“X-RATED”, NRO 6

IDÄSTÄ TUULEE, KARSITUT

 

 

"X-rated" 6 oli painojäljeltään ensimmäinen "huomaamaton" lehdykkä. Mika Venäläinen oli onnistunut tekemään edullisen sopimuksen erään painopaikan kanssa 200-300 kappaleen julkaisueristä. Jo edellinen viitosnumero tuli ulos sieltä. Sen materiaalivalinnoista ohut kansipaperi oli munaus, joka korjattiin tähän kuutoseen.

 

Painokset alkoivat ykkösen noin sadasta kappaleesta. Seuraavaa kolmea numeroa tuli ulos 150 - 200 kappaletta. Sen jälkeen yhdeksään asti painomääränä pysyi aina vähintään 200. Vaihtelevien kappalemäärien lisäksi osa painoksesta oli laadultaan heikompaa: sottaantunutta tai epätarkkaa, joten osaa lehdistä ei pystynyt laittamaan myytäväksi. Numero yhdeksän taisi olla painojäljeltään viisikon heikoin. Virheettömiä kappaleita sisältyi painokseen nelisenkymmentä.

 

Päätoimittajan varastossa riehunut tulipalo savutti aika ison osan  "X-ratedin" numeroista viisi ja kuusi mustilla reunoilla ja uudella synkällä pinnotuksella. Silti kumpaakin löytyy vielä kohtalaisesti puhtaanakin, joten niiden painos oli isoin tai menekki pienin. Ykkösestä ei ole enää jäljellä kuin muutama toimituksen kappale: myös kakkonen, kolmonen, nelonen ja seitsemän ovat melko tarkkaan lopussa. Muita löytyy noin parikymmentä kappaletta per numero. Lehtien kymmenen ja yksitoista painoksista ja menekistä minulla ei olekaan tietoa.

 

Pienlehtikentällä oli jo muutoksia idullaan.Hong Kong –elokuvien huuma pääsi vauhtiin Suomessakin ja osui yksiin videolain aiheuttaman pienlehtien boomin keskivaiheen kanssa, kun teinislasherit, Raimin Evil deadit, Fulcit ja Romerot oli käsitelty melko yleisesti. Ensiavun jälkeen harrastajien silmät avautuivat katselemaan ympärillekin. Gorehound innostui supisuomalaiseen malliin yhdistystoiminnasta ja alkoi sensuuria vastustaessaan huolestuttavissa määrin keskiluokkaistua, mikä oli kyllä aika outo ja ennakoimaton kehityskulku. Fingoria otti Hong Kong -elokuvat säännölliseen tarkasteluun. Muuten lehtiä tuli ja meni: Keken Terrordrome jäi yhteen, keuruulaisten Video Waste kahteen.

 

“X-ratedin” tapauksessa itäisen ilmiön piti etsiä tilaa 70-luvun exploitaatiofilmien ja lakia edeltäneiden videoiden seasta. Ensimmäinen uutta innostusta käsittelevä palsta ilmestyi numeroon kuusi nimellä Idästä Tuulee, tosin Asko Leinosen kolumni numerossa kaksi (-92) tutkiskeli ilmiötä ja teki jo ounasteluja Japanin suuntaan. Joka tapauksessa III-kategorian mässäilevä exploitaatio edusti valtaosaa tarkastelluista filmeistä, vaikka muihinkin lajityyppeihin tehtiin satunnaisia vilkaisuja.

 

Nämä luonnokset/valmiit arvostelut olivat ehdolla numeroiden kuusi ja kahdeksan Idästä Tuulee -palstoille. Prisoners oli lähimpänä päästä lehteen. Numeron kahdeksan vuokravideot -palstalta se karsiintui leikkausepäilyjen takia. Idästä Tuulee -palstalle sillä ei ollut enää asiaa Suomi –julkaisun jälkeen.

 

 

FATAL VACATION

 

Fatal vacation on toimintaa täyteen ahdattua hongkongilaista rutiiniväkivaltaa. Bussilastillinen turisteja joutuu terroristien vangeiksi, rääkättäviksi, tapettaviksi ja raiskattaviksi kunnes henkiin jääneet pakenevat ja ryhtyvät pieneen sotaan takaa-ajavia terroristeja vastaan. Ahdistavuutta löytyy vain muutamista kipeistä teloituksista (mm. identtiset kaksoset), joiden ilmeinen vaikuttaja on John Woon Bullet in the Head. Muutama sankariteko onnistuu hymähdyttämään lakonisella paatoksellaan. Alkupuolen pitkähkö henkilöihin tutustuminen on turhaa, koska kukaan heistä ei kehity samastumiskohteeksi.

 

 

PRISONERS/ISLAND ON FIRE

 

Prisoners on hiukan epäonnistunut mutta silti hyvin kiinnostava Hong Kong –toimintafilmi. Ensinnäkin siihen on kasaantunut paikallisia suuruuksia Jackie Chanista Andy Laun kautta Samo Hungiin. Toiseksi se on idän versio The Coolhand Lukesta höystettynä tunnetuilla muistumilla The Longest Yardista, Midnight’s Expressistä ja Papillonista jne. Prisoners tekee länsimaalaisille vankilafilmeille saman kuin Requidal teki mafia –filmeille. Minulta juuri tämä kohtausten alkuperän tunnistaminen vei suuren osan nautinnosta – vähän samaan tapaan kuin Tarantinon tuotteista. Katsoja tajuaa alkuperäisempää ja usein parempaa olevan tarjolla. Joka tapauksessa prologi ja epilogi ovat kuin toisesta elokuvasta. Yhtäkkiä kuvioon hyppäävä Vigilante –teema äityy lopussa upeaksi joukkoteurastukseksi, heroic bloodshed –rymistelyksi. Jääkaapille erehtyessä ohi meneekin tavallisen hollywood –toimintafilmin verran tapahtumia, mutta eipä tätä katsoessa moiseen ole tarvetta.

 

 

SEA WOLVES

 

Hongkongilainen Sea Wolves onnistuu hämmentämään paikalliseen ylipursuavaan toimintaan turtuneenkin. Filmin tarina on standarditasoa: roisto, jolle on kostettava. Ohessa kaksi lain väärälle puolelle eksynyttä kaverusta ja kaksi poliisinaista nahistelevat varioivasti vaihtaen kiistakumppaneita sopivin välein.

 

Elokuvan alku on laiska, mutta viimeiset 40 minuuttia intoutuvat sellaiseksi pyörremyrskyksi  - tarjoten uskomattomia stuntteja ja väkivallan korostamisia – että menoa voi ainoastaan ihastella, vaikka katsoja ei olisikaan pysynyt kärryillä juonesta. Silmitöntä väkivaltaa ei todellakaan voi ottaa vakavasti ja naurunpurskahdukset ovat taattuja kaiken muun viihteen lisäksi. (Testattu testiyleisöllä “X-Ratedin” videoillassa Star Trek -tapahtumassa.)

 

copyright © Sami Kalliokoski

 

xratedkoti.htm