ETUSIVU

KISSAT

KUVIA

LINKIT

PENNUT

PENTUEET

TURKKILAINEN
VAN


YHTEYSTIEDOT




 

 

 

 

 

 
in English

Turkkilainen van

 

Turkkilainen van on kotoisin kaakkois-Turkista, Van-järven ympäristöstä. Se on samoin kuin angorakin luonnon muovaama rotu, ja sitä on pidetty kotiseuduillaan kotikissana jo satoja vuosia. Rodun jalostus alkoi Englannissa jo 1950-luvulla. Virallisen hyväksynnän omaksi roduksi turkkilainen van sai kattojärjestössämme FIFessä vuonna 1969, ja Suomeen ensimmäiset turkkilaiset vanit tulivat 80-luvun puolivälissä. Nykyään Suomessa on noin 500 turkkilaista vania.

Turkkilainen van on puolipitkäkarvainen kissa, ja sen turkki on pääväriltään kalkinvalkoinen, silkkinen ja helppohoitoinen. Tunnusmerkkinä turkkilaisella vanilla on sen erikoinen kuvio: kissan häntä ja korvien välissä sijaitsevat merkit ovat värilliset, ja väriä voi olla pieniä määriä muuallakin vartalossa. Tätä väritystä kutsutaankin van-väritykseksi tämän rodun mukaan. Väreistä turkkilaiselle vanille on nykyään hyväksytty 12 eri variaatiota. Myös turkkilaiselta vanilta puuttuu varsinainen aluskarva kokonaan. Kesäturkki on huomattavasti lyhyempi kuin täysipitkä talviturkki.

Turkkilainen van on keskikokoinen kissa, ja se on vartaloltaan pitkä ja vankka. Urokset ovat erityisen lihaksikkaita. Pää on lyhyen kiilan muotoinen, nenän varsi on pitkä ja suora. Korvat ovat suuret, alaosastaan leveät ja sijaitsevat korkealla päälaella. Silmät ovat soikeat, ja väriltään joko meripihkanväriset, siniset tai eripariset (toinen silmä meripihka, toinen sininen). Tuuhea ja pensasmainen häntä on usein heikoisti raidallinen.

Luonteeltaan turkkilainen van on itsenäinen, eloisa ja älykäs kissa. Se kiintyy voimakkaasti omaan ihmiseensä. Van-kissa myös kiipeilee mielellään ja muista kissoista poiketen pitää vesileikeistä, jopa uimisesta.

© VANGORA turkkilainen van ja angora

 

FI*Semiramisin Ak Feride "Melli"

(Kuva: Saara Heikkinen)

 

   

Copyright © 2010-2013 FI*GizemliKediler