HAPATUS

 

 

ROSKASARJAKUVA KERSOJEN KASVATTAJANA
 

25.4.2007

 

70-luvulla ilmestyi parhaimmillaan 60-70 sarjakuvalehteä. Rautakouran alaisuudessa julkaistiin varsin räväköitä tuotteita, joita voi jälkiviisaasti pitää tärkeimpänä syynä erään sukupolven kersojen siirtymiselle harrastamaan ja ymmärtämään roska- ja eksploitaatio -elokuvaa. Sarjakuva on toiminut hyvänä kasvattajana ja opastajana. Jälkiviisaasti tarkasteltuna se on yllättävän hyvin kuvastanut aikakautensa elokuvakulttuurin tuulia.

 

 

ENSI ASKEL EUROOPPAAN...

 

 

ZOOM ja RUUTU ilmestyivät viikoittain ja pilkkoivat eurooppalaisia albumeita muutaman sivun pätkiin. Tyyli ei lopultakaan iskostunut suomalaiseen kuluttajakuntaan, joka oli oppinut lukemaan kokonaisia tarinoita Asterixin, Tintin ja Lucky Luken albumien muodossa. Usein näiden tähtihahmojen aikaisemmin julkaisematon albumi olikin jo saatavilla viimeistään sen ehdittyä lehden jatkotarinana  puoliväliin. ZOOM pystyi sopimussyistä edistämään Asterixin albumeja ainoastaan kahden sivun verran numerossa...

 

Ehkä yleisön mieltymykset aavistaen ZOOM julkaisi sivuhahmojensa seikkailuja myös kuukausittain albumeina. Oheistoiminta jatkui lehden jo lakattua ilmestymästä.

 

Suositumpi RUUTU aloitti vuoden 1973 lopulla ja muuttui lopulta NONSTOP-nimiseksi jatkaen pääsääntöisesti entisillä sarjoilla ja ilmestyen pari kertaa kuukaudessa. NONSTOP ryhtyi julkaisemaan omaa albumisarjaansa. Uuden lehden kohderyhmä oli selvästi ZOOMin vastaavaa nuorempi.

 

Parempi ZOOM kesti lehtenä runsaan vuoden (1973-74). Sen hahmot esiintyivät muutaman uuden ohella myös SUPERPOKKARIssa, jonka julkaiseminen läsähti alkuunsa, viiteen numeroon. Parivaljakon Herman-Gregg luoma väkivaltainen Red Dust oli joukon sykähdyttävin ja on sitä yhä edelleen; ZOOMissa sarjaa julkaistiin kolme albumia Comanche-nimellä ja SUPERPOKKARIssa esitettiin lyhyitä tarinoita. Aikanaan kersana Valerian, Blueberry, Uderzon piirtämä Haikaralaivue tai Bob Morane kiehtoivat, mutta nykyinen albumien tulva on syönyt kahden ensimmäisen hahmon muinaista lumoa tehokkaasti.

 

RUUTU ja NONSTOP jatkoivat ilmestymistä vuosikymmenen loppupuoliskolle asti. Lippulaivoina purjehtivat Natasa, Sammy Day, Franquinin Piko & Fantasia, Johannes ja Pirkale ja Yoko Tsuko. Archie Cash oli RUUDUN ainoa lapsille suunnatusta linjasta poikkeava sarja; Hugo Prattin vihattu ja pidetty Corto Maltase edusti samaa poikkeamaa NONSTOPissa.

 

Näiden lehtien merkityksenä voidaan pitää sivistävän eurooppalaisen näkemyksen juurtumista sarjakuvaharrastukseen. Tämän henkisen pääoman varassa lukijan oli hyvä suunnistaa maukkaan roskan heteiköissä.

 

Pari näytettä lasten- ja nuortensarjakuvista

 

 

Natasa, bondage, lääppijä ja ilonpilaaja  (Ruutu)

 

 

Lastensarjakuvaa? (Zoom 52/-73). Zoomin tärkeimmäksi saldoksi voidaan lukea Herman-Greg parivaljakon työstämät hätkähdyttävän väkivaltaiset albumit (He Kieltäytyivät kuolemasta, Wyomingin Sudet). Ne värittivät tervehenkisesti lännen myyttejä suttuun ja heijastelivat selvästi samaan aikaan elokuvapuolella tapahtuvaa käymistilaa.

 

 

LEHTIVIIDAKKOA

 

 

Melko yksiselitteisesti kersoille suunnattuja lehtiä olivat jo ennen ZOOMIA ilmaantunut  kestosuosikki MUSTANAAMIO ja SARJAKUVALEHTI. Kohderyhmästä huolimatta edellisen jaksoissa saattoi vilahdella paljaita rintoja ja takamuksia sekä täytetarinoiksi ilmestyä heppoista kauhua. Lehden oheissarjat olivat monta kertaa nimikkohahmoa kiinnostavampia.

 

SARJAKUVALEHTI esitti sekamuodossa eri maiden sarjakuvia: Marvelin Conania ja Aaveajajaa sekä kömpelöitä brittituotteita, joiden aiheista löytyi vaihtelevatasoista kauhua, seikkailua, scifiä ja lapsekkaita mysteerejä sekä pähkinä -strippejä.

 

PYHIMYS oli täytetarinoissaan pääsääntöisesti samoista aineksista kasattu cocktail. Se lisäsi pakkaan vahvemmin espanjalaista ja italialaista tilkettä.

 

Supersankareista TARZANILLA, TERÄSMIEHELLÄ, JOHN CARTERILLA ja LEPAKKOMIEHELLÄ oli oma nimikkolehtensä, ja varsinkin jälkimmäisen parissa viihtyi tarinoiden synkkien sävyjen ansiosta. Muutamalla numerolla pyrkivät myös piraattijulkaisut KOSTAJAT ja CONAN saamaan jalansijaa maassamme. Conanin mustavalkoisen numeron 2/76 tarina Kallojen Salaisuus julkaistiin 90-luvun värilehdessä sensuroituna hyvin miedosta seksiaktista, karamellivärien sen sijaan huolehtiessa väkivallan tehojen katoamisesta. Näin piraattijulkaisuilla on yhä kiistaton sivistävä funktionsa.

 

Erikoisempi sankarinkuvatus oli koneita vastaan taisteleva Tarzan –variaatio MARKOS. Tämä kiltin (!?) koneen kouluttama urho kamppailee ihmiskuntaa uhkaavia ilkeitä (!?) koneita vastaan. Tarzan-kuvittajana mainetta hankkinut Russ Manning piirsi  suuren osan tarinoista.

 

Sekalaiselta westernkuvastolta ei säästytty sarjakuvissakaan (TEXAS, HOPEANUOLI, BUFFALO BILL, BESSIE, WEST – VALKOINEN INTIAANI). Joukon kiinnostavin oli HURJA LÄNSI, joka muuttui tylsemmäksi TOM HAWKEKSI. Sympaattinen Jonah Hex kuitenkin pääsi esittelemään epäsosiaalisia elkeitään Suomessakin. Muuten tarinoiden väkivalta-aste ja miljöiden suttuisuus pysytteli hillittynä ja kertomusten taso melko alkeellisena. Kubertin visuaalisuus on lehden tunnelman kulmakivi.

 

70-lukuun kuuluu erottamattomasti myös AKU ANKAN TASKUKIRJOJEN kulta-aika. Varsinkin lisenssillä valmistuneissa tarinoissa saattoi törmätä kursailemattoman illuusiottomiin ratkaisuihin, joita ei uskoisi Disney-tallin hyväksymiksi. Roope Ankka on esimerkiksi sisäistänyt totuuden, jonka mukaan jokaisen suuren omaisuuden takana on rikos: niinpä kelpo ankkamme toimii mm. numerossa 12 oopiumkauppiaana. Aku saa taas kerran maksaa touhun nahoissaan. Varsin kattava listaus taskukirjoista löytyy täältä.

 

 

MARKKINOINTITILPETÖÖRIÄ

 

 

Kaupallisen markkinoinnin eräs ilmiö on tuoda TV-sarjaan tai elokuvaan pohjautuva sarjakuvalehti oheistuotteeksi. 70-luvulla tällaisia olivat mm. STAR TREK, jo mainittu PYHIMYS ja Marvelin APINOIDEN PLANEETTA. 80-luvulla joukon jatkeeksi liittyivät INDIANA JONES ja jo 70-luvulla albumimuodossa julkaistu STAR WARS.

 

Oheiskrääsää tai ei, niin ainakin APINOIDEN PLANEETTA tarjoili teurastushenkisiä rip offeja aiheestaan, kun ihmiset, ihmismutantit, säteilyhirviöt, jättiaivot ja apinat rähisivät silpoen teräasein ja sulattaen sädepistoolein toisiaan. Näin jälkikäteen ajatellen tylsempänä kuviona lehdessä ilmestyivät sarjakuvasovitukset kahdesta ensimmäisestä elokuvasta - kakkososa jäi vielä kesken lehden lakatessa äkkiä ilmestymästä. Aikanaan kuitenkin juuri elokuvasovitukset olivat lehden kiehtovinta luettavaa. http://pota.goatley.com paljastaa Pdf-tiedostoina miten saagat jatkoivat tai mitä Suomessa ei edes julkaistu. Maassamme ilmestyneiden lehtien kansikuvat löytyvät sen sijaan täältä.

 

Myös JAMES BOND esiintyi nimikkolehdessään ja sen kansissa esiintyi usein alastomia naisia kuten aikakauden kioskilukemistoissa - kuvastoa, jota itse esikuvina toimineista PG -elokuvista saa hakemalla hakea. Lehti ilmestyi latistuneena vielä 80-luvulla. Sen ensimmäinen tuleminen oli jo 60-luvulla.

 

 

copyright © Sami Kalliokoski     skannaukset: Tomi Häkkinen ja Liimatainen

 

1    2    3