DX-kuuntelua voi yksinkertaistettuna sanoa ulkomaisten radioasemien kuunteluksi. Radioamatööritoiminnasta se eroaa siinä, että DX-kuuntelijalla ei ole radiolähetintä. DX-kuuntelijalla on ainostaan vastaanotin (usein myös erillinen ulkoantenni), jolla hän kuuntelee. Jotkut selittävät, että sana DX tulee sanoista distant (= kaukainen) ja X (= unknown eli tuntematon).
DX-kuuntelussa yhtenä tavoitteena on yrittää kuulla ja tunnistaa sellaisia asemia, joita ei ole aikaisemmin kuullut. Tunnistukselle haetaan varmistus lähettämällä asemalle kuunteluraportti, jossa pyydetään asemaa varmistamaan kuultu lähetys (=verifiointipyyntö). Kuuntelija toivoo, että asema vastaa raporttiin lähettämällä kuuntelijalle paluupostissa ns. QSL-kortin, jossa asema varmistaa, että raportissa kerrotut kuuntelutiedot ovat oikein (= verifiointi).
DX-kuuntelu on perinteisesti tapahtunut keskipitkillä ja lyhyillä
aalloilla. Nykyisin myös
FM-kuuntelu ja TV-DX lasketaan kuuluvaksi DX-kuunteluun. Jotkut DX-kuuntelijat
harrastavat myös satelliittivastaanottoa.
Kuuntelua helpottaa, jos vastaanottimessa on digitaalinen taajuusnäyttö. Lyhytaaltokuunteluun käy aluksi vastaanottimen oma teleskooppiantenni. Myöhemmin, kun harrastuksessa pääsee pidemmälle, voi hankkia erityisesti DX- ja lyhytaaltokuunteluun tarkoitetun ns. liikennevastaanottimen. Tällainen vastaanotin tarvitsee yleensä erillisen antennin. Aloittaa voi vaikkapa foreig service-asemien kuuntelulla.
Tekniikkapuolen tietoa löytyy Ilpo J. Leppäsen kotisivulta.
Created on ... marraskuu 19, 2005