JYVÄSKYLÄN LEFFATEATTERIT

Kirjoitettu 25.4.2007

 

90-luvulla Jyväskeskukseen ilmestynyt viiden salin mausoleumi pilasi elokuvateatterissa käyntiin liittyvän tunnelman täydellisesti. Rituaali oli surkastunut, pilattu.

70- ja 80-lukujen aikana Jyväskylässä vaikutti viisi merkittävää elokuvateatteria: FANTASIA, ELOHUVI, MAXIM, PICNIC ja ADAMS. Alkuaikoina parissa salissa oli käytössä korkeammalle muuta katsomoa sijoitettu näköala-aitio, jonne pääsi seuraamaan esityksen kovempaan hintaan. Koskaan en sellaisessa käynyt, ja ne purettiin teattereiden sisustusuudistuksissa ennen aktiivisen elokuvaharrastukseni alkua.

Sinänsä lippujen hintapolitiikka oli tuolloin oma lukunsa. Muistikuvieni mukaan lastenliput maksoivat kahta markkaa (0,35 €) ja aikuisten neljää (0,67 €), ja jossakin vaiheessa hinnat olivat jo neljää ja kahdeksaa markkaa (1, 34 €); lopulta jaottelusta luovuttiin. Joka tapauksessa K-16 filmejä pääsi katsomaan alaikäisenä ja jo yllättävän aikaisessa vaiheessa.

OIKEAA KULTTUURIA

Silmät pyöreänä katselin Keskisuomalaisen elokuvamainoksia joka perjantaiaamu luettuani Flash Gordonin ja Modesty Blaisen seikkailut. Nykyisin teattereiden mainoksetkin ovat huomaamattomia, en kai edes löytäisi niitä kyseisestä lehdestä.

The Wanderersin väkivaltaräjähdystä vihjaava kuva ja pullisteleva mainosteksti, Love and Death in the Woman’s Prisonin kaltereita kipuavat alastomat naiset, Gauntletin pääparin luimistelu ja yrmistely pakoviivojen keskellä ja Conan the Barbarianin miekka koholla poseeraus muistuvat mieleen. Escape from  New Yorkia mainostettiin harvinaisemmalla julisteella muurin edessä kyykistelevästä Kurt Russelista. Scannersin elokuvailmoituksen  kuva Michael Ironsidesta kokemassa kovia on yhä klassikko - se löytyi sekä videon että DVD:n kannesta.

Julistekulttuuri olikin teatterivierailujen tärkeä suola 70-luvulla. Asemakadulla sijainneen  ja jo kadonneen City Marketin tieltä väistyneen PICNICin aulassa katselin When Eight Bells Toll -filmin julistetta, jossa karvapää-äijä roikkui helikopterista pidellen kiinni köysitikkaista ja tulitti toisessa kädessä pitämällään konepistoolilla. Siitä siirryin tuijottamaan kyykistynyttä alastonta naista, jonka selkää äijä vingutti kuin selloa. Lopuksi päädyin ihmettelemään kuvasarjaa jonkun lierihattuisen – nimeltään ilmeisesti Billy Jack - suorittamasta lähimmäisten potkimisista ja tuimana tuijotteluista. Olin  menossa katsomaan alle kahdeksanvuotiailta kiellettyä filmiä 20 000 leagues under the Sea/Sukelluslaivalla Maailman Ympäri. Samassa teatterissa näin myöhemmin trailerin italialaisesta filmistä Rakkaus Roomassa, jossa miekkailtiin ohuilla taipuisilla tikuilla valkoisissa asuissa ja kellittiin sängyllä alastomina. Kun myöhemmin jäljitin ja katsoin nämä aulassa sykähdyttäneet elokuvat, todellisuus ei vastannut mainonnan herättämiä mielikuvia ja odotuksia. PICNICissä esitettiin paljon seksifilmejä ja aikakauden Suomeen päässeen exploitaation aatelia. Sen perinnettä jatkoi seuraavalla vuosikymmenellä MAXIM 1 JA 2 Tapionkadulla.

Täällä katsottujen filmien saldo oli jälkikäteen ajatellen 80-luvun monipuolisin, sillä The Lady of the Night, Lifeforce, A Nightmare on Elm Street, Rambo 2, Osterman Weekend, Body Double, 52 Pick Up, Highlander, Raw Deal tai Extreme Prejudise ovat ylvästä lajitelmaa nykytarjontaan verrattuna.

ADAMS 1 ja 2 sijaitsivat Yliopistonkadulla toria vastapäätä, suurinpiirtein nykyisen Torikeskuksen väylän paikkeilla. Salit olivat 80-luvun alkuun asti Jyväskylän kärkipaikka mainstreamia ajatellen. Täällä näytettiin Star Wars-sarjan avaus ja ensimmäinen jatko-osa Empire Strikes Back, Alien, Fort Apache the Bronx, Moonraker, Samuel Fullerin tuleva video nastie The Big Red One,  leikkaamaton Straw Dogs, Scarface ja viimeinen suuri elokuva eli Sergio Leonen rikossaaga Once upon a Time in America. Lauantai-iltapäivän näytöksenä pyörähti Polanskin Fearless Vampire Killers ja Formanin One Flew over cocknest. Commandon torso teatterileikkaus ja täyspitkä To Live And Die in LA tulivat nekin ensi-iltaan Jyväskylässä ADAMSissa. Tähän saldoon Jyväskeskuksen viiden salin surkimus ei ole pystynyt kymmenessä vuodessakaan.

ELOHUVI sijaitsi FANTASIAa alempana Väinonkadulla. Se oli  Jyväskylän toinen ns. A-luokan elokuvien esityssali. Päivänäytöksessä kävin katsomassa sellaisen erikoisuuden tarjonnassa kuin Chaplinin Modern Times. Myös Bressonin Raha käväisi täällä. Muuten ELOHUVI 1 ja 2 tarjosivat katsottavaksi Prince of Darknessia, Ken Russellin Gothicia, Last Exit to Brooklynia, Point Breakia, Ropocopit 1-2, People that live under stairsin tai State of Gracen -  nykyisin teatterin tiloissa toimii ravintola.

KEHITYS KEHITTYY 

70-luvun lopulta pitkälle 90-luvun alkuun harrastajan kannalta ilahduttavaa oli elokuvatarjonnan vireys.

Vanhempien elokuvien uusintakierrokset täydensivät valikoimaa, mm. kaikki klassiset Bondit sain katsottua 70-luvun vaihteen molemmin puolin, kun ne pyörähtivät viikoksi pariksi kesäiseen Jyväskylään. Teattereina olivat MAXIM (Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa, 007 ja Tohtori No, 007 ja Kultasormi) ja ADAMS (James Bond Istanbulissa, 007 Rakastettuni) Muita uusintoja kesällä olivat mm. Kelly's Heroes tai Emmanuelle 2. Videovallankumouksen pahin haittavaikutus olikin tällaisen toiminnan lakkaaminen. Teatterissa pyörivän vanhemman filmin sai yhä useammin (ja useampaan) kotitalouteen vuokraamosta. Se vaikutti tietenkin katsojalukuihin ja sitä kautta tarjontaan.Teatterit keskittyivät uutuuksiin.

Yönäytökset perjantai-iltaisin FANTASIAssa ja Matineat olivat toinen  terve piirre, varsinkin koska näytökseen pääsi keskimääräistä lipun hintaa halvemmalla. Tosiasia näes oli, etteivät kaikki pääkaupunkiseudulla pyörineet uutuusfilmit tulleet Jyväskylään muuten kuin yhteen esitykseen jonkin viikonlopun perjantaiyöhön. Esimerkiksi The Krays (1990) käväisi kaupungissa ensi-illassa tällaisessa näytöksessä, kun noin kymmenen vuotta aikaisemmin Roger Daltreyn tähdittämä raju McVicar pyöri teatterin virallisessa setissä. Näitä yöesityksiin päässeitä tapauksia höystettiin  uusinnoilla vanhemmista ja uudemmista teatterikierroksella olleista kauhu- ja toimintaelokuvista, joista monet valittiin konehuoneessa. Virkeällä 80-luvulla sekaan saattoi eksyä muutamia yksittäisiä nimekkeitä, joita ei sillä hetkellä ollut videolla, kuten Stanley Kubrickin A Clockwork Orange.

KAMPUS KINO toi kulttuuritekona DePalman Blow Outin Jyväskylään, minkä jälkeen siitä julkaistiin pian vuokravideo. Paikan sivistäviä tempauksia olivat seuraavalla vuosikymmenellä Matador tai Bennyn Video, jotka eivät ilmaantuneet videolle. KAMPUS KINOn ohella Jyväskeskuksen Finnkinon mausoleumin kanssa rinnan toimi entisen ELOHUVI 2:n tiloissa Kamraksen pienteatteri, joka esitti mm. filmit Tierra ja Nobody speaks of us when we're Dead.

Kunnon tarjoukset olivat toinen nykyajalle vieras piirre. 80-luvun alussa oli viiden markan näytöksiä, ja The Marathon man pyöri silloin FANTASIAssa sekä Mel Brooksin Mieletön maailmanhistoria ADAMSissa. Myös kymmenen markan tarjouksia jaeltiin muutamaa vuotta myöhemmin - muuten olisin tuskin katsonut Silveradoa tai Half moon Streetiä teatterissa.

FANTASIA sai toisen salin eli SALOMEn alakertaansa: se profiloitui kultivoituneeseen elokuvaan, ja Neil Jordanin Mona Lisa sekä Marco Bellocchion Devil in the Flesh pyörivät siellä 80-luvulla.

Videolain aikana k-18-elokuviin keskittyminen yksipuolisti ja samalla vähensi elokuvien katsomistani teattereissa. Aikaisemmin olin suvaitsevampi ja impulsiivisempi valitessani teatterielokuvia. Tarjonta oli kuitenkin jo surkastunut, joten ehkä laki vain pitkitti lopullista elokuvateattereiden hylkäämistä.