SKP:n Helsingin piirin Eespäin-lehdestä:
Päivähoito kohennuksen tarpeessa - Hannelen haastattelu

SKP:n Helsingin piirin www- sivuilta poimittua:
Vallilan puutalot sata vuotta!
Kesäkampanja oli hauska ja hyödyllinen

Puhe Kasarmitorilla 18.3.2011

Puhe vakaumuksensa vuoksi kaatuneiden mistomerkillä Helsingissä vappuna 2010

Helsingin budjetista

Ongelmalapsi- kasvattiko?
Kirjoitukseni Helsingin Sanomissa 20.5.2007

Harmaiden panttereiden aktiivisuudesta
Kirjoitukseni "Eespäin" 1/2007

Kommentteja vaalipaneelista
Kirjoitukseni Hanna-lehdessä Lastentarhanopettajaliiton jäsenlehti 2/2007

Isoja ongelmia päivähoidossa
Kirjoitukseni "Eespäin" 2/2006

Mielipiteitäni:
Ongelmien ennaltaehkäisystä
Uraanivaltauksista
Kulttuurista ja koulutuksesta


 

Päivähoito kohennuksen tarpeessa

Erikoislastentarhanopettaja Hannele Salava työskentelee kahdessa päiväkodissa Helsingin keskisellä päivähoitoalueella. Hän on ollut alalla jo pidempään ja tietää missä mennään. Niinpä kävimme haastattelemassa häntä päivähoidon nykytilasta.

– Kaikki lapset pääsevät päivähoitoon, siltä osin oikeus päivähoitoon kyllä toteutuu. Mutta hoidon laatu kärsii monestakin syystä, kertoo Hannele.

Usein käy niin, että lapsi ei pääse lähipäiväkotiin ja matkat saattavat koitua pitkiksi. Tähän on syynä se, että kaupungin linjana on pitää päiväkodit mahdollisimman täysinä. Päiväkoteja ei rakenneta uusille alueille aina heti ja kun lasten määrä vähenee, vähennetään myös päiväkoteja. Kun lasten määrä kasvaa uudestaan, ei päiväkotipaikkoja olekaan tarpeeksi. Missään ei saa olla väljyyttä.
– Se on tätä nykymenoa, kun raha ratkaisee.

Ryhmät liian suuria

Lainsäädännössä on porsaanreikiä, jotka sallivat liian suuret ryhmät ja tätä kaupunki käytde tää hyväkseen, Hannele Salava arvostelee.
– Periaatteessa on määritetty, miten monta lasta saa olla aikuista kohden. Lasten poissaolojen perusteella voi kuitenkin pitää ryhmässä enemmän lapsia.

Kaupungin vaatimuksena on ”käyttöasteen” pitäminen lähellä sataa prosenttia. Kun poissaolojen nojalla pidetään ryhmässä enemmän lapsia, ei oteta huomioon, että kyllähän lapset joskus ovat siellä myös yhtä aikaa. Toisaalta jos lapsia on paljon poissa, pitää työntekijöitä laittaa toisiin päiväkoteihin, muuten käyttöaste putoaa.

– Hoidon laatu kärsii liian suurista ryhmistä. Lapsi tarvitsee huomiota ja se vaatii riittävästi henkilöstöä. Kun henkilöstöä ei ole tarpeeksi, väsyvät sekä työntekijät että lapset.

Alibudjetointia

Helsingissä päiväkotien resurssit on viritetty naapurikuntia kireämmälle.
Käyttöaste pitää olla vähintään 93 prosenttia eli yksikin lapsi voi pudottaa käyttöasteen. Vantaalla se on 89 prosenttia. Espoossa ei ole virallista normia, mutta käyttöaste on ollut hivenen Vantaata alempi.

Lisäksi Helsingin päiväkodeissa on keskimäärin vain yksi lastentarhanopettajakoulutuksen saanut kolmea muuta hoitajaa kohti, kun naapurikunnissa suhde on kaksi ja kaksi. Ongelmien keskeisenä syynä on määrärahojen alibudjetoiminen. Helsingissä on jatkuvasti päiväkodeissa satoja lapsia enemmän kuin budjetissa on suunniteltu. Viime vuoden lopulla lasten määrä oli peräti 1 440 enemmän kuin oli budjetoitu.

Uusi laki tarvitaan

Varhaiskasvatuslakia ollaan nyt uudistamassa. Se on Hannele Salavan mielestä hyvä asia.
– Ryhmän koolle pitää säätää todellinen raja. Esimerkiksi kolmea aikuista kohden 18 lasta ryhmään, jota ei saisi ylittää käyttöasteiden perusteella. Näin saataisiin parempaa laatua päivähoitoon.

– Tarvitaan sen verran väljyyttä, että hetkittäiset muutokset lasten määrissä ja poissaoloissa eivät heti vaikuta päiväkotien supistamiseen tai ryhmäkokojen ylittämiseen. Nyt täytyy vaikuttaa siihen, että lakia uudistettaessa päivähoitoon saadaan tätä väljyyttä uusien tiukennusten sijaan. Tähän tarvitaan myös lisää valtion ja kuntien rahoitusta.

MIKKO KORHONEN (Eespäin-lehti 1/2012)

takaisin alkuun


SKP:n Helsingin www-sivuilta poimittua:

Vallilan puutalot sata vuotta!

Vallilan puutalot viettivät lauantaina 3.9.11 satavuotisjuhlaa Keuruun puistossa. Juhlan monipuoliseen antiin kuului historiallinen, vanhan ajan vappukulkue, missä SKP oli myös mukana.

–Jonas kantoi Etu-Sörkän osaston lippua ja minä toimin airueena. Marssimme näkyvästi heti Viipurin työväen soittokunnan takana, kulkueen kärjessä, sulassa sovussa SDPn lipun ja Kirvesmiesten ammattiosaston lipun rinnalla, kertoo Hannele Salava.

Muitakin lippuja oli tuotu mukaan; pioneerit, vanha SKDLn lippu jne. Puu-Vallilan taloilla oli omia tunnuksia ja myös muutamia banderolleja näkyi joukossa – muuankin vaati ponnekaasti lisää liksaa.

Kulkue kiersi Puu-Vallilaa ja päätyi takaisin Keuruun puistoon, jossa juhla jatkui. Iso osa asukkaista ja vieraista oli pukeutunut vuosisadan alun tyylisiin vaatteisin. Erityisesti olivat panostaneet esiintyjät, jotka vetivät luontevasti roolinsa Vallilan vanhoina asukkaina. Juhlaväki kiersi talojen pihoja, jossa esitettiin hienoja välähdyksiä vallilalaisten elämästä, pihoilla ja kallioilla.

– Oli pyykkäriä, juoruämmiä katupeilin takana, monenlaista väkeä, kallioilla korttia lyövästä ryyppysakista, voimistelijatyttöihin. Kavalkadiin oli todella panostettu ja yleisölle avautui todellisena sadan vuoden takainen maailma, Salava ihastelee.

Juhlat jatkuivat ruokailulla ja puistotansseilla ja olihan siellä salakapakkakin…
– Erityiskiitos Koiviston Topille, että organisoi Etu-Sörkän osaston paikalle. Kyllä Etu-Sörkan lippu kuului kulkueeseen ja oli kunniakasta kulkea sen vierellä!

takaisin alkuun


Kesäkampanja oli hauska ja hyödyllinen

Etelä-Helsingin osaston kesäkampanjasta mainittiinkin jo aiemmin, mutta nyt toimituksen käsiin on päätynyt ensikäden tietoa 4.7. suoritetun tempauksen sujumisesta. Näin kertoo asiasta Hannele Salava:

SKPn Etelä-Helsingin osaston kesäkamppanja, arjen turvan puolesta, Natoa ja Afganistanin sotaa vastaan, käynnistyi maanantaiaamuna Narinkkatorilla. Tarkoitus oli myös kerätä kannattajakortteja. Paikalla olivat osastosta J-P Väisänen ja Kirsti Kangas, sekä Etu-Sörkän osastosta Hannele Salava.

J-P kurvasi paikalle hienolla punaisella logistisella ihmeellä, Jopo-pyörällä. Mukana oli ständi, viirejä ja punainen tähti maamerkiksi ja jaettavaksi lennäkkejä ja tietysti kannattajakortteja. Tasaiseen tahtiin töihin menijät ottivat lennäkkejä ja muutama kirjoitti kannattajakortikin. Kunnes sitten saapui mieshenkilö häätämään meitä. Olimme kuulemma “asettuneet” torille ja ilman Kiinteistöviraston lupaa se on kiellettyä.
Pienikokoinen ständimme ja maamerkkinä ollut punainen tähti olivat liikaa isolla torilla, jakaa saa lennäkkejä vapaasti, mutta “asettua” ei saa. Tällä ns. virkamiehellä oli kyllä jokin kulkulupakortti kaulassa, missä luki Hannu, muuten hän ei esittäytynyt. Sellaista byrokratiaa Helsingissä, luvan kyllä saa ilmaiseksi, jos ei ole kaupallisia tarkoituksia, meitä valistettiin. Vapaata julkista tilaa ei kaupungissamme taida sitten ollakaan, jos noudattaa kaikkia sääntöjä.

Kahvittelutauolla penkillä Mannerheimintiellä yksi henkilö huomasi ständimme ja halusi kirjoittaa kannattajakortin, se tuntui jo mukavalta.
Kolmikkomme siirtyi sitten Pikku-Huopalahteen Tilkan torille. Paikka oli hiljainen, mutta kohde ei ollut turha. Saatiin muutama hyvä kontakti ihmisiin,tavattiin tuttujakin ja muutama kannattajakortti sieltäkin. Kaiken kaikkiaan aamupäivä oli antoisa ja meillä oli suorastaan hauskaa.
Suosittelen muillekin osastoille uusia rohkeita avauksia toimintaan, kaikkea kannattaa kokeilla.
Kokemuksesta rikastuneena raportin laati Hannele.

takaisin alkuun


Arjen turva

Puolustusvoimien budjetin kasvattaminen vuosittain on kuin automaatti.
 Mikä meitä uhkaa? Yksikään naapurimme ei ole sotajalalla meitä vastaan. Ketä vastaan puolustaudumme näin innokkaasti? Epäilenpä, että kyse ei olekaan puolustuksesta vaan valtaapitävien ja armeijan hillittömästä halusta liittyä sotilasliitto Natoon. Meillähän jo on yhteensopivat aseet ja pitäähän niitä päivittää. Rahaa budjetista löytyy, vaikka ylivoimainen enemmistö suomalaisista ei koe arkeaan Natossa turvatuksi ja vastustaa liittymistä Natoon.
Mikä toisi sitten turvaa kuohuvassa maailmassa? Varma vastaukseni on: Pysyminen puolueettomana. Puolueettomuus on tae, että meitä ei tahtomattamme liitetä sotilasliiton mukana konflikteihin ja kenelläkään ei ole syytä hyökätä meidän kimppuumme. Tämä on minusta aika järkeenkäypä ja yksinkertainen johtopäätös. Suomi voisi jatkaa rauhanpolitiikkaansa ja toimia myös rauhanneuvottelijana konflikteissa.

Armeija nielee rahoja, joita säästetään sosiaali- ja terveysbudjeteista. Armeijan budjetin lisäys vuodesta 2010 on 144milj.
Missä on minun arkeni turva?  Se ei ole aseissa eikä armeijassa, vaan aivan muussa.

 Turvallisuuttani lisäisi esimerkiksi, että tähän maahan säädettäisiin kunnollinen Varhaiskasvatuslaki missä määrättäisiin lasten ryhmäkoot pienemmiksi ja armeijan miljoonilla voitaisiin palkata n. 6000 uutta lastentarhanopettajaa tai osa hoitajia ja osa opettajia, myös erityisopettajiin riittäisi rahaa. Tämä on tietysti esimerkinomainen karkea arvio.

Säädettäisiin Vanhuspalvelulaki mikä takaisi meidän vanhuksillemme subjektiivisen oikeuden hyvään hoitoon. Kyllä noilla miljoonilla sen lain toteuttamaan pystyisi. Tällä toimenpiteellä turvallisuuteni oikeasti lisääntyisi.

Nuorten syrjäytyminen on vakava asia. Eivät aseet luo heille tulevaisuutta eikä turvaa, vaan aivan päinvastoin. Kyllä aserahoilla voisi saada luotua pitävää turvaverkkoa, mihin nuoret voisivat turvautua vaikeina aikoina.

Luetteloa voisi jatkaa pitkään, kaikkea hyvää ei saa yhdellä kertaa, mutta haluan verorahojani käytettävän positiiviseen, ihmisen arkielämän turvaamiseen. Minä en halua veroilla tuettavan tuhoavia voimia kuten armeijaa ja kaikkein vähiten edesauttaa rahoillani liittoutumista sotilasliittoon. Nato on sotilasliitto johon meidän ei pidä kuulua. Meidän turvallisuutemme on puolueettomuus ja rauha.

takaisin alkuun


Hyvät toverit ja ystävät

1918 Suomen työläiset ja talonpojat  nousivat omistavaa luokkaa vastaan ottaakseen vallan itselleen niin kaupungeissa kuin maaseudulla.
Heidän tavoitteenaan oli vapauttaa itsensä taloudellisesta kurjuudesta ja luoda oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Kyse oli luokkataistelusta kärjistyneimmillään. Taistelusta mihin Suomen porvarit työväestön pakottivat.
Tänään ja erityisesti tällä muistomerkillä, työväen kansainvälisenä juhlapäivänä, Vappuna, kunnioitamme luokkasodan sankareita ja uhreja.

Elämme tänäkin päivänä luokkayhteiskunnassa, se on vain saanut erilaiset muodot sitten itsenäisyytemme alkuaikojen, porvaristosta, kapitalisteista on kansallisesti ja kansainvälisesti tullut yhä kasvottomampia, mutta porvariston luokkaluonne ei ole muuttunut, se on se sama riistäjäluokka, jonka 1900-luvun alun maamme työläiset tunnistivat alistajikseen.

Tänä päivänä tunnistamme kapitalismin maailmanlaajuisena uusliberalismina, ja sen maailman herruuden turvaamiseksi ollaan rakentamassa väkivaltakoneistoa Naton ympärille. Kapitalistit tarttuvat aseisiin, kun heidän luokkaetunsa ovat uhattuna. Uusliberalismin turvaksi ja sen väkivaltakoneistoon on EU osallistunut antamalla tukensa Nato-operaatioille ja osallistumalla niihin.

EU:n väkivaltakoneiston rakentaminen EU-maiden sisälle on verhottu kriisinhallintajoukkojen perustamisella osana laajempaa operaatiota. On välttämätöntä kysyä, mihin ollaan varustautumassa, ja ketä vastaan. Naton toimet USA:n tuella osoittaa vääjäämättömästi, USA:n jalansijan turvaamista ja voimistamista niin Lähi-idässä kun Euroopassa. Ne vähättelyt ja kieltämiset köyhdytetyn uraanin käytöstä Irakissa ja Kosovossa osoittaa minkälaisten tekijöiden kanssa olemme tekemisissä Nato-yhteistyössä. Sanomme tässäkin tilaisuudessa "kiitos EI" Natolle .

Näemme tänään selviä merkkejä omassa maassamme käynnissä olevasta luokkataistelusta. Kapitalistien vaatimukset ovat mahdottomia ja he käyttävät aina tilaisuuden iskeä silloin, kun uskovat voivansa alistaa työtätekevät. Tämä on tullut selväksi myös kevään lakkotaisteluissa. Työnantajien tarjouksissa on hyvin paljaana näkynyt puhdas voiton rosvoaminen ja piittaamattomuus ihmisten elämästä.

Suurteollisuuden ehdoilla hallitus on myöntämässä luvat kahdelle ydinvoimalalle. Tätä propagoitiin mm. sillä että saadaan teollisuus tyytyväiseksi ja työpaikat säilymään. Heti päätöksen jälkeen Stora Enso ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut satojen työpaikkojen vähentämiseksi. Kapitalistin härskiydellä ei ole rajaa.

Luokkataistelua käydään myös kunnissa lähipalvelujen säilyttämiseksi. Rintamalinja on hyvin selkeä. Kamppailua käydään tavallisen vähävaraisen ihmisen elämän edellytyksistä ja köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisestä, yksityistä rahavaltaa vastaan. Kyse on vallasta, hegemoniasta elämän kaikilla alueilla.

Kamppailua käydään työpaikoista. Kamppailua palkkojen polkemista vastaan. Samasta työstä sama työehtosopimuksissa sovittu palkka, niin suomalisille kuin ulkomaalaisillekin työntekijöille. Kapitalismin ongelmat eivät ole tänne joko asumaan tai työskentelemään tulleiden syytä.

Rahan valta on maailman laajuista. Se alistaa heikompia joka puolella, se synnyttää väkivaltaa, josta surullisena todisteena on Meksikossa avustus- ja ihmisoikeustyössä olleen suomalaisen kansalaisaktivistin Jyri Jaakkolan kuolema. Haluan kunnioittaa myös hänen muistoaan.

Kapitalismin hirmuteoille on löydyttävä vastavoima. Se voima on työväenluokka liittolaisineen. Sama aate joka nosti luokkasodan aikana työläiset riistäjiään vastaan, antaa meille suunnan taistella tämän päivän riistäjää vastaan, demokratian ja ihmisarvon puolesta. Tähän taisteluun kutsun meitä kaikkia.
Toverit, omasta ja SKP:n Helsingin piirin puolesta toivotan teille HYVÄÄ VAPPUA !

takaisin alkuun


Helsingin talousarvio laaditaan siten, että vuosi toisensa jälkeen sosiaalitoimen budjetti on liian pieni jo lakisääteisiin palveluihin nähden.

Päättäjät ja ylemmät virkamiehet tietävät, että rahat eivät tule riittämään. Suorittavan tason työntekijöiltä ja esimerkiksi päiväkotien johtajilta vaaditaan talousarviossa pysymistä. Tästä seuraa noidankehä, jossa jaetaan niukkuutta.
Tarvitaan lisää rahaa päivähoitoon ja myös vanhusten palveluihin.

Helsinki kikkailee erittäin suurilla lapsiryhmillä aivan laillisuuden rajoilla, tätä varten on kehitetty, jos jonkinlaista laskentakaavaa ja prosentteja. Työntekijöille selitetään, että näin on meneteltävä koska jokainen paikka on  kallis, eikä rahat muka riitä. Eivät ne riitäkään koska rahoja on varattu alunperin liian vähän.
On vaikeaa toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta ilman tarpeellisia resursseja.

Vanhuksilta puuttuu myös kunnon palveluja.Jokaisella vanhuksella on oikeus tarvitsemaansa huolenpitoon, joko omassa kodissa tai hänelle sopivassa hoitopaikassa.

Elämänkaaren molemmissa päissä Helsinki kohtelee huonosti asukkaitaan
Helsingillä on varaa muuttaa tämä kehitys.
On otettava uusi suunta asukkaiden parhaaksi.


Hannele Salava
erityislastentarhanopettaja
Pasila, Helsinki

takaisin alkuun


Ongelmalapsi- kasvattiko?

Ryhdyin Äitienpäivänä mielenkiinnolla lukemaan mielipidesivun
kirjoitusta "Tukea myös ongelmalasten kasvattajille". Nämä vanhemmat
todella tarvitsevat kaiken tuen vaativassa tehtävässään.Otsikkoon oli
helppo yhtyä, mutta pitemmälle lukiessa tunsin kymien väreitten kulkevan
selässäni.

Tämän aiheutti kirjoittajan jutussa käyttämä sana "kasvatti". Ilmaisusta
tuli mieleeni aiempien vuosisatojen huutolaiset ja jonnekin kasvatiksi
annetut orpoparat. Kauhistustani lisäsi kirjoittajan titteli,
kasvatustieteen tohtori, siis alan asiantuntija.

Mielestäni nämä kasvatit ovat aina jonkun lapsia, lapsia jotka
erityisesti tarvitsevat huolenpitoa ja rakkautta.Vanhempien tukeminen on
todella tärkeää, mutta eivätkö juuri lukuisat palaverit ole tarkoitettu
myös kasvattajien tueksi, eikä kiusaksi, näin ainakin yritämme
päivähoidossa asiaa käsitellä.

Lapsi, jolla on ongelmia voi olla sijoitettuna sijaisperheeseen ja
yhteiskunnan on silloin tarjottava tukea näille sijaisvanhemmille tässä
kasvatustehtävässään. He ovat tehtävään vapaaehtoisesti ryhtyneet ja
kunnioitan siitä syystä heitä suuresti, hekin kuitenkin kasvattavat
jonkun toisen lasta, eivätkä kasvattia.

Kasvatustieteen tohtori Kirsti Sivosen kirjoituksesta henki niin tyly
näkemys mahdollisuudesta auttaa vaikeuksissa olevia lapsia ja perheitä,
joiden jäseniä lapset aina ovat, etten halua siihen yhtyä. Minä en
ymmärrä mitä tukea antaa noin negatiivinen käsitys esimerkiksi
vuorovaikutuksesta perheen sisällä.

Hannele Salava, erityislastentarhanopettaja
Helsinki

takaisin alkuun


Kirjoitukseni "Eespäin" 1/2007

Harmaiden panttereiden aktiivisuudesta     

Tavallisen kansalaisen kannalta demokratian tulisi toimia niin, että kun he äänestävät edustajansa eduskuntaan ja kunnanvaltuustoon, niin edustajat toimivat sen mukaan miten ovat äänestäjilleen luvanneet.
Näinhän se ei toimi oikeassa elämässä. Lupaukset unohtuvat ja äänestäjät joutuvat huomaamaan, että päätetään ihan toisin kuin kansalainen haluaa.

Tänä päivänä tarvitaankin entistä enemmän kansalaisaktiivisuutta seuraamaan, mitä päättäjät tekevät. Demokratiaan tulisi kuulua, että edustajien pitää kuulla äänestäjiä myös vaalien välillä. Virallista kanavaa siihen ei ole ja yksin ihminen on usein aika voimaton. Toisten kanssa voi kuitenkin verkostoutua ja luoda painostusryhmiä päättäjien suuntaan.
Kansalaisaktiivisuus ei ole vain nuorten asia, vaikka nuoruuteenhan tämä sana usein liitetään. Nuoret ja vanhemmat ihmiset voivat myös toimia yhdessä. Olen henkilökohtaisesti kokenut miten rikasta ja toivoa herättävää se on.

Hyvänä esimerkkinä on Pro Kuntapalvelut –verkosto. Tämä monenlaisista ihmisistä ja ajatuksista koostuva joukko on toiminut Helsingissä joitain vuosia. Tuloksiakin on tullut.
Kaupungin johto joutui myöntämään, että kaupungin omien liikelaitosten voitoista voidaan ottaa lisää rahaa kaupunkilaisten palveluihin, eikä piilottaa rahastoihin ja kassoihin.
Verkosto on myös selvittänyt, miten kaupungin itse omilta palveluiltaan perimät ylisuuret sisäiset vuokrat nostavat kustannuksia ja sisältävät keskimäärin 30 prosenttia ylimääräistä katetta.
Vanhusten palvelut ovat rempallaan ja verkoston aktivistit vaativat, että ne on saatava kuntoon rikkaassa Helsingissä. Kouluja aiotaan lakkauttaa. Päiväkoteja on lakkautettu ja lapsia sullottu entistä enemmän jäljellä oleviin.

Epäkohtien lista on surullisen pitkä, mutta kaikkeen voi vaikuttaa parhaiten yhdessä toisten kanssa. Valtakunnallisesti tämä on suomalaisten hyvinvoinnin puolustamista kuntatasolla. Verkostoitua voi paikallisesti, valtakunnallisesti tai globaalistikin.
Monet asiat maailmassa vaativat toimintaa korjaantuakseen. Tähän työhön kaivataan toimijoita. Yhdessä saavutamme tuloksia.

Ikätovereitani kehotan miettimään omia mahdollisuuksiaan: lapset ovat jo pois kotoa ja isovanhemmuus ei ehkä ole niin sitovaa, tulkaa mukaan.
Meillä on paljon annettavaa. ”Harmaat pantterit ” — rynnätään!

takaisin alkuun


Kommentteja vaalipaneelista

Eduskuntapuolueet olivat mukana vaalipaneelissa  ja yleisökin aktiivisilla kysymyksillään. Mieleeni jäi kuitenkin varsin sekava kuva eri puolueiden tavoitteista varhaiskasvatuksen suhteen. Vaaliohjelmissa ei varhaiskasvatuksesta ollut juuri mitään ja uskoisin tämän johtuvan siitä , ettei asiaa oikeastaan ymmärretä kovin hyvin varhaiskasvatuksen ammattilaisten ulkopuolella.
Oli aika erikoista, että paneelissa istuneet eivät erottaneet sosiaalitoimea sanasta sosiaalinen, aivan kuin nämä olisivat olleet synonyymejä. Keskustelu meni tässä vaiheessa sekavaksi eikä tullut kuin kovin harva kommentti varhaiskasvatuksen siirtämisestä opetustoimeen, millä kannalla itse ehdottomasti olen.
Muutenkin mielessäni tuntui ristiriitaiselta kuunnellessani varsinkin hallituspuolueiden edustajia, että kuka olisi estänyt tekemästä esityksiä ja uusimasta vanhaa päivähoitolakia, kun vallassa on oltu. Turha nyt vaalikauden loputtua on selitellä.

Ryhmäkoon pienentäminen on tärkeimpiä asioita, joita haluan määriteltävän päivähoitolaissa niin selkeästi, etteivät kunnat voi siitä poiketa. Kunnolliselle varhaiskasvatukselle on annettava mahdollisuus  ja lapsen paras on pienempi ryhmä.

Päiväkoteihin on saatava enemmän lastentarhanopettajakoulutuksen omaavia kasvattajia. Suomessa toimitaan kummallisesti. Meillä on paljon hyvää tutkimusta, minkä pohjalta koulutusta kehitetään ja tietotaitoa saadaan lisää. Päteviä ihmisiä valmistuu, mutta heidän osaamistaan ei kuitenkaan arvosteta käytännössä työnantajan puolelta. Päiväkodin tärkeään varhaiskasvatustehtävään tulee yhteiskunnan panostaa parhaat voimat ja palkata enemmän lastentarhanopettajakoulutuksen saaneita henkilöitä. Ammattikunnan arvostusta on myös parannettava palkkauksella.

Suurin osa varhaiskasvatuspaneelin osallistujista kannatti subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämistä ja siitä olin iloinen. Tämän oikeuden purkaminen olisi väärä toimenpide, vaikka nykyisin sitä usein kuulee vaadittavan. Perheitä voidaan ohjata nykyisinkin valitsemaan oikea hoitomuoto ja kuntien tulisikin järjestää myös kevyempiä vaihtoehtoja kokopäivähoidolle .

Tässä ajatuksia mitä olisin laajemminkin halunnut tuoda julki , jos paneeliin olisi mahtunut muitakin kuin eduskuntapuolueita ja aika olisi antanut myöten. Moniin kohtiin pitäisi poliittisessakin keskustelussa paneutua paljon syvällisemmin kuin lyhyessä paneelissa on mahdollista.
Toivon, että Lastentarhanopettajaliiton hyvät tavoitteet saadaan entistä paremmin julkisuuteen ja keskustelua voidaan jatkaa, itse ainakin haluan olla sitä edesauttamassa.

Hannele Salava
erityislastentarhanopettaja
Helsinki
kansanedustajaehdokas SKP

takaisin alkuun


Päivähoidosta

Kirjoitukseni "Eespäin" 2/2006 -lehdessä päivähoito-ongelmista:

Isoja ongelmia päivähoidossa

Helsinki on rikas kaupunki. Helsinki vaan ei käytä vaurauttaan niiden hyväksi, jotka ovat sen tulevaisuus eli lasten. Mitä kertoo kaupungin päättäjien asenteista ja arvoista se, että päivähoidolle esitetään vaatimuksia vain taloudellisista lähtökohdista. Harvat vaatimukset pyrkivät päivähoidon laadun parantamiseen. Henkilökunnan tulisi olla taikureita, jotka taikovat korkeatasoista varhaiskasvatusta olemattomin resurssein.
On lähes kyllästyttävää todeta vuosi toisensa jälkeen, miten sosiaalitoimen, päivähoidon varoja alibudjetoidaan ja sitten taivastellaan ylityksiä ja vaaditaan säästötoimia.

Päiväkoteihin ahdetaan liikaa lapsia, vanhentunut päivähoitolaki antaa siihen mahdollisuuden ja Helsinki käyttää tätä mahdollisuutta todella tarkasti hyväkseen.
Ylisuurista ryhmistä tehtiin kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Helsinkiä kehotettiin pitämään huolta, että ryhmäkoot eivät ylity. Ottiko Helsinki ohjeesta vaarin, eipä ottanut, vaan ryhtyi kikkailemaan säädöksillä ajattelematta lasten etua. En väitä, että Helsinki rikkoisi lakia ja asetuksia, mutta kyllä se kovin lähellä laillisuuden rajoja kulkee. Tämän kaiken mahdollistaa vanha päivähoitolaki. Ei päättäjien mieleen ole tullut, että lasten parhaaksi voisi toimia toisin ja kuunnella esimerkiksi enemmän kasvatuksen asiantuntijoita ja käyttää tervettä järkeä, sekä lisätä vähän inhimillisyyttä pelkkään taloudellisuusajatteluun.
Viimeisin keino kasvattaa päiväkotiryhmien paikkalukua on ottaa käytävä- ja porrasneliöt hyötyalaksi. Tiettyyn neliömäärään voi sijoittaa tietyn määrän lapsia, mutta eiväthän lapset voi oleskella, leikkiä, syödä portaissa tai tuulikaapeissa.
Olisi todella arvokasta, jos Helsinki ajattelisi lastensa etua ja miettisi pienen lapsen kannalta mitä merkitsee, jos käyttöprosentteihin ei tuijotettaisi niin tarkasti, eikä päiväkoteja ryhdyttäisi sulkemaan valtavalla kiireellä, jos lapset ehkä väliaikaisestikin vähenevät alueelta. Sehän merkitsee aina painetta jäljellä oleviin päiväkoteihin ja ryhmiin.

                                                                                                                                                

Ammattikasvattaja jää kysymään miten paljon vuorovaikutussuhteita alle kouluikäinen kestää, vai kasvaako hänestä terveempi ja tasapainoisempi pienemmässä turvallisessa ryhmässä kiireettömien aikuisten kanssa.

                                                                                                                                                

takaisin alkuun

 

Ongelmien ennaltaehkäisystä

Mielestäni yhteiskuntamme pitäisi panostaa enemmän perheiden hyvinvointiin päivähoidon, neuvolatoiminnan, koulutuksen sekä muiden perhepoliittisten toimien kautta. Jo budjetoinissa pitäisi ottaa huomioon paremmin sosiaali- ja terveystoimien tarpeet. Sillä panostamalla lapsuuteen ja nuoriin perheisiin ennalta ehkäistään monia ongelmia myöhemmällä iällä ja näin säästynyttä rahaa voitaisiin ohjata em. varhaisempiin palveluihin.

takaisin alkuun

 
Uraanivaltauksista


Mielestäni on käsittämätöntä että COGEMA voi tulla Suomeen etsimään ja mahdollisesti kaivamaan uraania.
Ulkomaalainen COGEMA ( Compagnie génerále des Matières nuclèaires) kuuluu Areva-Framatome konserniin, joka on maailman johtava siviiliydinvoima yritys ja juuri sama yhtiö, joka parhaillaan rakentaa Suomessa maailman suurinta ydinreaktoria, Olkiluoto III.)

Esimerkiksi Limousinessa, Ranskassa kaivostoiminta on jättänyt jälkeensä suuria määriä radioaktiivista jäteainesta sekä suuria kivenlohkareita, jotka on jätetty murskaamatta niiden liian alhaisen uraanipitoisuuden takia. Nämä lohkareet ovat kuitenkin paljon radioaktiivisempia kuin tavallinen kallioperä.

Kaivosyhtiö vakuuttaa, että louhinnan jälkeen luonto palautetaan alkuperäiseen tilaansa. Ongelma on kuitenkin radioaktiivisen aineen pitkä säteilyaika. Limousinessa on kaikkein vaarallisimman luokan radioaktiivista jätettä haudattu maahan äärimmäisen välinpitämättömästi. Ongelman hoitaminen on jätetty siis tuleville sukupolville.

Yksi huolestuttavimmista kysymyksistä kuuluu: Kuinka tiedot saastuneiden alueiden sijainnista ja laadusta tulevat säilymään tuleville sukupolville? Kuinka kaikissa mahdollisissa tulevaisuuden tilanteissa pystytään varmistamaan, että tiedot saastuneista alueista säilyvät? Mitä tapahtuisi, jos viranomaisten ylläpitämiä rekistereitä tuhoutuisi?

Kaivosyhtiöt pyrkivät kyllä maisemoimaan lakkauttamansa kaivosalueet peittämällä louhoksia maa aineksella ja istuttamalla metsää, mutta samalla ne lisäävät näiden edelleen säteilevien alueiden unhoon jäämisen riskiä. Tällainen jälkien kestämätön meikkaaminen voi jopa pahentaa tilannetta.

Mielestäni Heidi Hautalan esittämä kaivoslain muutos tulisi pikimmiten hyväksyä.

Uraanikaivosvaltaukset kokivat takaiskun, kun Kauppa-ja teollisuusministeriö hylkäsi Cogema-yhtiön valtaushakemukset Länsi-ja Itä-Uudellamaalla ja Kolarissa Lapissa. Namura Finland Oy:lle lupa on myönnetty Kuusamossa ja Cogemalle Pohjois-Karjalassa.

Hyvä, ettei kaikkia lupia myönnetty, mutta yhtään kaivostoiminnalle vapaata aluetta ei saisi olla. KTM hylkäsi valtaushakemukset muotoseikkoihin vedoten. Arevalla (Gogema) on mahdollisuus valittaa päätöksestä. Mikäli Areva luopuu eikä valita, muilla yhtiöillä on mahdollisuus hakea valtauslupia.

Kaivoslaki pitää mitä pikimmiten uusia ja estää uusien valtaajien tulo Suomeen.
Pohjois-Karjalassa on yli 50 henkilöä tai yhteisöä vaatinut korkeinta hallinto-oikeutta hylkäämään luvat, joten taistelu jatkuu.

Tässä kamppailussa olen mukana naisverkoston kautta.
” Naisverkosto- irti uraanista, atomivoimasta ja atomiaseista ”

takaisin alkuun

 

Kulttuurista ja koulutuksesta

Mielestäni kulttuuriaja mm. kirjastolaitosta tulisi tukea merkittävämmin. Esimerkikis nyt suunnitteilla oleva Helsingin keskustatunneli on täysin turha ja siihen budjetoidut varat tulisi suunnata esim. lakkautusuhan alla olevien koulujen säilyttämiseksi.

On lyhytnäköistä supistaa koulujen taidekasvatuksesta koska se antaa suunnattomasti valmiuksia tulevaisuuteen ja rikastuttaa elämää.

takaisin alkuun