Hyssä-Jussi

Johdanto

"Hämeenkyröstä suvun pitäisi olla kotoisin. Sieltä ne olisivat tulleet kalastellen pitkin joen rantaa. Honkaluoman vanhalle tontille ne sitten olisivat tehneet kalasaunan, jossa olivat sitten asuneet. Sitten niissä niemissä olivat ruvenneet kaskia polttamaan ja olivat sitten ruvennet täällä asumaan."

Karttoja/Maps

Näin kertoi Iisakki Kallioniemi; oli kuullut vaarivainajaltaan.

Uudempaa tietoa

 

 

SEPPO KALLIOMAA: YHTEENKUULUVUUS PIDENTÄÄ IKÄÄ:
Hyssän suvun ensimmäinen sukutapaaminen pidettiin Honkajoella 12.7.1981. Ajatus tällaisen tapahtuman järjestämiseen lähti eräästä keskustelustani Kallioniemen Osmon kanssa, Prunnilan Seppo tahollaan oli myös miettinyt samaa asiaa. Suvun vaiheiden tutkiminen alkoi jo 1915, kun V J Kallio julkaisi kirjasen "Honkaluoma-Kalliomäen suku". Niinkuin kaikki tiedämme nimi "Hyssän suku" on eräänlainen korkonimi, mutta tällä nimellä suku yleisimmin tunnetaan. Sitä torppaa, jonka Juha Heikinpoika vuoden 1691 tienoilla rakensi Karvianjokivarteen Honkaluomansuuhun, kutsuttiin myös nimellä Lamperi. Sukuseuramme rekisteröitiin 13.5.1998 nimellä Hyssän sukuseura ry. Sukuseuran tehtävänä on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia ja siirtää suvun perinnettä ja edistää yhteenkuuluvuutta suvun jäsenten keskuudessa. Hiljan julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että rannikon ruotsinkielinen väestö elää pidempään kuin muut suomalaiset. Alkuaan luultiin, että pitkän iän salaisuutena oli rannikon kalapitoinen ruoka tai erikoinen geeniperintö. Tutkimuksen tulos kertoi aivan muuta. Pitkän iän salaisuudeksi paljastui elämäntapa, runsaat sosiaaliset kontaktit, toisistaan huolehtiminen, yhteenkuuluvaisuuden tunne, osallistuminen erilaisiin kerhoihin, kuoroihin, tanssiryhmiin ja pelimannimusiikin soittaminen. Nämä kaikki ovat tietenkin tärkeitä, kun kyseessä on kielivähemmistö. Sukuseuramme työhön liittyy läheisesti niitä asioita, joita tutkimus paljasti lääkkeeksi pitkän elämään. Parin viime vuosikymmenen sukumme vanhimmat jäsenet Arvo Kangasniemi, Lauri Kalliomäki ja Aili Heikkilä elivät pitkään, heidän elämässään näkyi samoja asioita kuin rannikon ruotsalaisilla.
Tänä päivänä puhutaan verkoista ja verkottumisesta, kyllä sellaisia oli ennenkin, ei vain tiedetty, että asialla oli niin hieno nimi. Pieni sosiaalinen verkko toimi siten, että kun isoäiti leipoi, niin puhtaaseen pyyheliinaan kainalooni pantiin neljä leipää ja suuntana oli Penttilän Amalia, Kiviharjun Lempi, Alapenttilän Hulta ja Kalliomäen täti. Suuri verkko oli, kun suku tapasi suurissa perhejuhlissa.

SEPPO PRUNNILA: HONKALUOMA-KALLIOMÄEN SUVUN VARHAISHISTORIASTA:
Honkaluoma – Kalliomäen suvun varhaishistoria on osa pohjoisen Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan alueen asutushistoriaa 1600–luvun loppupuolelta. Suvun keskuudessa säilynyt perimätieto suvun alkuperästä kertoo , että "se tuli Hämeenkyröstä pitkin reittiä kalastellen, tekivät ensin kotuksen eli kalasaunan niemeen ja rupesivat sitten tekemään kaskea ja raivaamaan peltoa." Näitä perimätietoja merkitsi ensimmäisen kerran sukukirjan muotoon V.J. Kallio vuonna 1915 julkaisemassaan kirjasessa ”Honkaluoma-Kalliomäen suku.”Myöhempi virallinen Honkajoen alueen asutushistoriallinen tutkimus on tuonut Honkaluomankin perustamiseen uutta tietoa. Noissa perimätiedoissa oleva ajallinen ulottuvuus on varmuudella oikea - suvun alkuperä sen sijaan viittaa historiatutkimuksen perusteella dokumentoidusti Pohjanmaan suuntaan. Honkajoen pohjoisosien uudisasutus tuli Pohjanmaalta ja eteläosat muualta Satakunnasta ja Hämeestä päin. Asutushistoriassa raja on voitu asettaa hyvin tarkkaan keskelle nykyistä Honkajokea.
Honkaluoma-Kalliomäen suvun tulo Honkajoen alueelle on osa Honkajoen varhaisinta asutushistoriaa ja samalla osa koko Pohjois-Satakunnan asutushistoriaa.
Honkajoen alue kuului keskiajalla ja uuden ajan alussa Kyrön (Hämeenkyrön) suurpitäjän erämaihin ja kruunun yhteismaihin. Suurpitäjän raja Satakunnan pohjoisosissa muodosti samalla kiistanalaisen ja epämääräisen maakunta- ja lääninrajan Pohjanmaata vastaan. Ikaalisten erottua Hämeenkyröstä 1641 omaksi seurakunnakseen, jäi Honkajoen seutu edelleen kruunun yhteismaaksi ja ikaalislaisten "vatsiaislaisten" eränautinta-alueeksi. Pysyvää asutusta Honkajoelle alkoi muodostua vasta 1600-luvun lopulla.
* * *Honkajoen alue asutettiin ympäröivään seutuun verrattuna varsin myöhään, vasta sitten kun ympäristö oli jo asutettu. Tähän lienee vaikuttanut ennen kaikkea luonnonolojen karuus sekä perinteisten eränautintaoikeuksien riidanalaisuus.
Honkajoen ensimmäinen pysyvä asutus - Jokihonko - perustettiin vasta 1673 ja varsinainen uudisasutuksen huippu osui 1690-luvulle. Tähän ensimmäisen vaiheen huippuun ajoittuu myös Honkaluoman uudisasutuksen perustaminen 1693 seitsemäntenä Honkajoen uudistilana.
Honkajoen asutushistorialle on tutkimuksissa todettu tyypilliseksi heimollinen kahtiajakoisuus. Eteläosan asutus on tullut Ikaalisten alueelta ja Honkajoen pohjoisosan asutus aina Kamppikoskea myöten on tullut Pohjanmaalta. Tätä olettamusta on tukenut mm se, että joen pohjoispuolinen alue katsottiin silloin Pohjanmaahan kuuluvaksi ja toisaalta mm. se, että pohjoisosan asukkaat joutuivat nimenomaan karvialaisten ja ikaalislaisten ahdistelemiksi. Pohjoisosan tilojen asioita käsitellään myös valtaosin Lapväärtin ja Ilmajoen käräjillä.
Ehkä voitaneen katsoa, että V.J. Kallion muistiinmerkitsemä tarina Hämeenkyröläisestä alkuperästä pikemminkin kuvaa hämeenkyröläisten ja pohjalaisten sukujen kiistaa koko alueesta.
* * * Virallisista asiakirjoista voidaan todeta, että Honkaluoman uudistilan perusti vuoden 1693 tienoilla Juhan Hinderson Hångaluoma. Lapväärtin käräjillä 1696 saa " Karwijoelta" oleva uudisasukas Johan Hinderson oikeuden uudisasutukseensa Hångaluoma ja se pantiin 1/4 manttaalista verolle vuodesta 1701 alkaen. Uudisasutus siis ilmeisesti pantiin aluksi verolle Pohjanmaan puolella, mutta ei kuitenkaan toiseen lääniin kuuluvana peritty veroa. Myös Turun ja Porin läänin maakirjoissa esiintyy aluksi verottomana torppana. Mahdollinen kymmenen vuoden verovapausaika huomioiden on mahdollista, että asutus virallisesti on perustettu jo 1691.
Vuonna 1693 laaditun karttaselostuksen mukaan "torppa sijaitsee Karvianjoessa Honkaluomansuussa." Tällöin uudistilalla oli jo pirtti pystyssä, mutta peltoa ei vielä oltu raivattu. Maanmittarin arvion mukaan" torpalle voitiin raivata peltoa ja saada niittymaata sen verran, että sitä voitiin neljännesmanttaalin suuruisena verottaa tuottamatta haittaa millekään vanhalle kylälle."
Torppa mainitaan asiakirjoissa myös nimellä "Lamperi" ja "Lamberi" ainakin 1695-98 ja 1700, vasta vuodesta 1701 nimeksi vakiintuu "Hångaluoma." Henkikirjoihin uudisasutus merkitään vuodesta 1694 lähtien.
Manttaalikirjassa Johan Hinderson Hångaluoma mainitaan verottomana torpparina 1707 ja verolliseksi kruununtilaksi Honkaluoma merkitään vuoden 1731 maakirjassa.* * *Ensimmäinen asukas Juha Heikinpoika ilmeisesti tulkitsi rajoja varsin väljästi, koska Ilmajoen kesäkäräjillä 1696 eräs isojokinen uudisasukas ilmoittaa, että Juha oli vallannut hänenkin peltojaan ja oli kylvänyt siihen ohraa, naurista ja hernettä. Juha riiteli niitty- ja kaskimaista myös Katkon isännän Markku Eskonpojan kanssa. Kihlakunnanoikeus määräsi tilallisten sitten pysymään kummankin omalla puolellaan Karvianjokea.
Riidat isojokisten kanssa kuvastavat myös lääninrajan epäselvyyttä. Virallisesti raja Pohjanmaan ja Satakunnan välillä täsmentyy vasta isonvihan aikoina.
* * *Honkaluoman uudisasutuksen manttaaliinpantu kylvömäärä vuonna 1719 oli 20 kappaa ruista ja viisi kappaa ohraa.Karjaa oli; lehmiä kaksi, nuorta karjaa kaksi ja lampaita kolme.
Uudistilan viljelysrakenne ja varallisuus oli hyvin tyypillinen aikakaudelleen. Honkajoen alueella edellytykset peltoviljelylle olivat luonnonolosuhteista johtuen heikot ja luonnolliset niittymaat tukivat runsaampaa karjanpitoa.
Honkajoen pieni väkimäärä - esim. vuonna 1710 henkikirjoissa oli 43 henkeä - korvasi pienemmän kylvöalansa silloisissa olosuhteissa suhteellisen suurella karjamäärällä. Karjatalous turvasi myös katovuosina paremmin toimeentulon ja tuotti myös paremmin verorahoja.Honkaluoman kototarvemetsä oli yhteinen Kamppikosken, Katkon, Rakennuskosken ja Paholuoman kanssa. Metsistä saatiin tukki-, aita-, seiväs- ja polttopuut.
Mainittakoon, että Honkaluoma kesti autioitumatta myös isonvihan aikana maassamme vallinneen venäläisterrorin. Vuonna 1750 Honkaluomassa oli jo talollisväestöä yksitoista henkeä ja palkollisia yksi.
* * *Merkittävää osaa Honkaluomankin tilan kehityksessä merkitsee myös vuonna 1791 toimitettu isojako. Tilaa oli tällöin asuttu viisi polvea. Maanmittari Petteri Wirzeniuksen 1.4.1791 toimittamassa Ylisenhonkajoen isojaossa tila määrättiin manttaalin tilaksi ja peltoalaksi tuli 34 tynnyrinalaa. Tämä peltoala oli vuoden Honkajoen suurin peltoala, kunnes tila veljesten Juho Antinpojan ja Erkki Antinpojan aikana 1792 jaettiin kahdeksi puolen manttaalin tilaksi. Vanhempi veli Juho Antinpoika sai Kalliomäen ja nuorempi veli Erkki Antinpoika sai Honkaluoman.
Torppien perustamisen huippu Honkajoella osuu 1790-luvulle, tällöin myös Honkaluomaan perustettiin Kohtalan, Kaunalan, Ristamäen ja Isoviidan torpat. Vuoden 1867 maakirjoissa mainitaan vielä lisäksi Isokallio ja Mattila. Osa torpista luonnollisesti aikoinaan itsenäistyi uudistiloiksi, osa sulautui tai muutoin autioitui.
Kalliomäkeä ja Honkaluomaa ei kuitenkaan virallisesti erotettu toisistaan vielä isojaossa, vaan ne jäivät yli puoleksi vuosisadaksi yhteisviljelykseen. Lopullinen maanjakotoimitus tapahtuu vasta virallisesti 1863.
Vuoden 1867 karttaselostuksen mukaan Honkaluoma "sijaitsee Karvianjoen varressa, viisi peninkulmaa Kristiinankaupungista." Vanhalla tontilla jokivarressa oli vielä humalatarha, muuksi kotitarpeeksi viljeltiin pellavaa ja hamppua.
Peltoviljelyssä oli ruista ja ohraa sekä vähäisessä määrin hernettä. kauraa ja perunaa. Niittyjä oli Pukaranmaalla, Kelkkanevalla ja Katkonnevalla. Metsät luokiteltiin niin heikoiksi, että niistä arvioitiin saatavaksi vain välttämättömät kotitarvepuut.
* * *Suvun piiristä näyttää kautta vuosisatojen nousseen aikakaudellaan merkittäviä vaikuttaja-
persoonallisuuksia.
Aikakirjoihin näistä ovat jääneet nimet "Hyssä Jussi" ja "Kahra-Antti." Juho Antinpoika Honkaluoma (1769-1858) oli seutukunnallaan tunnettu rohkeana ja voimakkaana isäntämiehenä, joka mielellään myös ryhtyi voimanmittelöihin - ehkä tästä syystä tarinat hänestä myös useasti liittyvät nimen omaan tapahtumiin käräjäpaikoilla. Ikaalisten käräjillä oli myös tapahtunut painikilpailu ikaalislaisen Hyssän isännän ja Juho Antinpoika Honkaluoman välillä, jonka voitettuaan Juho Antinpoikaa sitten alettiin kutsua "Hyssä-Jussiksi" ja koko sukua myös "Hyssän-suvuksi." Tällä korkonimellä suku sittemmin on tunnettu ja tunnetaan edelleen Honkajoen seudulla, vaikka ketään sen nimistä ei sukuun kuulukaan. Mm. vuoden 2001 sukukokouksessa julkaistu sukulehti kantoi nimeä ”Hyssän – kaiku. ”
Aikakautensa hengen voimaa on edustanut "Kahra-Antiksi" kutsuttu Antti Juhonpoika Kalliomäki (1794-1877). Hän oli laajalti tunnettu ja arvostettu tietäjä ja kansanparantaja, jonka apua tultiin hakemaan pitkienkin matkojen takaa. Kahran lisänimen hän oli saanut kähäristä hiuksistaan.
Suvun kukin uusi sukupolvi on sittemmin aina nostanut esiin aikakautensa vaikuttajia. Aikakirjoihin ovat jääneet niin kouluneuvos Niilo Kallion (1890-1968) ura Suomen koululaitoksen huipulla kuin professori Lennart Kalliomäen (1927-1986) merkittävä työ suomalaisen lääketieteen parissa.
* * *Honkaluoma-Kalliomäen suku on vuodesta 1981 alkaen viiden vuoden välein kokoontunut Honkajoelle viettämään sukujuhlaa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kolmannessa sukujuhlassaan 7.7.1991 suku vietti historiallista 300-vuotisjuhlaansa. Kokoontumisperinne on jatkunut elävänä – seuraava tapaaminen on vuonna 2006.
Honkajoen seutukunnalla suku on eräs vanhimmista säilyneistä suvuista. Suku edustaa jo kahdettatoista sukupolvea perustajansa Juho Henrikinp. Honkaluoman jälkeen. Tänä aikana suku on jättänyt lähtemättömät jälkensä niin Kalliomäen niemessä lainehtiviin kullankeltaisiin viljapeltoihin kuin koko seutukunnan sivistys- ja kulttuurihistoriaan.
Sukupolvien aikana nyt lähes tuhatjäseninen suku on myös hajonnut laajalti yli koko maan ja suvun jäseniä asuu runsaasti myös eri mantereilla mm. Kanadassa ja Australiassa.Vankka perinteen kunnioitus, uskollisuus menneiden sukupolvien työlle ja isänmaanrakkaus ovat olleet niitä voimia, joiden ansiosta sukumme yhdessä kokoontuu juurilleen tulevaisuuteensa uskoen. Yhdessä rakennamme perinteen pohjaa jälkeemme tuleville siten, että hekin voivat aikanaan olla ylpeitä omista juuristaan - sieltä Kalliomäen niemen ja vainioiden ääreltä.



TALONHALTIJALUETTELO 1691-2001 Honkaluoma-Kalliomäen kantatilaa ovat asuttaneet seuraavat yksitoista polvea:

I. Juho Henrikinpoika Honkaluoma, k. ennen v. 1734, pso tuntematon.

II. Martti Juhonpoika Honkaluoma, s. 1691, k. 22.3.1767, pso Valpuri Antintr Pitkäkoski, s. 1690, k. 15.10.1774.

III. Matti Martinpoika Honkaluoma, s. 1714, k. 29.1.1763, pso Brita Pieta rintr. Penttilä, s. 21.12.1719, k. 24.3.1800.

IV. Antti Matinpoika Honkaluoma, s. 30.11.1744, k. 11.1.1807, pso Marga reta Erikintr. Iso-Haaro, s. 9.6.1745, k. 10.4.1819.

V. Juho Antinpoika Honkaluoma "Hyssä Jussi", s. 9.9.1769, k. 10.11.1858, pso Liisa Juhontr. Noukki, s. 1.11.1768, k. 15.3.1836.

VI. Antti Juhonp. Kalliomäki "Kahra-Antti", s. 4.12.1794, k. 21.5.1877, pso Greta Antintr. Santaluoma, s. 1790, k. 1852.

VII. Juho Henrik Antinp. Kalliomäki, s. 20.1.1826, k. 12.9.1904, pso Hedvig Maria Juhontr. Hautala, s. 12.4.1822, k. 4.4.1907.

VIII. Mikko Kalliomäki, s. 3.10.1851, k. 23.2.1906, pso Anna-Stiina Johantr. Katko, s. 9.6.1852, k. 22.6.1944.

IX. Johannes Kalliomäki, s. 16.4.1881, k. 10.5.1948, pso Julia Eufrosyne Talonen, s. 17.4.1881, k. 13.1.1968.

X. Lauri Mikael Kalliomäki, s. 11.7.1907, k. 24.6.1999, pso Lea Kyllikki Kallioniemi, s. 19.6.1919, k. 7.1.1994.

XI. Lasse Mikko Kalliomäki, s. 24.6.1956, pso Kaija Eliisa Korkia-aho, s. 29.12.1958. Kantatilan viljelijöinä vuodesta 1986 alkaen.


 

Sukumme vainajia 80-90-luvulla

Heikkilä, Aarne Ilmari s. 16.6.1909 k. 22.6.1988
Henriksson, Marja-Leena Tuulikki os. Risku s. 22.6.1944 k. 13.4.1991
Itävaara, Eero Uolevi s. 1.5.1921 k. 29.5.1990
Itävaara, Linnea Irene s. 28.12.1918 k. 30.11.1986
Kalliomäki, Juho Lennart s. 29.8.1927 k. 29.7.1986
Kaunismäki, Seija Hellevi s. 17.11.1935 k. 4.1.1990
Lahti, Aapo Veikko Pellervo s. 24.11.1916 k. 19.5.1991
Lahti, Seppo Juhani s. 2.2.1936 k. 23.10.1987
Lipponen, Heli Marja-Liisa s. 22.3.1944 k. 5.3.1986
Marjaniemi, Pentti Ilpo Rafael s. 12.5.1922 k. 6.3.1988

Nordling, Johan Albert

s. 12.8.1956 k. 15.3.1987
Opas, Yrjö Tapio s. 4.1.1960 k. 6.1.1990
Penttilä, Juha Tuomas s. 21.2.1964 k. 12.9.1990
Peuralahti, Tyyne Aleksandra s. 17.7.1906 k. 25.2.1989
Peuralahti, Sylvi Vilhelmiina s. 5.10.1901 k. 24.2.1991
Peuralahti, Veli Nyyrikki s. 8.4.1908 k. 23.1.1990
Vähävihu, Irma Terttu s. 1.2.1920 k. 10.11.1989
Sukumme vainajia 90-luvulla ja tällä vuosituhannella
Hautala, Onni Oiva s. 18.1.1916 k. 11.6.1999
Hautala, Eeva Kyllikki os. Kalliomäki s. 13.1.1919 k. 25.1.2008
Heikkilä, Aili Elisabet s. 10.11.1908 k. 2.11.2000
Isokaski, Elsa Maria s. 1.1.1904 k. 31.1.1998
Kalliomaa, Juho Henrik s. 12.12.1921 k. 10.2.1999
Kalliomäki, Lea Kyllikki s. 19.6.1919 k. 7.1.1994
Kalliomäki, Lauri Mikael s. 11.7.1907 k. 24.6.1999
Kallioniemi, Yrjö Adam s. 14.3.1915 k. 8.12.2000
Kangasniemi, Arvo Ernst s. 8.4.1903 k. 12.2.1993
Kirstua, Viljo Armas s. 26.3.1911 k.17.12.1998
Kirstua Impi os. Raiskio s. 24.11.1915 k. 4.1.2010
Lahti, Toini Sylvia os. Kalliomäki s. 12.5.1914 k. 20.12.2003
Prunnila, Aino Kaarina os. Kalliomäki s. 1.1.1909 k. 21.4.1996
Prunnila, Seppo Jukka Leander s. 1.5.1947 k. 15.6.2005
Raiskio, Jorma Johannes s. 10.3.1916 k. 10.9.2000
Rajamäki, Viivi Elsa Julia os. Kalliomäki 28.8.1924 25.10.2008
Ramstedt , Pia Pirkko Annikki os. Risku s. 26.9. 1945 k. 3.9.2005
Risku, Anni Eufrosyne os. Kalliomäki s. 8.3.1911 k. 23.4.1997
Ryhänen, Reino Kaarlo s. 9.8.1922 k. 9.1.1999
Soini, Pertti Johannes s. 2.5.1952 k. 5.9.1999
Soini, Reino Olavi s. 20.5.1919 k. 9.11.2000
Ståhlberg, Pehr-Olof Valdemar s. 27.6.1933 k. 26.5.2005
Ståhlberg, Elli Maria os. Kalliomäki s. 15.9.1917 k. 6.8.1991
Syrjäläinen, Väinö Viljami s. 9.5.1918 k. 9.12.1996
Vähävihu, Aimo Einari s. 6.5.1915 k. 28.10.1998
Ylihonkaluoma, Arvo s. 2.8.5.1905 k. 9.10.1992
Yli-Honkaluoma, Hilda s. 22.12.1903 k. 5.6.1997
Yli-Honkaluoma, Juho s. 13.12.1911 k. 12.11.1995
Yli-Honkaluoma, Martta s. 16.12.1916 k.19.6.1999