HAPATUS

 

 

 

SE ON ITALIALAISTA – KUN HALUAT LAATUA

 

 

TEX WILLER muuttui 70-luvun alussa muutaman vuoden julkaisutauon jälkeen vihkomuodosta pokkariksi. Italialaiseen tyyliin tarinat eivät jumittuneet pelkästään westernkuvastoon vaan lännessä vieraili ufo, jota stetsonhatut ihmettelivät ja rei’ittivät luolassa kunnes se räjähti. Välillä Willer veti useamman sivun ajan turpaan valehtelijaksi haukkuvia lainsuojattomia ja sheriffejä tai leikki hippaa kunnianhimoisen sinitakkien päällikön kanssa, kun tämä halusi tappaa reservaatissa asuvia navajoja. Suurimpana urotyönään Willer kumppaneineen laskeutui lasson varassa omituiseen luolalaaksoon, jossa he sitten tappoivat tyrannosaurukset ja muutamat muut liskolajit sukupuuttoon. Aina Willer saa lainsuojattomien järjestämissä väijytyksissä ainoastaan naarmun ohimoon tai olkavarteen...

 

Willereissä koko italialainen plagiaattiresepti pääsi oikeuksiinsa lukuun ottamatta seksiä, joka puuttui täydellisesti. Kauhua, yliluonnollista ja gialloa ilmestyi sen sijaan höystämään lännen miljöitä.

 

Populaarikulttuurin pohjamutiin sukeltaa upeasti tarina Pelon Laakso/Kaulankatkoja, jota lueskelin aikanaan tuoreeltaan, 90-luvun alussa uudestaan ja nyt kolmannen kerran näköispainoksena – joka kerta pulp -eepos onnistuu toimimaan tuoreena. Sen sijaan tylsemmät ruumiita paukuttelemalla pinoihin kasaavat tarinat eivät onnistu herättämään muuta kuin haukotuksia uudemmalla kerralla. Suositeltava Tex Willer -sivusto löytyy täältä.

 

 

A. Galeppinin herkullisia sivu-henkilöitä on kohdannut har-mittava työtapaturma. Puna-nahkoja teollisesti listineet päänahanmetsästäjät ahdin-gossa.  (Tex Willer, 6/-76)

 

 

 

 

 

Italialaista lännenhuumaa ilmensivät jatkuvaa juonta kerivä ja kuuluisia historiallisia tapahtumia sivuava LÄNNENTIE, WEST – VALKOINEN INTIAANI, JUDAS, PECOS BILL jne.

 

KEN PARKER ilmestyi 80-luvun alusta pokkarina ja on paras lännensarja tai italialainen lehtituote leveysasteillamme. Tarinoista löytyi herkullisia variaatioita elokuvista (vrt. jaksoa Pitkä Punainen Tie ja kauhuwesterniä the Stalking Moon -69 tai Tuhon Tähdet-opuksen loppukaksintaistelua ratsailla elokuvan I Giorgi Dell' Ira/Day of Anger/Gun Law -67 vastaavaan). Historiankaan suhteen saapasmaassa ei ilmennyt illuusioita: esimerkiksi Custerin sankarimyytistä Ken Parker loihtii erään vähiten imartelevista tulkinnoista.

 

Alkupuolen hurjissa väkivaltaeepoksissa päähenkilö toimii kostajana, vaikka välinumerot  pysähtyivät kuvaamaan intiaanien elämää (Chemako) tai osoittautuvat fordmaiseksi suoraselkäisyyden oppitunniksi (Tuhon Tähdet).

 

Koston jälkeen Ken Parker muuttuu seestyneemmäksi. Todellinen numerosta toiseen jatkuva jännitysnäytelmä on miten suvaitsevaiseksi sortuva päähenkilö onnistuu selviämään kovassa maailmassa pitäen kiinni periaatteistaan; päänahanmetsästäjissä rakentavaksi pyrkivä Ken Parker ei pysty lopulta muuta kuin hautaamaan kuolleet ja häipymään vikkelästi maisemista jättäen tulehtuneen konfliktin muhimaan omassa liemessään…

 

Karjaa pohjoiseen esittelee Milazzon näkemyksen italialaisista westernhahmoista surrealistisessa kapakkajaksossaan. Se lienee "ainoan oikean" Ken Parker -piirtäjän ensimmäinen näyte Tex Willeristä -vuosia ennen juhla-albumia Coloradon Kaivosnujakka. Muista jakson henkilöistä mainittakoon, että YUMA esiintyi ainoastaan albumin verran Suomessa, kun taas ZAGOR sai oman lehden, jonka sirpalemaiset tarinat olivat usein fantasiaelementeillä höystettyjä westernsekoiluja. Italialaiset tekevät crossover –markkinoinninkin tyylikkäämmin kuin amerikkalaiset…Suomessa julkaistujen numeroiden kannet löytyvät kätevästi täältä.

 

 

KAIKEN YTIMESSÄ

 

 

Oma kansallinen aarre Italiassa on fumetti neri, ns. musta sarjakuva. DIABOLIK on harvoja seksittömiä lajityypin edustajia ja yksi suosituimmista sekä pitkäikäisimmistä – Mario Bava ohjasi mestarivarkaan seikkailuista kulttielokuvan (1968) jo hahmon uran alkuaikoina.

 

Suomessa sarjakuvaa julkaistiin muutamana vuotena. Vahvoissa jännitystarinoissa on huikeaa todistusvoimaa, ja ne vyöryvät näytteinä sujuvasta kerronnasta. Paot, nerokkaat ryöstöt ja tarvittaessa sopivasti kuviota sotkeva yllättävä epäonni  - Diabolik ei koskaan laske mitään tuurin varaan - silaavat jännitteen numerosta toiseen. Virkistävästi Diabolik on paha ja itsekäs välttäen amerikkalaisia riivaavan kaksinaismoraalin rikollisen päähenkilön suhteen. Lukija tietää koko ajan Diabolikin – tai tämän kumppanin Evan – ansaitsevan kaulankatkaisun, jos he erehtyvät ja jäävät kiinni. Taidokkaiden ryöstöjen ihaileminen taas livahtaa moraarisesti melko arveluttavaksi tendenssiksi – ainakin vielä 60- ja 70-luvulla.

 

Eri nimikkeiden alla julkaistiin mustan genren erilaisia saavutuksia, joissa välähteli  Suomen oloissa vieraita väkivaltavisioita. MAFIA ja MURHASANOMAT tulvivat seksiä ja väkivaltaa rikosten maailmassa; ZORRO tai KARZAN esittelivät tunnetumpien esikuvien viriilimpää puolta, ja jälkimmäinen harrasti seksiä apinoiden, yksijalkaisen naisen tai yksirintaisten amatsonien heimon ja insestiä sisarensa (!?) Janen kanssa.

 

 

 

 

 

 

Italialaista mustaa sarjakuvaa ennen kuin videovallankumous ja varsinkin sitä seurannut opastava videolaki täyttivät vastaavat sivistyneet tarpeet selluloidilla olohuoneissa. (Mafia n:o 1/-79)

 

 

 

 

 

Myös lännessä seksin harrastaminen ja kastraatiot olivat yleisempiä kuin toisten ammuskelu. Harmi kyllä itse naintiakteja kuvataan kautta linjan häveliäästi, joten ainoaksi toimivaksi tehokeinoksi jäivät muutamat todella hätkähdyttävät silpomiset.

 

Fumetti nerin ajatusmaailmaa kuvaa osuvasti, että Fredrick Forsythin SHAKAALI-romaanin palkkatappaja sekä aikakauden kuuluisa terroristi Carlos, joka sai edellisen lempinimekseen, yhdistettiin ihailtavaksi ja kaikkivoipaiseksi sankarihahmoksi Ciacallo. Shakaali onnistuu aina tehtävässään, ja häneltä turvassa ovat ainoastaan entiset asiakkaat. Hän elää kaksoiselämää kömpelönä ja punastelevana karvapäänä ja tummiin laseihin pukeutuneena viileänä teloittajana. Ikävästi hahmo esiintyi Suomessa vain yhdessä pokkarissa, vaikka täällä jo mainostettiin seuraavaa numeroakin.

 

Toinen Fumetti Nerin ytimeen tunkeutuva hahmo on WALLESTEININ HIRVIÖ, joka sekin esiintyi Suomessa vain yhdessä sarjakuvapokkarissa. Wallesteinin hirviö vetää sekin kaksoisroolia kuten kelpo sankari. Otus laittaa naamarin päähän muuttuakseen komeaksi miljonääriksi. Rumana hirviönä hän on luodinkestävä ja repii vastustajia kappaleiksi paljain käsin, minkä suomalaisessa julkaisussa saa tuta nahoissaan Eva Braun, tuo kauhea natsi, ”Aatun kaveri”, jonka teoista Wallesteinin hirviö myöntää kuulleensa.

 

Fumettia julkaistiin lähinnä pokkareina, joissa yhdellä sivulla oli kaksi ruutua ja sivuja per numero yli sata. Eräässä A 4-julkaisussa tosin ohukaisen ja paksukaisen naamareihin pukeutuneet ilkimykset kaappasivat nuoren naisen, istuttivat tämän puolipukeissa hammaslääkärintuoliin ja porasivat purukaluston piloille...

 

Todella eläneitä historian henkilöitä ei jätetty rauhaan. Buffalo Billin legendasta fumetti neri esitti kuitenkin kuvia kumartelemattoman version käyttäen tähän harvinaisesti parisataa sivua. Myös Marilyn Monroen tarina hyväksyttiin käsiteltäväksi.

 

Playcolt esitteli selvästi Alain Delonin kaksoisolennoksi piirretyn playboyn väkivaltaisia ja seksipitoisia seikkailuja; näitä julkaistiin muutama (mm. Verinen kehä, Timantit tuottavat kuolemaa)  ISOJEN POIKIEN SARJAKUVIA –teeman alla. Elokuvatähtiä laitettiin arveluttaviksi sankarihahmoiksi yleisemminkin.

 

AGENTTIÄSSÄ oli lyhyisiin episodeihin keskittyvä italialaispohjainen lehdykkä, jossa melko heppoiset hahmokehitelmät operoivat: James Dean ja Robert Mitchum saivat kumpikin kaksoisolennon. Mieto seksi siveli kuvioita silloin tällöin.

 

Aina 80-luvun puoliväliin jatkunut Fumetti Nerin buumi on kuitenkin ajatuksena huikeinta mitä sarjakuva voi tarjota, hentaikin kalpenee tässä seurassa. Kulttuuriteko Puhdasta exploitaatiota paljastaa siivun totuudesta.

 

Tässäpä pientä läpileikkausta R-kioskien näyteikkunan lehtihyllyissä killittäneistä huipputauluista silloin ennen.

 

 

 

  

NYKYÄÄN

 

 

Säännölliset sarjakuvalehdet ovat muodostuneet harvinaisiksi. Marvelin supersankareita julkaistaan yhä muutamalla eri nimikkeellä. DC:n hahmoista Batman&Teräsmies ilmestyvät speciaaleissa esitellen yhden kokonaisuuden julkaisussa tai edeten rinnakkain jatkokertomuksissa.

 

Tunnettujen yhtiöiden kilpailijaksi ilmestyi 90-luvulla yhtä linjatonta Imagen tarjontaa (SPAWN, WITCHBLADE, DARKNESS, WITCHBLADE & DARKNESS). Lehtien oheissarjat (Kin, Rising Stars, Midnight Nation) olivat melko selkeästi kiinnostavampia kuin nimikkohahmot. Rising Stars on ajankohtainen sitä kopioivan TV-sarjan 4400 vuoksi.

 

Italialaista rip off -taidetta edustava TEX WILLER porskuttaa tällä hetkellä lähes ainoana ikijääränä maamme lehtikentässä. Myös sotasarja KORKEAJÄNNITYS on selvinnyt näihin päiviin neljä tarinaa niputtavina erikoisjulkaisuina. MUSTANAAMIO on kolmas ikijäärä, jo karamelliväreillä tahrittu.

 

Pienenä erikoispiirteenä Crossover -julkaisut ovat vallanneet vuosituhannen alussa kenttää (Teräsmies vs. Aliens, Vihreä Lyhty vs. Aliens, Darkness & Batman, Batman & Hämähäkkimies, Hulk & Teräsmies, Batman & Daredevil, Alien vs Batman, Batman&Spawn jne.). Ideana näyttäisi olevan yhdistää kaksi tavaramerkkiä ja hukata kaikki luovuus tähän, sillä itse tarinan sisältöä kyhätessä sormi on mennyt tekijöiltä suuhun ja unohtunut sinne mussutettavaksi.

 

Mangat ovat oikeastaan ainoa tuore ilmiö sarjakuvakentässä, vaikka genren paras saavutus eli hentai loistaa poissaolollaan. Silti käsittämättömiä lapsipornosyytöksiä pullahti jo esiin ja aiheutti sensuuritoimiakin. Myös fantasia on yrittämässä markkinoille, vaikka MAGIC & FANTASY lopahti kuuteen numeroon..

 

Vain 90-luvulla alkanut pornoalbumien buumi (DRUUNA 2-3, RAMBA 1-3, CLICK 1-3, X-MISUKAT 1-2, LYHYESTI PITKÄLLE, KETON PAHEELLINEN MAAILMA, SABARRA jne.) on piristänyt sielunmaisemaa aidosti. Villitys on jo ikävästi hiipunut ja tarinoita jäi kesken.

 

Nykyisin italialaisperinnettä ovat jatkaneet Jalavan yksittäiset mustavalkojulkaisut DYLAN DOG 1-2 sekä JULIA tai Arktisen Banaanin  BRENDON 1-3 ja DAMPYR 1-6. Oikeasta Fumetti Neristä ei ole näissä enää kyse, mutta kyllähän julkaisut ovat suomalaisen sarjakuvakentän kiinnostavimmasta päästä tällä hetkellä.

 

copyright © Sami Kalliokoski

 

1    2    3

 

Atlantis