameshin ystävyys, ns ihmisyyden villi puoli, joka on tuomittu kuten Gilgameshin hurmio, sivistyneen ihmisen kaipaus Enkidun impulsiivisesta alkuvoimaisuudesta. Gilgameshista tulee ikuisen elämän tavoittelun jälkeen paratiisista karkoitettu, kuolemalla merkitty ja sivistyksellä sidottu Aatami. Gilgamesh-eepos on myös kaikkien hollywood-asetelmien äiti, juuri mitä samaa Godard tavoittelee omassa karnevalistisessa mies, pyssy ja nainen-saagoissaan.
Gilgamesh-eepoksen ydin on kahden kaveruksen villi ystävys ja yhteinen rakkaus hyväsydämiseen huoraan. Mitä muuta hollywood-genreen voi enää toivoa?
Venäjällä vuosisatojen ajan salassa vaikuttanut Hlystien lahko ortodoksisen on ollut kirkon raivoisan vainon kohteena. Maailmanhistorian kuuluisin auktoriteettien ja yhteiskuntaluokkien halveksija Grigori Rasputin sai alkuvaikutteensa ja ihmiskuvaoppinsa Hlysteiltä. Hlystien mukaan ihminen valaistui vain tekemällä syntiä. Synti on ihmisen perusolemus ja jos ihminen kuvittelee olevansa synnitön hän ei voi pelastua. Tekopyhyys oli heille suurin "farisealainen" synti, Jeesuksen pyhän vihan keskipiste. Armoa pystyi anomaan vain ihminen, joka ei voinut sanoa olevansa synnitön ja henkinen. Perisyntiin uppoaminen ja porvarillisen kulissinäytelmän täydellinen kaataminen merkitsi Jumalan hullujen antautumista vain Jumalan armoon.
Yhteisöllinen, kommunaalinen orgia "ehtoollisena" oli myös luopumista yksilökeskeisestä nautinnosta ja rajojen pystyttämisestä. Kärsimys ja hurmos olivat syvin paratiisin lankeemuksen kokemus, joka oli koettava, jotta pystyi syntisenä paratiisista karkotettuna vastaanottamaan Jumalalta armoa. Jollain oudolla logiikalla tämä oppi on lähellä Lutherin oppia armosta ja naamarien pudottamisesta. Täydellisyyteen pyrkiminen esim munkkilupauksella oli Lutherin mielestä jumalanpilkkaa.
Rikos ja rakkaus elämän (ja turhautumisten) intensiivisimpinä dekonstruktioina on "Hullu Pierrot"-elokuvan vino ja houkutteleva paralleelianalogia viihteellisyyden ytimestä, viihteen pseudoidentiteettien ytimestä. "Rikos ja rangaistus" kirjassa Dostojevski käsittelee rikosta rakkauden puutostilana, Godard taas niitä toinen toisiaan täydentävänä kulttuuriorgasmina, täyttymyksen apokalyptisenä ja amoraalisena päätepisteenä. Turvallisen elämän rikkominen ja sen kautta estoton vapautuminen impulssikontrollista on se perusfantasma, jota länsimainen ihminen hakee amerikkalaisesta elokuvasta/mediaviihteestä. Bollywoodin elokuvissa taasen yhteisön perinteisten fantasioiden toteuttaminen on niiden elokuvien perusfantasialataus, yhtenäiskulttuurin julistavana konstruktiona, hieman eri kulttuurifunktiossa. Godardin väkivaltaviihde-eksistentialismissa ihminen muodostaa idntiteettiä vain toiminnan kautta - ei olemisen kautta.
Oleminen sammuu ilman konfrontaatiota juurettoman identiteetin hahmoilla - Aivan kuten Samuel Beckett:in "Huomenna hän tulee", Waiting for Godot (kts Wikipedia), näytelmässä. Mikään muu opus ei ole niin kaikin tavoin vastakkainen ja käänteinen mm. Gilgamesh-eepokselle (ja Godot:ille) kuin Uuden testamentin Ilmestyskirja. Kun myyttisestä tarinoinnista tehdään kirkkoisien uskontopoliittista vihaideologiaa, kostoteologiaa, pelotteluismiä ja henki-ruumisajattelun uusplatonilaisen täydellistä splittaamista, ei voida olla kauemmaksi eksytty myyttisestä mysteerisymboliikasta ja uskosta.
.
Theory Links
Topical online
Arrested Development TV Show
