Tervetuloa Casimirrin eurooppalaiskissalan kotisivulle

Essu on kolmas Casimirri, joka yltää tähän korkeimpaan titteliin ja olen pienestä hupakosta todella ylpeä!

Kahta viimeistä sertiä sai jännittää oikein tosissaan, koska Essu palasi vanhoihin, ensimmäistä pentuetta edeltäneisiin tapoihinsa ja kiemurteli ja poukkoili sylissä niin, että ennen laatuarvostelua laitoin sen odottamaan vuoroaan tyhjään tuomarihäkkiin ja tp-valinnasta vedin sen lauantaina pois. Syynä levottomuuteen oli todennäköisesti parin häkin päässä majaillut komea uros, joka lauantaina merkkasi häkkinsä niin voimallisesti, että Essulta meni pakka aivan sekaisin. Muutkin samassa rivissä olleet kissat olivat olleet levottomia, joten sillä pojalla on todelliset tehotipat! Essu ei rähjää, mutta sen sijaan se lauloi tuomareille molempina päivinä kauniit serenadit ja näyttelypäivien välisenä yönäkin kotona mouruili muutaman kerran. Sertit se kuitenkin sai ja sunnuntaina nostimmekin sitten maljat uuden SC:n kunniaksi.

Kolmen ruskeatabbyn ryhmä oli todella kovatasoinen, mutta Jorma valittiin värin parhaaksi ja ratkaiseva niitti valintaan oli juuri Jorman rento ja leikkisä käytös tuomarin pöydällä. Eric Reijers totesikin, että Jorma piilottaa virheensä parhaiten esiintymällä niin hyvin.

Paneelissa oli yhteensä seitsemän urosta ja äänet niille jakautuivat 2-2-2-1. Jormaa äänestivät Yan Roca-Folch ja Marek Chadaj. Kolmen kissan tasatuloksessa yksi tuomareista, Catharina Modahl Nilsson, joutui äänestämään uudelleen yhtä näistä kolmesta ja hänen äänensä meni burmalle, josta tuli BIS-uros. Näin harmittavan lähellä oli Jorman kolmas kategoriavoitto, mutta tuomarin päätökseen on tyytyminen, vaikka muutama ärräpää kasvattajalta pääsikin.

Sensei komistuu koko ajan lisää ja kasvanutkin se oli kovasti sitten viime näyttelyn. Tuomarina ruskeatäplikkäillä oli sunnuntaina Mira Fonsén ja kuinka ollakaan, tällä kertaa Veikko Saarela istui Miran oppilaana tuomarin pöydän takana. Koska ruskeatäplikkäitä oli kolme, Mira valitsi niistä värin parhaan. Hän piti kovasti aikuisesta naaraasta, mutta valitsi kuitenkin sisarusten välillä, joita sanoi todella tasaisiksi. Valinta ei ollut helppo, Sensei on lämpimämmän värinen kuin siskonsa ja nauratti rentoudellaan tuomariakin, mutta lopulta hän kuitenkin valitsi tällä kertaa Lempin värin parhaaksi. Kasvattaja saattoi siis olla todella tyytyväinen viikonloppuun!

Eilen kävin vierailulla Casimirrin Harleyn kotona. Pennut täyttivät eilen 9 kk, joten päivä oli oikein sopiva nuoren herran tapaamiseen.

Harley asuu Helsingissä kolmihenkisessä perheessä, joten sylejä riittää ja poika onkin kova sylikissa. Se oli ollut hoidossa perheen lasten kanssa muutaman päivän joulun jälkeen ja uudessa paikassakin kaikki oli sujunut hyvin, herkkujakin oli kuulemma nuorelle miehelle tarjoiltu. Harley noudattaa ruokailutottumuksissaan Jorma-serkkunsa esimerkkiä eikä piittaa kissanruuista, parhaiten maistuvat liha, kala ja äyriäiset. Poika on oppinut oikeaksi herkkusuuksi, koska sille haetaan usein tuoretta evästä hallista.

Kasvattajan vierailu tyttöjen hajuineen sai Harleyn lausumaan muutaman omistajalle uuden kommentin, joten leikkaus saattaa olla keväämmällä edessä etenkin, jos mouruilu alkaa toden teolla kevään koittaessa.

Casimirrin G-pentue täytti 2 vuotta 16.12. ja kävin Alman eli Gonerilin synttäreillä. Pojat asuvat aika kaukana, Voitto Lapualla ja Gaston Lappeenrannassa, joten Alman luona vietettiin koko pentueen puolesta synttäreitä.

Alma on aikuistunut kovasti sitten viimenäkemän, mutta silmät ovat edelleen valtavan suuret ja kauniit. Mökillä tyttö on kunnostautunut hiirenpyytäjänä, vaikka se ulkoilee valjaissa, ei kuulemma kestä kauaa, kun se palaa sisälle hiiri suussaan. Myös sisälle mökkiin tiensä löytäneen hiiren Alma oli napannut kiinni, mutta halusi leikkiä saaliillaan, päästi irti ja hiiri katosi salamana turvaan. Pimeän aikaan niin Alma kuin Ellikin käyttävät ulkoillessaan pientä heijastinliiviä!

Tänään oli vuorossa vierailu Hamiltonin kotiin. Hamilton oli jo pikkupoikana pentueen suurin ja siitä näyttää kasvavan todella suuri uros. Luonne on edelleen avoin ja ihanan reipas, poika tervehtii kaikkia ihmisiä yhtä iloisesti ja leikkiä rymistää nuoruuden innolla.

Hamilton touhottaa innokkaasti apuna kaikissa kodin töissä ja osallistuu muutenkin kaikkeen tekemiseen täysillä. Sen emäntä oli koristellut edellisenä päivänä joulukuusen ja Hamiltonin oli vaikea muistaa, että vaikka kuusessa on palloja ja ne ovat kosketusetäisyydellä, ne eivät siltikään ole kissan leluja. Voi olla, että utelias ja aloitteellinen nuori mies ottaa kuuseen vielä tuntumaa, kun isäntäväki on poissa paikalta.

Viime torstaina kävin kylässä Casimirrin Henleyn eli Sensein kotona. Sensei asuu Espoossa viisihenkisessä perheessä, jossa on lemmikkeinä kissan lisäksi kotilo, gekko, kani ja akvaario.

Sensei on kotiutunut todella hyvin ja on kuulemma tasapuolisesti kaikkien kissa, vaikka Onni-poika varsinaisesti alunperin kissan halusi. Onnin vieressä Sensei pääasiassa yöt nukkuu ja muutenkin näiden kahden suhde näytti olevan mallillaan, nostipa Onni Sensein syliinsä kuinka vain, kissa maata retkotti sylissä tyytyväisenä. Sensei on kasvanut kovasti ja on selvästi siskojaan suurempi, kuten pojan kuuluukin olla. Sen väri on edelleen siskoja lämpimämpi ja täpläkuvio kaunis. Vieraita ihmisiä poika kuulemma tervehtii reippaasti ja istuu Onnin kavereidenkin sylissä, joten luonne on oikein rohkea ja sosiaalinen. Näyttelyuransa poika aloittaa joulukuussa URK:n näyttelyssä.

Sensei ulkoilee valjaissa niin mökillä kuin kotipihallakin, mutta kävelylenkkejä se ei ole innostunut tekemään. Suunnitelmissa perheellä on rakentaa pojalle oma ulkotarha, missä se saisi paistatella päivää eikä kenenkään tarvitsisi seista pihalla narun päässä, mutta se lienee ensi kesän asia.

Tällä kertaa näyttelyuutiset tulevat maailmannäyttelystä, World Cat Show 2011 -näyttelystä Puolan Poznanista. WW-näyttelyssä kilpaili hieno Casimirrin Florestan eli Jorma hakien paitsi WW-titteliä myös viimeistä sertiä luokassa 3.

Näyttely oli suuri, luettelon mukaan kissoja oli yli 1500, joten kilpailu oli todella kovaa, koska paikalla oli eri maiden parhaita kissoja ympäri Eurooppaa. Kisassa oli Jorman lisäksi mukana 6 muuta eurooppalaista, mutta Jorma oli ainut suomalainen rodun edustaja. Tuomarina Jormalla oli Anne Paloluoma-Sundholm, joka on nominoinut Jorman aikaisemmin ja niin hän teki tälläkin kertaa eli Jorma paitsi saavutti Supreme Championin tittelin myös kilpaili maailmannäyttelyn paneelissa eli loppukilpailussa WorldWinner 2011 -tittelistä! Arvostelu ja nominointi tapahtuivat lauantaina ja lauantai-iltana sain Jorman omistajalta tekstarin, joka kertoi lyhyesti, että Jorma on nominoitu. Avattuani viestin jähmetyin vain tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa. Tällainen menestys tuntui uskomattoman hienolta, vaikka sitä varovasti etukäteen toivoikin, mutta maailmannäyttelyn tasoisessa tapahtumassa se jää useimmilta saavuttamatta, koska hienoja kissoja on niin paljon.

Sunnuntaina seurasin paneelia kotikatsomossa online-tulosten äärellä. Kaikkiaan kaksitoista tuomaria oli arvostellut III-kategoriaa ja näin ollen Jorma kilpaili paneelissa yhtätoista muuta hienoa urosta vastaan. Tulosseurantataulussa ylhäällä sarakkeina näkyvät tuomareiden nimet ja ensimmäisellä rivillä ovat urokset, Jorman kilpailunumero on 1221. Äänestystulos ilmestyi lopulta ruutuun ja palvelu oli niin hyvää, että myös tuomareiden antamat äänet kerrottiin. Jorma ei tässä kisassa saanut yhtään ääntä, vaan voiton vei aby, mutta omistajalta tulleen viestin mukaan Jorma oli käyttäytynyt ison näyttelyn hulinassa todella hienosti.

Nyt odotellaan sankaria omistajansa kanssa kotiin reissusta, että päästään juhlimaan uutta Supreme Championia. Lämpimät onnittelut menestyksen ja tittelin johdosta Jormalle ja Pirjolle!

Taas meillä on näyttelyuutisia, tällä kertaa Kes-Kisin näyttelystä Jyväskylästä. Matkaan lähdettiin perjantai-iltana ja mukana olivat Essu ja Lempi. Tämä oli Lempi-lapsen ensimmäinen pitkä automatka ja ensimmäinen yö hotelllissa ja molemmat sujuivat aivan erinomaisen hienosti. Lempin boksissa oli varmuuden vuoksi hiekkalaatikko, mutta sitä ei matkalla tarvittu.

Tuomarina molemmilla tytöillä oli valkovenäläinen Vladimir Isakov, josta meillä oli mukavia kokemuksia jo tammikuun Surokin näyttelystä, siellä Isakov nominoi Jorman ja Lulukin sai hyvän arvostelun.

Essun vuoro oli ensin. Tuomari piti Essusta kovasti vaikka löysikin sen puutteet, heikohkon leuan, hieman neliömäisen kuonon ja pienen koon. Turkki ja nimenomaan turkin väri sekä Essun lihaksikas vartalo puolestaan saivat kovasti kiitosta ja turkki-kohtaan tuomari piirsi arvosteluseteliin sydämen. Tp-valinnassa Essu sai tuomarilta suukon, mutta paneeliin meni britti.

Lempiin Isakov ihastui tosissaan ja arvostelusetelistä löytyy kaksi sydäntä ja neljä super-sanaa! Yleisvaikutelmana tuomari kirjoitti "Promising princess" ja oli erityisen vaikuttunut Lempin turkinlaadusta ja voimakkaasta vartalosta. Aikaisemmissa näyttelyissä Lempi on vähän murissut, mutta nyt koko laatuarvostelu meni hienosti ja pikkuneiti kehräsi suurimman osan aikaa. Tp-valinnassa se kilpaili toista eurooppalaista, burmaa ja kurillien bobtailia vastaan ja voitti! Paneeli oli sitten taas jännempi paikka ja Lempi osoitti vähän mieltään vieraiden ihmisten käsissä, mutta siitä huolimatta se sai yhden äänen tuomareilta, kuuden tuomarin äänet jakautuivat kolmelle kissalle 3-2-1 ja luultavasti Isakov äänesti Lempiä.

Kotimatkakin sujui hyvin ja koko reissu oli oikein onnistunut vaikka väsyneitä oltiinkin. Kiitos vielä Lealle ja Epulle kyydistä ja mukavasta matkaseurasta!

Olimme Lulun ja Essun kanssa viikonlopun Eskilstunassa eurooppalaisten erikoisnäyttelyssä. Kaikkiaan meitä lähti reissuun kolme henkeä ja meillä oli mukana viisi kissaa. Menomatkalla myrskysi ja tytöt oksensivat, myös sänkyyn, joten nukuin yläpetissä ja myös tytöt hyppäsivät sinne seurakseni, kun keinutus hieman hellitti.

Lauantai-iltana ennen näyttelyä kävimme syömässä ruotsalaisten ystäviemme kanssa, meitä oli koolla illallisella 20 aikuista ja muutama lapsi. Vanhoja tuttuja oli kiva tavata ja tutustuimmepa muutamaan uuteenkin.

Assistenttikantoisessa erikoisnäyttelyssä eurooppalaisia arvosteli neljä tuomaria, joista jokainen valitsi parhaansa eurooppalaispaneeliin. Essulla ja Lululla ei ollut sinne asiaa, Essu pääsi tytöistä lähemmäksi kilpailtuaan paikasta Marlenen pikkuisen hopeatabbyn tanskantuontipennun kanssa, joka voitti. Essun tuomari oli Glenn Sjöbom ja assistenttina oli onneksi tuttu ihminen, tyttöjen ruotsalaisen siskopuolen SC S*Kjällan's Chanellen kasvattaja ja omistaja Eva Kjällsdotter, joka piti Essusta kiinni kuten toivoinkin ja arvostelu sujui oikein hyvin.

Lululla oli tuomarina Jaana Jyrkinen ja tuomarioppilas. Lulu esitti 8 kuukauden näyttelytauon jälkeen ja vieraiden ihmisten käsissä parhaimman siperiankissaimitaationsa ja oli pörheä koko arvostelun ajan ja sanomistahan siitä tuli tuomarilta. Kun Jaana löysi Lulun muutkin puutteet, värin parhaaksi valittiin nuori uros, S*Som Hund & Katt Vatanen, jonka isä on Lululle pakit antanut Fyris. Vatanen eli Valle on kovasti isänsä näköinen nuori mies, todella komean kokoinen ja turkin laatu ja kontrasti ovat tosi hienot.

Erikoisluokkia oli neljä, joista Essu ja Lulu osallistuivat bästa ögon- ja bästa europélook -kisoihin ja Essu lisäksi bästa färg -kisaan. Tuomari oli Helene Lis-Glader ja hän katsoi ensin kaikki kunkin luokan kissat läpi, kutsui sitten viisi parasta takaisin ja laittoi ne paremmuusjärjestykseen. Lululle ei tällä kertaa tullut sijoituksia viiden parhaan joukkoon, mutta Essu oli bästa ögon -luokassa kolmas ja voitti bästa färg -luokan! Lisäksi se sai tuomarilta erikoispalkinnon Bästa preparation eli parhaiten näyttelyyn valmisteltu. En viitsinyt sanoa, että Essu on pesty viimeksi vajaa vuosi sitten ja näyttelyyn valmistauduttiin nyppimällä valkoiset hajakarvat pois edellispäivänä hotellissa ja leikkaamalla kynnet, olin vain tosi ylpeä hienosta palkinnosta. Lulu sai Palettens-kasvattajan palkinnon parhaalle naaraalle, mikä lämmitti mieltä myös.

Mammaloman jälkeen Essu jatkoi näyttelyuraansa osallistumalla Rurokin näyttelyyn viime viikonloppuna. Sen tyttäristä Lempi kilpaili lauantaina ja Hexy sunnuntaina eli molempina päivinä paikalla oli kaksi Casimirriä.

Alkuun lauantaiaamupäivällä Essu osoitti merkkejä entisistä tavoistaan ja yritti kiivetä omistajan olkapäälle ja epäilemättä siitä edelleen omille teilleen, mutta kun se yritys katkaistiin alkuunsa, pikkumusta muisti taas, miten näyttelyssä käyttäydytään. Olin etukäteen hieman huolissani turkin kunnosta, se kun on kesän jäljiltä aika ohut, mutta molemmat tuomarit kehuivat turkkia kovasti, Minna Krogh jopa kirjoitti turkista arvosteluseteliin lauantaina: "Excellent presentation for show, my compliments for the owner". Edellisessä näyttelyssä ennen pentuja Elisabet Raab-Alvarsson jätti Essun ilman serttiä juuri turkin puutteellisen kunnon takia ja siksi tuo asia jännitti etukäteen, mutta pieni ohuus ei näköjään haitannut mitään. Lisää kauniita sanoja löytyy yleisvaikutelma-kohdasta: "Really sweet, feminine, well balanced lady".

Kun edellisellä kerralla tuomari luuli Lempiä pojaksi, tällä kertaa kyseltiin, onko luokka varmasti oikea eli 3-6 kk, kun pentu on niin iso. Anne Paloluoma-Sundholm piti Lempistä kovasti, mutta löysi myös sen puutteet, hieman luisun leuan ja tällä hetkellä kylmähkön värin, jotka myös pudottivat Lempin tp-valinnassa.

Sunnuntaina sekä äidin että tyttären arvosteli sama tuomari, ranskalainen showmies Yan Roca-Folch. Tuomari piti kummastakin kovasti ja molemmat pääsivät tp-valintaan. Pennuista hän kutsui valintaan kaksi brittiä ja kaksi eurooppalaista ja kuinkas kävikään, Hexy oli tuomarin paras pentu! Lisäksi Hexy sai tuomarilta erikoispalkinnon, koska oli hänen päivän suosikkinsa.

Naaraita kutsuttiin valintoihin peräti kahdeksan. Olin jo etukäteen katsonut luettelosta, että sama tuomari oli arvostellut myös erään kauniin WorldWinner-burman, jota vastaan Essu on muutaman kerran kilpaillut tp-valinnoissa ja hävinnyt joka kerta, joten odotukset eivät olleet korkealla. Esiteltyään kaikki naaraat yleisölle tuomari alkoi miettiä, kulki edestakaisin kissojen edessä ja tutki kissojen ilmeitä ja kunkin rodunomaisia yksityiskohtia. Sitten hän kutsui rivistä eteen tuon kauniin burmarouvan ja Essun, joiden välillä kilpailu käytiin, ja tällä kertaa kävi niin, että Essu voitti tuon maailmanvoittajan! Eipä ole vielä makeampaa voittoa meille osunut, niin monesti ovat sekä Lulu että Essu hävinneet tälle kissalle.

Paneelissa molemmat tytöt käyttäytyivät oikein reippaasti. Essu taas tapansa mukaan vähän testasi assistentin reaktioita yrittämällä livistää pöydältä, mutta hyvin assistentti sai sen pidettyä aloillaan. Hexyä jännitimme vielä enemmän, kun pikkuinen oli ensimmäistä kertaa paneelissa, mutta neiti suoriutui erinomaisesti, katseli vain vähän miettiväisenä ympärilleen vieraiden ihmisten käsissä ja kovassa kuulutusten metelissä. Kasvattaja sai olla todella tyytyväinen viikonloppuun, vaikka paneelissa ääniä ei tytöille tullutkaan!

Lempi ja Hexy aloittivat näyttelyuransa Surokin näyttelyssä viikonloppuna, Lempi lauantaina ja Hexy sunnuntaina. Omistajia jännitti enemmän kuin pentuja, koska molemmat tytöt olivat rauhallisia ja reippaita eivätkä yrittäneetkään piiloutua, vaan kumpikin istua nakotti aamupäivän ja nukkui iltapäivän näyttelyhäkin oven edessä. Edes petiin eivät tytöt menneet päiväunille, Lempi jätti petinsä kokonaan noteeraamatta ja Hexy käytti omaansa patjana ja makasi sen päällä.

Lempillä oli tuomarina Anne Veland, joka ei uskonut kookasta Lempiä tytöksi ennen kuin katsoi hännän alle. Uskottavahan se oli, mutta tuomari päivitteli pennun kokoa ja sanoi, että siitä tulee komean kokoinen naaras. Lempi oli hänen mielestään "very attractive" ja yleisvaikutelmana hän kirjoitti "super showpresentation". Sana super löytyy Lempin ensimmäisestä arvostelusetelistä kaikkiaan neljä kertaa, joten ilmeisesti pentu oli tuomarin mieleen. Tp-valintaan Veland kutsui Lempin lisäksi kaksi ocicatia ja hopeatabbybritin. Ocicatit saivat lähteä ensin ja tuomari mietti pitkään Lempin ja britin välillä, mutta lopulta britti voitti ja jatkoi paneeliin.

Sunnuntaina oli sitten Hexyn vuoro lähteä kisaamaan. Hexyn tuomarina oli Fabrice Calmès, joka otti pennun heti syliinsä ja suukotteli sitä hetken. Hexy oli vielä siskoaankin rennompi ja sai myös erinomaisen arvostelun. Vähän vielä vaiheessa olevan kuvion takia Hexy ei tullut valituksi tuomarin parhaaksi pennuksi, vaikka pääsikin kisaan osallistumaan, mutta tuomari sanoi, että kuvio on tulossa ja jatkossa menestystäkin varmaankin tulee.

Hamilton on ollut meillä hoidossa vajaat kaksi viikkoa omistajiensa lomamatkan ajan. Tullessaan se muisti paikat ja oli heti kuin kotonaan, mutta vanhemmat daamit eivät olleet oikein iloisia saadessaan ison riehuvaisen pojan kotiinsa. Essu leppyi muutamassa päivässä ja alkoi hoitaa poikaansa, mutta mummo ei ole vieläkään hyväksynyt entiseen kotiinsa palannutta tyttärenpoikaansa vaan pysyttelee parhaansa mukaan kaukana, samoin kuin Loitsu.

Hamilton on iso poika ja jatkoi leikkiä Lempin kanssa siitä mihin se viimeksi jäi. Pentujen kokoero vain on venähtänyt tällä välin todella suureksi ja Lempi oli alkuun hätää kärsimässä, siltä sen kiljunta ainakin kuulosti, mutta pian huomasin, että tilaisuuden saatuaan se kävi yhtä innokkaasti itse painiin veljensä kanssa ja hyökkäsi tämän kimppuun yhtä häikäilemättömästi, joten tytöstä on kasvamassa oikea dramaattinen sopraano. Parin päivän loputtoman leikkimisen jälkeen Hamiltonkin rauhoittui ja pennut ovat olleet kuin paita ja peppu, niillä on ollut todella paljon seuraa toisistaan.

Myös Alman kotoa saatiin kesäkuulumisia. Alma oli mökillä valjaissa katsellut aikansa sudenkorentoja ja lähti lopulta järveen niiden perään! Se oli uinut pienen lenkin ja sitten oli kiire sisälle kuivattelemaan, saalis taisi jäädä sillä kertaa saamatta.

Pennut ovat muuttaneet uusiin koteihinsa ja valloittaneet paikkansa uusissa perheissään. Kasvatuskotiinsa pennuista jäi Hyacint eli Lempi, jolle oli sijoituskotikin hakusessa, mutta lopulta päätin, että pikkuneiti jää ilahduttamaan meitä. Loitsu tosin ei ole toistaiseksi ollut erityisen ilahtunut, mutta on sentään nuuhkinut pentua ja seurailee sen touhuja kiinnostuneena, vielä kuitenkin välimatkaa pitäen.

Lempi oli siskonsa Hexyn kotona hoidossa pienen kesälomamatkani ajan. Ystäväni kävi ruokkimassa kissat, mutta kerta päivässä ei riitä pennulle ja ongelma ratkesi, kun Hexyn isäntäväki tarjoutui ottamaan Lempin hoitoon. Alkuun Hexy pörhisteli ja sähisi siskolleen, joka tutki paikkoja häntä pystyssä ja oli heti kuin kotonaan. Hexyltä oli ottanut seuraavaan päivään asti lämmetä leikkimään, mutta sen jälkeen tytöillä oli vauhtia piisannut. Lempi oli hoidossa viisi päivää, mutta heti sen päästyä kotona boxista ulos Essu alkoi pestä ja hoitaa sitä aivan kuin pentu ei olisi poissa ollutkaan. Hoitoviikko teki pikkuiselle hyvää. Se syö paljon aikaisempaa reippaammin ja kasvaa kohisten, nyt 15-viikkoisena se ei ole paljoa Essua pienempi. Lisäksi Lempi on alkanut kehrätä minulle, kun aikaisemmin kehräys oli varattu vain emolle.

Lempi hyökkää pahaa-aavistamattoman siskonsa kimppuun. Lempi on kropaltaan pitempi ja hontelomman oloinen kuin kompakti Hexy, josta on kehittymässä oikea kaunotar. Kuva Sari Ilvonen.

Tytöt tulivat hyvin juttuun ja söivät samasta astiasta, Hexy on vasemmalla ja Lempi oikealla. Huomatkaa Kartio-lasi, joka toimii Hexyn tyylikkäänä vesikuppina! Tämänkin kuvan otti Sari Ilvonen.

Essun ja Iiron pennut syntyivät toissapäivänä 30.3.2011 eli tarkalleen laskettuna päivänä. Pentuja on viisi, kaikki ruskeatäplikkäitä. Synnytys meni todella hyvin ja sekä pennut että emo voivat mainiosti. Pennuista löytyy lisätietoa ja kuvia H-pentueen omalta sivulta tästä linkistä.

Nyt alkaa synnytys olla jo niin lähellä, että eilen siivosin makuuhuoneen perusteellisesti ja aamulla toin pentulaatikon sisään. Essu on jo jonkin aikaa katsellut minua marttyyrinä kuin kysyen, että lattialleko ne lapset täytyy tehdä, kun ei lastenhuonetta ole laitettu.

Aloitin talviloman eli olen kotona koko ensi viikon päivystämässä Essun synnytystä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja meillä on pian iloisia pentu-uutisia!

Essu on kuluttanut aikaa käymällä välillä ulkona syömässä. On merkillistä, miten sama ruoka, jonka päälle keittiössä käännellään matonkulmaa, menee ulkona parvekkeella kuin kuumille kiville ja kuppia saa täyttää päivittäin.

Asiat sujuivat mukavasti, kunnes suku ilmestyi kylään. Lulu hyppäsi muitta mutkitta siskon viereen ja alkoi petailla Essun avuksi, mutta tämä ei pikkurouvaa miellyttänyt lainkaan vaan se näpäytti Lulua nenälle. Tästä Lulu hieman pahastui ja istuu siksi selkä suorana ja viikset törössä. Silmukin kurkistelee pesälaatikkoon, mutta ei rohjennut vielä liittyä seuraan.

Lopulta Essu oli touhunnut tarpeekseen ja siirtyi pesän viereen matolle huilaamaan ja antoi toisten tutkia laatikon rauhassa.

Essun tiineys on edennyt hyvin ja vauvamasu alkaa olla jo aika suuri. Essu syö usein ja paljon, tuntuu, että sillä on jatkuvasti nälkä. Normaalisti kun laitan märkäruokaa kuppiin, tytöt käyvät vuorotellen nuuhkimassa ruokaa ja kääntävät sitten lähimmän matonreunan kupin päälle, mutta nyt Essu syö kaikkea tarjottua.

Masu on iso ja se vaikuttaa Essun liikkumiseenkin. Eilisaamuna pelästyin tosissani, kun Essu yritti hypätä makuuhuoneen kaapin päälle eikä onnistunutkaan vaan putosi lattialle niin että kolahti. Sen on vaikea arvioida välimatkoja kun painoa on niin paljon normaalia enemmän, joten tavallisesti helpot hypyt eivät onnistukaan yhtä helposti. Kun se eilisiltana meni kiipeilypuun kautta kirjahyllyn päälle yli kahden metrin korkeuteen ja suunnitteli hyppyä käytävän poikki toisen kirjahyllyn päälle, hain kiireesti huiskun, jolla sain sen houkuteltua alas turvallisesti kiipeilypuun kautta.

Kävimme tänään ultrassa ja Essu on tiine! Ultra näytti äitinsä tapaan eläväisiä ja liikkuvaisia pentuja ainakin kolme, mutta eläinlääkärin mukaan pentuja saattaa olla jopa viisi. Essu oli jälleen rauhallinen tutkimuksen ajan ja omistaja sai olla ylpeä kauniisti käyttäytyvästä pikkurouvasta. Pentujen arvioitu syntymäpäivä on 30.3.2011.

Essun poika Casimirrin Ganador eli Voitto saavutti tänään Championin tittelin Jyväskylässä, paljon onnea Voitolle ja kotijoukoille! Voiton arvostellut Lotte Borch piti pojasta niin kovasti, että halusi nähdä sen uudelleen tp-valinnassa. Voitto on vielä niin nuori, vuoden ja kaksi kuukautta, että aikuisten urosten kanssa kilpaileminen on sille liian kova tehtävä, mutta mukavaa, että tuomari kuitenkin otti sen huomioon parasta urostaan valitessaan.

En ollut itse paikalla Jyväskylässä kuvaamassa uuden tittelin haltijaa, joten tässä on Voiton omistajan Anne Pajalan ottama kuva pojasta viime syksyltä. Anne päivysti ja otti Voiton mukaansa, joten tässä Voitto-poika on tarkkana töissä!

Toinenkin kuva Voitosta on Anne Pajalan ottama. Tässä poika rentoutuu näyttelyreissulla Jyväskylässä hotellihuoneen kylppärissä lattialämmityksestä nauttien.

Ruotsista kuuluu myös hyviä uutisia, Lulun ja Essun isä EC Finnvedens Tokai, DSM oli viime vuonna Sverakin kolmoskategorian paras seniori! Lämpimät onnittelut Tokaille kaikilta lapsilta ja niiden jälkeläisiltä Suomesta!

Viime viikonloppuna olin Lulun kanssa näyttelyssä Lahdessa. Lulu ja poikansa GIC Casimirrin Florestan eli Jorma kilpailivat molempina päivinä ja Essun poika Casimirrin Gaston tuli näyttelyyn sunnuntaiksi.

Jorma on miehistynyt viimeisen puolen vuoden aikana valtavasti, se on kasvattanut posket ja ruokakin on alkanut maistua joten kroppa alkaa näyttää aikuiselta. Lauantain tuomarimme Vladimir Isakov piti Jormasta kovasti ja valitsi pojan sekä värin että tuomarin parhaaksi. Paneelissakin Jorma sai ääniä, mutta voiton vei ocicat. Sunnuntaina tuomarijako oli tehty niin hauskasti, että lauantain paneelin kuudesta uroksesta neljä oli samalla tuomarilla, Lena Chapmanilla. Parhaaksi uroksekseen tuomari valitsi sinisen britin, josta tuli BIS-uros.

Gaston täytti joulukuussa vuoden ja näin nuoren eurooppalaisuroksen on todella vaikea pärjätä vertailussa aikuisia uroksia vastaan Tuomari Angelika Kneifel kehui pojan tyyppiä ja hienoa hopeaväriä ja Gaston sai ensimmäisen sertin, mutta tp-valintaan tuomari ei poikaa ottanut vaan sanoi tämän tarvitsevan aikaa kehittyä. Seuraavan kerran Gaston kilpailee mahdollisesti huhtikuussa Rurokin näyttelyssä.

Essun kiima alkoi lauantaina ja sunnuntaina pikkurouva matkusti tapaamaan Iiroa. Tutustuminen oli sujunut mallikkaasti ja jo maanantaiaamuna Iiron emäntä sai nähdä astumisen, toimitus kävi kuulemma niin sujuvasti, että kerta ei varmaankaan ollut ensimmäinen. Nuoripari tykästyi toisiinsa kovasti ja Essu käyttäytyi kauniisti ja reippaasti myös Iiron isäntäväen kanssa. Tänä aamuna pikkumusta sitten palasi kotiin ja alamme odotella merkkejä tiineydestä. Jos homma onnistui, pennut syntyvät maalis-huhtikuun vaihteessa.

Essu on nyt testien puolesta valmis treffeille Iiron kanssa. Viime viikon perjantaina kävimme Felinassa sydän-ja munuaisultrassa ja kaikki on kunnossa. Tutkimus oli Essulle toinen, se tutkittiin ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten ennen ensimmäistä astutusta. Essu oli todella reipas tyttö, sydämen ultraukseen emme tarvinneet ylimääräisiä käsiä vaan minä pidin kiinni ja eläinlääkäri tutki ja Essu oli kauniisti paikallaan. Munuaisten tutkimista varten Essu käännettiin selälleen ja hoitaja tuli pitelemään sen takajalkoja ja minä pitelin etupäätä. Edelleen Essu makasi liikahtamatta paikallaan ja tutkimus oli todella helppo ja nopea.

Kävin eilen katsomassa Silkkiturkin N-pentuja, jotka ovat nyt 10 viikon ikäisiä. Pentujen emo Silkkiturkin Makee Mimmi on Eikan ainut tytär eli Lulu ja Essu ovat pikkuisten isotätejä. Pentuja on neljä, kolme ruskeatabbypoikaa ja yksi kilpparitabbytyttö. Kamerani paristojen lataus oli niin vähissä, että salama ei toiminut, joten kuvat ovat vähän valjuja vähän luonnonvalon vuoksi. Naseva Nuutti pysytteli lisäksi tehokkaasti poissa kameran edestä, joten siitä en onnistunut saamaan kunnollista kuvaa.

Pettymykseen päättyi tämäkin Ruotsinreissu, Lulu ei ole tiine. Suunnitelmat menevät nyt sulhasen osalta uusiksi. Fyriksellä on nyt ollut kaksi tilaisuutta astua Lulu eikä enää ole syytä haaskata enempää aikaa ja rahaa yrittämiseen, joten tästä yhdistelmästä ei pentuja tule.

Lulu tuli kotiin Ruotsista tänään. Sehän jäi Norrköpingin näyttelyviikonloppuna Ulrikan hoiviin odottelemaan kiimaa ja tekemään tuttavuutta Fyriksen kanssa ennen kiiman alkua. Fyris ei toukokuussa ollut vähääkään kiinnostunut Lulusta ja ensimmäisen pentueensa se laittoi alulle vasta viikon kuluttua naaraan saapumisesta, joten halusimme tarjota pojalle tilaisuuden tutustua rouvaehdokkaaseensa kunnolla. Kuluneet viisi viikkoa ovat olleet tosi pitkiä ja ikävä on ollut kova!

Tällä kertaa Fyris oli kiinnostunut Lulusta heti alusta asti. Lulun kiima alkoi viime viikolla ja vaikka Ulrika ei onnistunut yhtäkään astumista näkemään, toivomme, että homma saatiin hoidettua. Lulu oli kohteliaan pidättyväinen Ulrikaa kohtaan ja halusi ehkä intiimit asiansa hoitaa yksityisesti.

Lensin eilen Tukholmaan ja matkustin suoraan Arlandasta laivaterminaaliin, johon Ulrika toi Lulun. Lulu on aina ollut hyvä matkustaja, joka ei protestoi, mutta nyt se minun ääneni kuullessaan alkoi naukua ja jatkoi sitä aivan tauotta puoli tuntia, sitten oli paha mieli ilmeisesti purettu ja pikkurouva rauhoittui boksissaan odottamaan laivaan pääsyä. Hytissä se oli kuin liimattu minuun koko matkan ja nukuimme yön tiukasti vierekkäin. Hytti oli hienompi kuin osasin odottaakaan, viikko sitten nimittäin varasin halvimman, mitä oli vapaana. Tässä hytissä oli parisänky, tv ja tilaa kuin hotellihuoneessa, joten kotimatka sujui oikein mukavasti. Tänä aamuna olimme sitten Helsingissä. Kotona muut kerääntyivät Lulun ympärille ja kaikki nuuhkivat toistensa kuonot ja takapuolet ja sitten vaan todettiin, että Lulu on kotona, mitään sen suurempaa draamaa ei syntynyt. Jos Lulu on pieniin päin, pennut syntyvät vuodenvaihteessa.

Viime viikonloppuna olimme näyttelyssä Norrköpingissä pienen suomalaisporukan kanssa. Läksimme matkaan torstaina Helsingistä kahdella autolla ja matkassa oli neljä ihmistä ja kahdeksan kissaa. Perjantaiaamuna olimme Tukholmassa ja matkalla Norrköpingiin pysähdyimme kerran kahville ja toisen kerran shoppailemaan ja saimme taas kerran tuntumaa Ruotsin edullisiin hintoihin Suomeen verrattuna.

Lauantaina Östkattenin näyttelyssä kaikki eurooppalaiset arvosteli Marie Westerlund. Kaikki suomalaiset saivat serttinsä ja pääsivät tp-valintaan, mutta tuomarin parhaiksi Westerlund valitsi hopeatiikerin kastraattinaaraan Vilandra Antar Dartin ja mustan uroksen Katinhännän Suomen Robinsonin.

Sunnuntaina kaikki suomalaiset saivat taas serttinsä eli pikku-Essukin sai ensimmäisen CACSin. Essu oli jälleen tp-valinnassa, kuten melkein kaikki suomalaiskissat, mutta tuomarin parhaat meidän porukassamme olivat taas samat kuin lauantainakin. Kadin Vieno muuten voitti molempina päivinä ruotsalaisen venäjänsinisen, joka on omistajansa mukaan saavuttanut 31 kategoriavoittoa! Omistaja joutui hetken nieleskelemään pettymystään lauantaina, mutta tuli sitten reilusti onnittelemaan Kadia. Sunnuntaina samainen mies pelkäsi jo etukäteen joutumista Vienoa vastaan ja niin vain tämä DSM hävisi Vienolle toistamiseen!

Lulu oli mukana matkassa, vaikka ei näyttelyyn osallistunutkaan, Ulrika nimittäin otti sen mukaansa hotellista lauantai-iltana. Fyris osallistui myös Norrköpingin näyttelyyn ja Lulu matkusti Fyriksen luo tarkoituksena saada pariskunnalle perheenlisäystä. Keväällä Fyris suorastaan pelkäsi Lulua, mutta on sen jälkeen astunut toisen naaraan ja tällä kertaa uutiset Ruotsista kertovatkin, että Fyris on kovasti kiinnostunut Lulusta. Kunhan Lulun kiima alkaa, uskomme ja toivomme, että tällä kertaa homma hoituu mallikkaasti. Lulusta erossa oleminen vain on kovin vaikeaa!

Silmu steriloitiin perjantaina. Edellinen yritys päättyi pienoiseen katastrofiin, kun Silmu sai voimakkaan reaktion ilmeisesti rauhoitteeseen ja olenkin lykännyt uutta yritystä turhankin kauan. Nyt oli kuitenkin sopiva aika hoitaa homma kun Lulu on reissussa ja kotona on hieman hiljaisempaa. Tällä kertaa Silmu operoitiin Felinassa ja taitavan henkilökunnan käsissä kaikki meni hyvin. Silmu oli heti kotiin tullessamme reipas ja alkoi heti syödä ja se käyttää tilaisuutta hyväkseen ja on kuin liimattu minuun, toipilas kun on. Loitsu tuijotteli alkuun Silmun verkkopaitaa silmät ihmetyksestä suurina, mutta Essu alkoi heti hoitaa äitiään ja on ollut todella reipas tyttö.

Kävin torstaina kylässä Casimirrin Gonerilin eli Alman luona. Alman perhe on ollut kesän mökillä ja Alma ja Elli ovat ulkoilleet innokkaasti valjaissa. Aluksi Almaa oli pelottanut lähteä ulos ja se oli harkinnut asiaa pitkään, mutta uskaltautui lopulta Ellin perässä ulos ja eipä aikaakaan kun tytöt jo istuivat aamuisin rivissä komentamassa valjaita päälleen. Alma oli onnistunut pyydystämään päästäisiä, sammakoita ja sisiliskoja ja esitellyt saaliitaan ylpeänä omistajilleen, jotka eivät kuitenkaan asiasta suuremmin ihastuneet. Nyt on palattu kaupunkiin ja matokuuri syöty.

Aivan kuin veljensäkin, Alma on jo äitiään isompi. Pään muoto vain kaunistuu iän myötä ja turkki kiiltää upeasti. Koko pentueella on todella hyvä turkinlaatu ja Alman silmät ovat edelleen suuret ja kauniit. Ensimmäisella vierailullani Alma väisteli syliin nostamista ja vain oman emännän syli kelpasi, mutta tällä kertaa sain nostaa neidin syliin. Alman itseluottamus on parantunut huimasti ja se puski vierailijaa ja oli todella reipas tyttö.

Elokuussa kävin vierailulla myös Casimirrin Florestanin eli Jorman luona. Kesä oli kuuma ja sain ulkotarhassa otettua Jormasta muutaman tuoreen kuvan.

Jorman väri on lämmennyt todella kauniiksi ja kuvio on moitteeton. Omistajan kanssa maltamme tuskin odottaa, että kollinposket ja niska kehittyvät valmiiksi, mutta poika on jo nyt erittäin komea. Kovasti on poika äitinsä näköinen!

Tässä kuvassa pojat ovat porukalla tulleet tervehtimään pihalla viihtyneitä vieraita. Vasemmalla on Jorma, keskellä Eki (Kuutuulen Excalibur) ja oikealla Pertti (Delicatin Berberis).

Essulla oli upea viikonloppu Surokin näyttelyssä Helsingissä. Lauantaina pikkumusta oli ensimmäisen kerran elämässään tuomarin paras ja kilpaili siis loppukilpailussa BIS-tittelistä. Tuomarina Essulla oli Anne Paloluoma-Sundholm, joka puolisentoista vuotta sitten nominoi myös Lulun ja Jorman, joten meillä on pelkästään hyviä kokemuksia hänestä. Tuomari piti Essusta kovasti, ainut toivomus oli hieman lisää kokoa.

Sunnuntaina Essun tuomarina oli Marteinn Tausen, joka valitsi Essun värin parhaaksi, joten hieno menestys jatkui. Tp-valinnassa Essu hävisi kauniille cornish rexille, joten toista paneelipaikka ei sentään samana viikonloppuna tullut, mutta kasvattaja oli enemmän kuin tyytyväinen sekä pikkurouvan menestykseen että sen rauhalliseen ja arvokkaaseen käytökseen!

Myös Essun pojat osallistuivat Surokin näyttelyyn, Gaston lauantaina ja Voitto sunnuntaina. Molemmat olivat mukana tp-valinnassa, joten hyvin meni pojillakin. Kumpaakin hieman jännitti ja sen vuoksi vähän myös murisutti, mutta kummankin hermot pitivät ja molemmat saivat oikein hyvän arvostelun.

Kävin tänään kylässä Casimirrin Freesian luona. Freesia ja kaverinsa persialaiskissa Hilla ovat emäntänsä kanssa muuttaneet uuteen kotiin vastavalmistuneeseen taloon ja asunnossa on sauna ja iso lasitettu parveke, joten kissoilla on mukavat oltavat.

Eilisessä Ery-Sydin Hyvinkään näyttelyssä oli Casimirreillä erinomaisen hyvä päivä. Essun poika Gaston osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä ja suoriutui loistavasti, poika oli tuomarin, Yan Roca-Folchin paras pentu ja pääsi paneeliin kilpailemaan BIS-pennun tittelistä!

Pieniä kommelluksiakin päivään mahtui. Gaston on selvästi äitinsä poika ja käytti tarjotut tilaisuudet hyväkseen, se oli vähällä päästä karkuun sekä nominoinnissa tuomarilta että paneelissa assistentilta. Tuomari laittoi pojan pöydälle ja seisoi itse vieressä pitämättä pennusta kiinni ja Gaston näki tilaisuutensa koittaneen. Tuomari sai siitä jonkinlaisen otteen ja esitti hienon, akrobaattisia osia sisältäneen soolotanssin yrittäessään saada pennun hallintaansa ja onnistui lopulta. Paneelissa Gaston taas livahti assistentin otteesta ja pääsi lattialle asti ennenkuin assistentti sai sen nostettua takaisin pöydälle. Nämä tempaukset aiheuttivat sydämentykytyksiä niin omistajille kuin kasvattajallekin, mutta kaikki päättyi onneksi hyvin. Gaston on, kuten sisaruksensakin, hyvin nopea ja eloisa pentu ja jatkossa sitä täytyy näyttelyssä pidellä entistä tarkemmin kiinni, kuten Essunkin kanssa olen joutunut tekemään.

Gaston on kookas, komea poika ja sen hopeaväri on todella vaalea. Sen nenä on edelleen hieman pitkä, mutta profiili on jo nyt kovasti kehittynyt ja kaunistuu varmasti ajan myötä edelleen. Kooltaan se on hyvin suuri, alle puolivuotiaana se on jo Essun kokoinen ja Yan Roca-Folch teki saman kuin Thea Friskovec aikoinaan arvostellessaan pentuluokassa kilpailevaa Jormaa, laski sormillaan pennun ikää ennenkuin uskoi, että se on todella alle 6 kuukauden ikäinen ja kilpailee aivan oikeassa luokassa.

Essu kilpaili värin parhaan valinnassa kahta kaunista mustaa naarasta vastaan ja voitti! Tuomari Thea Friskovec piti Essusta todella paljon, ainut toivomus oli, että silmät saisivat olla aavistuksen verran suuremmat tai vaihtoehtoisesti Essu saisi avata silmänsä kunnolla auki, tuomarin mielestä Essu oli niin rentoutunut, että piti silmiään puoliummessa. Tällaisia kommentteja pikkumusta ei koskaan saanut ennen pentuja! Tuomari kirjoitti yleisvaikutelmaksi, että Essu on "a real Lady" ja piirsi arvosteluseteliin ison sydämen.

Kävin tänään kylässä tervehtimässä Casimirrin Gonerilia eli Almaa ja neidin perhettä. Essun pennut ovat reilun viiden kuukauden ikäisiä eivätkä näytä emonsa pientä kokoa perineen vaan pieninkin on jo pian Essun kokoinen.

Alma on, kuten Voittokin, kovasti touhukas nuori kissa ja meno oli aikamoista uuden tuliaisiksi saadun huiskun kanssa. Jo pienenä Alma oli veljiään varovaisempi ja tarkkaili uusissa tilanteissa poikien tekemisiä ennen kuin lähti itse mukaan, ja tämä luonteenpiirre tytössä näkyy edelleen. Oman perheen kanssa neiti on hellyyttä pursuava pieni turbokehrääjä, mutta kasvattaja oli reilussa kahdessa kuukaudessa muuttunut vieraaksi ihmiseksi eikä Alma näin lyhyellä vierailulla katsonut sopivaksi antaa näin vieraan ihmisen pidellä itseään sylissä, leikki huiskulla oli kuitenkin täysin hyväksyttävä tapa seurustella.

Kahvipöydässä Alma päätti ottaa pienet nokoset oman emäntänsä sylissä eikä paljon lupaa kysellyt, vaan kiipesi syliin. Edelleen Alma haluaa, että sitä pidellään sylissä, pelkkä jalkojen päällä makailu ei riitä vaan pikku prinsessaa pitää kannatella ja mielellään rintaa vasten.

Lopuksi Alma esitteli vielä lelulaatikkonsa ennen kuin hyppäsi yläpuolellaan näkyvään patteripetiin kauneusunille. Tämä peti oli kuulemma ennen Ellin lempipaikka, mutta Alman tultua taloon Elli luovutti petinsä pikkuneidille eikä ole sen jälkeen siinä nukkunut. Almalla ei näytä olevan asiasta huono omatunto vaan se nauttii täysin siemauksin mukavasta petipaikastaan.

Essu ja poikansa Ganador eli Voitto osallistuivat eilen Pirokin suureen näyttelyyn. Voitto oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja reissuun oli lähdetty jo perjantaina ja yövytty hotellissa, joten Voitto-poika sai roppakaupalla uusia kokemuksia. Poika on tottunut matkustaja, se on käynyt omistajansa mukana kyläilemässä useissa paikoissa ja onpa se vieraillut lemmikkitarvikeliikkeessäkin hurmaamassa henkilökuntaa, joten hotelliyöpyminenkin oli sujunut ongelmitta.

Voitto on tavattoman utelias ja kekseliäs nuori mies, aivan samanlainen touhuaja kuin Essukin oli äitiyteen asti, ja omistajaa hieman etukäteen jännitti eloisan pojan esittäminen. Näyttelydebyytti sujui kuitenkin erinomaisen hienosti, tuomari Anne Veland piti pojasta kovasti ja kehui erityisesti sen voimakasta vartaloa ja suurta kokoa sekä hyvää kontrastia. Voitto ei tuntunut pelkäävän hälinää ympärillään, ainoastaan tuomarin takana ollut istumakatsomo aiheutti pientä epävarmuutta ja murinaa.

Sama tuomari arvosteli kaikki eurooppalaiset ja hän teki matkan varrella karsintaa tp-valintaan menevien kissojen osalta. Tuomarilla oli kaksi eurooppalaispentua ja Voitto oli niistä jälkimmäinen ja Voiton arvosteltuaan tuomari sanoi vertaavansa pentuja vielä myöhemmin toisiinsa. Kun hän sitten myöhemmin kutsui eurooppalaisia takaisin, hän ei halunnutkaan nähdä pentuja uudestaan eikä assistentilta kysyminenkään muuttanut tilannetta, joten ajattelimme, että hän on joko jo valinnut toisen tai sitten ei aio ottaa kumpaakaan varsinaiseen tp-valintaan. Tp-valintaan kutsuttavien pentujen listallakaan ei eurooppalaisten numeroita näkynyt, mutta nuoret nominoituaan tuomari oli yhtäkkiä muistanut kaksi eurooppalaispentuaan ja halusi ne molemmat kiireesti valintaan. Voiton omistaja ei ollut juuri silloin paikalla, joten assistentti esitti Voiton, mikä oli pikkumiehelle hyvää harjoitusta. Tp-valinnassa Voitto esiintyi esimerkillisen hienosti ja sai tuomarilta paljon kehuja, tässä vaiheessa Anne Veland mainitsi ensimmäisen kerran Voiton rufismin, mutta sanoi, että sitä ei ole niin paljon että se haittaisi. Tp-pennuksi nominoitiin kuitenkin Kissakallion pikkuinen musta kaunotar Ludmila, joten rotu oli oikea!

Essulle äitiys on tehnyt todella hyvää, se käyttäytyy näyttelyssä aivan eri tavalla kuin ennen pentuja. Aikaisemmin Essu oli oikea tuhatjalkainen, koko ajan menossa jonnekin ja koska sen liike on salamannopea, sen saattoi pahimmillaan joutua poimimaan tuomarin pään päältä. Nyt se on rauhallinen, viihtyy sylissä ja esiintyy kauniisti tuomarille ja sen kanssa on todella ilo lähteä näyttelyyn. Essu sai ensimmäisen sertinsä luokassa 5 ja koska sama tuomari arvosteli kaikki eurooppalaiset, hän vertasi naaraita toisiinsa ja Essu sijoittui rodun naaraissa toiseksi eli pikkumustalla meni hienosti!

Viime sunnuntaina läksin Lulun kanssa Ruotsiin tarkoituksena astuttaa Lulu nuorella ruskeatabbyherralla, jonka tapasimme viime kesänä Kalmarin näyttelyssä. S*Som Hund & Katt Fyris on reilun vuoden ikäinen kollipoika, joka tällä hetkellä on pelkkää koipea, se on kasvattanut itselleen komeat raamit, mutta massa puuttuu vielä. Fyriksellä on kaunis tabbykuvio ja aivan tolkuttoman hieno kontrasti ja toiveissa olikin saada pennuille isän kontrasti. Sukutaulujen puolestakin yhdistelmä olisi ollut kiinnostava ja varsinkin Fyriksen emon puolen kissat olisivat olleet uutta verta Suomessa.

Matka sujui mukavasti laivalla Tukholmaan ja siitä junalla edelleen kohti Aspabrukia. Lulu on rutinoitunut matkustaja ja matkusti jo viidettä kertaa Ruotsiin, joten mitään ongelmia ei ollut. Perillä se sai ensin tutustua vierashuoneeseen kaikessa rauhassa ennen kuin päästimme Fyriksen morsiotaan tapaamaan. Ensimmäisellä kuonojen nuuhkaisulla kaikki näytti sujuvan hyvin, mutta sitten Lulu murisi ja nuorella pojalla meni sisu kaulaan, se alkoi murista ja sähistä Lululle ja paineli omaan petiinsä makaamaan eikä osoittanut enää minkäänlaista kiinnostusta naarasta kohtaan. Lulu yritti lähestyä Fyristä muutaman kerran, mutta sai osakseen niin raivokasta murinaa, että luovutti lopulta ja tyytyi esittelemään sulojaan kauempaa. Edes Lulun hajujen tarjoaminen paperilla Fyriksen nuuhkittavaksi ei saanut Fyristä kiinnostumaan, joten jouduimme palaamaan tyhjin toimin kotiin.

Fyriksen on tarkoitus astua oman perheensä naaras, jonka kanssa se on paras kaveri, joten jos se onnistuu tutun naaraan kanssa, saatamme lähteä jossain vaiheessa kokeilemaan uudestaan. Vanhempi ulkomaalainen daami oli vain nuorelle kokemattomalle pojalle liian kova pala, toivottavasti Sanni-kaunotar saa pojan itseluottamuksen kohdalleen ja Fyris hoksaa mitä tyttöjen kanssa kuuluu tehdä.

Omaan petiinsä linnoittautunut Fyris piti tarkkaan silmällä, ettei pelottava suomalaistyttö vaan päässyt kimppuun. Tällä tavalla ei pentuja valitettavasti laiteta alulle!

Eilen Suomen Eurooppalaiskissarenkaan vuosikokouksessa palkittiin vuoden 2009 parhaat eurooppalaiskissat. Viime vuoden paras siitosuros oli IC Casimirrin Escamillo eli Eikka ja paras nuori oli Casimirrin Florestan. Aikuisista paras oli, maksimipisteillä muuten, Eikan poika GIC Silkkiturkin Menevä Macho. Koska kaksi parasta aikuista kissaa olivat uroksia ja Lulu sijoittui kolmanneksi, Casimirrin näkökulmasta Lulu oli siis viime vuoden paras eurooppalaisnaaras! Kyllä kelpasi ottaa poikien palkinnot vastaan omistajien puolesta, jotka eivät itse päässeet paikalle. Onnea oikein kovasti Ruokorannan perheelle ja Pirjolle ja erityiskiitos Eikan puolesta tietenkin sen komeille pojille, jotka toivat isälleen hienot pisteet, Mikin lisäksi näyttelyissä menestyivät IC Silkkiturkin Mahtava Mikael ja IC Armain Snufkin.

Lulu sai viime lauantaina Surokin näyttelyssä viimeisen CACS:nsa Carin Sahlbergilta ja komea titteli on nyt Supreme Champion! Nelosen kuvausryhmä oli paikalla ja lauantai-illan Nelosen uutisissa esitetyssä kissanäyttelyjutussa näytettiin myös Lulua, joten pikkurouva on nyt myös tv:stä tuttu. Lulu käyttäytyi tapansa mukaan arvokkaasti, mutta tällä kertaa se ei väistellyt tuomareita eikä työnnellyt heitä kauemmas itsestään, vaan esiintyi hienosti. Lulu on ensimmäinen korkeimpaan titteliin valmistunut Casimirri ja olen todella onnellinen, että ensimmäinen oli juuri tämä ihana tyttö!

Essun pennut syntyivät eilen ja synnytys sujui hyvin. Pentuja on kolme ja niistä voi lukea enemmän pentueen omalta sivulta, sinne pääsee tästä.

Eilen otin pentulaatikon Essua varten esille ja kuinkas kävikään, laatikkoon säntäsi ensimmäisenä Lulu. Se istua nakotti keskellä laatikkoa ja kuvitteli ilmeisesti, että ei olekaan tulossa tädiksi vaan äidiksi. Essu oli myös kiinnostunut pesästä ja hetken Lulua ihmeteltyään hyppäsi mukaan ja sitten siskokset petailivatkin innolla yhdessä. Lululle tuli myös hetkellinen poliisikissaharha, se alkoi tarkkaan seurailla muiden liikkeitä ja karkottaa varsinkin Loitsua kauemmas. Muutaman kerran makuuhuoneeseen kurkistamaan erehtynyt Loitsu säntäsi edellä ja Lulu perässä olohuonetta kohti, kolmantena jolkotteli Essu maha heiluen katsomaan, mitä oikein tapahtuu. Onneksi pentulaatikon viehätys haihtui Lululta illan mittaan ja se makaili normaaliin tapaan emännän sylissä eikä enää nähnyt tarpeelliseksi pitää järjestystä yllä.

Essu on varsin komeassa kunnossa, kun alle viikko on aikaa synnytykseen. Näistä kuvista sitä ei näe, mutta masu on hieman toispuoleisen näköinen. Joko pentuja on pariton määrä tai ne ovat jakautuneet epätasaisesti, koska oikea puoli näyttää hieman suuremmalta kuin vasen.

Essun masu on jo komea, vaikka pentuja joudutaan odottamaan vielä reilu viikko. Yritin ottaa kuvan, jossa Essun pyöreys näkyisi kunnolla, mutta pikkurouva onnistui aina kääntymään poispäin kamerasta ja piilottamaan mahansa. Kun Essu lopulta kävi lepäilemään, masu pullistui näin hienosti. Pennut potkivat jo kovasti ja Essu makailee iltaisin emännän sylissä äänekkäästi kehräten, se odottaa selvästi pentujen rauhoittumista että pääsee itsekin nukkumaan.

Eilen kävin tervehtimässä Casimirrin Fideliota eli Viliä. Poika on komea nuori herra, aikuistuessaan se on alkanut entistä enemmän muistuttaa isäänsä. Vili on ollut siisti, mutta mouruilee sen verran, että sillä on ensi viikolla eläinlääkärireissu edessä; omistaja on päättänyt, että pojan kulkuset viedään jouluksi. Päätös on oikein hyvä, koska morsiamia Vilin ei ole tarkoitus tavata joten tyttöjä on turha miettiäkään. Lisäksi Vilin kissakaveri, 13-vuotias leikattu Viivi-neiti on varmasti hyvillään, kun nuoren miehen huomionosoitukset muuttuvat hillitymmiksi.

Olin viikonlopun Lulun kanssa näyttelyssä ja lauantaina mukana olivat myös Fuuria eli Viivi ja Florestan eli Jorma. Viiviä näyttelytouhu vähän jännitti, mutta neiti suoriutui hienosti, sai CAP:n ja kutsuttiin mukaan tuomarin parhaan kastraattinaaraan valintaan.

Leikkaamattomia ruskeatabbyja oli paikalla kolme eli tuomari valitsi niistä värin parhaan. Lulun ja Jorman lisäksi paikalla oli Eikan vastikään IC:ksi valmistunut poika Silkkiturkin Mahtava Mikael, Jorman serkku siis. Värin parhaaksi tuomari Steven Jones valitsi Jorman kehuttuaan ensin, miten mukavaa Suomeen on tulla arvostelemaan, koska täällä näkee niin hienoja eurooppalaisia. Lulu oli taas diivatuulella ja aina kun tuomari ojensi kättään Lulua kohti, pikkurouva yritti parhaansa mukaan väistää. Lopulta kissan väistöliikkeet ja arvokas kenotus saivat niin yleisön, minut kuin tuomarinkin nauramaan, kaiken huippuna Lulu työnsi tassullaan tuomaria kauemmas itsestään tämän yrittäessä päättää värin parasta. Hieman tiukkapipoiselta näyttävä tuomari osoittautui mukavaksi ja huumorintajuiseksi mieheksi, joka jaksoi kutsua yliolkaista pikkurouvaa darlingiksi.

Kaikki kolme Casimirriä kutsuttiin takaisin tuomarin parhaan valintaan. Lulu nauratti taas yleisöä, mutta paneelipaikkaa ei tullut, ei myöskään Viiville. Jorma sen sijaan oli tuomarin paras uros, vaikka on vasta nuori kloppi ja kehitys on kesken. Paneelissa se kilpaili brittiä ja cornish rexiä vastaan ja voitti! Jorma on loistava esiintyjä, oikea showmies, joka ei pelkää mitään eikä tunnu hermostuvan mistään. Sillä on upean ulkomuodon lisäksi loistavat näyttelyhermot ja Pirjo pitää pojan hienossa kunnossa, joten mikään ei estä Jormaa menestymästä jatkossakin.

Viikonloppu oli eurooppalaisille todella hieno. Jorman voiton lisäksi lauantaina paras kastraattinaaras oli Silkkiturkin Erica ja sunnuntaina voiton uroksissa vei Silkkiturkin Menevä Macho, jo kolmannen kerran tänä vuonna! Casimirrin näkökulmasta voi todeta, että lauantain paras uros oli Lulun poika ja sunnuntain paras uros Eikan poika.

CH Casimirrin Florestan paneelissa assistentin käsissä odottamassa pistelaskennan tulosta.

Essun laskettuun aikaan on vielä lähes neljä viikkoa mutta pikkurouva on jo melkoisesti pyöristynyt. Masu on kasvanut niin, että se on jo alkanut hillitä Essun touhuilua. Normaalisti Essu tekee ensin ja miettii vasta sitten, jos yleensä miettii ollenkaan, mutta nyt se harkitsee hyppyjä tarkkaan ja liikkuminen on enimmäkseen arvokasta. Vauhtia tulee vasta, kun otetaan esiin ruotsalaisen kasvattajaystäväni Ulrikan tuliaisena tuoma lelu, narun päässä oleva hiiri, joka sirkuttaa liikutettaessa. Hiiren sirkutuksen kuullessaan Essu säntää paikalle ja leikkii minkä masultaan taipuu. Muukin kissaväki pitää kovasti tästä lelusta, jopa Silmu, joka ei normaalisti kovasti leluista välitä, tulee mukaan sirkuttavan hiiren jahtiin.

Iloisen perhetapahtuman odottelu siis jatkuu rauhallisissa merkeissä. Essulle maistuu ruoka edelleen erittäin hyvin ja se on kovasti halikipeä ja viihtyy sylissä pitkiä aikoja kerrallaan. Iltaisin Essu tulee sänkyyn emännän viereen, eri puolelle sänkyä tosin kuin Lulu, joka nukkuu joka yö omalla paikallaan sängyssä. Lululle voikin olla harmin paikka joutua suljetuksi pois makuuhuoneesta sitten kun pennut tulevat, mutta voihan olla, että siskot hoitavat Essun pentuja yhdessä.

Vihdoinkin Essu on pieniin päin! Santtu vieraili meillä kolmannen kerran lokakuussa ja tällä kertaa kissat selvästi muistivat toisensa. Aikaisempien tapaamisten murinoista ei ollut tietoakaan vaan Essu keimaili ja Santtu kujerteli ja kymmenen minuutin kuluttua tapaamisesta oltiin jo tositoimissa. Santtu viipyi meillä neljä päivää, mutta jo kolmantena oli niin puhki, ettei jaksanut edes syömään tulla, innokas pikku-Essu oli väsyttänyt kaikkensa antaneen hurmurin loppuun.

Essun käytös muuttui pian Santun lähdettyä kotiin. Essu-elohopea ei ota kävelyaskelta jos juostakin voi, mutta yhtäkkiä se vietti suuren osan aikaa nukkuen ja liikkuminen muuttui arvokkaaksi ja rauhalliseksi. Myös ruoka alkoi maistua entistä paremmin ja kasvattaja alkoi olla varovaisen toiveikas. Neljä viikkoa astutuksesta piti kuitenkin odottaa ultraäänitutkimusta ja eläinlääkärissä käytiin eilen. Essu jatkoi rauhallista käytöstään ja makasi kiltisti selällään tutkimuksen ajan eikä edes yrittänyt rimpuilla. Tutkimuksessa näkyi eläinlääkärin mukaan ainakin neljä pentua eli ei ihme, että Essun paino on jo noussut kolmisensataa grammaa. Pentujen laskettu aika on n. viikko ennen joulua.

Olin eilen Lulun kanssa Tampereella näyttelyssä ja kävin myös tapaamassa Lulun Eikka-veljeä. Eikka on kahden pentueen isä ja nyttemmin konsultti eli viettää lokoisia eläkepäiviä kastraattina kotikissakaverinsa Töpön kanssa. Sitten viimenäkemän Eikka on miehistynyt ja hieman pyöristynytkin ja muistuttaa entistä enemmän isäänsä Tokaita.

Nyt kolmevuotiaana Eikka alkaa olla sen näköinen kuin eurooppalaiskollin kuuluukin olla, kookas ja muhkea herra.

Mansikat ja herneet ovat nyt parhaimmillaan ja molempia syödään meillä päivittäin. Mansikat emäntä saa syödä yksin, mutta herneet maistuvat myös Silmulle, joka singahtaa paikalle kuin ohjus heti kun herneenpalko napsahtaa auki. Silmu on supervalikoiva ruokailija, joka syö vain pysyäkseen hengissä eikä sitä voi millään ruualla tai herkulla motivoida tekemään yhtään mitään, mutta herneitä se rakastaa! Alkuun se pyöritteli hernettä suussaan yrittäen löytää sopivan tekniikan sen rikkomiseen, kissan hampaat kun ovat enemmänkin sopivat saaliin paloitteluun, mutta lopulta oikea tapa löytyi ja Silmu pistelee herneitä uskomattomia määriä normaaliin ruokamääräänsä verrattuna. Kesän ensimmäisiä herneitä syödessämme rajoitan sen syömistä, mutta kun vatsa kestää ja kissa voi hyvin, se saa syödä niin paljon kuin haluaa. Silmu on hieno pikkurouva ja jos herne tai sen mössätty osa putoaa sen suusta, se ei suostu enää syömään sitä vaan haluaa uuden, joten hernesession päätteeksi emäntä siivoaa pöydältä vaihtelevan määrän märkää vihreää mössöä ja herneenpaloja, mutta sitä vartenhan palvelusväki on olemassa!

Olin viikonlopun Kalmarissa Lulun kanssa Européringenin järjestämässä eurooppalaisten erikoisnäyttelyssä. Suomesta näyttelyyn lähti kaikkiaan 5 ihmistä ja 7 kissaa ja meidän autoporukkaamme kuului 3 ihmistä ja 5 kissaa. Auto oli pakattu tiukasti, mutta kaikki mahtui mukaan.

Matka sujui hyvin, kaikki kissat ovat jo rutinoituneita matkustajia. Lauantai-iltana osallistuimme yhteiselle illalliselle ruotsalaisten kanssa ja saimme tilaisuuden jutella entisten ja uusien tuttujen kanssa kaikessa rauhassa. Näyttelyssä sunnuntaina Lulu kilpaili ensimmäistä kertaa luokassa 3 ja joutui kisaamaan sertistä ruotsalaista siskopuoltaan GIC Kjällan's Chanellea vastaan. Tiesin jo näyttelyyn ilmoittautuessani, että Chanelle tulee paikalle ja on kivikova vastus, mutta halusin silti lähteä mukaan. Tuomarina ruskeatabbyilla oli Lone Lund ja niinhän siinä kävi, että turkin kontrastin vuoksi Lulu hävisi siskolleen ja sai Ex 2:n. Eipä tosin hävinnyt huonolle kissalle, sillä Chanelle voitti kategorian eli oli BIS!

Kuvassa GIC Kjällan's Chanelle, joka voitti luokan 3 ja oli lisäksi kategorian paras naaras. Takana näyttelyhäkissä torkkuu Eikan poika CH Silkkiturkin Menevä Macho eli Mikki, joka nuoresta iästään huolimatta voitti kategorian jo toista kertaa eli oli Best in Show voittaen paneelissa mm. isoisänsä ja Lulun ja Chanellen isän EC Finnvedens Tokain DSM!

Erikoisnäyttelyn erikoisluokissa Lulu osallistui paras turkinlaatu -kisaan ja oli yllättäen suomalaisista paras sijoittuen kolmanneksi eli putosi pelistä pois kolmanneksi viimeisenä. Paras profiili -kisan Lulu voitti! Lisäksi se sai Lusali's-kissalan erikoispalkinnon eli oli erikoisluokat tuomaroineen Marlene Johanssonin suosikkieurooppalainen.

Kuvassa on Lulun Kalmarissa saamat palkinnot. Erikoisluokkamenestyksen vuoksi palkintoja tuli näin valtavasti, vaikka arvostelutulos oli Ex 2. Voitte vain kuvitella BIS-kissojen palkintojen määrän ja koska meillä oli yksi sellainen mukanamme, auto jouduttiin pakkaamaan kotimatkalle entistä tarkemmin!

Vieläkään ei Essulla ole vauvauutisia, se ultrattiin tänään toisen kerran eikä pentuja ole tulossa. Apeissa tunnelmissa jatketaan toivomista, että vielä joskus tärppää ja seuraavasta kiimasta on tarkoitus yrittää taas.

Santun ensimmäisellä vierailulla ei ollut toivottua tulosta, Essu ei tullut tiineeksi. Seuraavasta kiimasta yritettiin uudelleen ja Santtu saapui takaisin Hotel Toiletiin viime keskiviikkona. Essu oli alkuun todella nihkeä, suorastaan raivoisan vihainen kollille ja ajattelin jo, että taitaa olla turha yritys tämäkin. Santtu on vielä niin herrasmies, että se kuunteli Essun komentelua ja keskeytti lähestymisyrityksensä Essun murinaan. Reilun kahden vuorokauden yhteiselon jälkeen kuuntelin aamulla viiden jälkeen kylppäristä kuuluvia lupaavia ääniä ja lopulta menin katsomaan. Vihdoinkin Essu oli suostunut lähempään tuttavuuteen ja sitten sitä tuttavuutta tehtiinkin ahkerasti koko aamu ja aamupäivä! Iltapäivälla pariskunta tuntui jo saaneen tarpeekseen toisistaan ja Santtu palasi kotiin hyvin suoritetun tehtävän jälkeen. Jos astuminen onnistui toivotulla tavalla, pentuja syntyy juhannuksen jälkeen.

Santtu on komea kolli, isopäinen ja paksuniskainen atleetti. Sillä on hyvä kontrasti ja kaunis tabbykuvio ja sen hopeaväri on alta erittäin vaalea. Luonteeltaan se on rauhallinen ja ystävällinen, hieman ujo mutta kiltti.

Eilisessä Turun näyttelyssä Casimirreillä oli todellinen täysosumapäivä. Kuvassa omistajansa Pirjo Toivonen-Helokankaan sylissä poseeraava Casimirrin Florestan eli nykyiseltä kutsumanimeltään Jorma oli kategorian paras nuori eli Best in Show! Ilonkyyneleet nousivat kasvattajan silmiin, niin hienolta tuntui pojan saavutus. Kaiken lisäksi Jorma sai kuudelta tuomarilta viisi ääntä eli tuomarit olivat lähes yksimielisiä. Lulu menestyi myös erinomaisesti, se oli värin paras ruskeatabby ja tuomarin paras naaras eli molemmat näyttelyyn osallistuneet Casimirrit esiintyivät edukseen paneelissa.

Essu ja Santtu viettivät häitä viime sunnuntaista alkaen. Alkuun Essu oli kiinnostuneempi osapuoli, mutta kun Santulle valkeni, että lähemmäs hiipijä on kaunis neiti, se alkoi lähestyä Essua, joka puolestaan aloitti murina/sähinäesityksen. Kissojen kosiomenot ovat kyllä kummallinen koreografia! Santtu ujosteli sen verran "anoppia", että annoin niiden olla rauhassa kahden enkä siis onnistunut näkemään astumisia. Meteli kyllä oli kova ja karvatuppoja lattialla, joten kontaktia oli otettu. Toisena yönä pariskunta oli onnistunut avaamaan vesihanan ja sotku aamukuudelta kylppärissä kastuneine hiekkoineen ja kuivamuonineen oli näky!

Häiden tiimellyksessä Santtu oli saanut ruman naarmun nenäänsä. Kuvassa se on jo valmiina lähtemään kotiin parin päivän tiiviin kosiskelun jälkeen.

Essua oli sen verran pyöritelty, että sen turkissa tuntui selvä "Eau de Kolli" ja Silmu ei voinut sietää miehelle haisevaa lastaan. Ansa-naapurini tuli apuun ja pesimme yhdessä Essun turkin. Se kävi yllättävän helposti ja nyt Essu on taas puhdas ja tuoksuton. Se oli Santun lähdettyä niin väsynyt, että nukkui koko illan ja yön, sen jälkeen se on ollut kovasti halikipeä sylikissa. Jos häiden vietto onnistui, pentuja syntyy vappuviikolla.

Lulu ja poikansa Florestan olivat näyttelyssä viikonlopun Lahdessa, Lulu vuoden tauon jälkeen ja Florestan ensimmäistä kertaa elämässään. Lulu heittäytyi pikku diivaksi ja yritti sitkeästi kiivetä tuomarin pöydältä emännän syliin, oli näköjään sietämätöntä kun tassut koskettivat pöytää. Tuomari piti Lulusta ja kirjoitti yleisvaikutelmaksi "Attractive mama's Princess" sydämen sisään. Florestanista tuomari piti vielä enemmän ja päivitteli suureen ääneen sen kokoa, laski oikein sormillaan muutamaan kertaan, onko se tosiaan pentuluokan kissa eli alle 6 kk:n ikäinen. Arvosteltuaan pennun, jota kutsui "giant babyksi", tuomari nappasi sen omistajalta ja lähti menemään yleisöjoukon läpi pentu kainalossaan. Jäimme vähän hölmistyneinä pöydän ääreen odottelemaan ja palattuaan tuomari kertoi käyneensä arvuuttelemassa kollegoillaan Florestanin ikää, arvaukset kuulemma menivät 8 kk:sta ylöspäin. Florestan oli elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä sekä värin paras että tuomarin paras ja kasvattaja oli tietysti haljeta ylpeydestä!

Sunnuntaina näyttelyssä oli neljä Silmun lapsenlasta, kun Eikan lapsista paikalla oli kolme Lulun pojan Florestanin lisäksi. Oli kiva nähdä lapsosia taas, tosin Eikan lapset ovat jo täyttäneet vuoden ja alkavat olla aikuisia!

Casimirrin Assi Milare eli Assi täyttää tänään joulupäivänä kunnioitettavat 20 vuotta! Assi asuu Kouvolassa veljeni ja hänen vaimonsa silmäteränä. A-pentue syntyi joulupäivän aamuna 1988, Assi tarkkaan ottaen klo 06.35 ja syntymäpainoa oli 85 g. Nyt ikä toki jo painaa ja pientä vaivaakin on, mutta neidistä pidetään erinomaista huolta ja alkuvuodesta sen tavatessani se innostui vielä leikkimäänkin minttulelulla. Lämpimät onnittelut Assille!

Viime viikonloppuna kävin Tukholmassa näyttelyssä Essun ja Silmun kanssa. Molemmilta puuttui ulkomainen CACIB ja alun perin tarkoitus oli pelata varman päälle ja olla näyttelyssä kaksi päivää. Sunnuntai-illan lemmikkihytit oli kuitenkin jo alkusyksystä varattu loppuun sekä Siljalla että Vikingillä, joten olimmekin näyttelyssä vain päivän.

Silmu matkusti kuin vanha tekijä ja tuomarin pöydällä käyttäytyi kuin äitinsä Rilla, se puski ja kiehnäsi Mira Fonsénia niin, että kirjoittaminen onnistui vasta kun tuomari otti Silmun kainaloonsa. Silmu pääsi myös TP-valintaan, mutta valituksi tuli BIS:ksi asti edennyt korat. Olin Silmusta oikein ylpeä!

Essun kanssa matkustaminen oli oikeaa elämysmatkailua. Se tuli merenkäynnistä pahoinvoivaksi, oksensi ensin ja sitten teki pienet yllätykset hytin kahteen sänkyyn. Kun keinunta loppui, Essukin oli taas oma itsensä. Hotellissa sujui hyvin, mutta näyttelyssä Essu oli jo aika kyllästynyt olemaan aloillaan. Tuomarina oli Glenn Sjöbom, jolla oli tuomarioppilas ja Essu oli ensimmäinen Glennin kolmesta eurooppalaisesta. Saatuaan Essun pöydälle tuomari alkoi kertoa rodusta oppilaalle ja aikaa kului. Essu yritti ensin kiivetä tuomarin olkapäälle ja sitten se huomasi tyhjät tuomarihäkit Glennin takana. Ilmeisesti pieneen päähän pälkähti lähteä tutkimaan niitä ja vaikka pidin siitä kiinni, sen liike oli taas niin salamannopea, että se ehti ponnistaa, mutta ei päässyt tuomarin yli vaan suoraan tämän kaljuun päähän! Suurta vahinkoa ei tapahtunut ja Glenn ymmärsi, että Essu ei tehnyt niin aggressiivisuuttaan, mutta hetken pelkäsin EVA:a. Onneksi Glenn on huumorintajuinen ja kuittasi koko jutun naureskelemalla, arvosteli Essun loppuun, antoi sertin ja kutsui vielä takaisin TP-valintaankin. Molemmat tytöt siis valmistuivat IC:ksi, joten reissu kannatti tehdä.

Kotijoukot olivat naapurini Ansan hoidossa ja Raisu järjesti hoitajalle vähän ylimääräistä vipinää. Perjantai-iltana saamallaan sydämellä se oli piirrellyt taiteellisia viiruja keittiöön ja vähän muuallekin. Sunnuntaiaamun näky taas oli ollut keittiö täynnä multaa, kun vehnänorasruukku oli levitelty pitkin huonetta. Kullanarvoinen kissanhoitajani oli siivonnut jäljet ja olisi ansainnut enemmänkin tuliaisia!

Casimirrin E-pentueen upea isä, EC Finnvedens Tokai on nyt viimein saavuttanut DSM-tittelin! DSM eli Distinguished Show Merit myönnetään kissalle, joka on kansainvälisessä näyttelyssä ollut kategorian tai vastakkaisen sukupuolen paras (BIS tai BOX) vähintään 10 kertaa niin, että ensimmäisen ja kymmenennen voiton välillä on vähintään kaksi vuotta ja yksi päivä. Tokailla kategoriavoittoja on enemmänkin kuin kymmenen, mutta vasta nyt täyttyi aikaraja. Tietääkseni Ruotsissa on ennestään yksi DSM-eurooppalainen ja Suomessa samoin yksi, joten Lulun ja Essun isä pääsi liittymään todella harvalukuiseen joukkoon! Lisäksi Tokai oli Ruotsissa SVERAK:n Årets Katt 2007 -kilpailussa neljäs. Kilpailu oli tiukka, neljä parasta kissaa olivat vajaan puolen pisteen sisällä. Lämpimät onnittelut Evalle ja Weinelle ja tietysti Tokaille!

Lulu ultrattiin tänään ja tällä kertaa se on tiine! Casimirrin F-pentue syntyy elokuun alussa, laskettu päivä on 3.8. Lulu oli taas tapansa mukaan eläinlääkärillä erittäin rauhallinen ja makaili protestoimatta selällään toimenpiteen ajan. Ruoka maistuu pikkuäidille ja se syö enemmän ja useammin kuin ennen, vaikka onkin äitinsä tapaan hyvin valikoiva.

Kävin tänään Tampereella tekemässä Eikan omistajanvaihdospaperit eli Eikka on nyt Kari Ruokorannan kissa. Alunperin Eikan oli määrä siirtyä Karin omistukseen vasta heinäkuussa, mutta koska Kari ja Sini ovat lähdössä pojan kanssa Tallinnan näyttelyyn elokuussa, vaihdos oli järkevää tehdä jo nyt, että Kari voi ilmoittaa kissan näyttelyyn omissa nimissään.

Eikka miehistyy edelleen ja luonne on aivan yhtä rento kuin ennenkin. Tässä poika pötköttelee isäntänsä sylissä.

Eikka on päässyt jyvälle valjaissa ulkoilusta ja Ruokorannoilla onkin iso oma piha, jossa kelpaa keskustella lintujen kanssa. Alkuun ulkoilu oli jännittänyt, mutta nyt Eikka jo kävelee valjaissa kuin vanha tekijä.

EC Delicatin KisKis tuli uusille treffeille Lulun kanssa tiistaina 27.5. Alkuun Lulu oli hieman nihkeä kollia kohtaan, mutta muisti sen huhtikuun tapaamisesta eikä pyrkinyt lainkaan pois kylppäristä. KisKis jaksoi piirittää siveää neitiä ja välillä tuntui, että kosiokeinot olivat vähän kyseenalaisiakin; Lulu lymyili pesukoneen päälle merkkailusuojaksi vedetyn jätesäkin suojassa ja turhautunut kosija yritti lopulta läimäyttelemällä saada sen sieltä esille. Tämä keino ei johtanut välittömään onnistumiseen, vaan pikemminkin neiti vetäytyi entistä tiukemmin jätesäkin suojaan murisemaan.

Lopulta oli edistytty jo melkein tassusta pitelemisen asteelle ja tätä asemasotavaihetta kesti aikansa, kunnes lopulta torstaina Lulu katsoi kosiskelun riittävän ja päästi kollin tositoimiin. Tällä kertaa onnistuin todistamaan kaksi astumista ja koska nuoripari vietti koko seuraavan yön yhdessä, häiden vietto on varmasti jatkunut. Perjantaiaamuna kumpikin vaikutti tyytyväiseltä eikä KisKiskään enää mourunnut Lulun perään, joten perjantaina se sai palata kotiin hyvin suoritetun operaation jälkeen. Jos Lulu on pieniin päin, pennut syntyvät heinä-elokuun vaihteessa.

KisKis on komea poika, sillä on pyöreä päälaki ja upea kontrasti eikä tabbykuviossakaan ole moittimista. KisKisin musta turkki on juureen asti pikimusta ja tämän toivoisin myös periytyvän mahdollisille pennuille. Herra oli myös molempien vierailujen ajan täysin siisti eikä merkkaillut lainkaan.

Lulun ja KisKisin treffeillä ei sitten kuitenkaan päästy itse asiaan, koska pikkuneiti on edelleen neiti, pentuja ei ole tulossa. Uusi yritys on siis edessä, toivottavasti mahdollisimman pian. Lulu ultrattiin kahteen kertaan, koska ensimmäisen tutkimuksen tehnyt eläinlääkäri ei ollut varma tuloksesta ja pyysi meidät kontrolliin kollegalleen. Toimenpide oli tänään jo Lululle tuttu, se makaili selällään tassut ilmassa, hoitaja piteli takajalkoja ja minä etujalkoja ja neiti polki ilmaa siinä pötkötellessään. Edelleenkin Lulu on helpoin käsiteltävä, mitä olen koskaan tavannut!

Eikka osallistui eilen Rurokin näyttelyyn ja sai ensimmäisen CACIB:nsa. Paikalla oli myös kolme Eikan ja Silkkiturkin Kermatassun pentua, jotka suoriutuivat ensimmäisestä näyttelystään hienosti. Kaikki käyttäytyivät kauniisti ja olivat reippaita ja Jarmo Räihä valitsi punatabbypojan Silkkiturkin Menevän Machon TP-pennuksi!

Muru eli Silkkiturkin Makee Mimmi tervehtii isäänsä odotellessaan arvosteluvuoroaan.

EC Delicatin KisKis vieraili meillä kaksi viikkoa sitten. Kävin
hakemassa herran Pirjolta keskiviikkona 2.4. ja nuoripari majoittui kylpyhuoneeseen. Ensimmäiset 8 tuntia Lulu ei pitänyt ajatuksesta lainkaan vaan raapi ovea ja oppi yöllä avaamaankin oven kahvasta painamalla, joten aamuyöllä kasasin barrikadia kylppärin oven taakse, ettei morsian pääse karkuteille. Sen jälkeen kylppärissä hiljeni lupaavasti. Tositoimissa en pariskuntaa nähnyt, mutta jos Lulu tulee äitiinsä, se haluaakin hoitaa yksityisasiansa yksityisesti ja hiirenhiljaa.

Reilu viikko KisKisin vierailun jälkeen Essu-sisko alkoi yllättäen takoa Lulua päähän ja draamaahan siitä seurasi. Sisarukset ovat aina olleet parhaat ystävät, joten tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduin puuttumaan niiden väleihin. Feliway-haihdutin teki kuitenkin tehtävänsä ja tytöt rauhoittuivat. Toivo tietysti heräsi, että Lulu olisi tiine ja sen muuttunut haju olisi saanut Essun reagoimaan. Voihan toki olla niinkin, että Lulu on kerskunut siskolle poikaystävällään niin, että kateelliselta Essulta meni lopulta hermot!

Casimirrin kasvattajasivut julkaistiin lopulta tänään. Yksinkertaisissa sivuissakin oli ensikertalaiselle uskomattoman kova työ ja jos joskus teen uudet, tiedän jo aika monta asiaa, jotka on hyvä miettiä valmiiksi, nyt kaikki oppi tuli kantapään kautta. Kiitos Marikalle vanhojen paperikuvien skannaamisesta ja erityisen lämmin kiitos Petrille kaikesta avusta ja tuesta. Ilman häntä näitä sivuja ei olisi olemassa!