KUOLLEEN MEREN KRISTALLIT

Kuvia / otteita


 

 

Hääkuva

"Kun tuli mieleen avioliitto täällä etelässä - ensimmäinen ja ainoa, joka tosin jäi kesken, kun mies kuoli.
   Poika kun esitti, että hääkuva piirongin päällä oli osuva.
   Valaisin taustaa - että oli kuvaajan mukaan filmistä pulaa ja mukana vain yksi ruutu. Ja kävi niin, että miehestä valottui puolet pois, että piti retuseeraamalla lisätä toinen puoli. Poika oli näkevinään siinä enteen - isä oli elämässä ja liitossa vain puolet ajasta.
   Ja muutenkin, kun halvaantui se toinen puoli, kasvoistakin. Niin poika huomautti, että sikäli valokuvaaja oli varsinainen profeetta.
   Sanoin, että kuvaaja oli fiksu ja hieno mies - ryyppäsi ehkä liikaa, johtuneeko kuvan hienoinen epäonnistuminen siitä?"

 

*

 

 

Lapsi

"Niin, mihinkäs jäätiin... niin, se lapsi tosiaan hiljeni, ei parkunut enää ollenkaan niin kuin aikaisemmin - katsoi vain silmät suurina, pelästyneen näköisenä.
   Niin, eikö ole suloista! Tuon ikäiset ovat - tiedättehän te... Mies nukahti, ja läksi aamulla sitten taas töihin parran ajettuaan, kun lapsi vielä nukkui. Ja lapsi oli hiljaa seuraavankin päivän, ehkei uskaltanut enää edes parkua, parka.
   Että sellaisissa merkeissä syntyi ja kasvoi se lapsi, kuolleen isoveljen, palaneen talon ja syntyvän pikkusiskon merkeissä. Ja muuton merkeissä.
   Muuttokuormassa se oli etuistuimella sylissä, ja sitten isoissa lastenvaunuissa ja pinnasängyssä. Kunnes pikkusisko syntyi, ja siitä tuli kaikkien silmäterä. Eikä ollut enää niin paineita kenelläkään - eikä koliikkia tytöllä.
   Mutta tämä poika - siis Saku - oli kyllä aina sitten hiljainen ja kiltti ja nöyrä. Ja aika arka, hyvin arka ihmisten suhteen. Meinasi aina ruveta itkemään kun vieraampia ihmisiä tuli, ja sitten katsoi vain ahdistus silmissä. Mutta ei itkenyt suoraa huutoa juurikaan enää.
   Ai ette kuule? Niin, tuo fööni - FööNI! - niin, se pitää niin kauhean lujaa ääNTä!"

 

*

 

 


Zoe?

"Hän ajatteli, että syksystä tulisi pitkä ja lohduton.    Siten ei ollut ihme, että selatessaan värikkäitä viikkolehtiä keittiön pöydän ääressä hän löysi Viikon tyttö -palstan, ja ihastuksen kohteiksi vaihtuivat povi nautinnollisesti puoliksi paljaina poseeraavat Hollywood-tähdet.
   Ja sarjakuvasivuilta hän lopulta löysi todellisen rakkautensa: Zoen.
   Tämä oli rusottavaposkinen tyttö, jolla oli valtoimenaan hulmahtelevat mustat hiukset ja yllä repaleinen paita, joka hädin tuskin peitti poven, sekä minimaalisen kireät shortsit.
   Hän ei ollut varma millainen Zoe olisi ollut äitinä, mutta tämä tuntui ihanteellisen reippaalta ja seikkailulliselta kumppanilta, jonka seurassa aika ei olisi käynyt pitkäksi. Hänestä tuntui, että hänet olisi riittänyt pitämään hengissä hymy noilta täyteläisiltä huulilta, yksi katse tummina leiskuvista silmistä."

 

*

 

 

Rorschach-testi

"Osassa kuvista hän näki auki levitettyjen häpyhuulien välissä tummemman alueen - ylös tai alas työntyvän falloksen.
   Myös punaisen- ja sinisensävyinen värimaailma tuntui viittaavan samaan suuntaan.
   Todettuaan oivalluksen ääneen psykologi pysähtyi, käänsi kuvan osittain itseensä ja pyysi osoittamaan kohdan, missä hän näki falloksen. Hän tökkäsi sormensa keskelle kuvaa - ylös suuntautuneen nuolen muotoinen tummempi alue muodosti selvän falloksen terskoineen: "Lienee tarpeetonta lisätä mitä siinä on ympärillä."
   Psykologin silmiin tuli oivalluksen ilme, ja tämä kirjasi vastauksen papereihinsa."

 

*

 

 


Pallo

   "Bussi tuli lähiön leikkipuiston kohdalle, ja sitä vastapäätä hän näki pronssiveistoksen, jota oli joskus ohi kulkiessaan pysähtynyt ihmettelemään.
   Veistos oli pallon muotoinen, ehkä maapalloa symboloiva, ja sen sivustalla oli epäsäännöllinen syvennys, jossa saattoi erottaa jonkinlaisen epämuodostuneen sikiön. Hän oli ihmetellyt veistoksen sijoittamista leikkipuistoa vastapäätä, mutta päätteli sitten, että ehkä teos onnistui kiteyttämään lasten kanssa ulkoileville äideille lähiöelämän tunnot."

 

*

 

 

 

Apina

   "Yliopiston kampusalueen pihalle oli sijoitettu vanhoista autonrenkaista kasattu, valtaisan apinan muotoinen röykkiö, jonka päällä hän oli nähnyt lasten kiipeilevän vaarallisella tavalla.
   Hän ajatteli muutaman viikon päästä koittavaa juhannusta ja kuvitteli mielessään, kuinka joku hänen pysäkillä kohtaamansa kaltainen aloitteellinen nuori, joka ei pääse juhannuksenviettoon järven rannalle, saa päähänsä sytyttää rengaskasan.
   Tarvittaisiin vain muutama mäyräkoira, jonkin verran sytytysnestettä, tulentekovälineet ja kas - käsillä olisi kaikkien aikojen juhannusroihu!
   Näky olisi mahtava - liekit ja savu nousisivat tyynellä säällä korkealle, ja lähiseutujen ikkunat ja ilmanvaihtolaitteet pitäisi sulkea myrkkykaasujen johdosta. Hienoa, että nykytaide sysäsi kokijassa liikkeelle tämänkaltaisia aktiivisia ajatusprosesseja!"

 

*

 

 


Koli

   "Zak jäi tunkemaan rahaa lompakkoon ja katsoi kuinka siskon selkä hävisi asemahallissa eri suuntiin kiirehtivään ihmisjoukkoon. Tämä kantoi suvun traumojen perintöä kiireisin ja matalin askelin kohti uusien sukupolvien elämää.
   Hän näki silmissään Finlandia-talon katetut pöydät, joiden valkeilla liinoilla kiiltelivät korkeat ja ohuet samppanjalasit suorissa riveissä mustavalkoasuisten tarjoilijoiden edessä. Ja hän tiesi, että Finlandia-talon viuhkamainen muoto avautui kohti pohjoista, sen tarkoitus oli yhdistää pääkaupungin kadut ja arkkitehtuuri susirajan tuonpuoleiseen maailmaan.
   Ja Zak ajatteli, että siellä jossakin, junamatkojen päässä, suojeltuna ja museoituna, kohosi kansallismaiseman järviin ja vaaroihin sekä maamme historiaan näkymiä tarjoava Koli."

 

*

 

 

 

Tulppaanit

"Mutta hän sukelsi syvemmälle. Lapsena saatu haava oli avannut oven sanattomaan maailmaan täynnä voimaa ja elämää. Se tarttui häneen ja riepotti häntä, iski edelleen ilman keuhkoista. Talvehdittuaan elämä puski esiin rajusti kuin kevättulppaani kinoksen rajalla - voima jaloissa, vatsassa, rintakehässä."

 

*

 

 

 

 

Yhdessä

   "Ja muutenkaan ei huolta, kun Zak oli kuulemma tavannut tytön - tai naisen - kotiuduttuaan uuteen asuntoon.
   No, joka tapauksessa porraskäytävässä Sakke oli törmännyt, kuule, kun kissa karannut naapurilta. Eikä Saku kuulemma ollut syyllinen karkuretkeen, vaikka oli juuri avannut ulko-oven, kun kissa oli ensimmäisen kerroksen asunnosta luikahtanut.
   Ja muutaman kuukauden kuluttua oli syntynyt poikue, mistä Sakukin oli saanut kissan, mustan.
   Oli nimennyt Zoeksi.    Ei Joeksi, vaan Z niin kuin zeepra. Zoe, niin. Iso kissa nyt jo."

 

*