Etusivu

Esittely

Kissat

Pentueet

Pennut

Kuvia

Uutisia

 
 

Casimirrin uutisia

20.6.2014

Vanha kannettavani sanoo pikkuhiljaa sopimusta irti ja pari viikkoa sitten se ei enää tunnistanut kameraa. Kotisivujen päivitys on hieman jälkijunassa, koska en saanut kuvia ulos kamerasta, mutta uuden koneen kanssa se onnistui.

Kävin pari viikkoa sitten kylässä Pikku-Piun kissalassa. Pääsin tapaamaan ja kuvaamaan Silmun vanhempia sekä uusinta Pikku-Piun pentuetta. 

Silmun isä Pikku-Piun Blackmailer eli Mosse on 15-vuotias ikämies, joka ottaa elämän rauhallisesti ja vetelee mielellään sikeitä keittiön työtasolla. Mosse on kaikkien kaveri ja hoivaa nuorempiaan mielellään.

Mosse Mosse istuu etualalla ja takana on sen poika, Silmun veli Pikku-Piun Jadesoturi eli Punkero.

Silmun emo Pikkupiun-Rilla on 12-vuotias söpöläinen, aivan mahdottoman kova puskemaan ja seurustelemaan. Rilla on touhukas ja leikkisä eikä siinä ikä juurikaan näy.

Rilla Rilla on Silmun äiti ja Lulun ja Essun isoäiti. Silmu on perinyt kovasti ilmettä äidiltään, joka tässä seuraa silmä kovana heiluvaa huiskaa.

Tänään on juhannusaatto ja sen kunniaksi kissat aloittivat kolmen päivän matokuurin. Meillä madotetaan aina jouluna ja juhannuksena, joten edellinen madotus on helppo muistaa eläinlääkärin sitä kysyessä. Lempi oli jälleen kaikkein helpoin madotettava, ei siinä kauan nokka tuhissut kun ensin pestiin hampaat ja sitten nieltiin matolääke. Hankalin taas oli Lulu, joka sai kunnon diivailukohtauksen ja heittäytyi kyljelleen yrittäessään väistellä lääkettä. Eipä se auttanut ja lääke on tältä päivältä otettu, huomenna ja ylihuomenna vielä jatketaan samoissa merkeissä.

Aamupäivällä paistoi hetken ajan aurinko ja kävin Lempin kanssa pihalla. Aikaisempina kesinä Lempi on painellut perennojen alle ja pysynyt siellä ja ulkoilu on ollut varsin pitkästyttävää. Nyt neiti käppäili nurmikolla reippaasti häntä pystyssä ja ainoastaan ohi ajavia busseja piti pysähtyä tuijottamaan.

Lempi Lempi parvekkeella päiväunilla muutama päivä sitten. Ilme on vähän närkästynyt - onko pakko tulla räpsimään kuin toinen yrittää nukkua!

Loppuun vielä muutama kuva. Ylemmässä on meidän tytöt Lempiä lukuunottamatta kerrankin näin lähekkäin. Ihan vierekkäin meillä ei nukuta, mutta hyvin lähekkäin kuitenkin. Kuvassa vasemmalla tyynyllä on Loitsu ja sen vieressä Silmu, niiden oikealla puolella Lulu ja alhaalla Essu. Alemmassa kuvassa on Silmun suloinen äiti Rilla.

Tytöt

Rilla

27.4.2014

Sain viikolla terveisiä ja muutaman kuvan Casimirrin Hamiltonin kotoa. Hamilton on kasvanut komeaksi nuoreksi mieheksi ja touhukkaana kaverina pitää vauhtia yllä perheessään. Se ulkoilee mielellään valjaissa ja merkkailee pontevasti reviiriään niin ulkona kuin valitettavasti vähän myös sisällä. Kastrointi saattaa olla edessä lähitulevaisuudessa, kun tyttöjä pitää myös mouruillen kutsua eikä ääni viehätä ihmisiä ollenkaan yhtä paljon kuin kissaneitoja.

Hamilton

Hamiltonilla on aivan oikea vesikuppi, mutta mieluisin juomapaikka on kuitenkin keittiön tiskialtaassa oleva, piripintaan täytetty juomalasi. Iso mies asemoi sitten takapuolensa ahtaaseen kulmaan mahtuakseen juomaan ja jos altaassa on jotain tiellä, kotiväki saa noottia.

Hamilton

Lululla kävi vieraita keskiviikkona, 6-vuotias Aleksi-poika äitinsä kanssa. Lulun tytär Fuuria eli Viivi asuu Aleksin tädin luona ja on Aleksin suosikki tädin kissoista. Äiti on lukenut Aleksille F-pentueen päiväkirjaa ja nyt he sitten tulivat tapaamaan Lulua ja muita kissoja. Kuten jo etukäteen varoitin, Lulu ei ole kovin kiinnostunut vieraista, mutta näyttäytyi kyllä hetken piiloteltuaan, samoin Silmu ja Loitsu. Essu oli reippaampi pienen pojan ja tuliaiskatkarapujen kanssa, mutta huomion varasti Lempi, joka puski ja kehräsi, kieppui, leikki ja kelli selällään vieraiden kanssa. Lempi hallitsee pr-hommat aika suvereenisti ja vieraat ihmettelivät, miten paljon Lempi muistuttaa serkkuaan Viiviä niin rakenteensa kuin luonteensakin puolesta.

Lempi Pikku pr-neiti Lempi maistelee ohraa parvekkeella kirkkaassa kevätauringossa.

5.4.2014

Essu

Tänään Turokin näyttelyssä Turussa Essulla oli mahtava päivä! Aamu alkoi veteraaniarvostelulla ja Essu sijoittui naaraiden ykköseksi. BIS-veteraani oli kuitenkin abyuros, mutta se ei ole ihme, koska Essun turkki hilseilee aina vaan.

Varsinaisessa kilpailussa Essun tuomarina oli Arja Martikainen, joka tapasi Essun ensimmäistä kertaa. Arja käsittelee kissoja todella kauniisti ja kun Essukin nykyisin käyttäytyy esimerkillisesti, arvostelu sujui hyvin. Arja löysi Essun puutteet samoin kuin sen vahvat puolet ja kertoi arvostelun päätteeksi ottavansa sen takaisin tuomarin parhaan valintaan. Seuraavaksi hän vertasi kolmea mustaa kastraattia toisiinsa ja värin parhaaksi hän valitsi Essun.

Tuomarilla oli eilen kaikkiaan kolme kastraattinaarasta, joista eurooppalainen hävisi Essulle jo värin parhaan valinnassa, joten seurasin mielenkiinnolla eurooppalaisten jälkeen arvosteluun tullutta somalia. Tuomari näytti kovasti hymyilevältä eikä kissassa tuntunut olevan kovasti vikaa, joten jännityksellä odotin tp-valintaa. Kun tuomari kutsui kissoja takaisin, hän kertoi nominoineensa Essun suoraan, joten pikkumusta oli tuomarin paras kastraattinaaras!

Essu ei kovasti pidä paneelihäkissä odottelusta eikä olisi nytkään millään halunnut sinne mennä. Se yritti vanhaan tapaansa kiivetä olkapäälleni ja kun käänsin sen ympäri, se yritti vielä protestoida suhahtamalla, mutta ei taistellut muuten vastaan. Sen assistentti sattui kuitenkin seisomaan vieressä ja näytti hieman jännittyvän, suhiseva musta kissa kun ei ole kaikkein houkuttelevin käsiteltävä. Kerroin assarille, että Essu on todella kiltti eikä varmasti tee mitään (kuuluisat viimeiset sanat) ja suhina oli vain viimeinen keino yrittää välttää tylsään tyhjään häkkiin meno. Ennen kastraattinaaraiden vuoroa näin, että assari oli avannut Essun häkin oven ja seurusteli pikkumustan kanssa ja arvostelutilanne sujuikin mainiosti. Essu ei saanut ääniä, mutta sai kunnian edustaa eurooppalaisia loppukilpailussa. Hieno päivä ja mukavaa seuraa ja lisäksi tulosten puolesta päivä meni yli odotusten!

15.3.2014

Lulu

Tänään oli Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n vuosikokous ja siellä palkittiin viime vuoden parhaat eurooppalaiskissat. Lulu oli viime vuoden paras kastraattinaaras ja voitti toiseksi sijoittuneen siskonsa Essun varsin selvällä erolla. Kun vielä uroksissakin Essun poika Sensei sijoittui toiseksi ja Lulun poika Jorma kolmanneksi, ei kasvattaja voi olla kuin tyytyväinen!

Lempin astutuksesta ei kuulu yhtä hyvää, Eki ei kerta kaikkiaan kelvannut Lempille sulhaseksi ja kun kolmansillakaan treffeillä ei tulosta tullut, sulhanen vaihdetaan nuorempaan. Seuraava sulhasmies on jo valittu, mutta on vielä niin nuori, että joudumme hieman odottelemaan sen miehistymistä. Nuoriherra on ruskeatabby, joten tiedossa olisi ruskeatabbyja ja -täplikkäitä sekä mustia pentuja. Sulhasen henkilöllisyys paljastetaan, kunhan testi- ym. asioista on saatu sovittua.

30.12.2013

Vuoden viimeinen näyttely Kirkkonummella meni Casimirrien osalta mitä mainioimmin. Itse olin Lulun kanssa paikalla vain sunnuntaina, mutta Jorma ja Sensei osallistuivat molempina päivinä.

Lauantaina Sensei oli värin paras ruskeatäplikäs, tuomarina oli Jana Knyova. Linda Knyova arvosteli Jorman ja molemmat tuomarit nominoivat pojat, serkukset Jorma ja Sensei kilpailivat siis paneelissa BIS-tittelistä toisiaan ja kolmea muuta urosta vastaan. Sensei sai yhden äänen, mutta voitto meni muualle. Hieno päivä kuitenkin molemmille, kotona oli mahtavaa, kun puhelin piippasi tekstiviesteinä hyviä uutisia näyttelystä.

Sunnuntaina Sensein arvosteli Linda Knyova. Värin parasta ei ruskeatäplikkäistä valittu, mutta Sensei sai viimeisen serttinsä luokassa 3 ja upean tittelin Supreme Champion! Tp-valinnassa Linda Knyovalla oli kolme lauantain paneeliurosta ja hän nominoi saman ocicatin, jota äänesti edellisenä päivänä ja Senseille ei näin tullut toista paneelipaikkaa. Maljoja kuitenkin kohotettiin uuden SC:n kunniaksi ja myöhemmin iltapäivällä Sensei kävi valokuvauttamassa itsensä Studio Adessassa, kuva tulee aikanaan Serry-lehteen.

Sensei Sensei tyypillisessä asennossa omistajansa Onnin sylissä. Näin rento voi leikkaamaton uros olla näyttelyn hälinässä ja tyttöjen hajuissa, kun luottamus omistajaan on kohdallaan!

Jorman ja Lulun arvosteli Jarmo Räihä, jolla oli oppilaana Henry Hornell. Jorma sai jälleen kovasti kehuja turkistaan, niin kuviosta, väristä kuin turkinlaadustakin ja poika käyttäytyi tapansa mukaan hienosti ja leikkisästi. Leikkaamattomista ruskeatabbyista valittiin värin paras ja se oli Jorma.
Tp-valinnassa voiton vei kurillien bobtail, joka olikin komea.

Jorma Jorma onnistui katsomaan poispäin kamerasta melkein joka kuvassa, ainoastaan tässä sain kasvot mukaan. Tässäkin näkyy Jorman uskomattoman hieno väri ja kuvio!

Lulua hermostutti hieman tuomareiden yläpuolella toisessa kerroksessa kulkeneet ihmiset ja se tuijotteli Räihän pöydällä korkeuksiin. Sekä tuomari että oppilas pitivät Lulusta kovasti, Räihä sanoi arvostelun lopuksi, että Lulu oli yksi päivän hienoimpia kissoja hänen pöydällään. Värin parasta ei valittu, koska vain kaksi kastraattia oli paikalla, ja tp-valinnassa voiton vei lauantain BIS-korat. 

Veteraanit arvosteli Carin Sahlberg, joka oli jo valinnut parhaaksi veteraariuroksekseen eurooppalaisen ja huokaili Lulun nähdessään, miten hienoja eurooppalaisia Suomessa on. Hän kirjoitti pää-kohtaan "Super! Ei voi kissaa tästä parantaa." Yleisvaikutelmaksi hän kirjoitti "Oikea kuningatar" ja piirsi sydämen, vaikka itse sanoi, ettei yleensä sydämiä piirtele. Saadessaan kaikki viisi veteraaninaarasta eteensä hän totesi, että vaikka urokset olivat hienoja, niin tämä valinta se vasta vaikea on. Lopulta hän pudotti koratin, burman ja burmillan ja jäljelle jäivät Lulu ja pian 15 täyttävä ocicat. Voitto meni Carinin mukaan hiuksenhienosti ocicatille, mutta tuomari kehui vielä kerran myös Lulun ja harvoin on tappion jälkeen ollut yhtä hyvä mieli, niin kauniisti hän Lulusta puhui!

Lulu

25.12.2013

Tänään tulee 25 vuotta ensimmäisen Casimirrin pentueen syntymästä. Noviisina rekisteröity sininen töpöhäntäinen manxini Siru synnytti kolme tyttöä aikaisin joulupäivän aamuna, pentujen isä oli oman Justukseni veljenpoika, ruskeatabby Carabashin Black Marquis. 

Hissu Pieni Hissu opettelee kävelemään.

Pennuista musta hännätön Hissu jäi kotiin ja jatkoi aikanaan sukua. Hissu oli varsinainen johtajaluonne ja muut kunnioittivat sitä. Kun Essu syntyi heinäkuussa 2006, Hissu oli lähes 18-vuotias ja se jouduttiin lopettamaan saman vuoden syyskuussa munuaisten vajaatoiminnan takia. Minulla on siis koko kasvattajaurani ajan ollut kotona itse kasvatettu musta tyttö!

Musta pitkähäntäinen Assi muutti veljeni ja hänen vaimonsa kissaksi ja eli yli 20-vuotiaaksi. Se oli varsinainen persoona ja keksi kaikenlaisia kepposia, joita vieläkin naureskellen muistelemme. Kerran se oli napannut itselleen välipalaa, kun veljeni marinoi pihvejä grillausta varten. Kun hän meni keittiöön pihvejä noutamaan, yksi oli kadonnut ja marinadivana johti makuuhuoneeseen, missä Assi istui tulisen saaliinsa vieressä ja yritti turhaan saada sitä syötyä. Assilla oli oma tuoli ruokapöydän ääressä ja siinä neiti istui ihmisten syödessä ja odotti, että sille tarjoillaan juustopala jonka päällä on voita. Assi oli niin voimakas persoona ja omistajilleen niin rakas, että edelleenkään veljeni vaimo ei suostu ottamaan mustaa kissaa, vaikka veljeni mieli kovasti tekisi, joten heillä on nyt kaksi muunväristä eläinsuojeluyhdistyksestä adoptoitua kissaa kotonaan.

Sininen töpöhäntäinen Mia löysi kotinsa erikoisella tavalla. Sen emäntä oli vastikään muuttanut Helsingistä Tammisaareen (itse asuin tuolloin Karjaalla) ja osallistunut uusien naapureidensä järjestämille Tupperware-kutsuille. Siellä oli tullut puhetta kissoista, nimenomaan manxeista, ja silloisen mieheni kutsuilla ollut sukulainen kertoi minun kasvattavan manxeja. Mian emäntä soitti minulle ja tuli katsomaan vapaana olevaa pentua ja kun hän nousi rappusia ylös omakotitalomme asuintiloihin, pieni sininen neiti tepsutteli samaan aikaan eteiseen ja pennunostaja oli samassa myyty.

Hissu ja Arttu Hissu tekee aikuisena tuttavuutta englannintuontisulhasensa Artun (Jindivik Charrey Veen) kanssa.

9.12.2013

Tällä kertaa vietin viikonlopun Kuopiossa Lulun, Arjan ja Sensein kanssa. Läksimme matkaan junalla itsenäisyyspäivänä ja matkalla Helsingistä Kuopioon meillä oli kaksi junanvaihtoa, joten perillepääsy aikataulussa tuntui epävarmalta varsinkin kun sää oli lumisateinen. 

Ensimmäinen pätkä oli normaalissa IC-junan lemmikkivaunussa ja Kouvolassa vaihdoimme junaa. Kouvolasta lähtevässä junassa oli hulppea vaunuosasto varattu lemmikkien kanssa matkustaville ja siellä ei meidän lisäksemme ollut ketään muuta, joten matka sujui ylellisissä merkeissä. Seuraava vaihto oli Pieksämäellä ja kolmannen junan lemmikkivaunu oli samanlainen vaunuosasto, tällä kertaa siellä istui yksi ihminen kissaboksin kanssa, mutta silti tilaa oli ruhtinaallisesti. Konduktööri kertoi, että vaunut olivat vanhoja 1-luokan vaunuja, jotka on annettu lemmikkikäyttöön. Ja mikä ihmeellisintä, junat kulkivat aivan aikataulussa! 

Lauantaina Lulun tuomari oli uusi tuttavuus, tanskalainen Pia Nyrup. Hän ihastui Luluun kovasti ja tp-valinnassa nominoi sen hieman anteeksipyydellen toisen valinnassa olleen kissan omistajalta. Valinnan perustelu oli Lulun esiintyminen, pisteissä kissat olivat kuulemma samalla viivalla, mutta Lulu esitti itsensä paremmin.

Sensein arvosteli niin ikään uusi tuttavuus, Olga Sizova. Hänkin oli anteeksipyytelevän oloinen puhuessaan muiden urosten omistajille ja sanoi, että Sensei vain on niin standardin mukainen, että hän ei voi muuta kuin nominoida sen.

Paneelissa Olga Sizova antoi äänensä Senseille, mutta muita ääniä poika ei saanut. Lulun samainen Sizova näki ensimmäisen kerran paneelissa ja näytti suorastaan hieman järkyttyneeltä, jäi pyörimään Lulun pöydän ympärille pirkäksi aikaa ja tuli vielä takaisinkin. Ehkä hän ei ole nähnyt kovin paljon eurooppalaisia ja hämmästyi nähdessään kaksi kaunista yksilöä (kasvattajan puolueeton spekulaatio). Ääniä Lulu ei kuitenkaan saanut.

Lulu

Lulun kuvasi paneelissa Katja Patrikainen.

Sunnuntai oli alusta asti jännittävä päivä, koska olimme ostaneet paluuliput jo etukäteen junaan, joka lähti 16.02. Junamatka kesti viisi tuntia ja luotimme siihen, että saamme poistumisluvan. Lulun tuomari oli Stephanie Serrai, joka kehui Lulua vuolaasti. Hän sanoi haluavansa ehdottomasti nähdä Lulun tp-valinnassa, mutta jouduin sanomaan hänelle, että lähdemme aikaisin enkä halua viedä toiselta paneelipaikkaa, kun Lulu ei kuitenkaan paneeliin ehdi jäädä. Serrai oli todella pahoillaan, kiersi asiaa pitkään, mutta totesi lopulta, että näin on reilua toimia ja sanoi myös nauraen, että jos hän nominoi Lulun ja me sitten häivymme, hän tappaa minut seuraavan kerran tavatessamme. Vähän harmitti, koska Lulun kastraattiura on ollut todella hieno, mutta tällä kertaa näin.

Sensein arvosteli sunnuntaina Pia Nyrup. Hän kirjoitti yleisvaikutelma-kohtaan "King of the table and mummys boy" ja pyysi Arjaa takaisin tp-valintaan. Olimme puhuneet asiasta enkä kieltänyt enkä käskenyt vaan Arja teki päätöksensä itse ja pohti sitä pitkään ja hartaasti. Lopulta kuitenkin Lulun veteraaniarvostelun aikaan oli Nyrupin nominointi ja kun palasin Lulun kanssa, Arja tuli Nyrupin pöydän äärestä NOM-lappu kädessään! Olimme tilanneet taksin hakemaan meitä asemalle klo 15.30 ja odotimme tietoa paneelijärjestyksestä kuin kuuta nousevaa. Arja oli aivan rauhallinen ja vakuuttunut siitä, että kaikki menee hyvin, hänestä huokui ihana varmuus. Onneksi kakkoskategoria oli viimeisenä, ykkösessä oli vain yksi tuomari, joten voittajat vain esiteltiin yleisölle eikä nelosessakaan ollut kuin kaksi tuomaria, joten sekin meni sukkelasti. Pakkasimme tavarat ja kannoimme ne yläkertaan uloskäynnin viereen odottamaan, Lulu oli boksissa ja Sensei paneelihäkissä. Kolmosen urokset olivat valmiit n. viisi minuuttia ennen taksin tuloa, joten tiukalle meni! Sensei pakattiin paneelista suoraan boksiin ja läksimme kiireesti kohti odottavaa autoa. Onneksi ehdimme, koska olisi ollut tosi kurjaa, jos Nyrupilla ei olisi ollut ehdokasta lainkaan. Ääniä Sensei ei sunnuntaina saanut, vaan somali voitti kaikilla tuomariäänillä.

19.11.2013

Lulu

Viime viikonlopun vietimme Lulun kanssa näyttelyssä Tallinnassa. En ole koskaan ennen käynyt Tallinnan näyttelyssä, mutta nyt lähdimme Kadin ja Tuulan kanssa matkaan kolmen kissan kanssa. 

Menomatka sujui mukavasti ja nopeasti. Meillä oli hytti, johon toimme kissat ja saimme itsekin viettää aikaa kaikessa rauhassa jutellen. Kun saimme kissat hotellissa huoneisiin, läksimme vanhaan kaupunkiin syömään. Ravintola oli viihtyisä kellarihuone, mutta meidän lisäksemme siellä ei ollut kuin kaksi muuta asiakasta, joten saimme nauttia rauhallisesta illasta. Maistoin ensimmäisen kerran elämässäni kampasimpukoita eikä elämys ollut kovin mieleenpainuva, meriahven puolestaan oli hyvää.

Lauantaina ruskeatabbyt arvosteli ihana Glenn Sjöbom. Lulun vuoro oli viimeisenä neljästä ruskeatabbysta ja Glenn totesi Lulun nähdessään, että tässä on korrekti eurooppalainen. Hän ei löytänyt oikein mitään huomautettavaa ja kirjoitti arvostelusetelin yleisvaikutelma-kohtaan MY LOVE!

Glenn arvosteli kahta kategoriaa eikä hänellä ollut tp-valinnassa kuin kaksi kastraattinaarasta, Lulu ja Kadin Ampsu. Valinta ei ollut helppo ja tuomari mietti pitkään, mutta lopulta Lulu voitti. 

Paneelissa oli lauantaina vain kaksi kastraattinaarasta, Lulun kilpailija oli ruskeatäplikäs ocicat. Tuomarit pyörivät pitkään Lulun pöydän ympärillä ja tarkastelivat Lulua hymyssä suin, joten aloin toivoa, että tällä kertaa tulisi edes yksi ääni. Lopulta päästiin äänestykseen ja neljästä tuomarista kolme äänesti Lulua!!! Koskaan ennen ei oma kissani ole ollut Best in Show ja itkuhan siinä tuli. Näyttelyssä valittiin lauantaina Best of the Best, joten Lulukin kiikutettiin takaisin paneelihäkkiin odottamaan kolmosen paneelin päättymistä, joten ehdin hieman rauhoittua ennen kuin sain tytön syliin. 

Sunnuntaina tuomarimme oli Fabio Brambilla. Niin pian kuin sain laskettua Lulun tuomarin pöydälle, venäjänkielinen assistentti totesi, että Lululla on hyvä keittiö ja alkoi paasata, kuinka ihmiset aina sanovat kissan lihomisen johtuvan geeneistä, mutta ei se johdu geeneistä vaan ruokintavirheistä! Sääntöjen mukaan assistentti ei saa lausua mielipidettään arvosteltavana olevasta kissasta, joten en tiedä, mitä tämä tärkeilevä nuori nainen ajoi takaa, ehkä hänen mielestään eurooppalainen ei saa voittaa toisena päivänä peräkkäin ja hän yritti myrkyttää tuomarin mielen heti arvostelun aluksi. Tuomari kuunteli paasauksen ja alkoi kertoa omista kissoistaan, jotka kuulemma avaavat minkä tahansa kaapin ja varastavat ruokaa minkä ehtivät. Brambilla myös totesi, että Lulun pyöreys ei haittaa, koska kissa on kastraatti, joten hukkaan meni assistentin yritys. Arvostelua kauempana seuranneet suomalaiset ihmettelivät pitkää keskustelua ja totisia ilmeitä, mutta mistään vakavasta ei ollut kysymys.

Sunnuntaina tp-valinnassa oli enemmän kissoja, mutta jälleen Lulu valittiin tuomarin parhaaksi kastraattinaaraaksi. Paneelissa seisoin Lulun pöydän lähellä ja tällä kertaa jännitti ihan eri tavalla kuin ennen. Kastraattinaaraita oli sunnuntaina kolme, Lulun lisäksi mustasavu eurooppalainen ja punainen aby. Glenn Sjöbom nousi pöydän takaa ja lähti tulemaan Lulua kohti, lähemmäs päästyään tunnisti kissan ja alkoi hymyillä leveästi. Pöydän ääreen tullessaan hän sanoi "my girl" ja katsoi Lulua nopeasti, pöydälle laskettuaan vielä suukotti Lulun päälakea. Muiltakin tuomareilta tuli hymyjä ja niinhän siinä kävi, että Lulu voitti jälleen äänin 3-1!

Kotimatka jännitti meitä kaikkia, koska myrsky oli kova ja liput Tallinnassa paukkuivat aivan vaakasuorina. Tuulen suunta oli kuitenkin hyvä, koska laiva ei juurikaan keikkunut eikä meistä kukaan tullut huonovointiseksi. Pikaisten tuliaisostosten tekemisen jälkeen istuimme jälleen hytissä jutellen ja matka meni nopeasti.

Kaiken kaikkiaan matka onnistui yli odotusten. Kadi oli hoitanut järjestelyt hienosti, kaikki sujui hyvin, seura sekä matkalla että näyttelyssä oli ensiluokkaista ja kaiken kruunasivat kaksi BIS-voittoa!

10.11.2013

Essun poika Casimirrin Gaston sai tänään Kouvolan näyttelyssä kolmannen CAC:nsa ja tittelin CH! Gastonin näyttelytauko on ollut pitkä ja lauantaina poikaa jännitti aika lailla. Tuomarina oli Vladimir Isakov, joka käsitteli jännittävää poikaa rauhallisesti ja Gastonin oma mamma oli vieressä, joten arvostelu sujui mamman pojalla aivan hienosti. Isakov kutsui Gastonin vielä tp-valintaankin, joten hienosti meni päivä näyttelytauon jälkeen.

Gaston Gastonia jännitti näyttelyn hulina ja vieraat kissat, lisäksi kuulutukset tulivat niin kovalla volyymilla, että pojan silmät olivat alkuun lautasina.

Tänään tuomarina oli ollut Arja Martikainen, joka käsittelee kissoja erittäin kauniisti eikä Gastonia ollut jännittänyt ollenkaan yhtä paljon kuin eilen. Tp-valintaan ei kutsua tullut, koska poika on niin laihassa kunnossa. Pyöreät posket ja vahva niska kontrastina hoikkaan kroppaan saavat pojan näyttämään entistä laihemmalta, mutta näinhän leikkaamattomille kolleille usein käy kun hormonit hyrräävät.

Gastonia kollittaa aika lailla eikä ruoka maistu, lisäksi poika on merkkaillut muutaman kerran ja leikkaus saattaa olla edessä. Vielä on kuitenkin mahdollista saada Gaston treffeille, jos sopivia morsianehdokkaita löytyy. 

Gaston

Toinenkin senssi-ilmoitus: Essun toinen poika Sensei (GIC Casimirrin Henley) merkkailee sen verran kiihkeästi, että senkin konsulttielo saattaa olla piakkoin edessä. Jos siis komea ruskeatäplikäs tai hopeatabby herra kiinnostaa eurooppalaisneitosia, yhteyttä voi ottaa minuun tai omistajiin.

2.11.2013

Syksy on ollut pitkä ja lämmin ja kissoilla on ollut pääsy lasitetulle parvekkeelle päivittäin ikkunan kautta. Yhtenä iltana viikolla laitoin ikkunan kiinni, kun alkoi olla viileää. Lempi porhalsi paikalle, kävellen neiti ei juurikaan etene vaan aina on kiire, ja huomasi pettymyksekseen, ettei ulos enää päässytkään. Aikansa ikkunan ja parvekkeen oven edessä pyörittyään Lempi hyppäsi viereisen tason päälle ja yritti sieltä tassullaan kurkotella ikkunan kädensijaan. Niin on Lempi älykäs kuin äitinsä Essu, en voinut kuin hämmästellä. Ei se pikkukirppu ikkunaa saanut auki, mutta tiesi, mistä se avataan!

Vieläkään ei Lempi ole ilmaissut haluaan uusiin treffeihin eli kiimaa odotellaan edelleen.

Lempi

13.10.2013

Eilinen päivä URK:n näyttelyssä Kirkkonummella oli varsin onnistunut - molemmat näyttelyyn osallistuneet Casimirrit olivat tuomarin parhaita! 

Lulun tuomari oli Vladimir Isakov, joka piti Lulusta kovasti ja piirteli arvosteluseteliin kaikkiaan 6 kpl sydämiä (jotka kylläkin näyttivät kovasti takapuolilta). Eniten innostusta, neljän sydämen verran, herätti Lulun turkki, joka tuntui olevan tuomarin mielestä kaikin puolin kohdallaan. Tp-valinnassa Lululla oli vastassaan shaded silver britti ja pitkän miettimisen jälkeen tuomari valitsi Lulun parhaaksi kastraattinaaraakseen. 

Veteraaniarvostelussa tuomari oli Anna Wilczek. Hänen mielestään Lulun turkki oli "to die for" ja kommentti setelissä oli SUPER sydämen kera. Tuomari kirjoitti yleisvaikutelma-kohtaan hyvin osuvasti "very polite lady" ja juuri sellainen Lulu onkin, kohteliaan pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan, vaikka käyttäytyykin aina kauniisti. Vertailussa Lulu sijoittui neljän veteraaninaaraan joukossa toiseksi.

Essun poika Sensei on alkanut kovasti kollitella nyt syksyllä ja ruoka maistuu entistä huonommin. Tuomariksi ruskeatäplikkäille osui iloksemme Glenn Sjöbom, joka on kerran aikaisemmin nominoinut Sensein. Tuomarin pöytä oli niin hankalasti sijoitettu, että sen ääreen eivät omistajan lisäksi pääseet muut kuuntelemaan, mutta kovasti oli tuomari Senseitä kehunut.

Sensei Tuomari ja Sensei tiukassa tuijotuskilpailussa

Tp-valinnassa Senseillä oli vastassaan 5 muuta upeaa urosta. Kerrottuaan kaikista ehdokkaistaan yleisölle Glenn keskittyi kahteen, Senseihin ja komeaan punaiseen JW-abyyn, joiden välillä päätös olikin vaikea ja mietintä kesti pitkään, mutta lopulta tuomari totesi, että hänen on pakko valita Sensei ja siitäkös meillä riemu repesi!

Paneeli alkoi urosten kohdalla verenpainetta kohottavasti, kun muiden urosten jo ollessa pöydillään ja tuomareiden niitä täyttä päätä arvostellessa Sensei oli edelleen paneelihäkissä ja assistentti vain seisoi häkin edessä ilman elettäkään kissan sieltä esille ottamiseksi. Yleisö ei saa mennä paneelialueelle, joten yritin ensin kysellä pääassistenttia, jota ei näkynyt missään ja lopulta vain huusin, että yksi uros puuttuu. Kun Sensein assistentti katsoi minuun päin, osoitin häntä sormella ja viitoin viemään kissan pöydälle ja ilmeeni taisi olla sen verran tiukka, että hän teki niin välittömästi. En tiedä, oliko hän kokematon vai mistä oli kysymys, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin ja Senseikin arvosteltiin asianmukaisesti. 

Loitsu ja Lulu

Meillä kotona entiset vihamiehet Lulu ja Loitsu tulevat nykyisin näin hyvin juttuun keskenään! Lulu oli pentujaan hoitaessaan varsinainen jalopeura ja tyttöjen välit menivät huonoiksi muutaman yhteenoton seurauksena kun Loitsu murisi pennuille ja Lulu veti herneen nenään. Nyt kun Lulukin on leikattu, yhteiselo on näinkin sopuisaa.

6.10.2013

Vili

Kävin eilen kylässä Lulun pojan Vilin eli Casimirrin Fidelion luona. Vili on ollut vuoden alusta perheen ainut kissa, kun sen kaveri, 16-vuotias eurooppalaisneiti Viivi jouduttiin sairauden vuoksi nukuttamaan. Vilistä on tullut entistä enemmän mamman poika, se on luonteeltaan hyvin samanlainen "läheisriippuvainen" kuin  Lulu ja pitää emäntäänsä tarkkaan silmällä. 

Vili on todella kaunis poika, upea lämmin väri ja täydellinen tabbykuvio, hieno turkinlaatu ja avoin ilme vihreine silmineen saivat kasvattajan aivan tunteelliseksi ja ihmettelemään, miten Lulu onkin saanut kauniita lapsia aikaan! Iän myötä Vili on tullut rohkeammaksi ja kehräsi, kun nostin sen syliin. Oli hienoa pidellä muhkeaa kollipoikaa sylissä, kun kotona on pienempiä ja kevyempiä tyttöjä. Aina on yhtä palkitsevaa ja ihanaa tavata hyvin hoidettuja kasvattejaan niiden rakastavissa kodeissa!

Vili Vili poseerasi kiipeilypuussaan, josta sillä on täydellinen tarkkailuasema kaikkiin huoneisiin. Tässä kuvassa pojassa on nähtävissä molempien vanhempiensa piirteitä.

1.10.2013

Viime viikonlopun olin Lulun kanssa näyttelyssä Seinäjoella. Läksimme lauantaiaamuna Helsingistä puoli seitsemän junalla, joten herätys oli ennen viittä. Juna oli aikataulussa ja matka sujui mukavasti tuttujen ocicat-ihmisten kanssa.

Lulun tuomari lauantaina oli sekä varsinaisessa että veteraaniarvostelussa ruotsalainen Sirpa Lindelöf. Lulu sai kolmannen CAP:n ja tittelin Premier, mutta erityisen suurta innostusta tuomarissa ei herännyt, vaikka hän Lulun tp-valintaan pyysikin. Veteraaneissa Lulu sijoittui kuuden naaraan joukossa jaetulle 4. sijalle.

Sunnuntaina Lulun arvosteli Stephe Bruin, joka kehui tyttöä kovasti. Tp-valinnassa hänellä oli kolme kastraattinaarasta, joista hän piti kaikista niin paljon, että olisi voinut nominoida kenet tahansa, mutta lopulta voiton vei korat. Veteraaniarvostelussa Alexey Shchukinilla Lulu sai viikonlopun kauneimmat kehut, vaikka arvostelusetelissä lukeekin, että Lululla on "charming fatty belly". Lauantain kuudesta veteraaninaaraasta viisi oli sunnuntain kisassa mukana ja tällä kertaa Lulu sijoittui toiseksi, voitti mm. lauantain BIS-veteraanin ja BIS-kastraattinaaraan, mutta fatty belly aiheutti sen, että veteraanivoitto meni ocicatille.

Lauantai-iltana läksimme Voiton omistajan Annen luo Lapualle, Anne kutsui meidät yöpymään luokseen ja pääsin pitkästä aikaa tapaamaan Voittoa. Teimme pienen Lapua-sightseeingin ja näin mm. Lapuan tuomiokirkon, Kosolan talon ja patruunatehtaan entisöidyt punatiilirakennukset, jotka olivat todella viehättäviä. Yhdessä rakennuksista sijaitsee kuuluisa Lapuan kirjasto, mutta se oli lauantai-iltana kiinni, joten katselimme sitä vain ulkopuolelta.

Annen luona majoituimme Lulun kanssa yläkerran vierashuoneeseen ja Annen toinen eurooppalaiskolli Armas oli vakaasti sitä mieltä, että kun taloon tulee naaras, hänelle on hommia tiedossa. Joka kerta oven avatessani Armaksen nenä oli ovenraossa, mutta kiltisti poika kuitenkin väistyi eikä alkanut tunkea väkisin Lulun luo.

Voitto tuijotti minua miettivän näköisenä ja tuli heti tervehtimään ja puskemaan. Konsulttielo on hieman pyöristänyt Voittoa eli äitiinsä tulee poika siinäkin. 

Voitto

Jätin harmittavasti ulkoisen salaman kotiin ja jouduin pimeänä iltana kuvaamaan Voittoa kameran pikkusalamalla, joten silmät palavat tulipalloina melkein joka kuvassa. Tässä näkyy kuitenkin Voiton kaunis profiili ja tabbykuvio. Voitto istuu kiipeilypuussa, jonka kokoamisessa auttoi Annea heti ensimmäisenä iltanaan uudessa kodissa.

Voitto on todella reipas otteissaan Annen valkoisen paimenkoiran kanssa, joka on iso ja eläväinen koira. Repo tuuppi välillä Voittoa kuonollaan, mutta peräntyi heti kun Voitto kääntyi sitä kohti. Makeat naurut saimme, kun Voitto istui sohvan käsinojalla ja Repo tuuppasi sitä kuonollaan muutaman kerran. Voitto ei siirtynyt milliäkään paikaltaan eikä kiinnittänyt koiraan mitään huomiota, mutta kun Repo käveli pois Voiton ohi, Voitto ojensi tassunsa ja läimäytti koiraa pepulle. 

Voitto Anne sytytti viileänä iltana tulen takkaan ja isäntämies Voitto valvoo tässä sytytyspuuhia.

Seinäjoen ja Lapuan viikonlopusta jäi hyvä mieli. Näyttely oli erinomaisesti järjestetty ja aikataulut pitivät ja junat olivat myös aikataulussa molempiin suuntiin. Kaikkein parhaiten mieleen jää kuitenkin vierailu Annen viehättävässä "mökissä" ja kotiin palattua tuntui kuin olisi ollut pitemmälläkin lomalla!

25.8.2013

Lulu

Lulu osallistui tänään Rurokin näyttelyyn Vantaalla. Tuomarina meillä oli Veikko Saarela, joka on arvostellut Essun jo useampaan kertaan, mutta näki nyt Lulun ensimmäistä kertaa. Veikko piti Lulusta todella paljon, sanoi olevansa iloisesti yllättynyt ja että näin kaunis kissa tulee takaisin tp-valintaan. Arvosteluseteliin tuomari piirsi ensin ison sydämen ja alkoi sen jälkeen kirjoittaa arvostelua.

Tp-valinnassa Lululla oli vastassaan bengali, burmilla ja ocicat. Veikko kertoi kaikista kissoista yleisölle, Lulun kohdalla sanoi mm. että omistaja esittää kissan niin, että sen vatsamakkarat näkyvät eikä sen paras puoli eli turkki, jolloin käänsin tietenkin Lulun heti olkapäälleni selkä tuomariin päin. Olen aina ollut sitä mieltä, että Lulussa parasta on sen ilme, mutta turkkituomari oli toista mieltä ja tuomarin sana on laki. Lopulta Veikko sanoi sijoittavansa kolme naaraista jaetulle kakkossijalle ja voittaja oli Lulu, Veikon mukaan Lulu on täydellinen eurooppalainen! Olen tietysti itse ollut aina sitä mieltä, että Lulu on täydellinen, mutta nyt sen sanoi tuomari, se tuntui aivan uskomattomalta! Paneeli menikin sitten vanhan kaavan mukaan eli ei ääniä, mutta Lulu käyttäytyi kauniisti ja edusti hienosti rotuaan loppukilpailussa.

Alla on vielä kuva arvostelusetelistä, jota parempaa en muista Lulun koskaan saaneen. Erityisesti mieltä lämmittää turkista tullut kommentti SUPER! 

Arvostelu

18.8.2013

Essun kanssa ei elämä ole koskaan tylsää. Eiliset naurut sain, kun tein itselleni ruokaa, paistoin lohimedaljongin ja keitin perunoita. Essu tuli tutkimaan annosta lautasella, nuuhki tarkkaan kaikkea ja lopulta päätti maistaa - perunaa! Ilmeestä päätellen makuelämys ei ollut kovasti mieleen, mutta Essu on ennakkoluuloton ja maistaa rohkeasti.

Essu Lämpimällä säällä pikkumusta makailee mielellään varjossa parvekkeen tuolin alla.

Parvekkeella viihtyy myös Silmu, alla olevassa kuvassa rouva poseeraa krysanteemin kanssa.

Silmu

29.7.2013

Lulu aloitti näyttelyuransa kastraattina eilen Surokin kesänäyttelyssä Kaapelitehtaalla. Tunnelmat hallissa olivat hikiset, mutta Lulun häkkipäädyssä oli suhteellisen viileää emmekä tarvinneet häkkituuletinta pikku päähenkilön viilentämiseen.

Lulun arvosteli Francoise Dubois. Vuoden näyttelytauko oli taas saanut Lulussa asuvan prinsessa hienohelman esiin ja pöydällä oleminen ei miellyttänyt lainkaan vaan Lulu yritti koko ajan kiivetä pöydältä syliini. Arvostelu kuitenkin onnistui ja tp-valinnassa sai olla sylissä ja se sujui hyvin, paneeliin meni ihana devon rex.

Myöhemmin samana päivänä Lulu osallistui elämänsä ensimmäiseen veteraaniarvosteluun kahden muun naaraan kanssa. Tuomari Fabio Brambilla ylisti vuolaasti Lulun ilmettä ja kirjoitti sen myös alleviivaten arvosteluseteliin. Naaraiden vertailussa Lulu sijoittui toiseksi ja sai huilata loppupäivän häkissään. 

Lulu Lulu lepäilee näyttelyn rasituksia pois poikittain keskellä sänkyä, kuten kissan kuuluukin!

22.5.2013

Olimme viikonlopun Järvan näyttelyssä Tukholman Haningessa Essun kanssa. Mukana olivat myös Essun poika Sensei eli Casimirrin Henley, Mikki ja Taikapeikon Armas P. 

Europpalaiset arvosteli lauantaina Yan Roca-Folch ja Essu oli hänen päivän ainut kastraattinaaraansa. Jännitti tosi paljon, koska näin korkeassa luokassa tuomarin on pakko nominoida ryhmän ainut kissa, jos antaa sille sertin ja Essun turkki on aikamoisen ohuessa kesäkunnossa. Yan kuitenkin piti Essusta edelleen, on nominoinut sen aiemminkin muutaman kerran ja niin kävi tälläkin kertaa. 

Essu ja Lulu täyttivät viime perjantaina 7 vuotta ja Essu osallistui ensimmäistä kertaa myös senioriluokkaan. Lauantain tuomari oli Linda Knýová, joka ihastui Essuun kovasti ja halaili sitä pitkään ja Essu vastavuoroisesti puski tuomaria koko ajan tämän kirjoittaessa seteliä. Seniorikisassa oli punainen brittiuros ja silver shaded brittinaaras Essun lisäksi. Tuomari valitsi brittinaaraan Essun edelle ja ainut syy oli Essun kesäkunnossa hieman hilseilevä turkki. 

Sensei sai lauantaina sertin ja valmistui näin GIC:ksi. Yan otti sen tp-valintaan, mutta voitto meni toiselle. Armas sai myös sertin ja valmistui IC:ksi, joten matkan serttitavoitteet saavutettiin.

Sunnuntaina eurooppalaiset arvosteli Linda Knýová, joka nappasi Essun heti aluksi syliinsä ja painoi sen poskeaan vasten ja sitten halailtiin pitkään. Arvostelu oli erinomainen ja tp-valinnassakin tuomari tuli vielä suukottamaan Essua, mutta paneeliin meni bengali.

Sunnuntain seniorituomari oli Veikko Saarela, joka on arvostellut Essun jo useampaan kertaan. Hänkin piti pikkumustasta kovasti, mutta hilseen vuoksi Essu jäi taas seniorinaaraissa kakkoseksi saman britin jälkeen. Kysyin arvostelun jälkeen Veikolta, joka on persialaiskasvattaja ja tietää siis paljon turkinhoidosta, voiko hilseilylle tehdä mitään. Veikko sanoi, että eipä sille oikein mitään voi, täytyy vain odottaa, että pohjakarva kasvaa takaisin. 

Sensei sai ensimmäisen CACS:nsa ja oli tp-valinnassa cornish rexin ja sphynxin kanssa. Kovin paljon ei tuomarin tarvinnut miettiä, kun hän nominoi Sensein, sanoi mm., että sillä on aivan täydellinen turkinlaatu. 

Myös Mikki meni paneeliin ja Armas sai ensimmäisen CAGCIB:nsa, joten hyvin meni sunnuntaipäiväkin. Ääniä ei yksikään kissoistamme saanut paneelissa koko viikonloppuna, mutta edustimmepa kuitenkin rotua. Erityisesti minua ilahdutti kuulla, että kissatuomari Elisabet Raab-Alvarsson, joka oli paikalla näytteilleasettajana brittiensä kanssa, oli kehunut ruotsalaiselle ystävälleni Auroralle nähneensä näyttelyssä upean mustan eurooppalaiskissan ja Essu oli näyttelyn ainut musta eurooppalainen!

Essu jää nyt pienelle tauolle turkkia kasvattamaan ja Lulu aloittaa näyttelyuransa kastraattipuolella ensi sunnuntaina Surokin kesänäyttelyssä.

Sensei Sensei paneelissa Veikko Saarelan arvioitavana. Ilmeistä päätellen tuomarit pitivät Senseistä, mutta toiset kissat saivat äänet.

12.5.2013

Äitienpäivätervehdyksen Casimirrin kissalasta lähettävät mammat Silmu, Lulu ja Essu, joka sai itsekin terveiset pojaltaan Gastonilta Lappeenrannasta. Gastonin kuvasi eilen emäntä Riikka Penttilä.

Gaston

Gaston on pian 3,5-vuotias kollipoika, jolla on ihanan avoin ilme ja kauniit vihreät silmät. Pentuna Gaston oli pentueen vaalein ja niin taitaa asia olla edelleen. Poikaa vähän kollittaa välillä ja silloin täytyy laulaa serenadeja parvekkeella ja jättää pissat hiekkalaatikossa peittämättä, mutta ankaramminkin voisi kollipoika perhettään koetella. Essu on hyvin ylpeä komeasta pojastaan!

31.3.2013

Casimirrin H-pentue täytti eilen 2 vuotta, onnittelut vielä kerran kaikille neljälle kotoa muuttaneelle lapsoselle. Sain kutsun Henleyn eli Sensein kotiin synttärijuhliin ja kivat juhlat meillä olikin. Sensei alkaa olla aikuinen kolli eikä seurustellut yhtä innokkaasti kuin vielä vuosi sitten, mutta edelleen poika on oikea sylivauva, kun sen nostaa. Sensei maata rötköttelee sylissä selällään vaikka kuinka kauan ja tuntuu ihanan muhkealta ja voimakkaalta, kun kotona on vain pienempiä tyttöjä. 

Henley

Sensei senkun komistuu iän myötä. Pää on komean pyöreä ja ilme kaunis, väri on lämmin ja poika on raamikas, vaikka vähän hoikka onkin. Ruoka maistuu vähän valikoiden, mutta se on tavallista leikkaamattomille uroksille.

Henley Vielä toinen kuva Senseistä, tässä näkyy väri ja kuvio vähän paremmin.

Meillä on pääsiäisviikolla käyty eläinlääkärissä oikein urakalla, Lempi kävi jalostustutkimuksissa ja Lulu steriloitiin. Haikealta tuntui luopua Lulun osalta pentuhaaveista, mutta järki piti ottaa käteen ja tehdä päätös. Leikkaus meni hyvin ja kunhan turkki kasvaa takaisin, Lulu jatkaa näyttelyuraansa kastraattiluokassa. Lempin osalta kaikki on kunnossa, sieniviljely on vielä vaiheessa, mutta kun se valmistuu (ja on negatiivinen), Lempi saa treffeille Ekin, joka siis vaihtaa lennossa vaimon nuorempaan.

Lempi Lempi paistattelee päivää kevätauringossa. Vielä ei pieni neiti tiedä, että avioliitto on jo järjestetty ja häitä odotellaan.

20.1.2013

Eiliseen Surokin Lahden näyttelyyn osallistuivat Casimirreistä Essu ja Jorma. Aamu oli tosi kylmä, pakkasta yli 20 astetta, joten boksiin pakattiin vällyjä reilusti. Menimme Pirjon kanssa Lahteen junalla, joten herätys oli taas aikainen.

Essulla oli tuomarina Anne Paloluoma. Kastraatteja oli paikalla vain kaksi, joten värin parasta ei valittu, mutta Anne teki töitä pitkään valitessaan näiden kahden kaunokaisen, Ellin ja Essun välillä jatkoon menijää. Elli on jo 12-vuotias, mutta erittäin upeassa näyttelykunnossa ja Anne sanoikin sydämensä olevan Ellin puolella. Hän kuitenkin totesi Essun olevan teknisesti parempi, hän on aina pitänyt Essun pään muodosta ja ilmeestä ja Essun korvat ovat hänen mielestään harvinaisen kauniisti sijoittuneet ja hyvän kokoiset. Kun vielä turkkikin sai pelkkiä kehuja osakseen niin laadun, joustavuuden, pituuden kuin värinkin suhteen, Essu oli nipin napin Elliä parempi ja jatkoi tp-valintaan.

Kastraattinaaraita Annella oli Essun lisäksi vain kurillien bobtail ja tämä valinta oli helpompi, Essu oli tuomarin paras kastraattinaaras!

Essu Paneelissa Essu piteli itselleen tyypilliseen tapaan assistenttiä kädestä, saman pikkumusta teki tuomarille arvostelun aikana.

Essu sai paneelissa äänen tuomarioppilaalta, valitettavasti vain oppilaan ääntä ei lasketa.

Ruskeatabbyja oli paikalla neljä kappaletta, joten siellä valittiin myös värin paras. Jorma oli ryhmän ensimmäinen tuomarin, Laura Boshoven-Scholtenin pöydällä ja tuomarin ensimmäinen kommentti oli Wau! Muut kolme olivat nuoria uroksia ja niistä kaksi jatkoi Jorman kanssa värin parhaan valintaan. Kaikki kolme miellyttivät tuomaria kovasti ja hän kutsui ne takaisin tp-valintaan, mutta värin paras oli Jorma. Pirjon laskujen mukaan tämä oli Jorman kymmenes BIV-voitto, joten nyt Pirjo pääsee hakemaan Jormalle DVM-titteliä (Distinguished Variety Merit), jota ei tietääkseni vielä ole suomalaisella kuvioeurooppalaisella, vaikka ainakin kaksi mustaa eurooppalaista on tämän hienon tittelin saavuttanut aikaisemmin.

Tp-valinnassa Jormalla oli vastassaan aby ja burma ja sen enempiä miettimättä tuomari nominoi Jorman. Paneelissa Jorma käyttäytyi taas tapansa mukaan hienosti ja esiintyi edukseen ja kun paneelin seitsemästä uroksesta kolme sai tuomareilta ääniä, Jorma oli yksi niistä. Jormaa äänesti paitsi tuomarioppilas myös Anne Paloluoma ja loput äänet menivätkin sfinksille ja ocicatille, jotka komeilevat Kissaliiton vuoden 2012 parhaiden urosten ykkös- ja kakkossijalla, joten kovia olivat Jorman kilpailijat.

Jorma

Jorman BIV-voitot ovat tulleet seuraavasti:

Surok Lahti 24.1.2009 luokka 12 Thea Friskovec
Pirok Tampere 26.9.2009 luokka 9 Jarmo Räihä
Pirok Tampere 27.9.2009 luokka 7 Elisabet Raab-Alvarsson
Ery-Syd Helsinki 28.11.2009 luokka 7 Steven Jones
Turok Turku 27.3.2010 luokka 5 Anna Wilczek
Rurok Helsinki 24.4.2010 luokka 5 Anna Wilczek
Surok Lahti 29.1.2011 luokka 5 Vladimir Isakov
Surok Helsinki 14.1.2012 luokka 1 Eric Reijers
Rurok Helsinki 29.12.2012 luokka 1 Carin Sahlberg
Surok Lahti 19.1.2013 luokka 1 Laura Boshoven-Scholten

16.12.2012

Tänään on Essun ensimmäisten lasten eli Casimirrin G-pentueen syntymäpäivä, joten lämpimät onnittelut meiltä kaikilta lähtevät kolmevuotiaille Almalle Helsinkiin, Voitolle Lapualle ja Gastonille Lappeenrantaan. 

Sain tänäkin vuonna kutsun Alman eli Casimirrin Gonerilin synttäreille ja niitä vietettiin jo muutama päivä etukäteen Lucianpäivänä. Alma on edelleen yhtä kaunis kuin aina ennenkin, todella hieno vaalea hopea väriltään ja hyvin lihaksikas tyttö, koska painoa on yli neljä kiloa. Luonteeltaan Alma on edelleen hieman varovainen ja harkitsevainen alkuun, mutta hetken tuumittuaan tervehtii ja leikkii kissakaverinsa Ellin perässä reippaasti.

Alma Alma ei ole kova sylikissa kuten ei Essukaan, mutta oman emännän sylissä neiti viihtyy ainakin pienen hetken ennen kuin on taas kiire kissatouhujen pariin.

Mökillä Alma viihtyy ja ulkoilee valvotusti Ellin kanssa. Hiiret saavat Almalta kyytiä, välillä ei kotiväki ehdi saada tavaroita autosta mökkiin kun Alma jo tuo ensimmäistä hiirtä näytille!

Alma

Lulu ei ole vieläkään tiine. Eki pääsee vielä kolmansille treffeille Lulun kanssa, koska eläinlääkärimme, johon luotan suuresti, on sitä mieltä, että vielä kannattaa yrittää. Lulu saa pientä eläinlääketieteellistä apua ja yritämme astutusta vielä viimeisen kerran heti seuraavasta kiimasta.

19.11.2012

Essu

Olin Essun kanssa viikonloppuna Tukholman Sollentunassa näyttelyssä matkaseuranamme Monika ja Mikki sekä Pirjo ja Jorma, Essu reissasi siis veljen- ja siskonpoikansa kanssa. Pojilla ei ole serttikisoja, joten Essu oli ainut, joka haki uutta titteliä.

Lauantaina kaikki näyttelyn kolme eurooppalaista arvosteli Anna Wilczek. Hän kutsui Essun tp-valintaan yhdessä cornish rexin kanssa ja vaikka Essun turkki ei hänestä ollut aivan parhaimmillaan, rexillä se oli vielä huonompi ja näin Essu meni paneeliin. Ääniä ei tullut, mutta pikkumusta käyttäytyi oikein kauniisti. Mikki oli myös tp ja sai paneelissa Marteinn Tausenilta yhden äänenkin, mutta Jorma hävisi tp-valinnassa ruotsalaiselle abylle.

Jorma Jorma esiintyi tapansa mukaan edukseen ja herätti kiinnostusta ruotsalaiskasvattajissa, saipa poika Parlörs-kasvattajan erikoispalkinnonkin, mutta harmittavasti joutui tp-valinnassa molempinä päivinä samaa abya vastaan.

Sunnuntaina kaikki eurooppalaiset arvosteli Yan Roca-Folch. Meidän lisäksemme paikalla oli kuusi ruotsalaiskissaa, mm. Lulun sulhaseksi suunnitellun Vallen kaksi tytärtä. Katsellessani ruskeatabbyneitosen Hafvets Qvarn Zeldan täydellistä kuviota ja kontrastia en voinut olla miettimättä, millaisia pentuja Valle ja Lulu olisivat yhdessä saaneet aikaan. Valle kuitenkin leikattiin ja suunnitelma meni myttyyn.

Yan kertoi heti aamulla muistavansa edellisen päivän paneelista mustan ja punatabbyn eurooppalaisen, mikä ilahdutti Monikaa ja minua. Arvostelu sujui joutuisasti ja hän kutsui tp-valintaan kaikki kolme suomalaiskissaa. Essulla oli vastassaan sinisen abyn lisäksi upea mustasavu PR & IC S*Turandots Donna Salina, hienoin savu, jonka olen nähnyt, ja ruskeatabby IC S*Hafvets Qvarn Jakaranda. Essu oli kuitenkin eniten tuomarin mieleen ja näin Essulle tuli viikonlopun toinen paneelipaikka, ääniä ei kuitenkaan tullut tälläkään kertaa.

Jorma joutui epäonnekseen taas kilpailemaan samaa abyurosta vastaan ja hävisi sille taas. Olisi mukavaa, jos tuomarijako tehtäisiin vähän enemmän vaivaa nähden kuin vain siirtämällä lauantain yhden tuomarin kissat sunnuntaiksi toiselle tuomarille!

Mikki kisasi tp-valinnassa mm. reilu vuosi sitten Eskilstunassa palkintopöydät erikoisnäyttelyssä putsannutta hopeatabbyurosta Boholdt Billy Idolia vastaan ja voitti eli Mikillekin tuli toinen paneelipaikka. Mikki hoiti homman loppuun tyylikkäästi, sai äänet Yanilta, Marteinn Tausenilta ja Marianne Rothilta ja voitti yhdennentoista BIS-voittonsa! Voitto oli pojalle jo viides tänä vuonna enkä enää oikein edes tiedä, miten Mikkiä kehuisin. 

Mikki Mikki asettui hotellihuoneessa poseeraamaan sinistä seinää vasten, mikä toi sen värin kauniisti esiin.

Matka oli taas kerran onnistunut ja tavoitteet suorastaan ylitettiin. Suomalaiset eurooppalaiset olivat ainoat paneelissa ja se kirvoitti yhden ruotsalaiskasvattajan kommentoimaan, hymyssä suin ja huumorilla toki, miten meidän kissamme veivät heiltä paneelipaikat nenän edestä. Varmaankin heidän odotuksensa olivat korkealla, koska heidän kissansa olivat todella hienoja, mutta tällä kertaa meidän olivat vielä vähän hienompia! 

11.11.2012

Isänpäivän kunniaksi tuore isä Sensei saavutti eilen Tallinnassa IC:n tittelin ja sai tänään ensimmäisen serttinsä seuraavassa luokassa, onnittelut meiltä kaikilta! Molempinä päivinä Sensei oli myös mukana tuomarin parhaan uroksen valinnassa, mutta voitot menivät muualle. Hieno saavutus kuitenkin nuorelle miehelle.

Sensei Sensei osui Heikki Siltalan kameran eteen viime viikonloppuna Eryn näyttelyssä. Vaikka onkin Onnin kissa, Sensei on myös mamman poika!

Lulu ja Eki eivät saaneet tulosta aikaan ensimmäisillä treffeillään. Tiistaina Lululla alkoi kiima ja Eki saapui meille keskiviikkoiltana. Olin jo luopunut toivosta, kun Eki ei osoittanut juuri mitään mielenkiintoa Lulua kohtaan, kunnes eilen iltapäivällä alkoi tapahtua. Onnistuin itse näkemään kaksi astumista ja kuulin useita muita, joten nyt toivomme peukut pystyssä, että homma onnistui. 

Ekin tekniikka oli aika erikoinen, mutta tässä lajissa ei tyylipisteitä jaeta ja Eki on tyylillään saanut jo yhden pentueen aikaan. Lulu oli oikea raivotar ja rökitti poikaparkaa armottomasti jokaisen astumisen jälkeen, joten ei ihme, että Eki harkitsi liikkeensä huolellisesti, kerran se esim. hyppäsi vessapöntön kannen päältä suoraan Lulun selkään kuin Tarzan! Homma pääsi käyntiin vasta usean päivän yhdessäolon jälkeen ja Lulun kiima oli jo hiipumaan päin, toivottavasti kuitenkin tulosta tällä kertaa syntyy!

27.10.2012

Kävin viime sunnuntaina Siuntiossa Bird-Cherry's -kissalassa katsomassa Sensein eli Casimirrin Henleyn pentuja, jotka olivat reilun kuuden viikon ikäisiä. Tyttöjä on kolme, kaksi sinitäplikästä ja ruskeatäplikäs, ja pojat ovat sinitäplikäs ja ruskeatabby. Pennut olivat kooltaan tasaisia ja todella suloisia pikku epeleitä pienen alku-ujostelun jälkeen. Varsinkin toinen sinitäplikkäistä tytöistä oli todella kaunis, sillä oli hienot täplät ja myös kontrasti oli siniseksi harvinaisen hyvä. Lyhyen visiitin perusteella en vielä erota sinisiä pentuja toisistaan, mutta muutaman kuvan sain pennuista otettua.

Blackberry Bird-Cherry's Blackberry on pentueen ainut tabby. Sen kuvio on vielä hieman kiinni, mutta väri näyttää mukavan lämpimältä. Narunpätkä oli aivan vastustamaton lelu, joka korjattiin talteen leikin lopuksi, etteivät pienet niele sitä.

sininen pentu Yksi sinitäplikkäistä pennuista malttaa hetken poseerata kameralle. Pennuilla on kauniit ilmeet ja silmät.

pennut Lopulta viisikko väsähti päiväunille samaan tuoliin.

30.9.2012

Fidelio

Eilen kävin kylässä Casimirrin Fidelion eli Vilin kotona. Vili elelee tyytyväisenä mamman poikana Helsingissä ja on oikein reipas ja komea kastraattiherra. Heti muutettuaan luovutusikäisenä uuteen kotiinsa Vili kiintyi voimakkaasti emäntäänsä ja suhde on pysynyt yhtä lujana edelleen. Luonteeltaan Vili on äitinsä kaltainen, myös Lulu on tiukasti yhden ihmisen kissa.

Fidelio Vilillä on upeat avoimet silmät ja miehekäs leveä nenä. Kuvio ja kontrasti ovat yhtä upeat kuin ennenkin!

Iän myötä Vili on saanut itseluottamusta ja tervehti vierasta ystävällisesti, myös laukkuni ja muut tavarani se tutki tarkkaan ennen kuin siirtyi seuraamme olohuoneeseen. Turkki on hienossa kunnossa ja poika näyttää muutenkin voivan erinomaisesti. Kesällä Vili ulkoilee innokkaasti valjaissa, tosin viime kesänä sisään tullessa oli kerran tullut pieni pelästys, mutta ehkä ensi kesänä ulkoilu taas maittaa. 

Fidelio Vili on suorastaan äitinsä kuva tässä puoliprofiilikuvassa, väri ja kontrasti vain ovat paremmat kuin Lululla.

22.9.2012

Kävin tänään Maskussa Lumihelmen kissalassa katsomassa Voiton 5-viikkoisia pentuja. Pentuja on kolme, ruskeatabby poika, hopeatabby tyttö ja hopeatäplikäs tyttö. Kaikki kolme ovat supersuloisia ja todella reippaita ja sosiaalisia, yksikään ei lainkaan vierastanut uusia ihmisiä. Pennut ovat pyöreäpäisiä ja kropaltaan voimakkaita ja kaikilla on todella kaunis ilme. Voitto voi olla ylpeä jälkeläisistään!

Danzarino Lumihelmen Danzarino on komea nuorimies, tanakkavartaloinen pikku hurmuri, jolla on oikeat työmiehen kourat!

Delicato Suloinen pikkuneiti Lumihelmen Delicato heräilee päiväunilta isännän vielä jatkaessa unia. Aivan ihastuttava pieni hopeaprinsessa!

Dolce Pentueen täplikäs neiti Lumihelmen Dolce on myös todella kaunis, hopeaväri on vaalea ja kontrasti erinomaisen hieno.

16.9.2012

Eikan poika Mikki eli SP & SC Silkkiturkin Menevä Macho teki eilen historiaa Tampereella Pirokin näyttelyssä. Mikki voitti kategorian eli oli BIS kymmenennen kerran ja saavutti näin DSM-tittelin (Distinguished Show Merit). Ennestään DSM-eurooppalaisia on maailmassa kolme, kaikki Ruotsissa kasvatettuja ja väriltään ruskeatabbyjä ja Mikin molemmat isoisät kuuluvat tähän eliittijoukkoon. Lämpimät onnittelut Casimirrin kissalasta uudelle DSM:lle kaikilta sukulaisilta eli Silmu-mummolta, Essu- ja Lulu-tädeiltä ja Lempi-serkulta!

Meillä on vihdoin tapahtunut edistystä Lulun astuttamisen kanssa, mikä on ollut oikea ikuisuusprojekti. Tiistaina Lululla alkoi kiima ja keskiviikkona sulhanen, Eki eli EC Kuutuulen Excalibur, saapui meille Lulua riiaamaan. Kolme sulhastahan on Lululta mennyt sivu suun, mutta nyt päästiin treffeihin asti.

Eki on jo 10-vuotias herrasmies, jykeväniskainen ja kiiltäväturkkinen kolli, joka on luonteeltaan varsinainen hurmuri. Tutkittuaan häähuoneen ja maisteltuaan tarjolla olleita eväitä se tuli suoraan minun luokseni tekemään tuttavuutta, puski ja kellitteli lattialla selällään ja nautti seurustelusta silminnähden.

Eki Eki tutustuu Hotel Toiletin tiloihin ja tarjoiluihin ennen lähemmän kontaktin ottamista morsiameen. 

Lulu pujahti häähuoneeseen saavuttuaan pesukoneen taakse murjottamaan, joten ainakaan heti ei Ekin karisma morsiameen puraissut. Lulu on aikamoinen prinsessa ja kun Eki on herrasmies eikä komentanut daamia, voi olla, että tällä kertaa ei vielä päästy asiaan. En nähnyt yhtäkään astumista, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä olisi saattanut tapahtua. Perjantai-iltana pariskunta suhtautui toisiinsa jo lämpimästi, kun istuskelin niiden seurana jonkin aikaa. Jos toimitus on onnistunut, pentuja syntyy marraskuun puolivälissä.

Lulu Jaloitellessaan häähuoneen ulkopuolella Lulu nappasi lemmekkäänä hiiren halittavakseen.

13.8.2012

Viikonloppuna olin Lulun ja Essun kanssa URK:n näyttelyssä, jonka yhteydessä SER-FER järjesti 25-vuotisjuhlanäyttelynsä. Paikalle oli ilmoitettu kaikkiaan 75 eurooppalaista ja kohokohtana oli Suomen ensimmäinen Breed BIS -kilpailu.

Myös Casimirrin Henley eli Sensei osallistui lauantain erikoisnäyttelyyn ja se oli saanut tuomarikseen Glenn Sjöbomin. Glenn piti Senseistä todella paljon ja valitsi sen värin parhaaksi ennen tänä vuonna loistavaa uraa tehnyttä Kissakallion Magdalenaa, Sensei siis voitti erittäin kovan kilpailijan. Tuomarin parhaan valinnassa sillä oli vastassaan nuori punatabbyuros ja senkin Sensei voitti ja meni ensimmäistä kertaa urallaan paneeliin. Lisäksi se sai kolmannen avoimen luokan serttinsä ja näin ollen tittelin Champion.

Sensei Glenn Sjöbom ja ranskalainen tuomarioppilas Philippe de Guerny Ventura tutkivat Senseitä paneelissa.

Tuomareita kolmoskategoriassa oli kaikkiaan neljä ja heidän äänensä jakautuivat kahden uroksen kesken. Sensei sai Glennin äänen ja voittaja, Feronian Vincent Victoriano kolmen muun tuomarin äänet.

Sensei Äänestystulosta odoteltaessa iso poika painoi päätään alas eikä tehnyt assistentin työtä yhtään kevyemmäksi, mutta reipasta assistenttia vain nauratti.

Essu valmistui ensimmäiseen kastraattipuolen titteliinsä lauantaina ja jatkoi sunnuntaina luokassa 8. Molemmat tytöt saivat sunnuntaina tuomarikseen Glenn Sjöbomin. Essu on kastraattina ollessaan hävinnyt kohtamiset Pikku-Piun Clarissalle joka kerta, mutta tällä kertaa Glenn piti Essusta enemmän ja otti sen tp-valintaan, paneeliin meni kuitenkin korat. 

Lulusta Glenn piti vielä enemmän ja tp-valinnassa mietti pitkään Lulun ja ocicatin välillä. Näyttely oli Lululle vasta kolmas tänä vuonna ja pikkurouvaa ei oikein huvittanut esiintyä, se halusi olla sylissä ja painautui rintaani vasten katsellen olkapääni yli kulmat kurtussa ja vähät välitti Glennin huiskista. Lopulta Glenn sanoi, että hänen ongelmansa Lulun kanssa on, ettei se oikein esitä itseään ja silloin käänsin Lulu näyttelysentoon, missä se ei yleensä halua lainkaan olla. Tällä kertaa kuitenkin asento kelpasi ja Glennin miettiminen jatkui. Lopulta hän valitsi Lulun, sanoi sitä teknisesti korrektiksi kissaksi ja näin Lulu meni paneeliin. Lulu on niin ehdottomasti yhden ihmisen kissa, että se säästää kauneimmat ilmeensä ja iloiset tempauksensa kotioloihin.

Tp-valinnan jälkeen menin juttelemaan Glennin ja tuomarioppilaan kanssa, koska Essu ei enää jatkanut. Kysyin, muistaako Glenn vielä mustan naaraan, jonka sai Tukholmassa päähänsä ja hän sanoi että kyllä muistaa ja kysyi onko se minun kissani. Hän oli juuri edellispäivänä kertonut tarinan tuomarioppilaalleen ja sanoi tälle, että tämä äskeinen musta naaras oli kissa, joka oli peruukkina hänen päässään. Still going strong, totesi Glenn Essusta. Hauskaa, että pikkumusta on jäänyt näin pysyvästi tuomarin mieleen! Sekä Glenn että Philippe olivat todella tyytyväisiä näyttelyviikonloppuun ja etenkin eurooppalaisten tasoon. Philippe kertoi, ettei Ranskassa näe eurooppalaisia juuri lainkaan ja sen vuoksi halusi tulla oppilaaksi oppimaan rodusta lisää ja Glennin oppilaana hän saikin rautaisannoksen tietoa. Lopuksi Glenn kehaisi vielä leikkaamattomat urokset, jotka nominoi viikonloppuna, ne olivat kuulemma todella upeat. Hänen paras uroksensa sunnuntaina oli Feronian Vincent Victoriano ja lauantaina nuoriherra Sensei ja hän totesi, että lauantain uros oli vau! Hän ei tiennyt kehumaansa kissaa minun kasvatikseni enkä asiaa hänelle kertonut, olin vain suunnattoman iloinen hienosta lausunnosta!

30.7.2012

Essusta on tulossa syksyllä mummo, todennäköisesti jopa tuplasellainen, koska sekä Voiton että Sensein morsiamet vaikuttaisivat olevan pieniin päin.

Voitto vietti häitään Pinjan eli Lumihelmen Aino Lahjan kanssa Lumihelmen kissalassa Maskussa. Tutustuminen oli sujunut hyvin, Voitto ei ollut piitannut morsiamensa alkusuhinoista ja hyvin pian häiden vietto olikin ollut täydessä vauhdissa. Voitto oli valloittanut Lumihelmen kissalan väen puolelleen ystävällisellä ja reippaalla käytöksellään ja sain Pirkolta tosi mukavaa palautetta. Voitto ja Pinja saavat yhdessä aikaan pääasiassa hopeapentuja. 

Voitto Isäntämies Voitto kotioloissaan. Voitto pitää jöötä perheen kissoille ja koirille, mutta oman emännän kainaloon on illalla päästävä nukkumaan. Kuva Anne Pajala.

Sensein häitä vietettiin Bird-Cherry's -kissalassa Siuntiossa. Morsian Tiuhti eli Feronian Scilla Amethystina on jo yhden pentueen emo, joten sillä oli jo kokemusta sulhasen kanssa toimimisesta. Sielläkin häätoimitukset saatiin vauhdikkaasti suoritettua ja Sensein ja Tiuhtin pentuja odotetaan syntyviksi syyskuun alussa. Nuorelleparille syntyy ruskeita ja sinisiä pentuja.

Henley Sensei kuvattuna eilen Surokin näyttelyssä esittäjänään Iiro-isän omistaja Tuula. Sensei on kesän aikana miehistynyt kovasti, posket ovat pyöristyneet ja väri lämmennyt entisestään.

Kumpikaan pojista ei ole morsiamistaan huolimatta alkanut kollitella, merkata tai mouruta, vaan molemmat käyttäytyvät aivan kuin ennen astumistakin. Sensei tosin yritti hieman flirttailla eilen viereisessä häkissä majailleelle Lulu-tädilleen kun otin Lulun syliin, mutta poika lähinnä vain noteerasi kauniin daamin ja käytös pysyi hyvin herrasmiesmäisenä.

Lempi on jatkanut ulkoilua. Keväisen valjasepisodin jälkeen ostin uudet valjaat ja näistä ei pitäisi lenkkien päästä irtoilemaan. Lempi ei ole erityisen kova kävelemään vaan ulkoilu tarkoittaa lähinnä nurmikolla tai puskien alla makailua. Allaolevat kuvat otin helteisenä päivänä kotipihallamme.

Lempi

Lempi

Loppuun en malta olla lisäämättä vielä yhtä eilisessä Surokin näyttelyssä ottamaani kuvaa Senseistä omistajansa Onnin sylissä. Pojilla on edelleen hyvin luonteva suhde ja on harmi, että Onni on vielä muutaman vuoden liian nuori esittämään kissaansa tuomareille.

Henley Kumpaakaan pojista ei näyttelyssä stressi vaivaa. Sensei lekottelee sylissä yhtä rentona kuin kotonakin ja Onni jaksaa kissaansa kantaa, vaikka Senseistä näyttääkin olevan kasvamassa varsin suuri kolli.

15.7.2012

Loitsu täytti eilen 10 vuotta! Olin Porissa Essun kanssa näyttelyssä ja palasin vasta iltamyöhällä, joten synttärisydäntä syötiin vasta tänä aamuna.

10 vuotta Loitsun kanssa on mennyt tosi nopeasti. Haeskelin keväällä 2002 ruskeaa tyttöä eikä mistään tärpännyt, kunnes Loitsun kasvattaja Pirjo Toivonen-Helokangas soitti ja kertoi, että Kuutuulen kissalaan on syntynyt pentue, jossa on ruskeatäplikäs tyttö. Loitsu muutti meille lokakuussa ja valloitti minut saman tien. 

Loitsu on pienestä pitäen ollut oman tiensä kulkija, ei erityisen sosiaalinen muiden kissojen tai vieraiden ihmisten kanssa, mutta oman ihmisen kanssa täydellisessä sopusoinnussa. Kaikki hoitotoimenpiteet ovat Loitsun kanssa todella helppoja, mikä voi vierailijasta tuntua vaikealta uskoa, koska vieraiden tullessa taloon Loitsu kipaisee kiipeilypuun kautta kirjahyllyn päälle ja pysyy siellä yrittäen näyttää mahdollisimman pieneltä ja huomaamattomalta. 

Loitsun lempipaikkoja ovat kiipeilypuun ja sen mökin lisäksi kylppärin pesukoneen päällä oleva karva ja parvekkeen nojatuoli. Muiden kissojen kanssa Loitsu tulee hyvin juttuun, ainoastaan Lulusta se ei pidä, mutta tytöt antavat hienosti toisilleen tilaa. 

Loitsu

Tämän vappuaattona otetun kuvan  myötä Loitsu lähettää terveiset kasvattajalleen Pirjolle ja kaikille muillekin tutuille!

10.6.2012

Essu

Essu aloitti kastraattiuransa eilen Ery-Sydin näyttelyssä Hyvinkäällä. Edellisviikolla Monika tuli avuksi ja pesimme pikkumustan, mikä kävi kohtuullisen helposti Essun säestäessä toimitusta laulellen. Pesu ei ole Essun mielipuuhaa, mutta ihmeen hyvin se kuitenkin onnistuu Essun nopeat liikkeet huomioonottaen. Essu ei rähjää eikä yritä mitenkään vahingoittaa pesijää tai kiinnipitelijää, mutta pakoon se pyrkii ja vaikka kastraattielämä on tuonut painoa lisää, liike on edelleen essumaisen nopea ja Monika saikin pienen naarmun silmäkulmaansa, kun Essu pyrki pakoon Monikan olkapäälle kiiveten.

Näyttelyssä oli paikalla kolme mustaa kastraattirouvaa ja tuomarilla oli yllättävänkin vaikea tehtävä valita niistä värin paras. Kaikki kolme olivat, vaikkakin keskenään erityyppisiä, hyvin arvokkaita daameja ja tuomari Minna Krogh totesikin olevansa mummofani ja mietti pitkään valintaansa. Värin paras meni lopulta 10-vuotiaalle ja edelleen upeassa näyttelykunnossa olevalle Pikku-Piun Clarissalle kuten etukäteen jo arvelinkin, mutta olen tosi iloinen siitä, että Ellin voitto ei ollut läpihuutojuttu. Essu käyttäytyi todella hienosti ja arvokkaasti eikä hössöttänyt lainkaan.

Eilen Eikan upea poika Mikki eli Silkkiturkin Menevä Macho saavutti Supreme Premierin tittelin ja oli myös tuomarin paras kastraattiuros eli Mikillä oli jälleen menestyksekäs päivä. Paneelissa oma tuomari eli Minna Krogh ainoana äänesti Mikkiä, joten DSM-tittelin metsästys jatkuu edelleen.

27.5.2012

Eilen meinasi käydä hassusti, kun olin Lempin kanssa valjastelemassa. Ensi kerran kokeilimme valjaissa ulkoilua viikko sitten ja Lempi tepasteli pitkin pihaa kuin vanha tekijä, homma sujui todella hienosti. Eilen sitten menimme uudestaan ja kun kuviot oli kävelty, Lempi lähti kohti ulko-ovea. Ensin vastaan tuli A-rapun ovi ja Lempi olisi mennyt sisään jo siitä, otti etutassuillaan kiinni lasin alareunasta ja siinä roikkuen komensi avaamaan oven. Hetken kuluttua neiti suostui jatkamaan matkaa omalle ovellemme, jonka eteen oli pysäköity polkupyörä. Kiersimme sen tyylikkäästi ja aloin naputella ovikoodia. Samaan aikaan selkäni takana Lempi pikku prinsessalle sopivasti muuttikin mieltään ja lähti polkupyörän ali takaisin pihalle päin. Osuessaan polkupyörään flexi päästi metkan äänen ja siitä Lempi intoutui akrobaattiseen pompputanssiin, ei aivan menettänyt malttiaan, mutta ei se kaukana ollut. Jos pyörä olisi siinä hötäkässä kaatunut, olisi käynyt huonosti. Nostin kuitenkin pikku pomppijan syliin ja kannoin sen rappukäytävään. Kun sisällä laskin sen alas, huomasin kauhukseni, että Lempillä oli valjaat päällään ja minulla flexi kädessä, mutta niitä ei enää yhdistänyt mikään! Sen verran oli Lempi tanssiessaan temponut, että valjaiden lenkki, johon hihna kiinnitetään, oli kokonaan irronnut. Jos se olisi irronnut tanssin aikana... en uskalla edes ajatella. Lauttasaaressa oli eilen kylätalkoot ja tavanomaista enemmän väkeä liikkeellä ja pieni paniikissa säntäilevä kissaneiti olisi jäänyt auton alle saman tien. Valjaiden osto on siis edessä, jos vaikka Lempi vielä uskaltaisi jatkaa ulkoilua. Nämä hajonneet valjaat ovat muuten olleet käytössä vasta vuodesta 1985 ja nyt jo hajosivat!

14.5.2012

Kävimme Lempin kanssa Tukholmassa näyttelyssä viikonloppuna, matkaseuranamme Monika ja Mikki eli Silkkiturkin Menevä Macho, Lempin serkkupoika. Molemmat tarvitsivat ulkomaan sertin, Lempi ensimmäisen ja Mikki viimeisen. 

Matkaan lähdettiin perjantai-iltana Turusta. Alkuviikosta ennustetusta kevätmyrskystä ei ollut tietoakaan, vaan matka sujui tasaisesti ja mukavasti. Lempi oli reipas matkustaja, se käytti hiekkalaatikkoa, söi ja joi, mutta nukkuminen taisi jäädä vähemmälle, koska lauantaipäivän näyttelyssä neiti veteli hirsiä.

Näyttelyssä Sollentunassa oli kokonaista kaksi eurooppalaista ja ne arvosteli lauantaina Satu Hämäläinen. Hän piti Lempistä kovasti, huomautettavaa oli turkin pituus ja kylmähkö sävy sekä heikko leuka. Lempi sai kuitenkin sertin ja kutsun tp-valintaan, johon osallistui neljä muutakin naarasta. Satu pudotti kissoja pois pelistä yksi kerrallaan ja kun jäljellä olivat enää Lempi ja cornish rex, tuskanhiki alkoi nousta otsalleni. Lempi ei ole edelleenkään oikein rento näyttelyissä, se murisee ja jupisee tuomarin pöydällä enkä oikein tiennyt, uskaltaisinko antaa sen vieraiden käsiin paneeliin. Cornish rex kuitenkin voitti, joten asiaa ei tarvinnut enempää miettiä. Lempi valmistui lauantaina International Championiksi todella nuorella iällä, mutta iästä ei tullut huomautuksia tälläkään kertaa. 

Sunnuntaina eurooppalaiset arvosteli Mira Fonsén, joka oli menettänyt äänensä eikä näin voinut juurikaan antaa sanallista arvostelua muuta kuin kuiskaamalla. Miran pöydän luona vallitsikin todella rauhallinen tunnelma! Lempi sai jälleen hyvän arvostelun ja Mira piti erityisesti Lempin korvista, ne ovat kuulemma harvinaisen kauniin muotoiset ja hyvin sijoittuneet. Lempi sai luokan 5 sertin ilman ongelmia ja arvostelun jälkeen Mira ojensi minulle NOM-laatan. Hänellä oli ollut ainoastaan yksi naaras Lempin lisäksi ja tämä shaded silver britti oli kuulemma saanut arvostelun jälkeen heti kuulla, että kutsua tp-valintaan ei tulisi, joten Mira nominoi Lempin. Kun sanoin, etten tiedä uskallanko päästää Lempiä paneeliin, Mira pyysi minua vain ilmoittamaan päätökseni hänelle etukäteen. Lopulta päätin vetää Lempin pois paneelista ja sain siitä hyvästä Jaana Jyrkiseltä paneelissa hieman moittivia katseita osakseni. Näyttelyn jälkeen sain tuomareilta kuulla, että Lempi olisi saattanut pärjätä hyvinkin, koska muut kolme naarasta eivät erityisemmin olleet heitä miellyttäneet. Päätin kuitenkin, että koska Lempiä vähän pelottaa näyttelyssä, paneeli kuulutuksineen ja vieraine ihmisineen olisi ollut turhaa stressiä nuorelle tytölle. Toivottavasti Lempin itseluottamus kasvaa ja jonain päivänä sen voi huoletta antaa osallistua loppukilpailuun, jos joku tuomari sen vielä nominoi.

Lempi Lempi rentoutuu näyttelypäivän jälkeen hotellihuoneessa. Juuri näyttelyn alla Lempillä alkoi kiima, mikä vielä kiristi pientä pipoa hieman lisää.

Mikkiä ei sen sijaan jännittänyt. Satu nominoi sen lauantaina ja paneelissa sillä oli vastassaan devon rex, ocicat ja britti. Yan Roca-Folch äänesti ocicatia, mutta asiantuntevat suomalaistuomarit äänestivät kaikki Mikkiä, joka voitti äänin 3-1!

Sunnuntaina Mira arvosteli lauantain paneeliuroksista kolme, uutena nominointiin tuli mukaan Elisabeth Raab-Alvarssonin musta britti, jota jännitimme, muuthan Mikki oli päihittänyt jo lauantaina. Myös Mira nominoi Mikin ja tällä kertaa sen vastustajia olivat bengali ja britti, Sadulla ei ollut ehdokasta sunnuntaina. Yan Roca Folch veti jälleen omaa linjaansa ja äänesti bengalia, mutta jälleen suomalaiset antoivat äänensä Mikille, joka voitti myös sunnuntaina äänin 3-1!

Mikki on menestynyt erinomaisesti ja on enää kahden BIS-voiton päässä DSM-tittelistä, joten jännitettävää riittää jatkossakin. Kaiken kaikkiaan serkusten matka oli aivan loistava, tuloksena kahdelle kissalle IC-titteli, nominointi ja kaksi BIS-voittoa!

Mikki Mikki ja Monika tp-valinnassa sunnuntaina Sollentunassa.

7.5.2012

Kuulumisia tuli tällä kertaa kuvien kera Eikan, Lulun ja Essun siskolta Stinalta eli Casimirrin Ernestinalta. Stina on oikea pikku kaunotar, kovasti Lulun näköinen kastraattineiti. Se asuu Espoossa ja kavereinaan sillä on koira ja Nakki-kissa. Alkuun kissat eivät tulleet oikein juttuun, mutta tilaa oli kummallekin riittävästi ja rauha säilyi. Nykyisin ne ovat jo hyviä kavereita, mikä oli tosi mukava kuulla. 

Omistajan mukaan Stina on hyvin energinen neiti. Se on saanut iän myötä rohkeutta ja on kuulemma maailman hellyydenkipein kisu! Tosi mukavaa oli saada Stinan kuulumisia ja terveiset lähtevät Casimirrin kissalasta koko Stinan perheelle!

Stina

30.4.2012

Sain Tampereelta Eikan kotoa kuulumisia ja muutaman uuden kuvan pojasta.

Eikka Tässä Eikka pötköttelee nauttien oman väen huomiosta. Eikka osaa pienillä eleillä ohjata kotiväkeään niin antamaan herkkuja kuin rapsuttelemaankin
ja aika tyytyväiseltä poika elämäänsä näyttää!

Eikka on Européringenin vuoden 2011 parhaan eurooppalaisen poika ja toiseksi parhaan isä eli ykkönen (jo kuudetta vuotta peräkkäin) oli Finnvedens Tokai ja kakkonen Silkkiturkin Menevä Macho eli Mikki. Onnea molemmille herroille ja myös niitä yhdistävälle lenkille Eikalle!

Casimirrin nuoretherrat Ganador eli Voitto ja Henley eli Sensei ovat molemmat julkistaneet kihlauksensa. Voiton ja Pinjan pentue on suunnitteilla Lumihelmen kissalaan ja Sensein ja Tiuhtin pentue Bird-Cherry's kissalaan. Toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja Essusta tulee pian mummo! 

Kun katselin pitkästä aikaa Eikan kuvia, löysin tämän alla olevan, joka on otettu näyttelyssä joskus 2007-2008. Kylläpä on Mikki-poika tosiaan isänsä näköinen kuten myös Eikka!

Eikka

30.3.2012

Lempi ja sisaruksensa täyttävät tänään vuoden. Kaikilta meiltä Casimirrin kissalasta lähtee lämpöiset onnittelut Hexylle, Senseille, Hamiltonille ja Harleylle sekä terveiset isä-Iirolle. 

Ensimmäinen tittelikin on jo saavutettu, Lempi nimittäin sai kolmannen CAC:nsa ja siten Championin tittelin Turun näyttelyssä 17.3.2012. Menimme Turkuun jo perjantaina ja olimme hotellissa yötä ja Lempi sai taas paljon uusia kokemuksia. Hotellihuoneessa oli kylpyamme ja kun illalla menin kylpyyn, Lempin ilme oli näkemisen arvoinen! Se tepasteli kylppärin tasolla ja ammeen reunalla ja jouduin pitämään toista kättä valmiina siltä varalta, että neiti olisi liukastunut ja pudonnut veteen. Taitavasti Lempi kuitenkin tasapainotteli liukkaalla reunalla ja ihmetteli vettä. Kun se kurkotti vettä kohti, sen kieli alkoi lipoa ilmaa, joten vedeksi Lempi nesteen tunnisti mutta ei kuitenkaan arvannut maistaa. 

Lempi Lempin poseeraus hotellihuoneen kylpyhuoneessa. Ensimmäinen yö ainoana kissana hotellihuoneessa sujui Lempiltä hienosti!

Essu kävi maanantaina hammashoidossa ja opettelee nyt hampaiden pesua. Siinä lajissa Lulu on mestari ja Lempikin pärjää oikein hyvin, mutta Essu ei ole oikein päässyt touhusta jyvälle. Kolmantena päivänä se ei enää yrittänyt hysteerisesti kiivetä olkapäälleni kuristaen samalla minua jalkansa ympärille kietoutuneella kaulaketjullani vaan pysyi aloillaan, mutta puristi suutaan tiukkaan suppuun niin, että hampaisiin ei meinannut millään päästä käsiksi. Suunta on kuitenkin oikea ja ehkä Essukin oppii vielä yhtä hyväksi hampaiden pesussa kuin Lulu on.

Lempi oli mukana eläinlääkärillä ja se sai rabiesrokotuksen. Eläinlääkäri totesi, että hampaat ovat erinomaisessa kunnossa, joten harjaamisesta on ollut hyötyä, ja neiti on muutenkin moitteettomassa kunnossa. Rokottaminen sen sijaan kävi vähän takkuisemmin. Lempi ei mitenkään voinut hyväksyä asentoa, jossa eläinlääkäri olisi sen halunnut rokottaa, vaan sai kunnon huutopotkuhepulin. Heti kun ote irrotettiin, se tutki innoissaan paikkoja ja oli oma suloinen itsensä. Totesimme lopulta, että Lempin on saatava valita asento, jossa se on rokottamisen ajan, muuten hommasta ei kerta kaikkiaan tule mitään. Lempillä on rautainen tahto ja se ei suostu neuvottelemaan, joten sen tahtoon on parasta taipua, jos haluaa saada homman hoidettua. Lempi ei edes yrittänyt purra tai raapia ketään, se halusi vain päästä pöydältä pystyyn, ja rokotuksen jälkeen kaunaa ei kannettu puolin eikä toisin vaan eläinlääkäri sai paijailla Lempiä pöydällä aivan rauhassa. 

Lulun astutussuunnitelma meni jälleen puihin. Olen nyt yrittänyt astuttaa sitä melkein kolmen vuoden ajan, koko ajan on ollut suunnitelma valmiina ja kolli sovittuna, mutta nyt jo kolmas sulhaskokelas meni sivu suun. Kasvattaminen voi välillä olla todella turhauttavaa touhua! Uusi suunnitelma on kuitenkin jo laadittu ja toivottavasti vihdoin onnistutaan.

8.3.2012

Lempi Lempi

Tänään Lempillä oli kiireinen aamu. Ensin neiti auttoi meikkaamisessa, pudotteli toisin sanoen kyniä lattialle, kunnes nostelin ne pesukoneen päältä pussiin. Tämän jälkeen Lempi kaiveli niitä esiin, kunnes oli aika mennä tarkistamaan kameralaukun sisältö. Todettuaan laukun tyhjäksi Lempillä olikin jo kiire siirtyä parvekkeelle aamuauringon paisteeseen poseeraamaan narsissien kanssa.

Lempi

Lempi on todella hyvä työnjohtaja ja sillä on tapana tarmokkaasti johtaa kaikkea kotona tehtävää puuhaa. Edes vaatekaapille ei pääse ilman neidin valvovaa silmää ja katselu ei niin haittaisikaan, mutta Lempin pitää päästä tarkastamaan vaatteet lähietäisyydeltä ja se johtaa yleensä niin pontevaan penkomiseen, että lopputuloksena on kasa vaatteita lattialla. Kun Lempi kaiken auttamisen jälkeen katsoo kauniilla silmillään kehrätä pöristellen ja on selvästi tyytyväinen itseensä, sitä ei oikein voi kieltääkään. 

Lempi Muiden aamukiireiden ohella Lempin piti ehtiä valvoa liikenteen sujuvuutta. Moninaiset ovat nuoren neidin velvollisuudet!

Meillä eletään jännittävän odotuksen aikoja. Lulun seuraavan kiiman alkaessa lähden hakemaan sille sulhasta vierailulle Tukholmasta, tarkoitus olisi laittaa ruskeatabbyvauvoja alulle. Sulhanen on nuori herra, jonka tapasin Eskilstunassa viime syyskuussa erikoisnäyttelyssä ja se on tämän kuluneen puolen vuoden aikana aikuistunut ja astunut jo omistajansa oman naaraan, joten kokemusta ja nuoruuden intoa löytyy toivottavasti tarpeeksi Lulun hurmaamiseen. Meille saa mielellään pitää peukkuja, Lulun astutus on ollut tosi pitkä ja hankala projekti ja tämä nuori herra on jo kolmas sulhanen, jonka kanssa tällä kertaa toivottavasti päästään itse asiaan ja saadaan tulostakin aikaan!

14.2.2012

Essu

Näinhän siinä sitten kävi, Essu sai uudesta tittelistään palkinnoksi konsultin päivät. Pikkumusta siis steriloitiin viime perjantaina 10.2.2012. Silmun taannoisen rauhoitusreaktion takia olin tosi hermostunut, mutta kaikki sujui jälleen kerran hyvin. Kun tulimme kotiin, Essu oli jo hereillä ja lähti saman tien liikeelle, eikä kestänyt kauan, kun pieni paitatyttö kapusi tiskipöydälle ja siitä saman tien komealla loikalla lattialle. Omistaja ei ehtinyt muuta kuin pidellä päätään sydän kurkussa, mutta ilmeisesti kipulääke oli niin tehokas, että pikku potilas katsoi hyväksi aloittaa urheiluharjoitukset saman tien.

Verkkopaita sai olla rauhassa Essun tuntien yllättävänkin kauan ja vasta maanantaina töistä tullessani paita oli riisuttu. Itse asiassa en meinannut löytää koko paitaa ja ajattelinkin Essun piilottaneen inhottavan vaatteen parhaan kykynsä mukaan, ettei sitä enää tarvitsisi käyttää. Haavaa suojaava sideharso on teipin alla siististi piilossa edelleen, joten paitaa ei ole enää puettu. Mukavinta oli, että kukaan ei vieroksunut Essua paidan takia, Lempi päinvastoin hoiti ja pesi emoaan ja kaikki muutkin suhtautuivat Essuun aivan normaalisti Uuno Turhapuro -lookista huolimatta.

Essu Tässä Essu istuu kiipeilypuussa maanantaiaamuna ja suunnittelee paidan riisumista. Suunnitelma pantiin täytäntöön päivän aikana ja kotiin palatessani paita oli poissa.

16.1.2012

Essu Uusi vuosi alkoi näyttelyiden osalta komeasti, kun Essu saavutti hienon tittelin Supreme Champion Surokin näyttelyssä Kaapelitehtaalla 15.1.2012. 

Essu on kolmas Casimirri, joka yltää tähän korkeimpaan titteliin ja olen pienestä hupakosta todella ylpeä! 

Kahta viimeistä sertiä sai jännittää oikein tosissaan, koska Essu palasi vanhoihin, ensimmäistä pentuetta edeltäneisiin tapoihinsa ja kiemurteli ja poukkoili sylissä niin, että ennen laatuarvostelua laitoin sen odottamaan vuoroaan tyhjään tuomarihäkkiin ja tp-valinnasta vedin sen lauantaina pois. Syynä levottomuuteen oli todennäköisesti parin häkin päässä majaillut komea uros, joka lauantaina merkkasi häkkinsä niin voimallisesti, että Essulta meni pakka aivan sekaisin. Muutkin samassa rivissä olleet kissat olivat olleet levottomia, joten sillä pojalla on todelliset tehotipat! Essu ei rähjää, mutta sen sijaan se lauloi tuomareille molempina päivinä kauniit serenadit ja näyttelypäivien välisenä yönäkin kotona mouruili muutaman kerran. Sertit se kuitenkin sai ja sunnuntaina nostimmekin sitten maljat uuden SC:n kunniaksi.

Jorma Jorma eli Casimirrin Florestan kilpaili lauantaina ja hurmasi tuomarina toimineen Eric Reijersin ja tuomarioppilas Veikko Saarelan kunnon showmiehen ottein.

Kolmen ruskeatabbyn ryhmä oli todella kovatasoinen, mutta Jorma valittiin värin parhaaksi ja ratkaiseva niitti valintaan oli juuri Jorman rento ja leikkisä käytös tuomarin pöydällä. Eric Reijers totesikin, että Jorma piilottaa virheensä parhaiten esiintymällä niin hyvin.

Jorma Sama meno jatkui paneelissa. Jorma innostuu leikkiin niin pian kuin huisku heilahtaa vaikka ympärillä olisi minkälainen yleisömuuri.

Paneelissa oli yhteensä seitsemän urosta ja äänet niille jakautuivat 2-2-2-1. Jormaa äänestivät Yan Roca-Folch ja Marek Chadaj. Kolmen kissan tasatuloksessa yksi tuomareista, Catharina Modahl Nilsson, joutui äänestämään uudelleen yhtä näistä kolmesta ja hänen äänensä meni burmalle, josta tuli BIS-uros. Näin harmittavan lähellä oli Jorman kolmas kategoriavoitto, mutta tuomarin päätökseen on tyytyminen, vaikka muutama ärräpää kasvattajalta pääsikin.

Henley Casimirrin Henley eli Sensei osallistui toiseen näyttelyynsä. Rento poika vietti pitkät ajat omistajansa Onnin sylissä näyttelyhulinaa ihmetellen.

Sensei komistuu koko ajan lisää ja kasvanutkin se oli kovasti sitten viime näyttelyn. Tuomarina ruskeatäplikkäillä oli sunnuntaina Mira Fonsén ja kuinka ollakaan, tällä kertaa Veikko Saarela istui Miran oppilaana tuomarin pöydän takana. Koska ruskeatäplikkäitä oli kolme, Mira valitsi niistä värin parhaan. Hän piti kovasti aikuisesta naaraasta, mutta valitsi kuitenkin sisarusten välillä, joita sanoi todella tasaisiksi. Valinta ei ollut helppo, Sensei on lämpimämmän värinen kuin siskonsa ja nauratti rentoudellaan tuomariakin, mutta lopulta hän kuitenkin valitsi tällä kertaa Lempin värin parhaaksi. Kasvattaja saattoi siis olla todella tyytyväinen viikonloppuun!

Jorma Loppuun en voi olla vielä lisäämättä yhtä kuvaa Jormasta. Tässä kuvassa se on todella paljon niin äitinsä Lulun kuin äidinisänsä Tokainkin näköinen.

31.12.2011

Eilen kävin vierailulla Casimirrin Harleyn kotona. Pennut täyttivät eilen 9 kk, joten päivä oli oikein sopiva nuoren herran tapaamiseen.

Harley
Harley on toistaiseksi kasvattanut raameja ja massa tulee vasta myöhemmin. Pentueen pojista Harley muistuttaa eniten siskoaan Lempiä.

Harley asuu Helsingissä kolmihenkisessä perheessä, joten sylejä riittää ja poika onkin kova sylikissa. Se oli ollut hoidossa perheen lasten kanssa muutaman päivän joulun jälkeen ja uudessa paikassakin kaikki oli sujunut hyvin, herkkujakin oli kuulemma nuorelle miehelle tarjoiltu. Harley noudattaa ruokailutottumuksissaan Jorma-serkkunsa esimerkkiä eikä piittaa kissanruuista, parhaiten maistuvat liha, kala ja äyriäiset. Poika on oppinut oikeaksi herkkusuuksi, koska sille haetaan usein tuoretta evästä hallista. 

Kasvattajan vierailu tyttöjen hajuineen sai Harleyn lausumaan muutaman omistajalle uuden kommentin, joten leikkaus saattaa olla keväämmällä edessä etenkin, jos mouruilu alkaa toden teolla kevään koittaessa.

Harley
Oman emännän sylissä on mukava pötkötellä. Harley makaili pitkät ajat sylissä maha pystyssä eikä vierastanut kasvattajaakaan kuten ei kuulemma vierasta muitakaan uusia ihmisiä.

18.12.2011

Casimirrin G-pentue täytti 2 vuotta 16.12. ja kävin Alman eli Gonerilin synttäreillä. Pojat asuvat aika kaukana, Voitto Lapualla ja Gaston Lappeenrannassa, joten Alman luona vietettiin koko pentueen puolesta synttäreitä.

Alma Lahjakassille löytyi käyttöä, kun päivänsankari päätti maata sen päällä. Lahjaksi saadusta kissanminttutäytteisestä piparkakku-ukosta tuli tytöille alkuun pientä kilpailua.

Alma on aikuistunut kovasti sitten viimenäkemän, mutta silmät ovat edelleen valtavan suuret ja kauniit. Mökillä tyttö on kunnostautunut hiirenpyytäjänä, vaikka se ulkoilee valjaissa, ei kuulemma kestä kauaa, kun se palaa sisälle hiiri suussaan. Myös sisälle mökkiin tiensä löytäneen hiiren Alma oli napannut kiinni, mutta halusi leikkiä saaliillaan, päästi irti ja hiiri katosi salamana turvaan. Pimeän aikaan niin Alma kuin Ellikin käyttävät ulkoillessaan pientä heijastinliiviä!

Alma Alma on salamannopea liikkeissään, varsinkin huiskun perässä se liikkuu niin nopeasti, että silmä ei pysy perässä. Sillä on myös samanlainen tapa kuin Essulla singahtaa varoittamatta sylistä tiehensä.

Tänään oli vuorossa vierailu Hamiltonin kotiin. Hamilton oli jo pikkupoikana pentueen suurin ja siitä näyttää kasvavan todella suuri uros. Luonne on edelleen avoin ja ihanan reipas, poika tervehtii kaikkia ihmisiä yhtä iloisesti ja leikkiä rymistää nuoruuden innolla.

Hamilton Hamiltonilla on hyvä turkinlaatu, raidat ovat katkenneet täpliksi ja väri on lämmennyt kovasti. Nuori mies pitää vauhtia yllä kotona.

Hamilton touhottaa innokkaasti apuna kaikissa kodin töissä ja osallistuu muutenkin kaikkeen tekemiseen täysillä. Sen emäntä oli koristellut edellisenä päivänä joulukuusen ja Hamiltonin oli vaikea muistaa, että vaikka kuusessa on palloja ja ne ovat kosketusetäisyydellä, ne eivät siltikään ole kissan leluja. Voi olla, että utelias ja aloitteellinen nuori mies ottaa kuuseen vielä tuntumaa, kun isäntäväki on poissa paikalta.

Hamilton Hamilton juo mielellään juoksevaa vettä suoraan hanasta. Se juoksee vessaan edeltä ja vaatii, että hana avataan valumaan hiljalleen.

Loppuun vielä kuva Lempistä eli Hyacint ja hyasintit!

Lempi

20.11.2011

Viime torstaina kävin kylässä Casimirrin Henleyn eli Sensein kotona. Sensei asuu Espoossa viisihenkisessä perheessä, jossa on lemmikkeinä kissan lisäksi kotilo, gekko, kani ja akvaario. 

Sensei

Sensei on kotiutunut todella hyvin ja on kuulemma tasapuolisesti kaikkien kissa, vaikka Onni-poika varsinaisesti alunperin kissan halusi. Onnin vieressä Sensei pääasiassa yöt nukkuu ja muutenkin näiden kahden suhde näytti olevan mallillaan, nostipa Onni Sensein syliinsä kuinka vain, kissa maata retkotti sylissä tyytyväisenä. Sensei on kasvanut kovasti ja on selvästi siskojaan suurempi, kuten pojan kuuluukin olla. Sen väri on edelleen siskoja lämpimämpi ja täpläkuvio kaunis. Vieraita ihmisiä poika kuulemma tervehtii reippaasti ja istuu Onnin kavereidenkin sylissä, joten luonne on oikein rohkea ja sosiaalinen. Näyttelyuransa poika aloittaa joulukuussa URK:n näyttelyssä.

Sensei ulkoilee valjaissa niin mökillä kuin kotipihallakin, mutta kävelylenkkejä se ei ole innostunut tekemään. Suunnitelmissa perheellä on rakentaa pojalle oma ulkotarha, missä se saisi paistatella päivää eikä kenenkään tarvitsisi seista pihalla narun päässä, mutta se lienee ensi kesän asia.

Onni ja Sensei Parhaat kaverukset Onni ja Sensei. Kissapoika maata retkotti rentona Onnin sylissä vaikka kuinka pitkän aikaa.

30.10.2011

Tällä kertaa näyttelyuutiset tulevat maailmannäyttelystä, World Cat Show 2011 -näyttelystä Puolan Poznanista. WW-näyttelyssä kilpaili hieno Casimirrin Florestan eli Jorma hakien paitsi WW-titteliä myös viimeistä sertiä luokassa 3. 

Näyttely oli suuri, luettelon mukaan kissoja oli yli 1500, joten kilpailu oli todella kovaa, koska paikalla oli eri maiden parhaita kissoja ympäri Eurooppaa. Kisassa oli Jorman lisäksi mukana 6 muuta eurooppalaista, mutta Jorma oli ainut suomalainen rodun edustaja. Tuomarina Jormalla oli Anne Paloluoma-Sundholm, joka on nominoinut Jorman aikaisemmin ja niin hän teki tälläkin kertaa eli Jorma paitsi saavutti Supreme Championin tittelin myös kilpaili maailmannäyttelyn paneelissa eli loppukilpailussa WorldWinner 2011 -tittelistä! Arvostelu ja nominointi tapahtuivat lauantaina ja lauantai-iltana sain Jorman omistajalta tekstarin, joka kertoi lyhyesti, että Jorma on nominoitu. Avattuani viestin jähmetyin vain tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa. Tällainen menestys tuntui uskomattoman hienolta, vaikka sitä varovasti etukäteen toivoikin, mutta maailmannäyttelyn tasoisessa tapahtumassa se jää useimmilta saavuttamatta, koska hienoja kissoja on niin paljon.

WW

Sunnuntaina seurasin paneelia kotikatsomossa online-tulosten äärellä. Kaikkiaan kaksitoista tuomaria oli arvostellut III-kategoriaa ja näin ollen Jorma kilpaili paneelissa yhtätoista muuta hienoa urosta vastaan. Tulosseurantataulussa ylhäällä sarakkeina näkyvät tuomareiden nimet ja ensimmäisellä rivillä ovat urokset, Jorman kilpailunumero on 1221. Äänestystulos ilmestyi lopulta ruutuun ja palvelu oli niin hyvää, että myös tuomareiden antamat äänet kerrottiin. Jorma ei tässä kisassa saanut yhtään ääntä, vaan voiton vei aby, mutta omistajalta tulleen viestin mukaan Jorma oli käyttäytynyt ison näyttelyn hulinassa todella hienosti.

Nyt odotellaan sankaria omistajansa kanssa kotiin reissusta, että päästään juhlimaan uutta Supreme Championia. Lämpimät onnittelut menestyksen ja tittelin johdosta Jormalle ja Pirjolle!

Jorma Koska en ollut Puolassa Jormaa kuvaamassa, laitan tähän kuvan vajaan vuoden takaa Lahden näyttelyn paneelista. Hieno mies!

9.10.2011

Taas meillä on näyttelyuutisia, tällä kertaa Kes-Kisin näyttelystä Jyväskylästä. Matkaan lähdettiin perjantai-iltana ja mukana olivat Essu ja Lempi. Tämä oli Lempi-lapsen ensimmäinen pitkä automatka ja ensimmäinen yö hotelllissa ja molemmat sujuivat aivan erinomaisen hienosti. Lempin boksissa oli varmuuden vuoksi hiekkalaatikko, mutta sitä ei matkalla tarvittu.

Tuomarina molemmilla tytöillä oli valkovenäläinen Vladimir Isakov, josta meillä oli mukavia kokemuksia jo tammikuun Surokin näyttelystä, siellä Isakov nominoi Jorman ja Lulukin sai hyvän arvostelun.

Essun vuoro oli ensin. Tuomari piti Essusta kovasti vaikka löysikin sen puutteet, heikohkon leuan, hieman neliömäisen kuonon ja pienen koon. Turkki ja nimenomaan turkin väri sekä Essun lihaksikas vartalo puolestaan saivat kovasti kiitosta ja turkki-kohtaan tuomari piirsi arvosteluseteliin sydämen. Tp-valinnassa Essu sai tuomarilta suukon, mutta paneeliin meni britti.

Essu Essu esittelee näyttelyn jälkeen kotona kiitosta saanutta kiiltävää turkkiaan ja pikimustaa väriään kameralle. Viimeisten valkoisten nyppimisessä auttanut Lea antoi nopealiikkeiselle Essulle lempinimen Sinko!

Lempiin Isakov ihastui tosissaan ja arvostelusetelistä löytyy kaksi sydäntä ja neljä super-sanaa! Yleisvaikutelmana tuomari kirjoitti "Promising princess" ja oli erityisen vaikuttunut Lempin turkinlaadusta ja voimakkaasta vartalosta. Aikaisemmissa näyttelyissä Lempi on vähän murissut, mutta nyt koko laatuarvostelu meni hienosti ja pikkuneiti kehräsi suurimman osan aikaa. Tp-valinnassa se kilpaili toista eurooppalaista, burmaa ja kurillien bobtailia vastaan ja voitti! Paneeli oli sitten taas jännempi paikka ja Lempi osoitti vähän mieltään vieraiden ihmisten käsissä, mutta siitä huolimatta se sai yhden äänen tuomareilta, kuuden tuomarin äänet jakautuivat kolmelle kissalle 3-2-1 ja luultavasti Isakov äänesti Lempiä.

Lempi Lempi ihmettelee itseään hotellihuoneen isosta peilistä. Ensimmäinen hotelliyö sujui kuin vanhalta konkarilta, vaikka emo pitikin lastaan kovassa komennossa.

Kotimatkakin sujui hyvin ja koko reissu oli oikein onnistunut vaikka väsyneitä oltiinkin. Kiitos vielä Lealle ja Epulle kyydistä ja mukavasta matkaseurasta!

Lempi En malta olla lisäämättä vielä kuvaa nominoiduille kissoille annetusta lappusesta. Niin kovasti tuomari piti Lempistä, että piirsi kahden arvostelusetelin sydämen lisäksi sydämen vielä tähänkin paperiin!

19.9.2011

Olimme Lulun ja Essun kanssa viikonlopun Eskilstunassa eurooppalaisten erikoisnäyttelyssä. Kaikkiaan meitä lähti reissuun kolme henkeä ja meillä oli mukana viisi kissaa. Menomatkalla myrskysi ja tytöt oksensivat, myös sänkyyn, joten nukuin yläpetissä ja myös tytöt hyppäsivät sinne seurakseni, kun keinutus hieman hellitti.

Lauantai-iltana ennen näyttelyä kävimme syömässä ruotsalaisten ystäviemme kanssa, meitä oli koolla illallisella 20 aikuista ja muutama lapsi. Vanhoja tuttuja oli kiva tavata ja tutustuimmepa muutamaan uuteenkin. 

Assistenttikantoisessa erikoisnäyttelyssä eurooppalaisia arvosteli neljä tuomaria, joista jokainen valitsi parhaansa eurooppalaispaneeliin. Essulla ja Lululla ei ollut sinne asiaa, Essu pääsi tytöistä lähemmäksi kilpailtuaan paikasta Marlenen pikkuisen hopeatabbyn tanskantuontipennun kanssa, joka voitti. Essun tuomari oli Glenn Sjöbom ja assistenttina oli onneksi tuttu ihminen, tyttöjen ruotsalaisen siskopuolen SC S*Kjällan's Chanellen kasvattaja ja omistaja Eva Kjällsdotter, joka piti Essusta kiinni kuten toivoinkin ja arvostelu sujui oikein hyvin. 

Essu Essu Glenn Sjöbomin tarkastelussa. Tällä kertaa tuomarin pää sai olla rauhassa eikä kypärää tarvittu!

Lululla oli tuomarina Jaana Jyrkinen ja tuomarioppilas. Lulu esitti 8 kuukauden näyttelytauon jälkeen ja vieraiden ihmisten käsissä parhaimman siperiankissaimitaationsa ja oli pörheä koko arvostelun ajan ja sanomistahan siitä tuli tuomarilta. Kun Jaana löysi Lulun muutkin puutteet, värin parhaaksi valittiin nuori uros, S*Som Hund & Katt Vatanen, jonka isä on Lululle pakit antanut Fyris. Vatanen eli Valle on kovasti isänsä näköinen nuori mies, todella komean kokoinen ja turkin laatu ja kontrasti ovat tosi hienot. 

Lulu Lulu Jaana Jyrkisen kriittisen katseen alla. Vieressä tuomarioppilas, jonka nimeä en kuullut, seuraa Jaanan reaktioita tarkkaan.

Erikoisluokkia oli neljä, joista Essu ja Lulu osallistuivat bästa ögon- ja bästa europélook -kisoihin ja Essu lisäksi bästa färg -kisaan. Tuomari oli Helene Lis-Glader ja hän katsoi ensin kaikki kunkin luokan kissat läpi, kutsui sitten viisi parasta takaisin ja laittoi ne paremmuusjärjestykseen. Lululle ei tällä kertaa tullut sijoituksia viiden parhaan joukkoon, mutta Essu oli bästa ögon -luokassa kolmas ja voitti bästa färg -luokan! Lisäksi se sai tuomarilta erikoispalkinnon Bästa preparation eli parhaiten näyttelyyn valmisteltu. En viitsinyt sanoa, että Essu on pesty viimeksi vajaa vuosi sitten ja näyttelyyn valmistauduttiin nyppimällä valkoiset hajakarvat pois edellispäivänä hotellissa ja leikkaamalla kynnet, olin vain tosi ylpeä hienosta palkinnosta. Lulu sai Palettens-kasvattajan palkinnon parhaalle naaraalle, mikä lämmitti mieltä myös.

Essu Loppuun vielä kuva iloisesti hymyilevästä Essusta erikoisluokka-
palkintojensa äärellä.

29.8.2011

Mammaloman jälkeen Essu jatkoi näyttelyuraansa osallistumalla Rurokin näyttelyyn viime viikonloppuna. Sen tyttäristä Lempi kilpaili lauantaina ja Hexy sunnuntaina eli molempina päivinä paikalla oli kaksi Casimirriä. 

Alkuun lauantaiaamupäivällä Essu osoitti merkkejä entisistä tavoistaan ja yritti kiivetä omistajan olkapäälle ja epäilemättä siitä edelleen omille teilleen, mutta kun se yritys katkaistiin alkuunsa, pikkumusta muisti taas, miten näyttelyssä käyttäydytään. Olin etukäteen hieman huolissani turkin kunnosta, se kun on kesän jäljiltä aika ohut, mutta molemmat tuomarit kehuivat turkkia kovasti, Minna Krogh jopa kirjoitti turkista arvosteluseteliin lauantaina: "Excellent presentation for show, my compliments for the owner". Edellisessä näyttelyssä ennen pentuja Elisabet Raab-Alvarsson jätti Essun ilman serttiä juuri turkin puutteellisen kunnon takia ja siksi tuo asia jännitti etukäteen, mutta pieni ohuus ei näköjään haitannut mitään. Lisää kauniita sanoja löytyy yleisvaikutelma-kohdasta: "Really sweet, feminine, well balanced lady". 

Kun edellisellä kerralla tuomari luuli Lempiä pojaksi, tällä kertaa kyseltiin, onko luokka varmasti oikea eli 3-6 kk, kun pentu on niin iso. Anne Paloluoma-Sundholm piti Lempistä kovasti, mutta löysi myös sen puutteet, hieman luisun leuan ja tällä hetkellä kylmähkön värin, jotka myös pudottivat Lempin tp-valinnassa.

Sunnuntaina sekä äidin että tyttären arvosteli sama tuomari, ranskalainen showmies Yan Roca-Folch. Tuomari piti kummastakin kovasti ja molemmat pääsivät tp-valintaan. Pennuista hän kutsui valintaan kaksi brittiä ja kaksi eurooppalaista ja kuinkas kävikään, Hexy oli tuomarin paras pentu! Lisäksi Hexy sai tuomarilta erikoispalkinnon, koska oli hänen päivän suosikkinsa.

Naaraita kutsuttiin valintoihin peräti kahdeksan. Olin jo etukäteen katsonut luettelosta, että sama tuomari oli arvostellut myös erään kauniin WorldWinner-burman, jota vastaan Essu on muutaman kerran kilpaillut tp-valinnoissa ja hävinnyt joka kerta, joten odotukset eivät olleet korkealla. Esiteltyään kaikki naaraat yleisölle tuomari alkoi miettiä, kulki edestakaisin kissojen edessä ja tutki kissojen ilmeitä ja kunkin rodunomaisia yksityiskohtia. Sitten hän kutsui rivistä eteen tuon kauniin burmarouvan ja Essun, joiden välillä kilpailu käytiin, ja tällä kertaa kävi niin, että Essu voitti tuon maailmanvoittajan! Eipä ole vielä makeampaa voittoa meille osunut, niin monesti ovat sekä Lulu että Essu hävinneet tälle kissalle.

Paneelissa molemmat tytöt käyttäytyivät oikein reippaasti. Essu taas tapansa mukaan vähän testasi assistentin reaktioita yrittämällä livistää pöydältä, mutta hyvin assistentti sai sen pidettyä aloillaan. Hexyä jännitimme vielä enemmän, kun pikkuinen oli ensimmäistä kertaa paneelissa, mutta neiti suoriutui erinomaisesti, katseli vain vähän miettiväisenä ympärilleen vieraiden ihmisten käsissä ja kovassa kuulutusten metelissä. Kasvattaja sai olla todella tyytyväinen viikonloppuun, vaikka paneelissa ääniä ei tytöille tullutkaan!

Hexy Hexy tutkii kiinnostuneena palkintojaan, järjestävän yhdistyksen tp-mitalia ja rotuyhdistyksen palkintoruusuketta. Kuuman päivän vuoksi Hexyllä oli käytössään häkkituuletin, joka mukavasti heilutteli ruusukkeen nauhoja.

1.8.2011

Lempi ja Hexy aloittivat näyttelyuransa Surokin näyttelyssä viikonloppuna, Lempi lauantaina ja Hexy sunnuntaina. Omistajia jännitti enemmän kuin pentuja, koska molemmat tytöt olivat rauhallisia ja reippaita eivätkä yrittäneetkään piiloutua, vaan kumpikin istua nakotti aamupäivän ja nukkui iltapäivän näyttelyhäkin oven edessä. Edes petiin eivät tytöt menneet päiväunille, Lempi jätti petinsä kokonaan noteeraamatta ja Hexy käytti omaansa patjana ja makasi sen päällä.

Lempillä oli tuomarina Anne Veland, joka ei uskonut kookasta Lempiä tytöksi ennen kuin katsoi hännän alle. Uskottavahan se oli, mutta tuomari päivitteli pennun kokoa ja sanoi, että siitä tulee komean kokoinen naaras. Lempi oli hänen mielestään "very attractive" ja yleisvaikutelmana hän kirjoitti "super showpresentation". Sana super löytyy Lempin ensimmäisestä arvostelusetelistä kaikkiaan neljä kertaa, joten ilmeisesti pentu oli tuomarin mieleen. Tp-valintaan Veland kutsui Lempin lisäksi kaksi ocicatia ja hopeatabbybritin. Ocicatit saivat lähteä ensin ja tuomari mietti pitkään Lempin ja britin välillä, mutta lopulta britti voitti ja jatkoi paneeliin.

Sunnuntaina oli sitten Hexyn vuoro lähteä kisaamaan. Hexyn tuomarina oli Fabrice Calmès, joka otti pennun heti syliinsä ja suukotteli sitä hetken. Hexy oli vielä siskoaankin rennompi ja sai myös erinomaisen arvostelun. Vähän vielä vaiheessa olevan kuvion takia Hexy ei tullut valituksi tuomarin parhaaksi pennuksi, vaikka pääsikin kisaan osallistumaan, mutta tuomari sanoi, että kuvio on tulossa ja jatkossa menestystäkin varmaankin tulee.

Hexy Suloinen Hexy odottaa arvosteluvuoroaan oman emännän sylissä. Tuomari oli erityisen ihastunut Hexyn ilmeeseen.

Hexy Tässä tehdään sitten lähempää tuttavuutta suukottelevan tuomarin kanssa.

Hamilton on ollut meillä hoidossa vajaat kaksi viikkoa omistajiensa lomamatkan ajan. Tullessaan se muisti paikat ja oli heti kuin kotonaan, mutta vanhemmat daamit eivät olleet oikein iloisia saadessaan ison riehuvaisen pojan kotiinsa. Essu leppyi muutamassa päivässä ja alkoi hoitaa poikaansa, mutta mummo ei ole vieläkään hyväksynyt entiseen kotiinsa palannutta tyttärenpoikaansa vaan pysyttelee parhaansa mukaan kaukana, samoin kuin Loitsu. 

Hamilton on iso poika ja jatkoi leikkiä Lempin kanssa siitä mihin se viimeksi jäi. Pentujen kokoero vain on venähtänyt tällä välin todella suureksi ja Lempi oli alkuun hätää kärsimässä, siltä sen kiljunta ainakin kuulosti, mutta pian huomasin, että tilaisuuden saatuaan se kävi yhtä innokkaasti itse painiin veljensä kanssa ja hyökkäsi tämän kimppuun yhtä häikäilemättömästi, joten tytöstä on kasvamassa oikea dramaattinen sopraano. Parin päivän loputtoman leikkimisen jälkeen Hamiltonkin rauhoittui ja pennut ovat olleet kuin paita ja peppu, niillä on ollut todella paljon seuraa toisistaan.

Hamilton Hamilton on valtavan raamikas poika, sillä on korkeat jalat ja pitkä selkä ja kun niihin raameihin tulee aikanaan täytettä, Hamiltonista tulee komea kolli. Korvat ovat edelleen isot ja posket ovat jo alkaneet pyöristyä.

Lempi ja Hamilton Tässä vielä leikistä väsyneet sisarukset, Hamilton tyynyllä ja Lempi tyynyn vieressä.

Myös Alman kotoa saatiin kesäkuulumisia. Alma oli mökillä valjaissa katsellut aikansa sudenkorentoja ja lähti lopulta järveen niiden perään! Se oli uinut pienen lenkin ja sitten oli kiire sisälle kuivattelemaan, saalis taisi jäädä sillä kertaa saamatta.

13.7.2011

Pennut ovat muuttaneet uusiin koteihinsa ja valloittaneet paikkansa uusissa perheissään. Kasvatuskotiinsa pennuista jäi Hyacint eli Lempi, jolle oli sijoituskotikin hakusessa, mutta lopulta päätin, että pikkuneiti jää ilahduttamaan meitä. Loitsu tosin ei ole toistaiseksi ollut erityisen ilahtunut, mutta on sentään nuuhkinut pentua ja seurailee sen touhuja kiinnostuneena, vielä kuitenkin välimatkaa pitäen.

Lempi oli siskonsa Hexyn kotona hoidossa pienen kesälomamatkani ajan. Ystäväni kävi ruokkimassa kissat, mutta kerta päivässä ei riitä pennulle ja ongelma ratkesi, kun Hexyn isäntäväki tarjoutui ottamaan Lempin hoitoon. Alkuun Hexy pörhisteli ja sähisi siskolleen, joka tutki paikkoja häntä pystyssä ja oli heti kuin kotonaan. Hexyltä oli ottanut seuraavaan päivään asti lämmetä leikkimään, mutta sen jälkeen tytöillä oli vauhtia piisannut. Lempi oli hoidossa viisi päivää, mutta heti sen päästyä kotona boxista ulos Essu alkoi pestä ja hoitaa sitä aivan kuin pentu ei olisi poissa ollutkaan. Hoitoviikko teki pikkuiselle hyvää. Se syö paljon aikaisempaa reippaammin ja kasvaa kohisten, nyt 15-viikkoisena se ei ole paljoa Essua pienempi. Lisäksi Lempi on alkanut kehrätä minulle, kun aikaisemmin kehräys oli varattu vain emolle. 

Hexy ja Lempi

Lempi hyökkää pahaa-aavistamattoman siskonsa kimppuun. Lempi on kropaltaan pitempi ja hontelomman oloinen kuin kompakti Hexy, josta on kehittymässä oikea kaunotar. Kuva Sari Ilvonen.

Hexy ja Lempi

Tytöt tulivat hyvin juttuun ja söivät samasta astiasta, Hexy on vasemmalla ja Lempi oikealla. Huomatkaa Kartio-lasi, joka toimii Hexyn tyylikkäänä vesikuppina! Tämänkin kuvan otti Sari Ilvonen.

1.4.2011

Essun ja Iiron pennut syntyivät toissapäivänä 30.3.2011 eli tarkalleen laskettuna päivänä. Pentuja on viisi, kaikki ruskeatäplikkäitä. Synnytys meni todella hyvin ja sekä pennut että emo voivat mainiosti. Pennuista löytyy lisätietoa ja kuvia H-pentueen omalta sivulta tästä linkistä.

27.3.2011

Nyt alkaa synnytys olla jo niin lähellä, että eilen siivosin makuuhuoneen perusteellisesti ja aamulla toin pentulaatikon sisään. Essu on jo jonkin aikaa katsellut minua marttyyrinä kuin kysyen, että lattialleko ne lapset täytyy tehdä, kun ei lastenhuonetta ole laitettu. 

Aloitin talviloman eli olen kotona koko ensi viikon päivystämässä Essun synnytystä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja meillä on pian iloisia pentu-uutisia!

Essu

Essu on kuluttanut aikaa käymällä välillä ulkona syömässä. On merkillistä, miten sama ruoka, jonka päälle keittiössä käännellään matonkulmaa, menee ulkona parvekkeella kuin kuumille kiville ja kuppia saa täyttää päivittäin.

Essu Vihdoinkin palveluskunta ryhtyi toimeen ja sisusti pentulaatikon, tuumaa Essu. Laatikon pehmusteet saavat kyytiä, kun pikkuäiti petailee innokkaasti petiä itselleen sopivaksi. Masu on kunnioitettavan kokoinen ja pennut potkivat niin, että niiden liikkeet näkyvät Essun kyljissä.

Tytöt

Asiat sujuivat mukavasti, kunnes suku ilmestyi kylään. Lulu hyppäsi muitta mutkitta siskon viereen ja alkoi petailla Essun avuksi, mutta tämä ei pikkurouvaa miellyttänyt lainkaan vaan se näpäytti Lulua nenälle. Tästä Lulu hieman pahastui ja istuu siksi selkä suorana ja viikset törössä. Silmukin kurkistelee pesälaatikkoon, mutta ei rohjennut vielä liittyä seuraan.

Essu

Lopulta Essu oli touhunnut tarpeekseen ja siirtyi pesän viereen matolle huilaamaan ja antoi toisten tutkia laatikon rauhassa.

13.3.2011

Essun tiineys on edennyt hyvin ja vauvamasu alkaa olla jo aika suuri. Essu syö usein ja paljon, tuntuu, että sillä on jatkuvasti nälkä. Normaalisti kun laitan märkäruokaa kuppiin, tytöt käyvät vuorotellen nuuhkimassa ruokaa ja kääntävät sitten lähimmän matonreunan kupin päälle, mutta nyt Essu syö kaikkea tarjottua.

Essu

Masu on iso ja se vaikuttaa Essun liikkumiseenkin. Eilisaamuna pelästyin tosissani, kun Essu yritti hypätä makuuhuoneen kaapin päälle eikä onnistunutkaan vaan putosi lattialle niin että kolahti. Sen on vaikea arvioida välimatkoja kun painoa on niin paljon normaalia enemmän, joten tavallisesti helpot hypyt eivät onnistukaan yhtä helposti. Kun se eilisiltana meni kiipeilypuun kautta kirjahyllyn päälle yli kahden metrin korkeuteen ja suunnitteli hyppyä käytävän poikki toisen kirjahyllyn päälle, hain kiireesti huiskun, jolla sain sen houkuteltua alas turvallisesti kiipeilypuun kautta.

Essu Eilen oli aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä ja Essu paistatteli päivää parvekkeella. Pentujen potkut tuntuvat jo ja kun ne oikein innostuvat riekkumaan, Essu keskittyy kovasti kehräten kuulostelemaan
lastensa touhuja.

Essu Vielä yksi kuva eri kuvakulmasta Essun komeasta masusta. Ruoka maistuu ja turkki kiiltää kauniisti.

24.2.2011

Kävimme tänään ultrassa ja Essu on tiine! Ultra näytti äitinsä tapaan eläväisiä ja liikkuvaisia pentuja ainakin kolme, mutta eläinlääkärin mukaan pentuja saattaa olla jopa viisi. Essu oli jälleen rauhallinen tutkimuksen ajan ja omistaja sai olla ylpeä kauniisti käyttäytyvästä pikkurouvasta. Pentujen arvioitu syntymäpäivä on 30.3.2011.

Essu ja Iiro Essu ja Iiro keskustelevat häiden vieton lomassa, kumpi syö ensin. Iiro näyttää herrasmiehenä väistyvän ja antavan pikkurouvan komentaa. Kuvan otti Rauno Heinonen.

Iiro Tässä vielä Rauno Heinosen ottama kuva komeasta Iirosta. Poika näyttää varsin tyytyväiseltä itseensä ja morsiankin taisi olla mieluinen!

13.2.2011

Essun poika Casimirrin Ganador eli Voitto saavutti tänään Championin tittelin Jyväskylässä, paljon onnea Voitolle ja kotijoukoille! Voiton arvostellut Lotte Borch piti pojasta niin kovasti, että halusi nähdä sen uudelleen tp-valinnassa. Voitto on vielä niin nuori, vuoden ja kaksi kuukautta, että aikuisten urosten kanssa kilpaileminen on sille liian kova tehtävä, mutta mukavaa, että tuomari kuitenkin otti sen huomioon parasta urostaan valitessaan.

Voitto

En ollut itse paikalla Jyväskylässä kuvaamassa uuden tittelin haltijaa, joten tässä on Voiton omistajan Anne Pajalan ottama kuva pojasta viime syksyltä. Anne päivysti ja otti Voiton mukaansa, joten tässä Voitto-poika on tarkkana töissä!

Voitto

Toinenkin kuva Voitosta on Anne Pajalan ottama. Tässä poika rentoutuu näyttelyreissulla Jyväskylässä hotellihuoneen kylppärissä lattialämmityksestä nauttien.

Ruotsista kuuluu myös hyviä uutisia, Lulun ja Essun isä EC Finnvedens Tokai, DSM oli viime vuonna Sverakin kolmoskategorian paras seniori! Lämpimät onnittelut Tokaille kaikilta lapsilta ja niiden jälkeläisiltä Suomesta!

5.2.2011

Viime viikonloppuna olin Lulun kanssa näyttelyssä Lahdessa. Lulu ja poikansa GIC Casimirrin Florestan eli Jorma kilpailivat molempina päivinä ja Essun poika Casimirrin Gaston tuli näyttelyyn sunnuntaiksi.

Jorma on miehistynyt viimeisen puolen vuoden aikana valtavasti, se on kasvattanut posket ja ruokakin on alkanut maistua joten kroppa alkaa näyttää aikuiselta. Lauantain tuomarimme Vladimir Isakov piti Jormasta kovasti ja valitsi pojan sekä värin että tuomarin parhaaksi. Paneelissakin Jorma sai ääniä, mutta voiton vei ocicat. Sunnuntaina tuomarijako oli tehty niin hauskasti, että lauantain paneelin kuudesta uroksesta neljä oli samalla tuomarilla, Lena Chapmanilla. Parhaaksi uroksekseen tuomari valitsi sinisen britin, josta tuli BIS-uros.

Jorma Lauantain paneelissa Jormaa tutkii venäläinen tuomari Vera Vasilieva.

 

Jorma Jorma alkaa muistuttaa entistä enemmän isoisäänsä Finnvedens Tokaita nyt kun sen vartalo alkaa olla aikuisen kollin ja posketkin ovat pyöristyneet. Väri on todella upean lämmin ruskea.

Gaston täytti joulukuussa vuoden ja näin nuoren eurooppalaisuroksen on todella vaikea pärjätä vertailussa aikuisia uroksia vastaan Tuomari Angelika Kneifel kehui pojan tyyppiä ja hienoa hopeaväriä ja Gaston sai ensimmäisen sertin, mutta tp-valintaan tuomari ei poikaa ottanut vaan sanoi tämän tarvitsevan aikaa kehittyä. Seuraavan kerran Gaston kilpailee mahdollisesti huhtikuussa Rurokin näyttelyssä.

Gaston Nuoriherra Gaston on kuulemma oikea mamman poika. Tuomarinpöydältäkin poika kurkotteli emännän perään ja oli onnellinen päästyään tuomarin käsistä takaisin tuttuun syliin. En lakkaa hämmästelemästä, että pikkuruinen Essu teki näin suuren pojan!

Gaston Vielä toinen kuva Gastonista rauhallisesti pötköttelemässä näyttelyhäkissä arvostelun jälkeen.

26.1.2011

Essun kiima alkoi lauantaina ja sunnuntaina pikkurouva matkusti tapaamaan Iiroa. Tutustuminen oli sujunut mallikkaasti ja jo maanantaiaamuna Iiron emäntä sai nähdä astumisen, toimitus kävi kuulemma niin sujuvasti, että kerta ei varmaankaan ollut ensimmäinen. Nuoripari tykästyi toisiinsa kovasti ja Essu käyttäytyi kauniisti ja reippaasti myös Iiron isäntäväen kanssa. Tänä aamuna pikkumusta sitten palasi kotiin ja alamme odotella merkkejä tiineydestä. Jos homma onnistui, pennut syntyvät maalis-huhtikuun vaihteessa.

16.1.2011

Essu on nyt testien puolesta valmis treffeille Iiron kanssa. Viime viikon perjantaina kävimme Felinassa sydän-ja munuaisultrassa ja kaikki on kunnossa. Tutkimus oli Essulle toinen, se tutkittiin ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten ennen ensimmäistä astutusta. Essu oli todella reipas tyttö, sydämen ultraukseen emme tarvinneet ylimääräisiä käsiä vaan minä pidin kiinni ja eläinlääkäri tutki ja Essu oli kauniisti paikallaan. Munuaisten tutkimista varten Essu käännettiin selälleen ja hoitaja tuli pitelemään sen takajalkoja ja minä pitelin etupäätä. Edelleen Essu makasi liikahtamatta paikallaan ja tutkimus oli todella helppo ja nopea.

Kävin eilen katsomassa Silkkiturkin N-pentuja, jotka ovat nyt 10 viikon ikäisiä. Pentujen emo Silkkiturkin Makee Mimmi on Eikan ainut tytär eli Lulu ja Essu ovat pikkuisten isotätejä. Pentuja on neljä, kolme ruskeatabbypoikaa ja yksi kilpparitabbytyttö. Kamerani paristojen lataus oli niin vähissä, että salama ei toiminut, joten kuvat ovat vähän valjuja vähän luonnonvalon vuoksi. Naseva Nuutti pysytteli lisäksi tehokkaasti poissa kameran edestä, joten siitä en onnistunut saamaan kunnollista kuvaa.

Nokkela Neiti Silkkiturkin Nokkela Neiti on Eikan ainoan tyttären ainut tytär. Pikkuneiti on oikein sievä, pyöreäpäinen ja suurisilmäinen pieni prinsessa. Luonteeltaan se on reipas ja sosiaalinen, kuten koko pentue.

Neuvokas Nilla Silkkiturkin Neuvokas Nilla on pentueen suurin. Korvat ovat komean kokoiset, kuten pienellä pojalla kuuluu ollakin. Nillalla on hieno kontrasti ja kaunis tabbykuvio.

Nopsa Nestori Silkkiturkin Nopsa Nestori on kasvattajan mukaan kova poika touhuamaan, mutta tässä on väsy yllättänyt pikkumiehen.

Silkkiturkin N Vielä yhteiskuva koko pentueesta, kaksi on virkeinä valmiina leikkiin ja kaksi on enemmän tai vähemmän unessa. Yhden tapaamisen perusteella en uskalla arvailla kuka on kuka! 

4.12.2010

Pettymykseen päättyi tämäkin Ruotsinreissu, Lulu ei ole tiine. Suunnitelmat menevät nyt sulhasen osalta uusiksi. Fyriksellä on nyt ollut kaksi tilaisuutta astua Lulu eikä enää ole syytä haaskata enempää aikaa ja rahaa yrittämiseen, joten tästä yhdistelmästä ei pentuja tule.

7.11.2010

Lulu tuli kotiin Ruotsista tänään. Sehän jäi Norrköpingin näyttelyviikonloppuna Ulrikan hoiviin odottelemaan kiimaa ja tekemään tuttavuutta Fyriksen kanssa ennen kiiman alkua. Fyris ei toukokuussa ollut vähääkään kiinnostunut Lulusta ja ensimmäisen pentueensa se laittoi alulle vasta viikon kuluttua naaraan saapumisesta, joten halusimme tarjota pojalle tilaisuuden tutustua rouvaehdokkaaseensa kunnolla. Kuluneet viisi viikkoa ovat olleet tosi pitkiä ja ikävä on ollut kova!

Tällä kertaa Fyris oli kiinnostunut Lulusta heti alusta asti. Lulun kiima alkoi viime viikolla ja vaikka Ulrika ei onnistunut yhtäkään astumista näkemään, toivomme, että homma saatiin hoidettua. Lulu oli kohteliaan pidättyväinen Ulrikaa kohtaan ja halusi ehkä intiimit asiansa hoitaa yksityisesti. 

Lensin eilen Tukholmaan ja matkustin suoraan Arlandasta laivaterminaaliin, johon Ulrika toi Lulun. Lulu on aina ollut hyvä matkustaja, joka ei protestoi, mutta nyt se minun ääneni kuullessaan alkoi naukua ja jatkoi sitä aivan tauotta puoli tuntia, sitten oli paha mieli ilmeisesti purettu ja pikkurouva rauhoittui boksissaan odottamaan laivaan pääsyä. Hytissä se oli kuin liimattu minuun koko matkan ja nukuimme yön tiukasti vierekkäin. Hytti oli hienompi kuin osasin odottaakaan, viikko sitten nimittäin varasin halvimman, mitä oli vapaana. Tässä hytissä oli parisänky, tv ja tilaa kuin hotellihuoneessa, joten kotimatka sujui oikein mukavasti. Tänä aamuna olimme sitten Helsingissä. Kotona muut kerääntyivät Lulun ympärille ja kaikki nuuhkivat toistensa kuonot ja takapuolet ja sitten vaan todettiin, että Lulu on kotona, mitään sen suurempaa draamaa ei syntynyt. Jos Lulu on pieniin päin, pennut syntyvät vuodenvaihteessa.

10.10.2010

Viime viikonloppuna olimme näyttelyssä Norrköpingissä pienen suomalaisporukan kanssa. Läksimme matkaan torstaina Helsingistä kahdella autolla ja matkassa oli neljä ihmistä ja kahdeksan kissaa. Perjantaiaamuna olimme Tukholmassa ja matkalla Norrköpingiin pysähdyimme kerran kahville ja toisen kerran shoppailemaan ja saimme taas kerran tuntumaa Ruotsin edullisiin hintoihin Suomeen verrattuna.

Lauantaina Östkattenin näyttelyssä kaikki eurooppalaiset arvosteli Marie Westerlund. Kaikki suomalaiset saivat serttinsä ja pääsivät tp-valintaan, mutta tuomarin parhaiksi Westerlund valitsi hopeatiikerin kastraattinaaraan Vilandra Antar Dartin ja mustan uroksen Katinhännän Suomen Robinsonin. 

Essu Essu sai viimeisen GACGIBnsa ja valmistui näin GIC:ksi. Ruotsalainen tuomari tunnisti meidät suomalaisiksi ja puhui muutaman sanan suomea ennen kuin alkoi arvostella eurooppalaisia. Essu sai erityisesti kiitosta lihaksikkuudestaan ja painostaan sekä turkin laadusta ja väristä, vaikka pohjakarva puuttuukin tällä hetkellä melko täysin kuuman kesän jälkeen. Kuvan otti Ulrika Sörlid.

Sunnuntaina kaikki suomalaiset saivat taas serttinsä eli pikku-Essukin sai ensimmäisen CACSin. Essu oli jälleen tp-valinnassa, kuten melkein kaikki suomalaiskissat, mutta tuomarin parhaat meidän porukassamme olivat taas samat kuin lauantainakin. Kadin Vieno muuten voitti molempina päivinä ruotsalaisen venäjänsinisen, joka on omistajansa mukaan saavuttanut 31 kategoriavoittoa! Omistaja joutui hetken nieleskelemään pettymystään lauantaina, mutta tuli sitten reilusti onnittelemaan Kadia. Sunnuntaina samainen mies pelkäsi jo etukäteen joutumista Vienoa vastaan ja niin vain tämä DSM hävisi Vienolle toistamiseen!

Lulu oli mukana matkassa, vaikka ei näyttelyyn osallistunutkaan, Ulrika nimittäin otti sen mukaansa hotellista lauantai-iltana. Fyris osallistui myös Norrköpingin näyttelyyn ja Lulu matkusti Fyriksen luo tarkoituksena saada pariskunnalle perheenlisäystä. Keväällä Fyris suorastaan pelkäsi Lulua, mutta on sen jälkeen astunut toisen naaraan ja tällä kertaa uutiset Ruotsista kertovatkin, että Fyris on kovasti kiinnostunut Lulusta. Kunhan Lulun kiima alkaa, uskomme ja toivomme, että tällä kertaa homma hoituu mallikkaasti. Lulusta erossa oleminen vain on kovin vaikeaa!

Fyris Fyristä jännitti näyttelyssä kovasti, mutta se käyttäytyi kuitenkin kauniisti. Poika on kovasti miehistynyt kesän aikana ja sen kontrasti on edelleen aivan upea!

Silmu steriloitiin perjantaina. Edellinen yritys päättyi pienoiseen katastrofiin, kun Silmu sai voimakkaan reaktion ilmeisesti rauhoitteeseen ja olenkin lykännyt uutta yritystä turhankin kauan. Nyt oli kuitenkin sopiva aika hoitaa homma kun Lulu on reissussa ja kotona on hieman hiljaisempaa. Tällä kertaa Silmu operoitiin Felinassa ja taitavan henkilökunnan käsissä kaikki meni hyvin. Silmu oli heti kotiin tullessamme reipas ja alkoi heti syödä ja se käyttää tilaisuutta hyväkseen ja on kuin liimattu minuun, toipilas kun on. Loitsu tuijotteli alkuun Silmun verkkopaitaa silmät ihmetyksestä suurina, mutta Essu alkoi heti hoitaa äitiään ja on ollut todella reipas tyttö.

Silmu Tiukka verkkopaita korostaa Silmun pitkää ja hoikkaa vartaloa. Toivottavasti painoa tulee nyt kastraattina hieman lisää, että voisimme kokeilla näyttelyitäkin uudelleen.

11.9.2010

Kävin torstaina kylässä Casimirrin Gonerilin eli Alman luona. Alman perhe on ollut kesän mökillä ja Alma ja Elli ovat ulkoilleet innokkaasti valjaissa. Aluksi Almaa oli pelottanut lähteä ulos ja se oli harkinnut asiaa pitkään, mutta uskaltautui lopulta Ellin perässä ulos ja eipä aikaakaan kun tytöt jo istuivat aamuisin rivissä komentamassa valjaita päälleen. Alma oli onnistunut pyydystämään päästäisiä, sammakoita ja sisiliskoja ja esitellyt saaliitaan ylpeänä omistajilleen, jotka eivät kuitenkaan asiasta suuremmin ihastuneet. Nyt on palattu kaupunkiin ja matokuuri syöty.

Alma

Aivan kuin veljensäkin, Alma on jo äitiään isompi. Pään muoto vain kaunistuu iän myötä ja turkki kiiltää upeasti. Koko pentueella on todella hyvä turkinlaatu ja Alman silmät ovat edelleen suuret ja kauniit. Ensimmäisella vierailullani Alma väisteli syliin nostamista ja vain oman emännän syli kelpasi, mutta tällä kertaa sain nostaa neidin syliin. Alman itseluottamus on parantunut huimasti ja se puski vierailijaa ja oli todella reipas tyttö.

Alma Tabbykuviossa ei ole moittimista ja hopeavärikin on kauniin vaalea. Almalla on myös upea kontrasti.

Elokuussa kävin vierailulla myös Casimirrin Florestanin eli Jorman luona. Kesä oli kuuma ja sain ulkotarhassa otettua Jormasta muutaman tuoreen kuvan.

Jorma

Jorman väri on lämmennyt todella kauniiksi ja kuvio on moitteeton. Omistajan kanssa maltamme tuskin odottaa, että kollinposket ja niska kehittyvät valmiiksi, mutta poika on jo nyt erittäin komea. Kovasti on poika äitinsä näköinen!

Jorma, Eki ja Pertti

Tässä kuvassa pojat ovat porukalla tulleet tervehtimään pihalla viihtyneitä vieraita. Vasemmalla on Jorma, keskellä Eki (Kuutuulen Excalibur) ja oikealla Pertti (Delicatin Berberis).

1.8.2010

Essulla oli upea viikonloppu Surokin näyttelyssä Helsingissä. Lauantaina pikkumusta oli ensimmäisen kerran elämässään tuomarin paras ja kilpaili siis loppukilpailussa BIS-tittelistä. Tuomarina Essulla oli Anne Paloluoma-Sundholm, joka puolisentoista vuotta sitten nominoi myös Lulun ja Jorman, joten meillä on pelkästään hyviä kokemuksia hänestä. Tuomari piti Essusta kovasti, ainut toivomus oli hieman lisää kokoa. 

Essu Heikki Siltalan kuvassa Essulla on kerrankin silmät auki ja suu kiinni!

Sunnuntaina Essun tuomarina oli Marteinn Tausen, joka valitsi Essun värin parhaaksi, joten hieno menestys jatkui. Tp-valinnassa Essu hävisi kauniille cornish rexille, joten toista paneelipaikka ei sentään samana viikonloppuna tullut, mutta kasvattaja oli enemmän kuin tyytyväinen sekä pikkurouvan menestykseen että sen rauhalliseen ja arvokkaaseen käytökseen!

Myös Essun pojat osallistuivat Surokin näyttelyyn, Gaston lauantaina ja Voitto sunnuntaina. Molemmat olivat mukana tp-valinnassa, joten hyvin meni pojillakin. Kumpaakin hieman jännitti ja sen vuoksi vähän myös murisutti, mutta kummankin hermot pitivät ja molemmat saivat oikein hyvän arvostelun.

Voitto Voitto ottaa sunnuntaina tuntumaa näyttelyn hulinaan ja poseeraa kauniisti omistajansa sylissä.

12.6.2010

Kävin tänään kylässä Casimirrin Freesian luona. Freesia ja kaverinsa persialaiskissa Hilla ovat emäntänsä kanssa muuttaneet uuteen kotiin vastavalmistuneeseen taloon ja asunnossa on sauna ja iso lasitettu parveke, joten kissoilla on mukavat oltavat.

Freesia Freesia on alle kaksivuotias nuori naaras ja tällä hetkellä hieman laiha ja pienikokoinen, mutta upean lämpimänruskea väriltään ja sen kontrasti on edelleen yhtä hyvä kuin pentuna. Luonteeltaan neiti on erittäin sosiaalinen ja rohkea, se pötkötteli kehräten kasvattajan sylissä eikä ujostellut ollenkaan ja käyttäytyy kuulemma samalla tavalla muidenkin vieraiden kanssa. Ei ole mahdoton ajatus, että Freesia kokeilisi näyttelyssä käymistä vielä uudelleen, mutta sen täytyy ensin saada hieman lisää painoa.

Freesia Freesia on kuin äitinsä kuva, kontrasti vain on parempi ja päälaki pyöreämpi kuin äidillä. Tälle profiilille ei Lulukaan pärjäisi!

6.6.2010

Gaston

Eilisessä Ery-Sydin Hyvinkään näyttelyssä oli Casimirreillä erinomaisen hyvä päivä. Essun poika Gaston osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä ja suoriutui loistavasti, poika oli tuomarin, Yan Roca-Folchin paras pentu ja pääsi paneeliin kilpailemaan BIS-pennun tittelistä! 

Pieniä kommelluksiakin päivään mahtui. Gaston on selvästi äitinsä poika ja käytti tarjotut tilaisuudet hyväkseen, se oli vähällä päästä karkuun sekä nominoinnissa tuomarilta että paneelissa assistentilta. Tuomari laittoi pojan pöydälle ja seisoi itse vieressä pitämättä pennusta kiinni ja Gaston näki tilaisuutensa koittaneen. Tuomari sai siitä jonkinlaisen otteen ja esitti hienon, akrobaattisia osia sisältäneen soolotanssin yrittäessään saada pennun hallintaansa ja onnistui lopulta. Paneelissa Gaston taas livahti assistentin otteesta ja pääsi lattialle asti ennenkuin assistentti sai sen nostettua takaisin pöydälle. Nämä tempaukset aiheuttivat sydämentykytyksiä niin omistajille kuin kasvattajallekin, mutta kaikki päättyi onneksi hyvin. Gaston on, kuten sisaruksensakin, hyvin nopea ja eloisa pentu ja jatkossa sitä täytyy näyttelyssä pidellä entistä tarkemmin kiinni, kuten Essunkin kanssa olen joutunut tekemään. 

Gaston on kookas, komea poika ja sen hopeaväri on todella vaalea. Sen nenä on edelleen hieman pitkä, mutta profiili on jo nyt kovasti kehittynyt ja kaunistuu varmasti ajan myötä edelleen. Kooltaan se on hyvin suuri, alle puolivuotiaana se on jo Essun kokoinen ja Yan Roca-Folch teki saman kuin Thea Friskovec aikoinaan arvostellessaan pentuluokassa kilpailevaa Jormaa, laski sormillaan pennun ikää ennenkuin uskoi, että se on todella alle 6 kuukauden ikäinen ja kilpailee aivan oikeassa luokassa.

Essu kilpaili värin parhaan valinnassa kahta kaunista mustaa naarasta vastaan ja voitti! Tuomari Thea Friskovec piti Essusta todella paljon, ainut toivomus oli, että silmät saisivat olla aavistuksen verran suuremmat tai vaihtoehtoisesti Essu saisi avata silmänsä kunnolla auki, tuomarin mielestä Essu oli niin rentoutunut, että piti silmiään puoliummessa. Tällaisia kommentteja pikkumusta ei koskaan saanut ennen pentuja! Tuomari kirjoitti yleisvaikutelmaksi, että Essu on "a real Lady" ja piirsi arvosteluseteliin ison sydämen.

Gaston Tässä Gaston on paneelissa Marianne Rothin käsissä...

Gaston ...ja tässä poikaa tarkastelevat Glenn Sjöbom ja Jurgita Gustaitiene.

25.5.2010

Kävin tänään kylässä tervehtimässä Casimirrin Gonerilia eli Almaa ja neidin perhettä. Essun pennut ovat reilun viiden kuukauden ikäisiä eivätkä näytä emonsa pientä kokoa perineen vaan pieninkin on jo pian Essun kokoinen.

Alma

Alma on, kuten Voittokin, kovasti touhukas nuori kissa ja meno oli aikamoista uuden tuliaisiksi saadun huiskun kanssa. Jo pienenä Alma oli veljiään varovaisempi ja tarkkaili uusissa tilanteissa poikien tekemisiä ennen kuin lähti itse mukaan, ja tämä luonteenpiirre tytössä näkyy edelleen. Oman perheen kanssa neiti on hellyyttä pursuava pieni turbokehrääjä, mutta kasvattaja oli reilussa kahdessa kuukaudessa muuttunut vieraaksi ihmiseksi eikä Alma näin lyhyellä vierailulla katsonut sopivaksi antaa näin vieraan ihmisen pidellä itseään sylissä, leikki huiskulla oli kuitenkin täysin hyväksyttävä tapa seurustella. 

Alma

Kahvipöydässä Alma päätti ottaa pienet nokoset oman emäntänsä sylissä eikä paljon lupaa kysellyt, vaan kiipesi syliin. Edelleen Alma haluaa, että sitä pidellään sylissä, pelkkä jalkojen päällä makailu ei riitä vaan pikku prinsessaa pitää kannatella ja mielellään rintaa vasten.

Alma ja Elli Almalla on kaverina eurooppalaistyttö Elli, joka on ottanut pienen tuulispään hyvin vastaan. Tytöt leikkivät yhdessä, pesevät toisiaan ja nukkuvat vierekkäin, tosin tässä Alma kävi tuolissa Ellin vieressä vain leikkimässä.

Alma

Lopuksi Alma esitteli vielä lelulaatikkonsa ennen kuin hyppäsi yläpuolellaan näkyvään patteripetiin kauneusunille. Tämä peti oli kuulemma ennen Ellin lempipaikka, mutta Alman tultua taloon Elli luovutti petinsä pikkuneidille eikä ole sen jälkeen siinä nukkunut. Almalla ei näytä olevan asiasta huono omatunto vaan se nauttii täysin siemauksin mukavasta petipaikastaan.

16.5.2010

Essu ja poikansa Ganador eli Voitto osallistuivat eilen Pirokin suureen näyttelyyn. Voitto oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja reissuun oli lähdetty jo perjantaina ja yövytty hotellissa, joten Voitto-poika sai roppakaupalla uusia kokemuksia. Poika on tottunut matkustaja, se on käynyt omistajansa mukana kyläilemässä useissa paikoissa ja onpa se vieraillut lemmikkitarvikeliikkeessäkin hurmaamassa henkilökuntaa, joten hotelliyöpyminenkin oli sujunut ongelmitta.

Voitto Tuomarin-
pöydällä Voitto esiintyi reippaasti, vain tuomarin takana olevassa katsomossa kulkevat ihmiset vähän jännittivät poikaa.

Voitto on tavattoman utelias ja kekseliäs nuori mies, aivan samanlainen touhuaja kuin Essukin oli äitiyteen asti, ja omistajaa hieman etukäteen jännitti eloisan pojan esittäminen. Näyttelydebyytti sujui kuitenkin erinomaisen hienosti, tuomari Anne Veland piti pojasta kovasti ja kehui erityisesti sen voimakasta vartaloa ja suurta kokoa sekä hyvää kontrastia. Voitto ei tuntunut pelkäävän hälinää ympärillään, ainoastaan tuomarin takana ollut istumakatsomo aiheutti pientä epävarmuutta ja murinaa. 

Sama tuomari arvosteli kaikki eurooppalaiset ja hän teki matkan varrella karsintaa tp-valintaan menevien kissojen osalta. Tuomarilla oli kaksi eurooppalaispentua ja Voitto oli niistä jälkimmäinen ja Voiton arvosteltuaan tuomari sanoi vertaavansa pentuja vielä myöhemmin toisiinsa. Kun hän sitten myöhemmin kutsui eurooppalaisia takaisin, hän ei halunnutkaan nähdä pentuja uudestaan eikä assistentilta kysyminenkään muuttanut tilannetta, joten ajattelimme, että hän on joko jo valinnut toisen tai sitten ei aio ottaa kumpaakaan varsinaiseen tp-valintaan. Tp-valintaan kutsuttavien pentujen listallakaan ei eurooppalaisten numeroita näkynyt, mutta nuoret nominoituaan tuomari oli yhtäkkiä muistanut kaksi eurooppalaispentuaan ja halusi ne molemmat kiireesti valintaan. Voiton omistaja ei ollut juuri silloin paikalla, joten assistentti esitti Voiton, mikä oli pikkumiehelle hyvää harjoitusta. Tp-valinnassa Voitto esiintyi esimerkillisen hienosti ja sai tuomarilta paljon kehuja, tässä vaiheessa Anne Veland mainitsi ensimmäisen kerran Voiton rufismin, mutta sanoi, että sitä ei ole niin paljon että se haittaisi. Tp-pennuksi nominoitiin kuitenkin Kissakallion pikkuinen musta kaunotar Ludmila, joten rotu oli oikea!

Voitto Voitto Anne Velandin tarkastelussa. Kuva on otettu ilman salamaa, joten se ei ole aivan tarkka, mutta siitä näkyy 5 kk:n ikäisen Voiton hyvä koko ja kaunis hopeaväri.

Essulle äitiys on tehnyt todella hyvää, se käyttäytyy näyttelyssä aivan eri tavalla kuin ennen pentuja. Aikaisemmin Essu oli oikea tuhatjalkainen, koko ajan menossa jonnekin ja koska sen liike on salamannopea, sen saattoi pahimmillaan joutua poimimaan tuomarin pään päältä. Nyt se on rauhallinen, viihtyy sylissä ja esiintyy kauniisti tuomarille ja sen kanssa on todella ilo lähteä näyttelyyn. Essu sai ensimmäisen sertinsä luokassa 5 ja koska sama tuomari arvosteli kaikki eurooppalaiset, hän vertasi naaraita toisiinsa ja Essu sijoittui rodun naaraissa toiseksi eli pikkumustalla meni hienosti!

8.5.2010

Viime sunnuntaina läksin Lulun kanssa Ruotsiin tarkoituksena astuttaa Lulu nuorella ruskeatabbyherralla, jonka tapasimme viime kesänä Kalmarin näyttelyssä. S*Som Hund & Katt Fyris on reilun vuoden ikäinen kollipoika, joka tällä hetkellä on pelkkää koipea, se on kasvattanut itselleen komeat raamit, mutta massa puuttuu vielä. Fyriksellä on kaunis tabbykuvio ja aivan tolkuttoman hieno kontrasti ja toiveissa olikin saada pennuille isän kontrasti. Sukutaulujen puolestakin yhdistelmä olisi ollut kiinnostava ja varsinkin Fyriksen emon puolen kissat olisivat olleet uutta verta Suomessa.

Fyris

Matka sujui mukavasti laivalla Tukholmaan ja siitä junalla edelleen kohti Aspabrukia. Lulu on rutinoitunut matkustaja ja matkusti jo viidettä kertaa Ruotsiin, joten mitään ongelmia ei ollut. Perillä se sai ensin tutustua vierashuoneeseen kaikessa rauhassa ennen kuin päästimme Fyriksen morsiotaan tapaamaan. Ensimmäisellä kuonojen nuuhkaisulla kaikki näytti sujuvan hyvin, mutta sitten Lulu murisi ja nuorella pojalla meni sisu kaulaan, se alkoi murista ja sähistä Lululle ja paineli omaan petiinsä makaamaan eikä osoittanut enää minkäänlaista kiinnostusta naarasta kohtaan. Lulu yritti lähestyä Fyristä muutaman kerran, mutta sai osakseen niin raivokasta murinaa, että luovutti lopulta ja tyytyi esittelemään sulojaan kauempaa. Edes Lulun hajujen tarjoaminen paperilla Fyriksen nuuhkittavaksi ei saanut Fyristä kiinnostumaan, joten jouduimme palaamaan tyhjin toimin kotiin. 

Fyriksen on tarkoitus astua oman perheensä naaras, jonka kanssa se on paras kaveri, joten jos se onnistuu tutun naaraan kanssa, saatamme lähteä jossain vaiheessa kokeilemaan uudestaan. Vanhempi ulkomaalainen daami oli vain nuorelle kokemattomalle pojalle liian kova pala, toivottavasti Sanni-kaunotar saa pojan itseluottamuksen kohdalleen ja Fyris hoksaa mitä tyttöjen kanssa kuuluu tehdä.

Fyris

Omaan petiinsä linnoittautunut Fyris piti tarkkaan silmällä, ettei pelottava suomalaistyttö vaan päässyt kimppuun. Tällä tavalla ei pentuja valitettavasti laiteta alulle!

21.2.2010

Eilen Suomen Eurooppalaiskissarenkaan vuosikokouksessa palkittiin vuoden 2009 parhaat eurooppalaiskissat. Viime vuoden paras siitosuros oli IC Casimirrin Escamillo eli Eikka ja paras nuori oli Casimirrin Florestan. Aikuisista paras oli, maksimipisteillä muuten, Eikan poika GIC Silkkiturkin Menevä Macho. Koska kaksi parasta aikuista kissaa olivat uroksia ja Lulu sijoittui kolmanneksi, Casimirrin näkökulmasta Lulu oli siis viime vuoden paras eurooppalaisnaaras! Kyllä kelpasi ottaa poikien palkinnot vastaan omistajien puolesta, jotka eivät itse päässeet paikalle. Onnea oikein kovasti Ruokorannan perheelle ja Pirjolle ja erityiskiitos Eikan puolesta tietenkin sen komeille pojille, jotka toivat isälleen hienot pisteet, Mikin lisäksi näyttelyissä menestyivät IC Silkkiturkin Mahtava Mikael ja IC Armain Snufkin.

Kunniakirjat

12.1.2010

Lulu

Kuva Heikki Siltala

Lulu sai viime lauantaina Surokin näyttelyssä viimeisen CACS:nsa Carin Sahlbergilta ja komea titteli on nyt Supreme Champion! Nelosen kuvausryhmä oli paikalla ja lauantai-illan Nelosen uutisissa esitetyssä kissanäyttelyjutussa näytettiin myös Lulua, joten pikkurouva on nyt myös tv:stä tuttu. Lulu käyttäytyi tapansa mukaan arvokkaasti, mutta tällä kertaa se ei väistellyt tuomareita eikä työnnellyt heitä kauemmas itsestään, vaan esiintyi hienosti. Lulu on ensimmäinen korkeimpaan titteliin valmistunut Casimirri ja olen todella onnellinen, että ensimmäinen oli juuri tämä ihana tyttö!

17.12.2009

Essun pennut syntyivät eilen ja synnytys sujui hyvin. Pentuja on kolme ja niistä voi lukea enemmän pentueen omalta sivulta, sinne pääsee tästä.

13.12.2009

Essu ja Lulu

Eilen otin pentulaatikon Essua varten esille ja kuinkas kävikään, laatikkoon säntäsi ensimmäisenä Lulu. Se istua nakotti keskellä laatikkoa ja kuvitteli ilmeisesti, että ei olekaan tulossa tädiksi vaan äidiksi. Essu oli myös kiinnostunut pesästä ja hetken Lulua ihmeteltyään hyppäsi mukaan ja sitten siskokset petailivatkin innolla yhdessä. Lululle tuli myös hetkellinen poliisikissaharha, se alkoi tarkkaan seurailla muiden liikkeitä ja karkottaa varsinkin Loitsua kauemmas. Muutaman kerran makuuhuoneeseen kurkistamaan erehtynyt Loitsu säntäsi edellä ja Lulu perässä olohuonetta kohti, kolmantena jolkotteli Essu maha heiluen katsomaan, mitä oikein tapahtuu. Onneksi pentulaatikon viehätys haihtui Lululta illan mittaan ja se makaili normaaliin tapaan emännän sylissä eikä enää nähnyt tarpeelliseksi pitää järjestystä yllä.

Essu

Essu on varsin komeassa kunnossa, kun alle viikko on aikaa synnytykseen. Näistä kuvista sitä ei näe, mutta masu on hieman toispuoleisen näköinen. Joko pentuja on pariton määrä tai ne ovat jakautuneet epätasaisesti, koska oikea puoli näyttää hieman suuremmalta kuin vasen.

Essu

Lulu Tässä vielä kuva tulevasta tädistä järjestyksenpitopuuhissa. Lulu oli ankara pomo, kun sen omat pennut olivat pieniä ja tarkkana se oli myös Essun pentulaatikossa.

6.12.2009

Essu

Essun masu on jo komea, vaikka pentuja joudutaan odottamaan vielä reilu viikko. Yritin ottaa kuvan, jossa Essun pyöreys näkyisi kunnolla, mutta pikkurouva onnistui aina kääntymään poispäin kamerasta ja piilottamaan mahansa. Kun Essu lopulta kävi lepäilemään, masu pullistui näin hienosti. Pennut potkivat jo kovasti ja Essu makailee iltaisin emännän sylissä äänekkäästi kehräten, se odottaa selvästi pentujen rauhoittumista että pääsee itsekin nukkumaan.

Eilen kävin tervehtimässä Casimirrin Fideliota eli Viliä. Poika on komea nuori herra, aikuistuessaan se on alkanut entistä enemmän muistuttaa isäänsä. Vili on ollut siisti, mutta mouruilee sen verran, että sillä on ensi viikolla eläinlääkärireissu edessä; omistaja on päättänyt, että pojan kulkuset viedään jouluksi. Päätös on oikein hyvä, koska morsiamia Vilin ei ole tarkoitus tavata joten tyttöjä on turha miettiäkään. Lisäksi Vilin kissakaveri, 13-vuotias leikattu Viivi-neiti on varmasti hyvillään, kun nuoren miehen huomionosoitukset muuttuvat hillitymmiksi.

Fidelio

29.11.2009

Olin viikonlopun Lulun kanssa näyttelyssä ja lauantaina mukana olivat myös Fuuria eli Viivi ja Florestan eli Jorma. Viiviä näyttelytouhu vähän jännitti, mutta neiti suoriutui hienosti, sai CAP:n ja kutsuttiin mukaan tuomarin parhaan kastraattinaaraan valintaan. 

Fuuria

Arvostelun jälkeen Viivi rentoutui hiekkalaatikossa istuen.

Leikkaamattomia ruskeatabbyja oli paikalla kolme eli tuomari valitsi niistä värin parhaan. Lulun ja Jorman lisäksi paikalla oli Eikan vastikään IC:ksi valmistunut poika Silkkiturkin Mahtava Mikael, Jorman serkku siis. Värin parhaaksi tuomari Steven Jones valitsi Jorman kehuttuaan ensin, miten mukavaa Suomeen on tulla arvostelemaan, koska täällä näkee niin hienoja eurooppalaisia. Lulu oli taas diivatuulella ja aina kun tuomari ojensi kättään Lulua kohti, pikkurouva yritti parhaansa mukaan väistää. Lopulta kissan väistöliikkeet ja arvokas kenotus saivat niin yleisön, minut kuin tuomarinkin nauramaan, kaiken huippuna Lulu työnsi tassullaan tuomaria kauemmas itsestään tämän yrittäessä päättää värin parasta. Hieman tiukkapipoiselta näyttävä tuomari osoittautui mukavaksi ja huumorintajuiseksi mieheksi, joka jaksoi kutsua yliolkaista pikkurouvaa darlingiksi. 

Kaikki kolme Casimirriä kutsuttiin takaisin tuomarin parhaan valintaan. Lulu nauratti taas yleisöä, mutta paneelipaikkaa ei tullut, ei myöskään Viiville. Jorma sen sijaan oli tuomarin paras uros, vaikka on vasta nuori kloppi ja kehitys on kesken. Paneelissa se kilpaili brittiä ja cornish rexiä vastaan ja voitti! Jorma on loistava esiintyjä, oikea showmies, joka ei pelkää mitään eikä tunnu hermostuvan mistään. Sillä on upean ulkomuodon lisäksi loistavat näyttelyhermot ja Pirjo pitää pojan hienossa kunnossa, joten mikään ei estä Jormaa menestymästä jatkossakin.

Viikonloppu oli eurooppalaisille todella hieno. Jorman voiton lisäksi lauantaina paras kastraattinaaras oli Silkkiturkin Erica ja sunnuntaina voiton uroksissa vei Silkkiturkin Menevä Macho, jo kolmannen kerran tänä vuonna! Casimirrin näkökulmasta voi todeta, että lauantain paras uros oli Lulun poika ja sunnuntain paras uros Eikan poika.

Florestan

CH Casimirrin Florestan paneelissa assistentin käsissä odottamassa pistelaskennan tulosta. 

21.11.2009

Essu

Essun laskettuun aikaan on vielä lähes neljä viikkoa mutta pikkurouva on jo melkoisesti pyöristynyt. Masu on kasvanut niin, että se on jo alkanut hillitä Essun touhuilua. Normaalisti Essu tekee ensin ja miettii vasta sitten, jos yleensä miettii ollenkaan, mutta nyt se harkitsee hyppyjä tarkkaan ja liikkuminen on enimmäkseen arvokasta. Vauhtia tulee vasta, kun otetaan esiin ruotsalaisen kasvattajaystäväni Ulrikan tuliaisena tuoma lelu, narun päässä oleva hiiri, joka sirkuttaa liikutettaessa. Hiiren sirkutuksen kuullessaan Essu säntää paikalle ja leikkii minkä masultaan taipuu. Muukin kissaväki pitää kovasti tästä lelusta, jopa Silmu, joka ei normaalisti kovasti leluista välitä, tulee mukaan sirkuttavan hiiren jahtiin.

Iloisen perhetapahtuman odottelu siis jatkuu rauhallisissa merkeissä. Essulle maistuu ruoka edelleen erittäin hyvin ja se on kovasti halikipeä ja viihtyy sylissä pitkiä aikoja kerrallaan. Iltaisin Essu tulee sänkyyn emännän viereen, eri puolelle sänkyä tosin kuin Lulu, joka nukkuu joka yö omalla paikallaan sängyssä. Lululle voikin olla harmin paikka joutua suljetuksi pois makuuhuoneesta sitten kun pennut tulevat, mutta voihan olla, että siskot hoitavat Essun pentuja yhdessä.

13.11.2009

Vihdoinkin Essu on pieniin päin! Santtu vieraili meillä kolmannen kerran lokakuussa ja tällä kertaa kissat selvästi muistivat toisensa. Aikaisempien tapaamisten murinoista ei ollut tietoakaan vaan Essu keimaili ja Santtu kujerteli ja kymmenen minuutin kuluttua tapaamisesta oltiin jo tositoimissa. Santtu viipyi meillä neljä päivää, mutta jo kolmantena oli niin puhki, ettei jaksanut edes syömään tulla, innokas pikku-Essu oli väsyttänyt kaikkensa antaneen hurmurin loppuun.

Essun käytös muuttui pian Santun lähdettyä kotiin. Essu-elohopea ei ota kävelyaskelta jos juostakin voi, mutta yhtäkkiä se vietti suuren osan aikaa nukkuen ja liikkuminen muuttui arvokkaaksi ja rauhalliseksi. Myös ruoka alkoi maistua entistä paremmin ja kasvattaja alkoi olla varovaisen toiveikas. Neljä viikkoa astutuksesta piti kuitenkin odottaa ultraäänitutkimusta ja eläinlääkärissä käytiin eilen. Essu jatkoi rauhallista käytöstään ja makasi kiltisti selällään tutkimuksen ajan eikä edes yrittänyt rimpuilla. Tutkimuksessa näkyi eläinlääkärin mukaan ainakin neljä pentua eli ei ihme, että Essun paino on jo noussut kolmisensataa grammaa. Pentujen laskettu aika on n. viikko ennen joulua.

27.9.2009

Olin eilen Lulun kanssa Tampereella näyttelyssä ja kävin myös tapaamassa Lulun Eikka-veljeä. Eikka on kahden pentueen isä ja nyttemmin konsultti eli viettää lokoisia eläkepäiviä kastraattina kotikissakaverinsa Töpön kanssa. Sitten viimenäkemän Eikka on miehistynyt ja hieman pyöristynytkin ja muistuttaa entistä enemmän isäänsä Tokaita. 

Eikka

Nyt kolmevuotiaana Eikka alkaa olla sen näköinen kuin eurooppalaiskollin kuuluukin olla, kookas ja muhkea herra.

18.7.2009

Silmu

Mansikat ja herneet ovat nyt parhaimmillaan ja molempia syödään meillä päivittäin. Mansikat emäntä saa syödä yksin, mutta herneet maistuvat myös Silmulle, joka singahtaa paikalle kuin ohjus heti kun herneenpalko napsahtaa auki. Silmu on supervalikoiva ruokailija, joka syö vain pysyäkseen hengissä eikä sitä voi millään ruualla tai herkulla motivoida tekemään yhtään mitään, mutta herneitä se rakastaa! Alkuun se pyöritteli hernettä suussaan yrittäen löytää sopivan tekniikan sen rikkomiseen, kissan hampaat kun ovat enemmänkin sopivat saaliin paloitteluun, mutta lopulta oikea tapa löytyi ja Silmu pistelee herneitä uskomattomia määriä normaaliin ruokamääräänsä verrattuna. Kesän ensimmäisiä herneitä syödessämme rajoitan sen syömistä, mutta kun vatsa kestää ja kissa voi hyvin, se saa syödä niin paljon kuin haluaa. Silmu on hieno pikkurouva ja jos herne tai sen mössätty osa putoaa sen suusta, se ei suostu enää syömään sitä vaan haluaa uuden, joten hernesession päätteeksi emäntä siivoaa pöydältä vaihtelevan määrän märkää vihreää mössöä ja herneenpaloja, mutta sitä vartenhan palvelusväki on olemassa!

1.7.2009

Olin viikonlopun Kalmarissa Lulun kanssa Européringenin järjestämässä eurooppalaisten erikoisnäyttelyssä. Suomesta näyttelyyn lähti kaikkiaan 5 ihmistä ja 7 kissaa ja meidän autoporukkaamme kuului 3 ihmistä ja 5 kissaa. Auto oli pakattu tiukasti, mutta kaikki mahtui mukaan.

Matka sujui hyvin, kaikki kissat ovat jo rutinoituneita matkustajia. Lauantai-iltana osallistuimme yhteiselle illalliselle ruotsalaisten kanssa ja saimme tilaisuuden jutella entisten ja uusien tuttujen kanssa kaikessa rauhassa. Näyttelyssä sunnuntaina Lulu kilpaili ensimmäistä kertaa luokassa 3 ja joutui kisaamaan sertistä ruotsalaista siskopuoltaan GIC Kjällan's Chanellea vastaan. Tiesin jo näyttelyyn ilmoittautuessani, että Chanelle tulee paikalle ja on kivikova vastus, mutta halusin silti lähteä mukaan. Tuomarina ruskeatabbyilla oli Lone Lund ja niinhän siinä kävi, että turkin kontrastin vuoksi Lulu hävisi siskolleen ja sai Ex 2:n. Eipä tosin hävinnyt huonolle kissalle, sillä Chanelle voitti kategorian eli oli BIS!


 Chanelle

Kuvassa GIC Kjällan's Chanelle, joka voitti luokan 3 ja oli lisäksi kategorian paras naaras. Takana näyttelyhäkissä torkkuu Eikan poika CH Silkkiturkin Menevä Macho eli Mikki, joka nuoresta iästään huolimatta voitti kategorian jo toista kertaa eli oli Best in Show voittaen paneelissa mm. isoisänsä ja Lulun ja Chanellen isän EC Finnvedens Tokain DSM!

Erikoisnäyttelyn erikoisluokissa Lulu osallistui paras turkinlaatu -kisaan ja oli yllättäen suomalaisista paras sijoittuen kolmanneksi eli putosi pelistä pois kolmanneksi viimeisenä. Paras profiili -kisan Lulu voitti! Lisäksi se sai Lusali's-kissalan erikoispalkinnon eli oli erikoisluokat tuomaroineen Marlene Johanssonin suosikkieurooppalainen. 

Lulun palkinnot

Kuvassa on Lulun Kalmarissa saamat palkinnot. Erikoisluokkamenestyksen vuoksi palkintoja tuli näin valtavasti, vaikka arvostelutulos oli Ex 2. Voitte vain kuvitella BIS-kissojen palkintojen määrän ja koska meillä oli yksi sellainen mukanamme, auto jouduttiin pakkaamaan kotimatkalle entistä tarkemmin!

3.6.2009

Vieläkään ei Essulla ole vauvauutisia, se ultrattiin tänään toisen kerran eikä pentuja ole tulossa. Apeissa tunnelmissa jatketaan toivomista, että vielä joskus tärppää ja seuraavasta kiimasta on tarkoitus yrittää taas.

18.4.2009

Santtu

Santun ensimmäisellä vierailulla ei ollut toivottua tulosta, Essu ei tullut tiineeksi. Seuraavasta kiimasta yritettiin uudelleen ja Santtu saapui takaisin Hotel Toiletiin viime keskiviikkona. Essu oli alkuun todella nihkeä, suorastaan raivoisan vihainen kollille ja ajattelin jo, että taitaa olla turha yritys tämäkin. Santtu on vielä niin herrasmies, että se kuunteli Essun komentelua ja keskeytti lähestymisyrityksensä Essun murinaan. Reilun kahden vuorokauden yhteiselon jälkeen kuuntelin aamulla viiden jälkeen kylppäristä kuuluvia lupaavia ääniä ja lopulta menin katsomaan. Vihdoinkin Essu oli suostunut lähempään tuttavuuteen ja sitten sitä tuttavuutta tehtiinkin ahkerasti koko aamu ja aamupäivä! Iltapäivälla pariskunta tuntui jo saaneen tarpeekseen toisistaan ja Santtu palasi kotiin hyvin suoritetun tehtävän jälkeen. Jos astuminen onnistui toivotulla tavalla, pentuja syntyy juhannuksen jälkeen.

Santtu

Santtu on komea kolli, isopäinen ja paksuniskainen atleetti. Sillä on hyvä kontrasti ja kaunis tabbykuvio ja sen hopeaväri on alta erittäin vaalea. Luonteeltaan se on rauhallinen ja ystävällinen, hieman ujo mutta kiltti.

29.3.2009

BIS

Eilisessä Turun näyttelyssä Casimirreillä oli todellinen täysosumapäivä. Kuvassa omistajansa Pirjo Toivonen-Helokankaan sylissä poseeraava Casimirrin Florestan eli nykyiseltä kutsumanimeltään Jorma oli kategorian paras nuori eli Best in Show! Ilonkyyneleet nousivat kasvattajan silmiin, niin hienolta tuntui pojan saavutus. Kaiken lisäksi Jorma sai kuudelta tuomarilta viisi ääntä eli tuomarit olivat lähes yksimielisiä. Lulu menestyi myös erinomaisesti, se oli värin paras ruskeatabby ja tuomarin paras naaras eli molemmat näyttelyyn osallistuneet Casimirrit esiintyivät edukseen paneelissa.

1.3.2009

Essu ja Santtu viettivät häitä viime sunnuntaista alkaen. Alkuun Essu oli kiinnostuneempi osapuoli, mutta kun Santulle valkeni, että lähemmäs hiipijä on kaunis neiti, se alkoi lähestyä Essua, joka puolestaan aloitti murina/sähinäesityksen. Kissojen kosiomenot ovat kyllä kummallinen koreografia! Santtu ujosteli sen verran "anoppia", että annoin niiden olla rauhassa kahden enkä siis onnistunut näkemään astumisia. Meteli kyllä oli kova ja karvatuppoja lattialla, joten kontaktia oli otettu. Toisena yönä pariskunta oli onnistunut avaamaan vesihanan ja sotku aamukuudelta kylppärissä kastuneine hiekkoineen ja kuivamuonineen oli näky!

Santtu

Häiden  tiimellyksessä Santtu oli saanut ruman naarmun nenäänsä. Kuvassa se on jo valmiina lähtemään kotiin parin päivän tiiviin kosiskelun jälkeen. 

Essu

Essua oli sen verran pyöritelty, että sen turkissa tuntui selvä "Eau de Kolli" ja Silmu ei voinut sietää miehelle haisevaa lastaan. Ansa-naapurini tuli apuun ja pesimme yhdessä Essun turkin. Se kävi yllättävän helposti ja nyt Essu on taas puhdas ja tuoksuton. Se oli Santun lähdettyä niin väsynyt, että nukkui koko illan ja yön, sen jälkeen se on ollut kovasti halikipeä sylikissa. Jos häiden vietto onnistui, pentuja syntyy vappuviikolla.

26.1.2009

Lulu ja poikansa Florestan olivat näyttelyssä viikonlopun Lahdessa, Lulu vuoden tauon jälkeen ja Florestan ensimmäistä kertaa elämässään. Lulu heittäytyi pikku diivaksi ja yritti sitkeästi kiivetä tuomarin pöydältä emännän syliin, oli näköjään sietämätöntä kun tassut koskettivat pöytää. Tuomari piti Lulusta ja kirjoitti yleisvaikutelmaksi "Attractive mama's Princess" sydämen sisään. Florestanista tuomari piti vielä enemmän ja päivitteli suureen ääneen sen kokoa, laski oikein sormillaan muutamaan kertaan, onko se tosiaan pentuluokan kissa eli alle 6 kk:n ikäinen. Arvosteltuaan pennun, jota kutsui "giant babyksi", tuomari nappasi sen omistajalta ja lähti menemään yleisöjoukon läpi pentu kainalossaan. Jäimme vähän hölmistyneinä pöydän ääreen odottelemaan ja palattuaan tuomari kertoi käyneensä arvuuttelemassa kollegoillaan Florestanin ikää, arvaukset kuulemma menivät 8 kk:sta ylöspäin. Florestan oli elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä sekä värin paras että tuomarin paras ja kasvattaja oli tietysti haljeta ylpeydestä!

Florestan paneelissa Florestanin nominoinut tuomari Thea Friskovec tutkii poikaa paneelissa eli näyttelyn parhaiden kissojen valinnassa.

Sunnuntaina näyttelyssä oli neljä Silmun lapsenlasta, kun Eikan lapsista paikalla oli kolme Lulun pojan Florestanin lisäksi. Oli kiva nähdä lapsosia taas, tosin Eikan lapset ovat jo täyttäneet vuoden ja alkavat olla aikuisia!

Muru Eikan ainut tytär, Silkkiturkin Makee Mimmi eli Muru, on erittäin feminiininen ja suloinen nuori neiti.

Nappula Murun veli, Silkkiturkin Mahtava Mikael on todella mahtavan kokoinen,  komea ja rauhallinen kolli.

Nappi Murun ja Nappulan velipuoli, Armain Snufkin eli Nappi, on väriltään punatabby. Sekin on näyttävä ja rauhallinen nuori kolli.

Florestan En malta olla lisääämättä vielä yhtä kuvaa Florestanista, joka on siis edellisten serkku. Kuvassa se on arvosteltavana tuomarin pöydällä sunnuntaina.

25.12.2008

Casimirrin Assi Milare eli Assi täyttää tänään joulupäivänä kunnioitettavat 20 vuotta! Assi asuu Kouvolassa veljeni ja hänen vaimonsa silmäteränä. A-pentue syntyi joulupäivän aamuna 1988, Assi tarkkaan ottaen klo 06.35 ja syntymäpainoa oli 85 g. Nyt ikä toki jo painaa ja pientä vaivaakin on, mutta neidistä pidetään erinomaista huolta ja alkuvuodesta sen tavatessani se innostui vielä leikkimäänkin minttulelulla. Lämpimät onnittelut Assille!

14.12.2008

Viime viikonloppuna kävin Tukholmassa näyttelyssä Essun ja Silmun kanssa. Molemmilta puuttui ulkomainen CACIB ja alun perin tarkoitus oli pelata varman päälle ja olla näyttelyssä kaksi päivää. Sunnuntai-illan lemmikkihytit oli kuitenkin jo alkusyksystä varattu loppuun sekä Siljalla että Vikingillä, joten olimmekin näyttelyssä vain päivän. 

Silmu matkusti kuin vanha tekijä ja tuomarin pöydällä käyttäytyi kuin äitinsä Rilla, se puski ja kiehnäsi Mira Fonsénia niin, että kirjoittaminen onnistui vasta kun tuomari otti Silmun kainaloonsa. Silmu pääsi myös TP-valintaan, mutta valituksi tuli BIS:ksi asti edennyt korat. Olin Silmusta oikein ylpeä!

Essun kanssa matkustaminen oli oikeaa elämysmatkailua. Se tuli merenkäynnistä pahoinvoivaksi, oksensi ensin ja sitten teki pienet yllätykset hytin kahteen sänkyyn. Kun keinunta loppui, Essukin oli taas oma itsensä. Hotellissa sujui hyvin, mutta näyttelyssä Essu oli jo aika kyllästynyt olemaan aloillaan. Tuomarina oli Glenn Sjöbom, jolla oli tuomarioppilas ja Essu oli ensimmäinen Glennin kolmesta eurooppalaisesta. Saatuaan Essun pöydälle tuomari alkoi kertoa rodusta oppilaalle ja aikaa kului. Essu yritti ensin kiivetä tuomarin olkapäälle ja sitten se huomasi tyhjät tuomarihäkit Glennin takana. Ilmeisesti pieneen päähän pälkähti lähteä tutkimaan niitä ja vaikka pidin siitä kiinni, sen liike oli taas niin salamannopea, että se ehti ponnistaa, mutta ei päässyt tuomarin yli vaan suoraan tämän kaljuun päähän! Suurta vahinkoa ei tapahtunut ja Glenn ymmärsi, että Essu ei tehnyt niin aggressiivisuuttaan, mutta hetken pelkäsin EVA:a. Onneksi Glenn on huumorintajuinen ja kuittasi koko jutun naureskelemalla, arvosteli Essun loppuun, antoi sertin ja kutsui vielä takaisin TP-valintaankin. Molemmat tytöt siis valmistuivat IC:ksi, joten reissu kannatti tehdä.

Kotijoukot olivat naapurini Ansan hoidossa ja Raisu järjesti hoitajalle vähän ylimääräistä vipinää. Perjantai-iltana saamallaan sydämellä se oli piirrellyt taiteellisia viiruja keittiöön ja vähän muuallekin. Sunnuntaiaamun näky taas oli ollut keittiö täynnä multaa, kun vehnänorasruukku oli levitelty pitkin huonetta. Kullanarvoinen kissanhoitajani oli siivonnut jäljet ja olisi ansainnut enemmänkin tuliaisia!

9.7.2008

Tokai

EC S*Finnvedens Tokai, DSM. Kuva Fredrik Mårtensson.

Casimirrin E-pentueen upea isä, EC Finnvedens Tokai on nyt viimein saavuttanut DSM-tittelin! DSM eli Distinguished Show Merit myönnetään kissalle, joka on kansainvälisessä näyttelyssä ollut kategorian tai vastakkaisen sukupuolen paras (BIS tai BOX) vähintään 10 kertaa niin, että ensimmäisen ja kymmenennen voiton välillä on vähintään kaksi vuotta ja yksi päivä. Tokailla kategoriavoittoja on enemmänkin kuin kymmenen, mutta vasta nyt täyttyi aikaraja. Tietääkseni Ruotsissa on ennestään yksi DSM-eurooppalainen ja Suomessa samoin yksi, joten Lulun ja Essun isä pääsi liittymään todella harvalukuiseen joukkoon! Lisäksi Tokai oli Ruotsissa SVERAK:n Årets Katt 2007 -kilpailussa neljäs. Kilpailu oli tiukka, neljä parasta kissaa olivat vajaan puolen pisteen sisällä. Lämpimät onnittelut Evalle ja Weinelle ja tietysti Tokaille!

26.6.2008

Lulu ultrattiin tänään ja tällä kertaa se on tiine! Casimirrin F-pentue syntyy elokuun alussa, laskettu päivä on 3.8. Lulu oli taas tapansa mukaan eläinlääkärillä erittäin rauhallinen ja makaili protestoimatta selällään toimenpiteen ajan. Ruoka maistuu pikkuäidille ja se syö enemmän ja useammin kuin ennen, vaikka onkin äitinsä tapaan hyvin valikoiva.

14.6.2008

Kävin tänään Tampereella tekemässä Eikan omistajanvaihdospaperit eli Eikka on nyt Kari Ruokorannan kissa. Alunperin Eikan oli määrä siirtyä Karin omistukseen vasta heinäkuussa, mutta koska Kari ja Sini ovat lähdössä pojan kanssa Tallinnan näyttelyyn elokuussa, vaihdos oli järkevää tehdä jo nyt, että Kari voi ilmoittaa kissan näyttelyyn omissa nimissään.

Eikka

Eikka miehistyy edelleen ja luonne on aivan yhtä rento kuin ennenkin. Tässä poika pötköttelee isäntänsä sylissä.

Eikka

Eikka on päässyt jyvälle valjaissa ulkoilusta ja Ruokorannoilla onkin iso oma piha, jossa kelpaa keskustella lintujen kanssa. Alkuun ulkoilu oli jännittänyt, mutta nyt Eikka jo kävelee valjaissa kuin vanha tekijä.

1.6.2008

Lulu