JYVÄSKYLÄN VIDEOVUOKRAAMOT

31.7.2007

 

Videovuokraamot ovat kadonneet maisemista. Tilalle on tullut ostoelokuvakulttuuri, netti-imurointi ja DVD-formaatti. Ennen videolakia tilanne oli kuitenkin toinen. Siksi onkin mukavaa suorittaa katsaus lähes kadonneeseen ilmiöön Jyväskylässä, paikkoihin, joista tuli muutamaksi vuodeksi populaarikulttuurin pyhättöjä.

Laskin joskus 80-luvun keskivaiheilla kaikki tietämäni videoita vuokraavat paikat kaupungissa ja lukumäärä lähestyi viittäkymmentä. Osa niistä on mukana katsauksessani, vaikka nimet ovat unohtuneet, uudet liikkeet vaihtuneet entisten tilalle ja monet kujat ja huoneistot kadonneet myllyrryksissä.

VUOSIKYMMEN TÄYTEEN

Jyväskylän videovuokraamotoiminnan veteraani ja pioneeri oli Markku Läärä. Miehen vuokraamo sijaitsi 80-luvun alkuvuosina Väinönkadulta 68:n portaikkoon vievässä tunnelissa. Näyteikkunaan asetetussa TV:ssä pyöri usein traileri-show tai jokin outo elokuva. Ikkunan eteen oli laitettu jopa pari muovituolia.

Muistan kerran nähneeni filminpätkän, jossa koira karkasi raatelemaan naisen kurkkua (kyseessähän oli Al Bradleyn sinänsä surkea Deadly Chase/Tappava takaa-ajo). Filmistä muodostui mysteeri. Sitä siis haeskelin videonauhurin hankittuani, minkä vuoksi en jumittunut harrastuksessani pelkkään yleiseen ja kalliimpaan R-videon, Esselten, Nordicin ja Scanvideon tarjontaan. Läärällä oli tässä vaiheessa sopimus näidenkin maahantuojien kanssa.

Kärräsin mukaani kiinnostavia Esselten ja Nordicin mainosesitteitä, joista edellisen maahantuojan ohuelle keltaiselle paperille painettu ja hyvin pienillä kansikuvilla varustettu luettelo kului käytössä. Sen lopussa oli ilman selostustekstejä liuta filmejä ikään kuin ikuisena lupauksena tulevasta…  Videokoteloita, joita hypistelin Läärän vuokraamon ensimmäisessä toimitilassa, olivat mm. seuraavat: Seven Dead in the Cat’s eye, Straw Dogs, The Wild Bunch. Noihin aikoihin olin suvaitsevampi mainstreamille ja kiinnostunut vahvasti Sam Peckinpahin tuotannosta, jonka penkomisessa  minulla oli vielä sarkaa. Jälkiviisaasti Nordicin sateenkaariväriset julkaisut olisivat olleet paikan tärkeintä antia. Niitä löytyi tuolloin vuosina 1982-83 mukavasti kummasteltavaksi....

Seuraavaksi Läärän vuokraamo VIDEO NO 1 toimi yliopistonkadulla, harjun portaiden kupeessa. Täältä harrastaja saattoi löytää katsottavaksi sellaisia nimikkeitä kuten Hitch Hike, Terror Express, Bare Knuckles, Puppet on a Chain, Blood and Bullits, Napoli spara, Drum, Exorcism, Count Dracula, A Hatchet for honeymoon, The Pom Pom Girls, Quiet Earth, The Boys from company C, Gizmo, Hennessy, The Man in the steel Mask, Thirst, Futureworld, Lucky Luciano, Rome 2079: Fighters Centurious,Werewolf and Yeti tai VTC:n Stone. Edustalla olevan kulmapilarin lasikaappi oli täytetty tyhjillä videokoteloilla haalistuvine kansineen. Suurista maahantuojista olivat jäljellä enää Esselte vanhemmalla tarjonnallaan (Westworld, Demon seed, Soylent Green, Andromeda Strain, Missing, The Guns of San Sebastian, Brass Target, The Fan) ja Nordic (Exterminators of year 3000, Bolero) –  tosin R-videon sinistä sarjaa löytyi muutamia kappaleita (Amsterdam Affair, The Outpack, Why would anyone want to kill a nice kill like you?). Alimpana hintana oli jopa viittä markkaa, kymppi ja viisitoista olivat toiset laadukkaat hintakategoriat. Nimenomaan parhaat fix-nauhat olivat halvemmissa hintaluokissa.

       

   

       

       

           

 

Kolmantena vaiheena Läärällä oli PERHEVIDEO kolmikulmassa, VÄINÖNKESKUKSEN suulla. Filmejä oli kahdessa kerroksessa ja kaikkien videoiden hinnat romahtaneet kymppiin. Mainstreamia suoltavat maahantuojat ja 90-luvun uutuudet puuttuivat valikoimasta (Black Cat, Mako, The Jaws of Death, Perils of Gwendoline, Legacy, To all a Goodnight, The Devonsville Terror, Julie Darling, Two to Tango, Screamtime, Escape from Hellhole, Situation, Days of hell, Hollywood man, leikkaamaton Reform School Girls,Warrior and the Ninja, L.A. Streetfighters, 2022 texas Gladiators, Mariken van Niewveghen, Die, monster, Die!).

Sitten pulju muutti VÄINÖNKESKUKSEN puolelle, ja filmit ahdattiin yhteen kerrokseen ja tunnelma vähän latistui hyllyjen tiirailusta, vaikka valikoima ei muuttunutkaan.

Näihin aikoihin meikäläisellä sijoittuu kuitenkin VHS-harrastuksen mieluisin jättipotti: pääsin valitsemaan halvalla parhaita päältä erääseen autotalliin ennen kuin filmit siirtyivät PERHEVIDEOn hyllyyn myytäväksi 29,90 markan hintaan. Toisaalta Läärä tyhjensi varastojaan useammasta pisteestä ja samaa nimikettä löytyi monia kappaleita. Nordicin sateenkaarisarjan italowesternejäkin kuitenkin löytyi kasa poistoon...

Vuosi 1992 oli meikäläiselle todellista Fix:n keräilyn huippukautta, käytännössä vain rahan puute oli täydellisyyden esteenä. Ikävä kyllä Läärä oli jo surullisen vuoden 1988 aikana ja jälkeen luopunut osasta herkuista. Joka tapauksessa PERHEVIDEOssa oli lain aikana tarjolla vuokralle ja ostettavaksi kasapäin tarkastamon vaaleanpunaisten listojen kieltämiä exploitaatioelokuvia ja kovaa pornoa, joukossa 70-luvun klassikoita tähtinään Jamie Gilles, John Holmes, Annette Haven tai Abigail Clayton.

Kun kerran kysyin Läärältä miksi hän oli luopunut isojen maahantuojien filmeistä, niin hän vastasi kokeneensa sen ihanuuden: rahaa kyllä pyörii, mutta mitään siitä ei jää itse vuokraamoyrittäjälle.