Alfa Romeon syntyvaiheet

24.6.2010 tuli kuluneeksi sata vuotta Alfa Romeon perustamisesta. Ranskalainen polkupyörätehtailija Alexandre Darracq päätti ryhtyä valmistamaan autoja ja vuonna 1899 hän hankki patenttioikeudet ranskalaisen Léon Bolléén rakentamiin autoihin. Darracq'n tehtaalla Suresnes'ssa valmistettiin siitä lähtien yksi- ja kaksisylinterisiä malleja, joilla myös kilpailtiin. Englantilaiset sijoittajat rahoittivat Darracq'ia vuodesta 1902 lähtien. Autonvalmistus laajeni, ja Darracq tahtoi saada paremmin jalansijaa myös Italian markkinoilla, missä merkki oli jo tunnettu. Sillä oli kaksi hyvää edustajaa Torinossa ja Roomassa.

23. helmikuuta 1905 perustettiin Napoliin tytäryhtiö Società Anonima Italiana Darracq. Maantieteellisesti sijainti oli huono. Napoli oli paitsi liian kaukana Ranskasta, myös Milanon, Torinon ja Genovan muodostamasta Pohjois-Italian teollisuuskolmiosta, jossa oli ostokykyisiä asiakkaita. Jo 13. joulukuuta samana vuonna yritys siirtyi Milanoon. Darracq rakennutti lattiapinta-alaltaan 8000 neliömetrin suuruisen tehtaan vanhan Portellon tien varteen. Paikka oli saanut nimensä Milanosta Simplon-solaan johtavan tien varrella sijainneesta portista.

Tarkoitus oli, että Ranskan tehdas toimittaisi osat Portelloon, jossa autot sitten koottaisiin ja viimeisteltäisiin. Tuotantomääärksi oli kaavailtu 600 autoa vuodessa. Koottavia malleja oli kaksi, toinen lähinnä taksikäyttöön ja toinen taloudellinen pikkuauto. Darracq-mallien moottorit olivat alitehoisia, mekaaniset jarrutkin olivat liian heikot. Autot soveltuivat melko hyvin kaupunkitakseiksi, mutta olivat täysin sopimattomia Pohjois-Italian vuoristoteille. Kaiken lisäksi ranskalaisen emoyhtiön tehtaalta toimitettiin huonolaatuisia osia, jotkut niistä olivat jopa täysin käyttökelvottomia. Ilmeisesti itsetietoiset gallialaiset arvelivat, että saapasmaahan voitaisiin surutta kipata kaikki Suresnes'ssa syntyvä susimateriaali. Sitten vuosien 1906-07 taloudellisen noususuhdanteen jälkeen iski lama, joka koetteli erityisen pahasti autoteollisuutta. Alexandre Darracq oli pohjimmiltaan liikemies, joka jätti tekniikan ja sen pulmat muiden huoleksi. Hän ei kyennyt ajoissa näkemään eikä kallistanut korvaaansa Italian tytäryhtiön ongelmille. Yksisylinterisen mallin valmistus päättyi 1909 ja kaksisylinterisen seuraavana vuonna, jolloin Darracq Italiana teki konkurssin.

Joukko milanolaisia liikemiehiä halusi kuitenkin valmistaa täysin italialaisia autoja, he olivat myös vakuuttuneita Milanon kaltaisen suurkaupungin tarjoamista mahdollisuuksista. Lombardialaisen sijoittajaryhmän avulla he saivat Banca Agricola di Milanosta puolen miljoonan liiran suuruisen lainan, lunastivat Darracq Italianan konkurssipesän ja perustivat 24. kesäkuuta 1910 yrityksen nimeltä Anonima Lombarda Fabbrica Automobili, josta alettiin käyttää lyhennystä ALFA.

Alkuperäiseen ALFA:n tunnukseen valittiin kaksi milanolaista symbolia. Vaaleansinisellä pohjalla oleva lasta nielevä vesikäärme yläpuolellaan herttuankruunu on Visconti-suvun vaakunasta. Tarina kertoo, että sitä ehdotti eräs ALFA:lla työskennellyt nuori suunnittelija, joka oli huomannut käärmeen Filarete-tornissa odottaessaan raitiovaunua Piazza Castellolla. Milanon vaakunan punainen risti on peräisin tuhannen vuoden takaa. Vanhan legendan mukaan Milanon seudulta ristiretkelle lähtenyt ritari Giovanni da Rho oli ensimmäisenä koskettanut miekallaan Jerusalemin kaupunginmuuria. Tummansinisessä kehyksessä ovat kullanvärisin kirjaimin sanat ALFA ja MILANO, joiden välissä on kaksi Savoian hallitsijasuvun kultapunostunnusta.



Runsaat sata työntekijää ja parikymmentä toimihenkilöä ryhtyivät toimitusjohtaja Ugo Stellan johdolla valmistamaan autoja ALFA:n nimellä. Tavoitteena oli luoda ja suunnitella autoja, jotka sopisivat erityisesti Italian markkinoille. Ensimmäisen mallin, 24 HP:n suunnitteli Giuseppe Merosi (1872-1956), joka oli tullut Bianchilta ja työskenteli ALFA:n ja myöhemmin Alfa Romeon palveluksessa vuodet 1910-24. Siinä oli nelisylinterinen neljälitrainen rivimoottori, tehoa 42 hv/ 2200 rpm, mikä riitti noin 110 km/h nopeuteen. Myyntihinta oli 12000 liiraa. Mallia valmistettiin vuoteen 1920 saakka 300 kappaletta. Jo perustamisvuonna yrityksen palveluksessa aloitti myös Giuseppe Campari, kuuluisa kilpa-ajaja. Hän oli toiminut Milanon kuninkaallisessa autoklubissa ajo-opettajana Merosin suorittaessa ajotutkintoaan. Camparista olisi voinut tulla kuuluisa oopperalaulaja, jollainen hänen vaimonsakin oli. Merosi muisteli myöhemmin, kuinka hän muistutti kaimaansa ajotunneilla tämän harjoitellessa aarioita: "Campari - emme ole nyt La Scalassa!".

Näin alkoi Alfan historia. Torstaina 24. kesäkuuta 2010 alfistit eri puolilla maailmaa onnittelivat 100-vuotiasta. Tanti auguri!