Ronja asusti elämänsä tyttäreni luona. Alunperin piti minun jättää se itselleni, olin ajatellut jättää pentueesta nartun itselleni, mutta kun minulta kysyttiin narttua ja muita ei enää ollut, muutti Ronja Tampereelle sisarensa Elsan naapuriin n. nelikuisena. Sisarukset olivatkin paljon tekemisissä toistensa kanssa. Kuitenkin elämän olosuhteet muuttuivat ja Ronja perheineen muutti Helsinkiin. Se ei sopeutunut sinne ja niin muuttuneitten olosuhteitten johdosta ostin sen takaisin itselleni. Tyttäreni Sini oli kuitenkin halukas ottamaan Ronjan kotiinsa ja se meni saman tien Sinille asumaan. Se sopeutui loistavasti, ei pienintäkään ongelmaa. Se selvästi nautti siitä, että sillä oli paljon koira- ja kissakavereita, olihan se elänyt kissojen kanssa.

Se oli myös Svean kanssa parhaat kaverit. Oikeastaan ei ollut ketään, kenen kanssa se ei olisi tullut toimeen, se oli hyvin sosiaalinen luonne. Uros tai narttu, nuori tai vanha, kaikki kävivät.

Näyttelyissä emme käyneet, koska Ronjalle oli sattunut onnettomuus edellisessä kodissa, sen etujalat olivat kiilaantuneet terassilautojen väliin ja iho oli mennyt kuolioon. Sille oli jouduttu tekemään ihonsiirto ja siitä syystä sen kyljessä oli reilu karvaton kohta, josta oli otettu jalkoihin ihoa. Jaloissa ihonsiirteen kohdissa kasvoi pitkä kylkikarva :) Ronja sai elellä onnellisena kotikoirana.

Ronjan kohtaloksi koitui jokun sairaan ihmisen pahuus. Se sai myrkkyä ja kaikista yrityksistä huolimatta se oli pakko päästää pois pitkänäperjantaina 2009. Epäselväksi jäi, mitä myrkkyä, rotanmyrky olisi muutoin ollut vaihtoehto, mutta oli mahdottomuus, että se olisi syönyt sitä niin paljon, mihin oireet viittasi. Vaihtoehdoiksi jäi jonkun verenohennuslääkkeen syöttäminen sille. Koira, joka ei koskaan tehnyt kelleen pahaa.