TOIVEUUSINNAT, ELOKUVAT

Kirjoitettu 10.4.2007, loppuosa 27.4.2008

 

Elokuvarintamalla TV:n peruskanavat ovat viettäneet vuosikausia hiljaiseloa ja mielenkiintoa herättäneet teokset ovat olleet harvinaisia. Uusinnat ovat toinen yhtä sitkeä riesa. Saman filmin saa pahimmassa tapauksessa nähdä pari kolme kertaa vuodessa, ja menneisyydestä löytyisi kuitenkin runsaasti kiinnostavampaa tarjontaa.

Seuraavassa käsitellään jo ainakin kerran esitettyjä elokuvia. Rajana on, ettei näitä nimikkeitä ole lähetetty ainakaan viiteentoista, mieluummin kahteenkymmeneen vuoteen. Lisäksi mukaan kelpuutetuista ei ole toistaiseksi saatavilla DVD -julkaisua Suomessa. Jos tarjonta vaikuttaa kiinnostavammalta kuin nykyinen uusintojen tulva, niin mitähän tulikaan todistettua jälleen kerran?

KARJA

Näyttelijäprofiilit ovat olleet yleinen teema kasatessa näytöskokonaisuuksia. Ikoni Marlon Brandolta saisi koostettua melko hyvän roska- ja exploitaatioelokuvista muodostuvan ryppään.

Night of the Following day (1968) (03.07.81/TV 1) kertoo teinitytön ryöstävästä joukosta, joka riitaantuu. Brando esittää teinitytön autonkuljettajaa ja ihastusta, joka liittyy rosvojoukkoon ja heiluu konepistooli kainalossa. Mutta mikä on kuvitelmien ja todellisuuden osuus? Furien The Appaloosassa (1966) (17.12.77/MTV 1) Brando esittää varastettua hevostaan takaisin hankkivaa junttia. Lähikuvia likaisista hikisistä naamoista tulvii ruudun täydeltä, ja kliimaksina Brando ja pääilkimys (John Saxon) vääntävät kättä - skorpionien odottaessa pöydällä pylly pystyssä.

Taiteen puolelle kallistuu sen sijaan Burn/Quiemada (1969) (28.05.87/MTV 1), jossa Brando esittää vallankumouksen sytyttävää ja sen yhtä näppärästi lannistavaa erikoisagenttia. Pystyykö politiikan muokkaaja kuitenkaan pitämään ihmisiä täysin esineinä? Rooli on näyttelijän itsensä parhaimmakseen arvostama. Elokuva on hiukan aliarvostettu, mutta sen tyly pienoiskuva sivistyksestä ja yhteiskunnan mekanismeista on osuva.

Jos Deadwood on TV-sarjaksi muokattu pitkitetty uusinta Altmanin filmistä Ms Miller & McCabe, niin Rome on nuhjuisempi versio vuoden 1953 tiukasta historiallisesta spektaakkelista Julius Caesar  (23.06.75/MTV1). Brando esittää Antoniusta kostamassa oppi-isänsä murhaa.

Oliver Reediltä saisi myös kiinnostavan sikermän elokuvia. Michael Winnerin ohjaama ja kuningattaren kruununkalleudet ryöstävistä veljeksistä kertova veijaritarina The Jokers (1966) (31.12.80/MTV 1) olisi kiva nähdä vaihteen vuoksi. Tosiasia kuitenkin on, että useat Reedin parhaat saavutukset eivät ole ilmestyneet TV:stä vielä ensimmäistäkään kertaa…

Muita tarkennuksia näyttelijäprofiileihin voisi olla Heazbube/King, Queen and Knave (1972) (17.09.82/TV 1), jossa hillitty herrasmies David Niven pulahtaa ammeeseen parin nuoremman naisen kanssa ja Gina Lollobrigade diivailee nuoreen norssiin sekaantuvana aviovaimona...

Steve McQueenin 60-luvun tuotannosta löytyy muutamia vähemmälle huomiolle jääneitä filmejä. Mark Rydellin ohjaama Reivers (1969) (03.06.84/TV2) pohjautuu Faulknerin romaaniin kertoen veijarihenkisen vaellustarinan uudella ilmestyksellä eli autolla Mississippin miljöissä 1905.

Stacy Keach teki 70-luvulla muutamia kiinnostavia elokuvia. The New Centurionsissa (04.03.83/TV 1) hän esitti nuorta poliisitulokasta George C. Scottin huolehtiessa pätevästi vastaparin eli veteraanin roolin. John Hustonin klassikko Fat City (1972) on tullut TV:stä yllättäen vain kerran (23.02.80/MTV 1). Keach esittää jälleen nuorta miestä, tällä kertaa luomassa nyrkkeilijän uraa.

Belmondon ja Melvillen yhteistyötä on klassikko L’Ainé des Ferchaux -63 (20.05.78/MTV1). Tässä edesmennyt näyttelijäsuuruus sai seurakseen mm. Michéle Mercien. Mainio on kohtaus, jossa vanhan miehen henkivartijaksi ryhtynyt nuori norssi löylyttää tappelussa kaksi rehvastelevaa yhdysvaltalaista sotilasta ja neuvoo sitten näitä, että kaksi amerikkalaista ei koskaan riitä päihittämään yhtä ranskalaista. Kohtalo on kova, sillä uuden vuosituhannen TV:n minisarjassa elokuvasta Belmondo esittää vanhaa miestä, joka saa nuoren kollin henkivartijakseen. Henkikohtaisesta suosikistani Melvillen tuotannossa eli filmistä Un Flic löytyy TV 2:n esitys 27.6. vuonna 1987.

       

L’Homme de Rio/That Man from Rio (1964) on Bondin polkaiseman agentti-invaasion ensimmäisiä ja onnistunein, koska se seisoo vahvasti omillaan. Jean- Paul Belmondo esittää melko tavallista kaveria seikkailun pyörteissä. Notkeasti soljuva juonenkuljetus on nautittavaa, ja tarjolla on siirtymiä unenomaisiin surrealistisiin tunnelmiin, tilanteisiin ja miljöisiin. Catherine Devaneun sisar Francuise Dorleac esiintyy naispääosassa ennen kuolemaansa auto-onnettomuudessa. Filmi menestyi kansainvälisesti ja kirvotti jäljittelijöiden ryppään. 70-luvulla se uusittiin (08.01.78/TV 1) ensiesityksen (25.03.77/TV 1) nostattaman katsojapalautteen ansiosta harvinaisen pian, mikä oli hyväkin, koska aluksi filmi meni minulta ohi. Kolmas kerta (09.07.94/TV 2) ei sitten herättänyt enää huomiota uudessa sukupolvessa.

60- ja 70-luvut olivat kuitenkin rumien miesnäyttelijöiden aikakautta. Richard Boone oli jopa Charler Bronsonia karjumpi. Silti hänellä oli Suomessakin pyörinyt TV-sarja Hec. Toisaalta Boonea käytettiin pätevänä pahiksena (Hombre, Big Jake) tai sankarin luotettavana avustajana, kuten keskiajalle sijoittuvassa The War Lordissa (05.07.80/MTV 1). Boone oli 70-luvulla eräs suosikkinäyttelijöistäni, jonka havaitseminen mukana elokuvassa herätti heti kiinnostuksen kyseistä selluloiditeosta kohtaan.

Peter Hyamsin TV-filmissä Goodnight, My Love (1972) Boone  esitti 40-luvun yksityisetsivää kaverinaan kääpiö. Barbara Bainin näyttelemä nainen palkkaa kaksikon etsimään poikaystäväänsä. Kun parivaljakon korstompi puolisko patistaa erästä miestä kertomaan tietojaan uhkaamalla katkaista muuten tämän käden, peloteltu ei nosta edes katsetta lukemastaan vaan työntää aseen tyynesti yksityisetsivän nenän alle...

TV-filmeistä mieleen muistuu myös Peter O'Toolen tähdittämä Rogue Male (1976). Siinä brittiläinen aatelismies yrittää murhata Hitlerin ennen sodan syttymistä, jää kiinni ja natsien kidutettavaksi. Onnettomuuden lavastus menee pieleen, ja aatelinen palaa kotisaarelleen; täältä löytyy kuitenkin natsiaatteelle myötämielisiä kätyreitä ja jahti jatkuu. Loppukohtauksen kettu ja koira -asetelma maaseudun maakummulla on yksinkertaisuudessaan vaikuttavan jäntevä.

…JA PAIMENET

Ohjaajaprofiilit ovat sitten toinen keino valikoida ohjelmakarttaan elokuvia. Pasolinin filmien laajemmasta sarjasta on aikaa – eri aikakausia vertaileva Pigsty tai höpinäfilmi Teorema ovat yli kymmenen vuotta sitten esitettyjä Pasolinin tuotteita. Myös Mario Bavan mainio Peplumi Ercole al Centro Della Terra (21.8.84/mtv 2) vuodelta 1961 olisi asiallista uusia.

Joseph Loseyn Figures in the Landscape (1970) on melko eksistentialistinen ilmestys. Kaksi miestä (Robert Shaw ja Malcom McDowell) pakenevat helikopteria tarkemmin määrittelemättömässä maassa. Filmi on harvinaisuuden maineessa, ja ainoa vastaan tullut onkin Suomen TV-esitys (13.05.88/TV 1). Elokuva kaipaisi siis todellakin uusintaa. Ohjaajan The Damned/These are the Damned (1962) (23.04.76/TV 1) kertoo mahdollista ydinsodan jälkeistä aikaa varten valmistetuista radioaktiivisista lapsista, jotka jengihuligaani (Oliver Reed) ja tätä paennut pari kohtaavat.

Brittiläisen rikosfilmin suuriin lukeutuva Criminal/Sementtiviidakko (1960) (28.11.75/TV 2) on sekin tullut TV:stä yli sukupolvi sitten, joten uusi sivistävä käväisy ruudussa olisi jo paikallaan. Stanley Baker esittää rikollista yhteiskunnan ja lojaalisuuden synnyttämien pakkojen ansassa.

copyright © Sami Kalliokoski