Laulajan päiväkirja

Vuosi 2010 - 24.6 Afa Good
Vuosi 2007 - 20.11 Ari G
vuosi 2006 - 5 .9. Ari G - 19.8. Ari G - 17.8. Ari

Ari G 24.6.2010

Jaa että mun “Laulajan päiväkirja” on ollut “vähän aikaa” tauolla – kun on ollut aina vaan enemmän ja enemmän TÖITÄ, ja muuta tekemistä, olemista, ehkä funtsimistakin. No, joka tapauksessa on kiirettä piisannu. Olen joutunut toteamaan muutamia kertoja kun jonkun kanssa on asioista juteltu, että vaikka mun päätoimeni aloilla (valokuvaus-, taide- ja kehysalat) on yleisesti ottaen työt ja kauppa vähentynyt. Mulla se kaikki on lisääntynyt. Siihen on monenlaisia selityksiä, mutta lähimpänä totuutta lienee se, että hommia tulee nykyisin pyöritettyä vähän pienemmällä porukalla ja sitten kun tarvitaan joustoja niin se “jousto” olen minä itse. Itsepähän olen tieni valinnu - pääosin. Nyt on kuitenkin valoa tunnelin päässä siinäkin mielessä, että olen viimeinkin saanut kootuksi aika kivan työtiimin muutaman osa-aikaisen, työtelijään ja joustavankin, työntekijän kanssa. Mulla on kivat työkaverit. Hyvistä työkavereista vaikka maksaa vähän. Niinhän pienyrittäjä tekee, jos haluaa työkavereita itselleen. Katariina ja Samu ovat olleet suurena apuna, että olen saanut kaaosta pikku tehtaassani (myrsky vesilasissa vai!?) jonkinlaisiin aisoihin. Ja nyt voi ns tulipalojen sammuttelun sijaan jo alkaa katselemaan kehityskohteita. Vielä on kuitenkin tehtäviä, niitä rästejä muutamia, ennen kuin pääsee järkkäileen kuvioita uusille urille. Nyt on kuitenkin jo vähän tilaa ajatella. Ja tehdä muitakin asioita, eikä niistä muista asioista toden totta ensimmäinen ole päiväkirjan kirjoittaminen, mutta se on yksi merkki siitä, että on muutakin elämää kuin työ.

Kiireitä on siis kuitenkin edelleen riittänyt, nyt taas sitä laulamistakin. Keikoillakin on ehtinyt taas käymään. Mukavien 5kymppisiltamien yhteydessä soiteltiin ystävien kanssa useammallakin kokoonpanolla ja yksinkin. Muutamia kokoonpanoja jäi vetämättä esillekin, kun sitä ohjelmaa siellä Kevätjuhlassa 29.5. vanhalla Sorrilan koulullamme olikin sitten aika paljon. Sitä show’ta olikin sitten ihan mukavasti, ilmaantui iloksemme enemmänkin ystävien korkeatasoista ohjelmaa, jonka siis ikään kuin sain lahjaksi ja jonka taas jaoin kaikkien upeiden ihmisten kanssa jotka sitä olivat kanssani jakamassa. Se juttu siellä koulun salissa oli ikimuistoinen ja onnistunut juttu, siitä lisää www.velmu.com :issa. Pippaloiden jatkot paikallisessa Rock-Lolassa oli hyvä “jatke” upealle illalle, mutta kyllä se varsinainen juttu oli se Kevätjuhla. Kiitos vielä kaikille tavalla ja toisella mukana olleille!

Juhlien jälkeen jatkui se mukava ja mielenkiintoinen arki. Ja kiire.
Kuten edellisessä päiväkirjamerkinnässäni 2,5 vuoden takaa taisin mainita, kiireeni liittyvät etupäässä leipätöihini, valokuvaus- ja kehystyshommiin. Ja toiset kiireet sivuhommissani. Erilaiset luovat produktiot. Niitä on yhtä paljon kuin ennenkin. Joitakin niistä on saatu sentään päätökseen, mutta asioita on vielä ns. prosessissa.

Suuritöisimpiä yksittäisiä produktioina sisältää DVD-sektori. Siellä meillä tosin on vain kaksi tuotetta työn alla, niistä toinen on se vuosia pohjustettu ja tehty; suurempi produktio josta voin pian kertoa varmasti jo lisää. Kun Irwinismin ABC saatiin valmiiksi, oli tarkoitus heti perään tehdä: Vuosikertasarjan ns. 1C -osa, Irwin 1966. Sen kanssa tulikin sitten useampi tenkkapoo vastaan. Monet asiat on kuitenkin nyt saatettu sellaiseen asentoon, josta ne saadaan DVD-levylle ja yleisön katsottavaksi, jo huomattavasti helpommin kuin aiemmin, jolloin oli isommat esteet vastassa. nyt ei tarvita enää kuin yksi elementti auki, sopimustekninen asia, niin voimme päästää sen jo jonkin aikaa irwinisti-porukoissa kovastikin odotetun tuotteen niille sisäpiirimarkkinoille, jollaiseksi irwinismin kenttää voisi kutsua. Laajemman yleisön tuote on tulossa laajempaan jakeluun. Levy-yhtiölle tehtävä isompi DVD-produktio on loppusuoralla pian. Näistä kaikista tosiaan taas lisää seuraavissa “blogeissani“, joita ei kenenkään tarvitse odotella enää tällaisia vuosilaskurilla laskettavia aikoja heh. Kyllä näitä päiväkirjamerkintöjä jotkut varmaankin seuraavat, kun tästä on mulle aina silloin tällöin eri yhteyksissä mainittu. Nyt muka kerkesi sitten vähän kirjoittamaan.

Muista produktioista mainittakoon pitkäsoittolevyni valmistuminen, se todellakin valmistuu kaiken aikaa. Yli puolet materiaalista on jo valmiina, masteroitunakin, siitä on ne pari sinkkulohkaisuakin jo hissukseen julkaistu omilla kentillä, syksyllä olisi tarkoitus saada tuokin kaikki päätökseen. Kirjojen puolella tapahtuu myös, mutta niiden julkaisuista olen oppinut olemaan puhumatta, ennen kuin painokoneet ovat puhuneet…

Töiden, arjen ja juhlan lisäksi on mukavia asioita sellaiset, kuin ystävät ja heidän kanssaan ajan viettäminen ja musisointi esim. Bändejäkin on heti useampi, muutaman tämän hetkisistä aktiiveista mainitakseni, Cavern orc, Commotion (joka on enempi meidän oppikouluaikainen nostalgia ryhmä) ja sitten aktiivisemmat keikkabändini; Pojat tulee… -yhtye, joka on aloittanut yhteistyö vanhan ystävämme Kikka Laitisen kanssa (tästä hedelmällisestä velmuyhteistyöstä voi lukea sieltä Velmun sivuilta www.velmu.com) ja sitten Irwinin Lapset, joka on SE mun vanha bändini, ja jonka kanssa muodostimme taas 10 vuoden jälkeen sen reunionin, eli soitamme taas yhdessä, sillä ryhmällä millä soitimme pitkään, vielä 1990-luvun lopussa, Harri (Goodman), Pasi Goodman) ja mä niin ikään Goodman, Ari), nyt bändissä tosin on rumpalina jo monet vuodet bändissä musisoinut Kartano, eli Kari Kaatrakoski, näistäkin lisää sitten taas www.irwininlapset.com -sivuilla. Aloitimme jo yhteisen rajun keikkaputken taas. Eli Hämeenkoski käytiin polttamassa pois viime perjantaina18.6. (Paul McCarteneyn 68-vuotissyntymäpäivänä) ja Nastolan Uusikylä oli vuorossa lauantaina. Keikat menivät hienosti, tietenkin, ja ne olivat kaikin puolin historialliset, historiaa siis tehtiin taas. Näistä kaikista lisää vielä eriyhteyksissä.

Tämän päivän Ilta-lehti, juhannusnumero, räväytti yhden aukeaman meidän Irwinistä. Samalla tuli mukavasti myös esille meidän monien yhteinen toiminta Irwinin hengessä, mm Irwin-klubi, siitä lisää: www.irwingoodman.com koitetaan sitäkin tässä päivitellä. Nyt Ilta-lehden jutussa muisteltiin Irwinin juhannuskeikkoja ja sitä miten hän oli todella suuri tähti, lentävä Irwin. Kaikki oli totta mitä siellä jutussa sanoin, kyllä me tapasimme Uriah Heepin kaverit Rukan juhannuksessa 1985, kun olimme Irwinin kanssa heidän “lämmittelybändinään“.

No, kyllä näitä tarinoita riittää, mutta ei nyt tämän enempää.

Hyvää juhannusta kaikille! Pysykää mieluummin kuivilla kuin pohjassa!

Ari G Lahti, Afa Good, Ari Goodman, miten vaan.

Ari G 20.11.2007

Laulajan päiväkirja on ollut vähän aikaa ”tauolla” – kun on ollut niin kovasti kiireitä, sitä laulamistakin. Kiireet johtuvat kyllä muista asioista kuin laulamisesta. Melkeinpä se on niin päin vallan, että silloin lauletaan kun ei ole kiire mihinkään. Ja niinhän se on, ei silloin pidä kiirehtiäkään, kun lauleskellaan. Kiireet liittyvät etupäässä leipätöihin, valokuvaus- ja kehystyshommiin. Vielä kovemmat kiireet ovat sivuhommissani. Osin johtunee paine siitä, että ne tosiaan ovat sivuhommia, mutta niitä on määrällisesti varmasti ihan päivätyön verran. Päivätyö -nimitys ei vain niihin oikein sovellu, kun ne hommat tehdään lähinnä iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Nimittäin laulajan hommat, lauluntekohommat ja muut produktiiviset työni. Suuritöisimpinä produktioina tällä hetkellä on DVD-sektori. Siellä meillä on kolme eri tuotetta työn alla, lisäksi suurempi produktio tulossa heti perään. Tämän hetken DVD-työt ovat: Irwinismin ABC:n viimeistely viime metreillä, isompi urakka vielä on edessä seuraavien tuotteiden kanssa: Vuosikertasarjan 1C, Irwin 1966 eli Toprallispesiaali ja Oppipoika-DVD. Suurempi DVD-produktio on levy-yhtiölle tehtävä isompi spektaakkeli. Näistä kaikista lisää seuraavissa blogeissani.

Laulajan hommat ovat satunnaisia, mutta niin tärkeitä kuitenkin minulle, etten niitä voi kokonaan sivuun heivata. Niitä tehdään sen mitä keritään. Kirjoitustöitä on kaiken aikaa, niitä tehdään kaikkina sellaisina aikoina kun ei tehdä muuta. Jatkuvasti on erilaisia projekteja päällä. Vuosikertakirja ”ykkösen” neljännen painoksen lisäykset ja korjaukset on melkein taas jo tehty. Vuosikertakirja kakkosen materiaaleja jo käännellään pöydällä, mutta sen aika on vielä edessä. Kaikenlaista kirjoittamista esim. DVD-produktioissa on niin paljon, ettei tähän väliin juuri kirja-asioita voi ottaa. Lehtiin kirjoittelen koko ajan myös. Sitten meillä on vielä se pieni lehti, G-lehti, joka on Irwin-klubin jäsenlehti, siihen tulee kirjoitettua tietenkin myös. Siinä on päätoimittajan, toimitussihteerin ja sivunvalmistajan hommaa mulla aina kans yllin kyllin, vaikka nykyisin siihen olen saanut jo mukavasti apuja klubin piiristä ja muualtakin.

Valkeakoski-mediassa meillä on edellä mainittujen kirjojen lisäksi pari muuta hanketta tulollaan; Diskografia-kirjoja on hiottu taittokuntoon jo jonkin aikaa. Näihin kirjoihin palaan vielä monta kertaa tällä palstallani, sitten kun alamme niistä enemmän puhumaan.

Kustannusyritykseni repertoaariin kuuluu myös yksi pieni kaupunkilehti, tai sanoisinko kulttuurilehti. Riippusilta on jo kymmenen vuoden ikäinen. Sitä julkaistiin aluksi kotikaupungissani siten, että se jaettiin ilmaiseksi kaikkiin talouksiin kerran kuussa. Muutaman vuoden jälkeen vakiintui systeemiksi, että se julkaistaan hieman harvemmassa. Keskimääräinen ilmestymistiheys oli 10 lehteä vuodessa. Lehden tekeminen oli kivaa ja antoisaa. Palaute mitä lehdestämme saimme oli rohkaisevaa ja se antoi voimia tehdä pientä värikästä (silloin kymmenen vuotta sitten ei ollut kovin tavallista vielä käyttää paljoa väriä esim. sanomalehdissä) tabloidilehteämme. Taloudellisestikin lehden tekeminen oli ihan kannattavaa. Mutta aikaa sille ei meinannut löytyä riittävästi, päätyöt kun tekijätiimillä olivat kuitenkin muualla. Viisi vuotta kun olimme tehneet lehteä, luovuimme säännöllisestä ilmestymisestä. Lehden luonne haki muotoaan, ja päädyimme projektimuotoiseen ilmestymispolitiikkaan. Erilaisten tapahtumien yhteydessä lehti on ilmestynyt aina silloin tällöin. Lehteä on tehty sekä talouksiin jaettavaksi, että ns. noutojakeluna (lukijat ottavat lehden telineestä, eri jakelupisteistä). Riippusilta-lehti ilmestyy satunnaisesti, silloin kun on sen aika. Lehdellä on ollut useita internet-versioita, mutta nyt ollaan luomassa uusi kiinteämpi systeemi sekä web-lehdelle, että painetulle paperiversiolle. Näistä ja muista mielenkiintoisista hankkeistamme kerron lisää joskus seuraavissa päiväkirjakirjoituksissani. Nyt lauletaan taas vähän välillä. Valmistelemme levyä ja se vaatii oman osuutensa huomiostani.
Palataan! Ari Lahti

Sivun ylälaitaan

Ari G - Valkeakoskella 5.9.2006

Kissoista, koirista, elämästä, Pälkäneestä, ja vähän julkaisuistammekin
Kesälfunssaa – ei kai kuitenkaan kissa-allergiaa

Tässä kesäflunssan (vajaa viikko) sairastamisen jälkeen olen vältellyt jäkitauteja, joku
pelotteli jopa sydänpussin tulehduksella.. no paremminkin joku silmäpussin tulehdus nyt vois tulla,
ei kai muuta sentään näin pienistä flunssista..

Olen mä työpaikallaki ollut, jonkin verran, mutta säästöliekillä.

Reisussa kävin, pohjanmaalla päin. Palattuani sitten hieman potenut tätä pientä kesäflunssaa,
kerkesin juuri saamaan sen elokuun viimeisenä päivänä, joka on kalenterin viimeinen kesäpäivä,

joten eikö se silloin vielä ole sitä niin trendikästä kesäflunssaa;)

Metsänhoitotöitä kerkesin siinä kuitenkin hieman tekemään ”mummolassa” Keski-Pohjanmaalla.
Sieltä tarttui mukaani myös aito maalaiskissanpoika, tyttökissalapsukainen, Hippunen.

Ihan totta joo, kyllä mä pitkään sitä harkitsinkin, tota kissaa;) Sitten kun tuli tilaisuus,
otin kissan. Erään ystävän kauhistelussa löytyy myös se vastaus, miksi. Hän nimittäin sanoi,
ettei erityisemmin pidä kissoista. Mitä hän inhoaa vielä enemmän, niin hiiriä ja rottia. No,
sattuunkin näet olemaan niin, että isossa talossani, vaikka siellä yksin asustelenkin, elelee
myös muita, muun muassa hiiriä, näin syksyn tullen ainakin yksi tulee sisätiloihin, nyt sillä on
vastassaan sitten seuraa.. toi kisu on kyllä vielä niin pieni, että isompi hiiri saattaisi
sitä kyllä vähän vielä vedättää..

Niin, mä en kans ennen tykänny kissoista, mä pelkäsin niitä. Ainoa tavoite niillä mun
käsittääkseni oli repiä ensialkuun silmämunat päästäni..

...mutta koiria mulla on jopa ollut. Kyllä sitä joku sillo kaheksankytäluvun lopussa mulle
sano: ”Afa, ei sulle oikein toi koira sovi, tollainen pieni valkoinen koiranpentu (rokkarilla), jota
taluttelet..” Heh, mut mulla oli hauskaa, se oli vaan kyllä aika isotöinen, sellane koira, enkä olis
yksin sen kassa pärjänny, siskon kanssa meillä oli siihen yhteisthuoltajuus, ja isälle se
hankittiinki vanhuuden turvaksi.. Koira eli pitkään, niinku isäkin.
Olen mä tosta kissan hankinnasta kokenu tässä joskus viimepäivinä sellaisen katumuksen
häivähdyksen - paljonkohan toi teettää mulla vielä ylimääräistä työtä - mut onneks se on kai aika
itsenäinen tapaus, tollanen maalaiskissa, pikkukaupungissa, jossa se voi elää sekä sisällä
että ulkona, toiveidensa mukaan. Ja pitäähän sitä nyt mullakin perhe olla;) Jos ei muuta,
niin kissa edes elätettävänä. Siskot onkin vähän huolestuneena seuranneet pikkuveljen kissoittumista.
Mutta ei tää mun omasta mielestäni vielä mitään vanhapoikamaisuutta ole...heh. eihän!

Annoin Aamulehdelle tänään haastattelun
Perjantain lehdessä se kai on, siinä Ari kertoo ajatuksiaan naapurikunnasta Pälkäneestä;)
Paljastan mikä tulee ensimmäisenä mieleen siitä: nuoruudessa Kostianvirran leirintäalueen
kosteat pippalot, sittemmin veneilyn myötä itse Kostian virta. Ja Mansikkapaikka. Näet kun
tätä "Koskia" niin kovasti mainostetaan sellaiseksi, mutta Pälkäneellä sitä vaan kuitenkin
näillä main viljellään! Ehdotan Mansikkapaikka -nimeä Pälkäneelle, ja meille itsetuntoisempaa
asennetta PaperCity -kaupunkiimme! Elävänmusiikin miehenä muistan toki naapurikunnan
yhdistyksen aktiivisen toiminnan: Syke. Aktiivista rautalankabänditoimintaa..

Aamulehden verkkosivu

..niin ja seudun paras laskettelupaikka on siellä myös, Sappee.

Kyllähän sielä nyt muutaman kerran talvessa pitää käydä - laskemassa mäkeä alas,
kavereiden ja siskonpoikien kanssa. Lehteen tulee kuva musta vanhan omenapuuni katveessa,
kattokaa sieltä sitten...

Julkaisuista
Olen saanut mukavaa palautetta sekä kirjasta että uusimmasta levystämme, kokoelmalevystä Irwin
ja oppipojat, jonka ensimmäisessä osassa minulla on kunnia olla se oppipoika. On se vain
mukava kuulla, että pikku teoksistamme on iloa edes jollekin. Niille harvoille valituille
kelle niitä edes tarjotaan..heh, kyllä noista kummastakin (levy ja kirja) on tarkoitus tehdä
ihan kunnon (suur)yleisöversiotkin tuottaa, kunhan vähän vielä niitä viritetään, ja veistellään..
Eräs laulu vielä käsittelyyn – Tai siten ei
Tai sitten ei, eli se ”Elämä on hauskaa” -biisin teksti on herättänyt eräässä kuulijassa
erityisiä ajatuksia. Hyvä, sen takiahan sekin on tehty, senkin takia! Se on tosiaan vanhaa perua, sieltä
parinkymmen vuoden takaa, kun teimme Salmen Vexin firmaan jotain levyjä, hän antoi tekstejä
sävellettäväksi (jotka nyt sittemin on tehty.. ja uuttakin saatu - Sitä samaa yms.). Tämä
Tai sitten ei- oli hieman (paljonkin) eri muodossa, ja muokkasin sitä mieleisekseni,
jaottelemalla asiat noin trilogiaksi ja tekemällä siitä jonkinlaisen tarinan, juonen
tynkää.. Vexi hyväksyi ehdotelmani ja auttoi muokkaamaan sitä loppuun, eli lähinnä käski ottamaan
turhat rönsyt pois. Niin kuin kiitollinen kuulija kirjoitti, myös itsenikin mielestä toi rivi
"Elämä on hauskaa jos haluaa" on homman ydin. Lähdin siitä. Ja myös siitä, että ei aina tarvitse
kuitenkaan "nauttia kaikesta minkä saa" - ihan kaikesta - ihan aina.. ja toisaalta kun ei kaikkea
tarvitse saadakaan, ja taas vielä toisaalta (vai onko tämä jo ”kolmaalta”): pitää osata
nauttia siitä kaikesta (vähästä tai paljosta) minkä saa.

Näin se vain on;)

Tai jotenkin niin...

Ja tahallani laitoin kyllä, biisijärjestyksen Hitit ja Harvinaisuudet -kokoelmalevyllä noin, että
Irwinin kanssa yhdessä vedetty Ei tippa tapa ensin ja sitten toi viisastelevampi (ehkä pieniä
kasvunmerkkejä sisältävä) biisi perään: Viina mun huoleni aikoja vei: Tai sitten ei. Näin se
juuri on.

Ei tippa tapa – eihän, vaiko kyllä vähän, joskus, hitaasti, vähitellen, ehkä
Kyllä Irwin lauloi Ei tippa tapansa varmaan lähes jokaisella keikallaan 25 vuoden
kiertämisensä aikana, oli sitten juomakausi tai kuivakausi menossa. Melko tunteettomasti
irtosi tulkinta ehkä varmaankin vaan silloin, kun ei ollut nousuhumalan huuma päällä. Vai
onko sellaista enää enemmän alkoholia nauttineilla ihmisillä – on kuulemma, mutta ne ovat
aina vaan ohikiitävämpiä hetkiä ne.. Vexi on juuri tostakin sanonut, jotenkin niin, että
"juomalaulut ovat hauskoja kuulijoille nousuhumalassa, silloin tällöin illanistujaisissa
alkoholia nauttiville, mutta viinan kanssa vaikeuksissa olevalle alkoholistille ne eivät enää
sitä samaa iloa suo" ..vähän omin sanoin toi tässä meni, mut en muista kirjoitinko
kirjassa tuota lausetta enemmän Vexin sanoin.. täytyypi tarkistaa ja laittaa tuo sitten vaikka
Vuosikertakirja kakkoseen;) Levyä kyynel silmässä kuunnellutta naispuolista kirjoittajaa,
joka oli vast’ikään menettänyt alkoholiongelmaisen veljensä, lohdutin: Kyllä siinä voi tulla
tippa silmään aika monilta, se on totta sekin. Ja hyvä niin. Niinkin. Että tippa tulee ulos
silmästä – itkulla on oma tärkeä tehtävänsä meille. Eikä sekään tippa tapa. Päin vastoin.

Tulevasta omasta albumistani
Kyllä me ollaan rakentamassa albumia mun laulujen pohjalta, hieman noista aihepiireistä
ponnistaen, mitä nyt on kaikkiaan jo julkaistukin ja osaa jo keikoillakin soitetaan.
Jonkinlainen tuollainen teema siinä tulee olemaan. Myös muiden tekemiä juttuja mulle (mm.
edelliseen liittyen) albumilta tulee löytymään, erää lahjakkaan kaverin tekemä biisi:
Viimeisen pysäkin kapakka.

Musiikkia tehdään ja viimeistellään, mutta tää mun elämä on sellaista, että pitää välillä
tehdä taas töitä että voi harrastaa (maksaa levyjen ja kirjojen tekemisestä syntyvät
kustannukset heh!) ...Niin, kyllä noi on sellaisia projekteja noi produktiot, että niitä
pitää nyt vähän vielä hieroa, että saa ne sellaiseen kuosiin, että ne löytävät erilaisia
kanavia pitkin edes joillekin sen verran, että niistä löytyisi vastinetta niille uhrauksille,
jotka näiden projektien eteen on tehty.

Tässäpä tuli taas tällainen päiväkirjamainen parin asian ryöpsäys päiväkirjamaiseen osioon
sivuilleni, olenhan kirjoitellut tänne jonkinlaisia satunnaisia muistiinpanoja... että saavat
kaverit sieltä lukea mitä mulle kuuluu, ettei tarvi enää sitäkään vähää puhelimessa tai muuten jutella saati
kirjoitella. Päätän tarinani tältä osin tähän ja lähden huilimaan, kissan kanssa yläkerran
kamariin.. En päästä sitä vielä ulos enkä kaikkialle talossa, yläkerta on toistaiseksi sen aluetta.

Ari 5.9.2006

Sivun ylälaitaan

Ari G 19.8.2006

Ohjelmistossa omaa, saatua ja lainattua - mutta ei varastettua
Pop- ja rock-musiikin klassikoita meiltä ja muualta

Sekalaisen ohjelmiston meinaan rajulla otsikoinnilla pitää linjassa: Pop- ja
rock-musiikin klassikoita meiltä ja muualta.. mahtuu aika paljon - lähinnä mulle
läheistä musiikkia.. bluesista vanhan rock'n'rollin kautta 60's brittibändeihin,
ja pientä glamiä 70-luvulta, ja sitten syväluodataan näiden pohjalta syvän tietämyksen
pohjalta paria suomalaista ilmiötä, vanhojen soittajakaveristarojen juttuja, ja
tietenkin pitkän oman historian ajalta omaa musiikkia;) ja uuttakin;) siinähän sitä
on klassikkioa kerrakseen, paikallista, kansallista ja kansainvälistä;) Ja taatusti
sitä paljon peräänkuulutettua särmää ja rosoista elämääkin, ainakin jonkin verran,
toivottavasti sillain sopivassa suhteessa.. Tollaisia juttuja on helppo tehdä kun
ei vaadi itseltään eikä yleisöltään liikoja, ja laittaa itsensä peliin, en minäkään
- varsinkaan enää tai vielä - ole mikään virtuoosi, varsinkaan yksin kitarat hoitaessani..
mutta kuten sanottu, kun ei liikoja vaada ja antaa kaikkensa, heittäytyy vaikka vähän
kylähullun rooliin, kyllä siitä tunnetusti hyvä juttu tulee;) että tervetuloa vaan keikalle
katsomaan ja kuulemaan!

Illan show'ssa kuullaan hyvän ystäväni Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin tuotantoa
eri vuosikymmeniltä, sekä toisen hyvän, myös jo edesmenneen, soittajaystäväni Hannu Ohotosen
parhaita biisejä. Hannu oli täkäläinen arvostettu kitaristi-laulaja-biisintekijä, jonka
laulut olivat paikallisia hittejä, jo ennen kuin niitä koskaan levytettiin! ...eikä niitä
Hannun elinaikana koskaan oikeastaan levytettykään, ainakaan Hanan toimesta. Teimme muutaman
hyvän koenauhan studiossa 70-80-lukujen vaihteessa ja mm. Pokon Epe Helenius antoi hyvin
rohkaisevat kommentit ja pyysi lisää materiaalia. 3 biisiä kun ei kerro vielä paljoa, varsinkin
kun niistäkin vielä yksi oli käännösjuttu (Rollareita).. Lisä materiaalia ei koskaan vaan
levymogulille toimitettu - vähän kai loukkaannuttiin, kun ei ottanut heti levy-yhtiöön tekemään
albumia!! ;) Eikä hyvää materiaalia toimitettu kenellekään muullekaan levy-yhtiölle.
En tiedä miksi. Ehkä vain ei viitsitty, tai ei uskottu tarpeeksi silloin itseemme, tai sitten
ajateltiin vaan aina, että tehdäänpä vieläkin parempaa materiaalia ja lähetettään sitten joskus
meillä kun oli aina vakaa aikomus tehdä vaan kunnolla keikkoja, sillä tavalla kun hioisimme
sitä jo hyväksi kehittynyttä soundiamme vieläkin paremmaksi.. ja niinhän me tehtiin, ja tehdään
omilla tavoillamme edelleen. No, Ohtosen Hanan musasta tehtiin se pitkäsoittolevy sitten viimein
viime vuonna - ranskalais-suomalaisena yhteistyönä. Hohtonen -albumi on täyttä tavaraa, siinä
on monia hyviä vanhoja biisejä tehty osin uuteen kuosiin, laajan muusikkopiirin voimalla.
En sano tätä siksi että olin itse mukana, sillä siinä oli mun panokseni kyllä aika pieni,
vaikka Ranskassa asti minäkin olin sitä tekemässä... Ne pari biisiä oli oikeastaan vaan
mun heiniäni, kyllä päävastuu oli Heinosen Kaitsulla tuotannosta ja Poutsaaren Mikolla kokonaisuudesta.
Levy on erittäin hyvä osoitus siitä että hyvät biisit kantaa vuosikymmenienkin taa tuoreina ja
kestävät versiointeja, ja että intohimoisella otteella ja sinnikkyydellä saadaan hienoa jälkeä
aikaan, vaikka siinä olisi mennytkin muutama vuosikymmen. Ja ne vuosikymmenet kuuluu, ja kaikki
vaikutteet. Voin tässä vaiheessa tunnustaa, kun kerran tuosta Irwinistä aina paljon puhun, että
Ohtosen Hanan tutustutin myös Irwiniin henkilökohtaisesti. Vaikka Hana ei tosiaankaan ollut
mikään Irwin-diggari, niin kuin minä aina olen ollut, hän ymmärsi jotenkin erinomaisesti tuota
miestä ja tuli juttuunkin. Ja ennen kaikkea Hana arvosti Irwinin tapaa tehdä musiikkia ja
piti biisejä hyvin tehtyinä juttuina. Hana sävelsi myös vastaavaa materiaalia tuolloin 80-luvulla
minun käyttööni, ja niitäkin aion vielä ammentaa jossain vaiheessa. Nyt haluan tulkita näitä
yhdessä esitettyjä ja kehitettyjä juttuja. Näistä lisää sitten illalla ja taas joskus.

Ari G
www.arilahti.com

Tutustu tuotetarjontaan tien päällä ja Kauppakeskus Reteessä! Myös tällä sivustolla.
Myös Hohtonen -albumia saatavissa Kauppakeskus Reteessä ja useimmissa keski-hämäläisissä
musiikkikaupoissa ainakin.

Sivun ylälaitaan

AurinkoRecords / Ari Goodman tiedote 17.8.2006

Elviksen ja monien muiden rokkareiden, Beatleseiden ja vanhempien britti-bändien, bluesmiesten, omien soittokavereiden, nykyisten ja edesmenneiden Ohtosen Hanan ja Irwinin vaikutus tuntuu yhä:
Ari Goodmanina The Yhtyeineni nyt lauantai-iltana Waltikassa Valkeakoskella Captain Cook-lavalla

Elävänmusiikin yhdistys Velmu-79 tuo panoksensa Paperitytönehtooseen, tai paremminkin sen päälle - päätteeksi, tarjoamalla paikallisen hotellin kanssa aidon elävänmusiikin pläjäyksen suositussa jatkopaikassa. Elävän musiikin merkittävä alueellinen tarjoaja hotelli Waltikka on taas elävän paikallisen pop- ja rock-musiikkihistorian tapahtumakenttänä, kun astumme Captain Cook -pubissa koskilaisten kodikkaalle lavalle: Ari G & The Yhtye. Yhtye koostuu paikallisista kovista, tai ainakin vanhemmalle osalle nuorta aikuista väestöä tutuista nimistä. Tällä kertaa lavalle nousee kokoonpano riisuttuna (mutta esiintymisasuissaan) triomuodossa, Ari Lahti, Tapio Ahonen, Veikko Sivula. Noin 30 vuoden ajalta kansallista ja paikallista pop-historiaa tehneenä olen koonnut taustayhtyeeni jäsenet kavereista jotka ovat myös kunnostautuneet mitä erilaisimmissa hankkeissa niin koskilaisissa musiikkipiireissä. kuin eri puolilla Suomea todellisissa viihteen ja musiikin tositoimissa. Paljon ammattimuusikonkin töitä tehneenä soittajina olemme halunneet ottaa nykyisin erityisen rennon asenteen muusikin tekemiseen, luulen että se on kuultavissa jälleen tämänkin lauantai-illan erikoisuudessa. Housebändinä The Yhtye kutsuu lavalle mukaan myös etukäteen ilmoittautuvat vierailijat (joko sähköpostitse: arig@kolubmus.fi ja puhelimitse: 041-535 9090). Edelliskerralla Waltikan keikallamme kevättalvella The Yhtyeemme vieraaksi lavalle nousi vahoista muusikkoystävistä mm. entinen koskilainen, nykyisin kansallisesti tunnettu ja arvostettu laulaja-näyttelijä Kunto Ojansivu.

Taustani monivuotisena Irwin Goodmanin kitaristina näkyy kai yhtyeen nimessä esiintyvän taiteilijanimeni (Ari Goodman) lyhenteen G:n lisäksi tietenkin jonkin verran myös ohjelmistossa. Omaa uudempaa materiaalia juuri ilmestyneeltä pitkäsoittolevyltäni on myös ohjelmassa. Hannu Ohtosen kanssa soittamani pitkä rupeama takavuosien koskilaissuosikkiyhtyeemme (Pojat Tulee…) historiaa tullaan kuulemaan illan aikana jollain tavoin myös. Muun muassa taannoin suomalais-ranskalaisena yhteistyönä syntyneen Hohtonen -albumin biisejä on mm. nykyisin taas näillä paikalliskeikoilla toivottu. Vuosikymmenten popmusiikkikokemukseni kattaa jänteen bluesin alkujuurilta, varhaisen 50-luvun rock’n’rollin, 60-luvun brittibändien ja suomalaisen popin ja iskelmän kautta kaarena 70-luvun glam-rockin myötä 80-luvun uuteen aaltoon ja sieltä aina tähän päivään saakka. Tämän päivän musiikkia ohjelmistomme edustavat parhaiten itse tekemäni laulut, samoin kuin levyllekin mukaan otetut Ari G – Emil von Retee -rallit, eli maamme sanoittajaguru Vexi Salmen kanssa yhdessä tehdyt laulut. Kantaesityksenä tullaan kuulemaan Vexin erityisesti minulle kirjoittama, koskilaismaisemista patruunan ajoista näihin päiviin muuttunutta maailmaa hämmästelevä, Sitä Samaa -biisi, jonka olen säveltänyt, ja jota parhaillaan työstämme studiolla. Laaja-alaisena musiikintekijänä lupaan maalata The Yhtyeen kanssa koko popmusiikin historian äänimaiseman yleisön nautittavaksi. Paikallista ja kansallista elävän musiikin historiaa on luettavissa myös internet-sivuiltani www.arilahti.com. Velmun ja Waltikan järjestämään klubi-iltaamme ovat kaikki tervetulleita ja sinne on vapaa pääsy (K-18)

Ari Lahti
www.arilahti.com

Tutustu tuotetarjontaan tien päällä ja Kauppakeskus Reteessä! Myös tällä sivustolla.

Sivun ylälaitaan