FIN*HOVIKISSAN HISTORIAA

Meillä on kotona ollut aina kissoja ja koiria, joten on aivan päivänselvää että niitä on edelleen. Rotukissoihin tutustuin oikeastaan ensimmäisen kerran vasta vuonna 1985 tutustuessani Pälviin (Niemi), jolla oli pari kissaa ja hän kutsui minut näyttelyyn niitä katsomaan. Pälvi kasvatti ja näyttelytti silloin mustaa eurooppalaistaan (Cleo) ja kotikissaansa (Luigi). Vuonna 1987 tutustuin ensimmäisen kerran koratteihin, kun Pälville tuli Norjasta N*Nin Lili ja Kolehmaisen Kristalle Topelina. Kun Pälville tuli Englannista Rataekora Lisu v. 1988, olin aivan myyty!! Halusin myös itselleni rotukissan.


IC Kissankellon Suvi-Prinsessa

Koratteja oli vaikea saada mistään ja ensimmäinen rotukissani olikin mustasavu eurooppalainen, IC Kissankellon Suvi-Prinsessa (s.13.6.1989 k. 5/2004). Oman kasvattajanimen sain 6.12.1989. Supilla teetin yhden pentueen sinisellä uroksella tavoitteenani saada itselleni sinisavu myöhemmin. Yhtäkään viidestä pennusta en saanut eteenpäin näyttely- tai kasvatustoimintaan, joten se tavoite oli äkkiä ohi. Näyttelyissä käytiin Supin kanssa paljon ulkomaita myöten. Asuin tuohon aikaan Pälvin kanssa Turussa ja koratit veivät sydämeni pikkuhiljaa kokonaan, vaikka eurooppalaisyhdistyksessä olin edelleen aktiivinen ja myös Turokin liittokokousedustajana ajoin vahvasti manx-eurooppalais -kädenvääntöä, joka oli voimakasta silloin.


IP&GIC Dongalas Friscus
Ensimmäinen ihan oma Korat saapui pitkän odotuksen jälkeen Norjasta Elfi Kleiven ansiosta syksyllä 1990, N*Dongalas Friscus (s. 28.8.1989). Bitten ja Else-Marie Haugen eivät voineet pikkuherraa pitää, koska talon burmaherrat eivät suvainneet ja niin he päättivät etsiä pojalle uuden kodin. Elfin kuullessa asiasta, hän kävi tietenkin katsomassa poikaa ja soitti meille Turkuun, että nyt olisi se kauan kaivattu siitosuros saatavilla! Miettiä ei kauaa tarvinnut, olihan meillä 3 naarasta jo Suomessa odottamassa sulhasta. Elfin poika Thomas toi kissan Helsinki-Vantaan lentokentälle lokakuussa 1990 ja siitä se aktiivisin kasvatus sitten lähti käyntiin Suomessa. CusCus sai naisvieraita aika pian ja hänen luonaan vierailivat Tatsuta, Mimmi ja tietenkin Lisu (useampi pentue), joka asui samassa huushollissa. Lisu ja CusCus hoitivat jopa pennut yhdessä. Cuscus teki kaikkiaan 16 pentua eri naaraiden kanssa.

Ensimmäiset Korat-pennut minun kasvattajanimelleni syntyivät 22.5.1991 yhdistelmästä GIC Dongalas Friscus x EC Nin Lili, viisi pentua joista yksi, Hovikissan Dolce Vita jäi kotiin asumaan kuolemaansa asti (03/2003) ja pentueen paras, Hovikissan Eden meni sijoitukseen Seppo Kolehmaiselle. Eden teki kolme ihanaa poikaa Prairie Jewel Khasekhemin kanssa 13.12.1992 ja nämä ovat toistaiseksi viimeiset Hovikissan nimellä rekisteröidyt pennut.


IC Hovikissan Eden


Kattihovin Nen-nen Qing
CusCus muistetaan edelleen näyttelypiireissä, koska hänellä oli tapana kulkea näyttelyhallissa olkapäällä. Myös moni tuomari muistaa komean nuoren herran joka rakasti puskea silmälasit vinoon ja kiivetä olkapäälle tai syliin tilaisuuden tullen. Häntä kaipaaville tiedoksi että vanha herra elää ja voi hyvin edelleen!! Elokuussa tänä vuonna tulee täyteen 19 vuotta!! CusCuksen paras ystävä on Lisun poika Kattihovin Nen-nen Qing eli Nenne (s.15.5.1992).

Minulla on ollut myös toinen siitosuros Richmount Warlock´s Hex of Firebolt eli tuttavallisemmin Kory (s. 20.6.1990, k. 07/2006). Kory saapui minulle vuoden ikäisenä Texasista Bill ja Susan Simpsonin kissalasta. Kory teki vain yhdet pennut Heilimön Irenen kissalaan, eikä näistä pennuista yhtään tainnut mennä jatkoon.

Hovikissan kissalassa asustaa myös CusCuksen alenevaa polvea eli IC Seirene Amarindra eli Alma (s. 15.12.2004), Alman velipoika (jotta vanhukset saavat olla rauhassa) Seirene Chuthamani eli Janu, sekä Alman tytär PR Poison's Iat dtae Soon-ton eli Iita, joka syntyi meillä kotona sijoituspentueena Outille 9.1.2007.

Kissalassani ovat vaikuttaneet myös Supin tytär Hovikissan Prinsessa Diana, joka esikuvansa tapaan menehtyi muutaman vuoden ikäisenä, asuessaan silloin jo Sepin luona Edenin kaverina. Minulla on myös ollut kilppari burma, Pohjanlehdon Amorosa eli Tilkku (s. 19.10.1990, k. 03/2003). Tilkun kanssa käytiin myös näyttelyissä, tosin väri taisi vaihtua suklaakilpparin ja kilpparin välillä joka kerta ja niin Tilkku sai jäädä kotiin.

Aloitettuani näyttelyurani 1989, toimin erittäin aktiivisena (lue: joka paikassa mukana, joka näyttelyssä ja myös ulkomailla) ja silloin ei omistajat saaneet esittää kissojaan vaan assistentit. Niitä kertoja on kasassa 23 kappaletta (minustakin piti tulla tuomari). Ne ovat luonnollisesti niitä näyttelyjä jotka oltiin paikalla sekä la että su ja saatiin vain yksi serti. Turokin liittokokousedustaja olin ties kuinka monta kertaa, SER-FER: jäsen, näyttelytoimikunnan jäsen, Turokin näyttelysihteeri neljässä näyttelyssä, Turokin hallituksen jäsen, Koratrenkaan perustajajäsen jne., kaikkea en edes muista enää. Nennen näyttelyuran alkamisen jälkeen aloin saada allergisia oireita näyttelyissä ja päätinkin lopettaa. Outi otti vastuun näyttelysihteerin hommista Turokissa.

Ironista sinänsä että Nenne on minun ainoa kissani joka on ollut Kategorian paras nuori ja sen jälkeen lopetin näyttelyissä käymisen. Nenne on lähes äitinsä kopio. 2000-luvulla kävin muutamassa näyttelyssä katsomassa kissoja ja näin siellä vielä vanhoja tuttujakin, jotka vielä tunnistivatkin. Sitten Outilla ollut yksi naaraspentu säväytti niin paljon, että pitkän miettimisen jälkeen Alma muutti meille sijoitukseen ja päätin käydä muutamassa näyttelyssä vuosittain ja olla hurahtamatta tällä kertaa liikaa siihen touhuun! Tällä kertaa olen tajunnut että allergialääkkeet on keksitty, eikä kaikkiin kissoihin tarvitse koskea!! Korateista en tietenkään saa mitään oireita!

Tällä hetkellä vapaa-aikaani vie tietenkin työ, mutta myös koira (niitäkin on ollut aina) ja hevonen. Niihin sekä jo edesmenneisiin voi tutustua myös näillä sivuilla.