Kotiviinin valmistus ei ole vaikeata.

 

        Laki kieltää pelkän sokerin ja hiivan käytön, joten perusaineena on oltava
        marjoja. Kotiviiniäkään ei saa myydä ilman Alkon lupaa.

         Täältä löydät syksyn 2006 viinin teon "päiväkirjan".

       

Huomaa! Olen aina valmistanut "satsin" 60 litraa kerrallaan, koska satuin löytämään 60 litran käymispullon, näin ollen tässä mainitsemani mitat ovat 60 litraa varten, ellen toisin mainitse.

    Tätä tarvitset:

  1. Saavin, käytän itse 40 litran muovisaavia.

  2. Tarpeeksi pitkän (jotta sopii myös käymispulloon) hämmentimen, esim. puulastan jonka veistät itse.

  3. Käymispullon jossa tiivis korkki. Löysin omat luontaistuote maahantuojalta, jotenka kannattaa kysellä eri paikoista.
    Pullo korkkeineen on pestävä huolella ja huuhdeltava hyvin ennen käyttöä.

  4. Vesilukon, sen voi ostaa hyvin varustetusta supermarketeista. Muovinen on parempi. Poraat sitten reiän korkkiin niin että vesilukko menee "just" reikään. Jokin tiivisteaine on kyllä vielä paikallaan. Mikäli käytät silikonia kannattaa tiivistys tehdä vähintään viikko ennen käyttöä, jotta haju lähtee. Viini ottaa itseensä herkästi eri hajuja.

  5. Lappoletku, ostin omani, 8 mm, muovisen huoltoasemalta.

  6. Alkometrin, ihan vaan oman uteliaisuutesi vuoksi, niitä saa supermarketeista myös.

  7. Pulloja tai muovisia kanistereita.

  8. Viinihiivaa, supermarketista, seuraa ohjeita pakkauksessa, mutta liikaa on liikaa. "Pullahiiva" antaa sivumakua, oluthiiva käy melko hyvin. ½ pussia viinihiivaa, vahvistettuna 1 ruokalusikallisella superhiivalla.

Ja sitten vaan marjoja poimimaan. Kaikki syötävät marjat ja hedelmät käyvät. On vain muistettava hedelmien happamuus tai makeus. Alla muutamia vihjeitä. Neuvon mielelläni tarkemmin mikäli kysyt.

Itse käytin Mehumaijaa, siitä saa "siistimmän" mäskin.

Omena on erinomainen, pitää vaan muistaa, että mitä happamampi omena, sitä parempi.
Pihlajamarja on fantastinen. Klikkaa kuvaa oikealla niin saat sen suuremmaksi.
Viinimarjat, karviaismarjat, ym. käyvät tietenkin erittäin hyvin, joskin karviaiset pelkästään, ei ole minun makuuni.
Kaikki ruusunmarjat antavat hyvän viinin, erityisesti Orjanruusu eli "Nyypponi" ja villiruusu.
Metsämarjat, kuten mustikka sopii mainiosti ja antaa kauniin värisen punaviinin, mutta koska mustikka on melko hapoton marja on siihen lisättävä kolmasosa esim. raparperia tai puolukkaa, molemmat viimeksi mainitut sisältävät sen verran oksaalihappoa etteivät lähde käymään yksinään.
Luumu antaa hyvän viinin, mutta ennen kuin keität luumut mehumaijassa, on niiden kivet mieluummin poistettava, koska niistä tulee pieni kitkerä sivumaku - toiset jopa pitävät siitä, kuten minä..
Parasta mitä olen koskaan tehnyt on voikukan kukista. Ne on poimittava varhain aamulla keväällä - ja huom.! - vain keltaiset terälehdet kelpaavat. Homma on työlästä, kun ajattelet että 10 litraan viiniä tarvitset noin 9 suurempaa muovikassilista kukkia, ja kaikki vihreät terälehdet kukan alta on poistettava. Voikukkia ei panna mehumaijaan, vaan ne laitetaan suoraan käymis-saaviin  ja niiden päälle kaadetaan kiehuvaa vettä. Kun vesi on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi lisätään hiiva ja sokeri, muutaman päivän kuluttua, kun käyminen on hidastunut, siivilöidään kukat pois ja "mehu" kaadetaan käymispulloon.

Kas siinä muutama vinkki.

Palaa sivun alkuun.

Perussääntö, 10 litraa viiniä kohden menee 3 kiloa hedelmiä, n. 2,0 - 2,5 kiloa sokeria, yksi pussi hiivaa ja loput vettä. Hedelmien (marjojen) määrä voi olla enemmän, antaa vaan muhkeamman maun - mutta liikaa on aina liikaa. Sokerin määrä vaihtelee marjojen happamuuden mukaan. Esim. pihlajamarjojen kanssa olen käyttänyt noin 2,2 kg sokeria per 10 litraa viiniä. Mutta tämä on kokeiltava jokaisen makuun sopivaksi. Sokeria saa aina lisättyä jälkimakeutuksena, mutta ei kyllä valitettavasti anna samaa lopputulosta. Sokerin poistaminen ei käy, makua voidaan saada happamammaksi käyttämällä viinihappoa - saa apteekista.
Lopputuloksena on ollut 13 - 15 % alkoholia ja juotavaa viiniä.
Hei tämähän on harrastus.

Työ:

Mehu mehumaijasta kaadetaan suoraan saaviin ja annetaan jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sen aikaa on hiiva esikäytetty. Sokeria lisätään ensin vain kilon verran etteivät "pieneliöt" säikähdä ja saa sokerishokkia. Puhdasta vettä, huoneenlämpöistä, tai noin 25 asteista, lisätään 10 - 15 litraa. Mehu hämmennetään melko rajusti 2 - 3 kertaa päivässä. Kestää suurin piirtein vuorokauden ennen kuin vaahtoaminen on alkanut, ja se on aika rajua ensin. Saattaa syntyä jopa n. 10 cm vaahtoa mehun päälle. Mikäli esteettisistä syistä et halua pikkukärpäsiä liemeen, niin voit peittää saavin sideharsolla, mutta eivät nämä pikkukärpäset mitään pahaa tee liemessä. Itse käytän muovista "bensiinisuppiloa" siivilällä, kun kaadan mehun käymispulloon. Näin pääsee eroon suurimmista epäpuhtauksista.
Paras käymislämpötila on, vedottomassa paikassa, 22 - 25 astetta. Huomaa myös etteivät käymisastiat saa seistä suoraan betonilattian päällä. Pari lankunpätkää vaan alle.

Kun "kuohukäyminen" on loppunut (melkein), kaadetaan mehu käymispulloon ja lisätään kilo sokeria ja noin 10 litraa huoneenlämpöistä vettä. Hämmennetään reilusti, ja korkki vesilukolla tiiviisti kiinni. Vettä vesilukkoon sen verran että veden pinta on suurin piirtein puolessa välissä "kuplia". Jos aiot valmistaa lisää heti saman tien, jätä hiukkasen "mehua" saaviin niin sinun ei tarvitse käyttää uutta hiivaa.

Sokeria lisätään noin parin päivän välein, aina kilon parin verran kerrallaan, ja samalla 10 litraa vettä ja hämmennetään rajusti. Kun kaikki sokeri on lisätty, täytetään käymispullo vedellä - jätä ihmeessä pieni vara pulloon, ettet täytä sitä ihan ylös asti.
Makeata, käynyttä mehua on melko hankalaa pestä pois huoneen seinistä ja katosta - on kokemusta.

Sitten ei muuta kuin odottelemaan noin 10 - 15 viikkoa. Tarkista ainakin kerran viikossa, että vesilukossa on
tarpeeksi vettä. Jos panet liikaa vettä vesilukkoon, se lentää sieltä pois hetken kuluttua.
Kun ilmakuplia nousee vesilukon läpi harvakseltaan, eli noin kupla viidessä minuutissa, ja "mehu" on alkanut kirkastua, on aika aloittaa työnteko jälleen.
Kuvassa oikealla näet minun "käymisnurkkani", ennen vanhaan. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

  1. Varmista ensin että tiedät missä WC on, ja missä on lähin lepopaikka, sohva tai sänky.

  2. Ota esille tarpeellinen määrä pulloja ja korkkeja, tai muovikanistereita korkeilla, ja pidä ne lähellä.

  3. Ime lappoletkulla "mehua" lasiin - laadunvalvonta on tässä vaiheessa erittäin tärkeää. Jos mehu on liian makeata, odota vielä viikko, eli korkki vesilukolla kiinni takaisin. Jos "mehu" on liian kuivaa - eli liian vähän sokeria, voit lisätä sokeria hiukkasen ja sulkea käymispullo uudelleen ja odottaa viikko. Lisäsokerina 0,5 kiloa, 60 litran astiaan on paljon.

  4. Jos maku on hyvä, laadunvalvonta hyväksytty, voit mitata alkoholipitoisuuden, mikäli olet hankkinut alkometrin. Mikäli olet tyytyväinen kaikkiin tarkastustuloksiin voit jatkaa.

  5. Laadunvalvontaa vielä kerran.

  6. Lappoa "mehu" pulloihin, muistaen että 8 mm letkusta litran pullo täyttyy aika vikkelästi mikäli korkeusero on sopiva.

  7. Suorita laadunvalvonta säännöllisin väliajoin, varmistaaksesi että "mehulla" on sama laatu myös alempana pullossa.

  8. Kun lähestyt pohjaa, ole varovainen - mikäli enää huomaat mitään - ettet ime mäskiä sieltä. Mäskin voit käyttää uudelleen sellaisenaan, tai kuivattaa ja käyttää uutena hiivana, mikäli viini on hyvänlaatuista.

  9. Valmiiksi pullotetun "mehun" kannoin kellariin, katkaistakseni käymisen. Alle +10 astetta katkaisee käymisen melko nopeasti. On olemassa erilaisia kemikaaleja joilla voit katkaista käymisen, mutta minä käytin mieluummin tätä luonnonmukaista menetelmää.

  10. Mikäli sinua vaivaa ummetus, ota pari ruokalusikallista mäskiä vatsaasi. Tämä lääke auttaa hetkessä.

Kun viini on ollut kellarissa noin 4 viikkoa alkaa se olla valmista maistettavaksi, ja muille tarjoiltavaksi - mikäli hyväksyt laadunvalvonnan. Pullojen pohjalla saattaa olla ohut kerros mäskiä, tämä on luonnollista. Siksi tulee sinun ennen tarjoilua dekantoida viini - eli kaataa viini varovasti tarjoiluastiaan, kannuun tai toiseen pulloon.
Muista, liika sokeria ei saa pois millään, käyttämällä viinihappoa saat makean maun vähenemään, mutta sokeripitoisuutta se ei vähennä,
Kokeileminen tekee mestarin.

Ei se tämän vaikeampaa ole, ja viinin hinnaksi tulee vain sokerin hinta. Omalle työlleen ei harrastaja laske mitään. Hiukkasen kuluu tietenkin energiaa mehumaijan käytössä.

Viini kannattaa sitten pitää lukkojen takana kellarissa, ettei "se vanha gubbe" pääse juomaan sitä, ja viinillä on lisäksi tapana haihtua jopa korkin läpi.

Hyviä viinihetkiä.

Palaa sivun alkuun.

Syksyn 2006 viinin päiväkirja.

Kahdeksan vuoden tauon jälkeen aloitin jälleen viininteon. Kesti hetken ennen kuin "asia kypsyi" sille tasolle että "tuumasta toimeen". Syynä lähinnä se shokki jonka sain kun huomasin miten entinen vaimoni käyttäytyi viinin (alkoholin) kanssa.
No, nyt se viininteko sitten taas alkoi.

Näin se alkoi. 29.07. keräsin kaikkia mahdollisia marjoja mitä löysin. Mutta ei siitä tullut kuin 2,5 litraa mehua.
Siinä oli eniten punaisia mutta myös hieman mustia viinimarjoja ja  hieman karviaisia.
03.08. lähetti kaverini postissa (kotipaketti) pakastettua mehua, n. 5 litraa raparperimehua, sekä pakastettuja raparperilohkoja n. 5 litraa ja pakastettuja mustikoita n. 4 litraa. Kaiken kaikkiaan sain kasaan n. 12 litraa mehua.

Viereisessä kuvassa työkaluni. 40 litran saavi, jossa käyminen jo täydessä vauhdissa, ämpäri ja käymispullo.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi mikäli haluat katsella tarkemmin, takaisin tälle sivulle pääset klikkaamalla "takaisin".
Sunnuntaina 06.08. panin kaikki mehun, 1 kg sokeria ja n. 10 litraa n. 25 asteista vettä saaviin. Eli n. 22 litraa nestettä.
Hiivana käytin Viinitalo Melko Oy:n Barshop Viinihiivaa, ½ pussillista, ja saman liikkeen Power pikahiivaa n. ruokalusikallisen. Se oli ainoata mitä täällä liikkeessä myytiin. Pusseissa luki aivan toinen annostus, mutta olin hieman varovainen annostelussa, ja niin kuin kuvasta näkyy 40 litran saavissa on n. 22 litraa nestettä ja n. 12 - 15 cm vaahtoa jo tuolla hiivamäärällä.
Kuva on otettu  07.08, jolloin lisäsin 1 kg sokeria. Noin 3 kertaa päivässä pitää hämmentää aika rajusti.

08.08 lisäsin aamulla 1 kg sokeria, ja iltapäivällä saman verran. Nyt yhteismäärä sokeria on 4 kg. Tähtäimessä on noin 11 kg sokeria, jolloin Elon laskuopin mukaan pitäisi olla 1,83 kg sokeria per 10 litraa viiniä. Käymispullo on 60 litran vetoinen.

 09.08. pesin ensin käymispullon huolellisesti, olihan se seissyt 8 vuotta milloin missäkin. Sitten 2 kg sokeria (nyt 6 kg yhteensä) ja n. 10 litraa huoneenlämpöistä vettä pulloon ja sitten saavissa oleva mehu perään. Voimakas hämmentäminen ja vesilukko tiukasti kiinni. Tietenkin korkki, tiiviste ja vesilukko oli tarkastettu huolellisesti ensin.

Kuten kuvasta näkyy, jouduin tiivistämään vesilukon ja korkin välisen sauman uudelleen.
Pulputus lähti heti alkuun, tosi miellyttävää musiikkia korvilleni. Kuplia nousee vesilukon läpi tiheämmin kuin yksi per sekunti.

10.08. lisäsin 3 kg sokeria (nyt yht. 9 kg) ja 10 litraa vettä, ja jälleen raju hämmentäminen. Hämmentimenä minulla on nyt vanhan, rikki menneen mopin varsi.

12.08. lisäsin 2 kg sokeria (nyt yht. 11 kg.) eli se minkä olen laskenut, ja n. 10 litraa vettä. Hieman haalean väristä punaviiniä. Enemmän mustia viinimarjoja ja mustikoita olisi antanut paremman värin.
14.08. lisäsin n. 10 litraa vettä, joten kuvan mukaan käymispullossa on nyt n. 60 litraa "mehua" ja noin 2 -3 cm vaahtoa.

16.08. lisäsin vettä niin paljon kuin uskalsin - toivottavasti mehu ei tule vesilukkoon. Nyt pullossa on noin 66 litraa käymistilassa olevaa "mehua", kuten viereinen, vasemmanpuolinen kuva näyttää.
Jos olet tarkkasilmäinen voit nähdä niitä "miljoonia" pieniä kuplia jotka nousevat pitkin pullon sisäsivua.

Tämän jälkeen vesilukkoa ei enää avata kuin hätätapauksessa ennen kuin viini on valmista. Ainoa homma nyt on tarkistaa käynti ja lisätä vesilukkoon vettä. Käynti on vieläkin vauhtia 1 kupla per sekunti.

21.08. Kuplia nousee nyt vauhtia 1 kupla per 6 sekuntia.

22.08. Käyminen hidastunut sen verran että piti suorittaa laadunvalvonta. Tulos:
- tuoksu hiivanien (tietenkin)
- ulkonäkö samea
- alkoholia 15 %. Oikealla kuva lasista ja alkoholi mittarista
- maku erittäin kuiva
Lisäsin ensin ½ kg sokeria, vaahto pullosta tuli silmille, sen vertaa voimakasta oli käynti. Hetken kuluttua maistoin toisen lasillisen, ehkä nyt oli hieman vähemmän kitkerän kuivaa. Hetken kuluttua lisäsin vielä ½ kiloa sokeria. Nyt on kokonaismäärä 12 kg, eli tasan 2 kg per 10 litraa viiniä.

Ånsscchehh hyvväää!

"Ans' kattoon nyh" - sanoi porilainen.

28.08. Käyminen hidastunut melkoisesti ja viini alkaa kirkastua.
Laadunvalvonta: 15,5 % alkoholia, maku puolikuivaa. Pullollinen jääkaappiin.

04.09. Käynti loppunut. Viini on ilmeisesti tuon Power hiivan ansiosta käynyt nopeasti, vain 4 viikkoa ja 1 päivä.
Laadunvalvonta: 15,5 % alkoholia, maku hieman kuivempi kuin edellisellä kerralla, mutta vielä voisi luokitella puolikuivaksi.
On se hyvää.
Lapposin viinin 30 litran muovikanistereihin selkiintymään.
Ihan juotavaa viiniä - käy myös kastikkeeseen. Eikä ole hinnallakaan pilattu - 0,25 € per litra.

Ja tietenkin hyvä viini tarvitsee kunnon etiketin, kuten oikealla. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Ja ei kun toinen satsi käymään.

Palaa sivun alkuun.

Tämä sivu on päivitetty:  09.09.2006