Oskari sai nimensä siitä, kun
se oli pentueessa semmoinen kiltteyden ruumiillistuma, Oskari
olematon. Siinä vaiheessa ei kukaan arvannutkaan, millainen jätti
siitä kasvaa. Sen piti mennä eräälle pojalle, mutta matkaan tuli
mutkia sen verran, että se jäi Voiton seuraksi minulle.
Se hommaili itsekseen ja
porukassa, ihan miten milloinkin toisille sopi. Kun Voitto otti pitkät
se meni mukana, mikäli ei joku toisista koiristani kerinnyt
ilmoittamaan, ettei livistetä. Siinä tapauksessa se seisoi kiltisti
paikallaan pihalla ja odotti, että haen sen aidan sisäpuolelle.
Se muutti yhdessä Voiton
kanssa Muhokselle Ullan luo n. vuoden ikäisenä. Täytyy sanoa, että
siitä luopuminen oli rankka paikka, kerkisin kiintyä siihen
valtavasti, mutta ne olivat Voiton kanssa niin erottamattomat ja Ulla
antoi sille maailman parhaan kodin..
Ulla on käynyt sen kanssa
näyttelyissä ja Oskarista tulikin FIN MVA Lahdessa huhtikuussa 2002.
Kaksi kertaa se on käynyt ulkomailla näyttelyssä, Latviassa ja Virossa
ja molemmilla kerroilla se on ollut ROP, saanut sertit ja cacibit,
joten se on kansaivälinen valio. Sillä on 8 cacibia Suomesta, se on
ollut 11 kertaa ROP, 3 kertaa VSP, veteraaneissa se on ollut kerran
BIS-vetteraani. Ullalle kiitos koiran erinomaisesta hoidosta, kuten
eräässä arvostelussa luki, kunnia hänen omistajalleen.
Se on koira, johon painovoima
ei vaikuta, se liikkuu upeasti ja mikä kaikkein arvokkainta, sen sydän
on puhdasta kultaa. Taitaa olla minun elämäni kasvatti. Vaikea
kuvitella kasvattavansa upeampaa koiraa.
Ullalle sydämellinen kiitos siitä, että annoit
Oskarille parhaista parhaimman kodin ja elämän!
