Tervetuloa!

Olen Elisa Kangaskoski, 28-vuotias (16.12.1980) kauppatieteiden maisteri Jyväskylästä. Olen aina rakastanut eläimiä ja erityisesti koiria, mutta minulle pienenä tehdyn astmadiagnoosin takia perheeseeni ei koskaan hankittu lemmikkiä. Vuonna 1994 vanhempani ottivat kuitenkin pitkän pohdinnan jälkeen lyhytkarvaisen saksanseisojan pennun Rockyn. Rockylla ei ollut papereita purentavirheen vuoksi, mutta siitä tuli aivan ihana metsästyskoira ja perheenjäsen. Rocky jouduttiin lopettamaan epilepsian takia loppiaisaattona 2004 9,5 vuoden ikäisenä. Rocky varmasti juoksee lujaa pilvien päällä ja katselee meitä täällä alhaalla.

En ollut koskaan käyttänyt säännöllistä astmalääkkitystä eikä Rocky aiheuttanut minulle minkäänlaisia oireita. Pian selvisi, että astmadiagnoosini oli väärä: lääkäri totesi minut terveeksi. Olin haltioissani! Niinpä aloin unelmoida omasta koirasta. Luin koirakirjoja ja suunnittelin kaiken valmiiksi koiran kasvatusta ja päivittäistä hoitoa myöten. Kirjaston kirjat olivat silloin todella ahkerassa käytössä. Koirakirjoista löysin cockerspanielin, jonka hellyttävän surullisiin silmiin ja sopivaan kokoon ihastuin. Ulkonäköä huonompaa perustetta koiran valinnalle ei taida ollakaan, mutta siitä se pennun etsiminen sitten lähti.

Aluksi halusin vain cockerin, eikä ollut väliä, onko koiralla papereita vai ei, koska halusin koiran vain seuraksi. Kun tiedustelin pentujen hintoja ja huomasin, miten pieni paperillisen ja paperittoman koiran hintaero oli, päätin ostaa niin sanotusti kerralla kunnollisen. Niinpä tein töitä kaikella 15-vuotiaan tarmollani. Myin mm. joululehtiä ostohinnan kasaan saamiseksi.

Lopulta löysin tahtomani värisen pennun, jota lähdettiin sitten jouluaaton aattona 1996 hakemaan kotiin Kuusiston Jukalta, Lecibsin kennelistä. Parempaa ensimmäistä omaa koiraa en olisi voinut saadakaan ja olen iäti kiitollinen Jukalle joka uskoi Maken minun hoiviini. Enpä olisi silloin uskonut, miten rakas harrastus koirista minulle tulisi! Make on aivan ihana koira ja sen kanssa olemme harrastaneet tokoa, näyttelyitä ja mejää. Make oli tukenani myös vakavasta sairaudesta toipumisessa. Aina se jaksoi lohduttaa minua, kun kyyneleet valuivat silmistäni. Makesta tuli paras ystäväni, jota rakastan ikuisesti. En unohda sitä koskaan.

Kennelnimen Claremark hankin tammikuussa 1999. Halusin kennelnimeen jotain Makeen liittyvää, sillä tarkoitukseni oli, että ensimmäisten pentujen isänä olisi Make. Aloin etsiä sopivaa kantanarttua kasvatustyölleni ulkomailta, koska halusin tuoda uutta verta Suomeen. Syksyllä 1999 tutustuin skotalantilaiseen cockerikasvattajaan Elizabeth Craigiin, Rancecraig-kennelistä. Elizabethilta sain syksyllä 2002, kolmen vuoden odotuksen jälkeen, etsimäni narttupennun, jota matkustin Edinburghiin hakemaan. Valitettavasti Make oli tullut tuntemattomasta syystä steriiliksi tämän kolmen vuoden aikana. Kahdet pennut Make ehti astua, mutta minä itse en saa pikku-Makeja koskaan. Se oli iso shokki minulle, koska Make oli se syy, jonka takia halusin teettää pennut.

Koska Make oli steriili, päätin tuoda Skotlannista uroksen. Syyskuussa 2004 matkustin jälleen Edinburghiin ja toin mukanani Rancecraig-kennelistä urospennun, Muzzyn. Olen erittäin tyytyväinen Muzzyyn ja se onkin osoittautunut nimensä veroiseksi herrasmieheksi. Niin pientä rakoa ei olekaan,ettei se kömpisi viereeni rapsutuksia saamaan.

Cockereiden parissa olen ollut yli 10 vuotta ja näiden vuosien aikana olen saanut lukuisiai hyviä ystäviä ja upeita muistoja. Kasvatustyöni on pienimuotoista ja valikoivaa: noin 1-2 pentuetta vuodessa. Kaikki koirani asuvat kotona kanssani ja ovat rakkaita perheenjäseniä. Harrastamme näyttelyitä, tokoa, agilitya ja mejää unohtamatta päivittäisiä lenkkejä.

Tavoitteeni on kasvattaa terveitä, kauniita ja aina niin iloisia cockereita, jotka säilyttävät rodunomaisen käyttötarkoituksensa ja soveltuvat siksi myös metsästykseen. Luonne on minulle erittäin tärkeä kriteeri. Monna sai ensimmäiset pentunsa kunnalisvaalipäivänä lokakuussa 2004. Pentuesivulle pääset tästä. Toivon, että viihdyt sivuillani. Mikäli haluat kysyä jotain, älä epäröi ottaa yhteyttä!