Heissan esimiesveteraanit
Näin julkisesti ja juuri nyt sanoisin, olette aivan yhtä laiskoja kun allekirjoittanutkin. Viestit ovat mukavia lukea kun vaan joku kirjoittaisi jotain. No sitähän voi 
kuvitella että eihän ketään minun juttuni kiinnosta, se onkin sitten toinen juttu. Yleensähän se menee niin, että mitä useampi jotain kirjoittaa niin, ehkä,  
jollekin toiselle tulee tarve vastata, silloin se toimii. Aivan niin se toimii tuolla facen puolellakin, niinkuin teistä hyvin monet tietävät. Siellähän me viestittelemme 
arjen asioista. Sitä arkea tänään parvekkeelta katsottuna, jälleen on kuu syntymässä ja joitakin se kohta valvottaa, kunhan vielä vähän kasvaa. Muuten 
sää-olosuhteet meillä on ollut hyvin vaihtelevat mikä on tehnyt sen, että hiihtokilometrejä ei ole kovin paljon tullut. Kevät ja vaalien aika lähestyy, ollaan 
aktiivisia ja osallistutaan, mehän olemme valveutunutta porukkaa. Siitä esimerkkinä Teuvo on tiiviisti puuhassa talkoillen Lahden kisoissa, tsemppiä 
hänelle sinne. Näillä muutamilla riveillä tervehdin teitä kaikkia ja ainakin heitä jotka käyvät viestejä lukemassa. 
Hyvää Levin lomaa Martille, toivottavasti tapaat tuttuja.
Ystävällisesti tervehtien Lahja

Terveisiä Rämpsänrannalta                   

Tässäpä teille miettimistä, missä ko. paikka on. Se kyllä selviää hiukan myöhemmin. Kesä on piakkoin taas mennyt. Kuten muistamme se oli koko lailla sateinen ja kolea, joskin elokuun kolme viimeistä viikkoa olivat kesäisiä. Siis metsän antimet on kohta kerätty lukuuottamatta puolukoita. Kaikkien marjojen kypsyminen poimintakuntoon oli osapuilleen pari viikkoa normaalia myöhäisemmässä. Mansikat talteen torilta heinäkuun puolessavälin, lakkasavotan aloitin Suomussalmella heinä-elokuun vaihteessa, joskin sekin oli hiukan liian aikaista. Keltaiset marjat soilla olivat vielä siinä vaiheessa suurimmalta osin raakoja, joten rämpiminen Kainuun korpisoilla oli koleassa ja sateisessa säässä täyttä työtä. Kun siellä viikon vaelteli niin kotiintuomisena oli pari ämpäriä herkullisia lakkoja. Tässäpä sitten paljastan paikan: Lapsuuden kotini sijaitsi Ilmari Kiannon romaanin mukaan Rämsänrannan Bulevardin varrella. Ei tätä nimeä tietenkään ole karttoihin merkitty, vaan se kulkee nimellä Salmentie. Nämä asiat tuli vain juuri nyt mieleen, kun kertailen muistoja suomussalmelaisesta korpikirjailijasta. Lakat (muuraimet) on siis poimittu. Sitten menin toisenlaisiin maisemiin keräämään mustikoita Kiihtelysvaarasta, joista oli ainakin täällä Itä-Suomessa hyvä sato. Tämän jälkeen suuntasin marjastus mielessä Selkielle metsämarja vatun keruuseen. Niitähän löytää parhaiten hakkuualueilta. Tällä selkosella olen kerännyt vattuja useiden vuosien ajan. Kun alue metsittyy, on etsittävä uusi paikka. Monta kertaa vatukot ovat hyvin louhikkoisissa ja eptasaisissa maastoissa, joten kulkiessa tällaisessa maastossa pitää olla varovainen, jottein loukkaa itseään. Puolukka vielä odottaa kypsymistä. Sekin marja on normaalia myöhäisemmässä poimittavaksi. Näiden marjojen perään taas suuntaan askeleeni Kiihtelysvaaran maisemiin. Miksi sinne tieni niin usein käy, johtuu osalti siitä, että siellä on Caravaan alue ja minulla on siellä asuntovaunu. No, miksi en puhu sienistä. Yksinkertaisesti se ala on minulle hiukan vieras. Syön kyllä ko. herkkuja mielelläni. Haaparouskut ostan, kuten muutkin syötävät sienet. Tällaista on kaupunkilaisen elämä, kun ei ole sitä omaa maatilkkua, missä kasvattaisi kaikenlaisia vihanneksia.

Syksyä odotellessa
Terveisin Joensuusta K Miettinen

Menneitä talvia muistellen
Vappua tässä kohta aletaan viettämään. Pitää lähteä kauppaan, jotta ainakin nakkeja ja munkkeja on tarjolla omassa pöydässä. Sima odottaa kellarissa, joten eiköhän se siitä iloksi muutu. Tämä alustukselleni, kun kuntoa pitää meidän jokaisen ylläpitää. Ensinnäkin ynnäsin, että hiiteltyäkin on tullut viidentoista viimeisen vuoden aikana lähes 20.000 km (luvit ihan oikein). Edellinen talvi oli kovin vähäluminen, joten kiitokset Joensuun kaupungille, joka teki tykkilumesta meille latulykkijöille hyvän kahden kilometrin ladun. Sitä sitten kiersimme ja välillä oli tungostakin ladulla. Tämä talvi oli taas hiitelyn osalta hyvä. Lunta oli ja pakkasetkaan ei kovin paljon häirinneet. Yksi miinun kuitenkin oli. Meidän yksi suosituimmista kevät hiiihtokohteista Pyhäsaareen emme suksilla päässeet. Kun latupohjaa ryhdyttiin tekemään tuli suvi ja sen myötä vesi nousi jään päälle. Näin ollen hiihtely kevät auringossa jäällä jäi monelta tekemättä. No, ei siitä ollut itsellä haittaa. Kaupungin ympärillä oli latuja riittävästi ja meillähän on lähellä kolme hiihtokeskusta: Lykynlampi, Pärnävaara ja varmaankin kaikille tutuksi tullut Kontiolahden Ampumahiihtokeskus. Itse suuntasin vielä maaliskuun lopussa Pyhä-Luosto maisemiin. Siellä ei ollut vielä keväästä mitään tietoa ainakaan lumen suhteen. Latukoneet ajoivat joka aamua ladut upeaan hiihtokuntoon, joten niitä pitkin oli hyvä lykkiä. Sana ”lykkiä” sopii ainakin minulle hyvin, koska en hiihdä vapaalla tyylillä (luistellen). Meno on rauhaisaa, mutta eteenpäin vievää. Tälläkin viikon mittaisella reissulla latukilometria kerty lähes 200. Kelillä ei ole väliä, kun on kunnon välineet. Silloin kun on nollakeli laitan alle pitopohjasukset ja muulloin voitelusukset. Onhan tämä hassua kertoa tässä vaiheessa hiihtämisestä, koska kohta on kesä ja kärpäset. Nyt kävelemään ja pyöräilemään kukin kuntonsa puitteissa. Muuten nämä nykyaikaiset mukavuudet kuten puhelimetkin, jossa on mitä erilaisempia toimintoja, toimivat mm. navigaattorina. On mukava seurat, mitä on tullut hiihdettyä, kävelty, pyöräiltyä jne. Lisäksi ne siirtyvät sieltä tietokoneelle. Voi katsella niitä aikojen päästä, paljonko kutakin lajia on tullut harrastettua ja milloin. Ja jos on oikein innokas ja antaa koneella tiedon, niin kaverikin voi seurata, millaisia matkoja on tullut liikuttua.

Hyvää kesää kaikille.
Terveisin Joensuusta K Miettinen

Hyvät ystävät
Olen ylläpitäyt Esimiesvetraanien kotisivuja  yli. 7 vuotta.  Yhteistyöni Soneran kanssa päätty 26.10.2014 ja samalla päivämäärällä lopetan veteraanien sivujen päivityksen koska "kotisivulaatikkoni" sijaitsee Soneran palvelimella.

Kiitoksia kuluneista vuosista ja hyvää syksyä toivottaa Lauri Ikola

Kesätervehdys kaikille kotisivujen lukijoille!

Kuluneen kevään aikana on kotisivuillamme useampikin jäsen tuonut esille harmistumistaan, kun ei päässyt osallistumaan Esimiesliiton liittokokousmatkalle, joka järjestettiin tänä vuonna Savonlinnaan.

Olen omasta ja Esimiesveteraanit ry:n hallituksen puolesta pahoillani, ettemme pystyneet järjestämään tämän vuoden vuosikokoustamme Savonlinnaan KEY:n liittokokousmatkan yhteyteen. Syynä oli Esimiesliiton ilmoituksen mukaan majoitustilojen kapasiteetin niukkuus, koska Esimiesliiton liittokokousedustajia oli ilmoittautunut alun perin 163, mikä olisi täyttänyt hotellin, mutta peruutusten jälkeen huhtikuussa määrä oli pudonnut 116 edustajaan. Huhtikuussa, kun tilanne selvisi Esimiesliitossa, oli meillä myöhäistä järjestää vuosikokoustamme enää Savonlinnaan, siksi järjestimme vuosikokouksemme Jyväskylään – missä olikin kiitettävästi kokoukseen osallistujia.

Kotisivumme tarjoavat yhteisen foorumin jäsenillemme kirjoitella asioista ja oivan paikan tuoda mielipiteitään esille jäsenistön tietoon - mutta toivoisin, ettei mentäisi henkilökohtaisuuksiin, nimiä mainiten. On myös muistettava, että yhdistyksemme hallituksen jäsenet ja puheenjohtaja ovat ne henkilöt, jotka hoitavat yhteyttä Esimiesliiton toiminnanjohtajaan ja muihin toimiston henkilöihin säännöllisesti. Jos me yhdistyksenä ”poltamme sillat” Esimiesliittoon päin ja tulehdutamme välimme Esimiesliiton henkilöiden kanssa, on meidän todella vaikeaa hoitaa yhteisiä asioitamme ja neuvotella uutta Yhteistyösopimusta vuodelle 2016 ja siitä eteenpäin. Täytyy myös muistaa, että kotisivumme ovat netissä kaikkien ”halukkaiden” luettavissa, joten siellä mainitut nimet ja niihin liittyvät asiat tulevat tiedoksi laajalle lukijakunnalle.

Sen verran haluan täsmentää kotisivuillamme esiin tulleita kommentteja ja asioita esimerkiksi ”allakasta”, että se poistuu myös Esimiesliiton jäseniltä, ei yksistään veteraaneilta – koska sitä ei enää paineta eikä tilata koko jäsenistölle. Matkavakuutuksen jatkosta aloitamme neuvottelut ensi syksynä, yritämme saada sen jatkumaan myös veteraanien osalta, jos suinkin on mahdollista.

Lopuksi, elokuussa on jäsenille järjestetty virkistysmatka Vilnaan – kesäkuun Palveluesimies lehdessä on tarkat tiedot matkasta ja matkalle ilmoittautumisesta. Mutta voi ilmoittautua vaikka heti Leenalle liiton toimistoon, puhelin 03 875 8010.

Hyvää ja lämmintä kesää kaikille jäsenillemme toivottaa Eva Rasi

Kyä käyp kateeks.
Joskus takavuosina minäkin kävin muutaman kerran Lapissa hiihtelemässä, jos nyt Ylläksen Äkäslompoloo voi pitää Lappina. Muistot näiltä vuosilta ovat jääneet mieleen hienoina. Aamulla lähdettiin ladulle ja illan hämärissä palattiin kämpille. Päivittäin kilometrejä kertyi kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen, eli ei vauhti paljonkaan hurmannut vaan se tnnelma, mikä siellä ladulla oli. Sinne mun mieleni kaipaa.
Muutamia vuosia sittenyhtenä talvena hiihtelin 1700 km. Tosin silloin hiihtokausi alkoi jo lokakkuussa ja jatkui pitkälle kevääseen, joten ei ne päivämatkat hirmuisia olleet, mutta kuitenkin...........
Niiltä ajoilta ovat kilometrit vähitellen  pikkuhiljaa vähentyneet ja tänä talvena taisi just ja just tulla 100 km (100 km) täyteen. Lonkka perhana sanoi kesken kaiken yhteistyön irti. Kävin vielä tuossa kevään korvalla pienen lenkin heittämässä ja kohtalaisen hyvin se sujuikin, mutta ladut olivat kovin roskasia ja vein sukset siltä istumalta varastoon. Pitäskö hakea nuo K Miettisen mainostamat pitopohjasukset jo nyt sensi talvea varten, saattaisi saada nyt halvemmalla. Tovottavasti ensi talvena paikat kestää.
Kun tänä talvena on tullut 1500 km täyteen on tarvinnut todella olla paljon ladulla, enkä usko että monikaan eläkeläinen on tuohon määrään yltänyt, olkoon kuinka ahkera hyvänsä. 
Nostan olematonta hattuani ja  puristan kättäsi K Miettinen , en kuitenkaan vielä Riikan matkalla, en pääse sinne mukaan. Mutta toivottavasti vielä joskus kädenpuristuksenkin aika tulee.
Terveisin Lauri Ikola