Päivitetty 2.4.2012
Olen syntynyt Rautjärven Ilmeellä Jääkallion Pajarissa. Tämä paikka on
nyt Venäjän puolella noin kahden kilometrin päässä valtakunnan rajasta.
Ilmee oli 1800-luvun lopulle saakka Hiitolan
kappeliseurakunta. Tuolloin Ilmeestä tuli Rautjärven seurakuntaan
kuuluva rukoushuonekunta, jolla oli oma kirkko ja muutama työntekijä.
Talvisodan päätyttyä siirryimme evakkoon sukulaistaloon Simpeleelle. Jatkosodan
aikana lähdimme takaisin kotiseudullemme Ilmeelle. Syntymäkoti oli tuhottu. Uusi lähtö seurasi 1944 syksyllä. Taas
tulimme Simpeleelle. Syksyllä 1946 perheellemme
osoitettiin uusi kotipaikka Sulkavalta.
Tila sijaitsi Partalansaaressa Kulkemuksen rannalla Rokanlahdessa.
Koulunkäynnin aloitin 1938 Rautjärven Ilmeen
Salokylän kansakoulussa. Koulumatkaa kertyi viisi kilometriä ja sekin oli
vain metsäpolkua, talvisin hevosteitä. Alla on valokuva. Olen silloin
ensimmäisellä luokalla. Opettajana on Elli Lötjönen. Minä olen kuvassa toiseksi
ylimmässä rivissä vasemmalta neljäs.
Salokyläläisten kokoontumisissa oli usein myös luokkamme oppilaita. Kerran meitä oli melko runsaasti, joten otettiin yhteinen kuva. Se on alla.
Työhistoriani
Paimenpoika
Kesällä 1945 olin paimenpoikana ja maataloustöissä Rautjärven Metsäkylässä
Väinö ja Einar Narsakan talossa. Paimensin karjaa monien muitten paimenien
kanssa Laikon lentokentän tienoilla. Näistä ajoista on Jaakko Vilkko kertonut
toimittamassaan kirjassa "Rajaristin kylät", sivut 96 - 103.
Tehdastyöläinen
Keväästä 1946 alkaen sain kokea, mitä on tehdastyö. Olin aluksi ulkotöissä
ja sahalla. Pian minut ohjattiin paperikoneen ääreen. Olin seuraavan vuoden
keskikesään saakka prässipoikana paperi- ja kartonkikoneella "Yhtyneitten
paperitehtaitten" Simpeleen tehtaalla. Viimeiset ajat tein
vapaapäiviä. Oli viikossa kaksi aamuvuoroa (klo 6.00 - 14.00), kaksi iltavuoroa
(klo 14.00 - 22.00) ja kaksi yövuoroa (klo 22.00 - 6.00), 48 tuntia viikossa.
Paperikoneen voimanlähteenä oli höyrykone ja kartonkikone sai voimansa
sähkömoottoreista. Kuului valtava hihnojen loiske ja muitakin hälyääniä oli
paljon. Silloin ei vielä käytetty kuulosuojaimia. Prässipoika viestitti
koneella tapahtuneista häiriöistä muille koneella työskenteleville vislaten ja
käsimerkein. Toiset käyttivät pilliä ja toiset sormia vislatessaan.
Alla on valokuva paperi- ja kartonkikoneen työntekijöistä eräässä vuorossa,
taisi olla yövuoro. Olen tuossa kuvassa eturivissä kolmas vasemmalta.
Vieressäni on paperikoneen "prässipoika" Aili Lankinen, myöhemmin
Asikainen. Eturivissä äärimmäisenä oikealla on paperikoneenhoitaja Heikki
Poutanen. Myöhemmin paperikone siirrettiin Jämsän Kaipolan tehtaille ja Heikki
Poutanen meni koneensa mukana sinne jatkamaan tutuksi käynyttä työtänsä.
Kun olin tehtaalla työssä, oli kartonkikoneen nopeus noin 30 metriä
minuutissa ja paperikoneen huippunopeus noin 130 - 140 metriä minuutissa.
Nopeus riippui paperin laadusta, mitä ohuempi paperi sitä nopeampi vauhti.
Nykyisten koneitten nopeudet mainitaan sadoissa metreissä minuutissa.
Tehtaalla näin monia huomattavia henkilöitä. Jalkaväenkenraali Rudolf
Walden tutustui tehtaaseensa. Tuolloin hän oli jo halvaantunut, joten häntä
kuljetettiin pyörätuolissa.
Kenraali A. E.
Martola tutustui koneenhoitaja Lauri Peipon opastamana paperinvalmistukseen
muutamana työvuoronamme. Kerrottiin, että hän rupeaa myymään "Yhtyneitten
" paperia. Hänhän oli äskettäin menettänyt Uudenmaan läänin maaherran
paikan. - Myöhemmin Martola toimi korkeissa YK:n viroissa.
Opettaja
Olen toiminut luokanopettajana kansakoulussa ja peruskoulussa Keuruulla sekä
erityisopettajana Mikkelin maalaiskunnassa, Keuruulla ja Lappeenrannassa. Nyt
olen eläkkeellä ja asun Imatralla.
Opettajaksi valmistuin Kajaanin seminaarista keväällä 1960. Lokakuussa 2000
vietettiin entisessä seminaarissa sen perustamisen 100-vuotisjuhlia. Olen
koonnut juhlan kunniaksi valokuvia seminaarista vuosien varrelta.
VALOKUVIA SEMINAARISTA
Ensimmäinen työpaikkani opettajana oli Pihlajaveden kunnan Kirkonkylän
kansakoulu vuodesta 1960 vuoteen 1965, minkä jälkeen olin saman kunnan Aseman
koulussa. Tuona aikana Kirkonkylän koulupiiri yhdistettiin Aseman piiriin
(1966) ja Pihlajaven kunta liittyi Keuruun
kuntaan (1969). Aseman koulun nimi muutettiin Pihlajaveden kouluksi.
Peruskouluun siirtymisen myötä Pihlajaveden kansakoulusta tuli Pihlajaveden
peruskoulun ala-aste (1974). Lopullisesti lähdin Pihlajaveden koulusta 1976 ja
kokonaan Keuruulta Lappeenrantaan
vuonna 1983. Työpaikakseni tuli Kimpisen yläaste. Samoissa
tiloissa toimii myös Kimpisen lukio. Yläasteella ja lukiolla on yhteisiä
opettajia.