6.12.2017

SUOMI 100

Suomen kohtalon vuodet 1917 – 1918

Vuosi 2017 on meille suomalaisille rakkaan isänmaamme juhlavuosi. Vietämme Suomi-100 juhlavuotta. Siksi on paikallaan luoda katsaus kuluneeseen sataan vuoteen, ja niihin historiallisiin tosiasioihin, jotka edelsivät ja edesauttoivat Suomen itsenäisyyspyrkimyksiä. Voidaan kysyä, mikä merkitys oli sortovuosilla ja Venäjän vallankumouksella.
Monikansallisiin keisarikuntiin ja suurvaltoihin oli 1800-luvun jälkipuoliskolla levinnyt pyrkimys, jota voidaan kutsua ”yhtenäistämiseksi”. Yhtenäisyys miellettiin kansalliseksi voimavaraksi. Venäläisen kansallistunteen herääminen ja keisarikunnan yhtenäistämispyrkimykset olivat prosesseja, jotka olivat pitemmän päälle sovittamattomassa ristiriidassa suomalaisen kansallisen heräämisen ja laajan autonomian kanssa. Nationalismin voimistuessa Venäjällä erillishallintoa omaavien alueiden, kuten Suomen, tilanne kävi yhä vaikeammaksi. Suomalaisten uskollisuus keisaria kohtaan ja Ruotsin ajalta peräisin olevat perustuslait vaikeuttivat Venäjän yhtenäistämispyrkimyksiä.
Helmikuun manifesti koettiin Suomessa pökerryttävänä salamaniskuna – Ensimmäisen sortokauden alkuna! Vuonna 1899 Venäjä nimitti Suomen kenraalikuvernööriksi Nikolai Bobrikovin, joka aloitti välittömästi avoimet sortotoimet ja ryhtyi toteuttamaan yhtenäistämiseen tähtäävää ohjelmaansa.  Suomalaiset kokivat venäläistämisohjelmassa erityisen kielteisenä suunnitelmat Suomen sotaväen sulauttamisen Venäjän armeijaan, Venäjän ja Suomen tullirajan poistamisen, Yleisvaltakunnallisen lainsäädännön toteuttamisen, Suomen rahan poistamisen ja Venäjän kielen nostamisen viralliseksi hallintokieleksi.
Suomalaiset virkamiehet eivät taipuneet toteuttamaan Bobrikovin määräyksiä ja vaikeuttivat näin Venäjän yhtenäistämispyrkimyksiä. Bobrikovin murhaan huipentui suomalaisten vastustus Venäjän sortotoimia vastaan. Senaatin virkamies ja aktivisti Eugen Schauman ampui 16. kesäkuuta 1904 Bobrikovia kohti kolme laukausta senaatin toisen kerroksen portaikossa. Bobrikov kuoli seuraavana yönä sairaalassa. Schauman ampui itsensä välittömästi Bobrikovin ampumisen jälkeen.
Ensimmäisellä sortokaudella, heti helmikuun manifestin julkistamisen jälkeen koottiin ns. Suuriadressi, johon kerättiin yli 500 000 nimeä. Viisisataahenkinen lähetystö lähti 16.3.1899 viemään adressia Pietariin keisarille. Keisari ei suostunut ottamaan lähetystöä vastaan, vaan se joutui palaamaan tyhjin toimin takaisin Helsinkiin.
Vuoden 1905 suurlakko oli Venäjän keisarikunnassa ja sen hallintaan kuuluvassa Suomen suurruhtinaskunnassa tapahtunut laaja, vallankumouksellinen lakko. Suomalaisten yhteinen kansannousu oli vastalause Venäjän keisarikunnan harjoittamaa sortotoimintaa vastaan. Se oli myös osa suomalaisten kesken käytyä sisäpoliittista valtataistelua. Suurlakko johti ensimmäisen venäläistämiskauden päättymiseen ja sääty-yhteiskunnan muuttumiseen parlamentaarisen yhteiskunnan suuntaan. Suomessa toteutui yhtäläinen ja yleinen äänioikeus 1906 sekä kansanedustuslaitoksen eli eduskunnan perustaminen Suomeen. Säätyvaltiopäivät korvattiin eduskunnalla.  Korkein poliittinen valta jäi kuitenkin Venäjän keisarin ja keskushallinnon halttuun.
Toiseksi sortokaudeksi on nimetty vuosien 1908 – 1917 välistä ajanjaksoa, jolloin Venäjä pyrki kaventamaan Suomen autonomiaa kaikin keinoin. Vuonna 1910 annettiin laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä, joka käytännössä riisti Suomen senaatilta ja eduskunnalta lähes kaiken lainsäädäntävallan. Siihen nojaten säädettiin 1912 yhdenvertaisuuslaki, joka antoi Venäjän kansalaisille samat oikeudet kuin suomalaisille, paitsi äänioikeutta.
 Sortovuosien aikana suomalaiset menettivät vähitellen luottamuksensa Venäjän keisariin Suomen autonimisen aseman turvaajana. Ensimmäinen maailmansota (1914 – 1918) esti kuitenkin suureksi venäläistämisohjelmaksi nimitetyn ohjelman lopullisen toteuttamisen.
Helmikuun vallankumous oli maaliskuussa 1917 Venäjällä tapahtunut vallankumous, jonka seurauksena keisarivalta kukistui. Syntyi Neuvosto-Venäjä. Valtaan nousi väliaikainen hallitus. Aleksandr Kerenski toimi väliaikaisen hallituksen pääministerinä, lopulta diktaattorin oikeuksin.
Keisarivallan kukistumisen myötä, nousi suomalaisten keskuudessa kysymys korkeimmasta vallasta. Oliko keisarivallan kukistuminen muuttanut ratkaisevasti Suomen ja Venäjän valtasuhteita? Päädyttiin lainsäädännön avulla turvaamaan korkein valta Suomen eduskunnalle. Valtalaki oli Suomen eduskunnan heinäkuussa 1917 hyväksymä perustuslaintasoinen laki, jolla aiemmin Venäjän keisarille kuulunut korkein valta Suomen suurruhtinaskunnassa siirrettiin eduskunnalle. Valtalaki ei tullut koskaan voimaan, sillä sitä vastustanut Venäjän väliaikainen hallitus hajotti Suomen eduskunnan. 31. heinäkuuta 1917.
Bolsvikit kaatoivat Kerenskin väliaikaisen hallituksen lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917, mikä johti lopulta sosialistisen Neuvostoliiton syntyyn vuonna 1922, kun Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Trans-Kaukasia yhdistyivät.
Suomen suurruhtinaskunta julistautui itsenäiseksi Suomeksi 6. joulukuuta 1917. Tämän jälkeen senaatin puheenjohtaja P.E.Svinhufvud matkusti Pietariin pyytämään tunnustusta bolsevikkien hallitukselta. Bolsevikkien hallitus Leninin johdolla allekirjoitti Suomen itsenäisyysjulistuksen 31.12.1917. Allekirjoittajien joukossa oli myös Josef Stalin.
 Tämän jälkeen suomalaisen yhteiskunnan sisäiset jännitteet purkautuivat valtiovallan hajoamiseen ja valtapoliittiseen sotilaalliseen kriisiin. Elintarvikepula oli pahentunut vuosina 1915 – 1916. Keväällä 1917 puhkesi maatalouslakkoja, mistä seurasi kahakoita maatalojen isäntien ja työväestön välillä. Lakkolaiset saivat apua venäläisilta sotilailta, joita oli paljon Suomessa. Isännät perustivat suojeluvartion turvatakseen töiden jatkumisen. Elokuussa suojeluvartio muuttui suojeluskunnaksi. Marraskuussa työläiset perustivat oman kaartin. Punakaartin toiminta oli aluksi vaisua, mutta yleislakko kiihdytti kaartin muodostumista vuoden 1918 alkupuolella. Punakaarteja oli 375 ja suojeluskuntia 400.
 Jännitys huipentui tammikuussa 1918 sisällissotaan punaisten ja valkoisten välillä. Punaiset hallitsivat Etelä-Suomea ja valkoiset Keski- ja Pohjois-Suomea. Sisällisota päättyi valkoisen Suomen voittoon keväällä 1918. Suomen talous oli keväällä 1918 solmitulla kauppasopimuksella sidottu Saksan talouteen, siksi Saksan tukea kaavailtiin Suomen tueksi bolsevikkien hallitsemaa Neuvosto-Venäjää vastaan. Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan, suomalaisten kaavailema Saksan tuki menetti merkitystään. Tällöin luovuttiin hankkeesta muuttaa Suomi kuningaskunnaksi ja ottaa kuninkaaksi saksalainen prinssi Friedrich Karl, joka itse luopui lupauksestaan suostua Suomen kuninkaaksi.
Tämän jälkeen Suomen valtiomuodoksi hyväksyttiin tasavalta. Mannerheim vahvisti Uuden Hallitusmuodon 17.7.1919.
Artikkelin kirjoitti Eva Rasi