Maarit ja Aulis Alangon kotisivut !
Tarinoita  arjesta !

Romani nuoret !romanit










Ovet aukenivat romaninuorille ! Kuluvan vuoden tammikuun 7. päivänä aloittivat Jyväskylän Katulähetyksen EkoCenterissä työnsä reippaat uudet romaninuoret; Tenho, Leif, Soraia, Marutzella, Ramona, Merette, Miretta, ja Birgitta. Heidät on tukityöllistetty kahden, kolmen kuukauden työsuhteisiin. Leikkaamossa työskentelevät Ramona, Marutzella ja Mirette. ”Koulupohjani on peruskoulu ja lukio. Tulevaisuudessa haluan lähihoitajaksi. Koen työni ihan mukavana; mutta se saisi alkaa myöhempään kellonaikaan! Työssäni on mukavaa se, että tapaan paljon ihmisiä. Haluaisin saada pidempiaikaisen työn, mutta tukityöllistettynä työsuhteeni on valitettavasti lyhyt! Ehkä huonona puolena voisin mainita sen, että tekstiileistä tulee ihottumaa, ynnä muita kauneuden haittapuolia!”, Ramano arvioi.

Marutzellankin tavoitteena on valmistua joskus lähihoitajaksi. ”Koen työni erittäin myönteisenä; on erittäin hyvä asia, että ihmiset kierrättävät! Pätkätyöllistämisen hyvänä puolena näen sen, että se auttaa ihmisiä alkuun, ja myös sen, että siinä kokeillaan, sopiiko työ ihmiselle. "Määräaikaistyön huonona puolena koen sen, ettei kerkeä tottua töihin määräaikaisella sopimuksella", Marutzella pohtii.

Mirette pitää yllä haavetta valmistua joskus psykologiksi. ”Työ on mukavaa, mutta pölystä tahtoo tulla vähän ihottumaa. Onneksi tämä on pätkätyötä, joten tätä ei tarvitse tehdä niin kovin pitkään”, Mirette lohduttautuu.

Valkoisessa hallissa EkoCenterissä töitä paiskii Tenho. ”Tästä hommasta saa hyvän palkan, ja ennen kaikkea tunteen siitä, että saan jotakin aikaan. Tällaisen pätkätyön pitäisi kestää vähintään puoli vuotta”, Tenho esittää toiveenaan. Vieressä työskentelevä Leif tahtoisi aloittaa ensi syksynä ammattikoulussa autoalan opinnot. ”Koen tämän työn olevan harjoitusta tulevaisuuden töihini. Katulähetyksen tiedän auttavan nuoria, syrjäytyneitä, ja alkoholisteja. Lyhyen työsuhteen ansiosta pääsen välillä lepäämään ennen ammattikoulun alkamista”, Leif kertoo.

Työnjohtaja Aulis Alanko laskee, että Katulähetyksessä on tällä hetkellä töissä 13 romania ”Nämä romaninuoret on työllistetty yhdessä Jyväskylän kaupungin sosiaalitoimen kautta. Heidät on työllistetty määräajaksi; kahden - kolmen kuukauden työsuhteeseen. Sosiaalitoimi on tehnyt valinnan työllistettävistä romaninuorista. Heidän työaikansa on sama kuin muilla; kuusi ja puoli tuntia päivässä. Eco Centerin lisäksi myös Päättymättömässä Tarinassa on romaninuoria töissä.

Jyväskylän Katulähetys on, ainakin näillä näkymin, ainoa yhteistyötaho, mikä on ottanut töihin romaneja. Itse näen haasteellisena tehtävänä nämä romaninuoret ja kouluttamattomat, joilla ei ole visioita, mihin he suuntautuisivat; siksi tähän koetetaan rakentaa erillisohjelmaa. Yhteistyötä ovat tehneet keskenään romanityöntekijät Kyösti Florin, Armas Hagert, työvoimahallinto, Tekevä-säätiö, ja Jaiko”, Aulis Alanko toteaa hyväksi kokemastaan hankkeesta..

Aulikselle romanit tulivat tutuksi jo lapsuudessa, jolloin hänellä oli romanikavereita ja hän on ollut paljon tekemisissä ”tummien” kanssa ja nähnyt romanien kiertolaisuuden paikasta toiseen, hevoskieseillä… ”Monet lapsuuteni tutuista romaniystävistäni ovat monet kouluttautuneet ja sijoittuneet hyviin tehtäviin yhteiskunnassa! Edellytyksiä siis romaneilta löytyy, jos vain on hyvää tahtoa”, työnjohtaja Aulis Alanko sanoo kokemuksesta rohkaistuneena.. Romanien työllistämisessä haetaan heille tulevaisuutta, elämän hallintaa, koulutusta, ja työtä. Romaninuorten kohdalla kokeiltiin niin sanottua työnhakuvalmennusta edellisen kerran viime vuoden alussa. Tämä valmennuskurssin onnistuttua yli odotusten työvoimahallinto oli halukas jatkamaan.

Erkki Hänninen


On kiitoksen aika tuulikki
Sydämellinen kiitos niille viisaille ihmisille, jotka vuonna 1992 marraskuun 5. päivänä perustivat Jyväskylään työttömien yhdistyksen. Yhtä lämmin kiitos myös niille ihmisille, jotka monin eri tavoin tukivat yhdistyksen perustamista. Perustavassa kokouksessa Järjestöjen talolla olivat: Mättö Merja puheenjohtaja, Laine Pentti varapuheenjohtaja, Viikki Timo sihteeri, Alanko Aulis, Teittinen Pekka, Happonen Yrjö, Halonen Matti, Kakkonen-Bättig Maarit, Lehmonen Irma, Heikkinen Pauli, Rantanen Aimo, Hämäläinen Niilo, Järvisalo Pekka, Valtonen Eija, Aartolahti Airi, Saarela Ismo, Pietiläinen Paavo, Ojanen Timo, Häkli Osmo, Uusitalo Jaakko, Mikhailova Irina, Leistiö Raili, Halme Martti, Virtakainen Esa, Heikkilä Raimo, Rennicke Saku, Korpinen Alpo, Korpinen Teresa, Oksanen Erkki, Hahtonen Pentti, Korhonen Maija, Pakarinen Erkki, Kaihlavirta Teuvo. Kiitos heille! SAK:n Keski-Suomen piirisihteeri Raimo Salpakoski vaikutti taustatukena voimakkaasti. Kiitos hänelle!
Yhdistys perustettiin nimellä Keski-Suomen Työttömien toimikunta ry. Rekisteröitiin 12.11.1993 nimellä Keski-Suomen Työttömien Yhdistys ry. Vuodesta 1998 nimi on ollut Jyvässeudun Työttömät ry.
Kymmenvuotisen toiminnan kunniaksi yhdistys tekee tämän juhlalehden lisäksi historiikin, joka julkaistaan 5.11. eli juhlapäivänä. Toivottavasti silloin tavataan! Talo on avoin kaikille asiakkaillemme ja ystävillemme! Juhlan jälkeen arki ja työ työllisyyden parantamiseksi jatkuu.

Tuulikki Väliniemi puheenjohtaja tuulikki.valiniemi@jkl.fi p. 0400-540244

Onnittelu 10-vuotiaalle Jyvässeudun Työttömät ry:lle On ilo onnitella Jyväskylän kaupungin puolesta 10-vuotiasta Jyväskylän seudulla toimivaa aktiivista yhdistystä. Jyvässeudun Työttömät ry tekee tärkeää ja arvostettavaa työtä. Siitä suuri kiitos!
Työttömien yhdistykset ovat 2000-luvulle tultaessa löytäneet paikkansa, raivanneet toimintaesteitä ja ennen kaikkea osoittaneet toimintansa merkityksen. On luotu uusia työpaikkoja kolmannelle sektorille, harrastusmahdollisuuksia, opintokerhoja, terveyspalveluita, virkistysmatkoja ynnä muuta. Ja kaikki vähällä rahalla.
On luotu uutta toimintakulttuuria, jossa kaverista välitetään. Työttömien oma aktiivisuus pitää huolta toisistaan on hatun noston arvoinen asia. Työttömien yhdistysten ylläpitämät kansanruokalat ovat upea suoritus; terveellisen, edullisen aterian lisäksi niissä mahdollistetaan ihmisen sosiaaliset kontaktit päivittäin, millä on suuri merkitys erityisesti yksinasuville. Jyvässeudun Työttömien yhdistyksen Kellarikievarissa Kumppanuustalolla ja Keltinmäen keitaalla asiakkaita saamieni tietojen mukaan on päivittäin noin 400.

Jyväskylän kaupungilla on vastuu kaikista asukkaistaan. Työttömät ovat suuri joukko erilaisia ihmisiä. Jyväskylän työttömyysprosentti on 17.7 %, mikä tarkoittaa 8342 työtöntä, joista työvoimapoliittisissa toimenpiteissä on 1291, loput kokonaan työttömänä. Miehiä 3366, naisia 3685, alle 25-vuotiaita 1538, yli 50-vuotiaita 1687, yli vuoden työttömänä olleita 1806 ja vajaakuntoisia 683. Tilanteen vakavuutta ei voi liikaa korostaa, kun tilastot kertovat, että viime vuosina vain 1 % pitkäaikaistyöttömistä on sijoittunut takaisin ns. normaaleille työmarkkinoille.
Kaupungin tulee kantaa osavastuuta työttömien toiminnasta. Suuri arvostus on annettava sille, että Jyvässeudun Työttömät ry hankkii suuren osan rahoituksesta itse omalla tuotannollaan ja erilaisina avustuksina mm Työ- ja elinkeinokeskukselta, Raha-automaattiyhdistykseltä ym. yhteisöiltä.

Onnea 10-vuotiaalle! Kiitos arvokkaasta työstänne ja työniloa tuleviin vuosiin.

Marja-Leena Viljamaa Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Katulähetyksen Exit-projektin Aulis Alanko ja Hanna-Riikka Alasippola auttavat väsynyttä nuorta.
Keskisuomalaisessa 5.9.2001
Maarit Lantto-Tolvanen: nuoret

Kadonneen vanhemmuuden laskun maksavat lapset Aikuisen puuttuminen näkyy nuorten runsaana päihteiden käyttönä, sanoo tarkkailuluokan opettaja Ari Hyvönen. Pienet, hoikat tytöt juovat yhtä paljon kuin pojat ja fysiikan lait tulevat vastaan. - Monelta aikuiselta on aikuisuus ja vanhemmuus hukassa ja lapset maksavat sen laskun, tarkkailuluokan opettaja Ari Hyvönen huokaa. - Lapsilla on oikeus turvalliseen ja välittävään aikuiseen ja onnelliseen lapsuuteen, Palokan yläasteella ESY-luokan opettajana toimiva Hyvönen painottaa. Hän on huolissaan Suomen nuorisosta. Hyvönen sanoo yhteiskunnan hyväksyvän lasten päihteiden käytön ja tupakoinnin. Hän vaatii vanhempia, virkamiehiä ja vallanpitäjiä tekemään yhdemitään tarttumispintaa päihteisiin elämänsä jossakin vaiheessa, en ole nähnyt moneen vuoteen, hän sanoo. Yleisopetuksessa törmätäänssä töitä, jotta huumeet eivät pian valtaisi tätä otollista maaperää.Hyvönen näkee päihteiden vaikutuksen erityisen selvästi omassa työssään. - Sellaista, jolla ei ole samanlaisiin ongelmiin, mutta tapaukset ovat enemmän yksittäisiä. Lääkkeeksi Hyvönen esittää todellista arvokeskustelua maahan, jossa ollaan kiinnostuttu vain talouselämästä ja pörssikurssien heilahteluista. Myös lainsäädäntö pitäisi muuttaa vastaamaan tätä hetkeä. Esimerkiksi opettajien mahdollisuus puuttua asioihin on nyt vähäinen.

Päättymättömässä tarinassa on yksi huone varattuna väsyneille nuorille. Nuoret nukkuvat patjalla oksennusmalja vieressä. "Me ollaan nuoria ja me saadaan sekoilla" Paikka ja aika: Päättymätön tarina Asemakatu 2, perjantaina 31.8. kello 21. Kokoontumisen tarkoitus: Katulähetyksen etsivää nuorisotyötä tekevät Exit-projektilaiset Hanna-Riikka Alasippola ja Mirikli Hedman sopivat Jyväskylän kaupungin Synkkis-porukkaa vetävän Tiina Taivalantin ja viiden vapaaehtoisen kanssa, kuka partioi missäkin ja mitä nuorisobileitä on tiedossa. Katupartioinnin kohteena ovat nuoret ja varsinkin humalaiset nuoret. Katsotaan, että porukka pysyy hengissä.

Työaika: kello 21-03

Alaikäisten humalaisten vakiopaikka on Jyväskylän Harju, siispä sinne. Huhtasuolla on Perttulan yökahvila avattu ja ilmeisesti myös Säynätsalon nuorisotalo on jo avoinna. Niissä piipahdetaan. Punkkarit juhlivat Lutakossa, sielläkin käydään. Vakiopaikkoja ovat kävelykatu, Telefoonikuja ja linja-autoaseman seutu.Pakettiautolla lähtevät ottavat mukaansa muutaman oksennusvadin, patjan ja huovan. Harjulle suunnistavilla on taskulamput. Kännyköiden numerot tarkistetaan. Työvuoron päätyttyä sulkeutuvat Päättymätön tarinan ovet. Alle 18-vuotiaat pääsevät sinne myös humalassa, muut eivät.

* * * Harju on pahassa maineessa, alaikäiset ryyppäävät rinteillä rankasti. Katutyötä tekevät kertovat yhä nuorempien olevan juovuksissa. - Me ollaan nuoria ja me saadaan sekoilla, väitetään silmät kirkkaina.Vaikka poluilla kilisevät ruskeat olut- ja siideripullot, monet nuoret juovat pirtua ja pontikkaa. Väkevä mahtuu pikkupulloon ja povariin. Juomia terästetään rauhoittavilla lääkkeillä, joita "masentunut nuori" saa kuulemma helposti. Tyhjä Diapam-levy lojuu nurmikolla. Huumeiden käyttäjiä ei näy. Narkomaanit ovat neljän seinän sisällä ja ongelma on silmistä poissa.

* * *Rallien jälkeinen viikonloppu on normaalia rauhallisempi. Telefoonikujalla istuskelee muutama juopotteleva nuori. Yliopistokadun ylittäjiä riittää. Kaksi tyttö istuu jalkakäytävällä ja kiroilee. Sopulimainen vaellus jatkuu jyrkkiä rappusia ylös. Osa horjuu jo alas. Aaltoliike jatkuu koko yön. Selkärepuissa kulkee illan tärkein aine. Suurimmalla osalla pullo on tärkeästi kädessä ja vittu-sanat raikuvat pitkin pimeätä metsänrinnettä.Kaikkia Harjulla olevia ei voi syyttää kännäilystä, mutta useimmat ovat humalassa ja liian moni kaatokunnossa. Sixpack on alkujuoma.Valtaosa juhlijoista on 15 ikävuoden molemmin puolin, mutta joukossa on yhä enemmän 12-13-vuotiaita. Myönteistä on se, että kavereista pidetään huolta, Tiina kertoo.

* * *Mitä te kuvaatte? Kysymys on enemmänkin toteamus.Katulähetyksen väkeä tervehditään kaverillisesti. Hanna-Riikka ja romaniasuun pukeutunut Mirikli kuuluvat nuorten joukkoon, sillä he ovat siellä missä nuoretkin; kaduilla, baareissa, diskoissa, pelihalleissa, tapahtumissa, nuorisotaloilla. Aikuisena, mutta ei tuomitsemassa, vaan auttamassa. Vähän jälkeen iltakymmenen partio havaitsee polun vierellä pienen tumman mytyn. Yläasteikäinen tyttö on vahvassa humalassa ja on huonovointinen. Tyttökaveri istuu vieressä. Kirkas viina on tehnyt tepposet hennolle tytölle. - Kyllä mä haluun Päättymättömään tarinaan, tyttö sopertelee Hanna-Riikalle, joka pyytelee lepäämään Synkkiksen patjoille. Kaveri empii, mutta juopunut vakuuttaa, että se on hyvä paikka. Synkkiksen auto soitetaan hakemaan tytöt ja huonokuntoinen kannetaan autoon. Herttaisenoloisia tyttöjä käy sääliksi. Toisen tytön äiti oli tuonut nuoret Harjulle jo aikaisin illalla ja hakeminen oli sovittu vasta varhaiseen aamuun. Koska tytöt ovat kauempaa naapurikunnasta, katupartio ei lähde viemään heitä kotiin. Vanhemmille ei myöskään soiteta, jos nuoret eivät anna lupaa. Toisinaan nuori joudutaan kello kolmen jälkeen viemään ympäri vuorokauden auki olevaan Kriisikeskus Mobileen. Sieltä ilmoitetaan aina kotiin.

* * * Kuka näille nuorille ostaa viinat? Vanhemmat kaverit, sitä työkseen tekevät tai omat äidit ja isät. Alkoholia lapsilleen ostavat perustelevat toimintaa sillä, että he tietävät silloin ainakin, mitä oma muru juo. Partion mukana kiertelevälle Katulähetyksen Aulis Alangolle tämä ei mahdu päähän. Kun "Jammusedät" antavat tai myyvät juotavaa, maksun aika tulee joskus ja velka on maksettava tavalla tai toisella, Katulähetyksen väki pelkää.Mirikli on saanut romaninuorten vanhemmilta luvan puuttua asioihin ja sen hän on tehnyt. Valtaväestön vanhemmista osa suuttuu, kun heihin otetaan yhteyttä ja kerrotaan nuoren holtittomasta juomisesta.

* * * Nahistelut ja nujakoinnit kuuluvat yöhön. Nuori alkoholipää kuohahtaa herkästi. Varsinkin pienet tytöt ovat ärhäköitä. Kun alkoholia kiskotaan poikien tahtiin, tolkku menee nopeammin ja se näkyy. Kaikista humalaisimpia ovat sintinlaihat tytöt.Tytöt tappelevat myöhemmin yöllä linja-autoaseman lähettyvillä, mutta iltayöstä käyvät pojat käsiksi toisiinsa, nyrkit heiluvat. Toisessa poikien tappelussa on kyse velanperinnästä. Nuorten mäiskimisestä on joku soittanut poliisille. Jotkut nuoret kantavat mukanaan pesäpallomailoja ja puukkoja. Vaikka poliiseja ei normaalisti Harjulla näy, nyt siellä ajelevat auto ja moottoripyörä. Kukaan ei näytä tulevan poliisiautosta ulos, mutta pullot pysyvät piilossa. Poliisilla olisi oikeus tyhjentää kaikki juotavat maahan, mutta siihen se ei ryhdy. Julkisella paikalla juopottelu kun on kielletty.- Kyttä on natsipaska, huudellaan auton takavalojen suojassa.

* * * Harjulle pyörähtäneet synkkisläiset kertovat, että punkkarit olivat tehneet Lutakkoon leirin ja joivat kiljua. Kuokkalan koulun pihaan oli sytytetty nuotio sixpackeistä ja sanomalehdistä. Perttulassa oli rauhallista. Ilmojen viilennyttyä osa nuorista jää lähiöihin ja nuorisotaloille viettämään perjantai-iltaa. Tai sitten järjestetään kotibileitä.Mirikli muistelee, millaista on, kun juhlitaan koulujen ja kesälomien päättymistä. Silloin humalaisia nuoria joutuu etsimään Viitaniemen rantojen pusikoista. Nuoret juhlivat viinalla kaikkea mahdollista, jopa isän 50-vuotispäiviä.Harjun poluilla lojuu jo iltayöstä tyhjiä muovipusseja, pulloja ja koff-pahveja

* * * Koko illan teemana on kadonnut vanhemmuus ja rajoja vailla oleva lapsuus. Miksi Harjullakaan ei näy yhtään aikuista? Vanhempien ihmisten näkyminen rauhoittaisi menoa. Partiolla voi olla illan ja yön aikana kipeitä keskusteluja nuoren kanssa. Itsemurha-ajatukset ja paha olo paljastetaan vierellä kuuntelevalle aikuiselle.

* * * Mirikli, Hanna-Riikka, Tiina ja Synkkiksen vapaaehtoiset käyvät välillä Päättymättömässä tarinassa. Siellä istuu muutama nuori juttelemassa ja pelaamassa Walkers-vapaaehtoisten kanssa. Pari kymmenvuotiaan näköistä kaveria syö sipsejä kahden aikaan yöllä. Porukat ovat kuulemma mökillä, eikä kotiintuloaikaa ole. - Nyt ryyppäämään, ryyppäämään, levy laitetaan soimaan toistamiseen ja nuoret toistavat biisin sanoja antaumuksella.Päättymättömässä tarinassa käy vakiosti 20-30 nuorta. Tämä on heille toinen koti, sanoo Hanna-Riikka. Kahden aikaan yöllä siilitukkainen nuori mies istuu Hanna-Riikan ja toisen työntekijän sylissä ja halaa. - Lennu! Hanna-Riikka katsoo hämmästellen tyttöä, joka tulee sisään selvästi juovuksissa. Tyttöä näyttää hävettävän. - Aikuisen nälkä näkyy, Tiina tietää kymmenen vuoden työkokemuksella .- Miksi ne eivät juttele omien vanhempiensa kanssa? ihmetellään. Työntekijöiltä kysellään aroista asioista, kuten saanko koskaan poikaystävää ja mitä e-pillerit maksavat. Ehkä vieraan aikuisen kanssa on helpompi puhua.


 Tutustumismatka eroosionestoon ja
maisemointiin Tsekissä 4.6-14.6.2003


Mukana : Aulis Alanko Erkki Arvaja Armi Hintikka Usko Hintikka Tapio Virokannas Marjut Junno, liittyi Tsekissä, toimi oppaana ja tulkkina

porukka







Keskiviikko 4.6.2003 Lähdimme Palokasta klo 2:30, haimme Auliksen ja sen jälkeen Tapion ja Erkin EkoCenteriltä. Matka jatkui Helsinkiin Tallinnan Nordic Jet Line-lautalle. Laiva lähti klo 8 ja saavuimme Tallinnaan klo 10. Päivä oli kirkas ja aurinkoinen, mutta merituuli oli vähän koleaa. Tallinnasta jatkoimme heti matkaa etelään päin. Mitä lähemmäksi tulimme Pärnua, sitä lämpöisemmäksi kävi ilma ja nälän tunne ja halu päästä uimaan voimistuivat. Ohitimme Pärnun ja suuntasimme Riikaa kohden. Rajan ylitys sujui vaivatta. Teimme ruokaa Kablassa meren rannalla, mutta emme pystyneet uimaan koska ranta oli niin kivinen. Latvia ei paljon Virosta poikennut, maisemat olivat pitkälti samanlaisia. Riika oli kaunis kaupunki, mutta siellä oli vähän vaikea löytää etelän suuntaan oikealle tielle. Liettuankin rajanylitys sujui hyvin. Panevyzissä harhailimme vähän, mutta tulihan samalla katsottua kaupunkia. Suunnittelimme jäädä Kedziniaihin yöksi, siellä oli mm. oikein hyvä huoltoasema, jossa oli suihkut, vartioitu P-paikka, yms, mutta Erkki halusi mennä Kaunasiin, Liettuan vanhaan pääkaupunkiin, ja niin suuntasimme sinne. Meillä oli netistä saatuna halvan hotellin tiedot ja niin suuntasimme sinne. Kaunas on iso kaupunki, mutta nokinen. Löysimme hotellin aika helposti ja koska oli jo myöhä Usko ja minä menimme hotelliin, jonka nimi oli Aqotz. Se oli kyllä pohjanoteeraus kaikista hotelleista, joissa olemme yöpyneet. Hotellista riittikin naurunaihetta loppumatkalle ja muut olivat onnellisia kun olivat yöpyneet autossa kerrostalon pihalla.

Torstaina 5.6 Aamulla startattiin klo 6:00. Kaikki oli vähän unisia, mutta me Uskon kanssa lähdimme ajamaan ja miehet vielä nukkuivat autossa. Puolan tullissa meni aikaa n. 40 min ja siinä ehtikin tehdä aamupalan ja keittää kahvit. Tarjosimme tullimiehellekin, mutta eipä ottanut. Tullaus oli hyvin tarkka ja tehtiin monessa eri vaiheessa. Maisemat vaihtuivat Puolan maaseutuun, ja erona muihin Baltian maihin oli, että pellot olivat välittömästi tien vieressä ja asutus vähän kauempana. Heinää korjattiin parhaillaan. Liettuan ja Puolan rajalla on kuuluisat rekkajonot, tällä kertaa ainakin 12 km pitkät. Välittömästi tullin jälkeen löysimme vihreän viljavainion, jossa nautimme aamupalaa. Erkki poimi kauniita ruiskaunokkeja ruispellosta vaimolle vietäväksi, niitä oli kuulemma heidän hääkimpussa. Sitten menoksi Suwalkia kohti. Ilma oli lämmennyt, lämpötila oli ehkä 28 cº. Matkanteko oli hikistä puuhaa. Miehet kävivät suihkussa eräällä huoltoasemalla, se virkisti heitä kun eivät olleet käyneetkään kuin kotona lähtiessä. Tie Varsovaan oli kapea ja nyppyläinen. Joimme ja söimme pientä purtavaa autossa matkan aikana. Hiki virtasi. Tapio vaihtui kuskiksi kun tulimme Varsovaan. Se oli iso ja nokisen tuntuinen. Ajoimme jälleen vähän harhaan, mutta ei mitään isompaa ja pääsimme pian Krakovaan johtavalle tielle. Etsimme uinti- ja ruokalepopaikkaa, sellainen löytyikin Bialobrgysså. Aulis paistoi muurikalla makkaraa ja katoimme joen rannalle kauniin pöydän. Ilma oli lämmin n. 28 – 30 c º. Siivosimme myös auton, mutta emme pystyneet uimaan, koska vesi oli niin likaista. Paikalliset kyllä uivat. Klo oli n. 17.15 kun suuntasimme kohti Krakovaa. Tie oli parempaa ja matkaa n. 280 km. Matkalla maisemat muuttuivat vähän kukkulaisemmaksi ja vihreämmäksi ja talot paremmiksi, kaikin puolin vauraamman näköisiksi. Tapio ajoi aikamoista vauhtia. Suomalainen asuntoauto ajoi meidän perässämme ja saavuimme Krakovaan n. 20.30. Löysimme heti leirintäalueen nimeltään Clepardia. Leirintäalue oli oikein kiva. Me Uskon kanssa saimme bungalovin ( oikein sievä ) ja miehet nukkuivat autossa. Pettymykseksemme uima-altaat oli suljettu. Kävimme suihkussa ja se virkisti ja ei muuta kuin unta palloon. Illalla saimme myös kuulla, että aikaeroa oli -1 h.

Pe 6.6 Herätys oli klo. 6 ja päätimme heti aamusta tutustua Krakovaan. Löysimme hyvin tien ja saimme parkkipaikan Wawes - linnan vierestä. Tapio jäi autolle vahtimaan, kun oli jo aiemmin käynyt siellä. Vanha keskiaikainen kauppahalli ei ollut vielä kunnolla auennut, siellä oli ainoastaan yksi myyjä. Kaupat olivat kiinni, mutta kirkot auki rukoushetkeä varten ja pistäydyimme yhdessä katsomassa. Aamu oli ihana, lämmin, samettinen ja Krakova kuuma. P-paikan lähellä oli Royal – linna ( Wawes). Katselimme sitä ulkopäin ja siitä noin 800 metrin päässä oli juutalainen synagoga ja paikallinen tori. Torilta ostimme leipää ja salaattia, tomaattia ja kirsikoita. P-alueen vieressä oli pieni matkamuistotori ja sieltä ostimme ensimmäiset matkamuistot, isäpapalle kävelykepin ja itsellemme linnan pienoismallin. Matka jatkui kohti Auzwitchiä. Löysimme sopivasti oikealle tielle, maisemat oli ihania ja lämpöä noin 28 cº. Iltapäivällä tutustuimme Auchwitchiin, se on todella järkyttävä paikka. Vietimme siellä kolmisen tuntia ja kävimme myös kolmen kilometrin päässä olevassa Birkenaun keskitysleirissä. Tapasimme Auschwitchissa myös suomalaisia matkailijoita Helsingistä. Siellä söimme myös isot pizzat, Erkki ja Tapio halusivat välttämättä, valkosipulia ja siinä meillä olikin tekemistä miten saataisiin informaatio perille. Tytöt eivät osanneet yhtään englantia, asian pelasti seinällä roikkuvat valkosipulit. Usko ja Aulis ostivat pizzat ja ne olivat meidän perhepizzan kokoisia. Suuntasimme n. klo. 15 Tsekkiä kohden. Usko ajoi, löysimme tien nopeasti. Rajan ylitys sujui nopeasti Puolan ja Tsekin rajalla. Ostimme tieverotarran autoomme rajan tuntumassa olevasta kylästä. Ajelimme melko mukavaa kyytiä Tsekin teitä kohti Brnoa. Tiet oli hyviä ja maisemat mahtavia. Välillä pysähdyimme kahvitauolle Hraniceen . Marjut ja Karel olivat tulleet meitä vastaan Brnon ulkopuolelle, Rohlenkan majatalolle. Siellä olimme klo 20.30 paikallista aikaa. Vähän nauratti, kun olimme Marjutille ilmoittaneet alustavaksi tuloajaksi klo 20.00 illalla ja olimme vain puoli tuntia myöhässä tuosta ajasta kolmen päivän ja parintuhannen kilometrin jälkeen. Rohlenkasta siirryimme yliopiston maa- ja metsätaloustieteenlaitoksen oppilasasuntolaan, joissa meidät oli ilmoitettu Oulun yliopiston proffiksi. Annettiin siinä leikillämme myös itsellemme professuurit, Usko arveli olevansa ”pumpuliproffa”, Tapio ”koneproffa”, Armi ”teologianproffa”, Erkki ”filosofianproffa” ja Aulis ”hightech proffa”. Tapio jäi autoon nukkumaan. Me muut nukuimme asuntolassa 2 hengen huoneissa. Suihku oli kovasti tarpeen. Iltapimeällä oli suuri ilotulitus, jota me luulimme ensin ukkoseksi, koska oli myös kova ukkonen ja vettä satoi. Ja sitten nukkumaan, koska huomenna olisi aikainen ylösnousu, kun oltiin lähdössä Prahaan.

La 7.6 Herätys jälleen klo 6. Ei armoa ! Marjut lähti oppaaksi Prahaan. Päivä oli tosi lämmin noin 32 cº. Praha on tosi kaunis kaupunki. Ihanat vanhat kauniisti koristellut talot ja niitä vaan riitti vaikka kuinka paljon. Menimme ensin Prahan yliopiston oppilasasuntolaan, koska majoituimme sinne. Minä asetuin Marjutin kanssa samaan huoneeseen. Sitten ostimme 24h lipun ja lähdimme kaupungille linja-autolla ja ratikalla. Keskustassa menimme ensiksi tapaamaan Marjutin tuttua, Suomen suurlähetystön virkailijaa Marja Leskistä. Hänen kanssaan joimme vanhassa Cafe Imperialissa kahvit ja munkit. Se oli rakennettu 1700-luvulla, sisustettu sisältäpäin pienistä keraamisista mosaiikkilaatoista. Kävimme myös toisessa hienossa kahvilassa katsomassa minkälaista on ns. ”isossa maailmassa”. Suuntasimme sitten kohti vanhaa kaupunkia, Stare Mestoa, ja sen juutalaista korttelia. Siellä on vanha, 1200- luvulla rakennettu ja vielä käytössä oleva synagoga, Euroopan vanhin. Kävimme myös Prahan aukiolla, katsomassa Jan Hussin patsasta. Aukiolla yritimme saada Mastercardilla rahaa, mutta ei onnistunut, ( mitenköhän saldot ??!) ja minä ostin putilaista pashamiinia ja käsintehdyn pellavaliinan. Sitten suuntasimme Kaarlen sillalle ja siellä riitti väkeä, oli katutaiteilijoita, soittajia, laulajia jne. Sillalla voi havaita ja tuntea historian siipien havinaa. Nousimme Uskon kanssa fransiskaanimunkkien pitämään vanhan kirkon torniin, n. 700 porrasta ylös. Huh huh hikeä ! Mutta kivat näköalat vanhaan Prahaan. Kävimme myös St Nikolausin ( joulupukki ) kirkossa Mala’ Stranassa. Mozart on soittanut tämän kirkon urkuja ja voin sanoa että se oli kaunein kirkko missä olin koskaan käynyt. Kirkossa on kauniita patsaita ja marmoripilareita ja kattofresko, jonka koko on 1500 m². Sitten lähdimme syömään hyvät pihvit. Ruokapaikasta tullessamme tapasimme Marjutin tuttavat, Prahan oopperan johtajan ja museon edustajan, joiden kanssa Usko keskusteli mahdollisesta yhteistyöstä maisemointimaton toimittamisessa. Ilta kului nopeasti, mutta Aulikselle tuli vähän hankaluuksia rahan kanssa, kun eräs paikallinen väitti, että Aulis olisi vienyt hänen 200 kruunuaan. Tiukka paikka, mutta siitä selvittiin kuitenkin ihan hyvin. Henkilöllä oli selvästi tarkoitus vähän höynäyttää turistia. Kävimme Tapion kanssa kaupassa ja myöhemmin katselimme vielä Kaarlen sillalla elämää. Pikkuhiljaa aloimme suuntautua kotia kohti campusta metrolla. Väsyneitä satunnaisia matkailijoita nukutti, mutta paljon olimme myös nähneet. Pää tyynyyn ja aamulla Usko ja Tapio lupasivat järjestää aamupalan.

Su 8.6 Heräsin aamulla jo klo 5:30 Marjutin touhuihin, mutta nousin ylös klo 6. Söimme hyvät aamupalat. Oli helluntaipaivä ja minä ja Usko päätimme lähteä etsimään paikallista helluntaiseurakuntaa. Muut lähtivät Marjutin kanssa mm. Troijan linnaan ja muita nähtävyyksiä katsomaan. Lähdimme Uskon kanssa keskustasta jatkamaan ratikalla matkaa. Löysimme pastori asunnon ja hänen äitinsä oli kotona. Hän kertoi muutamalla englannin sanalla ja kartasta näyttämällä, missä rukoushuone sijaitsee. Hän kertoi myös, että oli ollut poikansa perheen kanssa Helsingissä PEK-konferensissa 2001. Saimme selville, että kokous alkaa klo14.30 toisella puolella kaupunkia: Siitä sitten risteilemään pitkin kaupunkia, ensin maanalaisella, sitten ratikalla. Löysimme paikan kartan ja mummon merkkien perusteella suhteellisen mukavasti, osoite Phuhu 28. Heti, kun ulko-oven aukaisi kuului ihana ylistyslaulu. He lauloivat samoja tuttuja lauluja kuin mekin. Ihana tunnelma ja Hengen läsnäolo aistittavissa. Saimme myös tuoda terveiset Suomesta ja nuori tyttö tulkkasi meille englanniksi. Kuitenkin jo klo16:30 meillä oli treffit Cerny Mostissa toisten kanssa ja oli lähdettävä kokouksesta. Pojat ilmoittivat kännykällä hankaluuksista. Marjut oli suuttunut ja jättänyt heidät, mutta ei hätää, meidän poikamme olivat neuvokkaita ja olivat kuunnelleet tapaamispaikan nimen aamulla. Kun tulimme maanalaisella perille, Marjutkin oli meitä vastassa. Näin kaikki olivat koolla ja asiakin saatiin selvitettyä. Ja päälle söimme hyvät tsekkiläiset pihvit. Sitten lähdimme tapaamaan Karel Zlatuskaa sovitulle huoltoasemalle ja jatkoimme matkaa Liberec:iin noin sadan kilometrin päähän Prahasta. Se on myös kaunis kaupunki. Menomatkalla yöpaikkaan söimme illallista Badriehovissa, kaupungista vuoristoon päin, paikallisessa olutkapakassa ja Karel tarjosi. Jatkoimme ylemmäksi vuoristoon, kauniiseen vuoristohotelliin nimeltään Kralovka. Siellä oli kivat huoneet ja hienot alppimaisemat ikkunasta. Ylellistä oli hyvä kylppäri ammeineen. Yksi pieni yksityiskohta oli russakan !! tappaminen. Sänky kutsui taas mieluusti, vaikka yöllä oli tosi kova ukonilma. Salamat leiskuivat tosi mahtavasti, olimmehan ihan ukkospilven sisässä.

Ma 9.6 Söimme maittavan aamupalan ja Karelin johdolla lähdimme matkaan. Pysähdyimme ensin laskettelurinteille ja tutustuimme rinteiden maisemointiin, joka oli toteutettu juuttiverkolla. Sitten menimme Liberec:in yliopistolle tapaamaan professori Oldrich Jirsack:ia, joka oli tuon tekstiiliyliopiston johtaja. He ovat erikoistuneet myös maisemointiin. Euroopassa on vain neljä yliopistoa, jotka opettavat maisemointia. Yliopistolla tapasimme myös Ivo Stephanin, joka tuo Intiasta juuttia ja juuttiverkkoja. Hänen kauttaan olimme tilanneet keväällä erän juuttiverkkoa maisemointitarkoituksiin. Juttelimme miesten kanssa, he haluaisivat tehdä yhteistyötä suomalaisten kanssa, koska meillä on kokemusta EU-projekteista. Tsekkihän liittyy EU:niin vuonna 2004. Marjut kutsuttiin Liberec:issä syksyllä pidettävään konferenssiin. Siirryimme seuraavaksi Mimnosiin maisemointimattoja valmistavaan tehtaaseen. He tekevät pellavasta, villasta, polypropeenista erilaisia mattoja. Miehet ihmettelivät koneita ja niiden nopeutta ja neulureiden neulantiheyttä. Olivat siellä paljon edelle meitä, JykaTuotetta. Tämän jälkeen porukat halusivat lähteä käymään Saksan puolella, sinne oli matkaa vain 25 km. Kaupunki oli nimeltään Zittau, rajalla oli myös pieni kaistale Puolaa. Tulomatkalla pysähdyimme Chrityna-Campingissa uimassa. Illalla Kravlokassa meitä odotti illallinen, mutta auto oli myös putsattava sinä iltana, koska aamulla on taas lähtö kohti Prahaa. Ilta kului nopeasti, kello oli jo 23.30, kun vihdoin päätimme auton putsauksen Auliksen ja Tapion kanssa. Usko jutteli Karelin kanssa maisemoinnista koko ajan. Taas oli kiva käydä nukkumaan.

Ti 10.6 Söimme aamupalan klo. 7.00 Karelin kanssa, hän lähti kohti Brnoa ja me vähän myöhemmin Prahaan tapaamaan ”juuttiedustaja” Stefania ja katsomaan hänen varastoaan. Hän tuo Intiasta maahan erilaisia juuttituotteita. Hänellä on pitkä monikymmenvuotinen kokemus juuttikankaista. Saimme häneltä lahjaksi juuttitekstiilejä ja juuttilaukun sekä näytteitä erilaisista juuttiverkoista ja –kankaista. Hänen kanssaan on varmaan hyvä tehdä yhteistyötä tulevaisuudessa, ainakin hänellä on hyvät valikoimat juuttimateriaaleja. ”Söimme” kahvit ja suuntasimme kohti Brnon kaupunkia, koska halusimme tehdä ostoksia ja nähdä vähän myös kaupunkia. Tähän mennessä olimme vain ajaneet Brnon läpi. Liikekeskuksesta ostimme kristallia ja lapsille tuliaisia. Ilta oli jo yhdeksän ennen kuin palasimme campukselle. Pitää oikein mainita, että tässä Olympia kauppakeskuksessa oli hyvä ruokapaikka, Hypernova, ja iso sellainen. Kauppakeskus oli muutenkin tosi iso ja nykyaikainen ja tavaraa oli tarjolla paljon. Hinnat olivat alhaisemmat kuin Suomessa, mutta laatu vähän huonompaa. Pojat söivät juutalaisen pihvin, joka oli kuulemma erittäin hyvää ! ! . Minä ja Usko otimme perinteisempää ruokaa, tsekkiläistä paistettua lihaa, perunoista ja jauhoista tehtyä leivän näköistä, joka oli juustolla kuorrutettu. Se ei ollut maultaan mitenkään erinomaista ja kyllä sitten saimmekin kuulla huonosta valinnasta. Illalla ihmettelimme miten kaikki Marjutin tavarat saadaan vietyä Suomeen. (huom. lämmintä oli ainakin 34c º)

Ke 11.6 Aamulla söimme Tapion laittaman aamupalan autossa ja lähdimme sitten käymään Karelin kanssa Brnon uusiotuotetehtaalla. Menimme ratikalla, koska se ei ollut kaukana, ja osa lähti Marjutin kanssa kaupungille. Päivä oli taas todella kuuma. Tehdas oli aivan kaupungissa, siellä oli hyvin vanhat koneet, mutta homma pyöri. He tekivät hyvin paljon villapohjaista materiaalia, huovuttivat , värjäsivät ja neulasivat jne. Toimitusjohtaja oli alle 30 v. He tekivät kaikenlaista, askarteluhuopaa, huonekaluihin huopatarroja yms. Heillä oli yhteistyötä myös suomalaisen Kultaturve Oy:n kanssa. Palasimme campukselle, mutta toiset olivat vielä kaupungilla. Laitoimme autoa kuntoon kotimatkaa varten ja kun toiset palasivat kaupungilta, alkoi Marjutin kamojen roudaaminen. Loppujen lopuksi, kun aikamme väänneltiin ja käänneltiin, saatiin ne kohtuullisesti mahtumaan. Pyörä vielä katolle ja sitten menoksi kohti Bratislavaa ja Slovakiaa. Karel oli nimitäin ehdottanut meille paluumatkaa Slovakian kautta, hänen mukaansa siellä oli hyvät tiet ja Tatra-vuoristo oli erikoisuus, joka kannatti nähdä. Slovakian tullista selvisimme nopeasti ja Kytyn kohdalla menimme yli rajan. Saavuimme Bratislavaan ja pysäköimme auton Tonavan rannalle. Wieniin oli matkaa vain noin 63 km. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi kyllä kannattanut käydä sielläkin. Bratislava on iso ja täynnä vanhoja rakennuksia, mutta ne eivät olleet niin hyvässä kunnossa kuin Prahassa. Kävelimme kaupungilla 2h. Näimme talon missä Mozart oli asunut. Cafe Sibylassa istuimme jonkin aikaa. Tapasimme kadulla myös uskovia protestanttikirkosta. Juttelimme heidän kanssaan ja tapaaminen oli iloinen ja siunaava. Osuimme second hand kauppaan ja minä löysin punaisen tirolilais- liivin. Ja taas matka jatkui kohti Nitraa päin. Päivä oli tosi kuuma ehkä n. 38 c° lämmintä. Ohitimme Zvolen kaupungin ja maisemat olivat huimaavat, eipä ole sellaista ennen nähty. Aioimme yöpyä Banska Bystican kaupungissa. Ilta alkoi laskeutua ja kuu ilmestyi taivaalle, ennen kuin vihdoin löysimme n. 20 km kaupungista, Donovalyn kylästä kartasta katsotun leirintäalueen, mutta se oli jo mennyt kiinni. Sitten lähdimme etsimään majapaikkaa kylästä. Huomasimme olevamme talviurheilukeskuksessa, jossa oli paljon hotelleja. Lopuksi löysimme pensionaatin, Donlyn, aivan kylän keskustasta. Se oli ihanan näköinen, oli kiva päästä nukkumaan siistiin paikkaan. Aamulla saimme hämmästellä ihania näkymiä, niin kuin olisimme olleet Alpeilla konsanaan.

To 12.6 Söimme aamupalan ja ihmeeksemme jouduimme maksamaan siitä, mutta se oli hyvin ”cheep”, ihmettelimme myös, että aamulla annettiin kevyttä keittoa. Sitten suuntasimme kohti Ruzonberosia. Tatran vuoristo näkyi kauniina, korkein paikka oli luminen huippu 2664 m korkealla. Liptosky Mikulasin kylässä kävimme uimassa kauniissa Liptoskan Mava – järvessä, ihanat vuoret ympärilla ja vesi kirkasta ”Ihanaa”. Ja matka jatkui Popradin kaupunkia kohti ja sen jälkeen saavuimme Leuvokan kylään, joka oli erittäin kaunis. Sieltä matka jatkui Presoviin, jossa joimme kahvit nykyaikaisella Shellillä, (nimittäin autossa Shellin pihalla). Täydensimme ruokavarastoja, sillä tiedossa oli että, ajamme läpi yön. Svadnikin kaupungin jälkeen ylitimme Puolan rajan. Ilta oli jo tullut ja suunnittelimme ”lounasta”, kun emme olleet syöneet koko päivänä. Ohitimme Rzeszowin kaupungin ja sen jälkeen löysimme huoltoaseman, missä pidimme lepotauon. Aulis lunasti vihdoin lupauksensa letuista. Taikina syntyi nopeasti. Minä valmistin hetkessä ”herkkuaterian” makaroneista ja lihapullista. Herkulliset letut kypsyivät muurikan poltimolla ja lettupannulla. Söimme ulkona lämpimässä illassa maittavan aterian. Paikallisilla riitti ihmettelemistä meidän touhuille. No niin vatsa täynnä ja koko yö ajetaan. Aamupala on varmaan sitten Latvian tai Liettuan tienoilla. Usko ja minä menimme ohjaamoon etupenkille ja muut taakse nukkumaan tai muuten aikaa viettämään. Niskon kaupunki oli suuntana, kartanlukijan tuli olla tarkka pimenevässä illassa. Puolan maisemat ovat niin samanlaiset ajoi mitä tietä hyvänsä. Kehitys ei ole mennyt kovin vauhdikkaasti eteenpäin tässä suuressa valtiossa. Alkumatka taittui vähän hitaasti, oli kehno tie ja paljon kyliä, siis nopeusrajoituksia. Puolalaiset ajavat pimeillä polkupyörillä pimeässä illassa kapeilla teillä, siis tarkkaavainen pitää olla. Takana porukat alkaa hiljenemään kun saavumme Lublinin kaupunkiin. Lublinin jälkeen tie muuttui paremmaksi. Miedzyzee on seuraava pikkukaupunki, sen sain lampun avulla kartasta katsottua. Tapio oli huomannut ottaa pikkulampun mukaan. Alkoi olla puoliyön aika. Usko halusi lähteä nukkumaan ja Tapio ja Erkki ”koppiin” ja suuntana Bialystok. Hyvää yötä.

Pe 13.6 Puoli neljän aikaan alkoi kuulua, että ”herätys”, passit esiin, olimme saapuneet Puolan ja Liettuan rajalle. Uni olisi vielä maittanut, mutta ei auttanut muu kuin nousta ylös. Rajan ylitys meni aika mukavasti. Vaihdoimme jälleen kuskia klo 4.00. Usko rattiin ja minä kartanlukijaksi aamuyöhön, muut vielä nukkumaan muutamaksi tunniksi. Matka jatkui kohti Kaunasin kaupunkia, aamu oli raikas ja aurinkoinen, mutta uni hiipi väkisin silmiin ja siinä torkuin välillä ja välillä katsoin pysyikö kuski hereillä. Tiet olivat hyviä ja matka taittui, välillä tietenkin tankkasimme, mutta ” porukka” nukkui takana, eikä tiennyt mitään. Tulimme jälleen rajalle, tällä kertaa Liettuan ja Latvian. Sen jälkeen pysähdyimme Pankasiin tekemään aamupalaa ja muutenkin siistiytymään rasittavan yön jäljiltä. Jäimme ison hirsisen kahvilan pihaan, missä oli hyvät saniteettitilat. Marjut oli sekä innoissaan että hermostunut tyttären uuden perheen ja omaisten kohtaamisesta. Jälleen ”Grand Hotel” tarjosi maittavan aamupalan ja matka jatkui kohti Riikaa. Ihme juttu, sillä olo tuntui jotenkin pirteältä. Pian alkoi jo Riika häämöttää, Marjutin tyttö asui Jurmalan hiekkarannoilla, siispä sinne auton nokka. Kävimme infosta kysymässä kadun sijaintia ja olimme aivan lähellä. Heillä oli asuntona kaunis vanha huvila. Tervehdimme lyhyesti tytärtä ja hänen perhettään ja jätimme Marjutin sinne. Kävimme kuitenkin katsomassa Jurmalan hiekkarantoja ja keskustan kahvilaa, jossa myytiin konvehteja. Siitä vielä viimeiset tuliaiset kotiin. Sitten matka jatkui kohti Pärnua. Löysimme vihdoin monen mutkan jälkeen tien ulos kaupungista. Uni valtasi jälleen meidät muun väen, paitsi kuljettaja Tapion. Nukkuessamme Tapio oli eksynyt väärälle tiellä ja ajeli sitä pitkin kaikessa rauhassa kunnes Eki huomasi tilanteen. Emme enää kääntyneet takaisin, vaan ajelimme Latvian keskiosan kautta ja Valgan kaupungin kohdalla ylitimme rajan Viron puolelle. Rajalla jouduimme odottamaan 1,5 h, kun rajanviranomaiset huumekoirien kanssa tarkastivat kaikki autot. Joku moottoripyöräkisa oli lähistöllä ja sinne oli menossa paljon porukkaa, ilmeisesti se oli syy tarkkoihin tarkastuksiin. Pieniä hiekkateitä pitkin ajelimme läpi Viljandin maakunnan kohti Petrullan hoitokotia Järvekandissa. Saavuimme illalla vasta n. klo 21.30 perille. Inkeri Hänninen oli meitä vastaanottamassa. Ihana oli käydä saunassa, ja siellä oli vierailemassa myös Kari Lehtinen Korson Helluntaiseurakunnasta. Minä nukuin Alinan uudessa talossa, Usko ja Eki aitassa, muut autossa.

La 14.6 Aamulla herätys klo 7:00. Inkeri oli keittänyt puuroa ja laittanut kahvin pöytään. Kiitimme huolenpidosta ja lähdimme kohti Tallinnaa, missä meidän oli kohdattava vielä Tony Tali, jonka piti antaa nahkaraheja Tessio Backaan myytäväksi ja muutenkin he Ekin kanssa suunnittelevat yhteistyötä. Tapaamiset onnistuivat hyvin ja kävimme vielä Sadamarketissa vihonviimeisillä ostoksilla. Ilma oli viileää, kun lähestyimme Pohjolaa, helteet sai unohtaa. Nordic JetLinen kuljettamana olimme vain vajaan kahden tunnin päästä Helsingissä. Haimme Itäkeskuksesta Hintikan Mikon mukaan kesä lomaa viettämään ja veimme Erkin Tampereelle. Väsyneet, mutta onnelliset matkalaiset saapuivat Jyväskylään klo 18.30. Kaikki oli mennyt oikein hyvin, Taivaan Isän varjelus oli ollut yllämme. Luut vain jäivät kaipaamaan lämpöä, josta olimme saaneet nauttia siellä, sillä Suomineito otti meidät vastaan siinä tavallisessa suomalaisessa koleassa kesäsäässä.

Päiväkirjaa piti: Armi Hintikka
Keskisuomalainen tänään: Maakunta
nuoret 
KUVA: PETTERI KIVIMÄKI

Lasten alkoholinkäyttöön pitäisi puuttua ennen kuin ongelmat alkavat kasautua.

"Ettei mopo olisi karannut kokonaan käsistä"

Päihdeongelmasta kärsivä nuori nainen toivoo, että hänen kierteeseensä olisi puututtu aiemmin - vaikka sitten pakolla.

JYVÄSKYLÄ

Tero Karjalainen

Paulalla (nimi muutettu), 18, on päihdeongelma. Hän on viettänyt yli kolme edellistä vuotta eri laitoksissa. Viime kevät meni katkaisuhoidossa, viinan, lääkkeiden ja huumeiden käytön vuoksi.
Kaikki alkoi kun vilkas ja kokeilunhaluinen Paula kokeili ensimmäisen kerran tupakkaa ja alkoholia. Hän on lähtöisin ns. tavallisesta perheestä. Ei avioeroa, päihdeongelmia eikä alkoholisteja sukulaisia.
- Kahdentoista ikäisenä kokeiltiin kavereiden kanssa kaikkea. Meno alkoi aika pian revetä, Paula kertoo.
Yläasteella kännäys oli jokaviikkoista. Koulunumerot alkoivat laskea ja vanhemmat huolestua. Luokanvalvoja näki Paulan kavereiden kanssa humalassa.
- Luokanvalvoja kyseli, mikä on meno, mutta ei sen kummemmin välittänyt. Vanhemmat toruivat, mutta olivat liian sinisilmäisiä. He eivät tajunneet, kuinka rankkaa meno on. Opettajia kiinnosti vain opettaminen, eivätkä hekään puuttuneet.
Kahdeksannella luokalla Paula otti yhteyttä oppilaanohjaajaan ja pyysi päästä pienryhmäopetukseen. Koulunkäynti ei kiinnostanut tippaakaan.
- Opo sanoi vain, että olen liian fiksu erityisopetukseen. En kuitenkaan pystynyt keskittymään isossa luokassa.
Paula yritti ottaa itseään niskasta kiinni, muttei onnistunut. Ongelmia tuli myös poliisin kanssa.
- Viina ei sovi minulle yhtään. Kaikki menee hyvin puolille öin, mutta sen jälkeen muutun aggressiiviseksi. Saatan raivota ihmisille tai vaikka potkia polkupyöriä ilman syytä. Putkastakin tuli herättyä.
Lopulta hankaluudet kasautuivat. Vanhemmat olivat voimattomia.
Sosiaalityöntekijät sanoivat, että edessä olisi joko laitoshoito tai huostaanotto.
- Isä ja äiti eivät olisi päästäneet minua kotoa pois. Heille se oli valtava pettymys.
Paula toivoisi, että hänen touhuihinsa olisi puututtu aiemmin, vaikka pakolla.
- Silloin 13-14-vuotiaana olisin luultavasti laittanut kaiken murrosiän piikkiin. Jos minut olisi lähetetty aiemmin laitokseen, vaikka pakolla, niin mopo ei olisi karannut kokonaan käsistä. Olisin ehkä vahvemmalla pohjalla kuin nyt. Tai sitten en.
Nyt Paula juo kahvia omassa keittiössä. Hän on päässyt asumaan tukiasuntoon marraskuussa, aloittamaan itsenäisen elämän.
Selvillä vesillä pysyminen ei ole helppoa. Humalan tilalla on tyhjää.
- Viikonlopuiksi pitäisi keksiä tekemistä. Mennä punttikselle tai elokuviin, ettei tulisi lähdettyä baariin
Päihdenuoret siirtyneet keskustasta lähiöihin

ALKOHOLI JA HUUMEET: Lapsen päihdekokeiluihin puututtava varhain.

JYVÄSKYLÄ

Tero Karjalainen

Eurooppalaisen nuorten päihteiden käyttöä käsittelevän ESPAD-tutkimuksen mukaan nuorten humalajuominen Suomessa on tasaantunut huippuvuosistaan.
Kuitenkin Suomi edelleen kuuluu niiden maiden joukkoon, joissa nuorten humalajuominen on yleistä. Tämä näkyy myös Jyväskylässä. Kävelykadun tienoo on rauhoittunut poliisin läsnäolon myötä.
Iltaisin keskustassa näkyy pääasiassa aikuisia, ja voisi olettaa, että kaikki on kunnossa. Ongelmat eivät suinkaan ole hävinneet, vaan ne ovat siirtyneet lähiöihin ja yksityisasuntoihin.
- Tähän menoon on vaikeampi puuttua, koska se ei ole niin selkeästi esillä. Menon hillitseminen vaatii aktiivisuutta myös naapureilta, projektityöntekijä Pepe Orellana Nuorten Ystävät ry:stä sanoo.
Kun lapsi tulee kotiin humalassa tai haisee tupakalle, jonkun on havahduttava. Mitä aiemmin, sitä parempi. Lievemmissä tapauksissa katse kohdistuu vanhempiin. Mikäli asia tulee vanhempien eteen viranomaisten kautta, tilanne voi siinä vaiheessa olla jo pahempi.
Ongelmana on usein, ettei kukaan ota vastuuta, kun lapsi ajelehtii kotona ja koulussa.
- Alaikäisen päihteiden käytöstä pitäisi aina olla huolissaan, Orellana muistuttaa.
Hänen mukaansa vanhempien tulisi reagoida ensimmäiseen havaittuun päihdekokeiluun. Oma huoli ja epäily kannattaa ottaa puheeksi lapsen kanssa. Vanhempien on valmistauduttava perustelemaan myös omaa alkoholinkäyttöään, koska usein lapsi pitää vanhempien vaatimuksia ja omaa suhtautumista alkoholiin ristiriitaisena.
- Lapselta kannattaa kysyä, mikä oli se juttu, jonka vuoksi piti kokeilla. Nuori ihminen haluaa, että joku on kiinnostunut hänen asioistaan.
Aikuisen tulisi tuoda huolensa esiin. Rangaistukset ilman syvempää keskustelua eivät ole ensikokeilujen käsittelyyn paras mahdollinen keino, Orellana kertoo.
Mikäli lapsi tupakoi säännöllisesti ja tavataan toistuvasti päihtyneenä, aikuisten pitäisi viimeistään puuttua tilanteeseen. Kun omat keinot loppuvat, kannattaa pyytää ulkopuolista tukea. Neuvoja voi kysyä myös nimettömänä.
- Koulukuraattoriin, perheneuvolaan, päihdetyöntekijöihin tai sosiaalityöntekijään voi ottaa yhteyttä ilman leimautumisen pelkoa. Monilla huostaanotto on se suurin peikko, mutta se on viimeinen keino puuttumisessa. Näitä asioita aletaan ratkaista yhdessä, avohuollon keinoin, Orellana sanoo.

JYVÄSKYLÄN SEUTU 6

Diasarja ESPAD-tutkimuksesta löytyy Stakesin sivuilta www.stakes.fi/neuvoa-antavat.

 

Tämä sivu varattu seuraavalle tarinalle


talo Paluu etusivulle