Etusivu

Esittely

Kissat

Pentueet

Pennut

Kuvia

Uutisia

Lisää uutisia


 
 .
Lisää Casimirrin uutisia

21.7.2016

Kävin eilen Iorin perheen kanssa katsomassa Iorin pentuja, jotka ovat nyt 7 viikon ikäisiä. Kovasti ovat pojat kasvaneet ja vaikka aluksi olivat vähän unisia, pian jo leikittiin täyttä päätä. Pienet pomppivat sängyllä lelujen perässä huimia hyppyjä ja mätkähtelivät patjalle selälleen, leluja myös muristen vahdittiin veljiltä. Aika hurmaavia pikkuisia ovat ja toinen punaisista näyttää edelleen kovasti isältään.

cremeCreme poika leikkimässä huiskulla. Tällä on todella kaunis ilme ja se on vankka pikkupoika.

sininenSinitabby poika on todella kauniin värinen ja sillä on hieno kuvio. Tassut ovat isot kuten Ior-isällä ja Lempi-mummollakin.

punainenTämä punatäplikäs kaveri on edelleen ilmeeltään hyvin paljon isänsä näköinen. Vauhdikas pikkumies leikki innokkaasti ja varasi muristen kaikki lelut veljiltä itselleen.

punaisetPunaisilta pojilta meni välillä leikin tiimellyksessä liikennesäännöt sekaisin ja veljen yli oikaistiin lelun perässä aivan empimättä. Toinen punatäplikkäistä on malttanut pysähtyä poseeraamaan, kun toinen vahtii huiskua silmä kovana.

19.7.2016

Casimirrin E-pentue täyttää tänään 10 vuotta, onnea Eikalle ja Stinalle sekä omalle ihanalle Lululleni! 

Pennut syntyivät valvotun yön jälkeen aamulla. Ensimmäinen pentu oli tiukassa, kun sen pää oli poikittain ja Silmun ponnistaessa vain pieni korva tuli näkyviin. Lopulta tiukan työn jälkeen syntyi Eikka sängyn alle ja melkein heti perään Lulu, kun olin juuri saanut ensimmäisen pennun ongittua sängyn alta pesään. Silmu hoiti pennut erinomaisesti, kun oli ensin muutaman päivän kieltäytynyt pissatuspuuhista ja palvelusväki pissatti sen aikaa.

Lulu on elämäni kissa, aivan täydellinen kaikin puolin. Meillä on vahva yhteys ja Lulu ei varsinaisesti edes välitä muista ihmisistä. Ikä ei vielä paina ja näyttelymenestystäkin on jonkin verran tullut. Voin täydestä sydämestäni yhtyä viime sunnuntain tanskalaistuomarimme Pia Nyrupin kommenttiin: "Sweet as hell!!".

Lulu

12.6.2016

Lempin pojasta Iorista tuli isä pari viikkoa sitten, kun Feronian Felicia eli Natiainen synnytti neljä komeaa poikaa. Kovasti toivoin pentueeseen ruskeatabbya tai mustaa tyttöä, mutta Huli ja Natiainen päättivät nyt näin. Pennuista kaksi on punatäplikkäitä, yksi cremetäplikäs ja yksi sinitabby.

Natiainen ja pennutIorin kaunis puoliso Feronian Felicia hoitaa pentujaan niin hyvin kuin kissaemon kuuluukin, vaikka näyttääkin pitävän cremepoikaansa tyynynä.

Iorin pojatKun kävin katsomassa pentuja ne olivat vasta kuuden päivän ikäisiä eivätkä niiden silmät olleet vielä auenneet. Tässä on koko veljessarja mielipuuhassaan tankkaamassa maitoa.

Lempi on ylpeä mummo. Hassulta tuntuu, että Lempillä on lapsenlapsia, kun tyttö itse on meidän vauva. Sekä pentujen emo että mummo ovat vankkoja tyttöjä ja toivottavasti pojistakin tulee sellaisia. 

Lempi

Eilen Ery-Sydin näyttelyssä Hyvinkäällä päästiin pitkästä aikaa valitsemaan värin parasta ruskeatabbykastraattia, kun paikalla oli kolme kilpailijaa, Lulun lisäksi sen tytär Viivi eli Casimirrin Fuuria sekä Lulun veljen pojanpoika, PR SC Feronian Vincent Victoriano eli Velmu. Pidin tulosta etukäteen aika selvänä, Velmu kun on todella komea poika ja ollut voittoisa urallaan enkä oikein uskonut tyttöjen pärjäävän sille vertailussa. Tuomari Marianne Roth kuitenkin ilmoitti pitävänsä Lulun ilmeestä ja Lulu voitti kisan tuomarin sanoja lainaten fuck you -ilmeellään! Enpä ole ennen moista perustelua kuullut, vaikka Lulun näyttelyilmeestä on juttua riittänytkin.

LuluMiten niin fuck you -ilme, miettii Lulu. Kotona ei kulmia tarvitse kurtistella ja silmiinkin voi katsoa, kun ei ole vaaraa, että vieraat ihmiset alkavat käpälöidä. Harmi ettei Lulu näytä tätä ilmettään näyttelyssä!

Essun ruumiinavauksessa ei löytynyt kuolemaa selittävää syytä. Jatkossa nukutukset pelottavat entistä enemmän, mutta omaan eläinlääkäriin on pakko uskaltaa luottaa seuraavan kerran ensi kuussa, kun Lempi menee hammaskiven poistoon.

28.2.2016

Suomen Eurooppalaiskissarengas palkitsi eilen vuosikokouksessaan vuoden 2015 parhaat eurooppalaiskissat. Lulu oli toista vuotta peräkkäin paras veteraani hienoilla tuloksilla ja sai kunniakirjan, palkintolautasen ja pussin kissanruokaa. Voittotulokset olivat BIS ja BOX (eli vastakkaisen sukupuolen paras) Tukholmassa elokuussa ja BIS Lapualla syyskuussa. Pikkurouva otti palkinnot vastaan kotona tyynesti ja palkintoruokakin maistuu. Lulun veljenpoika Mikki oli jälleen kerran vuoden paras kastraattiuros, terveisiä vain Eikka-isälle Tampereelle!

Lulu

13.2.2016

Tänään kävin kylässä Lempin pojan Jessen eli Casimirrin Isidorin luona. Lempin pojat täyttivät vuoden jo joulukuussa, mutta vasta nyt vietimme 1-vuotissynttäreitä.

IsidorJesse oli päiväunilla kun pääsin perille, mutta pian piti jo tutkia vieraan tavarat ja erityisen huolellisesti oli tutustuttava kasvatuskodista kameralaukussa mukana tulleisiin hajuviesteihin.

Jesse oli iso poika jo luovutusikäisenä ja iso se on edelleen. Vähän on vartalo pyöristynyt kastraattina, mutta koska Jesse on ainoa kissa perheessään, sen ruokamäärää muuttamalla paino saadaan putoamaan. Jesse on todella kaunisilmeinen poika ja luonteeltaan varsinainen sylivauva, kasvattajankin sylissä pötkötteli selällään.

IsidorSynttärikahvit juotiin suklaakakun ja muiden herkkujen kera ja pääsihän päivänsankarikin juhlapöytään, tosin vasta kun herkut oli syöty. Jessellä on valtavan isot tassut, aivan kuin Lempillä ja velipoika Iorillakin.

IsidorJessen tyylikäs synttäriposeeraus.

16.12.2015

Casimirrin G-pentue eli Alma, Voitto ja Gaston täyttävät tänään 6 vuotta. Kuten aikaisempinakin vuosina, sain tänäkin vuonna kutsun Helsingissä asuvan Alman synttärijuhlille. Nautimme ihanaa tonnikalapiirakkaa ja makeita herkkuja ja leikimme päivänsankarin ja sen Elli-siskon kanssa. Almaa ujostutti alkuun, mutta pian neiti jo tepasteli olohuoneeseen ja esitteli kaunista masuaan. Alma sai synttärilahjaksi kissanmintulla täytetyn tontun, samanlaisen kuin Lempikin sai näyttelytuliaisina, ja tonttua tutkittiin, vaikka Elli tuntui olevan siitä kiinnostuneempi kuin Alma.

Alma ja Elli ovat siitä erikoisia tyttöjä, että ne eivät revi huonekaluja eivätkä edes koske koriste-esineisiin tai joulukoristeisiin. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että pikkuesineet saavat olla rauhassa, kun kotijoukot eivät jätä tilaisuutta käyttämättä, jos jokin pieni kiinnostava esine unohtuu pöydälle. Ei ole Alma tässä suhteessa sukuunsa tullut.

AlmaAlkuun Alma pysytteli asialinjalla eikä riehaantunut tontun kanssa minkäänlaisiin temppuihin. Vähän vielä jännitti vieras täti, jossa ehkä kuitenkin oli jotain tuttua...

AlmaHetken kuluttua tunnelma vapautui ja Alma esitteli masuaan. Varpaat ovat samanlaiset, pienemmät vain, kuin Voitto-veljellä, joka usein makailee selällään keskellä lattiaa ja pakottaa omistajansa isot koirat väistämään itseään.

ElliLoppuun vielä kuva Alman siskosta Ellistä eli Stormin Ruskasta. Elli on puolisentoista vuotta Almaa vanhempi ja otti aikoinaan pikkuisen Alman hoiviinsa kunnon isosiskon tavoin.

18.10.2015

Raastavan ikävän vastapainoksi sain viikonloppuna mukavankin kokemuksen, kun vierailin kahden kasvattini kotona. Jo 7 vuotta täyttäneen Casimirrin Fidelion eli Vilin kaveriksi muutti keväällä Lempin poika Casimirrin Ior, joka on saanut kutsumanimekseen Huli. 

IorAlkuun Huli tarkkaili minua pienen matkan päästä. Vieraassa oli selvästi jotakin tuttua, mutta asiaa piti huolellisesti harkita ennen kuin tehtiin lähempää tuttavuutta. Tässä kuvassa Huli on aivan kuin Lempi.

Huli täyttää ensi viikolla 10 kuukautta enkä ollut uskoa silmiäni kun näin, miten kookas ja hyvin kehittynyt poika on. Monella aikuisellakaan kollilla ei ole näin komeita poskia ja luovutusikäisenä pennuista hennompi on myös kropaltaan todella voimakas ja vahvaluinen. Ruskea väri on jo ihan hyvä, vaikkakin ruskea tyypillisesti lämpenee iän myötä. Kontrastissa on hieman toivomisen varaa, vaikkakin vertailua vaikeuttaa Vilin aivan täydellinen kontrasti, mutta Hulin kontrasti on parempi kuin Lululla samanikäisenä.

IorVähitellen pääsimme jo leikkimään yhdessä, vaikka kovin totisena Huli minua vielä katsoikin. Nuuhki tarkkaan kädet, vaatteet ja kameralaukun ja sitten jo puskikin kasvattajaansa. Vauhtia riitti niin, että useimmissa leikkikuvissa näkyi vain puolet kissasta.

Huli on Essun lapsenlapsi ja kun velipoika Jesse on leikattu, puhe omistajan kanssa ajautui myös mahdollisiin astutuksiin. Hulin omistaja suhtautuu myönteisesti asiaan, mutta suhteellisen pian pitäisi morsian löytyä, koska kovin kauan Hulia ei leikkaamattomana pidetä eikä varsinkaan jos se alkaa merkata. Itse olisin todella onnellinen, jos poika pääsisi jatkamaan sukuaan, etenkin, kun kasvattajalla on nyt tyhjä paikka kissakiintiössä.

IorLopulta olimme näin läheisissä tunnelmissa. Tässä kuvassa näkyy Hulin pentumaisuuskin hyvin. Takana häämöttää isoveli Vili, joka siis on Lempin serkku. Huli on muuten, kuten veljensäkin, perinyt Lempiltä aivan älyttömän suuret tassut! Kutsun Lempiä välillä Lempi Hopoksi ja Hulistakin tuli, ainakin hetkeksi, Huli Hopo.

FidelioLeveällä ikkunalaudalla oleva pehmeä karva on 7-vuotiaalle Vilille mieluisa pötköttelypaikka.

FidelioKaunis poika Vili.

16.10.2015

Oma pikku päivänsäteeni, rakas tyttöni Essu menehtyi eilisiltana anestesiakomplikaatioon. Mitään huolta ei eläinlääkäriin mennessä ollut, mutta rokotuksen ja verinäytekontrollin lisäksi päätettiin rauhoittaa Essu anaalirauhasten huuhtelua varten. Istuin odotushuoneessa kolmisen varttia ja kun eläinlääkäri kutsui minut sisään, sain kauhukseni kuulla Essun menehtyneen.

Sain hyvästellä pienen tyttöni ja pidellä sitä sylissä kaikessa rauhassa, mutta koko tilanne oli niin järkyttävä, että olen edelleen shokissa enkä voi lakata itkemästä. Kotiin tullessa oli sydäntaraastavaa nähdä Lempin tutkivan tyhjää kuljetusboksia. Olen muutaman kerran kutsunut Essua ennen kuin olen muistanut, että Essu ei enää tule. 

Lempi tuli tavoistaan poiketen sänkyyn viereeni ja aamulla Lulu kävi Essun paikalle sänkyyn, mitä se ei ole ennen tehnyt. Tytöt ymmärtävät jotain pahaa tapahtuneen ja lohduttavat minua minkä voivat, mutta vielä nyt olen aivan lohduton ja kaipaan Essua suunnattomasti. Essu oli täysin ainutlaatuinen kissa, älykäs, sosiaalinen ja aina iloinen ja hyväntuulinen. Kaikissa tilanteissa Essu oli täysillä mukana ja teki kaiken kiihkeästi ja intohimoisesti. Minä rakastin Essua sen syntymästä saakka ja tulen aina rakastamaan ja kaipaamaan pientä tyttöäni.

Essu

24.8.2015

Viime viikonlopun olimme pienellä porukalla Järvan näyttelyssä Tukholman Solvallassa. Matkaan lähti neljä ihmistä ja neljä kissaa kahdella autolla, joten matkustaminen oli mukavan väljää.

Menomatka oli perjantai-illan lähdöllä varsin levoton, kun hyttikäytävällämme asunut nuorten miesten porukka joi päänsä täyteen ja huusi ja metelöi läpi yön. Tuntui että heräsin tunnin välein johonkin äänekkäämpään remakkaan ja kun yöunet olisivat jääneet joka tapauksessa lyhyiksi, laivasta ajoi ulos aika väsynyt joukko.

Ajomatka Solvallaan sujui nopeasti aivan mahtavan sakeassa sumussa. Tie vei yhdessä kohtaa hautausmaan ohi ja näkymä aivan tyhjällä tiellä oli satumaisen upea, kun puut kaartuivat holviksi tien yli, harmi vain että kamera oli takaluukussa.

Européringen järjesti lauantaina eurooppalaisten erikoisnäyttelyn ja paikalla oli kaikkiaan 13 kissaa kolmesta eri maasta. Glenn Sjöbom arvosteli kaikki eurooppalaiset ja valitsi lisäksi voittajat erikoisluokissa paras pää, tasapainoisin vartalo sekä paras väri/kuvio. Glenn valitsi vielä kaksi parasta eurooppalaista ja niistä myöhemmin koko näyttelyn parhaan.

Lululla oli serttikisa, kun Auroran Jakaranda oli samassa luokassa. Jo ennen arvostelun alkua Glenn kertoi, kuinka häntä vieläkin harmittaa, ettei hän voinut nominoida hienoa eurooppalaista Suomessa muutamaa viikkoa aikaisemmin, koska kilpailija oli vielä hienompi, siis Lulu ja voittoisa burma Surokissa heinäkuussa. Glenn kehui jälleen Lulua kovasti ja antoi sille sertin. Värin parhaan valinnassa olivat mukana Lulun isä ja sen omistajien toinen uros ja kauan ei Glennin tarvinnut miettiä ennen kuin päätti Lulun voitosta.

Arvosteltuaan kaikki eurooppalaiset Glenn palkitsi paras väri/kuvio -kisassa tanskalaisen nuoren sinisen uroksen, Abimbola Augustuksen. Paras pää oli Lululla ja tasapainoisin vartalo Mikillä. Lopuksi Glennin kaksi parasta eurooppalaista olivat Lulu ja Mikki, joten erikoisnäyttelyssä ei ruotsalaisille jäänyt käteen mitään.

Tp-valintaan tulivat Lulun lisäksi britti ja devon rex ja kerrottuaan kilpailijoista Glenn kertoi, että voittaja ilman epäilystäkään on Lulu, joten kaikki kilpailut olivat siihen mennessä päättyneet Lulun voittoon.

TokaiLulun ja Essun isä, SP EC Finnvedens Tokai, DSM alkaa 13-vuotiaana jo olla vanha herra, mutta on edelleen näyttelyissä voittoisa.

Paneelissa Lululla oli vastassaan ainoastaan silver shaded britti, jolla on komeat tittelit SW, DSM ja DVM ja jota vastaan Lulu on ennenkin Ruotsissa kilpaillut. Neljän tuomarin äänet menivät tasan, kun Glenn ja Marie Westerlund äänestivät Lulua ja Anne Paloluoma ja Ulrika Eriksson brittiä. Koska näyttelyssä oli paikalla vain nämä neljä kolmoskategorian tuomaria, heidän joukostaan arvottiin tuomari, jonka ääni ratkaisee ja meidän onneksemme arpa osui Marie Westerlundiin, joten Lulu oli BIS-kastraattinaaras. Se oli myös BIS-seniori, joten päivä alkoi olla aika lailla täydellinen. 

Kolmosen paneelin jälkeen erikoisluokkavoittajat kutsuttiin esiin ja esiteltiin yleisölle. Sitten Glenn pyysi paikalle Lulun ja Mikin ja valitsi näistä parhaan. Kehuttuaan ensin molempia hän sanoi Lulun olevan suvereeni ja näin Lulu oli erikoisnäyttelyn paras eurooppalainen! Kuten viime vuonnakin Lulu sai Sonja Gustavssonin muistopalkinnon, joka on kiertopalkintopokaali. Tänäkään vuonna sitä ei annettu (onneksi) mukaan ulkomaille, mutta tällä kertaa sain sentään nähdä sen.

palkitseminenEuropéringenin sihteeri Aurora Wirefors on juuri ojentanut meille parhaan eurooppalaisen palkintoruusukkeen ja pitelee kiertopalkintoa. Oikealla on Järva Kattklubbin puheenjohtaja Arne Grundberg. Kuvan otti Mikko Murtonen.

Illalla kirjoittauduimme hotelliin ja pian sen jälkeen läksimme illalliselle läheiseen italialaiseen ravintolaan tanskalaisten ja muutaman ruotsalaisen kanssa. Soitin etukäteen ja varasin pöydän 9 hengelle ja pöytä oli katettu terassille. Söimme maistuvat ja suuret annokset ja ilta oli oikein mukava, pöydän ääressä puhuttiin suomea, ruotsia, tanskaa ja englantia ja kaikki tulivat ymmärretyiksi.

illallinen

Sunnuntaina Lulun arvosteli Ulrika Eriksson. Lulu sai viimeisen serttinsä ja valmistui Supreme Premierin titteliin! Värin paras -kisan Lulu voitti sunnuntainakin, kun vastassa olivat samat kissat kuin lauantaina. Tp-valinnassa vastassa oli edelliseltä päivältä tuttu britti ja koska Ulrika Eriksson äänesti brittiä edellisenä päivänä, hän piti sitä edelleen Lulua parempana ja näin britti meni paneeliin. Lulu oli paras seniorinaaras, mutta voitto meni urokselle, joten edellisen päivän voitonhuuma ei jatkunut. Paneelin yhteydessä uusi SP palkittiin pienellä kuohuviinipullolla ja esiteltiin yleisölle. Sunnuntaina BIS-kastraattiuros oli Lulun veljenpoika Mikki, näin yksi voitto tuli suomeen sunnuntainakin.

palkinnot

Lulun voittamien palkintojen määrä oli aivan valtava, tässä on vain osa niistä. Lulu on itse tullut tutkimaan palkintojaan, mutta eivät ne kovin kauan jaksaneet tuoretta Supreme Premieriä kiinnostaa. Erityisen onnellinen olin siitä, että sekä Glenn Sjöbom että Marie Westerlund, kokeneita tuomareita molemmat, sanoivat viikonloppuna Lulun olevan yksi parhaista koskaan näkemistään eurooppalaisista.

LuluPaljon palkintoja mielenkiintoisempaa Lulusta oli leikkiä näyttelystä ostetulla uudella huiskulla, joten asiat tärkeysjärjestykseen!

16.7.2015

Kävin tänään vierailulla Lempin pojan Jessen eli Casimirrin Isidorin luona. Jesse on kasvanut kovasti ja sillä on, kuten emollaankin, todella valtavan kokoiset tassut. Ensi viikolla pojat täyttävät 7 kuukautta ja Jesse alkaa jo olla Lempin kokoinen, joten siitä on kasvamassa oikein mukavan kokoinen kollipoika.

Isidor

Jessen koti on pohjakerroksessa ja huoneistoon kuuluu tilava lasitettu terassi, joka onkin Jessen lempipaikka. Siellä se tarkkailee ohikulkijoita, jotka kuulemma pysähtelevät usein ihastelemaan kaunista kissapoikaa lasin toisella puolella. Vierailuni aikana ohi kulki useita koiria, joita Jesse ei lainkaan pelännyt, ja kaksi pikkuista tyttöäkin ilmestyi kissaa katselemaan. Jessellä on kiipeilyteline sekä sisällä että terassilla ja molempia nuoriherra esitteli vieraalle.

Isidor

Luonteeltaan Jesse on kuulemma uusia ihmisiä tavatessaan alkuun hieman varovainen ja tarkkaileva, mutta minut se selvästi muisti, koska tuli suoraan luokse ja alkoi heti puskea. Kovasti on pojassa Lempin näköä, mutta isä-Freddienkin piirteitä teinipojassa voi tunnistaa.

Jesse oli alkuun tarkoitus kastroida jo nuorena, mutta nyt sen nuori isäntä olikin kovasti innostunut ajatuksesta saada Jesselle pentuja ja oli saanut äitinsäkin jo harkitsemaan asiaa. Casimirrin I-pentue on molempien vanhempiensa ainut pentue, joten kasvattajastakin olisi tosi mukavaa, jos pojat pääsisivät jatkamaan sukuaan. Mahdollisten morsianehdokkaiden kannattaa kuitenkin pitää kiirettä, koska jos Jesse intoutuu merkkailemaan, se kastroidaan.

Isidor

21.6.2015

Lempin pojat muuttivat uusiin koteihinsa, toinen maaliskuun lopussa ja toinen huhtikuun alussa. Lapsiaan aggressiivisesti puolustanut Lempi ei rauhoittunut kovinkaan paljon poikien muutettua, joten ratkaisuksi jäi sterilointi. Ihmisille Lempi ei koskaan ole ollut aggressiivinen, mutta toisten kissojen kanssa elämä oli hankalaa, pahimpaan aikaan ainut aikuinen, joka sai liikkua kotonaan normaalisti, oli pentujen mummo Essu. Kukaan ei koskaan tehnyt pennuille mitään, mutta Lempin suojeluvaisto oli jotenkin aivan ylikorostunut. Steriloinnin jälkeen tilanne on rauhoittunut ja Lempi on palannut paikalleen laumassa. Yhtään leikkaamatonta naarasta meillä ei siis enää ole, joten kasvatukseen tulee tauko siihen asti kun kissakiintiössä on tilaa uusille suunnitelmille.

Uuteen kotiin muutimme maaliskuun lopussa ja alku oli hieman hankalaa, kun Lulu-prinsessa päätti olla viihtymättä. Maanantai-iltana päästin kissat bokseista, kun tavarat oli kannettu sisään, ja Lulu ei ensin tullut lainkaan ulos boksista. Sitten kun sänky oli koottu ja pedattu, Lulu pujahti peiton alle ja oli siellä yön vieressäni. Aamulla turvapaikka löytyi vaatekaapista, jossa Lulu vietti kaksi päivää lyhyitä ruoka-, juoma- ja vessataukoja lukuun ottamatta. Vasta keskiviikkoiltana Lulu tuli ulos kaapista (kirjaimellisesti!) ja olikin sitten heti kuin kotonaan. Osasin odottaa takkuista alkua Lulun superkonservatiivisen luonteen tuntien, mutta alkuvaikeus kesti odotettuakin pidempään. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja kissatkin nauttivat uuden kodin tilavammista huoneista. Saimme parvekelasin eteen vanhan tutun verkko-oven, joten parvekkeella voi oleskella turvallisesti, kiitos Juha!

Uuden kodin takapiha on rauhallinen, talon takana on ruohikko ja sitten alkaa pieni metsäkaistale. Lauttasaaressa talomme kahta puolta meni tie ja bussit ajoivat siinä säännöllisesti, täällä autoja ei edes näy takapihalle. Juhannusaattona puin Lempille valjaat ja läksimme ekan kerran ulkoilemaan uudella pihalla. Lempi oli tosi reipas ja kulki häntä pystyssä pitkin pihaa toista tuntia ja muistin taas, että kirja on hyvä ottaa mukaan kissaa ulkoiluttaessa, muuten aika käy helposti pitkäksi.

LempiLempin juhannushymy on aika vastustamaton!

 

13.4.2015

Olin viikonlopun Lulun kanssa Rurokin näyttelyssä Messukeskuksessa. Sunnuntaina Lulun tuomarina veteraaniarvostelussa oli Eva Wieland-Schilla, joka ei ole koskaan noteerannut Lulua millään lailla sitä arvostellessaan enkä nytkään odottanut suuria. Yllätys olikin melkoinen, kun Lulu välittömästi pöydälle päästyään painautui tuomaria vasten ja pysyi siinä koko arvostelun ajan. Tuomari halaili Lulua ja jutteli sille ranskaa ja arvostelutilanne kesti melko kauan, kun molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä. Omistajan leuka kyllä loksahti ällistyksestä, koska Lulu ei koskaan noteeraa muita ihmisiä kuin minut, suorastaan väistelee muiden käsiä. Tällä kertaa tämä täti kuitenkin kelpasi. Alla olevat kuvat otti Merja Lainio.

Lulu

Lulu

Sunnuntaina tapasin pitkästä aikaa Lempin isän, SC Kissakallion Iscadorin eli Iiron, joka on tosi komeassa kunnossa ja olikin tuomarinsa paras kastraattiuros.

IiroKaunis sinitäplikäs Iiro seuraa näyttelyn hulinaa omistajansa ja kasvattajansa Tuula Heinosen sylissä. Tuomari ei löytänyt Iirosta mitään vikaa, taisipa sanoa "täydellisyyttä hipova", joten hyvin meni Lempin isukilla!

8.3.2015

Viime viikon lauantaina Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n vuosikokouksessa palkittiin viime vuoden parhaat eurooppalaiset. Oma rakas tyttöni Lulu sai peräti kaksi palkintoa, Lulu oli sekä paras kastraattinaaras että paras veteraani. SER-FER laskee edelleen Kissaliitosta poiketen mukaan myös ulkomaan tulokset ja näin Lulu voitti molemmat sarjat täysillä pisteillä eli kolmella BIS-voitolla. Olen aivan suunnattoman iloinen ja ylpeä Lulun näyttelymenestyksestä, mutta yhtään rakkaampi se ei voisi olla, vaikka ei näyttelyvoittoja tulisikaan!

Lulu

3.1.2015

Silmu

Casimirrin eurooppalaiskasvatuksen kantaemo Silmu eli IC Pikku-Piun Gilda täyttää tänään 10 vuotta! Silmu on E-pentueen emo ja sillä on lapsenlapsia kaikkiaan kolmen lapsensa kautta, Lulun Casimirrin F, Essun Casimirrin G ja H sekä Eikan Silkkiturkin M ja Armain Nuuskamuikkuset. Sylintäydeltä onnea suloiselle Silmulle!

23.12.2014

Lempi synnytti eilisaamuna kaksi pontevaa ruskeatabbya urospentua. Synnytys sujui ensikertalaiselta hyvin, vaikka pikkuemo valvottikin kasvattajaa koko edeltävän yön. Pennut syntyivät reilun tunnin välein ja olivat, ja ovat edelleen, hyvin tasaisia kooltaan. Lempi hoitaa poikiaan tunnollisesti ja pennut ovat hanakasti nisässä kiinni aina tilaisuuden tullen. Pentuepäiväkirjasta löytyy lisää tietoa ja kuvia, kunhan saan ensin nimet päätettyä.

pennut

21.12.2014

Lempin tiineys alkaa olla viimeisillään ja masu on jo aika muhkea. Olen lomalla koko jouluviikon ja päivystän Lempin synnytystä. Siivosin eilen makuuhuoneen kunnolla ja hain pesälaatikon kellarista. Silmu, Lulu ja Essu ovat käyneet petailemassa laatikkoa ja myös Lempi on sitä tutkinut. Eilisiltana se meni laatikkoon makaamaan ja ajattelin jo, että synnytys alkaa, mutta kysymys oli kuitenkin vain testistä.

LuluKun laskin laatikon eteisen lattialle, Lulu käytti heti tilaisuutta hyväkseen ja kävi tarkastamassa sen. Suurempia kommentteja ei tullut, joten laatikko on valmis pentujen kodiksi. Lulu on itsekin, kuten kaikki Casimirrin eurooppalaispentueet, syntynyt tähän laatikkoon.

Lempi on kasvavan masunsa myötä muuttunut myös käytökseltään. Se on pehmeämpi ja lempeämpi ja ottaa paljon enemmän kontaktia minuun kuin aikaisemmin.

LempiLempi hetki sitten pötköttelemässä pesukoneen päällä olevalla karvalla. Tämä on kaikkien kissojen suosikkipaikka ja Lempi on vallannut sen itselleen yhä useammin tiineyden loppua kohden.

Lempi
Tässä kuvassa masu näkyy vähän paremmin. Kyljellään makailu on uutta ja alkanut vasta tiineyden myötä. Lempi nauttii selvästi kun sen masua silittelee.

7.12.2014

Kävin eilen kylässä kasvattini Vilin eli Casimirrin Fidelion luona. Vili on Lulun poika ja täytti elokuussa 6 vuotta. 

Fidelio
Vilin väri on ihanan lämmin ja turkki kiiltää kauniisti. Poika otti vieraan vastaan emäntänsä sängyllä lepäillen.

Fidelio
Sängyltä Vili siirtyi keittiöön maistelemaan tuliaisherkkuja. Kuva ei ole aivan tarkka, mutta halusin sen mukaan, koska siinä näkyy Vilin upea tabbykuvio!

Fidelio
Tässä kuvassa näkyy Vilin ihanan pehmeä pötköttelypaikka leveällä ikkunalaudalla.

Lempin masu pyöristyy hyvää vauhtia. Olen yrittänyt erottaa pentujen liikkeitä sen kyljistä, mutta se on vaikeaa, koska Lempi alkaa kehrätä heti kun sitä katsoo ja kädellä kokeillessa sen täytyy kieppua puskemaan kättä. Muutaman hennon potkun olen kuitenkin ollut näkevinäni. Pari viikkoa on vielä jäljellä ja sitten on jännät paikat!

Lempi

10.11.2014

Lempin pentusuunnitelmat ovat olleet vaiheikkaat. Ensimmäisen sulhaskokelaan kanssa ei yhteistä säveltä löytynyt ja kolmannen tapaamisen jälkeen oli pakko luovuttaa. Uusi valittu on ruskeatabby nuorimies Pinkkitassun Freddie, jonka kasvamista jouduimme hieman odottamaan. Kävin tapaamassa Freddietä ja sen omistajaa toukokuussa ja silloin sovittiin asioista ja testeistä. Otin myös muutaman kuvan pojasta ja jäimme odottamaan Freddien aikuistumista ja Lempin kiimaa. 

Freddie
Kuvassa Freddie on kahdeksan kuukauden ikäinen juniori. Sillä on kaunis ilme ja tabbykuvio, ruskea väri oli vielä vaiheessa vaikka olikin jo mukavan lämmin. Tuliaishuiskua ei nuori mies voinut vastustaa!

Juhannuksen jälkeisellä viikolla Lempillä alkoi kiima ja päätimme kokeilla. Lempi meni Freddien luo ja kiinnostus oli heti molemminpuolista. Lempi ei nurkissa ujostele vaan lähti heti tutkimaan asuntoa ja Freddie liimautui tytön kantaan. Lempi käveli edellä ja Freddie perässä ja välillä Lempi huikkasi muodollisen sähinän olkansa yli. Tutustuminen oli jatkunut hyvissä merkeissä ja nuoripari piti toisistaan niin paljon, että ne jopa nukkuivat vierekkäin, mutta Lempi ei kuitenkaan tullut tiineeksi.

Ensimmäisen vierailun jälkeen Lempi piti tyypilliseen tapaansa pitkän  kiimatauon ja seuraava tapaaminen oli edessä vasta lokakuussa. Tällä kertaa treffit etenivät häiksi asti ja Freddien emäntä todisti useita astumisia. Annoimme pariskunnan viettää kunnolla aikaa yhdessä ja ne ottivatkin ilon irti yhdessäolostaan ja lepäilivät häähumun lomassa porontaljalla. Kolmen vuorokauden kuluttua Lempi palasi kotiin ja kolmen viikon kuluttua häistä näyttää siltä, että Lempi on vihdoin pieniin päin!

Tiineys on vasta alussa ja kaikkea voi sattua, mutta merkit ovat lupaavat. Lempi on normaalistikin kova tyttö kehräämään ja seurustelemaan, mutta nyt se on aivan jatkuvasti tulossa syliin ja viihtyy siinä pitkiä aikoja. Ruoka maistuu myös hyvin ja erityistä herkkua on luonnonjogurtti, jota menee lusikkatolkulla. Kermaviiliä olen myös tarjonnut, mutta se ei maistu ollenkaan yhtä hyvin. Sydän ja muu raaka liha maistuu myös ja nyt Lempi keskittyy syömiseen ja jättää lihapalan kanssa tanssimiset vähemmälle. 

Lempiä en aio käyttää tiineysultrassa, koska se on erittäin nopea liikkeissään enkä millään jaksa uskoa, että se suostuisi makaamaan selällään paikallaan niin kauan että ultraäänitutkimus onnistuisi, joten odotamme rauhassa. Jos Lempi todella on tiine ja kaikki menee hyvin, pikkuisia Casimirrejä syntyy jouluviikolla. Peukkuja saa pitää!

Lempi

2.11.2014

Kävin eilen kylässä Viivin eli Casimirrin Fuurian luona Pohjois-Helsingissä. Muistatte ehkä pikku-Aleksin, jonka tädin luona Viivi asui ja joka kävi äitinsä kanssa meillä kylässä viime keväänä kissoja, erityisesti Viivin emoa Lulua tapaamassa. Aleksin täti on muuttanut pariksi vuodeksi työkomennukselle ulkomaille ja Viivi asuu sen ajan Aleksin perheen luona.

Viivi

Viivi on 6-vuotias kaunotar, tumma väriltään, mutta linjat ovat säilyneet tyttömäisinä ja turkki kiiltää upeasti. Luonteeltaan Viivi on edelleen hyvin sosiaalinen, rauhallinen ja ystävällinen, joten muutot eivät ole vieneet sen luottamusta ihmisiin ja sitä on selvästi kohdeltu hyvin. Näin Viivissä paljon Lulua ja sen emäntä kertoi näkevänsä siinä myös paljon isän, Delicatin KisKisin piirteitä. Oli ihanaa päästä tapaamaan Viiviä pitkästä aikaa, suloinen pikku-Viivi!

Viivi

18.10.2014

Viime lauantaina olin Lulun kanssa URK:n näyttelyssä Masalassa. Lulu oli tuomarinsa Satu Hämäläisen paras kastraattinaaras ja kilpaili paneelissa BIS-tittelistä. Voittoa ei tällä kertaa tullut, mutta yksi ääni kuitenkin. Näyttelyssä valittiin Best of the Best -voittaja ja kolmoskategorian kastraattinaaras vei sen tittelin eli sama korat kilpaili Lulua vastaan paneelissa. Korat sai 5 tuomarin äänet, mutta Lone Lund äänesti Lulua! Oma kamera oli kotona, mutta Mikko Murtonen otti paneelissa Lulusta seuraavat kuvat.

Lulu ja Lone Lund

Lulua tarkastelee tässä sille äänen antanut tanskalaistuomari Lone Lund. Jännässä paikassa Lulu esittää siperiankissaimitaationsa ja pörhistää turkkinsa pystyyn, jolloin kontrasti vähän kärsii.

Lulu

Lululla oli pulma: sylissä oleminen voittaa pöydällä olemisen (näyttelyssä), mutta voi - vieras täti! Ratkaisu oli kököttäminen peppu pöydällä ja etutassut assarin kädessä. Tämä persoonallinen asento sulatti assistentin sydämen ja kun hain Lulun pois äänestyksen jälkeen, assari sanoi, että Lulu on ihana! Vähän tuo oli hassun näköistä, mutta Lulu oli hyvin cool.

Lulu

Persoonallinen esiintyminen paneelissa toi Lululle lisää yleisöä.

25.8.2014

Palasimme tänään Lulun kanssa Järva Kattklubbin näyttelystä Tukholmasta, jossa vietimme viikonlopun Monikan ja Mikin, Annen ja Armaksen sekä Kadin ja Ampsun ja Kikan kanssa. Näyttely järjestettiin Solvallan raviradalla osana lemmikkitapahtumaa, jossa oli esillä kissojen lisäksi mm. koiria, papukaijoja, jyrsijöitä ja matelijoita.

Matkaan lähdettiin Turusta perjantai-iltana kahdella autolla. Iltalähdöt Turusta ajaa uusi Viking Grace, joka oli meille kaikille uusi kokemus. Laiva oli siisti ja hieno, mutta kahden hengen hyttimme oli niin pieni, että jos laukun ja kuljetusboksin laittoi lattialle, hytin ovi ja vessan ovi eivät kumpikaan mahtuneet aukeamaan. Vanhempien laivojen B2P-hyttin verrattuna tilaa oli tuskin puolet ja vaikka olin Lulun kanssa hytissä kahden, ahdasta oli.

hytti
Otin kuvan selkä ovea vasten seisten. Hytin ainut pöytä on vuoteen jalkopäässä, pääpuoli on niin kapea, että sinne ei pöytää mahdu. Vessan ovi aukeaa vasten vuoteen laitaa ja en ymmärrä miten vessasta pääsee ulos, jos hytissä on toinenkin ihminen! Ainut vapaa lattiatila on sisäänpäin aukeavan hytin oven takana ja jos matkatavarat laittaa siihen, ovea ei saa auki. Matkalaukku ja kuljetusboksi oli pakko nostaa yläsängylle, jotta hytissä pystyi asumaan. En suosittele!

Lauantaiaamuna ajoimme suoraan laivasta näyttelypaikalle. Kissoja oli lähes 400, mutta suomalaisten lisäksi paikalla oli vain kaksi muuta eurooppalaista ja toinen niistä oli Lulun ja Essun isä SP EC Finnvedens Tokai, DSM. Oli mahtavaa tavata Tokain omistajat Eva ja Weine taas pitkästä aikaa! Tokainkin tapasin ensimmäistä kertaa kastraattina ja emme voineet kuin ihmetellä isän ja tyttären yhdennäköisyyttä kun Lulu on pyöristynyt ja Tokai hieman menettänyt kollinposkiaan.

Ruskeatabbyt arvosteli Eiwor Andersson. Koska kastraatteja oli paikalla kolme, hän valitsi värin parhaan ja vertasi Lulua Tokaihin, joka oli uroksista parempi. Kauan ei tuomarin tarvinnut miettiä ennen kuin hän valitsi Tokain tyttärensä edelle. Tp-valinnassa hänellä oli Lulun lisäksi kaksi brittiä, joista sinikilppari tuntui olevan kovasti hänen mieleensä. Kissa ei kuitenkaan antanut tuomarin käsitellä itseään vaan murisi ja lopulta huitaisi tuomaria, jolloin tämä kääntyi Lulun puoleen  ja sanoi "Minä otan sitten tämän". Lulu oli siis tällä kommentilla tuomarin paras kastraattinaaras, vähän halpa voitto mutta voitto kuitenkin. 

Paneelissa Lululla oli vastassaan burmilla ja devon rex ja kun juontaja kertoi voittajan olevan Lulu kaikilla tuomariäänillä (Marie Westerlund, Eiwor Andersson ja Lone Lund), jouduin taas vähän pyyhkimään silmiäni liikutuksesta. Päivän kruunasi Lulun voitto senioriluokassa, jossa Ruotsissa kilpailevat 7-10 -vuotiaat kissat eli Lulu oli BIS-kastraattinaaras ja BIS-seniori! Kun vielä Lulun isä Tokai oli BIS-kastraattiuros ja BIS-veteraani (yli 10-vuotiaat), isän ja tyttären päivä oli täydellinen!

Lulu ja Tokai
Isä ja tytär  poseeraavat ylpeiden omistajiensa sylissä lauantain paneelin jälkeen.

Lauantai-iltana ajoimme Scandic Alvikiin, josta olimme varanneet huoneet. Hotelli oli siisti ja huoneet ihanan tilavat ja viihtyisät. Kysyin respasta ravintolasuositusta ja läksimme syömään läheiseen italialaiseen, jossa ruoka olikin oikein hyvää. Sen kummempaa iltaelämää emme jaksaneet viettää, vaan läksimme nukkumaan.

Sunnuntaina paikalla oli lauantain kissojen lisäksi yksi hopeatabbynaaras. Lulun arvosteli Marie Westerlund, joka puhui pikkuisesta todella kauniisti ja valitsi Lulun myös värin parhaaksi, sanoi menettäneensä sille sydämensä. Tp-valinnassa Lululla oli vastassaan aby ja devon rex ja jälleen Lulu oli tuomarin paras. Paneelissa vastassa oli britti ja burma ja tällä kertaa Lone Lund äänesti brittiä, mutta Marie ja Ulrika Eriksson, joka tuli sunnuntaina paikkaamaan sairastunutta Eiworia, äänestivät Lulua, joten Lulu oli sunnuntainakin BIS-kastraattinaaras. Senioriluokan tuomari Lone Lund laittoi neljä senioirnaarasta järjestykseen ja valitsi Lulun ykköseksi ja kun senioriuroksia ei ollut, Lulu oli BIS-seniori myös sunnuntaina. Kun noudimme seniorivoittoa, juontaja kertoi Lulun olleen näyttelyn paras eurooppalainen. Paneelin jälkeen kävin kysymässä näyttelypäälliköltä mitä se tarkoittaa ja kuka valinnan on tehnyt, koska Tokai saavutti viikonloppuna aivan samat tulokset kuin Lulu. Näyttelypäällikkö kertoi, että kyseessä on kiertopalkintopokaali, Sonja Gustafssonin muistopalkinto, joka jaetaan näyttelyn parhaalle eurooppalaiselle, mutta että he eivät anna sitä ulkomaille (onneksi, koska pokaali oli todella iso!). Valinnan parhaaksi eurooppalaiseksi olivat tehneet tuomarit. Sonja Gustafsson omisti ensimmäisen DSM-eurooppalaisen, ruskeatabbyn kastraattinaaraan nimeltä Scarborough Random. Tapasin Sonjan ja Randomin Tukholman näyttelyssä helmikuussa 2006 ja Sonja oli erittäin ystävällinen ja mukava ihminen. Hän menehtyi valitettavasti pian sen jälkeen nopeasti edenneeseen sairauteen.

Ruotsin Européringen järjesti pienen jäsentapaamisen sunnuntaina ja meidät kutsuttiin mukaan, vaikka kaksi meistä ei olekaan yhdistyksen jäseniä. Puhuimme mielenkiintoisista terveysasioista ja saimme vastata ruotsalaisten kysymykseen siitä, mitä me oikein Suomessa teemme kun meillä ja rodulla menee niin hyvin. Ruotsalaiset kollegamme kertoivat mm. seuraavansa ihaillen sitä miten paljon meillä on kissoja näyttelyissä ja kuinka paljon meillä syntyy pentuja verrattuna heidän tilanteeseensa. Kerroin laatimastamme kasvatuksen tavoiteohjelmasta ja he odottavat innolla saavansa sen luettavakseen kunhan saamme sen käännettyä englanniksi. Myös pentuekyselylomakkemme herätti kiinnostusta. Oli myös ihanaa tavata pitkästä aikaa Ulrika, Aurora ja Marlene!

Kotimatka sujui mukavasti Amorellalla ja selvästi tilavammissa hyteissä. Illallisella nostimme kuohuvat maljat Lulun kunniaksi ja söimme hyvin. Matka oli aivan epätodellisen upea ja tuliaisina 4 BIS-pokaalia, fleecehuopia sekä hilloja ja säilykkeitä, joita löytyi palkintokassista. Tällaista menestystä ei todennäköisesti koskaan enää osu kohdalle, mutta nämä muistot säilyvät ikuisesti!

17.8.2014

Kovan tietotekniikkaväännön jälkeen päädyin jatkamaan uutisia uudelle sivulle, koska kotisivuohjelman uusi versio ei suostu jatkamaan vanhan uutiset-sivun päivitystä. Kaikenlaista jännää on tapahtunut, ensin kannettavan vaihto uuteen, kotisivuohjelman päivitys ja lopulta laajakaistaliittymän vaihto, jonka seurauksena kotisivut katosivat hetkeksi kokonaan. Saunalahden ja Elisan asiakaspalveluiden ystävällisellä avulla ja liittymän minulle myyneen henkilön puutteellisesta informaatiosta huolimatta sivut toimivat taas.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna olin Lulun kanssa Surokin näyttelyssä. Eurooppalaisia oli ilmoitettu näyttelyyn 58 kappaletta ja Surok päätti järjestää rodullemme oman Breed BIS -kilpailun. Se tarkoittaa sitä, että eurooppalaiset kilpailivat vain toisiaan vastaan ja niillä oli myös oma Best in Show -loppukilpailu.

Lululla oli tuomarina Anne Paloluoma, jolla oli oppilas. Ruskeatabbykastraatteja oli paikalla kolme, joten niistä valittiin värin paras. Lulullla oli vastassaan kaksi komeaa herraa, mutta Anne kertoi menettäneensä sydämensä Lululle, jonka siis valitsi värin parhaaksi. Tuomarin parhaan valinnassa oli vastassa kaksi muuta kastraattinaarasta, joista toinen oli vielä nuori ja kehittymässä, joten Annen mukaan todellinen kilpailu käytiin Lulun ja Kadin Ampsun välillä, eikä ensimmäistä kertaa. Mietinnän jälkeen Anne nominoi kuitenkin Lulun.

Sensei oli toimen Casimirri näyttelyssä ja sen tuomari oli Steven Jones. Värin paras ruskeatäplikäs oli naaras, mutta tp-valinnassa Sensei vei voiton ja meni sekin näin paneeliin.

Henley
Sensei ja Steven Jones sopuisissa merkeissä.

Paneelissa Sensei ei saanut ääniä tuomareilta, oppilas tosin äänesti sitä. Lululla oli vastassaan erittäin kokenut ja voitokas ruskeatäplikäs naaras ja tuomareiden äänet menivätkin tasan. Ratkaisua 1-1 tilanteessa kutsuttiin tekemään Martti Peltonen ja hän valitsi Lulun voittajaksi! Kaiken lisäksi Lulu oli myös Breed BIS -veteraani, joten päivä oli hirvittävästä kuumuudesta huolimatta täysosuma.

LuluNäin komea ruusuke ja pokaali tuli Lululle BIS-voitosta ja jopa tuplana. Omistaja näyttäisi olevan ihan aavistuksen enemmän innoissaan kuin pikku päähenkilö. Kuva Pauli Araneva.






 

Yhteystiedot:
Tarja-Leena Sillasto
Helsinki
puh. 050-586 5410
sähköposti

 

 

 
 .