:: HOME :: CASTIOG :: KOIRAMME :: PENNUT :: UUTISET :: LINKIT :: MUUTA::

PENTUPÄIVÄKIRJA, D-PENTUE

SYNT. 10.05.2009

• Ariel = Castiog Dewdrop
• Mulan = Castiog Doll Face
• Aladdin = Castiog Dejá vu
• Idefix = Castiog Darling O'Mine
• Pongo = Castiog Dee-bob
• Asterix = Castiog Dear Mr. Darcy
• Obelix = Castiog Dearest Casanova

PAINO

28.04.2009 - KAKSI VIIKKOA H-HETKEEN

Haimme sunnuntaina Pepin kanssa Mollyn Keravalta vihdoin tänne Riihimäelle. Pia ja ystävänsä Tipi kävivät pikaisesti moikkaamassa ja tapaamassa Mollya, Helmiä ja Peppiä. Näillä näkymin Pialle olisi yksi toivottavasti syntyvistä tytöistä menossa. Kävimme pariinkin otteeseen tyttöjen (Molly, Helmi ja Peppi) kanssa kävelylläkin, tosin Mollyn kohdalla sitä ehkä auringon paisteessa voisi kutsua paremminkin lyllertämiseksi. Yhtään en osaa arvioida paljonko pentuja mahd. olisi tulossa. Välillä Mollyn puuskutusta katsoessa tuntuu, että se on aivan täynnä, kun taas välillä tuntuu, että kai tuonne vielä pari mahtuisi. Kuvat eivät tuo juuri yhtään esille Mollyn kokoa tällä hetkellä. Sallan mittausten mukaan Mollyn paino olisi noussut ~3-4 kg ja vyötärö kasvanut takajalkojen edestä 12-13 cm. Nisät ovat todella turvoksissa koko matkalta, ennakoiko se jotain, vai ei, se jää nähtäväksi.

Peppi ilmoitti temperamenttisella tyylillään Helmille, ettei ollenkaan pidä siitä, että selän päälle laitetaan päätä ja hypitään naamalle. Mollyn kanssa sen sijaan Pepin kemiat tuntuvat pelaavan oikeinkin hyvin. Tyylilleni uskollisena hieman jännitin, että kuinka Peppi mahtaa ottaa tulevan äidin vastaan, mutta hyvin on mennyt. Tiesin kyllä Mollyn ja Pepin tulevan hyvin toimeen, mutta nyt on vielä lisänä Pepillä valeraskaus, Molly raskaana ja Helmillä juoksu, joten melkoista hormonimylläkkää on ilmassa ja se yleensä helposti tuo lisämausteita kuvioihin. Luojan kiitos, että tuo vinttikoirapoika on kastroitu ;D.

Olisiko mahdollista, että täällä saisi nukkua...?Pentujen liikkeet tuntuvat ja näkyvätkin jo selvästi. Pentulaatikon kasasin tänään tiistaina ja tuleva äiti otti sen heti omakseen, kirjaimellisesti. Maanantaina ostin pohjalle Ventapadiä oikein ison palan, kun tosi halvalla sain. Siinä on tosin pääkallojen kuvia, mutta ehkä pentulaatikon väki ei saa niistä painajaisia. Ricon mielestä pääkalloissa oli kuitenkin jotain vikaa, koskapa levittäessäni alustan olohuoneen lattialle, Rico kävi sen päälle ensin pitkälleen, sitten se tyynen viileästi lorotteli alustalle oman puumerkkinsä... Eli alusta saatiin käyttöön vasta tänään pesureissun jälkeen. Molly vaikuttaa pääkalloista huolimatta kovin tyytyväiseltä alustaansa.

Ruoka ei oikein maistuisi, eikä oikein mahtuisikaan. Kanankaulat kuitenkin uppoavat, samoin nyt kun ostin Specific pentupateeta ruoan joukkoon, ja lisäksi laitoin mausteeksi hieman emon maidon vastikejauhetta, niin hieman paremmin tuntuu menevän alas. Aamulla teimme Mollyn kanssa kaksin pienen metsäretken. Hieman noudettiin keppiä, vedettiin sitä kilpaa ja leikittiin, pidettiin mamman mieltä korkealla. Aamulla oli vielä mukavan viileää, että Mollykin jaksoi näyttää, että vielä se mamman jalka nousee.

05.05.2009 - 60 VRK TAKANA, PÄÄOSASSA MAHA

Viikonloppuna aloitettiin lämpöjen mittaaminen. Ehkä hieman ajoissa, mutta tuleepahan dokumenttia tulevaisuuteen, sillä lämmöt ovat luonnollisesti pyörineet siinä 37,6-38 tietämillä. Ruoka maistuu vaihtelevasti. Välillä Molly näyttää enemmänkin siltä että se voisi oksentaa ruoan päälle samantien, välillä ruoka uppoaa oikeinkin reippaasti. Molly sa ruokaa n. 4 kertaa päivässä tällä hetkellä.

Molly on todella tarkka omasta pesästään. Mikäli työhuoneeseen Peppi tai Rico menee, on Molly välittömästi pentulaatikossa. Sitä ei kuitenkaan tunnu haittaavan että Peppi ja Rico oleilevat samassa tilassa. Hiukan Molly katsoi kyllä kieroon, kun Rico muina miehinä asetteli itsensä sen viereen pitkälleen välittämättä tuon taivaallista Mollyn mielipiteestä asiasta, tai ehkä se ei vaan tajunnut, sen verran viattoman näköisenä se oikaisi koipensa pentulaatikkoon. Mollykaan ei sitten enään viitsinyt välittää, kun huomasi, ettei tuo näköjään tajua vihjettä. Nyt viikon alusta olemme kuitenkin alkaneet rauhoittaa työhuoneen pentuosaa täysin Mollylle, jotta sillä olisi siellä hyvä ja turvallinen olla ja synnyttää. Lenkit ovat kovasti hidastuneet ja viimeksi kun Molly vapaana ollessaan alkoi etsiä pesäkoloa ja meinasi että kallion kolossa olisi tosi hyvä pesäpaikka, totesin, että taitaa olla parempi pitää tämä "susiemo" kytkettynä tästä eteenpäin. Ei sillä, välillä kun Rico ja Molly innostuvat kilpasille ja viilettävät ympyrää pitkin pihaa, mietin, että kovin valikoivasti tuo maha tuntuu välillä painavan ;D

Mollyn maha, takana 59 vrk

1.VIIKKO

10.05.2009 - PENNUT SYNTYIVÄT ÄITIEN PÄIVÄNÄ

Molly ihmettelee ensimmäistä tulokastaMollyn lämmöt tuntuivat olevan ihan yhtä tasaisia, kuin emäkin. Koko mittaamisen ajan ne pysyttelivät koko ajan tasaisesti 38-38,2 asteessa. 62 vuorokauden kohdalla lämmöt tipahtivat 37,1 asteeseen ja Molly osoitti jo pieniä merkkejä, että jossakin vaiheessa voisi alkaa tapahtumaan, pientä petaamista ja läähättelyä. Edellisenä päivänä kun ulkona käydessä limaa tuli pissan mukana melkoisen reilusti, olin lähes varma, että kohta tulee pentuja. Lämmöt kuitenkin nousivat aina 37,8 asti takaisin iltaan mennessä. 63. vuorokausi antoi sitten jo selkeämpiä merkkejä. Lämmöt putosivat 36,8 josta ne nousivat 37,2 asteeseen ja jäivät siihen. Ajattelin itsekseni että aamuun menee ja menimme tyytyväisenä nukkumaan.

Puolen yön aikaan Salla, joka oli synnytysapuna ja yöpyi Mollyn kanssa pentuhuoneessa, tuli sanomaan, että Molly vaihteli paikkaa ja siitä tippui nestettä jonkin verran. Ei kun tulitikut luomiin ja katsomaan mitä oli meneillään. Nostaessani Mollyn häntää, näkyi ensimmäisestä pennusta jo pienoiset takajalat. Ei muuta kuin Molly laatikkoon ja hiukan työntöjen mukana auttaen ensimmäinen pikkumies (Pongo) putkahti maailmaan 00.50. Täytyy sanoa, että on se ensimmäisen osa melko kova, sitä suorastaan ihmetteli, että miten tuosta kaikesta pitäisi selvitä muka hengissä. Seuraavat kaksi tuntia Molly nimittäin läähätteli ja petaili niin raivokkaasti, että välillä jouduimme ottamaan pikkumiehen jaloista pois. Sekään ei taas sopinut Mollylle, joten pääasiassa suojelimme pikkumiestä äidin pahimmalta petausvimmalta. Toinen urospentu (Obelix) syntyi viimein 02.45 ja jo 10 minuuttia sen jälkeen syntyi 3. urospentu (Asterix). Mollykin rauhoittui viimein pääasiassa imettämään jo syntynyttä kolmikkoaan. 03.19 syntyi narttupentu (Ariel), 04.22 5. pentu (Aladdin) ja 04.49 vaalea narttupentu (Mulan). Luulimme jo että synnytys oli tässä, kun Molly rauhoittui imettämään pentujaan, kunnes huomasimme sen ponnistavan muutaman kerran ja pienen pieni, veltto ja hyvin eloton urospentu (Idefix) syntyi ilman kalvoja 05.30.

VastasyntyneetKaikki pennut syntyivät helposti ja Molly hoiti napanuorat sekä istukat ja pentujen nuolemiset "alkusekoilun" jälkeen todella mallikkaasti. Ilahduttavaa on ollut huomata, että toisin kuin aiemmin, tämä äiti on tajunnut jättää napanuorien tyngät rauhaan. Pikku Idefix oli kovin voimaton ja olin jo varma, ettei se mitenkään voi selvitä. Olimme jo luovuttamassa, sillä pikkumies kaikista hieromisista, sokeriliuoksista ja hengitysteistä limojen poistamisesta huolimatta ei suostunut tarttumaan nisään. Se kyllä pontevasti asettui riviin muiden pentujen kanssa ja kovasti pisti vastaan sokerivesi/emonmaidonvastikesekoitusta, mutta sillä ei tuntunut olevan aikomustakaan syödä itse, vaikka nisästä kuinka pusersi sille maitoa tarjolle. Sunnuntaina päivällä Salla vielä kerran päätti kokeilla josko pentu edes yrittäisi tarttua nisään. Ilmeisesti jotain palasia oli loksahtanut paikalleen sillä pikkumies tarttui kuin tarttuikin viimein tilaisuuteen.

Työnimikseen pennut saivat jälleen piirroshahmojen nimiä,
viralliset nimet tulevat myöhemmin.

14.05.2009 - PIKKUVÄKI KASVAA JA PULSKISTUU

Koko sakki maitobaarissaMolly hoitaa jälkikasvuaan hyvin tunnollisesti edelleen. Se ei poistu pentulaatikosta, ellei ole todellista tarvetta päästä ulos. Syömäänkään se ei malttaisi tulla, vaan ruoka pitäisi tarjoilla hänelle pentulaatikkoon. Aluksi joustin tässä, mutta vähitellen rouva saa kyllä luvan pitää pieniä hetkiä vapaata ja syödä laatikon ulkopuolella. Peppi olisi kovin kiinnostunut pennuista, ja koska sillä on aina juoksun jälkeen ollut lievää valeraskautta, se on kasvatellut nisiään siihen tahtiin, että saa nähdä onko meillä täällä kohta kaksi äitiä, vai meinaako pennuista tulla kinaa. Toistaiseksi näyttää, että kaikki menee ihan hyvin, tosin pentuhuoneeseen muilla koirilla kuin Mollylla ei ole juuri asiaa. Ricoa lähinnä huolettaa kaikki se ruoka jota Mollylle kannetaan pentulaatikon tykö, pennuista se ei ole kiinnostunut yhtään.

Viime yön Molly oli hieman levoton, petaili ja läähätti kovasti ja mitatessani sen lämmöt ne olivat hieman koholla. Tänään poikkesimme eläinlääkärissä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Verikokeessa ei näkynyt mitään poikkeavaa, eikä palpoinnissa tuntunut mitään syntymättömiä pentujakaan, joten mistään vakavasta ei onneksi ole kyse. Varmuudeksi lääkäri antoi Mollylle mukaan pienen antibioottikuurin, mikäli lämmöt eivät laske normaalilukemiin. Pennut Molly hoitaa siitä huolimatta todella hyvin ja pennut ovat hyvin hiljaisia ja tyytyväisen oloisia. Vatsa Mollylla on ollut hieman löysällä (7 istukan jäljiltä), joten luulen, että silläkin voi olla jotain tekemistä levottomuuden kanssa. Tänä-aamuna lämmöt olivat kyllä jo normilukemissa, mutta ell tarkastuksessa olivat taas aavistuksen koholla. Pennuille aloitettiin Eilen BioSensor-ohjelma, jota on tarkoitus toteuttaa 16. vuorokauteen saakka.

Idefixin oma baariPikku Idefix on pontevoitunut päivä päivältä. Alkuun imemistekniikassa oli hieman toivomisen varaa, sillä paino nousi todella hitaasti, mutta nyt näyttäisi siltä että painoa alkaa kertyä vähitellen hyvää vauhtia. Aluksi autoin pikkumiehen suoraan takimmaisille nisille, mutta nyt se hakeutuu jo todella hyvin itse imemään, eikä sitä ole tarvinnut juurikaan autella. Toivon niin kovin, että tämä pikkumies selviäisi. Tänä aamuna painoa tälle pienelle koiran alulle oli kertynyt 245g. Se käyttää jo sujuvasti piskuista kokoaan pujahdellessaan sisarustensa välistä maitobaariin. Pentueen suurimmat ovat jo ylittäneet 500g rajan, Obelixin painon hipoessa jo 600 grammaa. Pienet kirsut ja tassutkin alkavat saada vähitellen väriä itseensä, eli kohta meillä on laatikollinen pieniä nappineniä.

Pikku nokinokka

17.05.2009 - ENSIMMÄINEN VIIKKO ON TÄYNNÄ

Viimeinkin Molly on alkanut ottaa lomaa pentulaatikosta. Aiemmin nämä koiraäidit kun jo parin päivän päästä ovat hetkeksi poistuneet laatikosta, ja lähteneet uloskin ihan mielellään, niin Molly tuntui viihtyvän laatikossa paremmin kuin hyvin. Vielä toissapäivänä sen sai nostaa pentulaatikosta ja raahata ulos iltapissalle, loppu menee helposti, mutta laatikosta se ei olisi lähtenyt millään. Pennut ovat pulskia rauhallisia ja hiljaisia, jotenkin tuntuu, että hiljaisempia kuin aiemmat, mutta se voi tietysti johtua siitäkin, että (Ellu, älä naura ;D) tämä menee minultakin jo huomattavasti rennommalla otteella. Pikku Idefixkin on alkanut nostaa painoa jo niin hyvää vauhtia, että epävarmimmat ajat ovat selvästi takana päin, sunnuntaiaamuna paino oli kivunnut jo 315 grammaan.

Pikkujaloille ponnistellaan jo pontevasti ja mielenkiinnolla olenkin seurannut, että kuka nousee tolpilleen ensimmäisenä. Ariel, Obelix ja Pongo ovat tällä hetkellä kärkipäässä tässä nelijalkapunnerruksessa. Painoissa Mulan-tytteli on huristellut tässä vaiheesa kaikkien ohi. Sunnuntaiaamuna sille oli painoa kertynyt jo 758g, eli syntymäpaino on tuplattu. Ei sillä, se onkin kyllä kuin pieni valkea sotavaunu rymistellessään tissille. Sunnuntaina poikkesi veljeni pikkuisia ohimennen vilkaisemaan ja Salla sekä Jukka poikkesivat Mollya moikkaamassa. Mollya ei juuri vierailut haitanneet, vaan hienosti antoi katsoa pentujaan. Kynnet leikattiin ensimmäistä kertaa ja Arielilla huomasin silmienkin olevan jo raollaan. Seuraavalla viikolla on odotettavissa näkyvyyden parantumista ja vauhdin lisääntymistä pentulaatikon asukeilla.

Molly on lunkki äiti :)

KUVAT VIIKON IKÄISISTÄ WALESILAPSISTA

2.VIIKKO

20.05.2009 - TOISTA VIIKKOA HYVÄÄ VAUHTIA

No niin, tässä se tulee ;) Pikku Idefix on tuplannut painonsa ja tänä aamuna painoa oli kertynyt jo 420g. Pentujen muu punnitus jäi eilen, koskapa takana oli 2 tuntia agilitya ja reipas kävely/juoksulenkki koirien kanssa, totesin, että selvästi kasvavat, loput punnitaan huomenna (eli tänä iltana.) Näyttäisi siltä, että samainen kolmikko; Ariel, Asterix ja Obelix, joka "nousi" jaloilleenkin ensimmäisenä, avaa myös silmänsä ensimmäisenä. Muut tulevat hyvää vauhtia perässä. Sellaista pyllähtelyähän tuo meno vielä on, ja näkyvyyskin on hieman heikko, mutta kyllä tuota voi jo kävelyksi neljällä jalalla kutsua.

Joku tilapäinen mielen häiriö saa minut innolla odottamaan silmien avautumista ja pentujen leikkien ja puuhailujen alkamista. Huolimatta siitä, että tiedän edessäni olevan hulvattoman kakkashown ja pian ravaamista ees ja taas, en vain malttaisi odottaa että pentujen kanssa pääsisi puuhailemaan enemmänkin. On niin ihana seurata, kuinka pienet keksivät jatkuvasti uusia asioita ja oikein odotan, että saan viedä niitä mökille peuhaamaan ja leikkimään rantahiekassa. Onneksi kaikkille pennuille näyttäisi olevan kivat kodit odottamassa. Innokkaimmat ovat jo ilmoittautuneet taaperokurssille ja siitä jatkona pentukurssille. Hyvä hyvä! Siitä se lähtee :)

Yleistä härdelliä...Molly antaa jo Pepin oleilla samassa huoneessa häiriintymättä. Pentujen lähelle Pepillä ei ole asiaa ja se tietää sen ja pitää kunnioittavan välimatkan kovasta kiinnostuksesta huolimatta. Rico sen sijaan saa Mollyn puolesta pysytellä muualla. Ehkä se on Mollyn mielestä sen verran suuri ja holtiton, että siihen ei voi luottaa. Molly ei enään nuku pentulaatikossa, vaan sitä vastapäätä olevan Janin työpöydän alla. En kyllä yhtään ihmettele, sillä sen ollessa laatikossa, sen ympärillä käy hetkittäin sellainen "rush hour" että edes pitkälleen ei ehdi kun on mahan alusta jo väkeä täynnä.

23.05.2009 - PIKKUVÄKEÄ YLI LAIDAN

Voi suloisuutta...Ensimmäiset leikin merkit alkavat näkyä. Toistaiseksi pennut ihmettelevät ja maistelevat pääasiassa omia jalkojaan, noita omituisia ulokkeita. Ne eivät vielä silmillään juuri hahmota asioita, mutta joskus kaverin tullessa sopivasti kohdalle, saattaa joku kokeilla kaverinkin jalkaa. "Tästä ulokkeesta kun puree, tuntuu jotakin... tästä ulokkeesta kun puree, niin ei tunnu... Merkillistä?". Molly hoitaa lapsensa tunnollisesti ja pennut ovat hiljaisia, ne kyllä saavat kauhean kaaoksen aikaiseksi Mollyn mennessä laatikkoon, mutta ääntäkään niistä ei kuulu, tai ehkäpä ne säästelevät itseään myöhemmälle ja jakavat äänilahjojaan sitten senkin edestä. Jos jotain ääntä kuuluu, niin muutamia ynähdyksiä maitobaarissa tai jos joku on pielessä, kuten eilen illalla kuului pientä yninää, niin Aladdin rukka oli onnistunut kampeamaan itsensä laidan yli, myös Obelix onnistui tässä tänä aamuna. Mollyn mennessä laatikkoon, pennut kerääntyvät laidan viereen niin pinoon, että ne kiipeävät toisiaan tikapuina käyttäen äkkiäkin laidasta yli. Täytynee kääntää pentulaatikon korkeampi seinä etupuolelle.

Ai että kuka Aladdin? - Osaan pennut jo kevyesti ulkoa, mutta niitä läpi käydessäni ja biosensoria sekä punnituksia tehdessäni, aina joku puuttui ja se joku oli aina Adam, koskapa nimi ei kerta kaikkiaan kuulunut joukkoon. Joten Adamista tuli työnimeltään Aladdin ihan siitä yksikertaisesta syystä.

Paikan paras ruokamestaOtin Mollyn mukaan "pienelle" metsälenkille Pepin ja Ricon kanssa. Lenkin piti olla pieni, kunnes sain loistoidean oikaista ennestään vieraan polun kautta. Ajatuksissani lampsin menemään, kunnes tajusin, että eihän täällä ole polkua enään missään. Lenkistä tulikin sitten hieman rankemman sorttinen ja tuore äitikin meinasi jo hieman hermostua. Kotiin tultiinkin sitten nelivetoa ja olisin voinut vannoa näkeväni Mollyn hymyilevän onnellisesti, kun se pääsi leviämään pentulaatikkoon ja eroon kertyneestä maitomäärästä. Pennut itse vetelivät unta palloon aivan tyytyväisinä meidän seikkailujen ajan.

Idefixin paino on viimein ylittänyt 500gramman rajan ja isoimmat pennut ovat jo yli kilon painoisia jötkäleitä. Aladdin näyttää olevan se joka viimeisenä avaa silmänsä. Muilla silmät ovat joko reilusti jo auki tai vielä ihan hiukan puuttuu, kun Aladdin vasta aloittelee silmien avaamista. Eivätköhän nekin aukea tässä viikonlopun aikana kokonaan. Jopa Idefixin silmät ovat lähes kokonaan auki. Aika se rientää... tuntuu, että se vain häviää sormien välistä kuin vesi konsanaan, asiaa ei auta, että itse unohtuu unelmoimaan pentulaatikon viereen tuon tuostakin. Vaikka kuinka sanon, ettei niissä ole tässä vaiheessa mitään katsottavaa, kyllä sitä vaan tuntuu löytyvän välillä hyvinkin pitkiksi ajoiksi... ;) Kohta puoliin onkin jo edessä laatikon laajennusoperaatio.

Tarkkasilmäisimmät varmasti huomasivatkin, että viralliset nimetkin ovat ilmestyneet sivun yläreunaan.

Kuka ei kuulu joukkoon?
snɯ ƃısoƃ :snɐʇsɐʌ

2-VIIKKOISKUVAT

Olen melkein onnellinen, että seuraavaksi otetaan seisotuskuvia ja harjoitellaan paikalla olemista. Pennuilla oli ihan omat aatokset näiden kuvien ottamisesta ja niinpä ne järjestään marssivat muualle alustalta. Kuviakaan ei kauheasti viitsi räpsiä, vasta auenneita silmiä vasten, niin tässäpä päivän saalis. Eilen syötiin ensimmäinen matokuuri ja se ei selvästikään maistunut ollenkaan hyvälle. Kohta voidaan lopettaa Biosensor ja punnituksia jatkan vain Idefixillä jonkin aikaa. Pikkumies on kyllä niin tomera, että tuskin sitäkään tarvitsee kauaa punnita.

Pennut kehittyvät nyt nopeasti ja joka päivä ne leikkivät enemmän ja liikkuvat enemmän :) Vielä tässä vaiheessa mietin, että kuinka noista muka pitäisi luopua... Mutta aatokseni saattavat olla hieman muuttuneet muutaman viikon päästä ;D

3.VIIKKO

27.05.2009 - 18. VUOROKAUTTA MENNÄÄN

Pennut ovat edelleen kovin kiinostuneita omista jaloistaan. Joskus niitä pitää komentaa, kun mokomat ulokkeet eivät pysy paikoillaan. Pennuilla siis on kuin onkin äänijänteet, vaikka sitä jo hiukan epäilinkin ;) Pentulaatikon väki on myös lisääntynyt pienellä vaaleanpunaisella virtahevolla, strutsilla ja kahdella hiirellä (suoraan IKEASTA). Erityisesti virtahepo tuntuu saavan kyytiä kun se sopivasti osuu tielle. Välillä joku pentu jää intensiivisesti tuijottamaan jotakin kohdetta ja välillä pennut kiepsahtelevat ympäriinsä. Pieniä "vaanimis" yrityksiäkin on ollut, mutta ne jäävät lähinnä kellahduksiksi, eli sihti ei vielä oikein pelaa. Molly-äidin korvat ovat kiva juttu, kun ne osuvat kohdalle, niitä on kiva yrittää napata suuhunsa.

Idefixin paino on jo reippaasti yli 700g, ja se menee siinä missä muutkin. Mollyn seistessä se ei vielä yletä nisiin, mutta tunnollinen äiti tuntuu huomioivan tämän loistavasti. Molly saattaa välillä vaihtaa paikkaa imetyksen aikana, jolloin järjestys vaihtuu, ja kaikki saavat varmasti osansa ja imettää kuitenkin vielä istualtaan tai maaten, vaikka isommat pennut ylettäisivät jo mainiostikin ruokailemaan Mollyn seistessä.

Pennuille olen laittanut oman osion, jonne ne niin halutessaan voisivat hahmottaa tarpeiden tekoa. Molly pitää vain todella hyvän huolen siisteydestä, sillä yhtään kakkakikkaretta ei ole laatikosta löytynyt. Silloin tällöin vaihdan alustan kuitenkin, vaikka se ei näyttäisikään olevan vaihdon tarpeessa.

Eilen pääsivät Ariel ja Asterix lattialle seikkailemaan. Asterix ihastui suunnattomasti Mollylta lattialle tipahtaneeseen pentuNEUN nokareeseen ja imeskeli sen samantien ja loput pikkumurusetkin. Lisääkin olisi innosta päätellen mennyt. Arielin mielestä koko mössö haisi ihan ällöttävälle ja tähtäsi suoraan sopivasti paikalla olleeseen maitobaariin. Tänään lattialla seikkailivat Mulan, Asterix ja Pongo. Muksut pistivät niin ranttaliksi, kuin tuon ikäiset ranttaliksi pystyvät laittamaan. Asterix paini muovikipon kanssa ja Pongo höykkyytti strutsiparkaa. Idefixkin pisti pentulaatikossa ihan painiksi yhden hiirulaisen kanssa.

Mikäli pentukuume tuntuu nousevan kovin kovaksi, niin ensi viikolla alkaa varsinainen vierailukausi, eli ei kun "ajanvarauksia" vaan. Ja jos tuntuu, että olisi kiva vaikka syventyä lukemaan jotakin, niin seuraavia voisi katsella kirjastoista tai kauppojen hyllyiltä: Bodfäldt, Eva: TOTTELEVAINEN KOIRA - KONTAKTIKOULUTUS, Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen. Nettisurffaillessa, erittäin hyviä artikkeleita (kirjasto) ja kirjakaupan sisältää http://www.canis.fi/ Sivuilla on myös pdf-muodossa yksi painos lehdestä. Lisäksi lämpimästi suosittelen Jankan Tiinan Jangas-kennelin blogista löytyviä videopentukouluja 8, 9 ja 11 -viikkoisille pennuille. Näihin voi palata aina uudestaan ja uudestaan ja ne hienosti auttavat hahmottamaan, että kaiken ei heti tarvitse mennä täydellisesti, pentu on kuitenkin vasta pentu ja koulutuksessa edetään sen mukaan. Pienin askelin

31.05.2009 - SE ON SITTEN KOLME VIIKKOA TÄYNNÄ

Viimeisiä punnituksia viedään. Punnitus taitaa olla pentujen mielestä ilmeisen rankkaa, sillä Pongo ja Aladdin nukahtivat punnituskulhoon muiden tehdessä kaikkensa, ettei tarkkaa lukemaa pystyisi nappaamaan näytöllä vilistävistä numeroista. Muutamana päivänä ollaan maisteltu kanan jauhelihaa johon olen sekoitettanut hieman emonmaidonvastikejauhetta. Ensimmäiset herkut on syöty kädestä, mutta eipä mennyt kauaakaan kun pikkukoirat huomasivat, että mistä kulhosta tällaista nannaa ammennetaan. Pian koko lauma oli jo tyhjentänyt kulhoni parempiin suihin. Vaikiuttaisivat mukavan ahneilta otuksilta, kun vain pysyisivätkin sellaisina.

Palatakseni hieman ajassa taaksepäin. Aikaisemmin totesin että pennut alkavat päästä pentulaatikkonsa etulaidasta yli ja että laatikko olisi käännettävä niin että sen korkeampi laita olisi eteenpäin. Noh, tämän sitten lopulta toteutin kun sain keräillä lapsosia keskellä yötä pentuhuoneen lattialta. Obelixille tästä alkoi tulla jo ihan tuotemerkki ja pikkumiehen maailma meni ihan sekaisin, kun matala seinä olikin yhtäkkiä kiviseinää vasten. Yllättävän sitkeästi pikkumies yritti ja yritti umpiseinästä yli. Välillä se istahti ihmettelemään, että mikä ihme tässä nyt on pielessä... Totesin, että suunnalla siis ei lie ole suurempaa merkitystä, vaan kyse oli tietystä reunasta, siitä pehmustetusta.

Torstaina Salla ja Piia F. toivat mukanaan pressun isompaa aitausta varten. Samalla pennut saivat hienon vaakkuvan sammakon ja pienen vinkuvan sinisorsan. Pitäähän pienillä lintukoiran aluilla joku tirppakin olla ;). Molly suhtautuu vierailijoihin ihastuttavalla rauhallisuudella ja pääasiassa loikoilee jossakin lähettyvillä tekemättä vierailuista sen suurempaa numeroa. Mitä näihin meidän muihin koiriin tulee. Peppi saa rauhassa oleilla huoneessa, kunhan samassa tilassa ei ole ruokaa. Rico saa edelleen valitettavasti lähdöt huoneesta, vaikka se ei ole pennuista tuon taivaallisen kiinnostunut, vaan edelleen sen suurin huolen aihe on ruoka ja ja ja... ne kaikki lattialle tippuneet irtonappulat jotka pitäisi huolehtia parempiin suihin.

Perjantaina vesselit saivat sitten uuden aitauksen jonka seurue otti vastaan varsin rauhallisesti, lähinnä nukkumalla. Mahdollisuus pissapaikan valitsemiseen tuli ilmeisesti kuitenkin ihan ajallaan, sillä pennut selvästi pyrkivät siihen että pesä olisi puhdas ja hakeutuvat papereilla tarpeilleen. Illalla poikkesi Aholaisten perhe pentuja katsomassa. Pikkuväki oli taas luonnollisesti unten mailla tämän tapaamisen ajan. Olen alkanut huomata että 19 jälkeen illall pieniin tulee enemmän liikettä samoin kuin aamupäivällä. Keskipäivän aikana ne pääasiassa nukkuvat. Lauantaina poikkesivat sitten Janin äiti ja Piia -sisko. Pennut mussuttelivat kanan jauhelihaa ja Idefix meinasi imaista Janin äidin sormetkin herkun mukana.

Tänään päätimme sitten että nyt lähdemme päivän ajaksi mökille. Molly jäi pienten kanssa kotiin. Takaisin tullessamme äitimuori nukkui pentujen kanssa pentulaatikossa täydessä unessa. Kovin oli tyytyväisen näköistä väkeä vastassa. Illalla vielä Sallan ja siskonsa Tuulian poiketessa kylässä otimme pennuista 3-viikkoiskuvat.

4.VIIKKO

04.06.2009 - MITÄS ME PIENET HIIWIÖT

Pienet naskalin alut ovat jo tehneet entreensä ja ne ovat olleet kovassa käytössä. Lelut saavat kyytiä ja pienet hiiret ja virtahevot pääsevät autuaammille metsästysmaille tuon tuostakin. Pennut ovat huomanneet että joistakin leluista lähte ääntä kun niitä liikuttaa (kissan leluja). Näitä oivalluksia on ollut hauska seurata... Se on totista työtä, kun otsa kurtussa mietitään ja pohditaan lelun anatomista olemusta. Alkuviikosta ei vielä viitsinyt pentuja ulos viedä ja loppuviikko on ollut kurjaakin kurjempi säiden puolesta, joten sain kuningasidean hinata pienille koirille koivun, pajun, vaahteran ym. oksia lehtineen päivineen pentuaitaukseen. Pennuilla oli valtavan hauskaa ja lopulta koko sakki nukahti lehtikatoksen alle. Toivottavasti ensi viikonloppu tarjoaisi hyvän ulkoiluilman, josko vaikka matkaisimme mökille koko sakki viikonlopuksi.

Pennut kiipeävät syliin kun aitaukseen istahtaa hetkeksi. Ne kellottavat milloin selällään, milloin mahallaan ja harjoittelevat lahkeiden repimistä... Itseasiassa ne harjoittelevat kaikkeen uutukaista purukalustoaan. Erityisesti pieni kuljetuskoppa, jonka laitoin pesäksi laatikkoon on ollut kovan työstön kohteena. Se on kestänyt nyt 4 pentuetta. Saa nähdä onko tämän jälkeen siinä enään yhtään irtoavia osia. Idefixin paino on jo reilusti yli kilon, ja pienen miehen puuhat ovat ehdoton iltojen valo. Koiranpentu on aina suloinen, siitä ei pääse mihinkään, mutta tämä pieni kullanmuru kyllä sulattaa joka sydämen. Vaikka kokonsa puolesta pieni mies onkin vielä hieman jalkoihin jäävää tyyppiä, muussa kuin äidin pystybaarissa se ei kyllä jää kakkoseksi. Yritän pidättäytyä auttamasta pikkumiestä, mutta välillä olen tukenut sitä, niin että se pääsee itse tarttumaan nisään Mollyn seistessä ja hieman suojaan, etteivät muut heti tuupi sitä pois nisältä. Idefix huomaa myös yleensä ensimmäisenä kaikki pentuaitauksen uudet esineet. Se hirmu reippaasti tutkii tour de olohuone ja keittö pienryhmämatkoilla uusia asioita eikä pieni koko ole juuri esteenä, jos tämä pirpana jonnekin haluaa päästä. Illan parhaat ohjelmat tulevatkin ehdottomasti tällä hetkellä pentuaitauksesta.

Ruoka maistu hyvää vauhtia ja alas meneekin milloin jauhettuja kanankauloja, milloin Britt caren pehmennettyä pentunappulaa, milloin pentu-NEUta tai hevi-NEUta (Ei huolta, kerron kyllä mistä näitäkin saa hankkia, kun aika on.) jne. Rico on suorastaan ahdistunut kaikesta ruoan määrästä... -Aina se kantaa vaan enemmän ja enemmän noita herkkuja tonne. Ruokia tehdessä ja sekoitellessa yksi huolestunut vinttikoiran naama seuraakin silmä kovana jokaista liikettä ja tilaisuutta napata välistä jotakin.

Molly-äiti kulkee jo lenkeillä melko täysipainoisesti mukana ja jopa Rico saa tulla jo pentuhuoneen puolelle. Ricon kanssa Molly ottaa oikein kunnon leikkispurtteja ulkosalla. Peppi ei välitä moisesta pelmuamisesta, mutta pääasia että Mollylla ja Ricolla on kivaa. Pysyy äitimuorikin hyvällä mielellä.

Viime maanantaina poikkesivat Piia K. ja Pasi Hämeenlinnasta pentuja katsomassa. Heille on näillä näkymin yksi pojan koltiaisista matkaamassa. Pientä pojankoltiaista odottaa myös torstaina poikennut Rönkön perhe. On ollut myös kiva huomata, miten pentuja odottavat ovat selvitelleet pentukurssimahdollisuuksia. Laitan vielä tännekin linkin http://www.koirat.com/kalenteri.phtml, josta löytyy melko kattavasti kurssi- ja koulutustarjontaa.

Pentutestiaika on varattu ja puolentoista viikon päästä on sirutus edessä. Sitten jännäämmekin ehtivätkö paperit luovutukseen mennessä vai lähetelläänkö niitä jälkikäteen. Vielä pitäisi varata ell:n tarkistus pentutestauksen jälkeen.

5.VIIKKO

TO 11.06.2009 - 4 VIIKKOA TÄYNNÄ JA VIIDETTÄ JO MENNÄÄN

Neljännen viikon lopulla Aladdin parka sai jonkin vatsapöpön. Perjantai-iltana se oli hieman väsyneemmän oloinen kuin muut ja lauantaina ei ollut epäilystäkään, että matkaammeko eläinlääkärille vai emmekö, sillä mikään (nestekään) ei pysynyt sisällä, eikä pentu halunnut syödä itse mitään. Onneksi lauantai-iltaan mennessä eläinlääkärillä saatu Nutriplus geeli, nesteytys ja pahoinvointilääke saivat pikkumiehen piristymään ja kun se sai ensimmäiset ripulikakat ulos, olo helpotti sillä selkeästi. Kyllä helpotuksen ja ilon kyynel vierähti poskelle, kun pieni mies viimein itse hakeutui maitobaariin ja täyttelikin sitten lähes vuorokauden ravintovajettaan oikein urakalla. Ei voi kuin koputtaa puuta, että tilanne on jo normaali ja kuin ihmeen kaupalla muut pennut säästyivät tältä. Olisiko Aladdin sitten löytänyt jotain sopimatonta seikkailessaan eteisessä ja olohuoneessa, en tiedä, mutta onneksi kaikki on jo hyvin. Ei voi kuin sanoa, että kyllä oli reipas pieni potilas, väsymyksestä huolimatta. Nesteytys ei ollut kovin kivaa, mutta muuten pikkumies toimitti potilaan roolia varsin sujuvasti.

Sunnuntaina matkasimme mökillä käymään ja pikkuiset pääsivät matkustamaan autolla, sekä saivat oman ison aitauksen mökin pihalle. Mökille kun on vain 30 min. matka, niin se tuntui pennuille ihan sopivalta. Idefix uskaltaitui ensimmäiseksi nurmikkoa tutkimaan, ja muut tulivat reippaasti perässä. Pennut nukkuivat autossa pienen alkukitinän jälkeen ja päästessään ulos, ne ensimmäiseksi suunnistivat maitobaariin ja sitten syömään. Aladdinkin söi omaa ruokaansa hyvällä ruokahalulla ja tissitteli siinä missä muutkin. Hauska on myös huomata, että kaikki pennut tekivät välittömästi tarpeensa ulos, kuten ne ovat tästä lähtien tehneet ulkoillessa joka kerta ensimmäiseksi. Pentuja ei tuntunut häiritsevän juurikaan ruohonleikkurin tai trimmerin äänet, joita tuli naapurista ja rinteen alapäästä. Pertsa ei juurikaan noteerannut jälkikasvuaan, vaan lähinnä kiersi kauempaa ja oli lähinnä sen oloinen että pennut olivat ehkä jopa hiukan pelottavia. Tai ehkä se pelkäsi morsiammensa katsetta. Mollyn ei todellakaan tarvitse, kuin katsoa sivusta tietyllä ilmeellä, niin tuntuu, että muu porukka tottelee sit mukisematta. Illalla Salla tuli auttamaan 4-viikkoiskuvien ottamisessa, joka oli helpommin sanottu kuin tehty... Valitettavasti kuvankäsittelyohjelmamme kieltäytyy skaalaamasta kuvia, enkä ole ehtinyt tapella sen kanssa, joten kuvat tulevat myöhemmin. Ilmeisesti joissakin kuvissa on joku bitti vinossa, sillä osan kuviista saa muokattua oikeaan kokoon ongelmitta, mutta joistakin tulee niin kubistisia, ettei niistä ota mitään selvää...

Mökkireissun jälkeen pennut ovatkin säiden puitteessa ulkoilleet melkein päivittäin. Maanantaina Poikkesivat Forselin Piia ja Tipi ja hieman myöhemmin Itkosen perhe, joille yksi pojista on menossa. Keskiviikkona poikkesivat Runolan väki Mynämäeltä. Heille olisi toinen tytöistä menossa. Illalla vielä Anja (Castiog Bit Of Heavenin omistaja) poikkesi pentuja katsomaan Sallan kanssa. Jälleen kiikutimme pennut ulos ja niillä oli hurjan hauskaa. Pienessä ajassa seikkailut laajenevat niin, että kohta on pakko laittaa sakki aitaukseen, muuten ne ovat naapuripitäjässä alta aikayksikön. Olen pyrkinyt käyttämään pilliä ruokailujen yhteydessä, mutta tuntuu, että pennut reagoivat kuitenkin enemmän vihellykseen, kuin pilliin. Käytän kuitenkin molempia, suu kun on varmasti aina mukana ;)

SU 14.06.2009 - 5 VIIKKOA TÄYNNÄ

Viides viikko pentujen elämässä tuli täyteen jälleen kerran mökillä. Naperoilla oli valtava aitaus jossa ne saivat telmiä lauantaina lähes koko päivän. Pennut saivat oman "hiekkakasankin", joka oli suorastaan ratkiriemukas juttu samoin kuin myös osittain säpälöitynyt kanto, jonka päällä oli ihan superhauska tasapainoilla ja kiipeillä. Idefix onistui löytämään keltamuurahaisten pesän ja niiden "iloksi" taputteli niitä tassuillaan. Nyt on pesä hoidettu pois, niin ei tarvitse napsia muurahaisia pennuista juhannuksena. Välillä uinuttiin milloin omassa boksissa, milloin epämääräisessä kasassa nurmikolla. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus vahvistaa pillin käyttöä, jos se olisi ollut mukana... Ei auttanut kuin vihellellä taas. Vihellys kyllä toimii lähes pomminvarmasti. Niin on joka jannu jaloillaan ja kirmaamassa luokse, kun vihellys kuuluu. Pennuista tuntui myös olevan hauska seurata Ricon ja Mollyn kirmausta ja välillä ne yrittivät itsekin kirmata perässä aitauksen reunaa pitkin. Eikä yhtään haitannut, vaikka Rico on melko puhelias leikkijä. Se ei niinkään hauku, mutta mouruaa ja ärisee mennessään jatkuvasti ja yllyttäessään muita leikkimään kanssaan. Jopa meidän Tosikkomme Peppikin äityi hippasille sen kanssa.

Nyt alkaa leikeissää olemaan jo ääntä ja ärinääkin mukana. Pahimmissa rähinöissä Molly äiti käy keskeyttämässä moisen touhun. sen ei tarvitse kuin tuoda maitobaarinsa paikalle, niin johan pahanteko unohtuu. Mulan, Idefix, Aladdin ja Obelix kanniskelevat leluja jo melko pitkiäkin matkoja. Myös katsekontaktia pennut tarjoavat mielestäni aivan ihastuttavan luonnostaan ja luontevasti. Välillä ne vain lumoutuneena tuijottavat kasvoja ja kuuntelevat puhetta. Pennut saivat ilokseen männä viikolla myös Börjen ja Oton (C. Cadarn ja Carantec) leikeissä jo olleen lasten telttaputken. Se onkin ollut super hauska paikka telmiä.

Persooniakin alkaa tulla esille. Tällä hetkellä Idefix on pennuista ehdottomasti se joka tuntuu ensimmäisenä huomaavan kaikki uudet esineet ja tavarat joita pentuaitaukseen ilmestyy. Se on myös harkitsija ja on jo selvästi tottunut odottamaan isompiensa sähellyksen ohitse, jonka jälkeen se rauhallisesti kävelee yleensä juuri sinne minne olikin menossa. Obelix on erikoistunut löytämään kaikki aukot mistä voi päästä ulos, se on myös tällä hetkellä hyvin määrätietoisen oloinen ja rohkea yksinäänkin tutustumaan outoihinkin asioihin, kuten ruohonleikkuriin. Asterix on yleensä ensimmäinen syliin kiipeäjä, ja varsinainen tuijottelija lautasen kokoisilla suurilla tummilla silmillään. Se on myös keksinyt aktivointilelujen syvimmän tarkoituksen. Ihmettelinkin tässä eräänä päivänä, että miten se ei syö, kunnes tajusin, että mahahan on jo täynnä... Sen sijaan aktivointipallo oli tyhjä. Minä kun ajattelin, että se olisi pennuille hyvää pään vaivaa miettiä, että mistä ja miten namuja aina väillä tipahtelee. Ariel on onnistunut kieputtamaan Janin pikkusormensa ympärille. Kun Jani tulee huoneeseen, se ensimmäisenä kävelee yleensä aidan viereen ja nousee sitä vasten, päästen suoraan syliin. Joka kerta Jani juttelee... samalle penulle..., "kukas sinä olet?" - Ariel... viidettä kertaa tänään. Pongo on erityisen ihastunut kenkiin ja sukkiin sekä lahkeisiin, se on hyvin harjoitellut siihen mennessä, kun oma koti kutsuu. Mulan tuntuu olevan melkoisen rauhallinen tytteli. Se katselee ja muutenkin ottaa asiat rauhalliselta kannalta. Aladdin vaikuttaa myös melko tasaiselta veikolta.

Viime torstai-iltana poikkesivat vielä perhe Hovikorpi illalla pentuja katsomaan, heillekin olisi yksi poikakoiran alku täältä lähdössä. Hyvän sään takia vein pennut ulos, ja tosi reippaasti pennut menivätkin tutustumaan uusiin ihmisiin tässäkin ympäristössä, vaikka olivathan nuo ihmisiä tavanneet ulkona aiemminkin, mutta yleensä nämä ihmiset ovat olleet mukana jo pentuja ulos kantamassa. Pennut kiipeilivät lasten päällä ja lopulta nukahtivat Roosan ja veljensä (jonka nimen tarkistan isä Hovikorvelta - Sama pää edelleen...) syliin. Lisäilen Marko Hovikorven ottamia ihastuttavia kuvia sivuille pikapuoliin. Valtava kiitos kuvista :) Itse painimme kasaan 5-viikkoiskuvat pikkupokkarillamme, jota uhkaa pian vaihtoon joutuminen...

• 
  Ariel
• 
  Mulan
• 
  Aladdin
• 
  Idefix
• 
  Pongo
• 
  Asterix
• 
  Obelix

SU 21.06.2009 - 6. VIIKKO TULI JA MENI

Alkaa todella olla vaikeata löytää rakoa, missä välissä pentupäiväkirjaa päivittelisi. Kuvia olisi vaikka ja kuinka, mutta tuntuu, että kädet ovat niin täynnä töitä kuin vain voi olla. Luonnollisesti vapauden makuun päässeet pikkuisetkaan eivät meitä enään helpolla päästä, vaan niitä on raijattava pihalle jo useamman kerran. Siitäkin syystä, että ne ovat jo niin isoja, etteivät kaikki kulje kerralla. Miten se aina unohtuukin, miten työlaitä viimeiset viikot ovat, tai ehkä edellinen kaksi pentua vain meni siinä sivussa... ;)

Maanantaina Vesa kävi siruttamassa pennut. Pari draamakuningasta löytyi tästä joukosta, mutta muuten sirutus sujui oikein hienosti ja nopeasti. Samana päivänä poikkesi myös Rönkön perhe pentuja katsomassa, pennuilla oli hurjan hauskaa lasten, Renen ja Lindan kanssa, tai lähinnä Renellä ja Lindalla leikkiessä. Pennut kehittyvät nyt valtavaa vauhtia, joka päivä joku loistaa jollakin piirteellä ja täytyy sanoa, että päivittäin on pentujen jako muuttunut. Viikolla ollaan ulkona vietetty aikaa useammankin kerran, ja retket sen kuin laajenevat. Tähän asti pennut ovat saaneet olla vapaana, mutta nyt jo on pakko alkaa tätä rajatonta vapauden kaipuuta kahlitsemaan, sillä pennut leviävät retkilleen, kuin Jokisen eväät.

Tiistaina pikkuveljeni poikkesi allekirjoittamassa Pertsan puolesta todistuksen, jotta papereita voidaan ryhtyä odottelemaan kennelliitosta. Jarkko kun ei kuulu kennelliittoon, eikä Pertsa isukkikaan hänen luonaan asu, niin emme päässeet kokeilemaan sähköistä versiota. Samalla pennut pääsivät jälleen ulkoilemaan. 29. päivä on sitten edessä pentutesti heti aamusta ja illalla klo 16.00 ell tarkistus. Nyt vaan kaikki raajat ristiin sen puolesta, että ell tarkistuksessa kaikki olisi hyvin. Sunnuntaihin mennessä kivestilanne pojilla ainakin näyttäisi hyvältä. Kaikilta muilta paitsi obelixsilta olen onnistunut molemmat löytämään, eikä napatyriäkään tuntuisi olevan kenelläkään.

Keskiviikkona Piia ja Pasi poikkesivat Hämeenlinnasta, ja jälleen varsin tunnon tuskitta laitoin nämäkin vieraat töihin, eli kantamaan pentuja pihalle ulkoilemaan, kun pennut vihdoin päättivät herätä pienellä avustuksella. Ulkona olimmekin melko pitkään ja pennut sammuivat kuin saunalyhdyt sisälle päästessään. Pilliä pitää vielä vahvistaa, ja pennut kun söivät ulkosalla, niin täysi maha vaikutti selvästi sen verran korviin, etteivät ne ihan tavoittaneet kaikkien ihanien puskien keskellä vienoja kutsuyrityksiä. Eipä muuta kuin jatketaan merkkien vahvistamista.

Torstai kului kiireisissä merkeissä, joskin ulos silloinkin päästiin hetkeksi. Pennut riehuivat pihakuusen oksien alla ja viihdyttivät naapurin pikkupoikaa ja alakerran Maijaa, joka ystävällisesti tuli auttamaan pentujen ulkoilutuksessa. Ihanaa, että talo on puolillaan koiraväkeä :)

Juhannusta vietettiinkin sitten Lopella mökillä. Perjantai alkoi sään puolesta kurjissa merkeissä, välillä se näytti selkiävän ja kiikutimme pennut ulos saadaksemme kohta taas tuoda ne sisälle, taivaan kaataessa vettä kuin irti vain sai. Lauantaina ei enään satanut, vaikka taivas pilvessä olikin ja päätin, että pennut tulevat sisälle vasta jos alkaa satamaan. Pennuilla oli sadekatos varmuuden vuoksi ja omat kuljetuskopat, jonne saattoi mennä kasaan nukkumaan. Lisäksi ne saivat ison puun rungon ja putken aitaukseensa, kaiken muun ihmeellisen lisäksi. Aitauksen sisälle jäänyt saniaispuska koki tehokkaan harvennuksen viikonlopun aikana. Idefix on kyllä oppinut, että kun hän istuu oikein säälittävän näköisenä, niin joku korjaa hänet syliinsä. Jos ihmisiä ei ollut pihalla se autuaan onnellisesti nukkui muiden kanssa lämpimässä kopissa, mutta jos vain oli mahdollisuus päästä syliin, niin jo vain pieni mies tuli aidan viereen istuskelemaan ja se oli milloin Janin ja milloin äitini sylissä autuaan onnellisen näköisenä. Se on kyllä niin rakastettu ja hemmoteltu reipas pieni mies, joka muuten ylitti viime viikolla 2 kg rajan.

Pennut pääsivät pienissä ryhmissä viikonlopun aikana seikkailemaan mökkitontille. Mulan ja Ariel olivat todella kiinnostuneita rantapenkereen alapuolella väikkyvästä järven pinnasta, ja niitä sai todella vahtia, etteivät ne humpsahtaneet veteen. Retket laajenivat jatkuvasti, mutta ilahduttavasti vihellys ja pilli sai porukan takaisin kasaan. Etenkin jauheliha ja juustopalkkiot tuntuivat tekevän hyvin tehtävänsä. Oli hauska seurata, miten lempeästi, mutta jämäkästi Molly opastaa ja ojentaa pentujaan. Pennut kiipeilevät sen päällä ja välillä Molly tuuppasi jonkun kumoon leikillään, kuitenkaan satuttamatta. Maitobaari on enään säännöstellysti auki, eikä sinne ole asiaa, jollei Molly näin halua, myöskin liian kovasta puremisesta tulee välittömästi palautetta. Jos penmeä murahdus ei tehoa, niin Molly ottaa kuonosta hampailla kiinni ja murahtaa hieman tehokkaammin.

Pennut olivat haltioissaan isojen koirien peuhaamisesta ja aina Ricon ja Mollyn juostessa aitauksen ohi pienet päät kääntyivät ja osa yritti lähteä mukaankin ralliin. Erityisesti Aladdin olisi halunnut päästä kirmaamaan, ja tokihan pieni mies nyt olisi yhden vinttikoiran päihittänyt, mutta kun pientä luovuutta kahlehditaan pentuaitaukseen, niin eihän sitä pääse taitojaan näyttämään. Osa pennuista teki hyvinkin itsenäisiä retkiä. Etenkin Obelix ja Pongo, joita sai välillä hakea mökin tai varaston alta. Pennut ainakin vaikuttivat siltä, etteivät ne juurikaan reagoi outoihinkaan ääniin, edes moottorivene eikä juhannuskokon ympärillä matalalla lennellyt pieni lentokonekaan saanut pennuilta minkäänlaista kiinnostusta.

Pertsa isukki oli tasan yhtä kiinnostunut jäkikasvustaan, kuin aiemminkin. Sen mielestä niillä on liian terävät hampaat, että niitä uskaltaisi päästää lähelle, saatika mahan alle. Rico olisi innostunut jopa leikkimäänkin, mutta on hieman rajut leikit näin pienille tuolla meitin vinttikoirapojalla. Peppikin suhtautuu pentuihin yllättävänkin myönteisesti, joskin asettuessaan jonnekin, se haluaa olla rauhassa ja tekee sen tarvittaessa hyvinkin selväksi muille koirille. Välillä sekin kävi kuitenkin houkuttelemassa muutamaa pentua leikkimään.

Sunnuntaina oli kaunis ilma ja pennut saivatkin nauttia auringosta koko päivän. Itse paneuduin päivittelemään pentuopasta, josko saisin sen muutamaa päivää ennen luovutusta jo matkaan... (Onko 80 sivua liikaa...?). Otimme myös 6 -viikkoiskuvat ja monta monta muutakin kuvaa, kun ne vain saisi näkyvillekin... Ajattelimme, että pennut nauttisivat lämmöstä, mutta niille tulikin selvästi jo kuuma auringon paisteessa, ja ne hakeutuivat varjoon nukkumaan. Saa nähdä päästäänkö ensi viikonloppuna lainkaan mökille, sitten pentuja odottavatkin jo uudet kujeet...

• 
  Ariel
• 
  Mulan
• 
  Aladdin
• 
  Idefix
• 
  Pongo
• 
  Asterix
• 
  Obelix

HIEMAN TAAS LINKKEJÄ JA LUETTAVAA, JOTTA ODOTUS SUJUISI NOPEAMMIN

Ajattelin taas laittaa muutamia lukuvinkkejä ja hyviä ajatuksia tulevan perheen jäsenen kasvatukseen ja koulutukseen. Suosittelen lukemaan nämä linkit läpi ainakin kertaalleen ennen pennun saapumista kotiin. Näihin kuten aiempiinkin on hyvä palata sitten myöhemmin.

• Suhde koiran ja ohjaaja välillä, Salme Mujunen
• Toimiva vuorovaikutus vaatii kahden lajin yhteisen kielen, Salme Mujunen
• Koiran itsetunto ja sen kehittäminen, Salme Mujunen
• Taustaedellytykset onnistumisen takana: Onnellinen koira oppii ja osaa, Salme Mujunen
• Mitä koiralla mielessä?, Salme Mujunen
• Ehkä juuri sinä oletkin tiiminne heikoin lenkki? Puntarissa koirakon vahvuudet ja heikkoudet, Salme Mujunen
• Kontakti ja aktivointi, Tiina Janka ja Veera Hovila
• Kontakti — tapakasvatuksen ja tottelevaisuuden perusta
• Brian McGovern: Bordercollien tottelevaisuuskoulutuksesta

7. ja 8. VIIKKO

Niin se aika taas vain hurahti. Viimeisen kahden viikon aikana vakuutuin (jälleen kerran) siitä, että kyllä aika kultaa muistot. Tuntui että en mitään muuta tehnytkään, kuin ulkoilutin koiria, siivosin aitausta tai ruokin jotakin. Pennut ovat päässeet mukaan mökille aina viikonloppuna, kun on ollut mahdollista. Siellä ne ovat saaneet nauttia metsäretkistä, ulkoilusta, tutustua järveen ja laituriin ja ojan kaivuuseen. Ne oppivat olemaan välittämättä ihmeellisistä äänistä, kuten ruohon leikkuri, moottorisaha, vesitaso, moottoripyörät, sirkkeli, naulapyssy jne. Arkisin mahdollisuuksien mukaan ne viettivät kokonaisia päiviä Janin vanhempien pihamaalla isossa aitauksessa läträten vesisaaveissa, karsien Janin äidin morsiusangervoa ja kaivellen kuoppia. Pennut pääsivät tapaamaan myös Janin siskon kolmea frettiä, vaikka ilmeisesti pennut olivat enemmän kiinnostuneita niiden ruoasta. Milakin, Janin vanhempien mukavan tsaisen luonteinen englanninspringerspanieli tuli tutuksi näillä reissuilla. Automatkailu ei jäänyt vieraaksi ja melkoisen taitavia matkustajia pennuista näyttikin kasvavan.

Pongo löysi viimeisten viikkojen aikana äänensä, sitten Idefix ja Asterix. Leikit saivat äänekkäitä sävyjä pentujen komentaessa toisiaan. Melko hyvin pennut rauhoittuivat kuitenkin, kun huomasivat, että huutamalla eivät saa meiltä mitään huomiota. Idefixistä kuoriutui pikkuinen Houdini, joka pujahti mitä ihmeellisimmistä raoista tilaisuuden tullen. Se oli kaikkien pikku lemmikki ja yleensä aina jonkun sylissä. Näillä pennuilla tuntui olevan kivanlainen ja hyvin luontainen kontaktin ottaminen. Etenkin kasvoihin katsominen tuntui tulevan kuin itsestään.

29.06. Pentutesti meni hienosti, ottaen huomioon, että pennuilla oli poikkeuksellisen väsyttävä päivä ja ne olivat jotenkin poissa pelissä jo lähtökohtaisesti. Oletettavasti kuumuudella saattoi olla jotain osuutta asiaan. Samana päivänä tehty ell tarkastus sujui myös kivasti ja ainoastaa Obelixin kivestä ei löytynyt. Loppuviikon Obelix pitikin meitä jännityksessä, että laskeutuvatko molemmat vaiko eivät. Suureksi iloksi Obelix tipautti kuitenkin toisenkin kiveksensä paikoilleen, joten hyvillä mielin pääsin pennut "jakamaan" ajattelemallani tavalla. Pennut saivat myös neloisrokotteen. Osa pentujen tulevista perheistä poikkesi vielä viikolla pikkuisia katsomaan, myös naapurit olivat innolla mukana pentujen kanniskelussa ylös ja alas ;) Kiitokset erityisesti Maijalle ja Sofialle avusta. Lisäksi haluan vielä SUURkiitoksen laittaa Janin kotiväelle, jotka aina mielellään ottivat pikku hirmulauman pihaansa tuhoamaan. Pennuilla kävikin täällä useita faneja ja joka toisella meinasi olla taskussaan tai laukussaan ainakin Idefixin mentävä kolo.

Sitten tulikin aika lähteä uusiin seikkailuihin. Perjantaina Hovikorven perhe Marko, Anna-maria, Roosa ja Valtteri tulivat hakemaan Idefixin mukaansa Vantaalle. Aluksi Idestä oli tulossa Oliver, mutta Idefix-nimi taisi kuitenkin tulla jäädäkseen ;) Lauantaina Itkosten perhe Jukka, Beatrice, Alexandra (Axu) ja Jimmy ottivat Porvoon suuntaan matkaansa Obelixin, jonka nimi myös koki erinnäisiä muutoksia, kunnes lopulta Bono kuulemma veti pisimmän korren. Lauantai iltapäivänä Aholaisten perhe, Johanna, Kai ja Kusti haki Aladdinin, joka sai kutsumanimekseen Börje, mukanaan Helsinkiin. Tämä onkin Toinen Börje Castiogin lyhyessä historiassa. Sunnuntai sujui samoissa merkeissä ja matkaan lähtivät Mulan, eli Dixie Forsellin Pian luokse sijoitukseen Espooseen. Iltapäivällä Pongo matkasi Koskisen Piian ja Pasin kanssa Onnina kohti Hämeenlinnaa. Maanantaina meitä enään viihdytti Asterix ja Ariel. Asterix matkasikin jo Maanantaina iltapäivästä kohti Järvenpäätä Rönkön perheen Piian, Saulin, Renen ja Lindan matkassa. Ariel pääsikin kanssani pariksi päiväksi Springerileirille, josta se Torstaina matkusti kohti Mynämäkeä Runolan perheeseen.

En millään malttaisi olla kutsumatta itseäni kylään ja tulla pentuja tapaamaan, mutta koitan hillitä itseni ja eiköhän leiri lievennä pahimpia vieroitusoireita. Uusissa kodeissa on elämä alkanut loistavan hienosti ja pennut ovat osoittautuneet ilmeisen reippaiksi ja rohkeiksi pieniksi koiran aluiksi. Muistatte vain, että tuo pieni on oaljon helpompi kasvattaa oikeisiin toimintamalleihin, kuin se 20 kiloinen jässikkä, jolla on jo ihan omat toimintamallit olemassa. Mikäli pentuopas on vielä lukematta osittain, tai kokonaan, viimeistään nyt on aika käydä se läpi, jokaisen perheen jäsenen. Sitä harmia ei kannata itselleen tehdä, että yrittäisi keksiä polkupyörän uudelleen. Eli vaikka olisi nyt helppoa, niin ohjatkaa oikeaan suuntaan alusta asti. Muistakaa myös, että kaikki kasvatus ja koulutus on leikkiä, pennulta ei voi vaatia vielä moniin kuukausiin mitään vaan kaikki tapahtuu leikin varjolla ja yhdessä puuhaamisen tulee olla mukavaa. Käykää pentuopas läpi. tiedän, että se on pidempi kuin nälkävuosi, mutta jos se on vielä jollakin läpikäymättä, niin viimeistään nyt on aika siihen syventyä :). Kohta alkavatkin jo ensimmäiset taaperokurssit ja pentukurssit.